Rovaniemen HO 07.11.2003 758

Murha

Pääkäsittely 8.10.2003

Diaarinumero R 03/265
Pääkäsittely 8.10.2003
Taltionumero 758
Antamispäivä 7.11.2003

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Muun ohella syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta murhasta Kemissä 11.5.2002:

A ja B ovat yksityisasunnossa yhdessä ja yksissä tuumin tappaneet X:n pistämällä ja viiltämällä tätä teräaseilla; puukolla ja veitsillä yhteensä ainakin 100 kertaa yläselkään, päähän ja yläraajoihin. Pisto- ja viiltohaavoista 11 on lävistänyt rintakehän takaseinämän oikealta puolelta ja 10 vasemmalta puolelta ja osa pistoista on ulottunut keuhkoihin. X on menehtynyt pian teon jälkeen. X:n kuolema on aiheutunut rintakehän seinämän lävistäneistä pistovammoista, joihin liittyen keuhkoihin oli tullut repeytymiä, rintaonteloon oli vuotanut verta ja keuhkot olivat osittain kokoon painuneet.

Tappo on tehty vakaasti harkiten ja erityisen raa'alla ja julmalla sekä uhrille tuskaa tuottavalla tavalla ja rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Tekijöiden vakaata harkintaa sekä tekotavan raakuutta ja julmuutta osoittaa se, että A ja B ovat menneet teräaseilla varustautuneina tappotarkoituksessa yksityisasuntoon, jossa tiesivät X:n olevan, ja tämän ollessa nukkumassa kumpikin silmittömästi pistäneet ja viillelleet tätä puukolla ja veitsillä lukuisia kertoja.

Asianomistajien vaatimukset

X:n vanhemmat ovat yhtyneet syyttäjän rangaistusvaatimukseen murhasta A ja B:tä kohtaan.

X:n vanhempien puolesta katsotaan, että vakaan harkinnan lisäksi tekoa on pidettävä erittäin raakana. X on ollut nukkumassa vatsallaan. Hänet on yllätetty ja saatettu tilanteeseen, jossa hänellä ei ole ollut mahdollisuutta puolustautua.

X:lle aiheutetut vammat ovat olleet sellaisia, että niistä on täytynyt aiheutua hänelle voimakkaita tuskia ennen tajunnan menettämistä ja kuolemaa. Tämän asian on täytynyt olla tekijöiden tarkoituksena tai vähintäänkin tiedossa.

X:n vanhemmat pyytävät, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan:

  • hautaukseen liittyvät kulut yhteensä 3.549,20 euroa laillisine

korkoineen 5.7.2002 alkaen

  • kummallekin erikseen kärsimyksestä 5.000 euroa laillisine korkoineen

tekopäivästä lukien ja

  • oikeudenkäyntikulut 10.094,60 euroa laillisine korkoineen kuukauden

kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta lukien.

Vastaajien vastaukset

B on kiistänyt syytteen murhasta, mutta myöntänyt syyllistyneensä tappoon. B:llä ja A:lla oli yksituumaisuus siitä, että X pahoinpidellään. Surmaamispäätöstä ei ollut. B ja A olivat lyöneet nyrkeillä X:ää. Tämän puolustautuessa tilanne oli riistäytynyt käsistä. B myönsi lyöneensä X:ää teräaseella selkään noin 20 - 30 kertaa. Teko ei täyttänyt murhan tunnusmerkistöä. B on kiistänyt, että teko olisi vakaasti harkittu ja tehty erittäin raa'alla tai julmalla tavalla eikä teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. B on kiistänyt, että olisi mennyt asuntoon teräaseilla varustautuneina tappotarkoituksessa. B:llä on teräase aina mukana. X ei ollut myöskään nukkunut, kun he olivat alkaneet lyömään teräaseilla. X on mahdollisesti nukkunut, kun häneen on kohdistettu ensimmäiset nyrkiniskut. Tekoon on johtanut B:n pelkotila, X:n uhkailut ja pahoinpitely aiemmin tekopäivänä.

Asianomistajien vaatimuksista B on myöntänyt hautaukseen liittyvät kulut sekä perusteeltaan että määrältään oikeiksi. Henkisestä kärsimyksestä esitetyn vaatimuksen B on myöntänyt perusteeltaan oikeaksi, mutta määrältään paljoksunut vaatimusta. B on myöntänyt osaksi vaatimuksen henkisestä kärsimyksestä 3.000 euroa kummallekin. B on myöntänyt oikeudenkäyntikuluja koskevan korvausvelvollisuuden perusteeltaan ja määrältään.

A on kiistänyt syytteen murhasta, mutta myöntänyt teon täyttävän tapon tunnusmerkistön. A on teräaseella lyöden ollut mukana tilanteessa, jossa X on saanut surmansa. Teonkuvauksen osalta A on kiistänyt teon yksituumaisuuden. Tarkoituksena oli ollut pahoinpidellä X. A oli lyönyt X:ää useita kertoja nyrkillä. X:n lyötyä A:ta kyynärpäähän ja rintaan A oli ottanut veitsen esille ja lyönyt noin 15 kertaa X:ää. Tekoa ei ollut tehty vakaasti harkiten eikä erityisen raa'alla tai julmalla tavalla eikä teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Asuntoon ei menty teräaseilla varustautuneina tappotarkoituksessa eikä X ollut nukkumassa.

A on lausunut asianomistajan korvausvaatimuksista kuten B.

KEMI-TORNION KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 30.1.2003

Tuomion perustelut surmaamisen oikeudellisen arvioinnin osalta

Käräjäoikeus on selostettuaan perusteluissaan ensin X:n kuolinsyyn, X:n surmaamista edeltävät tapahtumat, X:n kuolemaan johtaneet tapahtumat C:n asunnolla sekä A:n ja B:n menettelyn C:n asunnolta poistumisen jälkeen lausunut surmaamisen oikeudellisesta arvioinnista.

B ja A ovat myöntäneet surmanneensa X:n teräaseella pistämällä ja viiltämällä. Suoritettu tekninen tutkinta, selvitys X:n kuolinsyystä ja muu asiassa esitetty henkilötodistelu on yhdenmukainen vastaajien myöntämän surmaamisen kanssa.

Rikoslain 21 luvun 2 §:n mukaan mikäli tappo tehdään muun muassa vakaasti harkiten tai erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava rangaistukseen murhasta. Lainvalmistelutöiden (HE 94/1993) mukaan säännöksen soveltaminen edellyttää kokonaisharkintaa. Surmaaminen, joka on tapon perustunnusmerkistöä selvästi törkeämpi, voidaan arvioida murhaksi.

Syytteen mukaan vakaata harkintaa ja erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaa varustautuminen teräaseilla tappotarkoituksessa, tietoisuus X:n nukkumisesta ja silmitön pistäminen ja viiltäminen. Tekotapa on ollut myös uhrille tuskaa tuottava.

Teon katsominen tehdyksi vakaasta harkinnasta edellyttää, että teko on tehty harkiten ja ollut suunnitelmallinen. B ja A ovat kertoneet menneensä C:n asunnolle pahoinpitelytarkoituksessa. Edellä on katsottu selvitetyksi, että tilanne on alkanut nyrkillä lyömisenä, mikä osoittaa pahoinpitelytarkoitusta. Molemmat vastaajat ovat kertoneet kantavansa aina teräasetta mukanaan. Todistaja E:n kertomuksesta ilmenee, että jo aikaisemmin yöllä oli ollut puhetta teräaseista ja E oli käskenyt laittaa teräaseet pois. E on vielä kertonut, että B kantaa aina teräasetta. Siten näyttöä siitä, että B ja A olisivat erityisesti varustautuneet teräaseilla ei ole. Vastaajat eivät asunnolle mennessään voineet tietää, onko X nukkumassa. Tämä on tullut esille vasta A:n kysyessä E:ltä onko asunnolla muita.

Asiassa on edellä todettu selvitetyksi, että X oli pahoinpidellyt B:tä aikaisemmin yöllä ja vastaajat ovat kertoneet tämän syyksi, minkä vuoksi he olivat päättäneet lähteä pahoinpitelemään X:n. Edeltävällä B:n pahoinpitelyllä on siten ollut selvä ajallinen yhteys X:n kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin.

B:n ja A:n kertomuksen mukaan tilanne oli riistäytynyt käsistä, kun X oli vastustanut pahoinpitelyä voimakkaammin kuin he olivat odottaneet. Vasta tuossa vaiheessa B ja A olivat aloittaneet X:n pistämisen ja viiltämisen. Tätä vastaajien kertomusta ei ole voitu osoittaa vääräksi. Vaikka X:ssä on todettu huomattavan suuri määrä pistoja ja viiltoja, ei pelkästään pistojen ja viiltojen lukumäärä osoita vastaajien määrätietoisesti pyrkineen surmaamaan X:n. Tilanteen hallitsemattomuutta ja vastaajien kiihtymystilaa kuvaa se, että molemmilla vastaajilla on todettu sekä lääkärinlausunnoista että valokuvaliitteestä ilmeneviä useita veitsen lyönnistä aiheutuneita vammoja käsissä ja A:lla myös pään alueella. Vastaajat ovat siten tilanteessa lyöneet myös toisiaan useita kertoja veitsellä, mikä ei niinkään tue vakaata surmaamispyrkimystä kuin sitä, että tilanne ei ole ollut heidän hallinnassaan ja kontrollissaan. Tätä johtopäätöstä tukee myös vastaajien mielentilalausunnoista ilmenevät seikat. A:n osalta lausunnossa on todettu, että A:n persoonallisuudessa on piirteitä, jotka voivat altistaa heikosti hallittuun reagointitapaan erityisesti tunnepitoisissa tilanteissa. Lausunnon mukaan alttius ei merkittävästi alenna A:n kykyä säädellä käyttäytymistään selvinpäin ollessa, mutta päihtymystila voi oleellisesti alentaa. Teon ajankohtana A oli päihteiden vaikutuksen alaisena. B:llä on todettu persoonallisuuden häiriö, joka ilmenee muun muassa stressaavissa tilanteissa tunnelatauksen purkautumisena impulssiivisina reaktioina ja käyttäytymisen muuttumisena sitä aggressiivisemmaksi mitä enemmän B on peloissaan tai epävarma. Nämä vastaajien mielentilalausunnoissa ilmenevät seikat puhuvat vakaata harkintaa ja määrätietoista surmaamispyrkimystä vastaan ja tukevat vastaajien kertomusta tilanteen riistäytymisestä käsistä.

A on kertonut X:n muun muassa kiristäneen ihmisiä, jotka olivat ottaneet hänelle velkaa. B on kertonut hänellä olleen pelkotiloja viime syksystä asti X painostuksen vuoksi. X oli muun muassa vallannut B:n asunnon ja tuonut sinne aseita ja osoitellut niillä. Asuntoon oli myös murtauduttu kaksi kertaa ja B epäili murtautujan olevan X. X oli muun muassa uhannut antamaan rahaa ja videot. Tammi-helmikuussa X oli tullut asuntoon tivaamaan huumeita. B on vielä kertonut hakeneensa ammattiapua syksyn ajan pelkotilaansa. Pelkotilojen vuoksi B oli yrittänyt välttää X:ää. Pahoinpitely oli ollut viimeinen kynnys, jonka jälkeen pelkotila kasvoi vihaksi. B:n kertomusta tukee kirjallisena todisteena esitetyt B:n tekemät rikosilmoitukset. X:n henkilöstä on kertonut myös todistaja rikosylikonstaapeli F. F on pitänyt X:ää erittäin vaarallisena ja arvaamattomana. Todistajan mukaan jos vihanpitoa X:n kanssa on ollut, on ollut aihetta pelätä. Myös E on kertonut X:n fyysisistä ominaisuuksista.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X:ää on siten fyysisiltä ja muilta ominaisuuksiltaan pidettävä väkivaltaisena ja vaarallisena henkilönä. B:n kertomus pelkotilastaan ja X:n häneen kohdistamasta uhasta voi sinänsä olla motiivi surmaamiselle. Selvitys X:n henkilöstä ja B:n pelkotila ja kokema uhka kuitenkin yhdessä sen seikan kanssa, että X on tilanteessa puolustautunut voimakkaammin kuin mitä vastaajat odottivat, tukee vastaajien kertomusta tilanteen riistäytymisestä käsistä.

Asiassa on vedottu myös siihen, että X:n henkilön huomioon ottaen ei pahoinpitelytarkoitus ilman siihen sopivia välineitä, ole uskottava. Vastaajien mukaan puhetta siitä, mitä pahoinpitelyn jälkeen tapahtuu, ei ollut. Kun tältä osin otetaan huomioon ajallisesti tekoon yhteydessä ollut B:n pahoinpitely, siitä aiheutunut kiihtymystila, vastaajien toimiminen päihteiden vaikutuksen alaisena ja mielentilaa koskevista lausunnoista ilmenevät tilanteiden hallintakykyä koskevat seikat, ei sellaista harkintaa teon seurauksista ole edellytettävä.

Vastaajien toimet teon jälkeen, asunnon siivoaminen ja vaatteiden peseminen tai B:n ja A:n lähteminen Ruotsin puolelle ei osoita suunnitelmallisuutta. Auto on ollut tankkaamaton, minkä vuoksi vastaajat ovat tankanneet auton huoltoasemalla valvontakameran alla ja poistuneet maksamatta. Autossa on lisäksi ollut vain yksi rekisterikilpi. Nämä seikat ovat omiaan enemmänkin kiinnittämään huomiota vastaajiin kuin varmistamaan mahdollisen pakenemisen.

Asiassa esille tulleet seikat eivät siten riitä osoittamaan, että vastaajat olisivat suunnitelleet surmaavansa X:n ja toimineet harkitusti.

Vastaajat ovat yhdessä pistäneet ja viiltäneet X:ää teräaseilla noin 100 kertaa yläselkään, päähän ja yläraajoihin. Tekoa on pidettävä erityisen raa'alla tavalla tehtynä ottaen huomioon tekotapa, pistojen ja viiltojen lukumäärä ja että tekijöitä on ollut kaksi.

Kuoleman tuskallisuus on eräs näkökohta, joka on otettava huomioon harkittaessa, oliko surmaaminen tehty erityistä raakuutta tai julmuutta osoittaen ja se erottuu raakuudesta siinä, että julmuudessa painopiste on kärsimysten aiheuttamisessa uhrille tämän tappamisen yhteydessä. Lääninoikeuslääkärin kertomuksen mukaan vammat ovat syntyneet ja uhri on menehtynyt hyvin nopeasti, muutamassa minuutissa. Lääninoikeuslääkärin kertomuksen mukaan shokkitila on luultavasti peittänyt kivun tuntemuksen. Näyttöä siitä, että teko olisi ollut uhrille erityisen tuskallinen verrattuna siihen, mitä toisen tahallinen surmaaminen yleensä on, ei ole.

Surmaaminen on tapahtunut toiseen vastaajaan kohdistuneesta pahoinpitelystä alkaneessa kiihtymystilassa pahoinpitelyn riistäytyessä käsistä siten, että se on johtanut hallitsemattomaan ja kontrolloimattomaan veitsellä pistämiseen. Teko ei ole edellä ilmenevät siihen johtaneet syyt ja olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen törkeä. Vastaajat ovat menettelyllään syyllistyneet tappoon.

Syyksilukeminen

A ja B ovat 11.5.2002 Kemissä yksityisasunnossa yhdessä ja yksissä tuumin tappaneet X:n pistämällä ja viiltämällä tätä teräaseilla; puukolla ja veitsillä yhteensä ainakin 100 kertaa yläselkään, päähän ja yläraajoihin. Pisto- ja viiltohaavoista 11 on lävistänyt rintakehän takaseinämän oikealta puolelta ja 10 vasemmalta puolelta ja osa pistoista on ulottunut keuhkoihin. X on menehtynyt pian teon jälkeen.

X:n kuolema on aiheutunut rintakehän seinämän lävistäneistä pistovammoista, joihin liittyen keuhkoihin oli tullut repeytymiä, rintaonteloon oli vuotanut verta ja keuhkot olivat osittain kokoon painuneet.

Vastaajien mielentila

Käräjäoikeus on katsonut A ja B:n olleen teon tehdessään täydessä ymmärryksessä.

Korvaukset

Tuomiossa selostamillaan perusteilla ja teon laatu huomioon ottaen käräjäoikeus on arvioinut kohtuulliseksi korvaukseksi X:n vanhemmille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 3.360 euroa kummallekin erikseen. Lisäksi A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan hautaukseen liittyvät kulut ja oikeudenkäyntikulut esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

Rangaistusseuraamukset

A:lle on luettu syyksi tappo, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, liikennerikkomus ja kaksi näpistystä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n mainituista rikoksista sekä täytäntöönpannusta aikaisemmasta ehdollisesta rangaistuksesta yhteiseen 10 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. B on tuomittu taposta ja näpistyksestä yhteiseen 10 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi B:n aiemmin alkanut ehdonalainen vapaus on määrätty menetetyksi.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

VALITUKSET

Syyttäjän valitus

Syyttäjä on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen ja vaatinut, että B ja A tuomitaan rangaistukseen murhasta. Syyttäjä on myös vaatinut, että hovioikeus järjestää asiassa pääkäsittelyn.

Syyttäjä on lausunut, että käräjäoikeus oli tehnyt esitetystä näytöstä virheellisen johtopäätöksen ja arvioinut B:n ja A:n menettelyn oikeudellisesti väärin. B ja A ovat päättäneet surmata X:n jo ennen C:n asunnolle tuloaan, mitä varten he olivat varustautuneet teräaseilla sekä pakenemista varten autolla. X:n B:hen aiemmin kohdistaman pahoinpitelyn voimakkuus ja laatu sekä tekojen välinen aika huomioon ottaen surmaamista ei ollut tehty mahdollisesta pahoinpitelystä johtuneessa kiihtymistilassa, vaan B:llä ja A:lla oli ollut vakaa tarkoitus surmata X. He olivat yhdessä pistäneet ja viiltäneet vatsallaan nukkunutta X:ää teräaseilla noin 100 kertaa yläselkään, päähän ja yläraajoihin. Tekoa oli pidettävä erityisen raa'alla tavalla tehtynä ottaen huomioon tekotapa, pistojen ja viiltojen lukumäärä ja se että tekijöitä oli ollut kaksi ja uhri oli ollut nukkumassa asennossa, jossa ei ollut voinut puolustautua. Surmaamistapa oli kokonaisuutena ollut hyvin tuskallinen, ja iskut olivat kiihtyneet X:n yrittäessä puolustautua. Tämä osoitti päättäväisyyttä ja vakaata surmaamispyrkimystä. Huomioon ottaen lukuisat syvät viiltohaavat pään ja kaulan alueella teko oli ollut erityisen tuskallinen.

Tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, koska teko oli kohdistunut puolustuskyvyttömään uhriin ja B ja A olivat toimineet teon aikana ja sen jälkeen täysin kylmäverisesti. Teko oli tehty raa'alla ja julmalla tavalla yksityisasunnossa.

X:n vanhempien valitus

X:n vanhemmat ovat vaatineet, että B ja A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen murhasta ja että B:n ja A:n heille maksettavaksi tuomittu korvaus kärsimyksestä korotetaan heidän kummankin osalta 5 000 euroksi korkoineen. X:n vanhemmat ovat lisäksi vaatineet, että B:n ja A:n rangaistuksia joka tapauksessa korotetaan. Edelleen he ovat vaatineet, että B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 3 695,16 eurolla.

B ja A olivat tunkeutuneet teräasein varustautuneena asuntoon, jossa X oli oleskellut. Välittömästi huoneistoon päästyään he olivat menneet huoneeseen, jossa X oli nukkunut ja aloittaneet silmittömän puukottamisen. X oli nukkunut vatsallaan eikä ollut kyennyt millään tavalla puolustautumaan voimakkailta iskuilta. X ei ollut omalla toiminnallaan provosoinut B:tä ja A:ta tai edes puolustautunut näitä vastaan. X:n ylävartalossa oli ollut noin 100 veitseniskua. Tekijöillä oli ollut vakaa harkinta ja surmaamistarkoitus jo asunnolle mennessä, viimeistään kuitenkin tekoon ryhdyttäessä. Teon jälkeen B ja A eivät olleet hankkineet apua paikalle tai edes tarkistaneet X:n kuntoa. He olivat poistuneet paikalta tarkoituksenaan paeta Ruotsiin. Kiinnijäätyään B ja A eivät olleet osoittaneet katumusta, vaan pikemminkin he olivat käyttäytymisensä perusteella tunteneet teostaan ylpeyttä.

Käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin. Käräjäoikeuden tuomion johtopäätökset olivat väärät ja kestämättömät. Käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti teko oli tehty vakaasti harkiten ja erityisen raa'alla ja julmalla sekä uhrille tuskaa tuottavalla tavalla. Edellä mainitut seikat ja se, että tekijöitä oli kaksi, huomioon ottaen rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Joka tapauksessa B:lle ja A:lle määrättyjä rangaistuksia oli korotettava, vaikka teko arvioitaisiin tappona.

X:n vanhemmat ovat lisäksi todenneet, että tuomitut korvaukset olivat liian alhaiset suhteessa heille aiheutuneeseen suruun ja kärsimykseen.

A:n valitus

A on vaatinut, että hänelle tuomittu rangaistus alennetaan kymmeneksi vuodeksi vankeutta.

A on lausunut, että hänelle tuomitun kokonaisrangaistuksen perustana oli ollut tappo ja että muut syyksiluetut rikokset olivat olleet huomattavasti lievempiä ja liittyneet tapon jälkeiseen pakenemisyritykseen. Tähän nähden ja yleinen rangaistuskäytäntö huomioon ottaen kohtuullisena rangaistuksena oli pidettävä enintään kymmenen vuoden mittaista vankeusrangaistusta.

VASTAUKSET

A:n vastaus

A on vaatinut, että syyttäjän sekä X:n vanhempien valitukset hylätään.

A on lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut esitetyn näytön oikein. Hän ei ollut varustautunut teräaseella surmaamista varten vaan oli pitänyt teräasetta säännönmukaisesti mukanaan. Pakeneminen paniikinomaisesti tankkaamattomalla ja rekisteröimättömällä autolla ilman päämäärää osoitti, että tekoa tai sen jälkeistä tilannetta ei ollut suunniteltu. Myöskään tekotapa ei ollut surmaamistapana poikkeuksellisen törkeä. X oli menehtynyt hyvin lyhyessä ajassa ja todennäköisesti shokkitila oli peittänyt kivun tunteen. X ei ollut ollut nukkumassa eikä hän ollut muutoinkaan ollut puolustuskyvytön. Tekoa ei ollut tehty erityisen raa'alla tai julmalla tavalla.

Korvausten osalta A on lausunut, että asiassa ei ollut esitetty perusteita kärsimyksestä tuomittujen korvausten korottamiseksi.

B:n vastaus

B on vaatinut, että syyttäjän sekä X:n vanhempien valitukset hylätään.

B on syyttäjän valituksen osalta lausunut, että syyttäjän vetoamien seikkojen osalta käräjäoikeuden tuomion perustelut olivat oikeita. Käräjäoikeus oli oikeudellisessa arvioinnissa sekä rangaistuksen mittaamisessa päätynyt oikeaan lopputulokseen.

X:n vanhempien valituksen osalta B on edellä lausumaansa ja käräjäoikeuden perusteluihin viitaten todennut vaatimukset perusteettomiksi.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Syyttäjä on viitannut valituksessaan esittämiinsä perusteisiin.

X:n vanhempien vastaus

X:n vanhemmat ovat vaatineet, että A:n valitus hylätään. He ovat perusteluinaan viitanneet valituksessaan esittämiinsä seikkoihin.

PÄÄKÄSITTELY

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 8.10.2003. Pääkäsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hovioikeuden pääkäsittelyssä vastaanotettu todistelu on olennaisilta ja asiaan vaikuttavilta osiltaan vastannut sisällöltään käräjäoikeuden tuomioon kirjattua todistelua.

Tapahtumainkulku

Näyttöä arvioidessaan hovioikeus on tapahtumainkulun osalta päätynyt seuraaviin käräjäoikeuden tuomiosta poikkeaviin johtopäätöksiin.

X:n surmaamista edeltävien tapahtumien osalta hovioikeus katsoo todistajana kuullun D:n kertomuksen perusteella selvitetyksi, että ennen kuin A ja B ovat ensimmäisen kerran poistuneet C:n asunnolta, B:n ja X:n välillä on ollut sanaharkkaa ja X on tönimällä poistanut B:n asunnosta. B on tässä yhteydessä mahdollisesti kaatunut eteisessä. Sen sijaan D:n kertomus ei tue sitä, että X olisi tilanteessa lyömällä tai potkimalla pahoinpidellyt B:tä.

Edellä selostetun tapahtuman jälkeen A ja B ovat kävelleet A:n asunnolle, jossa he ovat A:n mukaan olleet noin 20 - 30 minuuttia ja B:n mukaan noin puoli tuntia. Ajatus X:n pahoinpitelemisestä on syntynyt A:n mukaan joko kävelymatkalla tai perillä hänen asunnollaan ja B:n mukaan kävelymatkan aikana. A:n asunnolla he ovat molempien mukaan kuunnelleet musiikkia, minkä jälkeen he ovat ajaneet autolla takaisin C:n asunnolle. Todistajana kuultu E on puolestaan arvioinut A:n ja B:n poistuneen C:n asunnolta ensimmäisen kerran noin kello viisi. Edellä mainittujen kertomusten perusteella sekä huomioon ottaen A:n ja B:n kävelymatkaan käyttämän ajan ja sen, että hätäkeskukseen on soitettu kello 5.38, A:n ja B:n C:n asunnosta poistumisen ja paluun välisen ajan on näytetty olleen joka tapauksessa noin puoli tuntia.

Huomioon ottaen X:n B:hen kohdistaman väkivallan lievyys ja toisaalta tapahtumien välillä kulunut aika sekä A:n ja B:n toiminta tuona aikana, X:n tappamisen ei voida enää katsoa tapahtuneen samassa B:n tönimisestä alkaneessa kiihtymystilassa. A:n ja B:n kertomusten perusteella on kuitenkin katsottava, että kyseinen tapahtuma yhdessä X:n aiemman käyttäytymisen kanssa on ollut syynä C:n asunnolle paluulle ja tarkoitukselle pahoinpidellä X.

X:n kuolemaan johtaneista tapahtumista A, B ja E ovat hovioikeudessa kertoneet siten kuin käräjäoikeuden tuomioon on heidän kertomakseen merkitty.

Arvioidessaan kertomuksia makuuhuoneeseen menosta hovioikeus toteaa, että A on kertonut menneensä edeltä X:n kimppuun ja B:n tulleen sekuntien päästä perässä, B on kertonut menneensä makuuhuoneeseen noin 10 sekunnin päästä A:n jälkeen ja E on kertonut molempien menneen yhdessä suoraan makuuhuoneeseen. Kaikki kertomukset makuuhuoneeseen menosta ovat siten yhdensuuntaisia, että asiassa on selvitetty A:n ja B:n menneen makuuhuoneeseen vain muutaman sekunnin välein peräkkäin.

A ja B ovat kertoneet, että A oli lyönyt makuulla ollutta X:ää muutaman kerran nyrkillä, jolloin X oli työntänyt A:n kyynärpäällään päältään ja yrittänyt nousta ylös. Tässä vaiheessa B oli hypännyt X:n päälle estääkseen tätä nousemasta sekä lyönyt tätä pari kertaa nyrkein. Välittömästi tämän jälkeen sekä A että B olivat ottaneet veitset käyttöönsä sekä jatkaneet X:n lyömistä niillä. E on ulkopuolisena todistajana seurannut tapahtumia lähietäisyydeltä makuuhuoneen oven suusta siihen asti, kunnes on lähtenyt X:n avunpyynnön johdosta hakemaan apua. E on kertonut tapahtumista poliisikuulusteluissa 11.5.2002 ja 13.5.2002 samoin kuin käräjä- ja hovioikeudessakin. E:n mukaan B on mennyt X:n selän päälle ja A sängylle B:n viereen ainakin puolittain X:n päälle, minkä jälkeen B ja A ovat iskeneet X:ää useita kertoja. X oli kääntynyt kyljelleen, muttei ollut onnistunut pääsemään ylös. X oli sitten pyytänyt E:tä hakemaan apua, missä vaiheessa E oli nähnyt X:stä tulevan verta.

A:n, B:n ja E:n kertomukset eroavat toisistaan vain sikäli kuin A ja B ovat väittäneet X:n aluksi kyenneen puolustautumaan heitä vastaan. E:n kertomuksen uskottavuutta arvioidessaan hovioikeus toteaa, että E on kertonut nauttineensa tapahtumia edeltävänä iltana runsaasti olutta ja kaksinkertaisen annoksen eli yhteensä 20 milligrammaa hänelle määrättyjä Diapam-tabletteja. Kuulustelupöytäkirjan mukaan E on puhallutettu aamulla 11.5.2002 kello 8.45 ja hänen verensä alkoholipitoisuus on kuulustelupöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan ollut tuolloin 1,0 promillea. Toisaalta asiassa ei ole hovioikeuden käsityksen mukaan alkoholin ja lääkeaineiden vaikutuksen lisäksi tullut ilmi mitään sellaista, mikä antaisi sinänsä aihetta epäillä E:n tilanteesta tekemien havaintojen luotettavuutta. E:n kertomusta peiton sijainnista hänen lähtiessään makuuhuoneesta ovea aukaisemaan ei voida pitää sellaisena seikkana, kun peitto on tapahtumien aikana voinut siirtyä. Lisäksi X:n selästä todetut 70 pisto- ja viiltohaavaa, päästä todetut kaksi syvää viiltohaavaa ja päälaen takaosasta ja takaraivolta todetut 13 pistohaavaa sekä hartioista todetut yhteensä 18 pisto- ja viiltohaavaa tukevat vahvasti E:n kertomusta. Edelleen A ja B ovat olleet E:hen nähden selin, joten on ymmärrettävää, että E ei ole nähnyt teräaseita vaan pelkästään iskuja.

Edellä selostetuilla perusteilla ja huomioon ottaen, että A ja B ovat omienkin kertomustensa mukaan aloittaneet teräaseilla lyömisen varsin pian huoneeseen tulonsa jälkeen, hovioikeus katsoo selvitetyksi, että A ja B ovat menneet X:n päälle siten, ettei tämä ole päässyt nousemaan pystyyn tai muutoin puolustautumaan ja tämän jälkeen lähes välittömästi teräasein pistäen ja viiltäen X:ää selkäpuolelle aiheuttaneet tälle kuolinsyylausunnosta ilmenevät vammat.

Rikosoikeudellinen arviointi

Surmaamisen oikeudellisen arvioinnin osalta hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin, että asiassa esille tulleet seikat eivät riitä osoittamaan, että A ja B olisivat ennalta suunnitelleet nimenomaisesti surmaavansa X:n ja toimineet tähän nähden harkitusti.

Lääninoikeuslääkäri on kertonut X:n kuoleman johtuneen rintakehän seinämän lävistävistä pistovammoista, joihin liittyen keuhkoihin oli tullut useita repeytymiä, rintaonteloon oli vuotanut verta ja keuhkot olivat osittain kokoon painuneet. Kuolema oli lääninoikeuslääkärin mukaan seurannut noin kymmenessä minuutissa, mitä ennen X oli kuitenkin todennäköisesti kipushokin vuoksi menettänyt tajuntansa. Lisäksi X:llä on ollut hengenvaaralliset pistovammat maksassa, oikeassa munuaisessa sekä pernassa ja lukuisia pinnallisempia viilto- ja pistohaavoja niin, että haavoja on ollut yhteensä yli sata. Osa viiltohaavoista on ollut huomattavan pitkiä, leveitä ja syviä. Lääninoikeuslääkäri ei ole pystynyt kertomaan haavojen syntyjärjestystä.

Hovioikeus katsoo, että surmaaminen on tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla huomioon ottaen pistojen ja viiltojen lukumäärä ja laatu, X:n menehtymiseen kulunut aika ja teon kohdistuminen vatsallaan makuulla olleeseen X:ään.

Koska surmaaminen on tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla, teon oikeudellisessa arvioinnissa on kysymys siitä, voidaanko tekoa pitää myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Teon törkeäksi katsomista vastaan puhuu tilanteen hallitsemattomuus, jota kuvaa se, että A ja B ovat useita kertoja lyöneet teräaseilla myös toisiaan. Edelleen käräjäoikeuden tuomiossa selostetut mielentilalausunnoista ilmenevät seikat tukevat sitä, että tilanne on kehittyessään riistäytynyt A:n ja B:n hallinnasta. Sen sijaan B:hen kohdistuneesta tönimisestä aiheutuneelle kiihtymystilalle ei aiemmin selostetuilla perusteilla voida antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Toisaalta A ja B ovat yhdessä ja yksissä tuumin vakaassa pahoinpitelytarkoituksessa ja tietoisina mukanaan olleista teräaseista palanneet aamuyöllä yksityisasuntoon, jossa ovat tienneet voimakkaaksi ja väkivaltaiseksi tuntemansa X:n oleskelevan. Asuntoon päästyään he ovat käyneet makuulla olleen X:n päälle siten, että tämä ei ole päässyt nousemaan ylös taikka voinut muutoin puolustautua yllättävää hyökkäystä vastaan. A ja B ovat lähes välittömästi ruvenneet teräaseilla pistämään ja viiltämään X:ää ja tämän avunpyynnöstä huolimatta jatkaneet pistämistä ja viiltämistä seurauksella, että X on teon jälkeen menehtynyt pistoista ja viilloista saamiinsa vammoihin. Kaikkiaan A ja B ovat takaapäin pistäneet ja viiltäneet X:ää yli sata kertaa selkään, päähän ja yläraajoihin. Lyöntien lukumäärä osoittaa, että A ja B ovat määrätietoisesti pyrkineet riistämään X:n hengen.

Nämä kokonaisarvostelussa teon törkeäksi katsomista puoltavat seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että surmaamista on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A ja B ovat siten syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukeman tapon asemesta murhaan.

Syyksilukeminen

A ja B ovat 11.5.2002 Kemissä eräässä yksityisasunnossa yhdessä ja yksissä tuumin tappaneet X:n pistämällä ja viiltämällä tätä teräaseilla yhteensä ainakin sata kertaa yläselkään, päähän ja yläraajoihin. Pisto- ja viiltohaavoista 11 on lävistänyt rintakehän takaseinämän oikealta puolelta ja 10 vasemmalta puolelta ja osa pistoista on ulottunut keuhkoihin. X on menehtynyt pian teon jälkeen. X:n kuolema on aiheutunut rintakehän seinämän lävistäneistä pistovammoista, joihin liittyen keuhkoihin oli tullut repeytymiä, rintaonteloon oli vuotanut verta ja keuhkot olivat osittain painuneet kokoon.

Tappo on tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

X:n vanhempiin nähden A on hävinnyt valituksensa kokonaan ja vastauksensa osaksi sekä B vastauksensa osaksi. Siltä osin kuin X:n vanhemmat ovat hävinneet vaatimuksensa asian ratkaiseminen ei ole vaatinut pääkäsittelyn toimittamista eikä vaatimus ole merkittävästi vaikuttanut jutussa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrään. A ja B ovat siten velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan X:n vanhemmille asian käsittelemisestä hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jotka he ovat myös määrältään hyväksyneet.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden tuomiota muutettiin siten, että A ja B tuomittiin murhasta elinkaudeksi vankeuteen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.