179/2012

Annettu Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2012

Valtioneuvoston asetus jätteistä

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään jätelain (646/2011) nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) jätteen erilliskeräyksellä jätteen keräystä siten, että lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet pidetään erillään kierrätyksen, muun hyödyntämisen taikka muun erityisen käsittelyn helpottamiseksi;

2) öljyjätteellä kokonaan tai osittain mineraaliöljystä tai synteettisestä öljystä koostuvaa, alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa soveltumatonta voiteluainetta tai teollisuusöljyä taikka muuta öljyä sisältävää jätettä;

3) biojätteellä kotitalouksissa, ravintoloissa, ateriapalveluissa ja vähittäisliikkeissä syntyvää biologisesti hajoavaa elintarvike- ja keittiöjätettä, elintarviketuotannossa syntyvää vastaavaa jätettä sekä biologisesti hajoavaa puutarha- ja puistojätettä;

4) rakennus- ja purkujätteellä rakennuksen tai muun kiinteän rakennelman uudis- ja korjausrakentamisessa ja purkamisessa, maa- ja vesirakentamisessa tai muussa vastaavassa rakentamisessa syntyvää jätettä; 

5) yhdyskuntajätevesilietteellä yhdyskuntien jäteveden tai muun laadultaan siihen rinnastettavan jäteveden puhdistamossa syntyvää lietettä, ei kuitenkaan sako- ja umpikaivolietettä eikä muuta kiinteistön omassa talousjätevesien käsittelyjärjestelmässä syntyvää lietettä.

2 §
Jätteen hyödyntämis- ja loppukäsittelytoimet

Tämän asetuksen liitteessä 1 on luettelo toimista, jotka ovat jätelain (646/2011) 6 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitettua hyödyntämistä. Myös muu kuin luettelossa mainittu toimi on jätteen hyödyntämistä, jos se täyttää mainitussa jätelain kohdassa säädetyt vaatimukset.

Liitteessä 2 on luettelo toimista, jotka ovat jätelain 6 §:n 1 momentin 16 kohdassa tarkoitettua loppukäsittelyä. Myös muu kuin luettelossa mainittu toimi on jätteen loppukäsittelyä, jos se täyttää mainitussa jätelain kohdassa säädetyt vaatimukset. 

3 §
Jätteen vaaraominaisuudet

Liitteessä 3 säädetään jätelain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista jätteen vaaraominaisuuksista ja niiden tulkinnassa sovellettavista raja-arvoista.

4 §
Jäteluettelo ja vaarallinen jäte

Liitteessä 4 säädetään luettelo yleisimmistä jätteistä sekä vaarallisista jätteistä (jäteluettelo).

5 §
Vapaa-ajan asunnossa syntyvä jäte

Jätelain 32 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vapaa-ajan asunnossa syntyvää jätettä on pääasiassa omaan käyttöön tarkoitetuissa kesämökeissä, vuokrattavissa lomamökeissä ja -osakkeissa ja muissa vastaavissa vapaa-ajan asuinrakennuksissa syntyvä jäte. Tällaisena jätteenä ei kuitenkaan pidetä hotellinomaisia palveluja tarjoavassa lomakylässä syntyvää jätettä.

6 §
Jätelain soveltaminen puolustusvoimien toimintaan

Jätelakia ei sen 4 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin sovelleta seuraaviin puolustusvoimien toimintoihin:

1) alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen kuuluvien johtokeskusten sekä valvonta- ja viestiasemien toiminnot;

2) teollisuus-, tuotanto-, varikko- ja korjaamotoiminnot;

3) valmiusmateriaalivarastointiin liittyvät toiminnot;

4) sotilasilmailu ja siihen liittyvät toiminnot;

5) alus- ja linnaketoiminnot sekä sotasatamissa suoritettavat toiminnot;

6) koe- ja tutkimustoiminnot;

7) ampuma- ja räjäytystoiminnot;

8) sotilaalliset harjoitus- ja koulutustoiminnot;

9) normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin liittyvät toiminnot.

2 luku

Jätehuollon järjestämistä koskevat yleiset vaatimukset

7 §
Jätteen pakkaaminen ja merkitseminen sekä jätteestä annettavat tiedot

Jäte on tarpeen mukaan pakattava ja merkittävä ja siitä on annettava tiedot siten, että jätteen säilyttämisestä ja kuljettamisesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle ja että jätteelle voidaan järjestää sen laadun mukainen käsittely.

8 §
Vaarallisen jätteen pakkaus

Vaarallisen jätteen pakkauksen on oltava tiivis ja tiiviisti uudelleen suljettava ja sen on kestettävä tavanomaisesta käytöstä, siirtämisestä ja säilytysolosuhteista aiheutuva kuormitus ja rasitus. Pakkauksen ja sulkimen materiaalit eivät saa reagoida vaarallisen jätteen kanssa siten, että jätteestä aiheutuu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Vaarallisen jätteen pakkaus on 1 momentissa säädettyjen vaatimusten mukainen, jos se täyttää aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008, jäljempänä CLP-asetus, 35 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaarallisia aineita tai seoksia sisältäviä pakkauksia koskevat vaatimukset.

9 §
Vaarallisen jätteen merkitseminen

Vaarallisen jätteen pakkaukseen on merkittävä jätteen haltijan nimi, jätteen nimi sekä turvallisuuden ja jätehuollon järjestämisen kannalta tarpeelliset tiedot ja varoitukset.

Jos vaarallisella jätteellä on jokin liitteessä 3 luetelluista vaaraominaisuuksista H 1–8, 10, 11 tai 14, on pakkaukseen lisäksi merkittävä jätteen pääasiallisia vaarallisia ominaisuuksia aiheuttavat aineet sekä tehtävä kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (807/2001) mukaiset varoitusmerkinnät. Jos jäte ei koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan olennaisesti poikkea siitä aineesta, josta jäte on pääosin muodostunut, ja jäte säilytetään aineen alkuperäisessä pakkauksessa, voidaan myös käyttää pakkauksessa ennestään olevia varoitusmerkintöjä täydentämällä niitä 1 momentissa säädetyin tiedoin.

Jos vaarallisen jätteen koostumusta ei voida kohtuudella selvittää, on pakkauksessa oltava merkintä ”Vaarallista jätettä, koostumus tuntematon. Farligt avfall, sammansättningen obekant”. Varoitusetiketissä on tällöin oltava varoitusmerkit T (myrkyllinen) ja F (helposti syttyvä) sekä R-lausekkeet 11–23/24/25 ja S-lausekkeet 1–3/7/9–36/37/39.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja merkintöjä ei tarvitse tehdä vaarallisen jätteen pakkaukseen, jota käytetään yksinomaan jätteen kuljettamiseen ja joka on merkitty vaarallisten aineiden kuljettamisesta annettujen säännösten mukaisesti, eikä pakkaukseen, joka säilytetään turvallisuuden kannalta riittävän hyvin merkityssä vastaanottopaikassa.

10 §
Jätteen keräys

Kiinteistön haltijan, kunnan, jätteen haltijan, tuottajan, jakelijan ja muun toimijan on järjestäessään yhdyskuntajätteen ja siihen rinnastettavan jätteen keräyksen huolehdittava siitä, että:

1) jätteen vastaanottopaikkaan on esteetön pääsy ja jäte voidaan turvallisesti kuormata poiskuljetusta varten;

2) vastaanottopaikassa on riittävä määrä kannellisia säiliöitä, maahan upotettavia syväkeräyssäiliöitä, jätelavoja tai muita jäteastioita, jotka soveltuvat kerättäville jätelajeille;

3) jäteastioiden käytöstä ja tyhjennyksestä ei aiheudu loukkaantumisen vaaraa käyttäjälle tai tyhjentäjälle eikä muuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle; 

4) jäteastian kanteen tai etuseinään kiinnitetään selvästi erottuva merkintä, jossa on tiedot astiaan kerättävästä jätelajista sekä keräyksestä vastaavan yrityksen tai yhteisön yhteystiedot;

5) jäteastia tyhjennetään riittävän usein siten, että kertyvä jäte mahtuu astiaan ja astia voidaan aina sulkea eikä jätteestä aiheudu ympäristön likaantumista tai roskaantumista taikka hajua tai muuta hygieenistä haittaa;

6) jäteastia pidetään kunnossa ja puhdistetaan riittävän usein siten, että keräyksestä ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;

7) jätteen keräyksen johdosta roskaantunut vastaanottopaikka ja sen ympäristö siivotaan jätelain 8 luvun mukaisesti.

Sen, joka toimittaa jätettä vastaanottopaikkaan, on huolehdittava siitä, että jäte pannaan sille varattuun jäteastiaan ja ettei astia jätteen vuoksi rikkoonnu eikä tarpeettomasti likaannu.

Vastaanottopaikan järjestäjän ja jätteen kuljettajan on huolehdittava jätteen kuormaamisen ajoittamisesta ja muista kuljetusjärjestelyistä siten, että vastaanottopaikan läheisyydessä asuville ja oleskeleville ei aiheudu melu- tai muuta vastaavaa häiriötä.

Edellä 1—3 momentissa säädettyjä vaatimuksia on soveltuvin osin noudatettava myös muun kuin yhdyskuntajätteen ja siihen rinnastettavan jätteen keräyksessä.

11 §
Jätteen kuljetus

Jäte on kuljetettava tiiviissä pakkauksessa tai umpinaisessa kuljetusvälineessä. Jäte voidaan kuljettaa myös peitettynä tai muulla tavoin, jos voidaan varmistua siitä, ettei jätettä pääse ympäristöön kuormauksen tai kuljetuksen aikana eikä jätteestä aiheudu tapaturmavaaraa.

12 §
Jätteen lajittelua ja muuta käsittelyä koskevat velvollisuudet

Toiminnanharjoittajan, joka ammattimaisesti tai laitosmaisesti lajittelee tai muutoin käsittelee jätettä, on järjestettävä jätteen valmistelu uudelleenkäyttöön, kierrätys tai muu hyödyntäminen jätelain 8 §:n mukaisesti siten, että käsiteltävästä jätteestä mahdollisimman pieni osa päätyy loppukäsiteltäväksi.

Sen, joka hyödyntää jätettä sijoittamalla tai levittämällä sitä maahan, on käytettävä jätettä vain maarakenteen tasauksen, kantavuuden ja kestävyyden kannalta tarpeellinen määrä tai siten, että sen käyttö muutoin vastaa mahdollisimman tarkasti tarvetta.

13 §
Jätteen käsittelylaitoksen tai -paikan poistaminen käytöstä

Jätteen käsittelylaitos tai -paikka tai sen osa on jätteen vastaanoton lakattua viipymättä saatettava sellaiseen tilaan, ettei siitä käytöstä poistamisen jälkeen aiheudu jätelain   13 §:n 2 momentissa tarkoitettua vaaraa tai haittaa.

Ympäristöluvanvaraisen toiminnan lopettamisen jälkeisistä velvoitteista säädetään lisäksi  ympäristönsuojelulain   (86/2000) 90 §:ssä. Kaatopaikkojen käytöstä poistamisesta säädetään lisäksi kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamisesta kaivannaisjätteistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (379/2008).

3 luku

Eräitä jätteitä koskevat erityiset vaatimukset

14 §
Yhdyskuntajätteen erilliskeräys ja kierrätys

Teollisuus-, palvelu- ja muun elinkeinotoiminnan harjoittajan, muun jätteen haltijan sekä kunnan on jätelain 8, 13 ja 15 §:ssä säädetyin edellytyksin järjestettävä vastuulleen kuuluvan paperi-, kartonki-, lasi-, metalli-, muovi- ja biojätteen erilliskeräys ja kierrätys.

Tuottajan velvollisuudesta järjestää käytöstä poistettujen paperituotteiden ja paperi-, kartonki-, lasi-, metalli- ja muovipakkausten erilliskeräys ja kierrätys säädetään jätelain 6 luvussa ja jätelain nojalla annetuissa säännöksissä.

Tavoitteena on, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetuin toimin vähintään 50 painoprosenttia yhdyskuntajätteestä kierrätetään viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016.

15 §
Rakennus- ja purkujätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta siten, että jätelain 8 §:n mukaisesti otetaan talteen ja käytetään uudelleen käyttökelpoiset esineet ja aineet ja että toiminnassa syntyy mahdollisimman vähän ja mahdollisimman haitatonta rakennus- ja purkujätettä.

16 §
Rakennus- ja purkujätteen erilliskeräys ja hyödyntäminen

Rakennus- ja purkujätteen haltijan on järjestettävä jätteen erilliskeräys siten, että mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan jätelain 8 §:n mukaisesti valmistella uudelleenkäyttöön taikka muutoin kierrättää tai hyödyntää. Jätelain 15 §:ssä säädetyin edellytyksin on tällöin järjestettävä erilliskeräys ainakin seuraaville jätelajeille:

1) betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet;

2) kipsipohjaiset jätteet;

3) kyllästämättömät puujätteet;

4) metallijätteet;

5) lasijätteet;

6) muovijätteet;

7) paperi- ja kartonkijätteet;

8) maa- ja kiviainesjätteet.

Tuottajan velvollisuudesta järjestää käytöstä poistettujen pakkausten erilliskeräys ja kierrätys säädetään jätelain 6 luvussa ja jätelain nojalla annetuissa säännöksissä.

Tavoitteena on, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetuin toimin vuonna 2020 hyödynnetään muutoin kuin energiana tai polttoaineeksi valmistamisessa vähintään 70 painoprosenttia rakennus- ja purkujätteestä, kallio- tai maaperästä irrotettuja maa- ja kiviaineksia sekä vaarallisia jätteitä lukuun ottamatta.

Vaarallisen jätteen erillään pitämisestä ja sekoittamiskiellosta säädetään jätelain 17 §:ssä. 

17 §
Öljyjäte

Jätteen haltijan on jätelain 15 ja 17 §:ssä säädetyin edellytyksin järjestettävä erilaatuisten öljyjätteiden erilliskeräys.

Öljyjätteen käsittely on järjestettävä jätelain 8 ja 13 §:n mukaisesti. Öljyjätteen polttamisesta säädetään lisäksi jätteen polttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (362/2003) sekä öljyjätehuollosta annetun valtioneuvoston päätöksen (101/1997) 6 §:ssä. 

18 §
Yhdyskuntajätevesilietteen laadun seuranta

Yhdyskuntajätevesilietteen tuottajan on huolehdittava siitä, että lietteen laatu määritetään liitteen 5 kohdan 1 mukaisesti.

19 §
Asbestijäte

Jätteen haltijan on huolehdittava siitä, että toiminnassa syntyvä asbestijäte kerätään ja kuljetetaan viivytyksettä käsittelyyn erillään muusta jätteestä. Asbestijätteen säilyttämisessä ja kuljettamisessa on käytettävä tiiviisti suljettavia kestäviä pakkauksia, joiden merkinnöistä käy ilmi, että ne sisältävät asbestia. Niitä on rikkoontumisen ehkäisemiseksi käsiteltävä varovasti ja huolellisesti.

Asbestijätteen käsittelystä kaatopaikalla säädetään kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä.

4 luku

Kirjanpito jätteistä, siirtoasiakirja ja viranomaiselle toimitettavat tiedot

20 §
Jätteen tuottajan kirjanpito

Jätelain 118 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa syntyvästä jätteestä ja 2 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa syntyvästä vaarallisesta jätteestä on pidettävä aikajärjestyksen mukaista kirjaa. Kirjanpito on mahdollisuuksien mukaan laadittava toimipaikoittain.

Kirjanpidossa on oltava seuraavat tiedot: 

1) jätteen määrä;

2) jäteluettelon mukainen jätteen nimike ja kuvaus jätelajista sekä olennaiset tiedot jätteen ominaisuuksista ja koostumuksesta;

3) vaarallisesta jätteestä liitteen 3 mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet;

4) toimitettaessa jäte muualle käsiteltäväksi jätteen vastaanottajan ja kuljettajan nimi ja yhteystiedot sekä jätteen käsittelytapa.

Jätelain 119 §:n 1 momentissa tarkoitettu ominaisjätemäärä on ilmoitettava jätteiden kokonaismääränä ja toiminnalle tyypillisten jätteiden määränä suhteessa muuttujaan, joka mahdollisimman hyvin kuvaa toiminnan laajuutta. Tällaisia muuttujia ovat toimialasta riippuen henkilötyövuosien määrä, liikevaihto, tuotannon määrä, hoitovuorokaudet, yöpymisten määrää ja liiketilan pinta-ala.

21 §
Kirjanpito yhdyskuntajätevesilietteestä ja valvontaviranomaiselle toimitettavat tiedot

Sen lisäksi, mitä 20 §:ssä säädetään jätteen tuottajan kirjanpidosta, yhdyskuntajätevesilietteen tuottajan on pidettävä kirjaa 18 §:n mukaisesti määritetyistä lietteen laatua koskevista tiedoista.

Yhdyskuntajätevesilietteen tuottajan on vuosittain helmikuun loppuun mennessä toimitettava valvontaviranomaiselle liitteen 5 kohdassa 2 tarkoitetut tiedot lietteestä ja sen käytöstä.

22 §
Jätteen käsittelijän kirjanpito

Jätelain 118 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa käsitellyistä jätteistä on pidettävä aikajärjestyksen mukaista kirjaa. Kirjanpito on mahdollisuuksien mukaan laadittava toimipaikoittain.

Kirjanpidossa on oltava seuraavat tiedot:

1) jätteen määrä;

2) jäteluettelon mukainen jätteen nimike ja kuvaus jätelajista sekä olennaiset tiedot jätteen ominaisuuksista ja koostumuksesta;

3) vaarallisesta jätteestä liitteen 3 mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet;

4) jos jäte tuodaan muualta, jätteen edellisen haltijan ja kuljettajan nimi ja yhteystiedot;

5) jätteen käsittelytapa ja käsittelytoimen luokitus liitteen 1 tai 2 mukaisesti;

6) jätteen käsittelyssä syntyvästä jätteestä soveltuvin osin 20 §:n 2 momentin mukaiset tiedot.

23 §
Jätteen kuljettajan, välittäjän ja keräystoiminnan harjoittajan kirjanpito

Jätelain 118 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa kuljetettuja, välitettyjä tai kerättyjä jätteitä koskevassa kirjanpidossa on oltava seuraavat tiedot:

1) jätteen määrä;

2) jäteluettelon mukainen jätteen nimike ja kuvaus jätelajista sekä olennaiset tiedot jätteen ominaisuuksista ja koostumuksesta;

3) vaarallisesta jätteestä liitteen 3 mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet;

4) jätteen luovuttaneen kiinteistön haltijan tai muun jätteen haltijan nimi ja yhteystiedot;

5) jätteen kuljetuksen tai jätteen vastaanoton ja luovutuksen päivämäärät;

6) jätteen vastaanottajan nimi ja yhteystiedot. 

 24 §
Siirtoasiakirjaan merkittävät tiedot

Jätelain 121 §:ssä tarkoitetussa siirtoasiakirjassa on oltava seuraavat tiedot:

1) jätteen tuottajan tai muun jätteen haltijan, kuljettajan ja vastaanottajan nimi ja yhteystiedot;

2) jätteen siirron ajankohta sekä alkamis- ja päättymispaikka;

3) jäteluettelon mukainen jätteen nimike sekä kuvaus jätelajista;

4) jätteen määrä;

5) jätteen haltijan vahvistus annettujen tietojen oikeellisuudesta;

6) jätteen siirron päätyttyä jätteen vastaanottajan vahvistus jätteen vastaanotosta mukaan lukien tiedot vastaanotetun jätteen määrästä

Vaarallisen jätteen siirtoa koskevassa siirtoasiakirjassa on lisäksi oltava seuraavat tiedot:

1) jätteen koostumus, olomuoto ja liitteen 3 mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet;

2) jätteen pakkaus- ja kuljetustapa;

3) jätteen käsittelytapa.

25 §
Jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelma

Jätelain 120 §:n 2 momentissa tarkoitettuun jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmaan on sisällytettävä seuraavat tiedot:

1) käsiteltäviksi hyväksyttävät jätteet;

2) toimet vastaanotettavien jätteiden laadun tarkastamiseksi;

3) käsittelyprosessin kuvaus mukaan lukien selvitys käsittelyyn liittyvistä mahdollisista häiriö-, vaara- ja poikkeuksellisista tilanteista sekä tarkkailun kannalta keskeisistä käsittelyvaiheista;

4) toimet päästöjen ja käsittelyssä syntyvien jätteiden tarkkailun järjestämiseksi;

5) toiminta häiriö-, vaara- ja poikkeuksellisissa tilanteissa mukaan lukien korjaavat toimet;

6) toimet käsittelyssä syntyvien jätteiden laadun selvittämiseksi;

7) käsittelyssä syntyvien jätteiden käsittelymenetelmät ja –paikat; 

8) käsittelystä vastuussa olevat henkilöt ja toimet heidän perehdyttämisekseen;

9) muut vastaavat seurannan ja tarkkailun järjestämiseksi tarpeelliset seikat.

26 §
Kunnan jätehuoltoviranomaiselle ilmoitettavat tiedot kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta

Jätteen kuljettajan on jätelain 39 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoitettava kunnan jätehuoltoviranomaiselle kustakin kiinteistöstä, jolta tämä on noutanut jätettä seurantajakson aikana, seuraavat tiedot:

1) kiinteistön haltijan nimi ja yhteystiedot sekä kiinteistön osoite;

2) järjestämäänsä kuljetukseen kuuluvien jäteastioiden koko ja määrä jätelajeittain;

3) jäteastioiden tyhjennyspäivämäärät taikka tyhjennyskertojen lukumäärä ja tyhjennysväli jätelajeittain.

Jätelain 39 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tiivistelmässä on oltava vähintään seuraavat tiedot: 

1) kunnan alueella sijaitsevilta kiinteistöiltä kerätyn jätteen määrä jätelajeittain;

2) jätteen vastaanottajien nimet ja yhteystiedot sekä niille toimitetun jätteen määrä jätelajeittain.

5 luku

Hyväksymis- ja ilmoitusmenettelyt

27 §
Hakemus toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin

Jätelain 94 §:n 1 momentissa tarkoitetussa hakemuksessa toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin on oltava:

1) toiminnanharjoittajan nimi, yhteystiedot, yritys- ja yhteisötunnus ja kotipaikka;

2) yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot;

3) jäljennös kaupparekisteriotteesta, jos toiminta edellyttää merkintää kaupparekisteriin;

4) tiedot liikenneluvasta, jos toiminta edellyttää liikennelupaa;

5) selvitys kuljetusvälineistöstä;

6) selvitys kuljetettavien tai käsiteltäväksi välitettävien jätteiden lajista ja laadusta sekä arvio vuosittain kuljetettavasta tai välitettävästi määrästä jätelajeittain;

7) selvitys pääasiallisesta toimialueesta ja muista toimialueista;

8) selvitys toiminnanharjoittajan ammattitaidosta;

9) selvitys jätelain 95 §:n mukaisesti asetettavasta vakuudesta.

28 §
Jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevan päätöksen sisältö

Jätelain 96 §:ssä tarkoitetussa jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevassa päätöksessä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

1) toiminnanharjoittajan nimi, yhteystiedot, yritys- ja yhteisötunnus ja kotipaikka;

2) yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot;

3) hakemuksessa annetut olennaiset tiedot;

4) päätös jätehuoltorekisteriin hyväksymisestä tai siitä, ettei toimintaa hyväksytä jätehuoltorekisteriin;

5) annetut määräykset;

6) päätöksen perustelut ja sovelletut säännökset.

29 §
Jätehuoltorekisteriotteeseen sisällytettävät tiedot

Jätelain 98 §:ssä tarkoitetussa otteessa jätehuoltorekisteristä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

1) toiminnanharjoittajan nimi, yhteystiedot, yritys- ja yhteisötunnus ja kotipaikka;

2) yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot;

3) hyväksymistä koskevan päätöksen päivämäärä ja tunnistetiedot;

4) päätöksen tehnyt viranomainen ja sen yhteystiedot;

5) toiminta-alue, kuljetusvälineet ja jätteet, joita hyväksyntä koskee;

6) päätökseen liitetyt määräykset;

7) päivämäärä, johon mennessä ote on tarkistettava.

30 §
Ilmoitus keräystoiminnasta jätehuoltorekisteriin

Jätelain 100 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa jätteen ammattimaisen keräyksen merkitsemiseksi jätehuoltorekisteriin on oltava:

1) toiminnanharjoittajan nimi, yhteystiedot ja yritys- ja yhteisötunnus;

2) yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot;

3) selvitys kerättävien jätteiden lajista ja laadusta sekä arvio vuosittain kerättävästä määrästä jätelajeittain;

4) muusta kuin jatkuvaluonteisesta keräyksestä toiminnan arvioitu kestoaika;

5) jätteen vastaanottopaikan osoite tai muu vastaava tieto vastaanottopaikan sijainnista;

6) selvitys vastaanottopaikassa käytettävistä jäteastioista;

7) selvitys jätteen keräyksen järjestämisestä 10 §:n mukaisesti;

8) selvitys jätteen kuljettamisesta käsiteltäväksi sekä suunnitellusta jätteiden käsittelytavasta ja -paikasta.

Samaan ilmoitukseen voidaan sisällyttää tiedot kaikista toiminnanharjoittajan järjestämään keräykseen kuuluvista kunnassa sijaitsevista jätteen vastaanottopaikoista.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava viipymättä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jos 1 momentissa tarkoitetut tiedot muuttuvat olennaisesti tai jos toiminta lopetetaan.

31 §
Jätteen hyödyntämislaitoksen ennakkohyväksyntää koskevan hakemuksen sisältö

Jätelain 114 §:ssä tarkoitetussa jätteen hyödyntämislaitoksen ennakkohyväksyntää koskevassa hakemuksessa on oltava seuraavat tiedot:

1) toiminnanharjoittajan nimi, yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot ja -henkilö sekä laitoksen nimi ja käyntiosoite;

2) jäljennös kaupparekisteriotteesta, jos toiminta edellyttää merkintää kaupparekisteriin;

3) tiedot voimassa olevasta ympäristöluvasta sekä jätelain 114 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta ympäristöasioiden hallintajärjestelmästä;

4) kuvaus jätteistä, joille ennakkohyväksyntää haetaan mukaan lukien jätteen olomuoto, epäpuhtaudet ja ominaisuuksien vaihtelut;

5) jäteluettelon mukainen jätteen nimike ja jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteiden IV ja IVa mukainen jäteluokitus;

6) kuvaus käytettävästä hyödyntämismenetelmästä mukaan lukien hyödyntämistoimen luokitus liitteen 1 mukaisesti;

7) laitoksessa vuosittain hyödynnettävien jätteiden kokonaismäärä ja määrät jätelajeittain sekä arvio ennakkohyväksynnän perusteella maahan tuotavan jätteen osuudesta;

8) ajanjakso, jolle ennakkohyväksyntää haetaan;

9) jätteen laadunvarmistus, kirjanpito jätteestä ja toimet, jos jätettä ei oteta vastaan väärän koostumuksen tai muun syyn takia, sekä muut jätteen vastaanottojärjestelyt;

10) selvitys aiemmissa jätteen siirroissa, joissa toiminnanharjoittaja on ollut osallisena, esiintyneistä mahdollisista ongelmista ja siitä, kuinka ne on ratkaistu.

6 luku

Erinäiset säännökset

32 §
Suomen ympäristökeskuksen tehtävät

Suomen ympäristökeskuksen on sen lisäksi, mitä jätelaissa säädetään:

1) tehtävä jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä ja jätehuoltoa koskevaa tutkimusta ja seurantaa sekä järjestettävä näihin liittyvää koulutusta, neuvontaa ja tiedotusta;

2) osallistuttava valtakunnallisen jätesuunnitelman sekä jätelain nojalla annettavien säännösten ja jäteasioita koskevien ohjeiden valmisteluun;

3) osallistuttava ympäristönsuojelulain 27 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettujen jätteitä koskevien tietojen laadunvarmistuksen kehittämiseen.

33 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on sen lisäksi, mitä jätelaissa säädetään:

1) huolehdittava ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallentamiensa jätteitä koskevien tietojen laadunvarmistuksesta; 

2) kerättävä ja hankittava jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa keskuksen toimialuetta koskevaa tietoa;

3) huolehdittava jätteitä ja jätehuoltoa koskevan koulutuksen, neuvonnan, tiedotuksen ja seurannan järjestämisestä toimialueellaan.

34 §
Asiantuntijaviranomaiset ja -laitokset

Jätelain 27 §:ssä tarkoitettuja asiantuntijaviranomaisia ja -laitoksia ovat toimialallaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Elintarviketurvallisuusvirasto, tullilaitos, Teknologian tutkimuskeskus VTT sekä Suomen ympäristökeskus.

35 §
Valtakunnallisen jätesuunnitelman sisältö

Jätelain 87 §:ssä tarkoitetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on oltava seuraavat jätehuoltoa koskevat tiedot:

1) maassa syntyneen, maahan tuodun ja maasta viedyn jätteen määrä, laji ja alkuperä sekä arvio niiden kehityksestä tulevaisuudessa;

2) yleispiirteinen kuvaus jätteen keräys- ja käsittelyjärjestelmästä sekä jätehuollon vastuunjaosta kunnan ja yksityisten toimijoiden välillä, mukaan lukien vaarallisia jätteitä ja muita jätteitä koskevat erityisjärjestelyt ja tärkeimmät jätteen hyödyntämis- ja loppukäsittelylaitokset;

3) johtopäätökset voimassa olevan valtakunnallisen jätesuunnitelman toteutumisen ja vaikuttavuuden arvioinnista;

4) jätehuollon kehittämistä koskevat tavoitteet, joihin on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä jätteen kierrätystä ja muuta hyödyntämistä koskevat määrälliset tavoitteet; 

5) yleispiirteinen arvio 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien ja laitosten uudistustarpeesta, uusien käsittelylaitosten tarpeesta, niissä käsiteltävien jätteiden määrästä sekä niihin liittyvistä investointi- ja muista kustannuksista ja kuvaus laitosten sijoittamisperiaatteista;

6) muut suunnitellut toimet tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseksi, mukaan lukien toimet tarvittavan valistuksen ja tiedotuksen järjestämisestä;

7) arvio taloudellisten ja muiden ohjauskeinojen käytön hyödyllisyydestä ja soveltuvuudesta ottaen huomioon tarve huolehtia sisämarkkinoiden häiriöttömästä toiminnasta;

8) arvio suunnitelmassa esitettyjen toimien vaikuttavuudesta suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä jätelain tarkoituksen toteuttamiseksi ja säännösten täytäntöönpanon edistämiseksi.

Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä koskevassa valtakunnallisen jätesuunnitelman osassa on oltava seuraavat tiedot:

1) kuvaus syntyneen jätteen määrän ja haitallisuuden kehityksestä vähintään viimeisen kymmenen vuoden ajalta sekä arvio kehityksestä tulevaisuudessa;

2) kuvaus nykyisistä toimista jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi;

3) jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä koskevat tavoitteet;

4) suunnitellut toimet jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisen edistämiseksi ottaen huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY, jäljempänä jätedirektiivi, liitteessä IV esitetyt esimerkkitoimenpiteet sekä arvio toimien hyödyllisyydestä jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi;

5) laadulliset ja määrälliset vertailuperusteet jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä koskevien toimenpiteiden edistymisen seuraamiseksi.

Valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan on sisällytettävä pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva osa, jossa selvitetään, miten jätelain nojalla säädettyihin pakkausten määrän vähentämistä, uudelleenkäyttöä ja pakkausjätteen kierrätystä ja muuta hyödyntämistä koskeviin tavoitteisiin päästään.

36 §
Alueellisen jätesuunnitelman sisältö

Jätelain 88 §:ssä tarkoitettuun alueelliseen jätesuunnitelmaan on sisällytettävä seuraavat suunnittelualuetta koskevat tiedot:

1) alueella syntyneen ja käsitellyn yhdyskuntajätteen ja alueen jätehuollon kannalta keskeisten muiden jätteiden määrä sekä arvio niiden kehityksestä tulevaisuudessa;

2) kuvaus 1 kohdassa tarkoitettujen jätteiden keräys- ja käsittelyjärjestelyistä;

3) alueella toiminnassa olevat jätteen hyödyntämis- ja loppukäsittelylaitokset sekä tuotteiden uudelleenkäyttöä järjestävät laitokset ja yhteisöt;

4) johtopäätökset voimassa olevan alueellisen jätesuunnitelman toteutumisen ja vaikuttavuuden arvioinnista;

5) jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä ja jätehuollon kehittämistä koskevat tavoitteet, joihin on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä näitä koskevat määrälliset tavoitteet; 

6) arvio 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen ja laitosten uudistustarpeesta, uusien käsittelylaitosten tarpeesta ja näissä käsiteltävien jätteiden määrästä sekä laitosten sijoittamisperiaatteet;

7) alueella erityisiä jätehuolto-ongelmia aiheuttavat jätteet ja suunnitellut toimet ongelmien ratkaisemiseksi mukaan lukien toimet tarvittavan valistuksen ja tiedotuksen järjestämiseksi;

8) alueella sijaitsevat sellaiset käytöstä poistetut kaatopaikat ja muut vastaavat jätteen käsittelyalueet, joista arvioidaan aiheutuvan haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle, sekä suunnitellut toimet niiden kunnostamiseksi;

9) suunnitellut alueella toteutettavat toimet jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisen edistämiseksi ottaen huomioon jätedirektiivin liitteessä IV esitetyt toimenpiteet.

37 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2012.

Tällä asetuksella kumotaan ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä annettu valtioneuvoston päätös (659/1996), öljyjätehuollosta annettu valtioneuvoston päätös lukuun ottamatta sen 6 §:ää, rakennusjätteistä annettu valtioneuvoston päätös (295/1997), puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä annettu valtioneuvoston päätös (282/1994) sekä yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annettu ympäristöministeriön asetus (1129/2001).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY (32008L0098); EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006 (32006R1013); EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/21/EY (32006L0021); EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY (32000L0076); EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91
Komission päätös 2000/532/EY (32000D0532); EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3
Komission päätös 2001/118/EY (32001D0118); EYVL L 47, 16.2.2001, s. 1
Neuvoston direktiivi 1999/31/EY (31999L0031); EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY (31994L0062); EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/12/EY (32004L0012); EUVL L 47, 18.2.2004, s. 26
Neuvoston direktiivi 86/278/ETY (31986L0278); EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/148/EY (32009L0148); EUVL L 330, 16.12.2009, s. 28

  Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2012

Asunto- ja viestintäministeri
Krista Kiuru

Neuvotteleva virkamies
Riitta Levinen

Liite 1

HYÖDYNTÄMISTOIMET
R 1 Käyttö pääasiassa polttoaineena tai muutoin energian tuottamiseksi 1)
R 2 Liuottimien talteenotto tai uudistaminen
R 3 Sellaisten orgaanisten aineiden kierrätys tai talteenotto, joita ei käytetä liuottimina, mukaan lukien kompostointi ja muut biologiset muuntamismenetelmät 2)
R 4 Metallien ja metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto
R 5 Muiden epäorgaanisten aineiden kierrätys tai talteenotto 3)
R 6 Happojen tai emästen uudistaminen
R 7 Päästöjen torjuntaan käytettyjen aineiden hyödyntäminen
R 8 Katalyyttien ainesosien hyödyntäminen
R 9 Öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö
R 10 Maaperän käsitteleminen siten, että siitä on hyötyä maataloudelle tai että sillä on ekologisesti hyödyllinen vaikutus
R 11 Toimissa R 1–R 10 syntyneiden jätteiden käyttö
R 12 Jätteiden vaihtaminen jonkin toimista R 1–R 11 soveltamiseksi jätteeseen 4)
R 13 Jätteen varastointi ennen sen toimittamista johonkin toimista R 1–R 12, lukuun ottamatta väliaikaista varastointia jätteen syntypaikalla ennen poiskuljetusta 5)

1) Tätä kohtaa sovelletaan kiinteiden yhdyskuntajätteiden prosessointiin tarkoitettuihin jätteenpolttolaitoksiin ainoastaan, jos niiden energiatehokkuus on yhtä suuri tai suurempi kuin 0,65. Energiatehokkuuden laskennassa käytetään seuraavaa kaavaa:

Energiatehokkuus = (Ep –(Ef + Ei)) / (0,97 × (Ew + Ef)) jossa:

− Ep on lämpönä tai sähkönä tuotetun energian määrä vuodessa. Ep lasketaan kertomalla sähkönä tuotettu energia 2,6:lla ja kaupalliseen käyttöön tuotettu lämpö 1,1:llä (GJ/vuosi).

− Ef on se energiamäärä vuodessa, joka on saatu höyryn tuotannossa käytettävistä polttoaineista (GJ/vuosi).

− Ew on käsiteltyyn jätteeseen sisältyvä energiamäärä vuodessa; se on laskettu käyttäen jätteen nettolämpöarvoa (GJ/vuosi).

− Ei on muualta toimitetun energian määrä, Ew:tä ja Ef:ää (GJ/vuosi) lukuun ottamatta.

− 0,97 on tekijä, joka vastaa pohjatuhkan ja säteilyn aiheuttamaa energiahävikkiä.

Kaavaa sovelletaan jätteenpolton parhaan käytettävissä olevan tekniikan viiteasiakirjan mukaisesti.

2) Tähän kuuluvat myös kaasutus ja pyrolyysi, joissa syntyviä ainesosia käytetään kemikaaleina.

3) Tähän kuuluvat myös epäorgaanisten rakennusmateriaalien kierrätys ja maa-aineksen puhdistus, joka johtaa maa-aineksen hyödyntämiseen.

4) Jollei muuta sopivaa R-koodia ole, tähän voi sisältyä alustavia toimia ennen jätteen hyödyntämistä, esikäsittely mukaan lukien, esimerkiksi purkaminen, lajittelu, murskaaminen, paalaus, pelletointi, kuivaus, paloittelu, kunnostus, uudelleenpakkaaminen, erottelu, yhdistäminen tai sekoittaminen ennen jonkin toimista R 1−R 11 soveltamista jätteeseen.

5) Väliaikaisella varastoinnilla tarkoitetaan jätelain 6 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettua tilapäistä varastointia.

Liite 2

LOPPUKÄSITTELYTOIMET
D 1 Sijoittaminen maahan tai maan päälle, kuten kaatopaikalle
D 2 Maaperäkäsittely, kuten nestemäisen tai lietemäisen jätteen biologinen hajottaminen maaperässä
D 3 Syväinjektointi, kuten pumpattavien jätteiden injektoiminen kaivoihin, suolakupuihin tai luontaisesti esiintyviin muodostumiin
D 4 Allastaminen, kuten nestemäisen tai lietemäisen jätteen sijoittaminen kaivantoihin, lammikoihin tai patoaltaisiin
D 5 Erityisesti suunniteltu kaatopaikka, kuten sijoittaminen vuorattuihin erillisiin osastoihin, jotka on katettu ja eristetty toisistaan ja ympäristöstä
D 6 Päästäminen vesistöön, lukuun ottamatta meriä
D 7 Päästäminen mereen, mukaan lukien sijoittaminen merenpohjaan
D 8 Biologinen käsittely, jota ei mainita muualla tässä liitteessä ja jossa syntyy yhdisteitä tai seoksia, jotka loppukäsitellään jollakin toimista D 1–D 12
D 9 Fysikaalis-kemiallinen käsittely, jota ei mainita muualla tässä liitteessä ja jossa syntyy yhdisteitä tai seoksia, jotka loppukäsitellään jollakin toimista D 1–D 12, kuten haihduttamalla, kuivaamalla tai pasuttamalla
D 10 Polttaminen maalla
D 11 Polttaminen merellä 1)
D 12 Pysyvä varastointi, kuten säiliöiden sijoittaminen kaivokseen
D 13 Yhdistäminen tai sekoittaminen ennen toimittamista johonkin toimista D 1–D 12 2)
D 14 Uudelleen pakkaaminen ennen toimittamista johonkin toimista D 1–D 13
D 15 Varastoiminen ennen toimittamista johonkin toimista D 1–D 14, lukuun ottamatta väliaikaista varastointia jätteen syntypaikalla ennen poiskuljetusta 3)

1)  Tämä toimi on kielletty Suomen ja Euroopan unionin lainsäädännössä sekä kansainvälisissä yleissopimuksissa.

2)  Jollei muuta sopivaa D-koodia ole, tähän voi sisältyä ennen loppukäsittelyä toteutettavia alustavia toimia, esikäsittely mukaan lukien, esimerkiksi lajittelu, murskaaminen, paalaus, pelletointi, kuivaus, paloittelu, kunnostus tai erottelu ennen jonkin toimista D 1–D 12 soveltamista jätteeseen.

3)  Väliaikaisella varastoinnilla tarkoitetaan jätelain 6 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettua tilapäistä varastointia.

Liite 3

JÄTTEEN VAARAOMINAISUUDET JA OMINAISUUKSIEN TULKINNASSA SOVELLETTAVAT RAJA-ARVOT

1. Jätteen vaaraominaisuudet

H 1 Räjähtävä: aineet ja valmisteet, jotka voivat räjähtää liekin vaikutuksesta tai jotka ovat dinitrobentseeniä herkempiä iskuille tai hankaukselle.

H 2 Hapettava: aineet ja valmisteet, jotka aiheuttavat voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa.

H 3-A Helposti syttyvä:

− nestemäiset aineet ja valmisteet, joiden leimahduspiste on alle 21 °C mukaan lukien erittäin helposti syttyvät nesteet,

− aineet ja valmisteet, jotka voivat kuumentua ja syttyä itsestään palamaan ilmassa ympäristön lämpötilassa ilman energian lisäystä,

− kiinteät aineet ja valmisteet, jotka voivat välittömästi syttyä palamaan jouduttuaan lyhytaikaisesti kosketuksiin sytytyslähteen kanssa ja jotka jatkavat palamistaan tai kytemistään sytytyslähteen poistamisen jälkeen,

− kaasumaiset aineet ja valmisteet, jotka ovat syttyviä ilmassa normaalipaineessa tai

− aineet ja valmisteet, jotka veden tai kostean ilman vaikutuksesta muodostavat vaarallisia määriä helposti syttyviä kaasuja.

H 3-B Syttyvä: nestemäiset aineet ja valmisteet, joiden leimahduspiste on yhtä suuri tai suurempi kuin 21 °C ja pienempi tai yhtä suuri kuin 55 °C.

H 4 Ärsyttävä: aineet ja valmisteet, jotka eivät ole syövyttäviä, mutta voivat aiheuttaa tulehduksen välittömässä, pitkäaikaisessa tai toistuvassa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa.

H 5 Haitallinen: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa haittaa terveydelle.

H 6 Myrkyllinen: aineet ja valmisteet mukaan lukien erittäin myrkylliset aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa vakavan akuutin tai kroonisen terveydellisen haitan tai kuoleman.

H 7 Syöpää aiheuttava: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa syövän tai lisätä sen esiintyvyyttä.

H 8 Syövyttävä: aineet ja valmisteet, jotka voivat tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa.

H 9 Tartuntavaarallinen: aineet ja valmisteet, jotka sisältävät elinvoimaisia mikro-organismeja tai niiden toksiineja, joiden tiedetään tai perustellusti oletetaan aiheuttavan sairauksia ihmisille tai muille eläville organismeille.

H 10 Lisääntymiselle vaarallinen: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa muita kuin periytyviä epämuodostumia tai lisätä niiden esiintyvyyttä.

H 11 Perimää vaurioittava: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita tai lisätä niiden esiintyvyyttä.

H 12 Jäte, josta vapautuu myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä kaasuja niiden joutuessa kosketuksiin veden, ilman tai hapon kanssa.

H 13 Herkistävä: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktion siten, että niille myöhemmin altistuttaessa esiintyy niille luonteenomaisia haittavaikutuksia.*

H 14 Ympäristölle vaarallinen: jäte, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle.

H 15 Jäte, josta voi loppukäsittelyn jälkeen syntyä toista ainetta, kuten suotonestettä, jolla on jokin edellä mainituista ominaisuuksista.

Ominaisuuksien H 1, H 2, H 3-A, H 3-B, H 4, H 5, H 6, H 7, H 8, H 10 ja H 11 tulkinnassa ja aineiden luokituksessa noudatetaan, mitä kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa säädetään.

* Jos testausmenetelmät ovat käytettävissä.

2. Ominaisuuksien H 4, H 5, H 6, H 7, H 8, H 10 ja H 11 tulkinnassa sovellettavat raja-arvot

Jätteellä katsotaan olevan yksi tai useampi tämän liitteen kohdassa 1 tarkoitetuista ominaisuuksista H 4, H 5, H 6, H 7, H 8, H 10 ja H 11, jos aineen pitoisuus jätteessä (painoprosentteina ilmaistuna) on yhtä suuri tai suurempi kuin alla olevassa taulukossa mainittu raja-arvo. Raja-arvoja ei sovelleta puhtaisiin metalliseoksiin (lejeerinkeihin), jotka eivät ole vaarallisten aineiden saastuttamia. Jos CLP-asetuksen liitteessä VI olevassa taulukossa 3.2 säädetään aineelle alhaisempi raja-arvo, sovelletaan mainittua raja-arvoa.

 Aineen luokitus Aineen pitoisuuden raja-arvo (%)
 Ärsyttävä (Xi ja R41)*) 5
 Ärsyttävä (Xi ja R36, R37, R38)*) 20
 Haitallinen (Xn ja R20, R21, R22)*) 25
 Haitallinen, voi aiheuttaa pysyvien vaurioiden vaaraa (Xn ja R68/altistustapa) 10
 Haitallinen, voi pitkäaikaisessa altistuksessa aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle  (Xn ja R48/altistustapa) 10
 Erittäin myrkyllinen (T+ ja R26, R27, R28)*) 0,1
 Erittäin myrkyllinen, voi aiheuttaa erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaaraa (T + ja  R39/altistustapa) 0,1
 Myrkyllinen (T ja R23, R24, R25)*) 3
 Myrkyllinen, voi aiheuttaa erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaaraa  (T ja R39/altistustapa) 1
 Myrkyllinen, voi pitkäaikaisessa altistuksessa aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle  (T ja R48/altistustapa) 1
 Syöpää aiheuttava, ryhmä 1 tai 2 (T ja R45, R49) 0,1
 Syöpää aiheuttava, ryhmä 3 (Xn ja R40) 1
 Syövyttävä (C ja R35)*) 1
 Syövyttävä (C ja R34)*) 5
 Lisääntymiselle vaarallinen, ryhmä 1 tai 2 (T ja R60, R61) 0,5
 Lisääntymiselle vaarallinen, ryhmä 3 (Xn ja R62, R63) 5
 Perimää vaurioittava, ryhmä 1 tai 2 (T ja R46) 0,1
 Perimää vaurioittava, ryhmä 3 (Xn ja R68) 1

* ) Jos jäte sisältää useampaa kuin yhtä vaaralliseksi luokiteltua ainetta, noudatetaan aineiden pitoisuuksien yhteenlaskussa kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta.

Liitteet 4 ja 5: Valtioneuvoston asetus jätteistä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.