Turun HO 29.11.2006 2579

Ympäristön turmeleminen, Yhteisösakko

KÄRÄJÄOIKEUDEN PERUSTELUT

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

TURUNSEUDUN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 29.4.2005

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä Kai Selander

Vastaaja(t)

A
N OYJ
L
M
R

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asia

TÖRKEÄ YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN

Vireille

17.12.2004

SYYTE

Vaadin vastaajille rangaistusta seuraavista rikoksista:

1. TÖRKEÄ YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN
(6780/R/0018174/01)
Rikoslaki 48 luku 2 § 1
Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 1 §
Ympäristönsuojelulaki 7 §
Vesilaki 1 luku 15 §

10.12.2001 NAANTALI

Teonkuvaus

A on N Oyj:n (myöh. F Oy) operaattorina työskennellessään törkeästä huolimattomuudesta päästänyt öljyä ympäristöön maa-aluella tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain 1 §:n öljyvahingon vaarantamiskiellon, ympäristönsuojelulain 7 §:n maaperän pilaamiskiellon sekä vesilain 1 luvun 15 §:n vesistön muuttamiskiellon tai Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen 95/1998/4 vastaisesti siten, että teko on aiheuttanut ja ollut omiaan aiheuttamaan erityisen suurta ympäristön pilaantumista ja roskaantumista.

A on saanut tehtäväkseen suorittaa hylkyöljyn siirron säiliöstä YFB-36 säiliöön YFB-11. A on siirron aloitettuaan jättänyt yhden venttiilin sulkematta, mikä on aiheuttanut öljyvuodon, jonka seurauksena uudelleen prosessoitavaa öljytuotetta on päässyt öljynkeräyskaukaloon, josta öljyä on vuotanut yli maahan noin 300 000 litraa. Pääosa öljystä on valunut turva-altaaseen, osa öljystä on levinnyt maastoon ja imeytynyt maahan. Maaperästä öljyä on päässyt suotautumaan mereen leviten kilometrien matkalle jalostamon ja Turun Ruissalon väliselle vesialueelle ja ajautunut rantoihin sekä saariin laajalle alueelle. Säilinönsiirron aloitettuaan A on tehnyt muita kuin työhön kuuluvia asioita, vaikka hänen tehtävänään on ollut seurata ja valvoa siirron toteutumista.

A:n menettely on ollut törkeän huolimatonta, koska rikottu huolellisuusvelvoite on ollut merkittävä, vaarannetut edut ovat olleet tärkeät ja loukkaus A:n menettelyn seurauksena todennäköinen.

Ympäristölle aiheutunut vahinko ja vahingon vaara on ollut erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun ja uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus sekä laaja ulottuvuus. Jalostamoalueelta on poistettu maata 9.800 kuutiometriä, josta 4.400 kuutiometriä on arvioitu pilaantuneeksi, rantoihin on ajautunut laajalle alueelle öljyä, öljyn ja veden sekaista jätettä on kerätty noin 100 tonnia, josta öljyn arvioitu osuus on ollut 16 tonnia, öljyyntynyttä maata on kuljetettu noin 30 tonnia, rantakasvillisuutta on kerätty kahdeksan kilometrin matkalta 15 tonnia ja joitakin lintuja on öljyyntynyt. Öljyvahinkojen puhdistustyöt ovat kestäneet toukokuuhun 2002 saakka. Öljypäästö on ollut myös omiaan aiheuttamaan vaaraa kalataloudelle, vesistölle ja meren elimistölle. Rikosta on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Vastaus

A on kiistänyt syytteen. Hän oli epähuomiossa jättänyt auki venttiilin, jonka kautta väärään altaaseen, turva-altaaseen ja maaperään valui noin 300 m3 nestettä ja tästä määrästä noin kolme kuutiometriä suodattui mereen. Hän ei ole laiminlyönyt tehtäviään eikä aiheutunut vahinko ollut todennäköinen seuraus hänen menettelystään. Teosta ei ole aiheutunut erityisen suurta ympäristön likaantumista eikä öljypäästö ole ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa kalataloudelle, vesistölle tai meren eläimistölle.

A on vaatinut, että syyte hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa - - - korkoineen.

2. TUOTTAMUKSELLINEN YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN
(6780/R/0018174/01)
Rikoslaki 48 luku 4 § 1
Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 1 §
Ympäristönsuojelulaki 7 §
Vesilaki 1 luku 15 §

10.12.2001 NAANTALI

Teonkuvaus

L, M ja R ovat,

  • L F Oy:n käyttöpäällikkönä, laitos- ja kemikaaliturvallisuuden sekä ympäristönsuojelun kokonaisvalvonnasta vastuussa olevana henkilönä, valmistuksen käytönvalvojana, johtoryhmän jäsenenä ja tuotannon suunnittelusta vastaavan ohjaustiimin jäsenenä,
  • M mainitun yhtiön jätevesilaitoksen vastaavana hoitajana ja kyseisen alueen ympäristö- ja turvallisuusasioiden vastuuhenkilönä sekä tuotannon suunnittelusta vastaavan ohjaustiimin vastaavana henkilönä ja
  • R mainitun yhtiön tuotantopäällikkönä, vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä annetun asetuksen 22 §:n tarkoittamana turvallisuuden toimintaperiaatteista vastaavana henkilönä, johdon edustajana ympäristö- ja turvallisuusasioissa sekä johtoryhmän jäsenenä

huolimattomuudesta puuttuneet ympäristöön laiminlyömällä huolehtia, että edellisessä syytekohdassa selostettu säiliönsiirto on turvallisesti järjestetty ja siten saattaneet öljyä maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain 1 §:n öljyvahingon vaarantamiskiellon, ympäristönsuojelulain 7 §:n maaperän pilaamiskiellon sekä vesilain 1 luvun 15 §:n vesistön muuttamiskiellon tai Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen 95/1998/4 vastaisesti siten, että ympäristölle aiheutettu vahinko ja vahingon vaara on ollut erityisen suuri.

L:llä, M:llä ja R:llä on tehtäviensä ja asemiensa perusteella ollut erityinen aihe ja velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin säiliönsiirron yhteydessä tapahtuvan öljyvahingon estämiseksi samalla paikalla samasta syystä aikaisemmin tapahtuneiden öljypäästöjen johdosta. Operaattorin suorittamalle riskialttiiksi tiedetylle säiliönsiirrolle ei ollut ollut sellaista valvontaa eikä sellaisia turvajärjestelyjä, joilla öljyn ympäristöön pääseminen työntekijän virheen seurauksena olisi voitu estää eikä korjaaviin toimenpiteisiin oltu aikaisempien vahinkotapausten, joiden osalta M on suorittanut tutkinnan, johdosta ryhdytty.

L:n, M:n ja R:n huolimattomuuden seurauksena säiliönsiirron yhteydessä on tapahtunut edellisessä syytekohdassa selostettu öljypäästö, jonka seurauksena öljytuotetta on päässyt maahan noin 300 000 litraa, josta pääosa on valunut turva-altaaseen, osa levinnyt maastoon ja imeytynyt maahan. Maaperästä öljyä on päässyt suotautumaan mereen leviten jalostamon ja Turun Ruissalon väliselle vesialueelle ja ajautunut rantoihin ja saariin laajalle alueelle.

Ympäristölle aiheutunut vahinko ja vahingon vaara on ollut erityisen suuri ottaen huomioon aiheutun ja uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus ja laaja ulottuvuus. Jalostamoalueelta on poistettu maata 9.800 kuutiometriä, josta 4.400 kuutiometriä on arvioitu pilaantuneeksi, rantoihin on ajautunut laajalle alueelle öljyä, öljyn ja veden sekaista jätettä on kerätty noin 100 tonnia, josta öljyn arvioitu osuus on ollut 16 tonnia, öljyyntynyttä maata on kuljetettu 30 tonnia, rantakasvillisuutta on kerätty kahdeksan kilometrin alueelta 15 tonnia ja joitakin lintuja on öljyyntynyt. Öljyvahinkojen puhdistustyöt ovat kestäneet toukokuuhun 2002 saakka. Öljypäästö on ollut myös omiaan aiheuttamaan vaaraa kalataloudelle, vesistölle ja meren elimistölle.

Vastaus

L, M ja R ovat kiistäneet syytteen. Jalostamon turvallisuus- ja valvontajärjestelmät ovat olleet riittävät ja yksittäisen työntekijän virheestä johtunut vahinko on ollut ennalta arvaamaton. L ei säiliöalueen käyttöpäällikkönä tai muutenkaan ole ollut vastuussa jätevesialueen vahingoista. M ei ole ollut vastuussa jätevesialueen tai muunkaan alueen ympäristö- tai turvallisuusasioista. R ei jalostamon tuotantopäällikkönä ole ollut vastuussa yksittäisestä vahinkotapahtumasta ja vastuulleen kuuluvasta turvallisuusjärjestelmien toimintaperiaatteiden toteutumisesta hän oli huolehtinut moitteettomasti. Vastaajat eivät tehtävissään ole menetelleet huolimattomasti. Vahingot ovat jääneet vähäisiksi eikä myöskään vahingon vaara ole ollut erityisen suuri.

L, M ja R ovat vaatineet, että syyte hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan heidän ja F Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

3. TÖRKEÄ YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (YHTEISÖSAKKOVAATIMUS)
(6780/R/0018174/01)
Rikoslaki 9 luku 1-3 §
Rikoslaki 48 luku 9 §

10.12.2001 NAANTALI

Teonkuvaus

F Oy on tuomittava yhteisösakkoon, koska sen toiminnassa on tehty syytekohdissa 1-2 mainitut rikokset, joissa tekijät ovat toimineet yhtiön hyväksi eikä yhtiössä ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.

Yhtiöllä on ollut tiedossa säiliönsiirtoon liittyvä vahingonvaara kahden aikaisemman vahinkotilanteen johdosta. Toimenpiteen ympäristölle aiheutuvan vaaran estämiseksi ei korjaavia toimenpiteitä kuitenkaan oltu tehty. Operaattorin suorittamalle säiliönsiirrolle ei ole ollut sellaista valvontaa eikä sellaisia turvajärjestelyjä, joilla öljyn ympäristöön pääseminen työntekijän virheen seurauksena olisi voitu estää.

Vastaus

F Oy on kiistänyt toiminnassaan tapahtuneen sellaista rikosta, josta yhteisösakko voidaan tuomita. Yhtiö on noudattanut annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä huolehtinut poikkeuksellisen hyvin jalostamon ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmistä. Kysymyksessä oleva vahinko oli ennalta arvaamaton. Yhtiö on korjannut ja korvannut aiheutuneet vahingot sekä ryhtynyt kattaviin toimenpiteisiin riskien vähentämiseksi. Yhteisösakon tuomitseminen olisi myös kohtuutonta.

F Oy on vaatinut, että vaatimus hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan sen sekä R:n, L:n ja M:n yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

PERUSTELUT

Vahingon tapahtumismekanismi

F Oy:n Naantalin jalostamolla syntyy eri tavoin hylkyöljyä, jota varastoidaan YFB-säiliöihin ja tarpeen mukaan otetaan uudelleen käyttöön tuotannossa. Noin 2.500 m3:n vetoinen K-36 on tällainen varastointisäiliö. Siitä voidaan pumpata lähellä olevassa pumppuhuoneessa sijainneiden pumppujen avulla hylkyöljyä muihin säiliöihin, esimerkiksi säiliöön K-11. Öljy ohjataan oikeaan säiliöön johtavaan linjaan putkistossa olevan venttiiliryhmän venttiileitä avaamalla ja sulkemalla. Pumppuhuoneen vieressä on ryhmä öljyn erottamiseen tarkoitettuja avoimia API-altaita ja noin 70 m3:n vetoinen E-allas, johon erotettu öljy kerätään. E-altaasta johtaa samalle venttiiliryhmälle putkilinja, jota pitkin allas tyhjennetään lähes päivittäin, minkä vuoksi E-altaaseen johtavan putken venttiili pidettiin normaalisti auki.

Vastaaja A aloitti operatiiviselta esimieheltään saamansa määräyksen perusteella 10.12.2001 kello 2.35 hylkyöljyn siirtämisen YFB-säiliöstä K-36 säiliöön K-11. A avasi säiliöiden välisen linjan kolme tai neljä venttiiliä mutta unohti sulkea E-altaalle johtavan putken venttiilin. Pumpun käynnistämisen jälkeen öljy lähti toisaalta virtaamaan pumpun avulla säiliöön K-11 ja toisaalta valumaan vapaasti E-altaaseen. E-altaan täytyttyä varsin nopeasti öljy tulvi sen ympäristöön ja lähti valumaan pääosin noin 30 metrin päässä olevaan turva-altaaseen. Osa öljystä valui meren suuntaan ja imeytyi maahan, josta osa siitä suotautui mereen.

Asianosaiset ovat tästä tapahtumamekanismista yksimielisiä ja todistelu tukee sitä.

Ympäristölle aiheutunut vahinko

Öljyn määrä

F Oy on esittänyt laskelman mereen päässeestä öljystä. Laskelma perustuu osaksi mitattavissa olleeseen öljyn poistumiseen säiliöstä K-36 ja siirtymiseen säiliöön K-11, osaksi varmistusaltaisiin johtavien putkien ja kanavien laskennalliseen siirtokapasiteettiin sekä osaksi maasta poistetun ja siihen imeytyneen öljyn arvioituun määrään. Laskelman lähtökohtana on säiliöstä K-36 poistunut 643 m3:n öljymäärä, josta säiliöön K-11 oli siirtynyt 80 m3 ja muu osa jäänyt E-altaaseen taikka valunut siitä API-altaisiin tai maahan. Maahan valunut määrä oli laskennallisesti 300 m3, kuten syytteessäkin on todettu. Tästä määrästä on laskennallisin perustein arvioitu varmistusaltaaseen valuneen 290 m3. Maan pinnalta on arvioitu heti kerätyn 6 m3 ja maahan jääneen 1 m3 öljyä. Tämän laskelman perusteella mereen olisi päässyt 3 m3 öljyä eli alle 0,5 % säiliöstä poistuneesta määrästä. Nämä luvut ja niiden muodostumistapa itsessään osoittavat, että laskelma ei voi olla erityisen tarkka. Jo muutaman prosentin virhe laskennallisissa ja arvioiduissa määrissä saattaa aiheuttaa lopputuloksen suurenemisen moninkertaiseksi tai supistumisen olemattomaksi. Samojen laskelmien mukaan kaiken E-altaasta valuneen öljyn piti mahtua varmistusaltaaseen johtaviin kanaviin ja siirtyä turvallisesti varmistusaltaaseen. F Oy:n esittämää määrää ei voida pitää sellaisenaan luotettavana.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen loppuraportissa 28.1.2003 mereen päässeen öljyn määräksi on arvioitu 20 m3. Loppuraportin laatinut ympäristökeskuksen silloinen öljyntorjunta-asiantuntija JK on todistajana kertonut arvion perustuneen kerätyn öljyjätteen määrään sekä jätekuljetusten suorittajien ja palolaitoksen arvioon siitä. Hän ei itse ollut laskenut määrää. Todistajana kuultu luonnonsuojelutarkastaja JL puolestaan on kertonut, ettei tämä arvio perustu mihinkään vaan on pikemminkin huhu. Näistä syistä tätäkään arviota ei voida pitää sellaisenaan luotettavana.

F Oy:n taholta on kiinnitetty huomiota siihen, että Ruissalon rannassa oli havaittu öljyä jo 9.12.2001. Todistajana kuullun pelastuspäällikkö JV:n mukaan kysymyksessä tuskin oli öljy eikä se aiheuttanut mitään erityisiä toimenpiteitä. Mikään asiassa esitetty näyttö ei viittaa siihen, että jostain muualta kuin F Oy:n jalostamolta peräisin oleva öljy olisi syytteessä tarkoitettuun aikaan aiheuttanut vahinkoja.

Esitetystä oikeudenkäyntiaineistosta voidaan perustellusti päätellä, että kysymyksessä olevan tapahtuman seurauksena mereen on saattanut päästä öljyä 1 - 10 m3. Olennaista asiassa ei ole niinkään mereen päässeen öljyn tarkka määrä vaan sen aiheuttamat vaikutukset ja vaara.

Öljy maaperässä

Vahinkopaikan lähiympäristöön valunut öljy oli imeytynyt osaksi maahan. Edellä kerrotuin tavoin sen määräksi on arvioitu yksi kuutiometri. Maan öljyyntyminen jalostamoalueella ei ole lainkaan epätavallista eikä öljyn määrää maahan imeytyneenä voida pitää erityisen suurena. Tätä osoittavat Naantalin jalostamon johtajan OS:n ja F Oy:n riskienhallintapäällikön KL:n sekä osaltaan myös Tieliikelaitoksen tuotepäällikön PV:n todistajankertomukset. Öljyvuodon läheisyydessä ollut ranta-alue uusittiin kokonaan ja lähes 10.000 m3 öljyistä tai sellaiseksi epäiltyä maata poistettiin. KL:n mukaan öljyvuodon johdosta öljyyntynyttä maata oli vain 100 m3.

Öljyn imeytyminen maaperään on sinänsä ympäristölle aiheutunut vahinko. Tässä tapauksessa se on kohdistunut yksinomaan jalostamoalueeseen ja ollut vaikutuksiltaan varsin vähäinen.

Öljyvahinko meressä

Kuten edellä on todettu, mereen päässeen öljyn tarkkaa määrää ei tiedetä. Todistajina kuultujen JV:n, JK:n ja JL:n kertomusten sekä oikeudelle esitettyjen karttapiirrosten ja videon mukaan öljyhavaintoja tehtiin noin 2 x 5 kilometrin suuruisella merialueella. Öljy oli tahrinut lähes kymmenen kilometriä rantoja.

Todistajina kuultujen Kala- ja Vesitutkimus Oy:n toimitusjohtajan JN:n, luonnonsuojelutarkastaja JL:n ja biologi HT:n selvitysten ja tutkimusten mukaan alueen kaloille ja kalataloudelle, veden ja pohjan muulle eliöstölle tai linnuille ei aiheutunut todettavissa olevia vahinkoja. Ainoastaan muutama yksittäinen lintu oli tahriintunut öljyyn eikä yhdenkään linnun todettu kuolleen. Vahinkojen vähäisyys johtui merkittävältä osalta siitä, että öljypäästö tapahtui juuri ennen talvea lintujen siirryttyä pääosin pois alueelta.

Vaikka rannoille ajautuneen öljyn määrää ei tarkoin pystykään laskemaan suoritettujen puhdistustöiden perusteella, ne kuvaavat hyvin aiheutuneiden vahinkojen laajuutta. JV:n kertomuksen mukaan puhdistustöihin osallistui yhteensä noin 170 henkilöä ja erittäin laajalti pelastuskalustoa. Puhdistustyöt jatkuivat toukokuulle 2002 saakka ja aktiivista puhdistustyötä tehtiin noin kaksi kuukautta. Turvatekniikan keskuksen ylitarkastajan HP:n ja JV:n mukaan öljynsekaista jätettä kerättiin noin 100 tonnia, öljyyntynyttä maata noin 30 tonnia ja rantakasvillisuutta noin 15 tonnia. Pelastuslaitos piti tapausta suuronnettomuutena. L:n kertoman mukaan kysymyksessä oli tämän alueen suurin öljyvahinko.

Tällaista ympäristölle aiheutettua vahinkoa on pidettävä rikoslain 48 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin erityisen suurena. Öljy on levinnyt saaristo-olosuhteissa laajalle alueelle, josta osa on luonnonsuojelualuetta. Se on edellyttänyt huomattavia ja osin vaikeita puhdistustoimenpiteitä, jotka ovat kestäneet pitkähkön ajan. Öljyvahingon aiheuttama haitta luonnolle, ympäristön yleiselle viihtyisyydelle ja virkistyskäytölle on jatkunut lähes puoli vuotta.

Vahingon vaara

JN:n, JL:n ja HT:n todistajankertomusten mukaan luonnolle ja erityisesti linnuille aiheutunut vahinko olisi todennäköisesti ollut olennaisesti suurempi, ellei tapahtuman ajankohta olisi ollut joulukuussa. Sama koskee alueen virkistyskäyttöä. Tapahtumamekanismi on ollut sellainen, että mereen päässeen öljyn määrä olisi voinut olla huomattavasti suurempikin. Siten myös vahingon vaara on ollut erityisen suuri.

Norminvastaisuus

Ollakseen ympäristörikoksena rangaistava teon tulee olla myös ympäristölainsäädännön nimenomaisen kiellon tai määräyksen taikka sen perusteella annetun luvan vastainen.

Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä kielletään päästämästä maahan mitään ainetta siten, että seurauksena on maaperän laadun sellainen huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähenemistä tai muu yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain 1 §:ssä kielletään päästämästä öljypitoisia aineita maahan tai veteen sekä käsittelemästä niitä niin, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on huomautettu, että viimeksi mainittu laki on lähtökohdiltaan säädetty toiseen tarkoitukseen eikä sisällä velvoittavaa kieltoa. Alkuperäisestä tarkoituksestaan riippumatta siinä yksiselitteisesti kielletään öljyn päästäminen veteen. Nämä lainkohdat ovat sellaisia normeja, joiden rikkominen voi täyttää rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 kohdassa säädetyn rikoksen tunnusmerkistön. Olisi varsin vaikeaa tulkita sanottuja lainkohtia siten, ettei öljyn päästäminen vesistöön olisi laissa kielletty teko. Samoin on selvää, ettei öljypäästöstä vesistölle aiheutuvissa haitoissa ole mitään odottamatonta.

Syytteessä mainitussa vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu vesistön muuttamiskielto sen sijaan koskee ensisijaisesti vesistön toiminnan mekaanista muuttamista mutta ei sellaista vieraiden aineiden veteen päästämistä, josta on säädetty edellä mainituissa lainkohdissa. Vesilain 1 luvun 19 §:ssä aikaisemmin säädetty pilaamiskielto on nykyisin ympäristönsuojelulain 7 §:ssä.

Länsi-Suomen vesioikeus on 31.12.1998 myöntänyt jalostamolle luvan jätevesien päästämiseen mereen. Lupa koskee tuotannossa muodostuvia jätevesiä, jäähdytysvesiä, kuivatus- ja valumavesiä, laivojen painolastivesiä sekä asuntojen ja sosiaalitilojen jätevesiä. Kaikki jätevedet on asianmukaisesti puhdistettava jätevesilaitoksella. Jäteveden mukana saa mereen joutua enintään 300 kiloa öljyä kuukaudessa. Todistajana kuullun ympäristöneuvos SA:n mukaan jätevesilupa ei lainkaan koske öljyn päästämistä suoraan mereen eikä sellaista lupaa voida kenellekään antaa. Tämä käy ilmi jätevesiluvasta ja ympäristöoikeudellisessa kirjallisuudessa asiaa pidetään selvänä. Öljyn päästäminen mereen ei myöskään ole sellainen satunnaispäästö, jota luvassa tarkoitetaan. Lupamääräyksissä annettua päästörajaa on mahdotonta tulkita niin, että jalostamolla olisi halutessaan oikeus kuukausittain kaataa kaksi tynnyrillistä öljyä mereen.

Jalostamon turvallisuusjärjestelmät

F Oy:n puolesta esitetyt useat asiakirjatodisteet sekä vastaajien ja kaikkien yhtiön palveluksessa olleiden todistajien kertomukset antavat selvän kuvan siitä, että Naantalin jalostamolla on jo ennen nyt käsiteltävää vahinkoa kiinnitetty erityisen paljon huomiota juuri turvallisuuskysymyksiin. Myös todistajana kuultu erikoisasiantuntija RS on vahvistanut, että jalostamolla käytetty riskienhallintajärjestelmä, joka on suurelta osin hänen kehittämänsä, on erittäin luotettava. Voidaan pitää uskottavana, että jalostamon turvallisuusjärjestelmät ovat yleisesti olleet korkeatasoisia. Nyt käsiteltävä syyte koskee yksittäistä tapahtumaa, jonka kohdalla on epäiltävissä turvallisuusjärjestelmän pettäminen. On siis tutkittava, miten turvallisuusjärjestelmät ovat juuri tuossa tapauksessa toimineet.

Tuotannon turvallisuusjärjestelmillä pyritään ensiksikin estämään virheellisten toimintojen tapahtuminen, toiseksi estämään virheellisten toimintojen johdosta aiheutuvat vahingot ja kolmanneksi rajoittamaan syntyneiden vahinkojen suuruutta.

Virheellisten toimintojen estäminen

A:n ja M:n sekä todistajana kuullun käyttömestari JT:n kertomusten mukaan operaattori suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät yksin ja itsenäisesti ilman paikan päällä tapahtuvaa valvontaa. Käyttöhyödykealueella työskentelevän operaattorin tehtäviin kuuluvat säiliösiirtojen lisäksi säiliöiden, altaiden ja jätevesilaitoksen valvonta sekä erilaisten näytteiden ottaminen ja testien ja mittausten suorittaminen. Työ suoritetaan katselmuksessa todetuin tavoin muutaman hehtaarin suuruisella alueella. Operaattorille on annettu ohjeelliset kellonajat, jolloin säiliöiden pinnankorkeudet ja lämpötilat on tarkastettava. Muuten he voivat itse päättää töiden järjestyksen kulloisenkin tilanteen mukaan ja oleskella sosiaalitiloissa, elleivät varsinaiset työtehtävät muuta edellyttäneet. Operaattorit eivät olleet saaneet kirjallisia ohjeita töiden suorittamisesta vaan työt oli opittu käytännössä koulutusvastuussa olleiden vanhempien työntekijöiden opastuksella. Edellä mainituista kertomuksista käy myös selvästi ilmi, että opittujen asioiden kertaus ja jatkokoulutus on ollut lähinnä satunnaisten keskustelujen varassa eikä operaattoreiden valmiuksia tehtäviensä suorittamiseen mitenkään järjestelmällisesti varmistettu.

Nyt kysymyksessä olevassa säiliösiirrossa mahdollisesti tapahtuvaa virhetoimintoa ei ollut mitenkään teknisesti estetty. Venttiiliryhmän venttiilit olivat esteettä avattavissa ja suljettavissa eikä nesteen virtaamista esimerkiksi E-altaalta tulevassa putkessa väärään suuntaan ollut estetty. Virhetoiminto olisi ollut siten mahdollinen myös muulla kuin nyt sattuneella tavalla. Myöskään mitään hälytysjärjestelmiä ei ollut estämässä virheellisiä toimintoja.

Virheellisten toimintojen estäminen oli siis yksinomaan sen varassa, että yksin toimivan operaattorin ei pitänyt koskaan toimia virheellisesti.

Virhetoimintojen seurausten estäminen

Edelleen A:n, M:n ja JT:n kertomusten sekä asiakirjoista ja katselmuksessa havaitun mukaan säiliösiirrossa pystyttiin tyhjennettävän säiliön K-36 pintaa seuraamaan säiliössä olevasta mittarista ja käyttövalvomon ohjauspanelista sekä vastaanottavan säiliön K-11 pintaa keskusvalvomon monitorista. Samasta paikasta molempien säiliöiden pintalukemia ei nähnyt eikä niiden vertaaminen siten ollut mahdollista. Työjärjestelyiden mukaisesti säiliön K-36 pintaa seurasi sama operaattori, joka oli säiliösiirron käynnistänyt, kun taas säiliön K-11 pintaa seuraamaan pystyvä operaattori ei tiennyt mitään säiliön K-36 lukemista.

E-altaassa ei ollut mitään täyttymisestä varoittavaa tai sen estävää teknistä järjestelmää. Alueella ei ollut myöskään kameravalvontaa tai muuta järjestelmää, joka olisi välittänyt tiedon ylivuodosta esimerkiksi jatkuvasti miehitettyyn keskusvalvomoon. Allasta kuten muitakin saman alueen altaita ja ympäristöä valvoi sama operaattori, joka oli käynnistänyt säiliösiirron. Muiden työntekijöiden tehtäviin tällainen valvonta ei kuulunut.

Virheellisistä toiminnoista johtuvien vahinkojen estäminen oli siis yksinomaan sen varassa, että virheellisesti toiminut operaattori havaitsi virheen riittävän nopeasti ja ryhtyi oikeisiin toimenpiteisiin.

Vahinkojen rajoittaminen

Ylivuototapauksissa syntyviä vahinkoja pyrittiin rajoittamaan ohjaamalla vuotanut neste varmistusaltaisiin ja estämällä maaperän kallistuksilla sen pääsy meren suuntaan. Lisäksi altaiden ja meren välissä oli maanalainen savivalli, jonka tarkoituksena oli estää altaiden lähelle maahan imeytyneen nesteen pääsy mereen.

Tämän järjestelmän ansiosta suurin osa öljystä ohjautui tarkoitetulla tavalla maata ja erilaisia rakennettuja kanavia myöten varmistusaltaisiin. Osa öljystä ohjautui kuitenkin meren suuntaan. F Oy:n ympäristöjohtajan PT:n, joka on tehnyt yhtiön sisäisen selvityksen vahingosta, todistajankertomuksen mukaan E-altaan kohdalla maapenkereessä oli painuma, jota pitkin öljy oli päässyt meren suuntaan ja ylittänyt savivallin. Savivallin jälkeen maahan imeytynyt öljy oli suotautunut mereen. PT:n käsitys on uskottava ja katselmuksessa tehdyt havainnot tukevat sitä.

Maan kallistus ei ollut tässä tapauksessa ollut riittävän suuri estämään öljyn pääsyä meren suuntaan. Savivalli on saattanut pysäyttää osan maahan imeytyneestä öljystä. 1950-luvulla rakennetun savivallin rakenteesta ja kunnosta ei ole tarkkaa tietoa eikä siten voida arvioida sen merkitystä turvallisuusjärjestelmän kannalta. Koska JK:n ja HP:n todistajankertomusten mukaan rantapenger on täytemaata, jossa on mukana louhosta ja hyvin karkeita maa-aineksia, on perusteltua aihetta epäillä, ettei savivalli pysty estämään öljyn hakeutumista mereen myös vallin kohdalta.

F Oy on esittänyt, että myös jalostamoalueen maaperä olisi osa turvallisuusjärjestelmää, koska maahan vuotanut öljy voi imeytyä siihen. Hallittu imeyttäminen maa-ainekseen voi tulla kysymykseen myös öljyjätteen käsittelyssä, mikäli suojarakenteilla pystytään varmistamaan, ettei öljy pääse rajatun alueen ulkopuolelle. Mistään todistelusta ei käy ilmi, että edellä mainittua savivallia lukuunottamatta mitään erityisiä suojarakenteita olisi tehty. Öljyn imeytymistä ympäröivään maahan ei voida siten pitää hallittuna turvajärjestelynä vaan pikemminkin olosuhteista johtuvana tapahtumana. Vastaavana tapahtumana voidaan pitää sitä, että osa maahan valuneista hiilivedyistä haihtuu ilmaan eikä yleensä aiheuta sanottavaa vahinkoa.

Maahan vuotaneen öljyn määrä oli suurempi kuin varmistusjärjestelmää rakennettaessa ja sitä myöhemmin arvioitaessa oli ajateltu. Toisaalta määrä olisi edellä kerrotuista tapahtumamekanismista ja puutteellisista turvallisuusjärjestelmistä johtuen voinut olla huomattavasti suurempikin. On ilmeistä, että tällaisessa tilanteessa myös mereen ohjautuneen öljyn määrä olisi ollut olennaisesti suurempi.

Turvallisuusjärjestelmien kokonaisuus

Kuten edellä on todettu, jalostamon turvallisuusjärjestelmät olivat epäilemättä yleisesti ottaen varsin korkeatasoiset. Nyt kysymyksessä olevassa toiminnossa turvallisuus oli kuitenkin jätetty pääosin sen varaan, että yksin työskentelevä operaattori ei tee virheitä ja huomaa tekemänsä virheen heti. Lisäksi oli oletettu, ettei alueella tapahdu poikkeuksellisen suurta öljyvuotoa.

Tällaista turvallisuusjärjestelmän osaa ei voida pitää hyväksyttävänä.

Vastuu vahingosta

Vastaajien työtehtävät

Naantalin jalostamon tuotanto-osastolla oli käytössä tyypillinen matriisiorganisaatio, jossa oli yhdeksän toimintoaluetta ja viisi työvuorotiimiä. Henkilökuntaa osastolla oli noin 220. Toimintoalueita olivat muunmuassa jalostus, valmistus, käyttöhyödykkeet ja palokunta. Toimintoalueiden asiantuntijat, kuten käyttöpäälliköt ja käyttömestarit, muodostivat tuotannon ohjaustiimin. Työvuorotiimien työntekijöiden, joita oli 25 - 30 kussakin vuorossa, esimies oli vuoropäällikkö, jonka esimies oli tuotantopäällikkö R. Toimintoalueiden käyttöpäälliköiden ja käyttömestareiden välitön esimies oli myös R.

A oli vuoro 4:n operaattori, jonka päävastuualue yhdessä toisen työntekijän kanssa oli käyttöhyödykealue, johon siis nyt kysymyksessä olevat säiliöt ja jätevesilaitos kuuluvat. Hänen operatiivinen esimiehensä oli vuoropäällikkö.

M oli käyttöhyödykealueen vanhempi käyttömestari ja jätevesilaitoksen vastaava hoitaja, joka oli myös tuotannon ohjaustiimin jäsen sekä käyttöhyödykealueen asiantuntija turvallisuus- ja ympäristöasioissa. Käyttöhyödykealueella oli myös toinen käyttömestari JT sekä käytönvalvojana toimiva käyttöpäällikkö.

L oli valmistusalueen käytönvalvojana toimiva käyttöpäällikkö ja jalostamon palopäällikkö. Hän kuului myös tuotannon ohjaustiimiin ja jalostamon johtoryhmään. Hänellä ei ollut suoranaisia tehtäviä käyttöhyödykealueella. Keskusvalvomo kuului L:n vastuualueeseen.

R oli jalostamon tuotanto-osaston päällikkö, jonka alaisia olivat muunmuassa välittömästi M ja L sekä välillisesti A. R oli tuotannon ohjaustiimin johtaja ja kuului jalostamon johtoryhmään.

Vahingon ennakoitavuus

Säiliösiirrossa oli 6.7.2000 ja 29.6.2001 tapahtunut täsmälleen samalla tapahtumamekanismilla, kuin nyt on kysymyksessä, kaksi vahinkoa, joissa öljyä oli päässyt E-altaasta maahan. Ensimmäisellä kerralla virheen oli tehnyt kesäharjoittelija ja toisella kerralla kokenut operaattori. Näistä oli jalostamon poikkeamajärjestelmään tehty asianmukaiset raportit, jotka oli käsitelty tuotannon ohjaustiimissä. Tapahtumien katsottiin johtuneen inhimillisestä erehdyksestä eikä niiden johdosta ei ryhdytty erityisiin toimenpiteisiin.

Samanlaisen vahingon tapahtuminen kaksi kertaa vuoden aikana on selvä osoitus siitä, että toiminta sisältää riskin. Erityisesti tällaisen riskin pitäisi kiinnittää huomiota, kun se perustuu inhimilliseen erehdykseen. Aikaisemmilla kerroilla maahan valuneen öljyn määrä ei ollut erityisen suuri mutta kuitenkin satoja litroja. Valuminen oli tapahtunut noin 2.500 m3:n vetoisesta säiliöstä, joten määrä olisi voinut jo noissa tapauksissa olla huomattavasti suurempi.

Näistä syistä 10.12.2001 tapahtunutta vahinkoa ei voida mitenkään pitää yllättävänä ja ennalta arvaamattomana edes maahan valuneen öljyn määrän suhteen. Kun samalla tapahtumamekanismilla mahdollisesti valumaan pääsevän öljyn määrä olisi voinut olla moninkertainen jo tapahtuneisiin vahinkoihin verrattuna, on myös ollut ymmärrettävissä, etteivät turvallisuusjärjestelmät välttämättä olisi riittävät torjumaan öljyn leviämistä ympäristöön.

Toimintaolosuhteet

Naantalin jalostamo on perustettu asutuskeskusten läheisyyteen meren rantaan. Jalostamoa vastapäätä vajaan kahden kilometrin päässä on kulttuurihistoriallisesti ja luonnonarvoiltaan tärkeä Ruissalon saari ja sitäkin lähempänä muita saaria. Muutaman kilometrin säteellä jalostamosta meren rannalla on runsaasti yksityisiä ja yleisiä asumiseen ja virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita. Saaristo on kasvillisuuden ja eläimistön puolesta erityisen arka alue. Sillä on merkitystä myös kalatalouden kannalta.

Jalostamolla käsitellään jatkuvasti suuria määriä vaarallisia nesteitä, joiden pääseminen mereen voi aiheuttaa vakavia ja pysyviä tuhoja ympäristölle.

Nämä toimintaolosuhteet asettavat poikkeuksellisen suuret vaatimukset jalostamon henkilökunnan huolellisuudelle ja varovaisuudelle. Laiminlyönneillä, jotka jossain muussa toiminnassa saattaisivat olla vähäisiä ja riskittömiä, saattaa näissä olosuhteissa olla laajoja ja vakavia seurauksia. Tämä on jokaisen jalostamolla työskentelevän myös velvollisuus ymmärtää. Sen vuoksi tämän jutun vastaajilta kultakin erikseen on ollut perusteltua edellyttää työssään erityisen korostettua huolellisuutta.

Vastaajien tuottamus

Edellä kerrotuista toimintaolosuhteista johtuen vastaajilla on ollut erityinen velvollisuus huolehtia työtehtävissään siitä, ettei vaarallisia aineita pääse ympäristöön. Tämän velvollisuuden laiminlyöminen aiheuttaa myös rikosoikeudellisen vastuun.

A on toiminut huolimattomasti jättäessään sulkematta E-altaalle johtavan venttiilin. Tämä huolimattomuus ei yksistään olisi aiheuttanut vahinkoa, mikäli hän olisi jäänyt seuraamaan säiliösiirron toteutumista. Tällaista velvollisuutta hänellä ei kuitenkaan oman kertomuksensa ja todistaja JT:n mukaan ollut vaan hänellä oli lupa poistua muihin tehtäviin. Vakavamman virheen A teki tarkastaessaan säiliön K-36 lukeman säiliössä olevasta mittarista noin puolitoista tuntia säiliösiirron aloittamisen jälkeen. Kertomansa mukaan hän oli huomannut, että säiliöstä oli poistunut liikaa öljyä, mutta ei ollut ryhtynyt selvittämään syytä siihen. Tämä huolimattomuus vaikutti merkittävästi tapahtuneen vahingon laajuuteen. Ammattitaitonsa perusteella hänen olisi tullut selvittää poikkeuksellisen mittarilukeman syy ja tarvittaessa ilmoittaa siitä keskusvalvomoon. A on rikkonut tärkeää huolellisuusvelvoitetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Hänen huolimattomuutensa on ollut tavanomaista suurempi mutta ei tietoinen eikä suoranaisesti epätavanomainen. Laiminlyönti on ollut vakava mutta sitä ei voida pitää rikoslain 48 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeänä huolimattomuutena.

M ei ollut käyttöhyödykealueen operaattoreiden suoranainen esimies. Hänellä ei myöskään ollut päätösvaltaa jalostamolle tehtävissä hankinnoissa eikä turvajärjestelyissä. Hänellä on kuitenkin ollut sekä omastaan että useiden muiden jalostamolla työskennelleiden kertomuksista päätellen paras tieto ja osaaminen käyttöhyödykealueen laitteista ja toiminnoista. On epäilyksetöntä, että hänellä on asiantuntemuksensa johdosta ollut merkittävää vaikutusvaltaa sekä operaattoreita koskevaan ohjeistukseen että laitteistojen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. M on tutkinut edellä mainitut kaksi aikaisempaa vahinkotapahtumaa sekä esitellyt ne tuotannon ohjaustiimille ja päätöksen tekemistä varten käyttöhyödykealueen käytönvalvojalle. Tosiasiallisen vaikutusvaltansa perusteella hän on osaltaan vastuussa myös siitä, että käyttöhyödykealueen käytönvalvoja on hänen esityksestään tehnyt virheellisen päätöksen eikä vahinkojen johdosta ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Tällä on ollut olennainen vaikutus uuden vahingon tapahtumiseen. Uuden vahingon todennäköisyyttä olisi voitu vähentää merkittävästi pelkästään työrutiineita muuttamalla, esimerkiksi pitämällä E-altaan venttiili normaalisti kiinni, tai vähäisillä laitemuutoksilla, esimerkiksi takaiskuventtiilin asentamisella E-altaan putkeen. M:n huolimattomuus ei ole ollut erityisen vakavaa.

L on valmistusalueen käytönvalvojana ollut vastuussa keskusvalvomon toiminnasta ja valmiuksista. L:n omasta sekä R:n ja OS:n kertomuksista ja useista asiakirjoista päätellen L:llä oli myös erityisen suuri asiantuntemus turvallisuusasioissa. Hänen olisi viimeistään siinä vaiheessa, kun M toi tuotannon ohjaustiimin käsittelyyn aikaisemmat vahinkotapahtumat, ryhtyä toimenpiteisiin uusien vahinkojen estämiseksi. Keskusvalvomosta vastuussa olevana hänen olisi myös pitänyt kiinnittää huomiota kahden toimintoalueen rajalla syntyvään riskiin. Hän on korkeasta asiantuntemuksestaan huolimatta laiminlyönyt tämän. L:n laiminlyönti on osaltaan ollut aiheuttamassa sen, ettei vahingon riskiä poistettu ajoissa. L:n osoittama huolimattomuus on melko vähäinen.

R on tuotanto-osaston päällikkönä erityisessä vastuussa toiminnan organisoimisesta siten, ettei eri toimintoalueiden yhteisissä tai niiden välisissä toiminnoissa synny riskejä, joista kukaan ei tiedä olevansa vastuussa. Tällainen riski on selvästi ollut alueiden välinen säiliösiirto. Tuotannon ohjaustiimin johtajana ja EHS-vastuuhenkilönä hänen velvollisuutensa on ollut huolehtia siitä, että organisaatio pystyy toimimaan myös käytännössä. R ja OS ovat korostaneet, että jalostamolla luotettiin työntekijöiden ammattitaitoon ja vastuuntuntoon. Tämä sinänsä hyvä periaate on tässä tapauksessa johtanut siihen, että työntekijä joutui vastaamaan työstään yksin ilman riittävää turvallisuuden varmistamista. Nämä velvollisuutensa R on laiminlyönyt. Laiminlyönti on aiheuttanut epäselvyyttä osaston vastuusuhteissa ja johtanut siihen, ettei vahinkoriskiin osattu ajoissa puuttua ja kysymyksessä oleva ympäristörikos pääsi tapahtumaan. R:n huolimattomuus ei ole ollut erityisen vakavaa.

Yhteisösakko

F Oy:n toiminnassa on edellä kerrotuin tavoin tehty rikos, johon ovat syyllistyneet yhtiöön työsuhteessa olevat henkilöt. Kuten edellä on todettu, ympäristörikos on päässyt tapahtumaan olennaiselta osin sen vuoksi, ettei yhtiössä ole riittävän vakavasti otettu huomioon Naantalin erittäin vaativassa toimintaympäristössä havaittuja riskejä. Yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Rikoslain 9 luvun 2 ja 3 §:n mukaiset perusteet yhteisösakon tuomitsemiselle ovat olemassa

Rikos tai siihen johtaneet laiminlyönnit eivät ole tuottaneet F Oy:lle välitöntä taloudellista hyötyä. Välillistä hyötyä yhtiö on saanut säästyneissä kustannuksissa, kun säiliösiirrossa ollutta riskitekijää ei ollut korjattu. Tämä hyöty on ollut jokseenkin vähäinen ja virheriskiä olisi voitu olennaisesti vähentää käytännössä ilman investointeja. Naantalin jalostamon kehitysosaston päällikkö ML on todistajana kertonut, että jalostamon ympäristötekniset investoinnit vuonna 2000 olivat noin 10.000.000 euroa. Syntyneiden vahinkojen korjaamiseen ja korvauksiin sekä uusiin ympäristöteknisiin investointeihin yhtiö käytti noin 4.000.000 euroa. Investoinneista välittömästi samantapaisen vahingon estämiseen kohdistui 171.000 euroa, josta noin 40.000 euroa käytettiin nimenomaisesti nyt kysymyksessä olevien toimintojen varmistamiseen.

Ympäristörikoksen tapahtuminen on ollut täsmällisesti kohdistettavissa tiettyyn yksittäiseen toimintoon, jossa myös yhtiön organisaatiossa on ilmennyt huolimattomuutta ja vastuusuhteiden epäselvyyttä. Se ei kuitenkaan sinänsä osoita erityistä huolimattomuutta ja perusteetonta riskin ottamista yhtiön yleisessä toimintakulttuurissa.

Yhtiö on pyrkinyt selvittämään toiminnassaan tapahtuneen virheen ja estämään sen uusiutumisen. Se on myös asianmukaisesti hoitanut sille laissa asetetun korvaus- ja ennallistamisvelvoitteen. Yhtiö tai sen työntekijät eivät ole laiminlyöneet velvollisuuksiaan tahallaan tai oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Rikoslain 9 luvun 4 §:n nojalla ei sen vuoksi ole riittäviä perusteita yhteisösakon tuomitsemiselle.

Yhteisösakon tuomitsemista koskeva rikoksen tekoaikana voimassa ollut laki (743/1995) ja nyt voimassa oleva laki (61/2003) johtavat samaan lopputulokseen.

Syyksilukeminen

A, M, L ja R ovat syyllistyneet siihen, mistä heille on vaadittu rangaistusta. Heidän menettelynsä ei ole ollut tahallista eikä törkeän huolimatonta.

N Oyj:tä ei tuomita yhteisösakkoon.

Rangaistusseuraamukset

Riittävä seuraamus A:n, M:n, L:n ja R:n syyksi luetuista rikoksista on sakkorangaistus, joiden määrän käräjäoikeus mittaa suhteessa vastaajien syyllisyyteen.

Oikeudenkäyntikulut

A, M, L ja R tuomitaan syytteen johdosta rangaistukseen. Sen vuoksi valtio ei ole velvollinen korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulujaan.

N Oyj:tä ei tuomita rangaistukseen. Kuten edellä on todettu, perusteet yhteisösakon tuomitsemiselle ovat olleet olemassa. Useat vastasyyt ovat kuitenkin olleet perusteena sen vapauttamiselle. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n nojalla yhtiö saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

TUOMIOLAUSELMA

SYYTETTY

A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen
10.12.2001

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
60 päiväsakkoa a 30 euroa = 1.800 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 48 luku 4 § 1

SYYTETTY

M

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen
10.12.2001

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 2
40 päiväsakkoa a 18 euroa = 720 euroa

LAINKOHDAT

2) Rikoslaki 48 luku 4 § 1

SYYTETTY

L

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen
10.12.2001

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 2
20 päiväsakkoa a 48 euroa = 960 euroa

LAINKOHDAT

2) Rikoslaki 48 luku 4 § 1

SYYTETTY

R

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen
10.12.2001

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 2
40 päiväsakkoa a 43 euroa = 1.720 euroa

LAINKOHDAT

2) Rikoslaki 48 luku 4 § 1

SYYTETTY

N Oyj

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

Törkeä ympäristön turmeleminen 10.12.2001
Naantalissa.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Kimmo Leskinen
Lautamiehet

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 29.11.2006

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Turunseudun käräjäoikeus 29.4.2005 nro 397
(liitteenä)

ASIA

Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen ym.

ASIANOSAISET HOVIOIKEUDESSA

Kihlakunnansyyttäjä Kai Selander
A
M
L
R
N Oyj

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjän valitus

Syyttäjä on vaatinut, että N Oyj tuomitaan yhteisösakkoon Naantalissa 10.12.2001 tehdystä tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta.

Syyttäjä on valituksensa perusteina muun muassa lausunut, että asiassa on näytetty sekä rangaistusvastuun edellytykset että yhteisösakkoon tuomitsemisen perusteet. Laiminlyönnit ovat olleet vakavia. Vaarannetut edut ovat olleet arvokkaat ja loukkaus aikaisempien vahinkotapahtumien johdosta todennäköinen. Rikollinen toiminta on ollut laajaa ottaen huomioon tekijäpiiri sekä se, että rikos on kohdistunut suureen määrään ihmisiä ja laajalle alueelle luontoon. Rikoksentekijät, joille on uskottu turvallisuusasioiden noudattaminen, ovat olleet merkittävässä asemassa. Öljypäästö on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa kalataloudelle, vesistölle ja meren elimistölle.

A:n valitus

A on vaatinut, että häneen kohdistettu syyte hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa korkoineen.

A on valituksensa perusteina muun muassa lausunut, että öljyn valuminen ympäristöön oli aiheutunut hänen erehdyksestään. Menettely ei kuitenkaan ole ollut sillä tavoin moitittavaa, että siitä olisi aiheellista tuomita rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Ympäristölle aiheutunut vahinko tai tällaisen vahingon vaara ei ole ollut rikoslain 48 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla erityisen suuri. Onnettomuudesta ei ole juurikaan aiheutunut haittaa alueen kaloille, kalataloudelle, veden ja pohjan muulle elimistölle tai linnuille. Jalostamoalueella ympäristövaikutukset ovat olleet vähäisiä. Mikään asiassa ei myöskään tue sitä käsitystä, että vahingon vaara olisi objektiivisesti ajatellen ollut toteutunutta vahinkoa suurempi.

M:n, L:n, R:n ja N Oyj:n valitus

M, L ja R ovat vaatineet, että heihin kohdistetut syytteet hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa korkoineen. N Oyj on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa korkoineen.

M, L, R ja N Oyj ovat valituksensa perusteina yleisesti lausuneet muun muassa, että lakia maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta ei voida käyttää rikosvastuun perusteena, sekä vedonneet N Oyj:lle myönnettyihin ympäristölupaan ja lupaan jätevesien johtamiseen mereen. Työtehtäviensä osalta M, L ja R ovat lausuneet, että käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon heidän asemaansa organisaatiossa, eikä heidän työtehtäviään ja niihin liittyviä velvollisuuksia ole ymmärretty oikein.

N Oyj on valituksensa perusteena lausunut muun muassa, että siihen kohdistettu syyte on hylätty. Valtio tulee sen vuoksi velvoittaa korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Syyttäjän vastavalitus

Syyttäjä on vastavalituksessaan toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen teonkuvauksen vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen Naantalissa 10.12.2001 tehdystä ympäristön turmelemisesta siten, että rikosta ei ole kuitenkaan kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä tai toissijaisesti, että A tuomitaan joka tapauksessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon.

Syyttäjä on vastavalituksensa perusteina muun muassa lausunut, että huolellisuusvelvoite on ollut merkittävä ja vaarannetut edut ovat olleet tärkeät. Loukkaus on A:n menettelyn seurauksena ollut todennäköinen ja A:lla on ollut tosiasialliset mahdollisuudet toimia huolellisemmin.

N Oyj:n vastavalitus

N Oyj on vastavalituksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin N Oyj:n syyksi on luettu joko tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen tai törkeä ympäristön turmeleminen.

N Oyj on vastavalituksensa perusteina muun muassa lausunut, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevan lain säätämisen tarkoituksena oli mahdollistaa rangaistuksen tuomitseminen yhteisölle, jos rikoksentekijälle tuomittava rangaistus olisi estovaikutukseltaan riittämätön. N Oyj ei ole saanut eikä ole voinut saada öljyvahingosta minkäänlaista taloudellista hyötyä. N Oyj on noudattanut kemikaalilain 31 §:n mukaista huolellisuutta ja varovaisuutta ja ennakoinut säiliönsiirtoihin liittyviä riskejä. Yhtiö on vahingon tapahtumisen jälkeen tehnyt huomattavia turvajärjestelyjä ja ryhtynyt toimenpiteisiin vahinkojen välttämiseksi. Yhtiön puolesta toimineiden henkilöiden osalta N Oyj on todennut, että R:n tehtäviin ei osaston organisaation perusteella ole kuulunut yksittäisten työsuoritusten seuraaminen turvallisuusperiaatteitten noudattamisen kannalta eikä muutoinkaan. R on vastannut siitä, että jalostamolla on ollut turvallisuusselvitys ja hänen vastuunsa on rajoittunut näihin toimintaperiaatteisiin ja niiden noudattamiseen. L ei ole N Oyj:n organisaatiossa sellaisessa asemassa, että yhtiö voitaisiin tuomita yhteisösakkoon hänen toimintansa perusteella. M ei ole ollut syyttäjänkään käsityksen mukaan yhtiön organisaatiossa merkittävässä asemassa. Vahingosta ei ole aiheutunut ympäristölle tai luonnolle merkittävää tai pysyvää haittaa. Myöskään vahingonvaara ei ole ollut suuri, koska mereen päässeen öljyn määrä ei ole ollut huomattava. Esteettinen haitta ei ole ollut erityisen suuri ja kaikki rannat saatiin puhdistettua nopeassa aikataulussa. Yhteisösakon tuomitsemiselle ei ole perusteita.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vastannut A:n, M:n, L:n, R:n ja N Oyj:n valituksiin ja vaatinut, että valitukset hylätään perusteettomina.

Syyttäjä on vastauksena N Oyj:n vastavalitukseen viitannut valituksessaan esittämiinsä perusteisiin.

A:n vastaus

A on vastannut syyttäjän vastavalitukseen ja vaatinut, että vastavalitus hylätään perusteettomana.

N Oyj:n vastaus

N Oyj on vastauksena syyttäjän valitukseen vedonnut vastavalituksessaan esittämiinsä perusteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavat säännökset

M ja hänen myötäpuolensa ovat väittäneet, että rikosvastuuta ei voida syytteessä tarkoitetuin tavoin perustaa maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain 1 §:ään. He ovat edelleen väittäneet, että ottaen huomioon N Oyj:tä koskevat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 22.12.2000 päivätty ympäristölupapäätös ja Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 31.12.1998 jätevesien johtamisesta mereen, öljyn joutuminen ulkopuolisilta suljetun tuotantoalueen maaperään tai mereen ei täytä rangaistavan öljyvahingon tunnusmerkkejä.

Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä kielletään maaperän pilaaminen ja maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain 1 §:ssä öljyn päästäminen maahan tai veteen taikka varastoiminen, säilyttäminen tai käsitteleminen niin, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara. Viimeksi mainitun lain 9 §:n mukaan rangaistus vastoin sanottua lakia tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä. Hovioikeus toteaa, että rikoslain 48 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 94/1993 vp s. 186) lausutuin tavoin ympäristöoikeuden keskeisiä lähtökohtia on ympäristön pilaamiskielto. Kieltoa ei kaikissa tapauksissa taloudellisten ja tuotannollisten etujen vuoksi voida pitää ehdottomana. Muun muassa ympäristönsuojelulain 4 luvussa säädetään ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan luvanvaraisuudesta. Tietyt teot ovat kuitenkin jo sellaisenaan ympäristölainsäädännön vastaisia, eikä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa todetuin tavoin (Kimmo Nuotio, Ympäristörikokset, Rikosoikeus 2002, sivu 1409) esimerkiksi öljyn laskemiseen maahan tai veteen voi saada lupaa. Hovioikeus toteaa lisäksi, että rikoslain 48 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun ympäristön turmelemiseen voi syyllistyä myös lupaehtoja rikkomalla. Näillä ja käräjäoikeuden tuomion sivulla 11 lausutuin perustein syytteissä väitetty vastuu ympäristön turmelemisesta voidaan tässä asiassa perustaa ympäristönsuojelulain 7 §:n ja maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain 1 §:n säädöksiin sekä kysymyksessä oleviin Länsi-Suomen vesioikeuden ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksiin.

Vahingon tapahtumamekanismi sekä ympäristölle aiheutunut vahinko ja vahingon vaara

Asiassa on todettu riidattomaksi käräjäoikeuden tuomion sivulla 8 selostettu kysymyksessä olevan vahingon tapahtumamekanismi. Syyttäjä on väittänyt, että tapahtuman seurauksena ympäristölle aiheutunut vahinko ja vahingon vaara on ollut erityisen suuri. A, M, L, R ja N Oyj ovat puolestaan katsoneet, että vahingosta ei ole aiheutunut merkittävää tai pysyvää haittaa sekä että myöskään vahingon vaara ei ole ollut suuri.

Asianosaisten yhtenevän käsityksen mukaan tarkkaa maaperään valuneen öljyn määrää ei ole pystytty selvittämään, mutta on sinänsä riidatonta, että öljyä oli valunut maahan. Öljyn laskemiseen maahan ei edellä sovellettavien säännösten osalta lausutuin perustein voi saada lupaa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lupapäätöksellä tai sillä, että kysymyksessä on jalostamoalue, ei sen vuoksi ole tältä osin asian arvioinnin kannalta merkitystä. N Oyj:n tekemän selvityksen mukaan mereen oli valunut noin kolme kuutiometriä öljyä. Syyttäjä on hyväksynyt sanotun arvion. Käräjäoikeuden tuomion sivulla 10 selostetut puhdistustyöt, niiden kesto ja laajuus ovat riidattomat. Lounais-Suomen vesioikeuden jätevesipäätökselläkään ei ole tältä osin asian arvioinnin kannalta merkitystä.

Käräjäoikeuden tuomion sivulla 10 selostettujen sinänsä riidattomien todistajankertomusten ja tuomiossa viitattujen asiakirjojen perusteella hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeuskin, että öljyvahingon ympäristölle aiheuttamaa vahinkoa ja vahingon vaaraa on pidettävä rikoslain 48 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin erityisen suurena.

Vahingon ennakoitavuus

M, L, R ja N Oyj ovat väittäneet, että nyt kysymyksessä oleva ja säiliösiirrossa 6.7.2000 ja 29.6.2001 tapahtuneet kaksi vahinkoa eivät ole olleet keskenään rinnastettavia sekä että sanottujen vahinkojen perusteella oli tehty riskikartoitus. Turvallisuusjärjestelmät olivat kattavat. He ovat edelleen todenneet, että kahden aikaisemman poikkeaman osalta savivalli oli toiminut moitteettomasti ja poikkeamat nimenomaan vahvistivat turvajärjestelyn toimivuutta, eikä öljyn valumista mereen siten voitu pitää todennäköisenä eikä ennakoitavana seurauksena.

Käräjäoikeuden tuomion sivuilla 11-13 selostetut turvallisuusjärjestelmät sekä virheellisten toimintojen ja virhetoimintojen seurausten estämisestä ja vahinkojen rajoittamisesta lausutut seikat ovat riidattomat. Hovioikeus toteaa, että kirjallisina todisteina vedottujen poikkeamaraporttien mukaan sekä 6.7.2000 että 29.6.2001 öljyä oli valunut maahan satoja litroja. Vahingot olivat aiheutuneet nyt kysymyksessä olevan vahingon kanssa täsmälleen samanlaisesta inhimillisestä erehdyksestä saman säiliösiirron yhteydessä. Säiliösiirron mekanismia ei ollut muutettu. Edellä ja käräjäoikeuden tuomiossa sivulla 14 lausutuin perustein 10.12.2001 tapahtunutta öljyn pääsemistä mereen eikä varsinkaan jo sinänsä kiellettyä öljyn valumista maahan voida pitää yllättävänä tai ennalta-arvaamattomana.

Vastuu vahingosta

Vastaajien työtehtävät ja tuottamus

Lukuunottamatta L:n ilmoitusta siitä, että hänen vastuulleen kuului keskusvalvomossa vain valmistuksen vastuualueen ohjaamo, käräjäoikeuden tuomion sivulla 14 selostetut vastaajien nimikkeet ja työtehtävien luonnehdinta ovat riidattomat.

A
A on katsonut, että syytteessä tarkoitettu epähuomiossa tapahtunut venttiilin jättäminen sulkematta ei ole sillä tavoin moittittavaa, että siitä tulisi tuomita rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Syyttäjä on puolestaan katsonut, että A:n huolimattomuus on ollut törkeää.

Hovioikeus toteaa, että syytteessä väitetyin tavoin huolellisuusvelvoite on ollut merkittävä ja vaarannetut edut tärkeät. Tähän nähden A:n olisi tullut toimia erityisen huolellisesti ja valvoa, että säiliösiirto toimii asianmukaisesti. Kysymys on kuitenkin ollut inhimillisestä erehdyksestä, jota ei ole estetty teknisin tai työmenetelmien muutoksin siitä huolimatta, että sanotunlainen erehdys on päässyt tapahtumaan jo kaksi kertaa aikaisemmin. Tähän nähden ja ottaen lisäksi huomioon, että A:lla on käräjäoikeuden toteamin tavoin ollut lupa välillä poistua muihin tehtäviin, hovioikeus katsoo, että A:n huolimattomuutta ei voida pitää törkeänä. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa lausutuin perustein A on syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen.

M, L ja R

M, L ja R ovat katsoneet, että he eivät ole olleet asemansa perusteella missään vastuussa öljyn siirrosta eivätkä kahden aikaisemman vahingon perusteella tehdyistä ratkaisuista sekä että syyksilukemista ei voida perustaa heidän erityiseen asiantuntemukseensa ilman asianmukaista organisaatiosidettä. He ovat lisäksi valituksessaan todenneet, että koulutuksessa ja työhön perehdyttämisessä ei ole ollut puutteita ja sillä perusteella rutiininomainen öljynsiirto on ollut suoritettavissa riskeittä.

Rikoslain 48 luvun 7 §:n mukaan vastuun kohdentumista arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

Vastuun kohdentumisen osalta on kirjallisena todisteena vedottu 27.1.2001 päivättyyn turvallisuusselvitykseen liitteineen. Turvallisuusselvityksen mukaan jalostamon johtotiimi valvoo, että jalostamon tekninen taso, toimintatavat ja suoritustaso vastaavat asetettuja ympäristönsuojelun ja turvallisuuden tavoitteita, sekä varmistaa, ettei toimintojen tai muiden organisaatioiden rajapinnoissa ole aukkoja vastuissa tai toimintatavoissa. Tuotannon ohjaustiimin tehtävänä on suunnitella tuotannon toteuttamiselle tarvittavat lähtökohdat sekä ohjata tuotannon toteuttamista. Tiimi vastaa siitä, että toiminta jalostamolla on hyväksyttyjen EHSQ (ympäristö, terveys, turvallisuus, laatu) -periaatteiden mukaista sekä siitä, että tuotantoprosesseja kehitetään riskien ja päästöjen minimoimiseksi ja että poikkeamien vähentämiseksi käytetään ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja menetelmiä. Jätevesilaitoksen vastaava hoitaja vastaa jätevesilaitoksen operatiivisesta toiminnasta. Sanotun selvityksen mukaan turvallisuusvastuu kunkin toiminnan osalta kuuluu linjaorganisaatiolle ja kokonaisvastuu ympäristö-, terveys- ja turvallisuusasioissa toimintaprosesseittain kullekin osastopäällikölle.

R on vastuualuekuvauksen ja edellä mainitun turvallisuusselvityksen mukaan jalostamon johtoryhmän jäsenenä, tuotanto-osaston päällikkönä, tuotannon ohjaustiimin johtajana ja turvallisuusjärjestelmien toimintaperiaatteiden toteutumisesta vastaavana henkilönä ollut vastuussa turvallisuusjärjestelmien toiminnan seurannasta ja kehittämisestä.

L:lle on vastuualuekuvauksen mukaan kuulunut valmistuksen vastuualueen käyttöpäällikkönä muun muassa ympäristönsuojelun kokonaisvalvonta. L on ollut yhtiön nimeämä EHS-vastuuhenkilö sekä tuotannon ohjaustiimin ja jalostamon johtoryhmän jäsen.

M on toimenkuvauksen mukaan vastannut käyttöhyödykeosaston operatiivisen toiminnan kehittämisestä sekä toiminut käyttöhyödykeosaston asiantuntijana turvallisuus- ja ympäristöasioissa. Hän on ollut jätevesilaitoksen vastaava hoitaja ja tuotannon ohjaustiimin jäsen sekä myös yhtiön nimeämä EHS-vastuuhenkilö.

M, L ja R ovat olleet tietoisia aikaisemmista vahingoista, niiden tapahtumamekanismista ja syystä. Edellä vahingon ennakoitavuuden osalta lausutuin perustein uuden vastaavan inhimillisestä erehdyksestä aiheutuvan vahingon syntyminen on ollut varteenotettava mahdollisuus. R ja L ovat tuotannon ohjaustiimin johtajana ja jäsenenä sekä jalostamon johtoryhmän jäseninä ja R myös suoraan tuotanto-osaston päällikkönä olleet vastuussa siitä, että yhtiössä on laiminlyöty riittävän nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin vastaavien vahinkojen syntymisen estämiseksi. M on toiminut tuotannon ohjaustiimin jäsenenä ja käyttöhyödykeosaston asiantuntijana turvallisuus- ja ympäristöasioissa. Hän on suorittanut aikaisempia vahinkoja koskeneet tutkinnat ja lisäksi syyttäjän väittämin tavoin kertonut käräjäoikeudessa, että hänellä olisi ollut mahdollisuus muuttaa säiliösiirron työmenetelmiä. Hovioikeus on tältä osin kuunnellut käräjäoikeuden äänitteen. Myös M:n on näin ollen katsottava paitsi tehtäviensä myös tosiasiallisen vaikutusmahdollisuutensa perusteella olevan vastuussa edellä kerrotusta laiminlyönnistä. Edellä ja käräjäoikeuden tuomiossa lausutuin perustein M, L ja R ovat syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Syyttäjä on vaatinut, että N Oyj tuomitaan yhteisösakkoon. N Oyj on puolestaan vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin sen syyksi on luettu joko tuottamuksellinen tai törkeä ympäristön turmeleminen.

Rikoslain 48 luvun 9 §:n mukaan ympäristörikoksiin sovelletaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia säännöksiä. Ne sisältyvät rikoslain 9 lukuun. Hovioikeus soveltaa asiaan rikoksen tekoaikana voimassa olleita rikoslain 9 luvun säännöksiä (743/1995). Nyt voimassa olevat vastaavat säännökset eivät johtaisi lievempään lopputulokseen. Sanotun 9 luvun 1 §:n mukaan oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tapahtunut rikos, voidaan tuomita rikoksen johdosta yhteisösakkoon. Saman luvun 4 §:n mukaan harkittaessa, tuomitaanko oikeushenkilö yhteisösakkoon, huomiota on kiinnitettävä erityisesti muuan muassa laiminlyönnin laatuun, johdon osuuteen rikoksessa, tehdyn rikoksen vakavuuteen, oikeushenkilölle rikoksesta aiheutuneisiin muihin seurauksiin, oikeushenkilön toimiin uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä sen toimiin rikoksen vaikutusten ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.

A, M, L ja R ovat edellä lausutuin perustein syyllistyneet yhtiön toiminnassa tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen. R:ää ja L:ää voidaan asemansa perusteella pitää mainitun 9 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin yhtiön johtoon kuuluvina henkilöinä. Yhtiön taholta ei ole aikaisempien 6.7.2000 ja 29.6.2001 tapahtuneiden vahinkojen vuoksi riittävän nopeasti kiinnitetty huomiota ympäristövahinkoriskin poistamiseen. Käräjäoikeuden tuomion sivulla 16 lausutuin perustein kyseisen 9 luvun 2 ja 3 §:n mukaiset edellytykset N Oyj:n tuomitsemiseen yhteisösakkoon sen toiminnassa tapahtuneen tuottamuksellisen ympäristön turmelemisen johdosta ovat siten olemassa.

Harkitessaan sitä, tuomitaanko N Oyj yhteisösakkoon, hovioikeus on rikoslain 9 luvun 4 §:n perusteella ottanut huomioon seuraavat seikat:

N Oyj:n tuomitsemista yhteisösakkoon puoltaa laiminlyönnin laatu. Vastaavalla tapahtumamekanismilla oli tapahtunut vahinko jo kaksi kertaa aikaisemmin, eikä inhimillisen erehdyksen mahdollisuuden estämiseen ollut silti riittävästi puututtu. Myös vahingon vakavuus ja laajuus puoltavat yhteisösakon tuomitsemista. Tutkimuksissa todettujen alueen eliöstölle aiheutuneiden vahinkojen vähäisyys johtui merkittävältä osalta siitä, että öljypäästö tapahtui juuri ennen talvea. Yhteisösakon tuomitsemista vastaan sen sijaan puhuvat N Oyj:n vahingon tapahduttua suorittamat laajat ja perusteelliset puhdistustoimenpiteet, yhtiön maksamat korvaukset sekä ympäristönsuojeluun ja toiminnan riskien minimoimiseen liittyvät uusien ympäristöteknisten investointien suorittaminen. Vahingon aiheuttaneen säiliösiirron työmenetelmiä ja mekanismia sekä keskusvalvomon laitteita on muutettu nyt kysymyksessä olevan vahingon jälkeen. Edellä olevia seikkoja kokonaisuutena harkittuaan hovioikeus on päätynyt siihen, että N Oyj:tä ei tuomita sen toiminnassa tapahtuneesta laiminlyönnistä yhteisösakkoon.

Rangaistusseuraamukset

Käräjäoikeuden A:lle, M:lle, L:lle ja R:lle tuomitsemat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa heidän syykseen luetun rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä heidän syyllisyyteensä nähden.

Oikeudenkäyntikulut

A, M, L ja R tuomitaan syytteen johdosta rangaistukseen. Sen vuoksi valtio ei ole velvollinen korvaamaan heille asiassa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ja tätä koskevat vaatimukset hylätään.

Syyttäjän vaatimus N Oyj:n tuomitsemisesta yhteisösakkoon hylätään. Valtio on sen vuoksi velvollinen korvaamaan N Oyj:lle asiassa aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus arvioi oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi käräjäoikeuden osalta 15.000 euroa ja hovioikeuden osalta 3.000 euroa eli yhteensä 18.000 euroa.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa muutoin lausutuilla perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

VASTAAJA

M

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

VASTAAJA

L

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

VASTAAJA

R

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

VASTAAJA

N Oyj

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Syyttäjän vaatimus yhteisösakon tuomitsemisesta hylätään.

LAINKOHDAT

3) Rikoslaki 9 luku 1-4 § (743/1995)
Rikoslaki 48 luku 9 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtio velvoitetaan korvaamaan N Oyj:n oikeudenkäyntikulut asiassa 18.000 eurolla. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Tapio Kilpi
hovioikeudenneuvos Markku Nieminen
hovioikeudenneuvos Eeva Perho

Esittelijä: asessori Kristiina Mäenpää

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 7.3.2007

Korkeimman oikeuden ratkaisu 20.3.2008 KKO:2008:33

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.