Itä-Suomen HAO 18.10.2017 17/0986/1

Metsästyslaki - Luontodirektiivi - Tiukkaa suojelua edellyttävä laji - Rauhoitussäännöksistä poikkeaminen - Poikkeuslupa - Yleisen edun kannalta pakottava syy - Taloudelliset ja sosiaaliset syyt - Susi - Lajin suotuisa suojelutaso - Muu tyydyttävä ratkaisu - Asian selvittäminen

Diaarinumero: 00163/17/7305
Taltionumero: 17/0986/1
Antopäivä: 18.10.2017

Asiassa oli kysymys suden metsästykseen poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuosina 2016-2018 myönnetyn poikkeusluvan edellytyksistä. Valituksen johdosta hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, onko lupa myönnetty metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamin tavoin yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, ja onko metsästys haitannut suden suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella Suomessa, ja onko poikkeusluvan myöntämisen sijasta ollut käytettävissä muuta tyydyttävää ratkaisua.

Suomen riistakeskus oli 13.1.2017 tekemällään päätöksellä myöntänyt A ry:lle metsästyslain 41 §:n 1 momentin ja 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla poikkeusluvan hakemuksesta poiketen yhden suden tappamiseen ajalla 14.1.-3.2.2017. Lupa on myönnetty 25 200 hehtaarin suuruiselle alueelle Parikkalan kunnassa.

Poikkeuslupaan oli liitetty muun muassa seuraavat ehdot:

Poikkeusluvan nojalla voidaan pyytää hakemuksen karttaliitteeseen rajatulla alueella edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä oikeus. Poikkeuslupa-alueisiin kuuluvalla rajavyöhykkeellä voidaan metsästää Kaakkois-Suomen rajavartioston erikseen määrittelemillä ehdoilla. Lupaa ei saa käyttää kaupallisessa tarkoituksessa.

Pyynti tulee kohdentaa pihakäynnin jälkeen katkeamattomalla lumijäljityksellä pihassa käyneeseen yksilöön.

Jos pyynti kohdistuu laumaan, pyynnissä suositellaan vältettäväksi tunnistettavan alfayksilön tappamista. Pyynti suositellaan kohdistettavaksi nuoreen tai haittaa tuottavaan yksilöön.

Pyynnissä tulee välttää pannoitetun yksilön tappamista.

Pyyntiin saa osallistua kerrallaan korkeintaan 50 henkilöä yksittäisellä vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueella. Suosituksena on, että pyyntiin osallistuvat ovat kouluttautuneita ja kokeneita pyytäjiä. Pyynnin tulee tapahtua poikkeusluvan saajan nimeämän metsästyksenjohtajan ja apujohtajien johdolla. Heidän tehtävänä on turvallisen metsästystapahtuman suunnittelu sekä vastata siitä, että pyyntiä koskevia säädöksiä noudatetaan.

Ennen pyyntiin ryhtymistä ja jokaisesta pyyntiin lähdöstä on etukäteen ilmoitettava osallistuvien nimet sekä pyyntialue Suomen riistakeskuksen Kaakkois-Suomen aluetoimistolle ja Kaakkois-Suomen poliisilaitokselle. Lisäksi jokaisen pyyntipäivän jälkeen tulee tehdä ilmoitus jahdin päättymisestä edellä mainituille tahoille.

Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, poliisille ja Metsähallituksen erätarkastajalle poikkeusluvan nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu yksittäinen riistaeläin on tullut pyydystetyksi, taikka jos riistaeläin on jäänyt pyydystämättä, ensimmäisenä arkipäivänä poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä.

Ilmoituksessa on mainittava tämän poikkeusluvan numero, saalisyksilö, sen sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikan koordinaatit.

Poikkeusluvan nojalla saaliiksi saatu susi on toimitettava Luonnonvarakeskukselle. Koska metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisella metsästyksellä tavoitellaan nimenomaisesti paikallisten asukkaiden hyväksyntää susia kohtaan, voidaan katsoa, että kyseessä on suden kohdalla yleishyödyllinen tarkoitus. Näin ollen tutkimuslaitos voi tarpeelliset näytteet otettuaan luovuttaa suden vastikkeetta sen pyytäneelle metsästäjälle tai metsästysseurueelle.

X ry vaati päätöksen kumoamista ja selvitti muun ohella, että erityisesti jää osoittamatta, että kysymyksessä olisi yleisen edun kannalta erittäin tärkeä pakottava syy. Lisäksi ammutun suden antaminen yksityisille on virheellistä. Näistä syistä lupa on metsästyslain ja luontodirektiivin vastainen. Metsästyslain ja luontodirektiivin poikkeusedellytykset on harkittava tapauskohtaisesti kohta kohdalta. Jokaisessa luvassa on pohdittava, onko muuta tyydyttävää ratkaisua, suotuisaa suojelun tasoa ja onko luvalle erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy. Yksistään sosiaalisen hyväksyttävyyden parantamisella ei voida perustella poikkeamista. Ei ole perusteltua antaa lupia kaikille alueille, joilla susilaumasta on havaintoja, vaikka vahinkoja ei ole tapahtunut. Suden antamisen yksityiselle mahdollistaminen on metsästyslain 41 a §:n 2 momentin vastaista. Yksityiselle suden antaminen ei ole yleishyödyllistä toimintaa.

Hallinto-oikeus kumosi riistakeskuksen päätöksen.

Hallinto-oikeus perusteli päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Luontodirektiivin säännökset

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet mainitun direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa.

Luontodirektiivin liitteen IV a kohdassa on mainittu muun muassa susi (Canis lupus).

Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa muun muassa 12 artiklan säännöksistä kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Kansallinen lainsäädäntö ja sen esityöt

Luontodirektiivi on riistaeläinten osalta pantu kansallisesti täytäntöön metsästyslailla. Metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan susi on riistaeläin.

Metsästyslain 37 §:n 3 momentin mukaan susi on aina rauhoitettu.

Metsästyslain 41 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 37 ja 38 §:n sekä 50 §:n 2 momentin mukaisesta rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta 41 a - 41 c §:ssä säädetyin edellytyksin. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä poikkeusluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä, poikkeuslupaan liitettävistä määräyksistä, poikkeusluvan nojalla saadun saaliin ilmoittamisesta, poikkeusluvan ajallisesta kestosta ja poikkeamisen edellytysten arvioinnista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös ajankohdista, jolloin 37 §:n mukaisesta rauhoituksesta voidaan poiketa. Pykälän 5 momentin mukaan poikkeuslupien nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun muassa suurimmasta sallitusta saalismäärästä.

Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella, 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää muun muassa suden pyydystämiseen tai tappamiseen kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentin nojalla saaliiksi saatu susi, karhu, saukko, ilves ja ahma kuuluvat valtiolle ja ne on toimitettava riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle. Tutkimuslaitoksen tulee hävittää riistaeläin, luovuttaa se yleishyödylliseen tarkoitukseen tai myydä valtion lukuun.

Metsästyslain muuttamisesta annetun lain (159/2011) metsästyslain 41 a §:ää koskevassa hallituksen esityksen (HE 237/2010 vp) perusteluissa on esitetty muun ohella seuraavaa:

"Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytykset tiettyjen riistaeläinlajien poikkeusluvan myöntämiselle. Pykälä koskisi luontodirektiivin liitteiden IV a (---) ja V (---) riistaeläinlajeja sekä ahmaa. Nykyisin sääntely on metsästysasetuksen 27 ja 28 §:ssä, joten poikkeusluvan edellytykset nostettaisiin nyt lain tasolle. (---) Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ehdotetun 41 §:n 5 momentin mukaisesti asetuksella suurinta saalismäärää kunkin lajin osalta. Maa- ja metsätalousministeriö voi luonnollisestikin asetuksessaan asettaa lajille myös niin sanotun nollakiintiön.

Pykälässä säädettyjä lajeja, ahmaa lukuun ottamatta, koskee oma sääntelynsä myös luontodirektiivissä. Pykälän 1 ja 3 momentilla pantaisiin täytäntöön luontodirektiivin 16 artiklan mukainen rauhoituksesta ja muusta suojelusta poikkeaminen. Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan sääntely siirrettäisiin ehdotetun 41 a §:n 1 ja 3 momenttiin. Näin ollen pykälän 1 momentin 1 - 4 kohdissa olisi edellytykset niin sanottujen vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiselle, ja 3 momentissa olisi peruste niin sanotulle tavalliselle rauhoituksesta poikkeamiselle luontodirektiivin liitteen IV a lajien osalta. Direktiivin liitteen IV a lajit säädettäisiin 37 §:n 2 momentissa, oikeastaan 3 momentissa, rauhoitetuiksi ympäri vuoden. Näin ollen niillä ei olisi metsästysaikaa, vaan poikkeuslupa olisi ainoa oikeusperusta niiden tappamiseksi."

Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 1-3 kohdassa säädettyjä poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä:

1) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin kanta tai kannan tila haetulla poikkeuslupa-alueella, maakunnassa sekä koko valtakunnassa;

2) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin yksilön käyttäytyminen haetulla poikkeuslupa-alueella;

3) tarvittaessa viranomaisten, julkisia hallintotehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tutkimuslaitosten tiedot, jotka liittyvät poikkeusluvan hakuperusteeseen;

4) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa.

Pykälän 3 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on kirjattava 1 tai 2 momentissa tarkoitetun selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen.

Saman asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan poikkeuslupa voidaan myöntää vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a - 41 d §:ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan metsästyslain 41 a §:n 1 momentin nojalla myönnetty muun muassa suden tappamista koskeva poikkeuslupa on voimassa enintään 21 vuorokautta. Asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle ja poliisille muun muassa suden pyynnin tuloksesta ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu riistaeläin on tullut pyydystetyksi taikka, jos riistaeläin on jäänyt pyydystämättä, poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä. Pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Nisäkkäiden osalta on ilmoitettava myös pyyntiajankohta ja sukupuoli. Pykälän 4 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle 1 momentissa tarkoitettujen lajien osalta saalistiedot kuukausittain.

Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuosina 2016-2018 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1335/2016) 1 §:n mukaan metsästyslain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan perusteella saaliiksi saatujen susien määrä saa olla kunakin metsästysvuonna enintään 53 yksilöä. Asetuksen 2 §:n mukaan edellä 1 §:ssä säädetty rajoitus koskee poronhoitoalueen ulkopuolista Suomea. Asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan tämä asetus tulee voimaan 28 päivänä joulukuuta 2016 ja on voimassa 31 päivään heinäkuuta 2018. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 §:ssä säädettyyn määrään ei lueta susia, jotka on saatu saaliiksi ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 §:ssä säädettyyn määrään luetaan poliisin määräyksellä poistetut, liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet sudet.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-6/04 (Euroopan yhteisöjen komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta) on muun ohella lausuttu, että luontodirektiivin 16 artiklassa määritellään täsmällisesti edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat poiketa luontodirektiivin 12, 13 ja 14 artiklasta sekä 15 artiklan a ja b kohdasta, joten tätä 16 artiklaa on tulkittava suppeasti (kohta 111). Luontodirektiivin 12, 13 ja 16 artiklat muodostavat yhtenäisen normikokonaisuuden, jolla pyritään varmistamaan kyseessä olevien lajien kantojen suojelu, joten kaikki poikkeukset, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, loukkaavat sekä sen 12 ja 13 artiklassa vahvistettuja kieltoja että sääntöä, jonka mukaan poikkeuksia voidaan myöntää tämän direktiivin 16 artiklan mukaisesti (kohta 112).

Luontodirektiivin soveltamista koskeva ohjeasiakirja

Luontodirektiivin liitteen IV a kohdassa mainittujen eläinlajien tiukkaa suojelua koskevassa ohjeasiakirjassa (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC. Final version, February 2007) on todettu, että luontodirektiivissä ei määritellä käsitettä "yleisen edun kannalta pakottava syy". Ohjeasiakirjassa on luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisedellytysten osalta todettu sanamuodon perusteella olevan ensinnäkin selvää, että vain yleiset edut, olivatpa ne julkisten tai yksityisten tahojen edistämiä, voidaan ottaa huomioon direktiivin suojelutavoitteiden vastapainona. Toiseksi yleisen edun on oltava painava. Näin ollen kaikki luonteeltaan sosiaaliset tai taloudelliset yleiset edut eivät ole riittäviä, varsinkin kun niitä verrataan direktiivissä suojattavien etujen erityiseen painoarvoon. On suoritettava huolellista intressivertailua. Tässä yhteydessä näyttää olevan myös kohtuullista olettaa, että yleinen etu on todennäköisesti useimmissa tapauksissa painava vain, jos se on pitkäaikainen; lyhytkestoiset edut, jotka tuottaisivat vain lyhytaikaista hyötyä, eivät olisi riittäviä ylittääkseen direktiivissä tarkoitetut suojelun pitkän aikavälin edut.

Komission ohjeasiakirjassa on lisäksi viitattu siihen, mitä komissio on lausunut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan soveltamista koskevassa ohjeasiakirjassa (Managing Natura 2000 sites, the provisions of Article 6 of the Habitats Directive 92/43/EEC, European Commission, 2000). Tältä osin komission ohjeasiakirjassa on todettu, että on kohtuullista katsoa, että "erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt" tarkoittavat tilanteita, joissa aiotut suunnitelmat tai hankkeet osoittautuvat välttämättömiksi kansalaisten elämän suojelua edistävien perusarvojen (terveys, turvallisuus, ympäristö) turvaamiseen tähtäävien toimien tai politiikkojen osana, valtion ja yhteiskunnan perustana olevien politiikkojen osana ja osana sellaisten luonteeltaan taloudellisten tai sosiaalisten toimintojen suorittamista, joilla täytetään julkisen palvelun erityisiä velvoitteita.

Asiassa saatu selvitys

Luonnonvarakeskus on antanut 8.12.2016 toisen väliarvion vuoden 2016 susikannan tilasta. Sen mukaan Itä-Suomen kannanhoitoalueella on todennäköisesti syntynyt 21-23 pentuetta. Näistä valtakunnan rajan tuntumassa asustaa kymmenen laumaa. Itä-Suomessa laumat ovat sijoittuneet vyöhykkeeksi itäisen valtakunnan rajan tuntumaan, joka levenee Kainuu - Pohjois-Karjala kohdalla itä-länsisuuntaiseksi. Kaakkois-Suomessa asustaa rajan välittömässä läheisyydessä kaksi laumaa ja Pohjois-Karjalassa neljätoista laumaa, joista yksi yhteinen Kainuun kanssa ja yksi lauma vierailee Pohjois-Savon puolella. Pohjois-Savossa elelee neljä laumaa, joista yksi lauma liikkuu Oulun ja kaksi Kainuun puolella. Kainuussa poronhoitoalueen ulkopuolella asustaa todennäköisesti kolme laumaa. On syytä huomata, että lähellä riistakeskusten rajaa asustavat laumat vierailevat varsin usein useamman riistakeskuksen alueella. Näin varsinkin Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun välisellä alueella. Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun laumoista kymmenen elää Suomen ja Venäjän valtakunnan rajan tuntumassa siten, että osan aikaa laumat asustavat Suomen rajojen ulkopuolella. Itä-Suomessa Tassu-havaintoja susilaumoista kirjattiin kaikkiaan 357 kappaletta (1.8.-4.12.2016). Havainnot keskittyivät pääasiassa Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueille. Väliarvion yhteenvedon mukaan tällä hetkellä käytettävissä olevien havaintomäärän ja osin lumettoman ajan havaintojen pohjalta mahdollisten susilaumojen määrän Suomessa voidaan arvioida olevan välillä 32-38. Näistä Venäjän kanssa yhteisiä laumoja on yksitoista.

Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuosina 2016-2018 koskevaa maa- ja metsätalousministeriön asetusta (1335/2016) valmisteltaessa laaditusta, 21.12.2016 päivätystä ministeriön muistiosta (dnro 1723/01.03/2016) ilmenee, että sudet ovat 20.12.2016 mennessä tappaneet tai vahingoittaneet 153 kotieläintä, joiden korvattava yhteismäärä on yli 175 000 euroa. Vahingot koostuvat pääosin koiravahingoista, joita on rekisteröity 39 kappaletta korvausmäärältään noin 132 000 euroa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi susien olemassa olosta seuraa lukuisia sosiaalisia vaikutuksia, joista vain harvaa voidaan kuvailla positiiviseksi. Sudet voivat liikkua hyvin lähellä asutusta, mikä saattaa aiheuttaa pelkoa alueen ihmisissä. Joillakin alueilla susien vaikutus voi johtaa myös laiduntamalla hoidettavien perinnebiotooppien ja muiden luonnon monimuotoisuutta edistävien maatalousalueiden hoidon vaikeutumiseen.

Muistion mukaan vaikka talven 2015 kannanhoidollista metsästystä voidaan pitää hyvin onnistuneena, niin talven 2016 metsästys ja sen aikana saatujen alfayksilöiden suuri osuus johtaa päätelmään, että näin toteutettuna kannanhoidollisen metsästyksen kestävyyttä ei voida varmistaa. Käytännössä Suomessa on ollut suurpetojen poikkeusluvissa kaksi poikkeuslupatyyppiä eli niin sanotut vahinkoperusteiset ja kannanhoidolliset poikkeusluvat. Molemmissa lupatyypeissä Suomen riistakeskuksen harkintavalta on ollut hyvin pitkälle sidottua harkintaa, jota rajaavat Euroopan unionin luontodirektiivissä mainitut myöntämisperusteet ja niiden tulkintasisältö. Tuodakseen joustavuutta susilupien myöntämiseen hoitosuunnitelmassa mahdollistettiin niin sanottujen kannanhoidollisten poikkeuslupien myöntäminen kaksivuotisena kokeiluna. Kannanhoidolliset poikkeusluvat ovat toimineet erinomaisesti karhun ja ilveksen osalta ja näiden kannat ovat olleet jo pitkään kestävällä tasolla. Suden osalta on havaittu, että kannan säätely kannanhoidollisilla poikkeusluvilla on susireviireillä asuvien paikallisten ihmisten toimesta saanut laajan hyväksynnän ja sen toivotaan jatkuvan. Ongelmina hallinnon puolelta nähdään muun tilastollisen poistuman (muun muassa liikenne, poliisin määräykset) suuruuden ennakoinnin vaikeus osittain poikkeuslupapäätösten lainvoimaiseksi tulon johdosta ja lumettomana aikana tehdyn kanta-arvion epävarmuudet sekä saaliin yksilöinti. Kahden vuoden kokeilun johtopäätöksenä voidaan esittää, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa tulisi asettaa suurin saaliin kokonaismäärä, jonka täytyttyä Suomen riistakeskus ei voisi enää myöntää lupia. Tällä varmistettaisiin, että ihmisten toimesta ei poistettaisi susia siten, että susikanta vaarantuisi. Suden metsästyksessä tulisi siirtyä käyttämään pääasiassa niin sanottuja vahinkoperusteisia poikkeuslupia. Mutta suurpetopolitiikan arvioinnissa edellytettyä joustavuutta voitaisiin lisätä ottamalla käyttöön erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi myönnettävien lupien lisäksi poikkeusperuste, josta säädetään metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdassa ja joka vastaa luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan alakohtaa c. Olennaista olisi, että näin toimien saalista pystyttäisiin seuraamaan kumulatiivisesti, ja suurimmasta sallitusta saalismäärästä pystyttäisiin vähentämään muut tietoon tulleet, muun muassa poliisin määräyksestä tapetut, liikenteessä kuolleet tai muun syyn perusteella kuolleet sudet. Myös saaliiksi päätyneiden naaraiden alfastatus pystyttäisiin ottamaan päätöksenteossa paremmin huomioon, jotta tulevien poikkeuslupien mahdollinen haitallinen vaikutus suotuisaan suojelutasoon voitaisiin minimoida. Olennaista olisi lisäksi sitouttaa perustetut reviiriyhteistyöryhmät arvioimaan oman alueensa tilannetta ja susireviirin aiheuttamia ongelmatilanteita sekä tekemään suositus poikkeusluvan tarpeesta alueelle. Suomen susikannan hoito ei onnistu, jos reviireillä asuvien ja toimivien ihmisten tarpeita ei oteta huomioon.

Edelleen muistion mukaan yleisen turvallisuuden ja edun kannalta pakottavilla syillä myönnettyjen (mukaan lukien sosiaaliset syyt) poikkeuslupien tarkoituksena olisi, samalla tavalla kuin kannanhoidollisten poikkeuslupien tarkoituksena oli, vastata reviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja tuoda laillinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia. Mikäli päädyttäisiin ratkaisuun, että juuri muita kuin aiemmin yksinomaisesti käytettyjä erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi myönnettyjä vahinkoperusteisia poikkeuslupia ei olisi mahdollista käyttää, tulisi se todennäköisesti johtamaan siihen, että susikannan suojelun sosiaalista kestävyyttä ei pystyttäisi varmistamaan ja näin kärsijäksi joutuisi Suomen susikanta.

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema Suomen susikannan hoitosuunnitelma on vahvistettu 22.1.2015. Hoitosuunnitelman on laatinut Suomen riistakeskus yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Hoitosuunnitelman mukaan se on adaptiivisen kannanhallinnan työkalu ja sillä pyritään sovittamaan yhteen suden ja sudensuojelun tarpeet sekä susireviirillä asuvien ja toimivien kansalaisten tarpeet. Suunnitelmalla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin.

Hoitosuunnitelman mukaan Suomen susikannan hoidon tavoitteena on 1) saavuttaa ja säilyttää susikanta suotuisalla suojelutasolla, 2) perustaa susikannan seuranta suurpetoyhdyshenkilöverkoston toimintaan, 3) luoda keinoja suden ja ihmisen rinnakkaiselon parantamiseksi, 4) rakentaa luottamusta toimijoiden välille, 5) reagoida suden tuomaan haittaan nopeasti ja ehkäistä vahinkoja ennalta, 6) puuttua suteen kohdistuvaan laittomaan tappamiseen tehokkaasti ja 7) vahvistaa suden merkitystä arvokkaana luonnonvarana.

Hoitosuunnitelman mukaan sen lähtökohtana on paikallisella tasolla toteutettava susireviirikohtainen kannanhoito. Tämä tarkoittaa sitä, että kannanhoidossa tarkasteltava perusyksikkö on susilauma sekä sen käyttämä reviirialue. Kannanhoidollisena tavoitteena on turvata paikallisen susilauman olemassaolo ja samaan aikaan edistää susien ja ihmisten rinnakkaiseloa. Yksittäisten susilaumojen olemassaolon turvaamisen sekä uusien susilaumojen syntymisen kautta muodostuu kokonaisuus suomalaisen susikannan hoidossa sekä suotuisan suojelun tason saavuttamisessa ja säilyttämisessä.

Hoitosuunnitelman valmistelutyössä nousi vahvasti esiin tarve puuttua ongelmia tai haittaa aiheuttaviin susiin. Yksittäiset sudet tai jopa susilaumat saattavat vierailla lähellä asutusta tai pihapiireissä. Yleensä ne tapahtuvat yöaikaan, ja vierailut havaitaan talvikaudella lumeen syntyneistä jäljistä. Toistuvat susien pihavierailut tulkitaan susien ihmisarkuuden heikentymiseksi. Lähelle ihmisasutuksia tulevat sudet koetaan epämiellyttäviksi ja niiden nähdään usein aiheuttavan turvallisuusuhkia. Haittaa tuottavaan susiyksilöön voidaan puuttua Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla tai poliisin määräyksellä. Osa susireviireillä asuvista kansalaisista kokee, että poliisi ei puutu tai puuttuu vasta äärimmäisissä tapauksissa suden tuomaan turvallisuusuhkaan. Vahinkoperusteisen poikkeusluvan hakeminen Suomen riistakeskukselta koetaan hankalaksi ja luvan saamisen kriteerit kohtuuttomiksi. Niissä tapauksissa, kun poikkeuslupa on saatu, tekevät poikkeusluvan tiukat ehdot suden pyytämisen vaikeaksi. Näin on syntynyt tilanne, jossa paikalliset kokevat, ettei heillä ole keinoja puuttua ongelmia aiheuttavien susien käyttäytymiseen. Tällöin voi nousta tunne, että viranomaiset tai riistahallinto eivät ota paikallistasolla koettuja huolia vakavasti.

Susien erilaiset karkotukset sekä ihmisasutuksen läheisyydessä toistuvasti vierailevien susien tappaminen nousevat tällöin tärkeiksi toimenpiteiksi, joiden avulla myös suden ihmisarkuutta voidaan lisätä. Susien tuomien haittojen ja vahinkojen määrä sekä se, miten joustavasti ja tehokkaasti viranomaiset ja kansalaiset voivat tilanteissa toimia, on suoraan yhteydessä siihen, miten susien läsnäoloon paikallisesti suhtaudutaan. Susireviirillä asuvat ihmiset tarvitsevat keinoja, joilla voidaan viranomaistoimista riippumatta puuttua asutuksen läheisyydessä haittaa tuottaviin yksilöihin.

Hoitosuunnitelman mukaan pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Lisääntyviksi pareiksi lasketaan sellaiset parit, joilla on arvioituna ajankohtana jälkeläistuottoa. Suomen ja Venäjän valtakunnan rajan molemmilla puolilla elävistä lisääntyvistä pareista puolet lasketaan osaksi Suomen susikantaa. Suomessa ei tehdä susien siirtoistutuksia. Laumojen määrää ja susikannan sekä laumojen elinvoimaisuuden säilymistä arvioidaan vuosittain Luonnonvarakeskuksen suorittaman kanta-arvion perusteella.

Hakemuksen liitteenä on ollut luettelo 26.10.-30.12.2016 Honkakylä - Mikkolanniemi - Saarenkylä -alueella tehdyistä susihavainnosta. Havaintokertoja on ollut 62 ja susien määrä eri havaintokerroilla on vaihdellut yhdestä viiteen yksilöön. Osa havainnoista on tehty riistakameralla ja osa susista on nähty esimerkiksi pihoilla ja karjatiloilla. Hakija on lisäksi toimittanut riistakeskukselle tiedot 3.1.2017 pihalla havaitusta yhdestä sudesta ja 5.1.2017 havaituista kolmesta pihalla liikkuneesta sudesta. Hakemukseen on liitetty erään aivan valtakunnan rajan tuntumassa asuvan maidontuottajan lausunto, jonka mukaan tilan tuotantoa ja tuottajien yksityiselämää häiritsevät vakavasti toistuvat susien yö- ja päiväaikaiset pihakäynnit. Sudet liikkuvat niin navetoiden kuin asuinrakennuksen lähellä aivan seinävieriä myöten ja täten aiheuttavat erittäin suuren turvallisuusriskin. Osa navetoista on avoimia kylmäkasvattamoja, joissa susien aiheuttama kaaos on vain ajan kysymys. Kaikki pimeäaikainen liikkuminen tilalla on suoritettava joko autolla tai traktorilla. Lisäksi lapsien ulkona oleminen, leikkiminen ja muu normaali ulkoilu ovat pois suljettuja turvallisuussyistä.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan hakemusalueella elää vähintään kolmesta viiteen suden lauma. Susien määrä on lisääntynyt edellisvuosista. Alueella on vakiintunut susien elinpiiri. Alueella ei ole ollut kannanhoidollista pyyntiä kahtena edellisenä vuonna. Poliisi on antanut alueelle suden karkotusmääräyksen joulukuussa 2016. Tällä poliisin karkotusmääräyksellä susia karkotettiin 28.12.2016, mutta sudet ovat liikkuneet pihapiireissä karkotuksen jälkeenkin.

Edelleen päätöksen mukaan vahvistetun susikannan hoitosuunnitelman mukaan suotuisa suojelun taso saavutetaan turvaamalla kunkin susilauman elinvoimaisuus. Suomi on pitkään tavoitellut suotuisaa suojelun tasoa tiukan suojelun keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta. Susikannan suojelu onnistuu vain, jos susien kanssa samalla alueella asuvien ja toimivien ihmisten huolet ja tarpeet otetaan kannanhallinnassa huomioon. Uudella reviirikohtaisella tarkastelulla pystytään paremmin turvaamaan susilaumojen elinvoimaisuus ja paikallisten toimijoiden mukana olo susikannan hoidon suunnittelussa ja toimeenpanossa. Suomen susikannan hoitosuunnitelman mukaan pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Tämä tavoite on mahdollista saavuttaa poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella, jossa on riittävästi elintilaa vähimmäistavoitteen suuruiselle susikannalle siten, että myös vahingot siellä pysyvät kohtuullisina. Laumojen määrää sekä susikannan ja laumojen elinvoimaisuutta arvioidaan vuosittain Luonnonvarakeskuksen suorittaman kanta-arvion avulla. Suomen riistakeskus katsoo, että asetuksessa poronhoitoalueen ulkopuolelle asetettu suurin sallittu saalismäärä on rajallinen ja toteutuessaankaan se ei vaaranna Suomen susikannan suotuisan suojelutason saavuttamista, etenkin kun Luonnonvarakeskus on arvioinut susikannan kestävän vähentymättä kokonaispoistuman, joka poistaa kannan yksilöistä 30 prosenttia vuodessa. Arviossa oletetaan, ettei pyynti ole selvästi valikoivaa suden iän, sukupuolen tai lisääntymisstatuksen suhteen. Suositus pyynnin kohdistamisesta nuoriin yksilöihin vastaa varovaisuusperiaatteen vaatimuksiin, sillä lisääntymisikää vielä saavuttamattomien yksilöiden poistuminen vaikuttaa kannan runsauskehitykseen vähemmän kuin lisääntymisikäisten poistuminen.

Valituksenalaisessa päätöksessä kohdassa, jossa käsitellään susien käyttäytymistä poikkeuslupa-alueella, todetaan, että sudet liikkuvat alueella asutuksessa. Hakemuksen mukaisella alueella on 1.6.2016-2.1.2017 kirjattu Tassu-järjestelmään kaikkiaan 180 havaintoa ja 36 pihahavaintoa. Tämänkin jälkeen pihakäyntejä on tullut lisää. Riistavahinkorekisterin mukaan alueella ei ole korvattu vuoden 2016 aikana susien aiheuttamia vahinkoja. Suuri riski kotieläinvahingoille on kuitenkin olemassa. Sudet liikkuvat aivan asuin- ja kotieläinrakennusten seinustojen läheisyydessä.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan hakemusalueella olevat ja aivan pihapiireissä liikkuvat susiyksilöt ja susilauma aiheuttavat alueella turvattomuutta ja merkittävän vahinkoriskin. Myös pannoitettujen susien paikannustietoja on pyritty käyttämään alueilla, joilla on ollut toiminnassa olevia pantoja. Hakemuksen kohteena olevalla alueella ei ole ollut pantasusia. Lähin pantasusi liikkuu Ruokolahdella. Susien laajan reviirin vuoksi kaikkia kotieläintiloja ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista ja taloudellisesti järkevää suojata, jolloin vahinkoriski on edelleen alueella ilmeinen. Susien karkottaminen ei ole tuottanut tulosta, vaan ne ovat palanneet toistuvasti pihoihin.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan hakijalle on myönnetty metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuslupa suden tappamiseen, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kyseisen määrän tappaminen, ja ottaen samalla huomioon muut tehdyt päätökset, ei haittaa myöskään suotuisan suojelutason säilyttämistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Erittäin rajoitettu poikkeuslupa on myönnetty vain vakiintuneeseen susilaumaan todetuille vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueille, joista on Tassu-järjestelmän kautta seurantatietoa käytettävissä. Lisäksi päätösharkinnassa on otettu huomioon, mikäli Tassu-järjestelmään tai riistavahinkorekisteriin kirjattujen tai hakijan antamien tietojen perusteella kyseisen susilauman tai susiyksilöiden on todettu aiheuttaneen vahinkoja tai ongelmia. Mahdollistettu valikoiva ja rajoitettu pyynti toteuttaa susikannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttamista.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Susi kuuluu luontodirektiivin liitteessä IV a mainittuihin yhteisön tärkeinä pitämiin, tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden pyydystäminen ja tappaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä. Tiukasta suojelusta voidaan kuitenkin poiketa direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyin perustein. Artiklan 1 kohdan c alakohdassa perusteiksi poikkeamiselle säädetään kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevat tai muut erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitusta ratkaisusta ja luontodirektiivin säännösten sanamuodosta seuraa, että poikkeamisen edellytyksiä on tulkittava tiukasti niin, että luontodirektiivissä edellytetty tulos saavutetaan.

Luontodirektiivissä ei määritellä käsitettä "yleisen edun kannalta pakottava syy". Komission ohjeasiakirjan mukaan "erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt" tarkoittavat tilanteita, joissa aiotut suunnitelmat tai hankkeet osoittautuvat välttämättömiksi kansalaisten elämän suojelua edistävien perusarvojen (terveys, turvallisuus, ympäristö) turvaamiseen tähtäävien toimien tai politiikkojen osana.

Edellä sanotun pohjalta on valituksenalaisessa tapauksessa tarkasteltava kutakin metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua luvan myöntämisen edellytystä.

Susien esiintyminen ja niiden käyttäytyminen poikkeuslupahakemuksessa tarkoitetulla rajatulla alueella on selvitetty riittävän yksilöidysti ja uskottavasti hakemuksessa. Valituksenalaisella päätöksellä poikkeuslupa on hakemuksesta poiketen myönnetty vain yhden suden metsästykseen. Poikkeuslupa on myönnetty luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan täytäntöönpanemiseksi säädetyn metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla. Lupa on myönnetty poikkeusluvalla sallittavaa suden metsästystä metsästysvuosina 2016-2018 koskevan maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1335/2016) suurimman sallitun saalismäärän puitteissa. Poikkeusluvan voimassaoloa on metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyllä tavalla rajoitettu. Poikkeuslupa on sanotun asetuksen mukaisesti myönnetty hakemuksen mukaisesti rajatulle alueelle suden vahvalla esiintymisalueella. Lisäksi metsästyksen tuloksesta on määrätty tehtäväksi asetuksen mukainen ilmoitus riistakeskukselle ja poliisille. Edellä olevan perusteella luvan myöntämisen ei siten lähtökohtaisesti voida katsoa vaarantavan suden suotuisaa suojelutasoa lajin luontaisella levinneisyysalueella.

Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, ettei asiaan ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin suden pyydystäminen tai tappaminen. Edellä mainitun valtioneuvoston asetuksen mukaan riistakeskuksen on poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa.

Komission ohjeasiakirjan mukaan muun tyydyttävän ratkaisun olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon kulloinkin ratkaistavana oleva ongelma tai tilanne. Hallinto-oikeus toteaa, että muuta tyydyttävää ratkaisua harkittaessa poikkeusluvan myöntämistä on kuitenkin pidettävä viimeisenä vaihtoehtona, johon voidaan turvautua vain, jos mikään muu vaihtoehto ei ole tosiasiassa objektiivisesti arvioiden kohtuudella käytettävissä.

Unionin oikeuskäytännön mukaan todistustaakka poikkeusluvan edellytysten olemassaolosta on valtiolla. Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Poikkeusluvan edellytysten täyttyminen on riistakeskuksen selvitettävä ja osoitettava. Luvan hakijan tai muun asianosaisen ilmoituksella tosiseikoista tai näiden käsityksille poikkeamisedellytysten soveltamisesta ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä, kun edellytysten täyttymistä arvioidaan.

Puheena olevassa hakemuksessa ei ole mainittu, onko asiassa pyritty etsimään muita keinoja ongelman ratkaisemiseen ja jos on, minkälaisia nämä toimenpiteet ovat olleet ja minkälaisia tuloksia niillä on saavutettu. Asiakirjoista kuitenkin ilmenee, että tässä tapauksessa ongelmia on pyritty ratkaisemaan karkottamalla susia pois alueelta. Susien karkottaminen ei ole kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan sudet ovat palanneet toistuvasti pihoihin. Se, minkälaisia keinoja karkottamiseen on käytetty, ei ilmene asiakirjoista. Hallinto-oikeus katsoo, ettei riistakeskus ole riittävässä määrin hankkinut poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä olevaa selvitystä siitä, onko haittojen estämiseksi kyseisellä alueella olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua kuin suden pyydystäminen tai tappaminen. Tältä osin luvan myöntämisen edellytykset eivät ole täyttyneet.

Vielä on tarkasteltava sitä, onko poikkeusluvan myöntämiseen ollut metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut taloudelliset ja sosiaaliset syyt.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan riistavahinkorekisterin mukaan alueella ei ole korvattu vuonna 2016 susien aiheuttamia vahinkoja. Selvitystä siitä, että sudet olisivat muutoinkaan aiheuttaneet konkreettista vahinkoa alueella asuvien ihmisten terveydelle tai vahinkoa kotieläimille, ei asiakirjoissa ole.

Riistakeskus on käyttänyt poikkeusluvan myöntämisen perusteena hakemuksen liitteenä olevaan luetteloon koottuja näkö- tai riistakamerahavaintoja hakemusalueella liikkuneista susista kesä-joulukuussa 2016 ja alkuvuonna 2017. Osa havainnoista on tehty talojen pihoilla ja karjatiloilla. Tästä aineistosta ei kuitenkaan käy ilmi, onko näissä paikoissa liikkunut yksi ja sama susi vai useampia eri susia. Valituksenalaisessa päätöksessä on lisäksi selvitetty Tassu-järjestelmään kerättyjä havaintoja susien liikkumisesta hakemusalueella. Lisäksi hakemukseen on liitetty erään valtakunnan rajan läheisyydessä maidontuotantoa harjoittajan henkilön lausunto, jossa kuvataan susien aiheuttamaa häiriötä tilan tuotannolle samoin kuin huolta omien lasten turvallisuudesta.

Edellä mainittua selvitystä susien liikkeistä hakemusalueella ja maitotilan ympäristössä voidaan sinänsä pitää luotettavana, mutta tämän johdosta yleiselle turvallisuudelle aiheutuva tai muu erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy jää valituksenalaisessa päätöksessä osittain epäselväksi. Ainakaan taloudellisesta vahinkoa ei susista ole ilmoitettu syntyneen. Esille ei ole tullut myöskään tilanteita, joissa susista olisi aiheutunut konkreettista vaaraa ihmisille tai kotieläimille.

Puheena olevassa poikkeusluvassa olevan ehdon mukaan pyynti tulee kohdentaa pihakäynnin jälkeen katkeamattomalla lumijäljityksellä pihassa käyneeseen suteen, mikä sinällään yksilöi kaadettavan suden tarkasti. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, miten tällainen yhden suden tappaminen vaikuttaa alueelle jäljelle jääviin susiin eli lisääkö se näiden susien ihmisarkuutta pitkäaikaisesti. Pois suljettuna ei voida pitää sitäkään, että pihassa käynyt susi ei kuulu mihinkään laumaan, jolloin vaikutus muiden susien käyttäytymiseen jää täysin avoimeksi. Selvitystä siitä, miten yhden suden tappaminen luo keinoja suden ja ihmisen rinnakkaiselon parantamiseksi, ei ole esitetty. Epäselväksi on samoin jäänyt, miten poikkeusluvalla sallitun suden tappaminen vaikuttaa ehkäisevästi susien laittomiin tappamisiin, mihin seikkaan valituksenalaisessa päätöksessä on myös viitattu.

Kun valituksenalaisessa tapauksessa suoritetaan asiassa huomioon otettavien eri näkökohtien intressivertailua, on todettava, että asiassa esitetyt taloudelliset ja sosiaaliset syyt eivät ole olleet riittävän painavia, varsinkin kun niitä joudutaan vertaamaan suojattavaan etuun eli tässä tapauksessa eläimeen, joka kuuluu yhteisön luontodirektiivissä tärkeänä pidettävään, tiukkaa suojelua vaativaan lajiin. Asiassa on kyllä ilmennyt, että sudet liikkuvat pihapiireissä ja voivat aiheuttaa siellä taloudellisia menetyksiä ja että ainakin osa ihmisistä pelkää lähistöllä liikkuvia susia. Nämä ja muutkin asiassa esitetyt toteamukset ovat kuitenkin jääneet hyvin yleiselle tasolle. Hallinto-oikeus arvioi tässä tapauksessa, erityisesti koska kansallista normistoa on tulkittava ja sovellettava siihen vaikuttavan unionin oikeuden mukaisesti eli tässä tapauksessa tiukasti, että asiassa ei ole ilmennyt sellaista metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaksi katsottavaa syytä, jonka perusteella edellytysten poikkeusluvan myöntämiseksi voitaisiin katsoa täyttyneen.

Tämän vuoksi riistakeskuksen päätös on kumottava. Asian näin päättyessä ei ole tarpeen lausua muista valitusperusteista.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Riitta Huurre ja Kirmo Saastamoinen. Asian esittelijä Kirmo Saastamoinen.

Vrt. Itä-Suomen HAO 18.10.2017 nro 17/0985/1 (Finlex)

Lainvoimainen

Itä-Suomen HAO 18.10.2017 17//0986/1

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.