Hämeenlinnan HAO 22.12.2004 04/0780/1

Yhdistys, Harjoituttaminen ampuma-aseiden käyttöön, Sotilaalliseen tapaan järjestetty, Kielletyt yhdistykset, Lain perustuslainmukaisuus

Hakija pyysi lääninhallitukselta lupaa saada perustaa Suomen Suojeluskunta ry -niminen yhdistys, jonka toimintaan kuuluu muun toiminnan ohella ampuma-aseiden käyttöön harjoituttaminen. Hakemuksessa todettiin, että hakijan johtama vartioimisliiketoiminta lopetetaan ja käynnistetään uudelleen muutettuna aatteelliselle pohjalle.

Lupamenettely asiassa perustuu yhdistyslain 4 §:ään, jonka mukaan yhdistystä, jonka toimintaan kuuluu harjoituttaminen ampuma-aseiden käyttöön ja joka ei ole yksinomaan metsästystä varten, ei saa perustaa ilman lääninhallituksen lupaa. Yhdistyslain 3 §:n mukaan yhdistys, joka on katsottava jäseniltä vaadittavan kuuliaisuuden ja joukkomuodostelmiin tai ryhmityksiin jakautumisen perusteella taikka aseellisen varustautumisen vuoksi kokonaan tai osittain sotilaalliseen tapaan järjestetyksi, on kielletty.

Lääninhallitus hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että yhdistykselle ehdotetut säännöt on mahdollista ymmärtää niin, että viittaus suojeluskuntatoimintaan tarkoittaa Suomen puolustusvoimiin aikanaan kuulunutta suojeluskuntajärjestöä. Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin vuonna 1944. Yhdistyslain mukaan yhdistyksen tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen. Koska yhdistyksen tarkoituksena ei ole ainoastaan vaalia suojeluskuntatoiminnan perinteitä vaan kehittää, organisoida ja tukea suojeluskuntatoimintaa Suomessa, mikä viittaa yllä mainittuun puolustusvoimiin aikanaan kuuluneeseen, sotilaallisesti järjestettyyn suojeluskuntajärjestöön ja sen toimintaan, yhdistys on katsottava joltakin osin sotilaalliseen tapaan järjestetyksi, eikä 4 §:n mukaista lupaa voida antaa. Yhdistys on katsottava 3 §:n mukaiseksi kielletyksi yhdistykseksi. Yhdistyksen tarkoituksen voidaan katsoa olevan lain vastainen.

Hakija vetosi valituksessaan hallinto-oikeuteen muun ohessa siihen, että toiminnan on osoitettu olevan täysin erillään aiemmasta, puolustusvoimiin kuuluneesta ja sotilaallisesti järjestetystä suojeluskuntajärjestöstä. Päätös perustuu mielivaltaan sekä yhdistyslain virheelliseen tulkintaan ja oletuksiin. Suomen Suojeluskunta -nimistä yhdistystä ei ole ollut käytössä puolustusvoimien ja suojeluskuntien tiiviin yhteistyön aikana. Suomen Suojeluskunta -nimen käytössä ei siten voida vedota suojeluskuntien ja puolustusvoimien väliseen historialliseen siteeseen. Lupa on myönnettävä tasapuolisuuden vuoksi.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hakijoiden esittämien sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on kehittää, organisoida ja tukea suojeluskuntatoimintaa Suomessa sekä vaalia suojeluskuntatoiminnan perinteitä. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on tuottaa jäsenkunnalleen turvallisuuspalveluja sekä antaa ase- ja itsepuolustuskoulutusta ja ylläpitää ampumaratatoimintaa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tuottaa yksityisiä turvallisuuspalveluja jäsenkunnalleen, harjoittaa ampuma-asekoulutusta, ylläpitää ampumaratatoimintaa, järjestää harjoitus- ja valmennustilaisuuksia, antaa tietopuolista koulutusta, hankkii toimintaansa varten tarvittavia välineitä ja varusteita. Yhdistys toimeenpanee kursseja, koulutustilaisuuksia, kilpailuja ja harjoituksia.

Yhdistyksen säännöissä mainittua suojeluskuntatoiminta-sanaa ei ole yhdistettävissä muuhun kuin lakkautettuun, puolustusvoimien osana olleeseen suojeluskuntajärjestöön. Kun otetaan huomioon, että yhdistyksen tarkoituksena on suojeluskuntatoiminnan kehittäminen, organisointi ja tukeminen sekä turvallisuuspalvelujen tuottaminen jäsenkunnalleen sekä antaa ase- ja itsepuolustuskoulutusta sekä ylläpitää ampumaratatoimintaa ja sen on siten katsottava olevan yhdistyslain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla ainakin osittain sotilaalliseen tapaan järjestetty.

Perustuslakivaliokunta ei ole yhdistyslakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 64/1988 vp.) antamassaan lausunnossa (perustuslakivaliokunnan lausunto 6/1988 vp.) käsitellyt lainkaan niitä säännösehdotuksia, jotka tulivat yhdistyslain 3 ja 4 §:ksi. Niissä ei siis ole nähty tuolloin lainsäätämisjärjestykseen liittyviä ongelmia. Valiokunnan mukaan hallituksen esitykseen sisältyneet lakiehdotukset voitiin käsitellä valtiopäiväjärjestyksen
66 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan yhdistyslain 3 ja 4 §:ssä säädetyt rajoitukset yhdistymisvapauteen ovat sopusoinnussa voimassa olevasta Suomen perustuslain 13 §:n 2 momentista ilmenevän yhdistymisvapautta koskevan perusoikeuden kanssa siitä huolimatta, että perusoikeudet ovat vuonna 1995 voimaan tulleesta perusoikeusuudistuksesta lukien olleet viranomaistoimintaa oikeudellisesti sitovia. Mainitut rajoitukset ovat koko Suomen perustuslaillisen järjestelmän perusrakenteen kannalta välttämättömiä. Rajoitukset ovat myös riittävän selviä ja tarkkarajaisia. Lääninhallituksen yhdistyslain 4 §:n mukaisesta päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Tässä oikeudellisessa arvioinnissa on vaikuttanut se, että kielto perustaa kokonaan tai osittain sotilaalliseen tapaan järjestettyjä yhdistyksiä on otettu yhdistyslakiin jo vuonna 1934. Voimassa olevassa yhdistyslaissa sotilaallisen yhdistyksen perustamisen kielto on ulotettu koskemaan kaikkia yhdistyksiä. Lain esitöissä (HE 64/1988 vp.) on todettu, että kielto on ollut yhdensuuntainen Pariisin rauhansopimuksen 15 artiklan kanssa. Kielto on siis sisältynyt yhtenä osatekijänä Suomen perustuslailliseen järjestelmään johdonmukaisesti jo kymmeniä vuosia.

Soveltaessaan yhdistyslakia edellä selostetussa oikeudellisessa kehyksessä, lääninhallitus ei ole käyttänyt harkintavaltaansa väärin. Lupaa ei ole voitu myöntää. Lääninhallituksen ei ole osoitettu toimineen myöskään vastoin tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Yhdistyslaki 3 §
Yhdistyslaki 4 §
Hallintolaki 6 §
Suomen perustuslaki 13 § 2 mom

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.