Kouvolan HO 10.11.2004 1334

Törkeä velallisen epärehellisyys

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

LAHDEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 4.4.2003

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta seuraavasti:

1. KIRJANPITORIKOS
Rikoslaki 30 luku 9 § (769/90)
Kirjanpitolaki 2 luku 1, 4 - 6 §, 3 luku 1 ja 7 §
30.11.1995 - 26.11.1998

Teonkuvaus

A on toimiessaan 30.11.1995 tapahtuneen osakekaupan jälkeen osakeyhtiö B:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja omistaessaan tällöin yhtiön koko osakekannan tahallaan

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. TÖRKEÄ VELALLISEN EPÄREHELLISYYS
Rikoslaki 39 luku 1a §
1.1.1997 - 26.11.1998

Teonkuvaus

A on toimiessaan edellä 1-kohdassa tarkoitetussa asemassa osakeyhtiö B:ssä ja tällöin tietoisena yhtiöllä jo olemassaolevista ja odotettavista taloudellisista vaikeuksista ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut itselleen yhtiön rahavaroja ainakin käteiskassan 156.313,74 markkaa sekä osakaslainana yhteensä 71.414,10 markkaa.

Yhtiön taloudellisten vaikeuksien on katsottava alkaneen alkuvuodesta 1997, jolloin yhtiöön oli kohdistunut jo edellisen vuoden lopulla ulosottotoimenpiteitä sekä maksuviiveitä, minkä lisäksi koko vuoden 1997 laskennallinen tulos on ollut huomattavan tappiollinen eli saatavissa olleiden tietojen perusteella tappion määrä 957.785,29 markan liikevaihdosta on ollut 166.706,41 markkaa.

Tästä huolimatta A on kerrotuin tavoin pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä, jonka todellisesta määrästä ei ole laiminlyödyn kirjanpidon perusteella saatavissa varmaa tietoa. Nostaessaan varoja omaan käyttöönsä A on lopuksi aiheuttanut yhtiön konkurssin 26.11.1998. Konkurssin pesäluettelon mukaan yhtiöllä ei ole ollut lainkaan varoja, mutta velkojen määrä on ollut 214.403,16 markkaa eli jokseenkin sama määrä kuin mikä on ollut osakaslainojen ja kassan saldon yhteismäärä.

A on tavoitellut itselleen huomattavaa hyötyä ja teon on tehnyt mahdolliseksi kirjanpidon epäuskottavuus ja osittainen kirjanpitoaineiston joutuminen kateisiin. Rikosta on näin ollen myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

3. KIRJANPITORIKOS
Rikoslaki 30 luku 9 § (769/90)
Kirjanpitolaki 2 luku 4 §, 3 luku 1 ja 7 §
1.11.1998 - 18.5.2001

Teonkuvaus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjä on vaatinut A:n

4. MÄÄRÄÄMISTÄ LIIKETOIMINTAKIELTOON
Laki liiketoimintakiellosta 2 § ja 3 §
1.3.1998 - 18.5.2001

Teonkuvaus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjän muut vaatimukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

ASIANOMISTAJAN VAATIMUKSET PERUSTEINEEN

Asianomistajat
Sisä-Suomen ja Uudenmaan verovirastot
Verovirastot ovat vaatineet, että A velvoitetaan suorittamaan

  • Sisä-Suomen verovirastolle 17.614,84 euroa viivästyskorkoineen 27.11.1998 lukien
  • Uudenmaan verovirastolle 4.291,65 euroa viivästyskorkoineen 27.11.1998 lukien
  • Sisä-Suomen verovirastolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 420 euroa viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Vastaajan vastaukset perusteineen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kohta 2
Vastaaja on myöntänyt, että syytteen teonkuvaus sinänsä on oikea. Vastaaja ei kuitenkaan ole katsonut syyllistyneensä rikokseen. Joulukuussa 1997 hän oli ottanut henkilökohtaisen lainan ja maksanut sillä osakeyhtiö B:n velkoja lähes 100.000 markan edestä. Hän oli ollut tietoinen yhtiön maksuvaikeuksista, mutta oli yrittänyt nostaa yrityksen. Itse hän ei ole omistanut Mersua eikä mökkiä koskaan, vaan hänen yhtiöstä ottamansa rahat ovat menneet elämiseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vahingonkorvausvaatimukset
Sisä-Suomen veroviraston ja Uudenmaan veroviraston korvausvaatimukset vastaaja on myöntänyt määriltään oikeiksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Näyttö

Kohdat 1 ja 3
A on kertonut olleensa ainoa hallituksen jäsen osakeyhtiö B:ssä. Osakeyhtiö B oli harjoittanut sahauspalvelutoimintaa, jota A oli aikaisemmin harjoittanut toiminimi A:n nimissä ja osakeyhtiö B:n konkurssin jälkeen jatkanut toiminimen nimissä. Yhtiön kirjanpito oli aluksi ollut samoissa tiloissa toimineen D:n hoidettavana. A kertoi sanoneensa D:lle kirjanpidosta, että tee niin, että hyvä tulee. Hän oli vienyt kaikki tositteet kirjanpitäjälle ja luottanut kirjanpitäjään. Tämän kanssa oli kuitenkin ilmennyt ongelmia, jollaisia A:lla ei aikaisemmin ollut kirjanpitäjän kanssa ollut. A:lta oli kyselty asiakirjoja, jotka D:n oli pitänyt hoitaa ja jotka tämä oli väittänyt hoitaneensa. A oli siirtänyt kirjanpidon samaan tilitoimistoon, jonka asiakkaana hän oli ollut aikaisemmin. Asiakirjojen saaminen D:ltä uudelle kirjanpitäjälle toimitettavaksi oli ollut työlästä.

Todistaja D on kertonut, että A:n ostettua osakeyhtiö B:n oli sovittu, että hän hoitaa sen kirjanpidon, palkanlaskennan ja tilinpäätösten tekemisen. A toimitti tositteita. Pyrkimyksenä oli, että tositteet olisivat tulleet kuukausittain, eikä niiden toimittamisessa ollut isoja heittoja. Palkanlaskentaa varten A toimitti työntekijöiden tuntilaput. Palkat maksettiin enimmäkseen käteisellä kassasta. Alkuvaiheessa myös osa osakeyhtiö B:lle tulevista suorituksista esim. yhtiö E:ltä maksettiin käteisenä, mutta loppuajasta pankkiin. Kassakirjaa ei pidetty eikä todistaja ole pystynyt sanomaan kassan tilanteesta. Todistaja oli maininnut A:lle, miten osakeyhtiöstä saa tai voi nostaa rahaa, mutta arveli, että monen, jolla oli aikaisemmin ollut toiminimi, oli vaikea tajuta asiaa. Todistaja ei ole pystynyt vastaamaan kysymykseen, miksi tilinpäätöksiä ei ole tehty. Osakeyhtiö B oli vanha yritys, kun A sen osti. Kirjanpito aloitettiin alusta eikä todistaja muistanut, millaiset tiedot hänellä yrityksestä tuolloin oli. Todistaja kertoi ottaneensa osakaslainatilin käyttöön joidenkin käteisnostojen takia. Edellytyksiä osakaslainan antamiseen ei ollut. Todistaja on katsonut, että hänen vaihtoehtonsa käteisottojen suhteen ovat olleet vähissä.

Todistaja ei pystynyt sanomaan, maksettiinko A:lle varsinaisesti palkkaa vai nostiko tämä vain firman varoja. Kassa oli A:n elantokäytössä. Osakeyhtiö B oli yhtä kuin A. Todistajan ja A:n välinen toimeksiantosuhde päättyi, koska kumpikaan ei ollut tyytyväinen toiseen. Toimeksiantosuhteen päättymisajankohtaa todistaja ei ole muistanut, mutta hän oli joka tapauksessa lopetellut tilitoimiston pitämistä vuoden 1997 lopulla. Kirjanpitoasioissa A:lla oli vähän hällä väliä -tyyliä, mutta yrityksessä tehtiin kovasti töitä.

Todistaja F on kertonut hoitaneensa osakeyhtiö B:n juoksevaa kirjanpitoa sen jälkeen, kun osakeyhtiö B oli tullut hänen työnantajanaan olleen tilitoimiston asiakkaaksi. Hän oli nähnyt yhtiön taseenkin, mutta koska se oli ollut puutteellinen, hän ei ollut tehnyt avaavaa tasetta. A oli toimittanut tositteita pari kertaa kuukaudessa. Tilinpäätökset olivat jääneet tekemättä yhtiön maksuongelmien vuoksi. Tilitoimiston reskontranhoitaja oli kieltänyt hoitamasta tilinpäätöksiä ennen kuin osakeyhtiö B on hoitanut laskunsa tilitoimistolle. Kyseisessä tilitoimistossa juoksevasta kirjanpidosta perittiin tietty maksu ja tilinpäätöstyöt tehtiin erillisellä tuntiveloituksella. A:lle ei todistajan muistaman mukaan maksettu yhtiöstä palkkaa. Osakaslainasaamisten tili oli tavallaan rahapussi. A:n henkilökohtaisia maksuja käsiteltiin osakeyhtiön tileillä, vaikka niin ei pitäisi tehdä.

Todistaja F:n käsityksen mukaan A:n luotti siihen, että asiat tulisivat hoidetuksi tilitoimistossa, kun hän kerran oli toimeksiannon antanut. Vuoden 1998 alussa yhtiössä mentiin kädestä suuhun. Osakeyhtiö B:n konkurssista todistaja ei tullut tietämään, A vain ilmoitti, että toiminimi alkaa hoitaa liiketoimintaa. Toiminimen tilinpäätöstä ei tehty maksuvaikeuksien takia. Todistaja teki juoksevaa kirjanpitoa marraskuuhun 1999 saakka.

Syyksilukeminen perusteineen

Kohta 1

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kohta 2
Yhtiö on ollut koko syytteessä tarkoitetun ajan tilassa, jossa se olisi pitänyt asettaa selvitystilaan. Maksuvaikeuksia yhtiöllä on ollut jo alkuvuodesta 1997 lähtien. A on ollut näistä seikoista tietoinen. Yhtiön voidaan siten katsoa olleen kriisitilassa 1.1.1997 lähtien.

Syytteessä on kysymys yhtiön kirjanpidollisesta kassasta määrältään 156.313,74 markkaa ja kirjanpidossa osakaslainaksi merkitystä yhteensä 71.414,10 markasta. Kirjanpidollinen kassa tarkoittaa tässä kirjaamatonta varojen käyttöä. Osakaslainaksi merkitty määrä on samoin muodostunut kirjaamattomasta varojen käytöstä. A:n kertomuksen perusteella, jota muu esitetty selvitys tukee, on riidatonta, että A on ottanut kyseiset varat omaan käyttöönsä. Voitonjakoon tai osakaslainan ottamiseen ei ole ollut osakeyhtiölain asettamia edellytyksiä, joten varojen ottamiseen näissä muodoissa ei voi olla nyt kysymyksessä olevassa rikossäännöksessä mainittua hyväksyttävää syytä. Kun kysymys on yhden yhtiöstä, samaistuvat yhtiö ja sen vastuuhenkilö pitkälti myös velkojien kannalta ajateltuna. Tässä tapauksessa joudutaan arvioimaan, voidaanko nostot katsoa yhtiön kuluksi vastuuhenkilön palkkana siitäkin huolimatta, ettei palkkakirjauksia ole lainkaan tehty. Työpanoksen perusteella A:lla on ollut oikeus palkkaan. Työpanosta vastaavan palkan maksuun olisi siis ollut hyväksyttävä syy. Jos varoja nostetaan näin vaikka ns. pimeänäkin palkkana, varojen ottamista ei voida pitää lahjana, vastikkeettomana suorituksena. Palkan maksu hallituksen jäsenelle on voitonjakoa koskevista rajoituksista riippumatta mahdollista myös ylivelkaisessa yhtiössä.

Palkkaa vastaavan määrän nostamisella ei välttämättä myöskään oleellisesti pahenneta yhtiön maksukyvyttömyyttä. Käräjäoikeus arvioi, että A:n nostama määrä, yhteensä noin 227.000 markkaa 20 kuukauden ajanjaksona eli runsaat 11.000 markkaa kuukautta kohti laskettuna, ei ole huomattavassa epäsuhteessa hänen arvioituun työpanokseensa nähden. Näillä perusteilla käräjäoikeus on päätynyt katsomaan, ettei A ole syytteessä väitetyin tavoin lahjoittanut eikä muutenkaan luovuttanut syytteessä mainittuja yhtiön varoja itselleen ilman hyväksyttävää syytä. Sen vuoksi syyte velallisen epärehellisyydestä ja siihen perustuneet vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

Kohta 3

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rangaistuksen määrääminen

Rikosten vahingollisuuteen ja vastaajassa osoittamaan syyllisyyteen nähden ehdollinen vankeusrangaistus harkitaan oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi teoista.

PÄÄTÖS LIIKETOIMINTAKIELLOSTA

Määräys
Vastaaja A määrätään liiketoimintakieltoon kolmeksi vuodeksi. Kielto alkaa 4.4.2003 ja päättyy 3.4.2006.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Kirjanpitorikos 30.11.1995 - 26.11.1998
3) Kirjanpitorikos 1.11.1998 - 8.5.2001

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1 ja 3
3 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus ehdollinen.
Koeaika päättyy 3.4.2005.

LAINKOHDAT

Rikoksiin 1 ja 3 sovelletut lainkohdat:
Kirjanpitolaki 2 luku 1, 4 - 6 §, 3 luku 1 ja 7 §
Rikoslaki 30 luku 9 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

A määrätään liiketoimintakieltoon.
Kielto alkaa käräjäoikeuden ratkaisupäivästä
4.4.2003 ja päättyy 3.4.2006.

HYLÄTYT SYYTTEET

2) Törkeä velallisen epärehellisyys
1.1.1997 - 26.11.1998

KORVAUSVELVOLLISUUS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sisä-Suomen veroviraston ja Uudenmaan verovirastojen korvausvaatimukset hylätään.

MUUT LAUSUNNOT

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan
päättymisestä.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Seija Pälsi ja lautamiehet

KOUVOLAN HOVIOIKEUS TUOMIO 10.11.2004

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus
Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen mukaisesti rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Syyttäjä on katsonut, ettei A:lla ole ollut hyväksyttävää syytä nostaa varoja yhtiöstä omaan käyttöönsä vastoin osakeyhtiölain säännöksiä ja oman mielensä mukaan.

Sisä-Suomen verovirasto ja Uudenmaan verovirasto ovat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen mukaisesti. Lisäksi verovirastot ovat kohdaltaan vaatineet, että A velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvaukseksi Sisä-Suomen verovirastolle 17.614,84 euroa ja Uudenmaan verovirastolle 4.291,65 euroa, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Edelleen Sisä-Suomen verovirasto on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan sille käräjäoikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista 420 euroa viivästyskorkoineen. Vielä verovirastot ovat vaatineet, että A velvoitetaan korvaamaan niille yhteisesti hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista 336 euroa viivästyskorkoineen.

Verovirastot ovat yhteisessä valituksessaan katsoneet, että osakaslainan nostamiselle vastoin osakeyhtiölain säännöksiä ei ole ollut hyväksyttävää perustetta ja ettei noston luonnetta voida takautuvasti muuttaa toiseksi kuin mitä kirjanpito osoittaa. Lisäksi A:n palkat olisi tullut hyväksyä yhtiön hallituksessa ja niiden tulisi ilmetä myös kirjanpidosta. Osakeyhtiössä omistaja-toimitusjohtajan vastuu yhtiön veloista ei ole sama kuin avoimessa yhtiössä ja kommandiittiyhtiössä.

Vastaus

A ei ole vastannut valituksiin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu
Hovioikeuden presidentti on siirtänyt asian hovioikeuslain 8 §:n 2 momentin nojalla vahvennetun istunnon käsiteltäväksi.

Perustelut
Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt törkeään velallisen epärehellisyyteen ottaessaan 1.1.1997 - 26.11.1998 yksin omistamastaan osakeyhtiö B:stä varoja omaan käyttöönsä kirjanpidollisesta kassasta 156.313,74 markkaa ja kirjanpitoon osakaslainaksi merkityt 71.414,10 markkaa.

Osakeyhtiön omistaja-johtajalla on oikeus saada korvaus työstään yhtiön taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Kohtuullisen palkan nostamista kriisitilassa olevasta yhtiöstä ei voida pitää rikoslain 39 luvun 1a §:ssä tarkoitettuna ilman hyväksyttävää syytä tapahtuneena yhtiön omaisuuden lahjoittamisena tai muuna luovuttamisena. Kohtuullisena pidettävän korvauksen määrä riippuu omistajan työpanoksesta ja sen tarpeellisuudesta yhtiön toiminnalle sekä siitä, paljonko vastaavasta työstä olisi muulle henkilölle maksettava palkkaa.

Pelkästään joidenkin nostojen kirjaamisesta osakaslainatilille ei voida päätellä, että A olisi mieltänyt nuo nostot takaisin maksettaviksi lainoiksi. Osakaslainatilillä on käsitelty A:n henkilökohtaisia maksuja, jotka eivät ole perusteeltaan juurikaan eronneet niistä hänen yksityiskäyttöön tapahtuneista nostoistaan, jotka on kirjanpitoon merkitty yhtiön käteiskassaksi. Sen vuoksi arvioitaessa, onko A varoja nostamalla luovuttanut yhtiön omaisuutta itselleen ilman hyväksyttävää syytä, ei ole aihetta erotella osakaslainatilille kirjattuja eriä muista A yksityiskäyttöön tapahtuneista varojen nostoista.

Rikoslain 39 luvun 1a §:n tarkoitus on suojata velallisen, joka tässä tapauksessa on osakeyhtiö, yleistä velkojatahoa toimilta, joilla yhtiön varallisuutta hävitetään tai luovutetaan pois ilman hyväksyttävää syytä. Lainkohdasta ei ilmene, että velallisen yhtiömuodolla olisi merkitystä luovutustoimen syyn hyväksyttävyyttä arvioitaessa. Osakeyhtiölaissa on rajoitettu rahalainan antamista yhtiön lähipiiriin kuuluvalle riippumatta siitä, olisiko yhtiöllä hyväksyttävä syy maksaa sama rahamäärä palkkana. Tähän nähden on johdonmukaista katsoa, että yhtiöllä on rikoslain 39 luvun 1a §:ssä tarkoitettu hyväksyttävä syy antaa omistajalleen rahaa osakaslainan nimikkeellä siltä osin kuin yhtiö saisi maksaa hänelle saman rahamäärän korvauksena hänen yhtiön hyväksi tekemästään työstä.

A on saanut toimeentulonsa aikaisemmin toiminimi A:n nimissä ja sittemmin yksin omistamansa osakeyhtiö B:n nimissä harjoittamastaan samasta yritystoiminnasta. Koska A:n ei ole näytetty nostaneen yhtiöstä kysymyksessä olevana aikana syytteessä tarkoitettujen nostojen lisäksi muuta palkkaa ja hänen nostamiaan määriä, noin 10.000 markkaa kuukaudessa, on pidettävä kohtuullisena korvauksena hänen arvioidusta työpanoksestaan, A ei ole nostanut yhtiöstä varoja ilman hyväksyttävää syytä eikä myöskään aiheuttanut yhtiön tulemista maksukyvyttömäksi tai oleellisesti pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

SYYTETTY A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Jussi Kivinen, Jussi Kartimo (erimieltä), Sakari Pasila, Risto Karila, Jukka Ketola, Raija Peltonen ja Timo Palmgren
Esittelijä: Helena Metso

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 03/516

Hovioikeudenneuvos Jussi Kartimo:

Katson, että ennen asian ratkaisemista hovioikeudessa on toimitettava pääkäsittely. Velvollisena lausumaan itse pääasiasta lausun seuraavan:

PERUSTELUT

A on syytteessä kerrotuin tavoin ottanut itselleen yhtiön rahavaroja käteiskassan 156.313,74 markkaa ja osakaslainana 71.414,10 markkaa. Katson, kuten hovioikeuden enemmistö, että A:n yhtiöstä nostamat rahamäärät eivät ole kohtuuttomia korvaukseksi tehdystä työstä.

Rikoslain 39 luvun 1 §:n mukaan velallisen epärehellisyytenä rangaistaan muun muassa omaisuuden luovuttaminen ilman hyväksyttävää syytä. Rangaistavuuden edellytyksenä on myös teon liittymä velallisen maksukyvyttömyyteen, miltä osin tämä peruste täyttyy käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin. Hovioikeudessa on siten riitaa siitä, onko varojen luovuttaminen tapahtunut lain tarkoittamalla tavalla ilman hyväksyttävää syytä.

Osakeyhtiön ainoallakaan osakkaalla ei ole päinvastoin kuin henkilöyhtiön vastuunalaisella yhtiömiehellä oikeutta tehdä ns. yksityisottoja, koska hän ei ole henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön veloista sekä osakkaalla ja yhtiöllä on erillinen varallisuuspiiri. Osakeyhtiön osakas voi saada yhtiöltä rahasuorituksia vain yhtiöltä olevista saamisistaan, osakaslainaa, kohtuullista korvausta yhtiön hyväksi tehdystä työstä tai osinkoa, jotka viimeksi mainitut suoritukset ovat veronalaisia ja niitä koskevien velvoitteiden laiminlyönti on säädetty tietyin edellytyksin rangaistavaksi. Tässä tapauksessa suoritukset on kirjanpidossa osaksi jätetty kokonaan kirjaamatta ja osaksi kirjattu osakaslainoiksi.

Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n mukaan yhtiö saa antaa rahalainan yhtiön lähipiiriin kuuluvalle vain voitonjakokelpoisten varojen rajoissa ja hyväksyttävää vakuutta vastaan. A on kuulunut yhtiön lähipiiriin hallituksen varsinaisena jäsenenä. Lainojen maksamisesta ei ole annettu miltään osin vakuutta. Lainat ovat siten olleet osakeyhtiölain vastaisia eikä niiden nostamiseen ole ollut hyväksyttävää syytä.

Nostojen hyväksyttävyyden rikosoikeudellisessa arvioinnissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös siihen, että A:lla olisi ollut oikeus nostaa yhtiöstä vastaava määrä palkkana ja korvauksena yhtiön puolesta toimimisesta hänelle aiheutuneista kuluista.

Kysymystä ei ole ratkaistu korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1998:56 on ollut kysymys siitä, että osakaslainavelan takaisinmaksaminen ei poistanut ilman hyväksyttävää syytä tapahtuneen varojen nostamisen rangaistavuutta.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1998:10 syyte velallisen epärehellisyydestä kommandiittiyhtiön vastuunalaista yhtiömiestä vastaan on hylätty, koska hänen yhtiöstä yksityisottoina nostamansa varat eivät olleet epäsuhteessa hänen arvioituun työpanokseensa. Ratkaisun perusteluissa on mainittu, että kommandiittiyhtiön toimintaedellytyksiä arvioitaessa sijoitetulla pääomalla ei ole samaa merkitystä kuin osakepääomalla osakeyhtiössä. Koska mainitussa tapauksessa ei ole ollut kysymys osakeyhtiöstä, perustelusta ei voida suoraan päätellä, millaisilla edellytyksillä osakaslainan nostaminen osakeyhtiöstä on katsottava velallisen epärehellisyydeksi.

Hovioikeuskäytäntö on oikeuskirjallisuudessa esiintuoduin tavoin (Harri Vento, Defensor Legis 2/1999, s. 260 - 273) varsin johdonmukaisesti katsonut, että yhtiön kirjanpitoon merkityt osakeyhtiölain vastaiset lainat arvioidaan ilman hyväksyttävää syytä tapahtuneiksi suorituksiksi, vaikka osakkailla olisikin ollut niiden asemesta oikeus nostaa itselleen palkkaa.

A:lla on ollut määräysvalta yhtiössä ja hän on päättänyt omien suoritustensa aiheuttamista velvoitteista yhtiölle. A on hyväksynyt nostot kirjattavaksi yhtiön kirjanpitoon saamisiksi häneltä. Kirjaus merkitsee sitä, että A on sitoutunut maksamaan varat takaisin yhtiölle. A:lla ei ole maksuvelvollisuutta yhtiölle, jonka velvoitteista hän ei vastaa henkilökohtaisesti. Näillä kirjauksilla on ollut huomattava merkitys yhtiön kirjanpidon osoittamaan kannattavuuteen ja taseasemaan sekä siitä saatavaan kuvaan yhtiön varallisuusasemasta ja vastuiden arviointiin. Tällaisten merkintöjen tulee olla luotettavia.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että A:lla ei ole ollut hyväksyttävää syytä varojen ottamiseen yhtiöstä siltä osin kuin ne on yhtiön kirjanpitoon merkitty osakeyhtiölain vastaisina lainoina tai jätetty kokonaan kirjaamatta. Hänen on katsottava yksityisotoillaan tahallaan pahentaneen yhtiön maksukyvyttömyyttä. Hän on siten syyllistynyt syytteessä kerrottuun velallisen epärehellisyyteen. Koska A:lla olisi ollut oikeus kohtuulliseen korvaukseen työstään yhtiössä, en pidä rikosta kokonaisuutena arvioiden törkeänä.

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Velallisen epärehellisyys 1.1.1997 - 26.11.1998

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

2) 3 kuukautta vankeutta. Rangaistus ehdollinen. Koeaika alkaa hovioikeuden tuomion antopäivänä ja päättyy 30.6.2006.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen.

LAINKOHDAT

Rikoslaki 39 luku 1 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

A velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvaukseksi Sisä-Suomen verovirastolle 17.614.84 euroa ja Uudenmaan verovirastolle 4.291,65 euroa, molemmat erät laillisine korkoineen 27.11.1998 lukien, sekä Sisä-Suomen verovirastolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena käräjäoikeudessa 420 euroa ja kummallekin verovirastolle yhteisenä oikeudenkäyntikulujen korvauksena hovioikeudessa 336 euroa, molemmat erät viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta lukien. Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.

Vakuudeksi:

Helena Metso

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 10.3.2005

Korkeimman oikeuden ratkaisu 25.10.2005 KKO:2005:119

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.