656/2016

Helsingissä 18 päivänä elokuuta 2016

Valtioneuvoston asetus porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain (987/2011) nojalla:

1 §
Luonnononnettomuus ja muu tuho

Porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain (987/2011) 3 §:ssä tarkoitettu luonnononnettomuus tai muu tuho, jäljempänä tuho, voidaan hyväksyä korvauksen perusteeksi, jos:

1) porojen tavanomaisella talvilaidunalueella lumipeitteen syvyys, lumipeitteen alaosan jäätyminen, lumen tiheys taikka sen kovuus on ollut selvästi poikkeuksellinen ja ennakoimaton vähintään neljän kuukauden ajan ja olennaisesti heikentänyt porojen ravinnonsaantia;

2) huhtikuun 15 päivän ja marraskuun 1 päivän välisenä aikana lämpötila poikkeaa edellisten 10 vuoden vastaavan ajan keskiarvosta tavalla, joka aiheuttaa merkittävällä tavalla haittaa porojen ravinnokseen käyttämien kasvien kasvuolosuhteille;

3) huhtikuun 15 päivän ja marraskuun 1 päivän välisenä aikana sadeolosuhteissa tapahtuu edellisten 10 vuoden keskiarvoon verrattuna olennaisia muutoksia, joista aiheutuva maan vettyminen, kasvupeitteiden muutokset, märkyydestä johtuva tavanomaisen laidunkierron häiriintyminen tai muu vastaava syy estää porojen laidunnuksen tavanomaisilla kesälaitumillaan taikka vaikuttaa olennaisesti ravinnon saatavuuteen tai laatuun talvilaitumilla;

4) porolaitumia on tuhonnut tai olennaisella tavalla heikentänyt porojen merkittävään ravintokasviin laajalti levinnyt sieni-, home- tai ruostetauti tai muu kasvitauti taikka tunturimittari tai muu tuholainen; tai

5) poroihin levinnyt harvinaisen viruksen, bakteerin tai muun vastaavan tekijän aiheuttama tauti on johtanut laajamittaisesti porojen kuolemaan tai vakavaan sairastumiseen.

Korvattavan vahingon edellytyksenä on, että olosuhteiden muuttumisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla aiheutuu olennaisia haittavaikutuksia. Tuhona ei kuitenkaan pidetä sellaisia 1 momentissa tarkoitetuista olosuhteiden muutoksista aiheutuneita haittavaikutuksia, jotka esiintyvät maa- ja metsätalousministeriön poronhoitolain (848/1990) 21 §:n 1 momentin nojalla määräämän suurimman sallitun eloporomäärän useana vahinkotapahtumaa edeltäneenä vuonna ylittäneessä paliskunnassa.

Korvattavaa vahinkoa aiheuttavan tuhon on esiinnyttävä laajalla, vähintään kahden paliskunnan alueella. Tuho voi kuitenkin esiintyä vain yhden paliskunnan alueella, jos se koskee laajaa aluetta ja suurta poromäärää. Tuhon on aiheutettava tai uhattava aiheuttaa vahinkoa, jonka estäminen vaatii poikkeuksellista ruokintaa tai muita toimenpiteitä:

1) vähintään 20 prosentille alueen kunkin paliskunnan poroista; tai

2) yli 50 prosentille sellaisten poronomistajien poroista, jotka omistavat vähintään 20 prosenttia paliskunnan poroista.

2 §
Tuhon selvittäminen

Maa- ja metsätalousministeriö päättää ryhtymisestä tuhon selvittämiseen saatuaan Paliskuntain yhdistykseltä, paliskunnalta, vähintään viideltä saman paliskunnan poronomistajalta tai Luonnonvarakeskukselta tiedon sellaisista olosuhteiden muutoksista, joiden voidaan perustellusta syystä epäillä aiheuttavan porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetussa laissa tarkoitettuja vahinkoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tuhon selvittämisen ensin Luonnonvarakeskuksen tarvittaessa yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa tehtäväksi. Selvitys tehdään osana tutkimuslaitoksen ja viraston selvityksiä, jotka ne sitoutuvat tulosohjaussopimuksessa toteuttamaan ministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriö korvaa selvityksen kustannukset tutkimuslaitokselle ja virastolle erikseen vain, jos tutkimusajankohdan tai muun vastaavan perustellun syyn vuoksi tutkimuksen kustannuksia ei ole mahdollista ottaa huomioon osana tulossopimukseen sisältyvää tutkimusta. Tällöin korvaus maksetaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoista.

Maa- ja metsätalousministeriön on tehtävä päätös selvityksen aloittamisesta kahden viikon kuluessa saatuaan tiedon sellaisista olosuhteiden muutoksista, jotka voivat osoittautua tai muodostua tuhoksi. Erillistä päätöstä selvityksen aloittamisesta ei kuitenkaan ole tarpeen tehdä, jos Elintarviketurvallisuusvirasto on eläintautilain (441/2013) 16 §:n 2 momentin nojalla ilmoittanut maa- ja metsätalousministeriölle poroissa esiintyvästä vastustettavasta tai uudesta vakavasta eläintaudista. Tällöin Luonnonvarakeskuksen on välittömästi ryhdyttävä yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa arvioimaan eläintaudin esiintymisen mahdollista muuttumista tuhoksi sekä tuhon laajuutta ja vaikutuksia.

Luonnonvarakeskuksen on tehtävä maa- ja metsätalousministeriölle selvitys neljän viikon kuluessa saatuaan tiedon maa- ja metsätalousministeriön päätöksestä. Jos selvityksen tekeminen kuitenkin edellyttää sellaisia maasto- tai laboratoriotutkimuksia, joita ei ole mahdollista toteuttaa mainitussa määräajassa, tai ilmenee muu perusteltu syy, tutkimuslaitos saa ylittää määräajan, kuitenkin enintään neljällä kuukaudella.

Jos Luonnonvarakeskus katsoo, että tutkimus edellyttää toisen alan tutkimuslaitoksen asiantuntemuksen käyttöä, sen on mahdollisimman pian tehtävän saatuaan ilmoitettava tästä maa- ja metsätalousministeriölle ja samalla tehtävä esitys siitä, mille tutkimuslaitokselle tehtävä soveltuu. Maa- ja metsätalousministeriön on tällöin, varmistuttuaan tutkimuksen tarvitsemasta rahoituksesta, huolehdittava asian saattamisesta valtioneuvoston päätettäväksi tai tarvittavan selvityksen tai tutkimuksen hankkimisesta yksityiseltä tutkimuslaitokselta.

3 §
Menettely tuhon toteamiseksi

Tuhon toteamiseksi voidaan käyttää:

1) maasto- ja kenttätutkimuksia;

2) paikkatietoon perustuvia otantatutkimuksia ja satelliittitutkimuksia;

3) Ilmatieteen laitoksen ja Suomen Ympäristökeskuksen sää- ja lumiolosuhteista tekemiä mittauksia ja havaintoja;

4) poroja ja poroissa esiintyviä Elintarviketurvallisuusviraston tai muun tutkimuslaitoksen suorittamia loisia ja taudinaiheuttajia koskevia mittauksia, havaintoja, näytteitä ja niiden analysointia; tai

5) muita luotettavuudeltaan 1—4 kohdassa tarkoitettuihin tutkimuksiin verrattavissa olevia menetelmiä.

Tutkimuskohteena voivat olla muutokset sää- ja lumiolosuhteissa, kasvillisuudessa ja eliöstössä sekä muutosten vaikutukset porojen määrään, terveydentilaan ja vasatuottoon sekä kuntoon ja käyttäytymiseen.

Tuhon toteamista koskevassa selvityksessä on esitettävä ainakin:

1) tuhon kohteena oleva alue;

2) tuhon aiheuttajat ja vaikutustavat;

3) tuhon aiheuttamat vahingot poronhoidolle ja tuhon merkitys elinkeinolle; sekä

4) se, miten tuho ja sen vaikutukset on todettu.

4 §
Tuhosta tiedottaminen

Valtioneuvoston päätös todetusta tuhosta on saatettava poronhoitolain 2 §:ssä tarkoitetun poronhoitoalueen maaseutuelinkeinoviranomaisten tietoon.

Maaseutuelinkeinoviranomaisen on huolehdittava, että sillä on tarvittaessa riittävät mahdollisuudet vahinkojen arvioimiseksi.

5 §
Vahingon määrän arvioiminen

Jollei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ole luopunut vahingon arvioimisesta, kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on, kuultuaan Paliskuntain yhdistystä, viipymättä toimitettava Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle arvio tuhon kohteeksi joutuneista kuolleista ja sairastuneista poroista, tehdyistä toimenpiteistä, vahinkoa kohdanneiden poronomistajien määrästä ja vahinkojen suuruudesta. Arvio tehdään kunnassa vakituisesti asuvien porotalouden harjoittajien porojen vahinkovuotta edeltäneen kolmen vuoden keskimääräisen määrän, porotalouden harjoittajien porotaloudesta saamien tulojen ja porotalouden menojen määrän perusteella.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa pyytää kunnan maaseutuelinkeinoviranomaista täydentämään vahinkoarviota.

6 §
Korvattava vahinko

Porotalouden harjoittajalle voidaan maksaa korvausta:

1) välttämättömistä, tavanomaisen lisäruokinnan kustannukset huomattavasti ylittävistä lisäruokintakustannuksista;

2) kuolleesta porosta;

3) sairastuneesta porosta ja porosta, joka huomattavasti alittaa tavanomaisen teuraspainon tai on muutoin lihanlaadultaan sellainen, ettei sitä voida enää käyttää ihmisravinnoksi;

4) olennaisesta vasatuoton alenemisesta;

5) sairastuneen poron tavanomaista huomattavasti suuremmista lääke- ja eläinlääkärikustannuksista;

6) maastoon jääneen sairastuneen poron kuljetuksesta;

7) kuolleen poron hävittämisestä;

8) rehusta ja työvälineistä, jotka ovat saastuneet käyttökelvottomiksi; sekä

9) porojen menetyksestä aiheutuneesta tulonmenetyksestä, jota ei korvata 2–4 kohdan nojalla.

Paliskunnalle korvausta voidaan maksaa:

1) 1 momentin 1—8 kohdassa tarkoitetusta kustannuksesta tai menetyksestä, jota ei korvata porotalouden harjoittajalle;

2) saastuneen taikka muuten laidunkäyttöön sopimattomaksi tulleen laidunmaan puhdistamisesta tai muusta käyttökuntoon saattamisesta;

3) laidunmaasta, joka on tullut laidunkäyttöön soveltumattomaksi pysyvästi tai vähintään 10 vuodeksi; sekä

4) tavanomaiseen poronhoitoon liittyvistä porojen käsittelyä tai laidunkiertoa koskevista erityisjärjestelyistä, joiden tarkoituksena on pienentää tuhosta aiheutuvia vahinkoja.

Porotalouden harjoittajan omavastuuosuutta ei korvata paliskunnalle.

Korvausta ei suoriteta kustannuksista ja menetyksistä, jotka korvataan eläintautilain nojalla.

7 §
Korvattavat menetykset ja kustannukset

Edellä 6 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan nojalla maksettavaan korvaukseen sovelletaan, mitä riistavahinkolain (105/2009) 13 ja 14 §:ssä säädetään. Korvaus 6 §:n 1 momentin 1 ja 4—8 kohdan nojalla maksetaan kohtuullisista menetyksistä ja kustannuksista, joiden määrä on osoitettava menotositteilla tai muulla luotettavalla tavalla. Yhden tuhon korvattavat menetykset ja kustannukset voivat kuitenkin olla enintään 20 000 euroa ruokakuntaa kohden.

Tulonmenetyksenä porotalouden harjoittajalle korvataan menetettyä poroa kohden enintään 150 euron vuotuinen tulo ajalta, jolta tulo jää saamatta, kuitenkin enintään kahdelta vuodelta.

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että ruokakuntaan kuuluva porotalouden harjoittaja pitää muistiinpanoja harjoittamansa porotalouden tuloista ja menoista.

Paliskunnalle maksettavaan korvaukseen sovelletaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään. Lisäksi paliskunnalle voidaan maksaa korvausta poronhoitotyönä tehdystä työstä enintään 50 euroa päivässä 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun työhön osallistunutta henkilöä kohden enintään 100 päivältä vuodessa enintään viiden vuoden ajan. Paliskunnan on luotettavasti osoitettava tarvittavan työn määrä.

8 §
Vahingon todentaminen

Sen lisäksi, mitä 7 §:n 1 momentissa säädetään, poroja ja laitumia kohdanneen vahingon todentamiseksi vahinkoa kärsineen on:

1) esitettävä vahinkopaikan täsmällinen sijainti yleisesti käytetyllä satelliittipaikannusjärjestelmällä saatujen koordinaattitietojen avulla tai, jos kysymyksessä on tuhoalue, ilmoitettava sen sijainti ja laajuus riittävän tarkoilla maastokartoilla;

2) merkittävä paikan sijainti maastossa mahdollista tarkastusta varten; sekä

3) esitettävä digitaalisessa muodossa valokuvat ja kartta vahingon kohteesta ja ympäristöstä, jossa vahinko on tapahtunut.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu valokuva on tallennettava maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan korvattavia vahinkoja koskevaan eläimiä ja vahingoittunutta omaisuutta koskevaan kuvapankkiin.

Vahinkoa kärsineen on toimitettava tieto mahdollisista vahingoista kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ilmenee syytä epäillä vahingon tapahtuneen.

Vahingon määrän ja laadun on perustuttava aiheutuneesta tuhosta tehtyyn Luonnonvarakeskuksen selvitykseen sellaisena kuin se on hyväksytty valtioneuvoston päätöksellä.

9 §
Porotalouden harjoittajan ruokakunta

Porotalouden harjoittajan ruokakuntaan kuuluviksi katsotaan aviopuolisot sekä sellaiset avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti elävät henkilöt, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Ruokakuntaan kuuluvat myös edellä mainittujen puolisoiden samassa taloudessa asuvat lapset ja ottolapset, jotka eivät ole täyttäneet 18 vuotta ennen sen kalenterivuoden alkua, jolta korvausta haetaan. Ruokakunnaksi katsotaan myös jakamaton kuolinpesä.

10 §
Korvauksen hakeminen

Korvausta on haettava Maaseutuviraston laatimalla lomakkeella.

Hakijan on liitettävä hakemukseensa selvitys:

1) paliskunnan tai osakkaan tavanomaisen ruokinnan lisäksi suorittamasta hätäruokinnasta vahinkovuonna aiheutuneista kustannuksista sekä keskimääräisistä ruokintakustannuksista hätäruokintavuotta edeltäneiltä kolmelta vuodelta kultakin vuodelta erikseen;

2) lääke- ja eläinlääkintäkustannuksista;

3) osakkaan tai paliskunnan menettämien porojen määrästä ja vasatuoton alenemisesta sekä porojen kokonaismäärästä ennen tuhon alkamista sekä keskimääräisestä porojen määrästä tuhoa edeltäneinä kolmena vuonna, kultakin vuodelta erikseen;

4) tuhon aiheuttamasta tulojen menetyksestä sekä tulojen määrästä kolmena tuhoa edeltäneenä vuonna, kultakin vuodelta erikseen;

5) tuhon johdosta tehdyistä poikkeuksellisista porolaitumien käyttöä koskevista toimenpiteistä;

6) 5 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista mukaan lukien kustannukset mahdollisista rakenteellisista ratkaisuista, jotka on toteutettu alueen laidunkäyttöön palautumisen edistämiseksi;

7) tuhoutuneen porolaidunalueen vaikutuksista paliskunnan poronhoidolle.

Korvaushakemus on toimitettava Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun valtioneuvosto on tehnyt päätöksen tuhon toteamisesta.

11 §
Päätös korvauksen maksamisesta

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tehtävä päätös korvauksen maksamisesta kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus liitteineen on toimitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Jos hakemus tai sen liitteet ovat niin puutteelliset, että hakijaa on pyydettävä selventämään tai täydentämään hakemusta, tarvittavan selvityksen tai täydennyksen toimittamisesta alkaa uusi määräaika korvauksen maksamista koskevan päätöksen tekemiselle.

12 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2016

Helsingissä 18 päivänä elokuuta 2016

Maatalous- ja ympäristöministeri
Kimmo Tiilikainen

Lainsäädäntöneuvos
Johanna Wallius

Saamenkielinen käännös

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.