Turun HO 13.10.2006 2224

Virkavelvollisuuden rikkominen, Kotirauhan rikkominen, Tahallisuus, Tuottamus, Teon vähäisyys

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

RAUMAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 11.10.2005

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä

Vastaaja(t)

A
B
C

Asianomistaja(t)

D
E

Asia

VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN YM

Vireille
23.3.2005

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Ensisijaisesti - - - -

1. VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11.4.2003 EURAJOKI

Rikoskomisario A ja vanhempi konstaapeli B ovat Rauman kihlakunnan poliisilaitoksen palveluksessa ollessaan virkamiehinä ja haastemies C Rauman käräjäoikeuden palveluksessa ollessaan virkamiehenä, ovat kaikki virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä tekoa huomioon ottaen sen haitallisuus tai vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

A on C:n pyydettyä poliisilta haastemieslain 5 §:n nojalla virka-apua päättänyt antaa tälle poliisilain 40 §:n nojalla pyydettyä virka-apua, jotta tämä kykenisi antamaan tiedoksi testamentin D:lle. A on B:n kanssa mennyt D:n ja E:n asunnolle tapahtumapäivänä kello 21.30 jälkeen, jolloin paikalla on ollut myös C. Kun lukittuna olevaan D:n ja E:n asuntoon ei ole päästy koputtamalla, on A löytämällään avaimella aukaissut lukitun oven, jonka jälkeen hän, B ja C ovat menneet D:n ja E:n asuntoon, jossa C on antanut testamentin tiedoksi D:lle.

Kotirauha on perustuslailla turvattu oikeus ja sen loukkaaminen edellyttää laissa ilmenevää perustetta. Poliisilaissa ja pakkokeinolaissa on yksityiskohtaisesti säädetty ne poliisitoimenpiteet, joiden nojalla poliisilla on oikeus tunkeutua kotirauhan piiriin. Testamentin tiedoksiantaminen ei kuulu näihin toimenpiteisiin. Poliisilain 27 §:n säännös ei esillä olevassa tapauksessa perusta oikeutta tunkeutua kotirauhan piiriin, vaan tähän olisi tullut olla oikeus ensisijaista virkatehtävää koskevien valtuussäännösten nojalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. KOTIRAUHAN RIKKOMINEN
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11.4.2003 EURAJOKI

A, C ja B ovat menettelemällä syytekohdassa 1 kuvatulla tavalla oikeudettomasti rikkoneet D:n ja E:n kotirauhaa tunkeutumalla näiden kotirauhan suojaamaan paikkaan osoitteessa - - - .

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toissijaisesti - - - -

1. TUOTTAMUKSELLINEN VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11.4.2003 EURAJOKI

Rikoskomisario A on Rauman kihlakunnan poliisilaitoksen palveluksessa olleessaan virkamiehenä virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

A on Rauman käräjäoikeuden haastemiehen pyydettyä poliisilta haastemieslain 5 §:n nojalla virka-apua päättänyt poliisilain 40 §:ään nojautuen antaa tälle pyydettyä virka-apua, jotta tämä kykenisi tiedoksiantamaan testamentin D:lle. A on yhdessä erään poliisikonstaapelin kanssa saapunut D:n ja E:n asunnolle tapahtumapäivänä kello 21.30 jälkeen, jolloin näiden asunnon ulkopuolella on ollut virka-apupyynnön esittänyt haastemies. Kun lukittuna olevaan D:n ja E:n asuntoon ei ole päästy koputtamalla, on A löytämällään avaimella aukaissut lukitun oven, jonka jälkeen hän, hänen seurassaan ollut poliisimies ja haastemies ovat menneet näiden asuntoon, jossa haastemies on suorittanut testamentin tiedoksiannon D:lle.

Poliisilain 40 § oikeuttaa poliisia antamaan virka-apua muun muassa haastemiehelle haastemieslain 5 §:n nojalla. Toimivaltuudet esillä olevassa tapauksessa virka-avun antamisen suhteen eivät ole kuitenkaan ulottuneet D:n ja E:n asuntoon sisälle tunkeutumiseen, josta syystä tehty toimenpide on tältä osin ollut laiton.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. KOTIRAUHAN RIKKOMINEN
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11.4.2003 EURAJOKI

A on menettelemällä syytekohdassa 1 kuvatulla tavalla oikeudettomasti sekä itse tunkeutunut että sallinut seurassaan olleen poliisimiehen ja haastemiehen tunkeutua D:n ja E:n kotirauhan suojaamaan paikkaan eli näiden asuntoon osoitteessa - - - .

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistajien vaatimukset ja perusteet

D:n ja E:n vaatimukset ja niiden perusteet syyttäjän haastehakemuksen osalta:

Asianomistajat vaativat vastaajia A:ta, B:tä ja C:tä velvoitettaviksi yhteisvastuullisesti suorittamaan heille:

  • vahingonkorvauksena 11.4.2003 tapahtuneen kotirauhan rikkomisen aiheuttamasta kärsimyksestä kummallekin erikseen 10.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 11.4.2003 lukien.
  • oikeudenkäyntikulukorvausta korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen.

Kärsimys on saatu aikaan tunkeutumalla vastoin asianomistajien tahtoa E:n omistamaan omakotitaloon yksityisoikeudellisen tiedoksiannon toimittamistarkoituksessa. Testamentin tiedoksiantamisessa ei noudatettu laillista tiedoksiantotapaa. Korvausmäärää korottavana seikkana tulee huomioida, että rikos on tehty yöaikaan julkista valtaa käytettäessä. Tekijöinä on henkilöitä, joiden ammattinsa puolesta tulisi tuntea toimintaansa koskevat velvollisuudet ja toimintaansa rajoittavat määräykset. Rikos kohdistui iäkkäisiin eläkeläisiin.

D:n haastehakemukseen perustuvat vaatimukset

Kantaja D vaatii vastaajille C:lle ja B:lle rangaistusta seuraavasta rikoksesta:

3. Pelastustoimen laiminlyönti
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Teonkuvaus:

Vastaajat haastemies C ja vanhempi konstaapeli B ovat oikeudettomasti tunkeutuneet E:n omistamaan asuntoon - - - , 11.4.2003 noin kello 22.00. Olin asunnossa tunkeutumisaikaan mieheni E:n kanssa ja pelästyin asuntoon tunkeutumista ja lähdin kohti makuuhuonetta. Kaaduin makuuhuoneessa sängyn ja seinän väliin ja loukkasin uudelleen molemmat jo parantumassa olleet jalkani.

Loukkasin jalkani, jotka olivat 26.10.2002 tapahtuneen aikaisemman loukkaantumisen seurauksena kipsattu molempien jalkojen jalkapöytien pirstaleisten murtumien vuoksi, kuten 3.6.2004 päivätty lääkärintodistus osoittaa. Kipsaamisen jälkeen olen ollut hoidettavana ja kuntoutettavana Rauman terveyskeskuksen vuodeosastolla lähes kaksi kuukautta. Paraneminen oli aivan loppuvaiheessa uuden loukkaantumiseni sattuessa 11.4.2003.

11.4.2003 tapahtuneen kaatumiseni seurauksena toipumiseni taantui ja tilanteeni kääntyi selvästi huonommaksi. Loukkaantumiset, jotka ovat seuranneet toisiaan lyhyen väliajan kuluessa, ovat yhdessä aikaisempien nivelrikkomuutosten kanssa aiheuttaneet vaikea-asteiset nivelmuutokset molemmissa jalkaterissäni. Kaatuminen 11.4.2003 oli selkeässä syy-yhteydessä oikeudettomaan asuntoon tunkeutumiseen.

Kun pyysin tilanteessa apua puolisoltani ja testamentin tiedoksiantoa suorittaneilta vastaajilta, kuulivat tuon avunpyynnön vastaajat B ja C. Kumpikaan vastaajista ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään, vaikka luustoni vammautuminen oli ilmeistä, ja sitä kautta liikuntakykyni oli mahdollisesti vaarassa. Omien lausumiensa mukaan vastaajat B ja C olivat tulleet tietoisiksi sekä loukkaantumisestani että avunpyynnöistäni.

Korvausvaatimus:

Vastaajat on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan D:lle kivusta ja särystä 3.000,00 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 3.000,00 euroa, molemmat korvaukset korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen rikoksen tekopäivästä 11.4.2003 lukien sekä oikeudenkäyntikuluni täysimääräisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen kohdistaen kulut C:hen ja B:hen yhteisvastuullisesti.

Pelastustoimen laiminlyönnin seurauksena aikaisemman kaatumisen seurauksena syntyneet vammani pahenivat ja aiheutui pitkä sekä kivulias toipumisaika. Jouduin käyttämään kyynärsauvoja noin puolentoista kuukauden ajan tapahtuman jälkeen.

Kumpikin vastaajista on oman esitutkintakertomuksensa mukaan tullut tietoiseksi loukkaantumisestani, mutta suhtautunut siihen välinpitämättömästi jättäen välttämättömät pelastustoimet suorittamatta.

Asianomistaja vetosi valtakunnansyyttäjäviraston päätökseen syyteoikeuden vanhenemisen osalta sekä tiedoksiannon antoaikaan klo 21.00 jälkeen, joka on oikeudetonta ja kohtuutonta.

VASTAUKSET JA PERUSTEET

A:n vastaukset ja perusteet syyttäjän haastehakemuksen ja siihen liittyvien asianomistajien vaatimusten osalta

A kiistää syyllistyneensä virkavelvollisuuden rikkomiseen tai kotirauhan rikkomiseen ja vaatii, että syytteet hylätään, virkavelvollisuuden rikkominen myös tuottamuksellisessa muodossa. Lisäksi A vaatii, että valtio velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset A kiistää kokonaisuudessaan perusteeltaan ja määrällisesti 50 euroa hyväksytään. A kiistää asianomistajien oikeudenkäyntikuluvaatimukset perusteeltaan.

1) Virkavelvollisuuden rikkominen 11.4.2003

Syytteen teonkuvaus on oikea, mutta A kiistää tahallaan tai edes tuottamuksellisesti rikkoneensa tilanteessa virkavelvollisuuttaan.

Virka-avun antaminen on tapahtunut Rauman käräjäoikeuden esittämästä pyynnöstä. A on ennen virka-avun antamista varmistunut, että virka-apua haastemieslain 5 §:n ja poliisilain säännösten mukaan voidaan antaa testamentin tiedoksiantamiseksi. A oli vielä C:ltä varmistunut, että tiedoksiantoa ei voida tehdä muulla tavalla kuin antamalla testamentti henkilökohtaisesti D:lle tiedoksi. Oikeusministeriön ohjeet haastemiehelle on tulkittu siten, ettei testamenttia voida antaa tiedoksi sijaistiedoksiannolla, vaan testamentti on annettava henkilökohtaisesti tiedoksi.

C:llä on ollut suorittavana virkatoimi, jonka täytäntöönpano ja loppuun suorittaminen on edellyttänyt virka-avun antamista. Menettelyyn ei ole sisältynyt tahallista säännösten rikkomista. Mikäli menettelyssä on tapahtunut virhe, on se laadultaan ja määrältään niin vähäinen, ettei virhemenettely täytä miltään osin rikoksen tunnusmerkistöä.

Kyseinen menettely ja virka-avun käyttäminen on johtunut siitä, että asianomistajat ovat ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyneet yhteistyöstä viranomaisten kanssa ja tiedoksiantotehtävä olisi jäänyt hoitamatta.

2) Kotirauhan rikkominen 11.4.2003

A kiistää tahallaan oikeudettomasti rikkoneensa D:n ja E:n kotirauhaa millään tavoin. Tämän vuoksi kiistetään myös vahingonkorvausvaatimus perusteeltaan ja määrältään.

A on ollut siinä uskossa, että testamentin tiedoksiannon suorittaminen edellyttää sisään menemistä ja näin on tapahtunut avainta käyttäen. Oven avaamisen yhteydessä E oli ollut heti oven takana ja A on esittänyt hänelle, minkä takia paikalle on tultu. E ei ole kieltänyt tulemasta sisään asuntoon taikka käskenyt poistumasta asunnosta. Koska kyseessä on ollut virkatoimen täyttäminen, tahallisuus kotirauhan rikkomiseen nähden puuttuu.

Komisariona ja esimiehenä B:hen nähden A on käsityksensä mukaan yksin vastuussa virkatoimen täytäntöönpanon turvaamisesta, koska B on A:n alainen.

B:n vastaukset ja perusteet syyttäjän haastehakemuksen ja siihen liittyvien asianomistajien vaatimusten osalta

B kiistää syytteet ja vaatii, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

B kiistää D:n ja E:n vahingonkorvausvaatimukset perusteeltaan. D:n ja E:n vahingonkorvausvaatimusta kärsimyksestä - 10.000 euroa kummallekin - B paljoksuu kohtuuttomana ja oikeuskäytännölle vieraana. Ottaen huomioon, että vastaajat viipyivät D:n ja E:n asunnolla vain muutaman minuutin eikä asianomistajien väittämiä korottavia tekijöitä korvaukselle ole, on määrällisesti 50 euroa pidettävä kummallekin kohtuullisena korvauksena.

1) Virkavelvollisuuden rikkominen

B ei ole virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan. B ei ole tehnyt päätöstä virka-avusta eikä ole antanut testamenttia tiedoksi D:lle. B on ollut A:n ja C:n seurassa, kun testamenttia on annettu tiedoksi D:lle. Tällä menettelyllään ei B ole syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. B:n tehtäviin ei kuulu virka-avusta päättäminen. Siten ei voida edellyttää, että B:n olisi tullut tuntea virka-apua koskevat säännökset.

Haastemies C on yrittänyt suorittaa asiassa hänelle annettua tiedoksiantotehtävää jo marraskuusta 2002 lukien. D on vältellyt tiedoksiantoa. Näissä olosuhteissa testamentin tiedoksianto ei ole ylittänyt toimivaltuuksia. B:llä ei ole ollut mitään syytä epäillä, etteikö rikoskomisario A:n virka-apupäätös olisi lainmukainen.

Joka tapauksessa virkavelvollisuuden mahdollista rikkomista on pidettävä sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, jolloin syyte on hylättävä.

2) Kotirauhan rikkominen

B ei ole tahallaan tunkeutunut D:n ja E:n asuntoon kotirauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen edellyttämin tarkoituksin. D:n ja E:n asunnolle menoon on ollut hyväksyttävä syy. Näin ollen kysymyksessä ei voi olla oikeudeton menettely. Asianomistajat eivät mitenkään kieltäneet sisälle menoa.

B:n vastaukset ja perusteet D:n haastehakemuksen osalta

B kiistää kanteen ja pyytää sitä hylättäväksi. B vaatii, että D velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

D ei ole ollut hengenvaarassa tai vakavassa terveydenvaarassa. Näyttöä edes siitä, että D olisi kyseessä olevassa tilanteessa kaatunut, ei ole. Pelastustoimen laiminlyönnistä ei voi olla kysymys senkään vuoksi, koska D:n aviopuoliso E on ollut koko ajan läsnä. D:n vammat ovat syntyneet jo aikaisemmin, eikä 11.4.2003 tapahtumilla ole mitään osuutta vammoihin.

B kiistää D:n vahingonkorvausvaatimuksen lakiin perustumattomana sekä ja koska hän ei ole syyllistynyt pelastustoimen laiminlyöntiin. Syy-yhteyttä B:n väitetyn laiminlyönnin ja vahingon välillä ei myöskään ole. Korvausvaatimukset tulisi myöskin näyttämättömänä hylätä. Määrällisesti korvausvaatimukset ovat täysin kohtuuttomia.

C:n vastaukset ja perusteet syyttäjän haastehakemuksen ja siihen liittyvien asianomistajan vaatimusten osalta

C vaatii, että syytteet hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

C kiistää asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset perusteeltaan ja määrältään. C kiistää asianomistajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan.

1) Virkavelvollisuuden rikkominen 11.4.2003

Syytteen teonkuvaus on oikein, mutta C ei ole tahallaan tai edes tuottamuksesta rikkonut virkavelvollisuuttaan. Ottaen huomioon teon haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat, tekoa on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

C viittaa seikkoihin, jotka on tuotu esiin kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksessä 05/48. Teon kokonaisarvioinnin osalta on huomioitava lisäksi se, että kyseinen virkatoimi on pyritty suorittamaan aiheuttaen mahdollisimman vähän haittaa asianomistajille. Asianomistajat ovat olleet tietoisia siitä, että poliisi on pyrkimässä sisälle, eivätkä he ole kieltäneet sisällemenoa. Ilta-aikaan tapahtunut virkatoimen täyttäminen on ollut tekona vähäinen ja menettelytapa on johtunut yksinomaan siitä, että asianomistajat ovat ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyneet kaikenlaisesta yhteistyöstä viranomaisten kanssa kyseisenä iltana ja ennen sitä.

2) Kotirauhan rikkominen 11.4.2003

- - - - - - - - - - - - - - - - C kiistää tahallaan oikeudettomasti rikkoneensa asianomistajien kotirauhaa. Tahallisuuden puuttumisen osalta C viittaa em. syyttämättäjättämispäätöksestä ilmeneviin seikkoihin.

C:n vastaukset ja perusteet D:n haastehakemuksen osalta

C vaatii, että rangaistusvaatimus hylätään ja D velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. Syyteoikeus pelastustoimen laiminlyönnin osalta on lisäksi vanhentunut ottaen huomioon, että väitetyn rikoksen tekopäivä on ollut 11.4.2003 ja haastehakemus on annettu tiedoksi 13.4.2005.

C kiistää asianomistajien vahingonkorvaus- ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset perusteeltaan ja määrältään.

Sikäli kuin syytettä ei hylättäisi vanhentuneena, C kiistää syytteen pelastustoimen laiminlyönnistä perusteettomana viitaten kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksestä 05/47 ilmeneviin seikkoihin.

Vahingonkorvausvaatimus on perusteeton, koska kysymyksessä ei ole rikos. D ei ole tilanteessa loukkaantunut ja hänellä on joka tapauksessa ollut mahdollisuus tarvittaessa saada apua paikalla olleelta aviomieheltään.

TODISTELU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

Syytteet hylätään.

Perustelut

Asian taustaa

C:n tehtävänä on ollut antaa testamentinsaajan pyynnöstä testamentti tiedoksi D:lle. C ei ollut useista yrityksistä huolimatta tavoittanut D:tä. C oli 11.4.2003 havainnut, että D:n ja E:n asunnossa oltiin kotona, mutta ovea ei avattu. C oli tuolloin pyytänyt Rauman kihlakunnan poliisilaitokselta virka-apua testamentin tiedoksiantotehtävän suorittamiseksi.

A oli C:n pyynnöstä päättänyt virka-avun antamisesta. A oli C:n pyynnöstä mennyt D:n ja E:n asunnolle yhdessä B:n kanssa illalla noin kello 22:n aikaan. He olivat koputtaneet talon oveen ja ilmoittaneet olevansa poliiseja ja pyytäneet avaamaan oven. Kun ovea ei ollut heille avattu, A oli avannut D:n ja E:n asunnon oven lukitsemattomasta varastosta löytämällään avaimella. A, B ja C olivat menneet D:n ja E:n asuntoon, jossa he olivat tavanneet eteisessä E:n. B ja C olivat etsineet D:tä asunnosta ja B oli löytänyt hänet makuuhuoneesta. C oli tämän jälkeen antamanut testamentin tiedoksi ja antanut samalla hänelle oikeaksi todistetun jäljennöksen testamentista.

Asiaan sovellettavia normeja ja ohjeita

Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen kotirauha on turvattu. Rikoslain 24 luvun 1 §:n mukaan, joka oikeudettomasti tunkeutuu kotirauhan suojaamaan paikkaan, on tuomittava kotirauhan rikkomisesta.

Valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti.

Perintökaaren 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan testamentin tekijän kuoltua on testamentinsaajan annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti. Haastemieslain 3 §:n mukaan haastemiehen tehtävänä on antaa viranomaisen tai yksityisen pyynnöstä toimialueellaan tiedoksi tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksiä sekä haasteita, kutsuja, ilmoituksia ja muita asiakirjoja.

Haastemieslain 5 §:n mukaan haastemiehellä on oikeus saada poliisilta tiedoksiantotehtävän suorittamiseksi tarpeellista virka-apua. Poliisilain 40 §:n nojalla poliisilla on velvollisuus antaa virka-apua muulle viranomaiselle. Virka-avun antamisen edellytyksenä on, että virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtäviään tai yksityistä estetään pääsemästä oikeuksiinsa ja oikeuksiin pääseminen edellyttää poliisivaltuuksien käyttämistä.

Poliisilaissa ja pakkokeinolaissa on säännelty ne tilanteet, joissa poliisilla on oikeus tunkeutua kotirauhan piiriin, esimerkiksi estääkseen vaarallisen teon tai tapahtuman tai etsittävän henkilön kiinniottamiseksi.

Oikeusministeriön tiedoksiantokäsikirjan (12.4.1995) kohdan 5.19 mukaan "testamentin ja muiden tiedoksiantojen kohdalla on joskus sellaisia ongelmia, että vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta tiedoksiantoa. Tältä osin on viitattava laissa säänneltyyn mahdollisuuteen saada poliisilta virka-apua. Virka-avun saaminen koskee kaikenlaisia tiedoksiantoja, joita haastemies on haastemieslain nojalla velvollinen toimittamaan. Kysymys on virkatehtävästä, jonka haastemies on velvollinen toimittamaan perille". Kohdassa 2.6 todetaan: "Tiedoksiantotehtävää suorittava poliisimies voi käyttää poliisilain tarjoamia keinoja, koska uuden lain valossa tiedoksiantotehtävät ovat selvästi myös poliisin virkatehtäviä".

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. Virkavelvollisuuden rikkominen

A:lle, B:lle ja C:lle on vaadittu rangaistusta ensinnäkin virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska he ovat tahallaan rikkoneet virkatoimiinsa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa eikä tekoa ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

Tahallisuuden alaraja on oikeustieteessä ja korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä määritelty siten, että tekoa on pidetty tahallisena, kun tekijä on pitänyt tunnusmerkistön toteutumista tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. Toisin sanoen vastaajien on syytteen mukaan pitänyt tietää, ettei testamentin tiedoksiantotehtävä oikeuta tunkeutumaan henkilön asuntoon, jolle testamentti tulisi antaa tiedoksi ja että tunkeutumalla asuntoon he todennäköisesti rikkovat virkavelvollisuutensa ja syyllistyvät kotirauhan rikkomiseen.

Testamenttioikeutta käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa ei ole käsitelty tilanteita, joissa perillinen pyrkii välttelemään testamentin tiedoksiantamista. Teoksessaan Suomen Jäämistöoikeus II Aulis Aarnio kirjoittaa, jos perillinen on poissa oleva tai hänen olinpaikkansa on tuntematon, on henkilölle määrättävä uskottu mies, joka vanhan holhouslain 69 §:n 2 momentin nojalla saattoi ottaa vastaan tiedoksiannon. Vastaava säännös on voimassa olevassa laissa holhoustoimesta, jonka 10 §:n mukaan tuomioistuimen on määrättävä edunvalvoja muun muassa tilanteessa, jos kuolleelta on jäänyt perintö eikä perillistä tai testamentin saajaa taikka hänen olinpaikkaansa tiedetä tai testamentinsaaja ei voi muuten valvoa oikeuttaan. Oikeusministeriön tiedoksiantokäsikirjan mukaa tiedoksiantotehtävää suorittava poliisimies voi käyttää poliisilain tarjoamia keinoja, koska uuden lain valossa tiedoksiantotehtävät ovat selvästi myös poliisin virkatehtäviä.

Sinänsä oikea menettely antaa testamentti tiedoksi D:lle, kun häntä ei ollut tavoitettu henkilökohtaisesti, olisi ollut holhoustoimesta annetun lain 10 §.n mukaisesti määrätä hänelle uskottu mies vastaanottamaan testamentti. Harkittaessa ovatko A, B ja C syyllistyneet tahallisiin rikoksiin on otettava ensinnäkin huomioon, että tämän selvittäminen, mikä on oikea menettely siinä tapauksessa, kun perillinen välttelee testamentin tiedoksiantoa, ei ole ainakaan testamentti- ja perintöoikeudellisen kirjallisuuden avulla erityisen selvää. Holhoustoimesta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä ei tätä ongelmaa käsitellä lainkaan mainitun 10 §:n yksityiskohtaisen perustelujen kohdalla. Myöskään haastemiehille osoitetuissa oikeusministeriön ohjeissa ei ole annettu muuta neuvoa kuin viitattu mahdollisuuteen saada virka-apu poliisilta.

Valtakunnansyyttäjänviraston päätöksessä 17.3.2005 on katsottu, että poliisilain ja pakkokeinolain perusteella ei ole tulkinnanvaraista, että testamentin tiedoksiantaminen ei kuulu niihin poliisin tehtäviin, joiden johdosta poliisilla on oikeus tunkeutua kotirauhan piiriin ja että A:n, B:n ja C:n on täytynyt ymmärtää, ettei heillä ole ollut oikeutta vastoin D:n ja E:n tahtoa tunkeutua heidän kotiinsa. Se, mitä vastaajilta on täytynyt nyt käsiteltävässä asiassa edellyttää tältä osin, tulee harkita kunkin vastaajan kohdalta erikseen.

A

Päätöksen virka-avun antamisesta on tehnyt A, joka on myös avannut D:n ja E:n asunnon oven. A on kertonut, että asia oli hänelle uusi. Hän oli selvittänyt, että haastemiehen pyynnöstä virka-apua voidaan testamentin tiedoksiantotehtävän suorittamiseksi antaa. A tiesi myös, että käräjäoikeuden laamanni oli hyväksynyt virka-apupyynnön esittämisen ja että laamanni oli keskustellut asiasta myös A:n esimiehen kanssa. Edelleen A oli tiennyt, että Rauman poliisilta oli virka-apua aikaisemminkin testamentin tiedoksiantoasiassa annettu Rauman käräjäoikeuden haastemiehelle ja että tuolloinkin oli tunkeuduttu perillisen asuntoon, jopa väkivalloin.

A:lta voidaan hänen asemansa perusteella edellyttää poliisilain voimankäyttöön oikeuttavien säännösten tuntemista. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan A on pyrkinyt ensinnäkin huolellisesti selvittämään tällaisessa tilanteessa annettavan virka-avun oikean sisällön ja virka-apua annettaessa noudatetun käytännön. D oli pitkään vältellyt testamentin tiedoksiantamista ja E oli ainakin ollut hyvin passiivinen antamaan oikeaa tietoa D:n olinpaikasta. Tilanne on ollut sellainen, että virka-apu haastemiehelle on ollut tarpeen, jotta testamentinsaaja pääsisi oikeuksiinsa. A:n, B:n, C:n ja myös E:n kertomusten perusteella A:n menettely D:n ja E:n asunnolla on ollut asiallista ja mahdollisimman vähän D:lle ja E:lle haittaa tuottavaa. Poliisit ovat tulleet D:n ja E:n asunnolle siten, että D ja E ovat varmuudella havainneet oven takana olevan poliismiehiä. A oli tuolloin myös ilmoittanut, minkä vuoksi poliisi on D:n ja E:n oven takana ollut. Ovea ei kuitenkaan ollut poliisille avattu. A on kertonut, että asuntoon ei olisi menty väkivalloin, vaan testamentin tiedoksiantamiseksi olisi mietitty jokin muu tapa. A oli tässä tilanteessa löytämällään avaimella kuitenkin avannut D:n ja E:n asunnon oven ja heti ilmoittanut eteisessa vastassa olleelle E:lle, miksi asuntoon oli tultu. Se, että A ei ole tässä tilanteessa ja näissä olosuhteissa mieltänyt poliisilain voimankäyttöä koskevien säännösten sisältöä, ei merkitse, että A olisi tahallaan rikkonut virkavelvollisuuttaan. Joka tapauksessa A:n tekoa on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Teko ei täytä virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä ja syyte hylätään.

A:lle on toissijaisesti vaadittu rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rikosoikeudellinen tuottamus on toiminnassa vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä tai huolimattomuutta. Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta.

Käräjäoikeuden saaman käsityksen mukaan A on toiminut tilanteessa hyvin korrektisti. Kuten edellä todettiin, A on myös kertonut, että asuntoon ei olisi menty väkivalloin, vaan testamentin tiedoksiantamiseksi olisi mietitty jokin muu tapa. Kun D ja E eivät olleet avanneet heille ovea ja vara-avain oli löytynyt, A oli päättänyt, että ovi avataan sillä ja asuntoon mennään sisälle. Kun otetaan huomioon kaikki edellä selostettu - testamentin tiedoksiantoon ja virka-avun antamiseen liittyvän normiston epäselvyys, virka-avun antamiseen johtaneet seikat ja A:n menettely D:n ja E:n asunnolla - se että A ei ole tässä tilanteessa mieltänyt poliisilain voimankäyttöä koskevien säännösten sisältöä, ei merkitse, että A olisi toiminut sillä tavoin huolimattomasti, että hänen menettelynsä olisi täyttänyt edes tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön. Tämän vuoksi myös syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylätään.

B

A on kertonut, että B on kyseisenä iltana ollut päivystysvuorossa ja että A oli pyytänyt B:n mukaansa D:n ja E:n asunnolle. Syy D:n ja E:n asunnolle menemiselle on selvitetty B:lle autossa matkalla tai viimeistään oltaessa D:n ja E:n asunnolla. A on tehnyt päätöksen virka-avun antamisesta ja hänen toimiensa johdosta B on päässyt sisälle D:n ja E:n asuntoon. B:n tehtäviin ei ole kuulunut virka-avusta päättäminen ja hän on mennyt asuntoon A:n avattua oven. Tässä tilanteessa B ei ole voinut mieltää, että hän menemällä D:n ja E:n asuntoon todennäköisesti rikkoo virkavelvollisuuttaan. Joka tapauksessa B:n tekoa on asian olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Teko ei täytä virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä ja syyte hylätään.

C

A on tehnyt päätöksen virka-avun antamisesta ja hänen toimiensa johdosta C on päässyt sisälle D:n ja E:n asuntoon. C on mennyt asuntoon A:n avattua oven suorittamaan virkatehtävänään olevaa testamentin tiedoksiantamista. C:n tiedossa on ollut myös hänen esimiehensä ja poliisipäällikön keskustelu sekä lisäksi aikaisempi tiedoksiantokäytäntö. Tässä tilanteessa C ei ole voinut mieltää, että hän menemällä D:n ja E:n asuntoon todennäköisesti rikkoo virkavelvollisuuttaan. Joka tapauksessa C:n tekoa on asian olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Teko ei täytä virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä ja syyte hylätään.

2. Kotirauhan rikkominen

A, B ja C ovat kertoneet, että E ei ollut kieltänyt heitä tulemasta sisään asuntoon. Myöskään E ei ole kertonut kieltäneensä miehiä tulemasta sisälle. A:n, B:n, C:n sekä E:n kertomusten perusteella tilanne on ollut rauhallinen ja kun E ei ollut suoraan sanonut, missä D oli, olivat B ja C etsineet D:tä. Tällä aikaa E oli keskustellut A:n kanssa ja ilmaissut käsityksensä tiedoksiannettavasta testamentista.

Käräjäoikeus viittaa edellä kohdassa 1 selostettuihin perusteluihin ja toteaa, että A ei ole tässä tilanteessa myöskään tahallaan rikkonut D:n ja E:n kotirauhaa kotirauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen edellyttämin tarkoituksin, minkä vuoksi syyte kotirauhan rikkomisesta hylätään.

B ja C ovat pääseet D:n ja E:n asuntoon A:n tehtyä päätöksen virka-avun antamisesta sekä hänen avattua asunnon oven, jonka jälkeen C on suorittanut virkatehtäväänsä kuuluvan virkatoimen. Edellä selostetussa tilanteessa myöskään B tai C eivät ole tunkeutuneet D:n ja E:n asuntoon kotirauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen edellyttämin tarkoituksin, minkä vuoksi syyte kotirauhan rikkomisesta hylätään myös heidän osalta.

3. Pelastustoimen laiminlyönti

Rikoslain 21 luvun 15 §:n mukaan, joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuuksiensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä.

D on kertonut, että hän oli kompastunut ja kaatunut perääntyessään makuuhuoneeseen, kun asuntoon oli tultu sisälle. Hän oli tuntenut voimakasta kipua selässää ja jaloissaan eikä ollut päässyt ylös. Hän oli pyytänyt apua huoneeseen tulijoilta.

Asiassa esitetystä kirurgi KA:n 3.6.2004 päivätystä lääkärinlausunnosta ilmenee, että D on 26.10.2002 kaatunut ja satuttanut jalkansa. KA ei ole osannut arvioida 11.4.2003 vamman vaikutuksia, koska hänellä ei ole ollut täsmällistä vertauskohtaa aikaisempaan tilanteeseen. Lääkärinlausunnon mukaan 11.4.2003 jälkeen tilanne on ollut huonompi kuin 10.2.2003 pidetyn jälkitarkastuksen jälkeen.

B on kertonut, että hän oli etsinyt D:tä, josta ei ollut kuulunut hiiskahdustakaan. Löydettyään D:n B oli ilmoittanut siitä C:lle, joka oli tullut antamaan testamentin tiedoksi. Tässä vaiheessa D oli ryhtynyt pitämään valittavaa ääntä, jonka B oli tulkinnut siten, että D oli pyrkinyt näin välttämään kommunikoimasta heidän kanssaan. Apua D ei ollut heiltä pyytänyt. Myöskään C:n mukaan D ei ollut pyytänyt apua. A on kertonut, että hän oli kuullut puhetta makuuhuoneesta, jonka jälkeen oli alkanut kuulua valitusta. A oli käskenyt E:n varmistaa, että vaimo ei tarvitse apua. E on kertonut, että he olivat harkinneet, oliko D:llä tarvetta päästä lääkäriin, mutta koska D:llä oli varattuna lääkäriaika seuraavana tiistaina, olivat he päättäneet odottaa siihen saakka.

Edellä kerrotun perusteella D ei ole ollut tilanteessa hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa. Syyte pelastustoimen laiminlyönnistä hylätään.

Vahingonkorvaukset

Koska syytteet hylätään, hylätään myös korvausvaatimukset.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SYYTETTY

A

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1) Virkavelvollisuuden rikkominen 11.4.2003
2) Kotirauhan rikkominen 11.4.2003

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SYYTETTY

B

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1) Virkavelvollisuuden rikkominen 11.4.2003
2) Kotirauhan rikkominen 11.4.2003
3) Asianomistajan syyte pelastustoimen laiminlyönnistä 11.4.2003

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SYYTETTY

C

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1) Virkavelvollisuuden rikkominen 11.4.2003
2) Kotirauhan rikkominen 11.4.2003
3) Asianomistajan syyte pelastustoimen laiminlyönnistä 11.4.2003

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Matti Kolehmainen
Lautamiehet

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 13.10.2006

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Rauman käräjäoikeus 11.10.2005 nro 763
(liitteenä)

ASIA

Virkavelvollisuuden rikkominen ym.

VALITTAJAT

Kihlakunnansyyttäjä
D
E

VASTAPUOLET

A
B
C

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitukset

Syyttäjä

Syyttäjä on vaatinut, että A, B ja C tuomitaan ensisijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kotirauhan rikkomisesta, ja toissijaisesti, että heidät tuomitaan virkavelvollisuuden rikkomisen asemesta ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kotirauhan rikkomisesta.

Toissijaisen rangaistusvaatimuksen teonkuvaus tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen osalta on seuraava:

"Rikoskomisario A ja vanhempi konstaapeli B ovat molemmat Rauman kihlakunnan poliisilaitoksen palveluksessaan olleessaan virkamiehinä ja haastemies C Rauman käräjäoikeuden palveluksessa olleessaan virkamiehenä, ovat kaikki virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä heidän tekoaan huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

A on haastemies C:n pyydettyä poliisilta haastemieslain 5 §:n nojalla virka-apua päättänyt poliisilain 40 §:ään nojautuen antaa tälle pyydettyä virka-apua, jotta tämä kykenisi tiedoksiantamaan testamentin D:lle. A on yhdessä B:n kanssa saapunut D:n ja E:n asunnolle tapahtumapäivänä kello 21.30 jälkeen, jolloin näiden asunnon ulkopuolella on ollut virka-apupyynnön esittänyt C. Kun lukittuna olevaan D:n ja E:n asuntoon ei ole päästy koputtamalla, on A löytämällään avaimella aukaissut lukitun oven, jonka jälkeen hän, B ja C ovat menneet näiden asuntoon, jossa C on suorittanut tiedoksiannon D:lle.

Poliisilain 40 § oikeuttaa poliisin antamaan virka-apua muun muassa haastemiehelle haastemieslain 5 §:n nojalla. Toimivaltuudet esillä olevassa tapauksessa virka-avun antamisen suhteet eivät ole kuitenkaan ulottuneet D:n ja E:n asuntoon sisälle tunkeutumiseen, josta syystä A:n, B:n ja C:n toimenpiteet ovat tältä osin olleet laittomia."

Perusteinaan syyttäjä on esittänyt, että toimivalta virka-avun antamisessa ei ole ulottunut D:n ja E:n asuntoon sisälle tunkeutumiseen, minkä vuoksi A:n, B:n ja C:n toimenpiteet ovat olleet tältä osalta lainvastaisia.

A:lla, B:lla ja C:llä ei ole ollut oikeutta loukata D:n ja E:n kotirauhaa, joka on perustuslain suojaama perusoikeus. A, B ja C ovat tienneet, että D ja E eivät olleet halunneet päästää heitä kotiinsa, eikä D:llä ja E:llä ollut ollut päästämiseen mitään velvollisuutta. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että jossain muussa tapauksessa oli testamenttia tiedoksiannettaessa menetelty vastaavalla lainvastaisella tavalla. Tuomiossa esitettyjen lieventävien seikkojen perusteella eikä muutenkaan sanottuja kotirauhan rikkomisia ei voida pitää rikoslain 40 luvun 9 ja 10 §:issä tarkoitetuin tavoin vähäisinä. Joka tapauksessa A, B ja C ovat menetelleet asiassa huolimattomasti.

D ja E

D ja E ovat kohdaltaan vaatineet ensisijaisesti, että A, B ja C tuomitaan virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kotirauhan rikkomisesta, sekä toissijaisesti, että A, B ja C tuomitaan ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kotirauhan rikkomisesta. Lisäksi D ja E ovat vaatineet, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan heille kummallekin erikseen kotirauhan rikkomisen aiheuttamasta kärsimyksestä 10.000 euroa korkoineen tekopäivästä 11.4.2003 lukien sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeuden osalta 1.901,83 eurolla korkoineen ja hovioikeuden osalta 4.463,98 eurolla korkoineen.

D on vaatinut myös, että B ja C tuomitaan pelastustoimen laiminlyönnistä ja velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle sen perusteella korvaukseksi laittoman asuntoon tunkeutumisen aiheuttamasta kivusta ja särystä 3.000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 3.000 euroa, kummatkin korkoineen tekopäivästä 11.4.2003 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen, käräjäoikeuden osalta 1.220 eurolla ja hovioikeuden osalta 701,50 eurolla. Vielä D on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n ja C:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeuden osalta korkoineen.

Perusteinaan D ja E ovat kotirauhan rikkomisen osalta esittäneet, että heidän perustuslailla suojattu kotirauhansa on normihierarkian perusteella vahvempi oikeus kuin perillisen tai testamentinsaajan perintökaareen perustuvat oikeudet. Poliisilla ei ollut testamentin tiedoksiantamisen perusteella ollut oikeutta tunkeutua D:n ja E:n kotirauhan piiriin. Menettelyltä on puuttunut oikeuttamisperuste.

A:n toiminta oli tahallista, koska hänen selvittelynsä ja harkintansa perusteella testamentin tiedoksianto toteutettiin lainvastaisesti. A:n on virkansa puolesta täytynyt tuntea itseään koskevien toimivaltanormien sisältö. Esimiesasemassa olevan virkamiehen lainvastainen käskyn noudattaminen ei vapauta C:tä lainvastaisen teon tekijänä rikosoikeudellisesta vastuusta. Tässä asiassa rikoskomisario A oli haastemies C:n nimenomaisen pyynnön perusteella tehnyt oikeudettoman ja laittoman päätöksen virka-avun antamisesta.

Kotirauhaan tunkeutumisperusteen puuttuessa asiassa ei ole merkitystä sillä, että jossain muussa tapauksessa oli testamentin tiedoksiannossa menetelty vastaavalla lainvastaisella tavalla, eikä sillä, että D ja E olivat mahdollisesti havainneet ovensa takana olevan poliisimiehiä. Kun D ja E eivät avanneet ovea koputuksista huolimatta, se oli merkinnyt koputtajille kieltoa tulla sisälle. Tästä huolimatta D:n ja E:n omakotitalon lukittuna ollut ulko-oven lukko oli avattu, D:n ja E:n käsityksen mukaan vieläpä muulla tavalla kuin A:n löytämällä avaimella. Asuntoon tunkeutuminen oli tapahtunut noin kello 22. Tunkeutujista kaksi oli ollut aseistettuja. Kukaan vastaajista ei ollut todistanut D:lle ja E:lle olevansa poliisi. Tapahtumien aikana vain B oli maininnut nimensä E:lle. E, joka omisti yksin kysymyksessä olevan omakotitalon, ei ollut testamentin tiedoksiannossa asianosainen. D:n henkilöllisyyttä ei ollut testamenttia tiedoksiannettaessa varmistettu.

B ja C virkamiehinä vastaavat omien toimiensa lainmukaisuudesta. Kummankin on, B:n vanhempana konstaapelina ja C:n 1970-luvulta alkaen toimineena haastemiehenä, asemansa vuoksi täytynyt tuntea omia virkatehtäviään koskevat toimivaltasäännökset. Rikoskomisario A:n B:n esimiehenä mukana- ja läsnäolo tapahtumissa D:n ja E:n kotirauhaa rikottaessa ei poista B:n omaa rikosoikeudellista vastuuta. Esimiehen lainvastaisen käskyn toteuttaminen on rikos. B:n teko ei ole ollut vähäinen. C oli tiennyt tai hänen olisi pitänyt virkansa ja pitkän työkokemuksensa perusteella tietää, että testamentin tiedoksiantamiseksi valittu menetelmä on laiton.

Harkittaessa vahingonkorvauksen määrää kotirauhan rikkomisesta on otettava huomioon seuraavat seikat. Rikkominen oli kohdistunut kahteen eläkkeellä olevaan henkilöön noin kello 22 ja se oli tapahtunut lukittuun asuntoon tunkeutumalla. E ei ollut testamentin tiedoksiannossa asianosainen. Lainvastaisen toimenpiteen olivat suorittaneet aseistautuneet viranomaiset, joiden tehtävänä muun ohella on kansalaisten turvallisuuden suojeleminen. B ja C ovat suorittaneet huoneistossa myös etsinnän.

C:llä virkamiehenä on ollut velvollisuus pitää huolta siitä, että hänen omat toimenpiteensä eivät aiheuta vammautumista eikä sen vaaraa. C on laiminlyönyt tämän huolellisuusvelvoitteensa. D:n aviopuolison paikallaolo ei vapauta C:tä pelastustoimen suorittamisesta. B oli nähnyt ja kuullut D:n avunpyynnön, mutta oli suhtautunut siihen välinpitämättömästi olemalla hankkimatta asiantuntevaa apua paikalle.

Vastaukset

A:n vastaus

A on vaatinut, että valitukset hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan A on väitetyn virkavelvollisuuden rikkomisen osalta esittänyt, että hän ei ollut tahallaan eikä tuottamuksellisesti rikkonut virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä ja määräyksiä. Ennen virka-avun antamista A oli huolellisesti ja asian mahdollistamassa laajuudessa varmistanut oikean toimintatavan ja että kysymyksessä olleessa tilanteessa voidaan poliisi- ja haastemieslain nojalla käräjäoikeuden pyynnöstä antaa virka-apua. Käytetty menettely ja virka-avun käyttäminen oli johtunut pelkästään siitä, että D ja E olivat ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyneet yhteistyöstä viranomaisten kanssa, minkä vuoksi tiedoksiantotehtävä olisi jäänyt hoitamatta. A:lla ei ollut ollut aihetta pitää virkavelvollisuuden rikkomista varsin todennäköisenä seurauksena virka-avun antamiselle. A ei ollut osoittanut piittaamattomuutta eikä rikkonut häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvoitetta. Kihlakunnassa vallinnut tiedoksiantokäytäntö vastaavissa tilanteissa on katsottava lieventäväksi seikaksi arvioitaessa A:n velvollisuutta selvittää käytettyjen voimakeinojen perusteita. Tiedoksiantotilanteessa oli toimittu korrektisti ja rauhallisesti. Poliisit olivat useaan kertaan ilmoittaneet olevansa poliiseja, heillä oli ollut virkapuvut päällään ja poliisiauton vilkkupalkin "poliisi"-valo oli palanut. Joka tapauksessa A:n tekoa on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

Virkatoimen täyttämistarkoituksessa toteutettu D:n ja E:n asuntoon sisään meneminen ei voi täyttää oikeudettoman kotirauhan rikkomisen edellyttämää tahallisuutta. A oli edellä kerrotuilla perusteilla perustellusti käsittänyt tekonsa olevan oikeutettu ja edellytys testamentin tiedoksiannon toimittamiselle. D ja E eivät olleet kieltäneet A:ta eikä B:tä tai C:tä tulemasta sisälle asuntoon tai poistumaan asunnosta. Kotirauhan rikkomiseen perustuvat korvausvaatimukset on hylättävä perusteettomina. Määrällisesti kohtuullinen korvaus väitetystä kotirauhan rikkomisesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä on 50 euroa.

B:n vastaus

B on vaatinut, että valitukset hylätään, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen väitetyn virkavelvollisuuden rikkomisen ja kotirauhan rikkomisen osalta sekä että D velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen pelastustoimen laiminlyönnin ja siihen perustuvien korvausvaatimusten osalta.

Perusteinaan B on esittänyt, että hän ei ole syyllistynyt tahalliseen eikä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. B oli kyseisenä iltana ollut päivystysvuorossa ja A oli pyytänyt häntä mukaansa D:n ja E:n asunnolle. Syy sinne menemiselle oli selvinnyt B:lle vasta perillä. Virka-avusta päättäminen ei ollut kuulunut B:lle. Pakkokeinojen käyttämistä koskevat normit ovat moninaiset ja tulkinnanvaraiset. Kyseisessä tilanteessa B:llä ei ollut ollut asemansa ja tehtävän luonne huomioon ottaen mahdollisuutta arvioida tilannetta toisin kuin A eikä toimia toisin eikä B ollut voinut ottaa huomioon, että hän D:n ja E:n asuntoon menemällä voisi rikkoa virkavelvollisuuttaan.

Mitään kotirauhan rikkomista ei ollut tapahtunut, koska E ei ollut kieltänyt B:tä eikä A:ta tai C:tä tulemasta sisälle. Pelkkä asuntoon meneminen asunnon sattumalta löydetyllä omalla avaimella ei merkitse kotirauhan rikkomista. B:llä oli ollut perusteltu aihe uskoa, että suoritettava tehtävä oli ollut oikeutettu. Joka tapauksessa B:n tekoa on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. D:n ja E:n vahingonkorvausvaatimukset kotirauhan rikkomisesta on hylättävä perusteettomina, kohtuuttomina ja oikeuskäytännön vastaisina. Määrällisesti kohtuullinen korvaus väitetystä kotirauhan rikkomisesta ja pelastustoimen laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta on kummastakin 50 euroa.

D ei ole näyttänyt, että hän olisi kompastunut tai kaatunut kysymyksessä olleessa tilanteessa tai että hän olisi ollut hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa. D ei ollut pyytänyt apua keneltäkään eikä hänellä ollut ollut tarvetta päästä tuolloin lääkärin vastaanotolle. D:n korvausvaatimukset pelastustoimen laiminlyönnin perusteella on hylättävä lakiin perustumattomina ja näyttämättöminä.

B ei ole saanut valtiolta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa pelastustoimen laiminlyöntiasian osalta.

C:n vastaus

C on vaatinut, että valitukset hylätään, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen syyttäjän valitusta koskevalta osalta ja että D ja E velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen D:n ja E:n valitusta koskevalta osalta.

C on perusteinaan lausunut, että käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat oikeat. Lisäksi C on tähdentänyt, että hän ei ollut mieltänyt toimivansa virkavelvollisuutensa vastaisesti. Vaihtoehtoista toimintatapaa käytetylle menettelylle ei ollut ollut eikä sitä ole vieläkään kukaan esittänyt. Joka tapauksessa C:n teko on ollut asiassa esiin tulleet seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

D:n ja E:n kotirauhaa ei ollut rikottu ainakaan tahallisesti. E tai D ei ollut kieltänyt C:tä eikä A:ta tai B:tä tulemasta sisälle eikä E ollut muutenkaan estänyt heidän sisälletuloaan eikä D ollut pyytänyt heitä poistumaan. D ja E eivät ole edes väittäneet, että olisivat luulleet C:tä, A:ta ja B:tä muiksi kuin haastemieheksi ja poliiseiksi.

Kysymyksessä ollut tiedoksiantotehtävä ja sen täytäntöönpano oli ollut poikkeuksellisen ongelmallinen ja epäselvä. Asiassa suoritettu virka-apuasia oli edellyttänyt selvittämistä myös C:n esimieheltä, käräjäoikeuden laamannilta. Laamanni ja poliisipäällikkö olivat tutustuneet tapaukseen etukäteen eikä heillä jälkikäteenkään ollut ollut huomauttamista C:n, A:n tai B:n toimista. D ja E olivat syyttäneet C:tä virkavelvollisuuden rikkomisesta vasta valtakunnansyyttäjän päätöksen jälkeen.

Kotirauhan rikkomiseen perustuvat D:n ja E:n vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä perusteettomina ja kohtuuttomina. Sitä paitsi korvausvaatimukset olisi tullut kohdistaa ensisijaisesti C:n työnantajaan eli valtioon. Määrällisesti kohtuullinen korvaus väitetystä kotirauhan rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta on 50 euroa.

Pelastustoimen laiminlyöntiin perustuvat D:n vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä perusteettomina. D ei ole näyttänyt, että hän olisi kysymyksessä olleessa tilanteessa kaatunut saati vammautunut. Väitetyn vammautumisen syy-yhteyttä tai kausaaliyhteyttä C:n menettelyyn ei ole osoitettu. Väitetyt vammat eivät ole edellyttäneet lääkärin vastaanotolle menemistä.

HOVIOIKEUDESSA ESITETYT TODISTEET

Kirjalliset todisteet

Valtakunnansyyttäjänviraston päätös 17.3.2005
Lääkärintodistus 3.6.2004
Laamanni Pekka Tuomaalan kirje 10.6.2003
Poliisipäällikkö Jussi Högmanin kirje 30.5.2003
D:n kirjoitus 9.11.2005 ja kirje laamanni Pekka Tuomaalalle
Asunnon pohjapiirros
Neljä syyttämättäjättämispäätöstä

Henkilötodistelu

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa D:tä, E:tä, A:ta, B:tä ja C:tä.

Muu kirjallinen oikeudenkäyntiaineisto

1. Rauman käräjäoikeuden istunnossa 27.9.2005 esitetyt ja nauhoitetut asianosaisten lausumat kirjoitetuksi tekstiksi purettuna

2. Luettelo tapauksista, joissa poliisi on velvollinen antamaan virka-apua

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiaan osalliset ovat hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuina kertoneet asian merkityksellisiltä osilta samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomioon on heidän kertomakseen merkitty.

Hovioikeus ei ole havainnut eroja kertomusten uskottavuudessa. Kertomuksia on arvioitu kokonaisuutena. Syytetyn suosimisen periaatteen mukaisesti epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistu syytettyjen eduksi, esimerkiksi arvioitaessa sitä, millä tavalla D:n ja E:n asunnon ulko-ovi oli avattu.

Kohta 1

Tosiseikastosta

A, B ja C ovat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevissä tehtävissään, virkaansa toimittaessaan ja testamentin D:lle tiedoksi antaakseen löytämällään avaimella oven avaten tunkeutuneet lukittuna olleeseen D:n ja E:n omakotitaloon.

Rikotusta virkavelvollisuudesta

A, B ja C ovat menettelyllään rikkoneet Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua kotirauhan suojaa. Sellaista säännöstä, joka olisi vastoin sanottua säännöstä tehnyt menettelyn lailliseksi, ei ole. A, B ja C ovat siten virkaansa toimittaessaan rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

Tahallisuudesta

A ja B ovat ensiksi mainitun johdolla antaneet C:lle virka-apua testamentin tiedoksiantamisessa.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi, että A, B tai C olisivat taloon tunkeutuessaan tienneet tai pitäneet varsin todennäköisenä, ettei heidän menettelynsä ole testamentin tiedoksi antamiseksi laillista. Poliisin virka-avun antamista koskevien säännösten monilukuisuus ja epäselvyys testamentin tiedoksiantoa koskevista menettelytavoista huomioon ottaen pelkästään heidän koulutuksestaan tai virka-asemastaan ei voida päätellä heidän olleen tietoisia menettelynsä lainvastaisuudesta tai pitäneen sitä varsin todennäköisenä. Näin ollen asiassa ei ole näytetty, että A, B ja C olisivat yllä selostetulla menettelyllään rikkoneet virkavelvollisuutensa tahallaan. Heihin kohdistetut syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta on sen vuoksi hylättävä.

Huolimattomuudesta

Asiassa on näiltä osin kysymys siitä, olisiko A:n, B:n ja C:n pitänyt ja ollut mahdollista tietää menettelynsä lainvastaisuudesta.

A kuuluu poliisipäällystöön ja virka-avun antamisesta päättäminen on kuulunut hänen tehtäviinsä. Kotirauhan suojaa koskeva perustuslain säännös ei ole tulkinnanvarainen eikä ole myöskään sellaista sanotun säännöksen syrjäyttävää säännöstä, jonka perusteella A:n, B:n ja C:n menettelyn lainvastaisuus olisi tulkinnanvaraista. Näin ollen A:n olisi virka-avun antamisesta päättäessään pitänyt ja ollut mahdollista tietää menettelyn lainvastaisuus. A on siten rikoslain 40 luvun 10 §:sssä tarkoitetulla tavalla huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa.

B on esimiehensä A:n määräyksestä ollut avustamassa tätä virka-avun antamisessa ja siten myös C:tä testamentin tiedoksiantamisessa. Tuossa asemassaan B on perustellusti voinut olettaa, että niin A kuin C:kin toimivat asiassa virkavelvollisuuksiensa mukaisesti ja että siten myös hänellä itsellään on oikeus tunkeutua näiden mukana D:n ja E:n omakotitaloon. B ei ole siten huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuuksiaan.

C:n olisi haastemiehenä pitänyt tietää haastemiehen oikeuksista testamenttia tiedoksiannettaessa. C on kuitenkin voinut perustellusti olettaa, että taloon tunkeumisen osalta asiassa on kysymys hänelle annettavasta virka-avusta ja että A virka-avusta päättävänä tietää oikeutensa ja toimii niiden mukaisesti. C ei näin ollen ole huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuuksiaan.

Kieltoerehdyksestä

Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, jos hän erehtyy pitämään tekoaan sallittuna ja jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, muiden säännöksessä mainittujen seikkojen tai muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi. Kuten edellä on todettu, A:n menettelyn lainvastaisuus ei ole sovellettavien säännösten perusteella ollut tulkinnanvaraista eikä lain sisältö siten ole ollut näiltä osin myöskään erityisen vaikeaselkoista. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä syy A:n menettelyyn on ollut sinänsä hyväksyttävä ja virka-avun antamisen tavoitteisiin tähtäävä. Ottaen kuitenkin huomioon, että A on menettelyllään rikkonut merkittävää perusoikeutta, kotirauhan suojaa, hänen erehtymistään tekonsa sallittavuudesta ei ole pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana.

A:n teon vähäisyydestä

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkavelvollisuuden tuottamuksellinen rikkominen ei ole rikos, jos teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

A on menettelyllään rikkonut D:n ja E:n kotirauhaa. A:n, B:n ja C:n kertomusten perusteella on kuitenkin ilmeistä, että D ja E ovat jo A:n, B:n ja C:n tunkeutuessa taloon tienneet, ettei tunkeutumisen tavoitteena ole heidän vahingoittamisensa tai muukaan rikollinen toiminta, vaan testamentin antaminen tiedoksi D:lle. E, jonka kanssa A on keskustellut välittömästi taloon sisälle tultuaan, on joka tapauksessa tullut heti tietämään A:n, B:n ja C:n sanotusta tavoitteesta, eikä hän ole kieltänyt näitä sitä toteuttamasta eikä muutoinkaan pyytänyt näitä poistumaan talosta. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi aiheuttanut talossa epätietoisuutta tai tarpeetonta häiriötä. Kerrotut seikat huomioon ottaen hänen tekoaan on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä ja häneen kohdistettu syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on sen vuoksi hylättävä.

Kohta 2

Kotirauhan rikkominen on rangaistavaa vain tahallisena. Tahallisuuden on koskettava myös kotirauhan piiriin tunkeutumisen oikeudettomuutta. Tekijän on siten joko tiedettävä, että tunkeutuminen on oikeudetonta tai ainakin pidettävä sitä varsin todennäköisenä. Edellä kohdan 1 otsikon Tahallisuudesta alla selostetuilla perusteilla asiassa ei ole näytetty A:n, B:n tai C:n tienneen tai pitäneen varsin todennäköisenä, ettei heillä ole testamentin tiedoksiantoa varten oikeutta tunkeutua D:n ja E:n omakotitaloon. A:han, B:hen ja C:hen kohdistettu syyte kotirauhan rikkomisesta on sen vuoksi hylättävä.

Kohta 3

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota siltä osalta kuin käräjäoikeus on hylännyt B:hen ja C:hen kohdistetun syytteet pelastustoimen laiminlyönnistä.

Vahingonkorvaukset

Koska syytteet hylätään, myös niihin perustuvat vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmista.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA

C

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juhani Saarinen
hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen
hovioikeudenneuvos Sinikka Linnavuori

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 30.3.2007 : Ei valituslupaa

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.