Finlex ®

Hallintoriita - Perusteeton etu - Vammaispalvelun järjestäminen kunnan puolesta - Palveluasuminen

Ratkaistavana oli, voidaanko kunta velvoittaa korvaamaan vammaista
henkilöä hoitaneen lähisukulaisen ansionmenetystä sillä
perusteella, että kunta olisi ollut velvollinen järjestämään
palveluasumisen.
X:n kunnasta oleva A oli halvautunut kesällä 1992. Kun A ei
olisi tullut toimeen omassa asunnossaan, hänet oli 30.10.1992
kotiutettu sairaalasta sisarensa B:n perheeseen Y:n kuntaan.
B oli luopunut toistaiseksi ansiotyöstään hoitaakseen A:ta.
X:n kunnan sosiaali- ja terveyslautakunta oli hylännyt mm.
A:n hakemukset kotipalveluista ja henkilökohtaisen avustajan
palkkauskustannusten korvaamisesta. A:n 5.4.1993 saapuneeksi
kirjatun hakemuksen johdosta ja B:n ilmoitettua, ettei hän
halunnut enää huolehtia A:n hoidosta, sosiaali- ja terveyslautakunta
oli järjestänyt A:n palveluasumisen 30.9.1993
lähtien.
B on LO:lle tekemässään hakemuksessa vaatinut, että X:n kunta
velvoitettaisiin maksamaan hänelle korvauksena A:n hoidosta
ajalla 30.10.1992 - 30.9.1993 yhteensä 38.736 markkaa, koska
hän oli joutunut huolehtimaan A:n hoidosta X:n kunnan sijasta
ja ollut tuon ajan poissa ansiotyöstä.
LO katsoi, että X:n kunnalla oli ollut erityinen velvollisuus
palveluasumisen järjestämiseen A:lle. X:n kunta ei kuitenkaan
ollut velvollinen korvaamaan B:n järjestämää huoltoa palveluasumisen
järjestämishakemuksen tekemistä edeltäneeltä ajalta.
Sen jälkeiseltä ajalta B:n järjestämä huolto merkitsi X:n
kunnalle perusteetonta etua, jonka kunta oli velvollinen korvaamaan
B:lle tämän ansionmenetyksen huomioon ottaen tuon
ajan osalta vaaditulla määrällä, 17.043,80 markalla.
L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 mom.