Kuopion HAO 10.02.2010 10/0077/2

Hallintoriita - Lastensuojelukustannusten korvaaminen - Kustannusvastuu - Järjestämisvastuu

Diaarinumero: 02132/08/6112
Taltionumero: 10/0077/2
Antopäivä: 10.2.2010

Asiassa oli kysymys siitä, tuliko kunnan, joka oli hyväksynyt kustannusvastuunsa A:n huostaanotosta ja sijaishuollon järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista, ottaa vastuu myös sijaishuollon järjestämisestä.

X:n kaupunki oli hallintoriitahakemuksessaan vaatinut hallinto-oikeutta vahvistamaan, että Y:n kunta on lastensuojelulain 16 §:n nojalla vastuussa A:n huostaanoton ja sijaishuollon järjestämisestä ja tästä aiheutuvista kustannuksista sekä velvoittamaan Y:n kunnan suorittamaan X:n kaupungille A:n huostaanotosta ja sijaishuollon järjestämisestä aiheutuneet kustannukset 29.7.2008 lukien siihen saakka, kunnes Y:n kunta ryhtyy itse huolehtimaan sijaishuollon järjestämisestä. Hakemuksen mukaan lastensuojelulain 16 §:n säännös oikeuttaa perimään sijaishuollon järjestämisestä aiheutuneet kustannukset vastuussa olevalta kunnalta. Säännös mahdollistaa myös sen, että se kunta, jonka olisi pitänyt ottaa lapsi huostaan, ottaa tällaisessa tilanteessa vastuun lapsen sijaishuollon järjestämisestä itselleen.

Y:n kunta totesi vastineessaan, että se on vastuussa A:n huostaanotosta ja sijaishuollon järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista hakemuksen mukaisesti. Sen sijaan sijaishuollon järjestämisen ja siitä huolehtimisen tuli jäädä edelleen lapsen sijoittaneelle X:n kaupungille.

X:n kaupunki esitti antamassaan vastaselityksessä hakemuksensa tueksi muun muassa seuraavaa: Sijaishuollon järjestämisen jättäminen X:n kaupungin vastuulle olisi erittäin epätarkoituksenmukaista ja vastoin lastensuojelulain keskeisiä periaatteita. A:lla tai hänen perheellään ei ollut mitään siteitä X:n kaupunkiin lukuunottamatta sitä noin kymmenen kuukauden asumisjaksoa, jonka aikana huostaanottohakemuksen tekemiseen johtanut lapsen kiireellinen sijoittaminen tapahtui. Äiti ja muut perheen lapset muuttivat takaisin Y:n kuntaan A:ta koskevan kiireellisen sijoituspäätöksen jälkeen, joten A:n ja hänen huoltajansa ja muun perheensä sidokset Y:n kuntaan ovat olleet ja olivat edelleen vahvat. Lastensuojelulain keskeisten periaatteiden toteuttaminen edellyttää aktiivista ja tiivistä yhteydenpitoa ja yhteistoimintaa sijaishuoltoa järjestävän kunnan ja lapsen vanhempien ja huoltajien välillä. Tämän tavoitteen toteuttaminen oli olennaisesti vaikeampaa, mikäli sijaishuollon järjestämisestä vastaisi edelleen X:n kaupunki. Y:n kunnalla oli äidin ja muun perheen kotikuntana merkittävästi paremmat edellytykset ja mahdollisuudet lastensuojelulain edellyttämän yhteistoiminnan toteuttamiseen sekä perheen yhdistämistavoitteen edellytysten seuraamiseen ja tämän tavoitteen tukemiseen. Y:n kunnan esittämää järjestelyä ei voitu pitää lapsen edun kannalta tarkoituksenmukaisena. Järjestely johtaisi myös kuntien välillä aivan tarpeettomaan ja hankalaan laskutusmenettelyyn, mistä aiheutuisi molemmille kunnille turhia hallinnollisia kuluja.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen siltä osin kuin asiassa oli vaadittu Y:n kunnan velvoittamista ottamaan vastuu sijaishuollon järjestämisestä.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 252/2006 vp) on 16 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun muassa seuraavaa: "Säännös oikeuttaa perimään sijaishuollon järjestämisestä aiheutuneet kustannukset vastuussa olevalta kunnalta. Säännös mahdollistaa myös sen, että se kunta, jonka olisi pitänyt ottaa lapsi huostaan, ottaa tällaisessa tilanteessa vastuun lapsen sijaishuollon järjestämisestä itselleen. Säännös ei kuitenkaan tähän velvoita ja usein onkin perusteltua, että sijaishuollon järjestäminen jää lapsen sijoittaneelle kunnalle, vaikka kustannusvastuu kuuluu toiselle kunnalle." Kun lastensuojelulain 16 §:n säännös ei velvoittanut kustannusvastuussa olevaa kuntaa ottamaan itselleen vastuuta myös lapsen sijaishuollon järjestämisestä, hallinto-oikeus ei voinut tällaista velvoitetta kunnalle asettaa vastoin sen tahtoa. Y:n kunta voi harkintansa mukaan päättää, ettei se ota A:n sijaishuollon järjestämistä itselleen vaan suorittaa korvausvastuunsa nojalla huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta aiheutuvat kustannukset X:n kaupungille sellaisina, kuin niitä muodostuu X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan järjestäessä sijaishuollon tarpeen mukaiset palvelut ja tukitoimet.

X:n kaupungin vastaselityksessään esilletuomilla tarkoituksenmukaisuussyillä sekä muun muassa yhteydenpitoon ja yhteistoimintaan liittyvillä näkökohdilla ei ollut asiassa merkitystä. Huostaanotetun ja sijaishuoltoon sijoitetun lapsen etu oli otettava huomioon lastensuojelulain mukaisesti riippumatta siitä, järjestikö sijaishuollon lapsen sijoittanut kunta vai sijaishuollon järjestämisen kustannuksista vastaava kunta.

Sovelletut oikeusohjeet:
Lastensuojelulaki (417/2007) 16 §
Hallintolainkäyttölaki 69 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.