261/2016

Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2016.

Ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueen merkitsemisestä maastoon

Ympäristöministeriön päätöksen mukaisesti säädetään luonnonsuojelulain (1096/1996) 21 §:n 5 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 195/2016:

1 §
Luonnonsuojelualueen rajojen merkitseminen

Luonnonsuojelualueen rajat merkitään maastoon luonnonsuojelualueen rajalinjalle tunnus- tai maalimerkeillä. Tunnusmerkki kiinnitetään paaluun tai puuhun. Maalimerkki tehdään puuhun, kiveen tai kallioon.

Rajat merkitään mahdollisuuksien mukaan siten, että tunnus- tai maalimerkiltä voidaan havaita seuraava merkki.

2 §
Tunnusmerkki

Tunnusmerkin leveys on 95 millimetriä ja korkeus 135 millimetriä. Tunnusmerkki asetetaan osoittamaan luonnonsuojelualueesta ulospäin.

Tunnusmerkkien ulkoasusta säädetään asetuksen liitteessä 1 seuraavasti:

1) kuvassa 1 luonnonpuiston tunnusmerkki;

2) kuvassa 2 kansallispuiston tunnusmerkki;

3) kuvassa 3 muun luonnonsuojelualueen tunnusmerkki.

3 §
Maalimerkki

Maalimerkki maalataan puuhun, kiveen tai kallioon valkoisella maalilla siten, että merkki osoittaa luonnonsuojelualueesta ulospäin. Puun runkoon maalimerkki maalataan noin 50 millimetrin levyisenä nauhana puoliksi puun rungon ympäri. Kiveen tai kallioon maalimerkki maalataan noin 100 millimetrin levyisenä kolmiosaisena katkoviivana, jonka kokonaispituus on noin yksi metri.

4 §
Kiellon tai rajoituksen merkintä

Luonnonsuojelulain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettua kieltoa tai rajoitusta koskeva merkki kiinnitetään paaluun tai puuhun. Merkinnässä käytetään A3-kokoista punakeltaista merkkiä, jossa on kieltoa tai rajoitusta osoittava lisätieto. Maihinnousukieltoa koskeva merkki asennetaan paikkaan, jota voidaan käyttää rantautumiseen. Vesialueella rajoitusalue voidaan merkitä poijulla.

5 §
Lisämerkit

Luonnonsuojelualueella tai sen rajalla voidaan käyttää 2 §:ssä tarkoitetun tunnusmerkin ohella alueen nimikilpeä tai alueella muuta kuin 4 §:ssä tarkoitettua kieltoa tai rajoitusta osoittavaa merkkiä.

6 §
Harkinnanvarainen merkintä

Luonnonsuojelualue, jonka merkintää ei koske luonnonsuojelulain 21 §:n 2 momentissa säädetty merkintävelvoite, voidaan merkitä maastoon noudattaen soveltuvin osin, mitä 1 – 3 ja 5 §:ssä säädetään.

Kahden tai useamman toisiinsa liittyvän muun luonnonsuojelualueen välinen raja voidaan jättää merkitsemättä.

7 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännös

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2016

Ennen asetuksen voimaantuloa maastoon tehdyt luonnonsuojelualueen merkinnät voivat jäädä käyttöön.

Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2016.

Maatalous- ja ympäristöministeri
Kimmo Tiilikainen

Lainsäädäntöneuvos
Heikki Korpelainen

Liite 1: YMa luonnonsuojelualueen merkitsemisestä maastoon

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.