890/2017

Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2017

Laki maksulaitoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maksulaitoslain (297/2010) 1 §:n 2 momentin 4–6 kohta, 2 §, 3 §:n 1 ja 5 kohta, 5 §:n 6 a, 8 ja 9 kohta, 6 §:n 1 momentti, 7 ja 7 a §, 8 §:n 1 ja 2 momentti, 9 §:n 3 momentti, 10 §:n 1 momentin 1 kohta, 11 §:n 1 momentti, 13 §, 16 §:n 1 momentti, 18 §, 19 §:n 2 momentti, 22 §:n 2 momentti, 23 §:n otsikko ja 5 momentti, 24 §:n 3 ja 5 momentti, 26 §:n 1 momentti, 27 §:n 1 momentti, 28 §:n 1 momentti, 29 §:n 2 ja 4 momentti, 30 §:n 1 ja 3 momentti, 31 §:n 1 momentti, 41, 42, 43 ja 45 § sekä 48 a §:n 1 ja 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 2 § osaksi laeissa 899/2011, 612/2014 ja 1056/2016, 5 §:n 6 a, 8 ja 9 kohta, 6 §:n 1 momentti, 7 a §, 8 §:n 1 ja 2 momentti sekä 26 §:n 1 momentti laissa 899/2011, 7 § osaksi laeissa 899/2011 ja 451/2017, 9 §:n 3 momentti laissa 1056/2016, 13 § laissa 764/2012, 28 §:n 1 momentti ja 31 §:n 1 momentti laissa 612/2014 sekä 48 a §:n 1 ja 2 momentti laissa 259/2013, sekä

lisätään 1 §:n 2 momenttiin uusi 7 kohta, 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 180/2014, uusi 2 momentti, 4 §:ään uusi 2 momentti, 5 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 899/2011, uusi 10–13 kohta, lakiin uusi 7 b ja 8 a §, 16 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 19 a, 19 b, 21 c, 21 d, 26 a ja 26 b §, 40 §:ään uusi 3 momentti sekä lakiin uusi 41 d–41 f ja 42 a § seuraavasti:

1 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan seuraaviin maksupalveluihin:


4) maksunsaajan kanssa tehtyyn sopimukseen perustuva maksutapahtuman hyväksyminen ja käsitteleminen, joka johtaa varojen siirtämiseen maksunsaajalle;

5) palvelu, jossa palveluntarjoaja vastaanottaa maksajalta varoja perustamatta maksutiliä maksajan tai maksunsaajan nimiin ainoana tarkoituksena siirtää vastaanotettuja varoja vastaava määrä maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle palveluntarjoajalle taikka jossa palveluntarjoaja vastaanottaa varat maksunsaajan puolesta ja asettaa ne tämän käyttöön (rahanvälitys);

6) maksutoimeksiantopalvelu;

7) tilitietopalvelu.


2 §
Soveltamisalaan kuulumattomat palvelut

Tätä lakia ei sovelleta 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettua tilinsiirtopalvelua lukuun ottamatta palveluihin, joita tarjoaa:

1) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettu luottolaitos;

2) Valtiokonttori tai muu valtion viranomainen, Ahvenanmaan maakunta, kunta, kuntayhtymä taikka muu alueellinen tai paikallisviranomainen;

3) Kansaneläkelaitos tai muu itsenäinen julkisoikeudellinen laitos;

4) Euroopan keskuspankki, Suomen Pankki tai muu kansallinen keskuspankki;

5) postilaissa (415/2011) tarkoitettu yleispalveluvelvoitteen alainen postiyritys;

6) valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitettu yhtiö tai Teollisen yhteistyön rahasto Oy -nimisestä osakeyhtiöstä annetussa laissa (291/1979) tarkoitettu yhtiö.

Tätä lakia ei sovelleta myöskään seuraaviin palveluihin:

1) rahankuljetuspalvelu;

2) palvelu, jossa tavaraa, palvelua tai muuta hyödykettä hankittaessa maksunsaaja antaa maksajalle käteistä osana maksamista koskevaa maksutapahtumaa;

3) palvelu käteisen nostamiseksi käteisautomaatista, jos palveluntarjoaja toimii yhden tai useamman maksukortin myöntäjän puolesta olematta käteistä nostavan asiakkaan kanssa tehdyn maksukorttia koskevan puitesopimuksen osapuoli, eikä palveluntarjoaja tarjoa muita maksupalveluja.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, siinä tarkoitettujen palveluntarjoajien liikkeeseen laskemaan sähköiseen rahaan sovelletaan, mitä 36 a §:ssä säädetään.

Tätä lakia ei myöskään sovelleta 8 a §:ää lukuun ottamatta erityisiin rajoitetusti käytettäviin maksuvälineisiin perustuvaan palveluun, jos:

1) maksuvälineitä voidaan käyttää tavaran, palvelun tai muun hyödykkeen hankkimiseksi ainoastaan välineen liikkeeseenlaskijan käyttämissä tiloissa taikka liikkeeseenlaskijan kanssa suoraan tehdyn sopimuksen nojalla hyödykkeen tarjoajien rajatussa verkossa;

2) maksuvälineitä voidaan käyttää ainoastaan valikoimaltaan erittäin rajattujen hyödykkeiden hankkimiseksi; tai

3) maksuvälineitä, jotka tarjotaan yrityksen taikka julkisoikeudellisen yhteisön tai laitoksen pyynnöstä ja jotka ovat voimassa vain yhdessä Euroopan talousalueen valtiossa, säännellään erityisistä sosiaalista tai verotuksellisista syistä tiettyjen hyödykkeiden hankkimiseksi liikkeeseenlaskijan kanssa sopimuksen tehneiltä toimittajilta.

3 §
Soveltamisalaan kuulumattomat maksutapahtumat

Tätä lakia ei sovelleta seuraaviin maksutapahtumiin:

1) kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetussa laissa (417/1992) tarkoitetun kauppaedustajan tai muun vastaavan edustajan päämiehensä puolesta neuvottelemaan tai tekemään tavaraa, palvelua tai muuta hyödykettä koskevaan myynti- tai ostosopimukseen liittyvän maksun välittäminen, jos edustaja toimii ainoastaan maksajan tai maksunsaajan puolesta;


5) maksutapahtumat ja niihin liittyvät palvelut emoyrityksen ja sen tytäryrityksen tai saman emoyrityksen tytäryritysten välillä, jos maksupalvelun välittäjä kuuluu samaan ryhmään.

Tätä lakia ei myöskään sovelleta 8 a §:ää lukuun ottamatta tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014) tarkoitetun teleyrityksen viestintäpalvelun käyttöön perustuvan laskutuksensa yhteydessä käyttäjältä perimiin enintään 50 euron määräisiin maksutapahtumiin, joiden yhteenlaskettu määrä on enintään 300 euroa kuukaudessa käyttäjää kohden, jos kysymys on:

1) maksutapahtumista digitaalisen sisällön tai ääniperusteisten palvelujen ostamista varten; tai

2) maksutapahtumista, jotka toteutetaan sähköisestä laitteesta tai sen välityksellä joko hyväntekeväisyystoiminnan yhteydessä tai matka-, pysäköinti- tai pääsylippujen taikka muiden sen kaltaisten lippujen ostamista varten.

4 §
Valvonta

Finanssivalvonnan on toimittava yhteistyössä muiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan valvontaviranomaisten kanssa noudattaen Finanssivalvonnasta annettua lakia ja tätä lakia. Jos Finanssivalvonnan ja muun Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaisen viranomaisen välinen erimielisyys tietojen vaihdossa, sijoittautumisoikeuden ja palveluiden tarjoamisen vapauden soveltamisessa tai näitä vapauksia käyttävien maksulaitosten valvonnassa, maksupalveludirektiivin nojalla annettujen säännösten noudattamatta jättämisen johdosta toteutettavissa toimenpiteissä tai toimenpiteiden perusteluissa ja ilmoittamisessa on Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010, jäljempänä Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta annettu asetus, 19 artiklan mukaisessa menettelyssä, Finanssivalvonnan on lykättävä päätöksiään kunnes asia on ratkaistu mainitun artiklan mukaisesti.

5 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


6 a) sähköisellä rahalla raha-arvoa, joka on tallennettu sähköisesti tai magneettisesti sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalle suoritettua rahamäärää vastaan maksutapahtumien tekemistä varten ja jonka yksi tai useampi henkilö on sitoutunut hyväksymään maksuksi;


8) ryhmällä yritysryhmää, jonka muodostavat kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettu emoyritys ja emoyrityksen tytäryritykset tai sellaiset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla laitoksia koskevien omien varojen vaatimusten alalla annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014 4–7 artiklassa tarkoitetut yritykset, joita sitoo toisiinsa luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdassa tai 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa tarkoitettu suhde;

9) maksupalveludirektiivillä maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2015/2366;

10) maksutoimeksiantopalvelullapalvelua, jossa palveluntarjoaja käynnistää toisen palveluntarjoajan pitämää maksutiliä koskevan maksutoimeksiannon maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä;

11) tilitietopalvelullapalvelua, jossa palveluntarjoaja antaa tietoverkon välityksellä koottua tietoa toisen palveluntarjoajan tai useamman palveluntarjoajan pitämistä maksupalvelunkäyttäjän maksutileistä;

12) Euroopan pankkiviranomaisella Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta annetussa asetuksessa tarkoitettua Euroopan pankkiviranomaista;

13) maksuvälineellä maksukorttia tai muuta käyttäjäkohtaista välinettä tai menettelytapaa taikka näiden yhdistelmää, jonka käyttämisestä maksutoimeksiantoihin maksupalvelunkäyttäjä ja palveluntarjoaja ovat sopineet.

6 §
Maksupalvelun tarjoamisen luvanvaraisuus

Maksupalvelua saa tarjota vain, jos toimintaan on saatu tässä laissa tarkoitettu Euroopan talousalueella myönnetty toimilupa. Sähkörahayhteisön toimiluvasta on erikseen käytävä ilmi oikeus laskea liikkeeseen sähköistä rahaa.


7 §
Muun maksupalvelun tarjoamisen kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus

Sen estämättä, mitä 6 §:ssä säädetään, luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on Suomessa, ja oikeushenkilö, jonka pääkonttori on Suomessa, saa tarjota 1 §:n 2 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua ilman toimilupaa tässä pykälässä säädetyin edellytyksin. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ei saa harjoittaa ilman toimilupaa.

Maksupalvelua voidaan tarjota ilman toimilupaa, jos oikeushenkilön toteuttamien maksutapahtumien yhteismäärä on arviota edeltäneiden 12 kuukauden aikana ollut keskimäärin enintään kolme miljoonaa euroa kuukaudessa. Luonnollinen henkilö voi tarjota maksupalvelua ilman toimilupaa, jos hänen toteuttamiensa maksutapahtumien yhteismäärä on arviota edeltäneiden 12 kuukauden aikana ollut keskimäärin enintään 50 000 euroa kuukaudessa.

Maksutapahtumien  yhteismäärää  laskettaessa  otetaan  huomioon  myös  maksupalveluntarjoajan lukuun toimivan asiamiehen toteuttamat maksutapahtumat. Toimintaa aloitettaessa maksutapahtumien yhteismäärää arvioidaan liiketoimintasuunnitelmassa esitetyn maksutapahtumien arvioidun kokonaismäärään perusteella, jollei Finanssivalvonta erityisestä syystä tarkista liiketoimintasuunnitelmaa.

Tässä pykälässä tarkoitettua oikeutta tarjota maksupalvelua ei ole, jos liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuva tai siitä vastaava luonnollinen henkilö ei ole 13 a §:ssä tarkoitetulla tavalla luotettava taikka jos maksunpalveluntarjoaja ei täytä, mitä sen velvollisuuksista säädetään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa (444/2017).

Tässä pykälässä tarkoitettuun palveluntarjoajaan ei sovelleta tätä lakia lukuun ottamatta, mitä 4 ja 9 §:ssä, 10 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa sekä 19 a, 19 b, 22, 24, 26 ja 39 §:ssä säädetään maksulaitoksista. Palveluntarjoajaan sovelletaan kuitenkin, mitä 8 §:n 2 momentissa, 16 §:ssä ja 18 §:n 2 momentissa säädetään toiminnan rekisteröinnistä. Mitä 26 §:ssä säädetään asiakasvarojen suojaamisesta, sovelletaan tässä pykälässä tarkoitettuun palveluntarjoajaan myös, kun tämä tarjoaa vain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja palveluita. Tässä pykälässä tarkoitettu palveluntarjoaja ei saa perustaa sivuliikettä tai tarjota maksupalveluja toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon.

Edellä 2 momentissa mainitun rajan ylityttyä palveluntarjoajan on haettava tässä laissa tarkoitettua toimilupaa 30 päivän kuluessa, saatettava toimintansa muuten lain mukaiseksi tai lopetettava toimintansa.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava komissiolle tässä pykälässä tarkoitettujen henkilöiden lukumäärä ja vuosittain 2 momentissa tarkoitettujen maksutapahtumien kokonaisarvo kunkin kalenterivuoden joulukuun 31 päivänä.

7 a §
Sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus

Sen estämättä, mitä 6 ja 7 §:ssä säädetään, luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on Suomessa, ja oikeushenkilö, jonka pääkonttori on Suomessa, saa laskea liikkeeseen sähköistä rahaa ilman toimilupaa, jos 30 a §:n mukaisesti laskettu liikkeessä olevan rahan määrä ei ylitä 5:tä miljoonaa euroa. Jos liikkeessä olevan rahan määrää ei voida luotettavasti laskea, se on arvioitava noudattaen 30 a §:n 4 momenttia.

Tässä  pykälässä tarkoitettuun sähköisen rahan liikkeeseenlaskijaan sovelletaan, mitä 7 §:n 3–6 momentissa säädetään maksupalvelun tarjoajasta, pois lukien 19 a ja 19 b §:n soveltaminen. Liikkeeseenlaskijaan sovelletaan myös 10 §:n 2 momenttia kiellosta myöntää luottoa sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotetuista varoista, 28 a §:ää sähköistä rahaa koskevien liiketapahtumien rekisteröinnistä ja 36 a §:ää sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta.

7 b §
Tilitietopalvelun tarjoamisen luvanvaraisuutta koskeva poikkeus

Sen estämättä, mitä 6 §:ssä säädetään, tilitietopalvelua saa tarjota ilman toimilupaa. Sen, joka aikoo tarjota tilitietopalvelua, on tehtävä siitä ilmoitus Finanssivalvonnalle. Tilitietopalvelun tarjoajaan sovelletaan 4, 11, 19 a, 19 b ja 26 b §:ää. Tilitietopalvelun tarjoajaan sovelletaan myös maksupalvelulain 11–15 §:ää, 22 §:n 1 momenttia, 25 a §:ää, 53 §:n 1 momenttia ja 54 §:n 1 momenttia sekä 82 a, 82 b, 85 b ja 85 c §:ää. Lisäksi tilitietopalvelun tarjoajaan sovelletaan tämän lain 11 §:n 1 momentin nojalla annettua valtiovarainministeriön asetusta. Tilitietopalveluita vain Euroopan talousalueen ulkopuolelle tarjoavaan sovelletaan lisäksi 22 §:n 2 momenttia.

Finanssivalvonnan on merkittävä tilitietopalveluiden tarjoaja maksulaitosrekisteriin 16 §:n mukaisesti. Finanssivalvonta voi rajoittaa ilman toimilupaa toimivan henkilön tilitietopalvelun tarjontaa tai peruuttaa päätöksen sallia tilitietopalveluiden tarjonta 18 §:ssä säädetyllä perusteella. Finanssivalvonnan on merkittävä päätöksen peruuttaminen 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin sekä ilmoitettava viipymättä päätöksen peruuttamisesta ja sen perusteesta Euroopan pankkiviranomaiselle. Ilmoitus Euroopan pankkiviranomaiselle on tehtävä noudattaen maksupalveludirektiivin 15 artiklan nojalla annettuja komission teknisiä täytäntöönpanostandardeja.

Jos tilitietopalvelua tarjotaan rajan yli, siihen sovelletaan myös 42, 42 a ja 43–47 §:ää. Jos tilitietopalveluiden tarjoaja aikoo ulkoistaa maksupalvelujen operatiivisia toimintoja muille yksiköille vastaanottavassa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, sen on ilmoitettava asiasta Finanssivalvonnalle.

8 §
Ilmoitusvelvollisuus tarjottaessa maksupalvelua ilman toimilupaa

Henkilön, joka aikoo tarjota maksupalvelua 7 tai 7 a §:ssä tarkoitetulla tavalla ilman toimilupaa, on tehtävä siitä ilmoitus Finanssivalvonnalle. Ilmoitukseen on sisällytettävä liiketoimintasuunnitelma, josta ilmenevät tarjottavat maksupalvelut ja aiotun toiminnan laajuus sekä selvitys luonnollisista henkilöistä, jotka osallistuvat liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen tai vastaavat siitä. Palveluntarjoajan on lisäksi viivytyksettä ilmoitettava Finanssivalvonnalle toiminnan lakkaamisesta, merkittävistä muutoksista toiminnan laajuudessa sekä muutoksista 7 §:n 2–4 momentissa ja 7 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa seikoissa.

Finanssivalvonnan on kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta tai, jos ilmoitus on ollut puutteellinen, siitä, kun ilmoituksen tekijä on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset, tehtävä päätös siitä, täyttääkö henkilö toiminnan harjoittamiselle säädetyt edellytykset. Finanssivalvonnan on viipymättä peruutettava päätös, jos toiminta ei enää täytä 7 §:n 2–4 momentissa tai 7 a §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Finanssivalvonta voi rajoittaa ilman toimilupaa toimivan henkilön maksupalveluiden tarjontaa tai peruuttaa päätöksen sallia maksupalveluiden tarjonta ilman toimilupaa 18 §:ssä säädetyin perustein. Finanssivalvonnan on merkittävä päätöksen peruuttaminen 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin sekä ilmoitettava viipymättä päätöksen peruuttamisesta ja sen perusteesta Euroopan pankkiviranomaiselle. Ilmoitus Euroopan pankkiviranomaiselle on tehtävä noudattaen maksupalveludirektiivin 15 artiklan nojalla annettuja komission teknisiä täytäntöönpanostandardeja.


8 a §
Ilmoitusvelvollisuus lain soveltamisalaan kuulumattomasta palvelusta

Edellä 2 §:n 4 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua palvelua tarjoavan on esitettävä Finanssivalvonnalle kuvaus palvelusta ja ilmoitettava millä 1 tai 2 kohdassa säädetyllä perusteella tätä lakia ei sovelleta palveluun. Kuvaus on annettava ja ilmoitus tehtävä jos maksuvälineellä toteutettujen maksutapahtumien 12 edeltävän kuukauden kokonaisarvo on yli 1 miljoonaa euroa kuukaudessa. Finanssivalvonnan on kuvauksen saatuaan päätettävä täyttyykö rajattua verkkoa koskeva edellytys, ja jos ei, ilmoitettava päätöksestään kyseiselle henkilölle.

Edellä 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua palvelua tarjoavan on ilmoitettava toiminnasta Finanssivalvonnalle. Henkilön on esitettävä Finanssivalvonnalle vuosittain tarkastuslausunto, jossa todistetaan, että toiminta noudattaa mainitussa momentissa säädettyjä arvorajoja.

Finanssivalvonta voi Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:ssä tarkoitetulla uhkasakolla velvoittaa henkilön täyttämään 1 ja 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, jos laiminlyönti ei ole vähäinen.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle sille ilmoitetut 1 ja 2 momentissa tarkoitetut palvelut ja perusteet, miksi tätä lakia ei sovelleta palveluun. Finanssivalvonnan on asetettava palveluiden kuvaukset julkisesti saataville 16 §:ssä tarkoitetussa maksulaitosrekisterissä ja ilmoitettava ne Euroopan pankkiviranomaiselle mainitun pykälän mukaisesti.

9 §
Sallittu liiketoiminta

Maksulaitos saa tarjota vain sellaisia maksutilejä, joita käytetään yksinomaan maksutapahtumien toteuttamiseen. Maksulaitoksen maksupalvelunkäyttäjiltä vastaanottamat varat eivät ole luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuja talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja eivätkä sähköistä rahaa.


10 §
Luoton myöntäminen

Maksulaitos saa myöntää maksupalveluun liittyvää luottoa vain, jos:

1) luotto liittyy 1 §:n 2 momentin 2–4 kohdassa tarkoitettuun maksupalveluun ja se myönnetään ainoastaan osana kyseisen maksupalvelun toteuttamista;


11 §
Toimilupahakemus

Finanssivalvonta myöntää hakemuksesta maksulaitoksen toimiluvan. Toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä säädetään valtiovarainministeriön asetuksella. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä.


13 §
Toimiluvan myöntämisen edellytykset

Toimilupa on myönnettävä, jos saadun selvityksen perusteella voidaan varmistua siitä, että maksulaitoksen omistajat ja perustajat täyttävät 13 a §:ssä säädetyt vaatimukset ja maksulaitos täyttää maksulaitoksen toiminnalle ja taloudelliselle asemalle tässä laissa säädetyt vaatimukset. Toimilupa voidaan myöntää vain oikeushenkilölle, jonka kotipaikka on Suomessa.

16 §
Maksulaitosrekisteri

Finanssivalvonta pitää maksupalvelun tarjoamiseen oikeutettujen yksilöintiä varten maksulaitoksista, niiden sivukonttoreista ja asiamiehistä, 7 ja 7 b §:ssä tarkoitetuista henkilöistä, niiden sivukonttoreista ja asiamiehistä sekä 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetuista yhtiöistä julkista rekisteriä (maksulaitosrekisteri). Toimilupaa edellyttävien maksupalveluiden tarjoajat sekä 7 ja 7 b §:ssä tarkoitetut ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavat henkilöt on lueteltava rekisterissä erikseen. Rekisteriin merkitään tiedot niistä maksupalveluista, joiden tarjoamiseen maksulaitoksella on toimilupa tai joiden osalta henkilö on rekisteröity. Rekisteriin on lisäksi merkittävä luonnollisen henkilön täydellinen nimi, asuinpaikka ja sen toimipaikan osoite, jossa toimintaa harjoitetaan. Oikeushenkilöstä rekisteriin merkitään sen nimi, yritys- tai yhteisötunnus, kotipaikka ja sen toimipaikan osoite, jossa toimintaa harjoitetaan. Rekisteriin merkitään myös toimiluvan peruuttaminen, 7 b ja 8 §:ssä tarkoitetun päätöksen peruuttaminen sekä 8 a §:ssä tarkoitetut palveluiden kuvaukset. Rekisterin tulee olla saatavilla internetissä ja muutokset tiedoissa on merkittävä siihen viipymättä.


Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle toimiluvan saaneet maksulaitokset ja niiden asiamiehet ja sivukonttorit, 7 ja 7 b §:ssä tarkoitetut henkilöt ja niiden asiamiehet ja sivukonttorit sekä 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetut yhtiöt. Finanssivalvonnan on ilmoitettava myös tiedot niistä maksupalveluista, joiden tarjoamiseen maksulaitoksella on toimilupa tai joiden osalta henkilö on rekisteröity. Finanssivalvonnan on ilmoitettava myös toimiluvan peruuttaminen ja 7 b ja 8 §:ssä tarkoitettu päätös ja sen peruuttaminen sekä 8 a §:ssä tarkoitetut palveluiden kuvaukset. Ilmoitus on tehtävä noudattaen maksupalveludirektiivin 15 artiklan nojalla annettuja komission teknisiä täytäntöönpanostandardeja.

18 §
Toiminnan rajoittaminen ja toimiluvan peruuttaminen

Toiminnan rajoittamisesta ja toimiluvan peruuttamisesta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 26 ja 27 §:ssä. Finanssivalvonta voi lisäksi rajoittaa toimintaa tai peruuttaa maksulaitoksen toimiluvan, jos maksulaitos jättää ilmoittamatta Finanssivalvonnalle toimiluvan ehtojen täyttämisen kannalta olennaisesta kielteisestä kehityksestä tai jos se jatkamalla maksupalvelutoimintaansa muodostaisi uhan maksujärjestelmän vakaudelle tai siihen kohdistuvalle luottamukselle. Finanssivalvonta voi peruuttaa toimiluvan myös, jos maksulaitos ilmoittaa haluavansa luopua toimiluvasta.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan peruuttamisesta tai toiminnan rajoittamisesta sekä sen perusteista asianosaisille. Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava toimiluvan peruuttamisesta ja sen perusteista Euroopan pankkiviranomaiselle. Ilmoitus Euroopan pankkiviranomaiselle on tehtävä noudattaen maksupalveludirektiivin 15 artiklan nojalla annettuja komission teknisiä täytäntöönpanostandardeja. Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan peruuttaminen rekisteröitäväksi ja merkittävä se 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin.

19 §
Toiminnan järjestäminen

Jos maksulaitoksen, joka harjoittaa 1 §:n 2 momentin 1–6 kohdassa tarkoitetun maksupalvelun tarjoamisen lisäksi 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua muuta liiketoimintaa, toimintaa ja riskienhallintaa ei ole muutoin mahdollista järjestää riittävän luotettavasti, Finanssivalvonta voi rajoittaa muun liiketoiminnan harjoittamista tai edellyttää, että maksulaitos ei tarjoa maksupalvelun lisäksi muuta kuin 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja palveluja.


19 a §
Operatiivisten ja turvallisuusriskien hallinta

Maksulaitoksen, 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoavan henkilön ja 7 b §:ssä tarkoitetun tilitietopalvelun tarjoajan on luotava riittävä riskienhallintajärjestelmä riskienhallintatoimenpiteistä ja valvontamekanismeista tarjoamiensa maksupalveluiden operatiivisten ja turvallisuusriskien hallitsemiseksi. Niillä on oltava tehokas poikkeamien hallintamenettely ja niiden on kyettävä havaitsemaan ja luokittelemaan merkittävät operatiiviset ja turvapoikkeamat.

Maksulaitoksen ja 1 momentissa tarkoitetun palvelun tarjoajan on annettava vuosittain Finanssivalvonnalle arvio tarjoamiinsa maksupalveluihin liittyvistä operatiivisista ja turvallisuusriskeistä sekä riskienhallintatoimenpiteidensä ja valvontamekanismiensa riittävyydestä. Finanssivalvonta voi vaatia arvion toimitettavaksi useammin.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun riskienhallintajärjestelmän ja 2 momentissa tarkoitetun arvion sisällöstä.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta sähkörahayhteisöön.

19 b §
Poikkeamista ja petoksista ilmoittaminen

Maksulaitoksen, 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoavan henkilön ja 7 b §:ssä tarkoitetun tilitietopalvelun tarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava Finanssivalvonnalle havaitsemansa merkittävä operatiivinen tai turvallisuuspoikkeama. Jos poikkeama on vaikuttanut tai on voinut vaikuttaa maksupalvelunkäyttäjän taloudellisiin etuihin, poikkeamasta on ilmoitettava myös maksupalvelunkäyttäjälle. Maksupalvelunkäyttäjälle on samalla ilmoitettava myös ne keinot, joilla hän voi lieventää poikkeuksen haitallisia vaikutuksia. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetun operatiivisen tai turvallisuuspoikkeaman luokittelusta sekä ilmoituksen sisällöstä, muodosta ja menettelyistä.

Tiliä pitävän maksulaitoksen ja 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoavan henkilön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, jos se havaitsee, että tilitietopalvelun tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja käyttää maksutiliä oikeudettomasti tai petollisesti ja tilinpitäjä sen perusteella estää tilitietopalvelun tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan pääsyn maksutilille. Ilmoituksen on sisällettävä riittävät tiedot poikkeamasta sekä toimenpiteet sen johdosta. Finanssivalvonnan on arvioitava tapaus ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Saatuaan 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen Finanssivalvonnan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava poikkeamasta Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan keskuspankille. Finanssivalvonnan on toimittava yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan keskuspankin kanssa arvioitaessa poikkeaman merkitystä Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden ja muiden maiden kansallisten viranomaisten kannalta. Finanssivalvonnan on tarvittaessa ilmoitettava poikkeamasta myös muille asiaankuuluville Suomen viranomaisille.

Maksulaitoksen, 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoavan henkilön ja 7 b §:ssä tarkoitettujen tilitietopalvelun tarjoajan on toimitettava vähintään vuosittain Finanssivalvonnalle tilastotiedot maksuvälineisiin liittyvistä petoksista. Finanssivalvonnan on toimitettava nämä tiedot kootusti Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan keskuspankille. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetusta raportointivelvollisuudesta.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta sähkörahayhteisöön.

4 luku

Maksulaitoksen toiminta

21 c §
Maksulaitoksen omistuksen hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus

Jokaisen, joka aikoo suoraan tai välillisesti hankkia vähintään 10 prosenttia maksulaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista, tai jos hankinnan nojalla on mahdollista käyttää merkittävää vaikutusvaltaa maksulaitoksen johtamisessa, on ilmoitettava hankinnasta etukäteen kirjallisesti Finanssivalvonnalle. 

Jos 1 momentissa tarkoitettua omistusta aiotaan lisätä siten, että omistus hankinnan johdosta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia maksulaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista, taikka maksulaitoksesta tulisi ilmoitusvelvollisen tytäryritys, myös tästä hankinnasta on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti Finanssivalvonnalle.

Ilmoitus on tehtävä myös, jos omistusosuus tai äänivalta laskee jonkin 1 tai 2 momentissa säädetyn omistusrajan alapuolelle tai maksulaitos lakkaa olemasta ilmoitusvelvollisen tytäryritys.

Ilmoituksessa on mainittava aiotun omistusosuuden suuruus. Ilmoituksessa on myös annettava riittävät tiedot hankinnan maksulaitoksen johtoon kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi. Ilmoitukseen sovelletaan lisäksi luottolaitostoiminnasta annetun lain 3 luvun 1 §:ää.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta sähkörahayhteisöön.

21 d §
Maksulaitoksen omistuksen hankintaa ja äänioikeuden käyttöä koskeva rajoitus

Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 21 c §:ssä tarkoitettu omistusosuuden hankinta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a §:ssä ja kieltopäätöksen antamista koskevasta menettelystä mainitun lain 32 b §:ssä.

Ilmoitusvelvollinen ei saa hankkia 21 c §:ssä tarkoitettua omistusta, ennen kuin Finanssivalvonta on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tai päätöksen tekemiselle Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ssä säädetty määräaika on päättynyt, ellei asian käsittelyssä toisin määrätä.

Jos omistusosuus hankitaan vastoin Finanssivalvonnan kieltoa tai ennen 2 momentissa tarkoitettua päätöstä tai määräajan päättymistä, Finanssivalvonnan on määrättävä äänioikeuden käyttö keskeytettäväksi, tai että äänet ovat mitättömiä taikka voidaan mitätöidä.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta sähkörahayhteisöön.

22 §
Toimipaikka ja pääkonttori

Maksulaitoksen pääkonttorin on oltava Suomessa. Maksulaitoksen on harjoitettava ainakin osaa maksupalvelutoiminnastaan Suomessa.

23 §
Maksupalvelun tarjoamiseen liittyvän toiminnon ulkoistaminen

Maksulaitoksen on ilmoitettava maksupalvelutoiminnon ulkoistamisesta ja sen muutoksesta etukäteen Finanssivalvonnalle. Jos ulkoistus tapahtuu rajan yli, siihen sovelletaan myös, mitä 42 §:ssä säädetään sivuliikkeen perustamisesta toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Maksulaitoksen on huolehdittava, että se saa toimintaa hoitavalta keskeytyksettä maksulaitoksen viranomaisvalvonnan, riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan edellyttämät tarpeelliset tiedot ja että sillä on oikeus luovuttaa tiedot edelleen Finanssivalvonnalle. Maksulaitoksen on lisäksi huolehdittava, että palvelun hoitaja ilmoittaa asiakkaalle toimivansa maksulaitoksen vastuulla.


24 §
Asiamies

Maksulaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle maksupalvelut, joita varten se on antanut asiamiehelle toimeksiannon. Maksulaitoksen on ilmoitettava lisäksi asiamiehenä toimivan luonnollisen henkilön täydellinen nimi, henkilötunnus, asuinpaikka ja sen toimipaikan osoite, jossa toimintaa harjoitetaan. Jos asiamies on oikeushenkilö, Finanssivalvonnalle on ilmoitettava sen nimi, yritys- tai yhteisötunnus, kotipaikka ja sen toimipaikan osoite, jossa toimintaa harjoitetaan. Maksulaitoksen on lisäksi ilmoitettava asiamiehen johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet ja selvitys heidän luotettavuudestaan ja sopivuudestaan. Maksulaitoksen on ilmoitettava asiamiestä tai sen käyttöä koskevasta muutoksesta Finanssivalvonnalle ilman aiheetonta viivytystä.


Finanssivalvonnan on kahden kuukauden kuluessa 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot saatuaan ilmoitettava maksulaitokselle, onko asiamies merkitty maksulaitosrekisteriin. Finanssivalvonta voi tarkastaa ilmoitetut tiedot ennen asiamiehen rekisteröintiä, jos sillä on syytä epäillä tietojen olevan totuudenvastaisia. Finanssivalvonta ei saa rekisteröidä asiamiestä, jos se tarkastuksen suoritettuaan ei ole vakuuttunut tietojen oikeellisuudesta. Finanssivalvonnan on ilmoitettava rekisteröinnistä kieltäytymisestä maksulaitokselle ilman aiheetonta viivytystä. Asiamies ei saa tarjota maksupalvelua ennen kuin se on merkitty rekisteriin.

26 §
Asiakasvarojen suojaaminen

Maksulaitoksen, joka tarjoaa 1 §:n 2 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua, on tässä pykälässä säädetyllä tavalla suojattava maksupalvelunkäyttäjiltä tai toiselta maksupalveluntarjoajalta maksutapahtumien toteuttamiseksi ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan vastaanotetut varat.


26 a §
Maksutoimeksiantopalveluista johtuvien vastuiden kattaminen

Maksutoimeksiantopalveluiden tarjoajalla on oltava vakuutus tai muu vastaava vakuus maksutoimeksiantopalveluista syntyvien vastuiden kattamiseksi.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vaadittavasta vakuutuksesta tai muusta vastaavasta vakuudesta.

26 b §
Tilitietopalveluista johtuvien vastuiden kattaminen

Tilitietopalveluiden tarjoajalla on oltava vakuutus tai muu vastaava vakuus tilitietopalveluista syntyvien vastuiden kattamiseksi.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vaadittavasta vakuutuksesta tai muusta vastaavasta vakuudesta.

27 §
Vähimmäispääoma

Maksulaitoksella on oltava EU:n vakavaraisuusasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettuja ydinpääomaeriä vähintään:

1) 20 000 euroa, jos maksulaitos tarjoaa yksinomaan rahanvälitystä;

2) 50 000 euroa, jos maksulaitos tarjoaa yksinomaan maksutoimeksiantopalvelua;

3) 125 000 euroa, jos maksulaitos tarjoaa 1 §:n 2 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua.


28 §
Omat varat

Maksulaitoksen omilla varoilla tarkoitetaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdan mukaisesti ensisijaisen pääoman ja toissijaisen pääoman summaa siten, että vähintään 75 prosenttia ensisijaisesta pääomasta on 50 artiklan mukaisesti ydinpääomaa ja toissijainen pääoma enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta. Mitä mainitussa asetuksessa säädetään osake- ja osuuspääomasta, sovelletaan myös rahamääräiseen yhtiöpanokseen.


29 §
Maksulaitoksen omien varojen laskemisessa käytettävät menetelmät

Kulusidonnaisella menetelmällä tarkoitetaan menetelmää, jossa omien varojen määrä on vähintään kymmenen prosenttia edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista. Finanssivalvonta voi mukauttaa tätä vaatimusta maksulaitoksen edellisen vuoden jälkeen tapahtuneen liiketoiminnan merkittävän muutoksen perusteella. Jos maksulaitos on harjoittanut toimintaa alle 12 kuukautta, omien varojen on oltava vähintään kymmenen prosenttia liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä kustannuksista. Finanssivalvonta voi erityisestä syystä edellyttää, että liiketoimintasuunnitelma tarkistetaan.


Summamenetelmällä tarkoitetaan menetelmää, jossa omien varojen määrä on suhteellinen osuus korkotuotoista, korkokuluista, saaduista palkkioista ja palvelumaksuista sekä muun varsinaisen toiminnan tuotoista. Summa lasketaan 12 kuukauden välein edellisen tilikauden tietojen perusteella. Summamenetelmää käyttäen laskettujen omien varojen määrän on oltava vähintään 80 prosenttia edeltävien kolmen tilikauden keskiarvoista, tai jos toimintaa ei ole harjoitettu niin kauan, liiketoiminnallisista arvioista.

30 §
Omien varojen vähimmäismäärä

Maksulaitoksella on riskiensä kattamiseksi oltava omia varoja vähintään määrä, joka on laskettu Finanssivalvonnan hyväksymän, 29 §:ssä tarkoitetun menetelmän mukaisesti. Maksulaitoksen omien varojen määrän tulee kuitenkin aina olla vähintään vähimmäispääoman suuruinen. Mitä tässä pykälässä ja 29 §:ssä säädetään, lukuun ottamatta vaatimusta, että omien varojen määrän tulee olla aina vähintään vähimmäispääoman suuruinen, ei sovelleta maksulaitokseen, joka tarjoaa yksinomaan maksutoimeksiantopalveluita, tilitietopalveluita tai molempia.


Finanssivalvonta hyväksyy omien varojen laskentaa koskevan menetelmän maksulaitoksen hakemuksesta. Finanssivalvonta voi hyväksyä menetelmän edellyttäen, että menetelmä turvaa maksulaitoksen vakavaraisuuden ja toiminnan luotettavuuden. Finanssivalvonta voi määrätä menetelmän muutettavaksi, jos sen perusteella lasketut omat varat eivät riittävällä tavalla turvaa maksulaitoksen vakavaraisuutta tai toiminnan luotettavuutta. Maksulaitos ei saa vaihtaa omien varojen laskemista koskevaa menetelmää kesken kalenterivuotta muutoin kuin erityisestä syystä.

31 §
Omien varojen vähimmäismäärästä poikkeaminen

Mitä 30 ja 30 a §:ssä säädetään, ei sovelleta maksulaitokseen, joka täyttää EU:n vakavaraisuusasetuksen 7 artiklassa säädetyt omien varojen vähimmäismäärää koskevan poikkeusluvan edellytykset. Maksulaitoksen omien varojen määrän tulee kuitenkin aina olla vähintään 27 §:ssä säädetyn vähimmäispääoman suuruinen.


6 luku

Menettelytavat

40 §
Maksujärjestelmään osallistuminen

Jos maksujärjestelmän ylläpitäjä epää hakijalta pääsyn maksujärjestelmään, sen on se ilmoitettava hakijalle epäämisen syy.

41 §
Poikkeus oikeudesta päästä maksujärjestelmään

Mitä 40 §:ssä säädetään, ei koske:

1) maksujärjestelmää, joka on nimetty eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista annetun lain (1084/1999) nojalla;

2) maksujärjestelmää, johon voivat osallistua yksinomaan samaan ryhmään kuuluvat palveluntarjoajat.

Jos nimetyn maksujärjestelmän osapuoli sallii maksujärjestelmään kuulumattoman maksupalveluiden tarjoajan tehdä siirtomääräyksiä järjestelmän kautta, sen on tarjottava kyseinen palvelu 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla myös muille maksupalveluntarjoajille.

41 d §
Pääsy luottolaitosten ylläpitämiin tileihin

Luottolaitosten on maksutilipalveluita tarjotessaan tarjottava niitä maksulaitoksille sekä 7 ja 7 b §:ssä tarkoitetuille henkilöille objektiivisin, syrjimättömin ja oikeasuhtaisin perustein. Luottolaitoksen maksulaitokselle tarjoamien maksupalveluiden on mahdollistettava maksulaitoksen esteetön ja tehokas maksupalveluiden tarjonta.

Jos luottolaitos epää maksupalveluiden tarjonnan maksulaitokselle, sen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle epäämisestä ja sen perusteesta.

41 e §
Tilinpäätös ja toimintakertomus

Maksulaitoksen tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen sekä niitä koskevien ohjeiden, lausuntojen ja poikkeuslupien antamiseen sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 1–11 §:ää.

41 f §
Tilintarkastus sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja

Mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 13–15 §:ssä säädetään luottolaitoksen tilintarkastuksesta, sovelletaan myös maksulaitoksen tilintarkastukseen.

Tilintarkastajan on ilmoitettava viipymättä Finanssivalvonnalle, jos tilintarkastaja havaitsee tilintarkastuslain (1141/2015) 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimeksiantoa suorittaessaan, että päätös tai muu seikka voi:

1) olennaisesti rikkoa tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä maksulaitoksen toimiluvan edellytyksistä ja toiminnan harjoittamisesta tai maksupalvelun tarjoajan toiminnan harjoittamisesta;

2) vaikuttaa maksulaitoksen toiminnan jatkuvuuteen; tai

3) johtaa ehdolliseen tai kielteiseen lausuntoon tilintarkastuskertomuksessa.

Tilintarkastajan on tehtävä ilmoitus Finanssivalvonnalle myös, jos tilintarkastaja saa 2 momentissa mainitusta seikasta tai päätöksestä tiedon suorittaessaan mainitussa momentissa tarkoitettua toimeksiantoa yrityksessä, jolla on merkittävä sidos toimeksiannon kohteena olevaan maksulaitokseen.

Tilintarkastajaan, joka on luovuttanut 2 momentissa tarkoitetun tiedon vilpittömässä mielessä, ei sovelleta tilintarkastuslain 10 luvun 9 §:ää tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuudesta.

42 §
Sivuliikkeen perustaminen toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon

Maksulaitoksen, joka aikoo perustaa sivuliikkeen toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon, on ilmoitettava siitä etukäteen Finanssivalvonnalle. Ilmoituksen tulee sisältää 45 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä tiedot sivuliikkeen liiketoimintasuunnitelmasta, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä sekä sisäisistä valvontamekanismeista, organisaatiorakenteesta ja sivuliikkeen toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden nimet. Maksulaitoksen on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä Finanssivalvonnalle merkittävät muutokset näissä tiedoissa.

Finanssivalvonnan on kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta lähetettävä 1 momentissa tarkoitetut tiedot vastaanottavan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan on kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetut tiedot saatuaan arvioitava, täyttääkö sivuliikkeen perustaminen maksulaitoksen taloudellinen tilanne ja hallinto huomioon ottaen sivuliikkeen perustamiselle asetetut edellytykset, ja ilmoitettava päätöksensä vastaanottavan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja maksulaitokselle. Jos Finanssivalvonnan päätös on kielteinen, sivuliikettä ei saa merkitä 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin. Sivuliike ei saa aloittaa toimintaansa ennen kuin se on merkitty 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin. Jos Finanssivalvonnan päätös eroaa vastaanottavan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion viranomaisen arviosta, Finanssivalvonnan on ilmoitettava sille päätöksensä perusteet.

Maksulaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle päivämäärä, jolloin se alkaa tarjota maksupalveluita sivuliikkeen välityksellä. Finanssivalvonnan on ilmoitettava tämä päivämäärä sivuliikkeen sijaintimaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

Finanssivalvonnan on noudatettava maksupalveludirektiivin 28 ja 29 artiklan nojalla annettuja teknisiä sääntelystandardeja yhteistyössään ja tietojenvaihdossaan toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

42 a §
Sivuliikkeen säännösten vastainen toiminta

Jos vastaanottavan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Finanssivalvonnalle, että sivuliikkeen välityksellä maksupalveluja tarjoava maksulaitos toimii säännösten tai määräysten vastaisesti, Finanssivalvonnan on arvioitava saamansa tiedot ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että säännösten tai määräysten vastainen toiminta lopetetaan. Finanssivalvonnan on ilmoitettava kyseisen valtion valvontaviranomaiselle ja tapauksen mukaan muiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden viranomaisille toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt. Toimenpiteestä ja sen perusteesta on ilmoitettava myös kyseiselle maksulaitokselle.

43 §
Toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon sijoittautuneen asiamiehen käyttäminen

Jos maksulaitos aikoo käyttää asiamiestä, joka on sijoittautunut toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon, maksulaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle 24 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 45 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Asiamieheen sovelletaan lisäksi, mitä 42 ja 42 a §:ssä säädetään sivuliikkeestä.

45 §
Palvelujen tarjoaminen toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon

Maksulaitoksen, joka aikoo tarjota maksupalveluja toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion alueella perustamatta sivuliikettä tai käyttämättä asiamiestä, on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle maksulaitoksen nimi, osoite ja toimiluvan numero, missä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa se aikoo toimia sekä mitä maksupalveluja se aikoo tarjota. Maksulaitoksen on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä Finanssivalvonnalle merkittävät muutokset näissä tiedoissa.

Finanssivalvonnan on kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta lähetettävä 1 momentissa tarkoitetut tiedot vastaanottavan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan on kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetut tiedot saatuaan arvioitava, täyttääkö palveluiden tarjonta tämän lain vaatimukset, ja ilmoitettava päätöksensä vastaanottavan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja maksulaitokselle. Jos Finanssivalvonnan päätös eroaa vastaanottavan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion viranomaisen arviosta, Finanssivalvonnan on ilmoitettava sille päätöksensä perusteet.

Lisäksi sovelletaan 42 §:n 4 momenttia Finanssivalvonnan yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

48 a §
Seuraamusmaksu

Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä, joiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta maksulaitokselle, 7 b §:ssä tarkoitetulle henkilölle, sähkörahayhteisölle tai ulkomaiselle maksulaitokselle määrätään seuraamusmaksu, ovat tämän lain:

1) 10 § luoton myöntämisestä;

2) 19 § riskien hallinnasta ja toiminnan muusta järjestämisestä;

3) 26 § asiakasvarojen suojaamisesta ja säilyttämisestä;

4) 26 a § maksutoimeksiantopalveluista johtuvien vastuiden kattamisesta;

5) 26 b § tilitietopalveluista johtuvien vastuiden kattamisesta;

6) 27 § vähimmäispääomasta;

7) 32 §:n 2 momentti kiellosta antaa maksupalvelun markkinoinnissa totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä ovat myös mainitun momentin 1–7 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä koskevat tarkemmat säännökset ja määräykset sekä maksupalveludirektiivin ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten säännökset.



Tämä laki tulee voimaan 13 päivänä tammikuuta 2018.

Oikeushenkilöön, joka tämän lain voimaan tullessa tarjoaa maksupalveluja maksulaitostoimiluvan nojalla, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä 13 päivään heinäkuuta 2018. Siihen sovelletaan kuitenkin myös tämän lain 19 a ja 19 b §:ää. Oikeushenkilön on toimitettava Finanssivalvonnalle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, täyttääkö oikeushenkilö tämän lain vaatimukset. Finanssivalvonnan on tehtävä päätös toimiluvasta viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018. Jos toimilupaa ei myönnetä, oikeushenkilön on lopetettava maksupalvelun tarjoaminen. Finanssivalvonta voi ilman eri toimenpiteitä myöntää toimiluvan, jos sillä on jo näyttö siitä, että toimiluvan myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyvät. Jos Finanssivalvonta myöntää toimiluvan ilman eri toimenpiteitä, sen on ilmoitettava siitä etukäteen maksulaitokselle. Tässä momentissa säädettyä määräaikaa sovelletaan myös oikeushenkilön asiamieheen.

Luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, joka on aloittanut tässä laissa tarkoitettujen maksupalveluiden tarjoamisen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 7 §:n nojalla, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä 13 päivään tammikuuta 2019. Siihen sovelletaan kuitenkin myös tämän lain 19 a ja 19 b §:ää. Henkilön on toimitettava Finanssivalvonnalle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, täyttääkö henkilö tämän lain vaatimukset. Finanssivalvonnan on tehtävä päätös toimiluvasta tai siitä, täyttääkö henkilö 7 §:ssä tarkoitetut edellytykset, viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2019. Jos toimilupaa ei myönnetä tai 7 §:ssä tarkoitetut edellytykset eivät täyty, henkilön on lopetettava maksupalvelun tarjoaminen. Finanssivalvonta voi ilman eri toimenpiteitä päättää, että tämän lain 7 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttyvät, jos sillä on siitä jo näyttö.

Finanssivalvonnan on merkittävä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut päätökset 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin ja ilmoitettava ne Euroopan pankkiviranomaiselle mainitussa pykälässä säädetyllä tavalla.

Maksulaitokseen, jolla on tämän lain voimaan tullessa toimilupa tarjota tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain 1 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettua teknisellä apuvälineellä toteutettavaa maksupalvelua, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä 13 päivään tammikuuta 2020. Maksulaitoksen on toimitettava Finanssivalvonnalle riittävät tiedot siten, että Finanssivalvonta voi arvioida viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2020, täyttääkö maksulaitos tämän lain 27 §:n 1 momentin 3 kohdan vähimmäispääomavaatimuksen sekä 29 §:n, 30 §:n 3 momentin, 31 §:n 2 momentin ja 31 a §:n omien varojen laskentaa ja määrää koskevat vaatimukset. Jos vaatimukset täyttyvät, maksulaitoksen toimilupa tarjota 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista maksupalvelua jää voimaan.

Sähkörahayhteisöön, joka on aloittanut toimintansa ennen 13 päivää tammikuuta 2018, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä 13 päivään heinäkuuta 2018. Sähkörahayhteisön on toimitettava Finanssivalvonnalle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, täyttääkö sähkörahayhteisö tämän lain vaatimukset. Finanssivalvonnan on tehtävä päätös toimiluvasta viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018 ja merkittävä päätös 16 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin.

HE 143/2017
TaVM 20/2017
EV 133/2017
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366 (32015L2366); EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35

Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2017

Tasavallan Presidentti
Sauli Niinistö

Valtiovarainministeri
Petteri Orpo

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.