Mikkelin LO 11.12.1987 1019

Rakennusasia - Rantakaavan tarpeellisuus - Rantarakentaminen - Ranta-alueen ulottuvuus

Asiassa oli kysymys siitä, oliko tilalle, joka ei ulottunut
rantaan, tapahtuva rakentaminen rantarakentamista.
Tilasta, joka oli alunperin ulottunut Saimaan vesistöön kuuluvan
järven rantaan asti, oli muodostettu kolme uutta tilaa.
Kaksi näistä rajoittui rantaan, mutta kolmannen rannanpuoleinen
raja oli noin 200 metrin etäisyydellä rannasta. Tälle tilalle
oli kuitenkin perustettu rasiteoikeus tiehen ja venevalkamaan
toisen edellä mainitun rantaan ulottuvan tilan alueelle.
Rantaan ulottumaton tila oli jaettu viiteen 1,5 - 3,3
hehtaarin suuruiseen rakennuspaikkaan, joille kullekin oli
haettu lupaa loma-asunnon rakentamiseen. Rakennukset olisivat
sijainneet noin 250 - 450 metrin etäisyydellä rannasta. Vesistön
rannalla oli ennestään lukuisia loma-asuntoja.
Rakennuslautakunta oli hylännyt lupahakemukset, koska rantakaava
alueella oli tarpeen.
Lääninoikeus hylkäsi tilan omistajan valituksen katsoen, että
edellä mainituissa olosuhteissa suunniteltujen lomarakennusten
vaikutus ulottuu sellaiselle alueelle, jolle ei voi saada
rakennuslupaa ilman rantakaavaa tai lääninhallituksen myöntämää
poikkeuslupaa.
RakL 123 a §
RakL 123 b § 1 mom

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.