Vaasan HAO 08.05.2018 18/0110/2

Ympäristölupa - PIPO-asetus - typenoksidipäästöt - NOx-päästöt - raja-arvo - hätäkäyttöyksikkö - ympäristöministeriön muistion merkitys - lainsäätäjän tarkoitus

Diaarinumero: 00036/17/5103
Taltionumero: 18/0110/2
Antopäivä: 8.5.2018

Asiassa oli kyse siitä, tuliko polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (750/2013) eli niin sanotun PIPO-asetuksen liitteen 1 taulukossa 4 asetettuja vara- ja huippukäyttöyksiköiden typenoksidipäästöjen raja-arvoja soveltaa asetuksen 2 §:n 9 kohdassa tarkoitettuihin olemassa oleviin energiantuotantoyksiköihin silloin, kun luvanhakija oli määritellyt kyseessä olevat yksiköt saman pykälän 11 kohdassa tarkoitetuiksi hätäkäyttöyksiköiksi.

Ympäristöministeriön muistiossa 22.10.2013 "Ehdotus valtioneuvoston asetuksen polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista" sivuilla 10-11 oli esitetty, että olemassa olevien hätäkäyttöyksiköiden päästöraja-arvovelvoitteet poistetaan kokonaan.

Lainsäätäjän ilmeisenä tarkoituksena on ollut jo PIPO-asetuksen nojalla vapauttaa olemassa olevat hätäkäyttöyksiköt päästöraja-arvovelvoitteista, vaikka hätäkäyttöyksiköt lähtökohtaisesti ovatkin PIPO-asetuksessa mainittuja energiantuotantoyksiköitä. Kun lainsäätäjän tarkoituksen lisäksi otetaan huomioon myös, mitä 25 marraskuuta 2015 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/2193 tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta ja sen täytäntöönpanemiseksi annetussa keskisuurten energiantuotantoyksiköiden ja -laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1065/2017) on todettu hätäkäyttöyksiköiden päästöraja-arvoista, on PIPO-asetusta tulkittava siten, että siinä ei aseteta mitään raja-arvoa olemassa olevien, enintään 500 tuntia vuodessa viiden vuoden liukuvana keskiarvona käyvien hätäkäyttöyksiköiden typenoksidipäästöille eikä tällaisiin yksiköihin myöskään tule lähtökohtaisesti soveltaa asetuksen mukaisia vara- ja huippukäyttöyksiköiden raja-arvoja.

Ottaen huomioon yksiköiden vähäinen vuotuinen käyttöaika, asiassa saatu selvitys yksiköiden typenoksidien päästöistä ilmaan ja aluehallintoviraston päätöksen perustelut, ei raja-arvojen asettaminen ollut myöskään tarpeen ympäristönsuojelulain 42 ja 43 §:ien perusteella.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus poisti aluehallintoviraston päätöksestä hätäkäyttöyksiköiden typenoksidipäästöille asetetun raja-arvon.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 42 § 1 mom. ja 43 § 1 mom.

Valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista 1 § 2 mom, 2 § 8, 9 ja 11 kohdat, 5 § 2 mom sekä liite 1 taulukko 4.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.