1002/2010

Annettu Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2010

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden elävien eläinten, eläimistä saatavien sivutuotteiden sekä eräiden tavaroiden eläintautivaatimuksista Euroopan unionin sisämarkkinoilla

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään eläintautilain (55/1980) 13 §:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 809/1992:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään muista Euroopan unionin jäsenvaltioista Suomeen, Suomesta muihin jäsenvaltioihin sekä muista jäsenvaltioista toiseen jäsenvaltioon tai Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin Suomen kautta toimitettavien eräiden elävien eläinten, eläimistä saatavien sivutuotteiden sekä muiden eläintautien leviämisen vaaraa aiheuttavien tavaroiden eläintauteja koskevista vaatimuksista.

Mitä tässä asetuksessa säädetään Euroopan unionin jäsenvaltiosta tai sen alueesta, sovelletaan myös sellaiseen valtioon, jolla on Euroopan unionin kanssa tehtyyn sopimukseen perustuva oikeus toimia unionin sisämarkkinoilla.

2 §
Soveltamisalan rajaukset

Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin eläviin eläimiin ja niistä saataviin sukusoluihin ja alkioihin, joista säädetään erikseen muualla:

1) kotieläiminä pidettävät nautaeläimet, siat, lampaat ja vuohet;

2) siipikarja ja siipikarjan siitosmunat;

3) hevoseläimet; ja

4) kalat, äyriäiset ja nilviäiset.

3 §
Suhde eräisiin säädöksiin

Eläintauti- tai terveystilanteen muutosten vuoksi sisämarkkinatuontia, sisämarkkinavientiä tai sisämarkkina-alueen kautta tapahtuvia kuljetuksia koskevista rajoituksista säädetään Euroopan komission antamissa suojapäätöksissä.

Kotieläiminä pidettävien nautaeläinten, sikojen, lampaiden ja vuohien sekä kyseisten eläinten sukusolujen ja alkioiden sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään eräiden tuotantoeläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä (1578/1994).

Siipikarjan ja siitosmunien sisämarkkinatuonnista säädetään eräiden tuotantoeläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä. Siipikarjan ja siitosmunien sisämarkkinaviennistä säädetään elävän siipikarjan ja siitosmunien maastaviennissä Suomesta muihin Euroopan talousalueen valtioihin noudatettavista terveysvaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä (14/EEO/1994).

Hevoseläinten sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään eläintautien leviämisen ehkäisemisestä Suomen ja muiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden välillä tapahtuvan hevosten maahantuonnin ja maastaviennin yhteydessä annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (598/1994).

Elävien kalojen, äyriäisten ja nilviäisten sekä niistä saatavien elintarvikkeiksi tarkoitettujen tuotteiden sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään kalojen, äyriäisten ja nilviäisten sekä niistä saatavien tuotteiden eläintauteja koskevista vaatimuksista Euroopan unionin sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (343/2010).

Tuojaksi ja viejäksi rekisteröitymisestä, tuontiluvan hakemisesta, sisämarkkinatuonnissa, sisämarkkinaviennissä ja sisämarkkina-alueen kautta tapahtuvissa kuljetuksissa vaadittavista asiakirjoista, tarkastuksista sekä muista sisämarkkinatuonnin ja sisämarkkinaviennin yleisistä vaatimuksista säädetään eläintautien vastustamiseksi suoritettavista tarkastuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (977/2006).

Eläinten kuljetuksissa noudatettavista eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista säädetään eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005 sekä eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006).

Uhanalaisten ja rauhoitettujen eläinlajien sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään tämän asetuksen lisäksi luonnonsuojelulain (1096/1996) 44 ja 45 §:ssä.

Vierasperäisten nisäkäs- ja lintulajien samoin kuin vierasperäisten riistaeläinkantojen sisämarkkinatuonnista tai luontoon laskemisesta säädetään tämän asetuksen lisäksi metsästyslain (615/1993) 42 §:ssä.

Sivutuotteiden sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään lisäksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus.

Sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta säädetään eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (850/2005).

Sirkuksessa tai muussa siihen verrattavassa näytöksessä, joissa näytetään eläimille opetettuja taitoja, käytettäväksi kielletyistä eläimistä säädetään eläinten käyttämisestä sirkuksessa ja muussa siihen verrattavassa näytöksessä annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (22/EEO/1996).

Sirkuseläinten kuljettamiseen jäsenvaltioiden välillä sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista säädetään sirkuseläinten kuljettamiseen jäsenvaltioiden välillä sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1739/2005.

4 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) sorkka- ja kavioeläimillä muita sorkka- ja kavioeläimiä kuin kotieläiminä pidettäviä nautaeläimiä (lajit Bos taurus, Bison sp., Bubalus sp. ja näiden risteytysten jälkeläiset), kotieläiminä pidettäviä sikoja (Sus scrofa), kotieläiminä pidettäviä lampaita (Ovis aries) ja kotieläiminä pidettäviä vuohia (Cabra hircus) sekä hevoseläimiä;

2) märehtijöillä muita märehtijöitä kuin kotieläiminä pidettäviä nautaeläimiä, kotieläiminä pidettäviä lampaita ja kotieläiminä pidettäviä vuohia;

3) siansukuisilla eläimillä muita kuin kotieläiminä pidettäviä sikoja;

4) kamelieläimillä Camelidae-heimoon kuuluvia eläimiä;

5) lemmikkieläimillä lemmikkieläimiä siten kuin ne on määritelty lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 998/2003, jäljempänä lemmikkieläinasetus, 3 artiklan a kohdassa;

6) lemmikkilinnuilla lemmikkieläiminä pidettäviä lintuja siten kuin ne on määritelty lemmikkieläinasetuksen 3 artiklan a kohdassa;

7) harrastelinnuilla muita lintuja kuin lemmikkilintuja ja siipikarjaa, siten kuin siipikarja on määritetty eräiden tuotantoeläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston päätöksen (1578/1994) 2 pykälässä;

8) koriste- ja viestikyyhkysillä muita kuin lihantuotantotarkoituksessa pidettäviä kyyhkysiä;

9) pitopaikalla sellaista maantieteellistä paikkaa, jossa eläimiä pidetään, kasvatetaan tai hoidetaan pysyvästi tai tilapäisesti;

10) hyväksytyllä eläintarhalla ja koe-eläinlaitoksella virallisesti hyväksyttyä yhteisöä, laitosta tai keskusta siten kuin ne on määritelty eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 92/65/ETY, jäljempänä direktiivi 92/65/ETY, 2 artiklan c kohdassa;

11) sivutuotteilla eläimistä saatavia sivutuotteita siten kuin ne on määritelty sivutuoteasetuksen 3 artiklassa;

12) johdetuilla tuotteilla tuotteita siten kuin ne on määritelty sivutuoteasetuksen 3 artiklassa;

13) luokkaan 3 kuuluvilla teurastuksen sivutuotteilla sivutuoteasetuksen mukaisesti luokkaan 3 kuuluvia käsittelemättömiä, hapotettuja tai kuumennettuja teurastamosta peräisin olevia eläimistä saatuja sivutuotteita;

14) käsitellyllä eläinvalkuaisella eläinvalkuaista siten kuin se on määritelty sivutuoteasetuksessa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä;

15) sisämarkkina-alueella Euroopan unionin jäsenvaltioiden, jäljempänä jäsenvaltioiden, alueita;

16) sisämarkkinatuonnilla elävien eläinten, niiden sukusolujen ja alkioiden, eläimistä saatavien tuotteiden sekä eräiden tavaroiden toimittamista muualta sisämarkkina-alueelta Suomeen;

17) sisämarkkinaviennillä elävien eläinten, niiden sukusolujen ja alkioiden, eläimistä saatavien tuotteiden sekä eräiden tavaroiden toimittamista Suomesta muualle sisämarkkinaalueelle;

18) TRACES- järjestelmällä Traces-järjestelmän käyttöönotosta ja päätöksen 92/486/ETY muuttamisesta annetussa komission päätöksessä 2004/292/EY tarkoitettua yhdennettyä eläinlääkinnällistä tietojärjestelmää; sekä

19) tuberkuloosilla nautatuberkuloosia tai hirvieläinten tuberkuloosia.

Viitattaessa tässä asetuksessa Euroopan unionin säädökseen tarkoitetaan kyseistä säädöstä siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

2 luku

Elävien eläinten sisämarkkinatuontia ja sisämarkkinavientiä koskevat vaatimukset

5 §
Sorkka- ja kavioeläimiä koskevat vaatimukset

Sorkka- ja kavioeläinten on täytettävä seuraavat eläinten terveyttä koskevat ehdot:

1) eläimet ovat lähtöisin pitopaikasta (lähtöpitopaikka), joka ei ole rajoitusten alaisena kyseistä eläinlajia koskevien eläintautien vuoksi;

2) eläimet ovat merkittyjä yksilökohtaisin tunnistein siten, että niiden lähtöpitopaikka voidaan tunnistaa;

3) eläimet eivät ole lähtömaan kansallisen taudinhävittämissuunnitelman mukaisesti teurastettaviksi tai hävitettäviksi määrättyjä eläimiä;

4) eläimet eivät ole rokotettuja suu- ja sorkkatautia vastaan eivätkä ne ole lähtöisin alueelta, missä on voimassa suu- ja sorkkataudin vuoksi rajoittavia määräyksiä;

5) eläimet ovat olleet lähtöpitopaikassa syntymästään saakka tai vähintään 30 vuorokautta ennen lähettämistä; sekä

6) lähtöpitopaikan kaikille eläimille on suoritettu tässä asetuksessa säädetyt eläintautitutkimukset. Tutkittaessa vain lähetettävät eläimet, ne on eristettävä lähtöpitopaikan muista eläimistä lähettäjävaltion eläinlääkintäviranomaisten hyväksymään paikkaan lähetystä edeltävien vähintään 30 vuorokauden ajaksi. Vaadittavat eläintautitutkimukset on suoritettava näiden 30 vuorokauden aikana. Suomessa eristämispaikasta päättää se kunnan- tai läänineläinlääkäri, joka myöntää lähetyksessä vaadittavan terveystodistuksen.

Sorkka- ja kavioeläinten mukana on oltava direktiivin 92/65/ETY liitteen E osan 1 mallin mukainen todistus.

Sorkka- ja kavioeläimiä ei saa kuljettaa kuljetusvälineellä, jossa samanaikaisesti kuljetetaan terveydentilaltaan heikompia eläimiä kuin mitä tässä asetuksessa on säädetty.

6 §
Märehtijöitä ja kamelieläimiä koskevat erityiset vaatimukset

Edellä 5 §:ssä säädetyn lisäksi märehtijöiden ja kamelieläinten on oltava lähtöisin pitopaikasta, jossa ei ole todettu lähettämistä edeltävien 42 vuorokauden aikana luomistautia eikä tuberkuloosia ja eläimet on tutkittu lähettämistä edeltävän 30 vuorokauden aikana kielteisin tuloksin luomistaudin ja tuberkuloosin varalta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tuberkuloositutkimusta ei tarvitse suorittaa, jos märehtijät ja kamelieläimet ovat lähtöisin jäsenvaltiosta, jossa on direktiivin 92/65/ETY mukainen hyväksytty valvonta- ja torjuntaohjelma tuberkuloosin varalta ja eläimet ovat lähtöisin pitopaikasta, joka kuuluu tämän ohjelman piiriin ja on noudattanut ohjelmaa.

Sisämarkkinatuonnissa märehtijöiden ja kamelieläinten on myös oltava lähtöisin pitopaikasta, jossa ei ole todettu eläinten lähettämistä edeltävien 42 vuorokauden aikana nautaeläinten IBR-tautia ja eläimet on tutkittu lähettämistä edeltävän 30 vuorokauden aikana kielteisin tuloksin IBR-taudin varalta.

Suomeen saapumisen jälkeen märehtijät ja kamelieläimet on pidettävä määränpäänä olevassa pitopaikassa sisämarkkinatuontia seuraavan vuoden ajan. Tuodut märehtijät ja kamelieläimet sekä ne eläimet, jotka ovat määränpäänä olevassa pitopaikassa olleet yhteydessä tuotuihin eläimiin siten, että olisivat voineet saada tuberkuloositartunnan, on tutkittava tuberkuloosin varalta ensimmäisen kerran 1―2 kuukauden ja toisen kerran 11―12 kuukauden kuluttua tuonnista. Jos eläimet ovat lähtöisin 2 momentissa tarkoitetusta tuberkuloosista vapaasta pitopaikasta, tutkitaan eläimet vain kerran 1―2 kuukauden kuluttua tuonnista ja eläimet on pidettävä määränpäänä olevassa pitopaikassa vain tutkimuksen suorittamiseen saakka. Tutkimuksen suorittaa kunnaneläinlääkäri Elintarviketurvallisuusviraston ohjeiden mukaisesti.

Tämän pykälän 1―4 momenttien säännöksiä ei sovelleta Ruotsista ja Norjasta Suomeen tuotaviin poroihin.

Sinikielitautia koskevista vaatimuksista säädetään neuvoston direktiivin 2000/75/EY täytäntöönpanosäännöistä bluetongue-taudin torjunnan, seurannan ja valvonnan sekä tiettyjen bluetongue-taudille alttiiden lajien eläinten siirtoja koskevien rajoitusten osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1266/2007.

Märehtijöiden ja kamelieläinten sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten mahdollisesti antamia lisämääräyksiä.

7 §
Siansukuisia eläimiä koskevat erityiset vaatimukset

Edellä 5 §:ssä säädetyn lisäksi siansukuisten eläinten on:

1) täytettävä Aujeszkyn tautia koskevista lisätakeista yhteisön sisäisessä sikojen kaupassa ja tähän tautiin liittyvien tietojen antamista koskevista vaatimuksista annetun komission päätöksen 2008/185/EY ehdot; sekä

2) oltava lähtöisin eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa annetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY mukaisesta luomistaudista vapaasta karjasta tai eläimet on tutkittu lähettämistä edeltävän 30 vuorokauden aikana kielteisin tuloksin Brucella suis-tartunnan varalta.

Sisämarkkinatuonnissa siansukuisten eläinten on 1 momentissa säädetyn lisäksi oltava tutkittuja lähettämistä edeltävän 30 vuorokauden aikana TGE–taudin varalta kielteisin tuloksin.

Siansukuisia eläinten sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten mahdollisesti antamia lisämääräyksiä.

8 §
Jäniksiä ja kaneja koskevat vaatimukset

Jäniksien ja kanien on oltava lähtöisin lähtöpitopaikasta, jossa ei kuukauteen ennen eläinten lähtöä ole todettu tai epäilty raivotautia. Jänikset ja kanit eivät lisäksi ole kuukauteen saaneet olla yhteydessä sellaisiin eläimiin, jotka ovat lähtöisin sellaisesta pitopaikasta, jossa epäillään tai on todettu esiintyvän raivotautia. Lisäksi jäniksien ja kanien on oltava lähtöisin lähtöpitopaikasta, jossa yhdelläkään eläimellä ei ole myksomatoosiin viittaavia oireita.

Jäniksien ja kanien mukana on oltava viejän kirjallinen vakuutus, josta ilmenee, että:

1) eläimet täyttävät 1 momentissa säädetyt vaatimukset;

2) eläimissä ei lähtöpäivänä ole ollut havaittavissa tarttuvien tautien oireita; sekä

3) eläinten lähtöpitopaikassa ei ole voimassa viranomaisten määräämiä rajoituksia eläintautien vuoksi.

Sisämarkkinaviennissä, jos määränpäänä oleva jäsenvaltio vaatii jäniksien ja kanien siirroissa viranomaisen antaman terveystodistuksen, on eläinten mukana edellä 2 momentista poiketen kuitenkin oltava direktiivin 92/65/ETY liitteen E osan 1 mallin mukainen terveystodistus.

Sisämarkkinaviennissä Irlantiin tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan jäniksien ja kanien mukana on oltava terveystodistus, josta ilmenee, että eläimet täyttävät 1 momentissa mainitut raivotautia koskevat vaatimukset.

Tämän pykälän säännöksiä ei sovelleta jäniksien ja kanien sisämarkkinatuontiin, kun yksityishenkilö tuo lemmikkieläimenä pitämiään jäniksiä tai kaneja.

9 §
Minkkejä, kettuja ja supikoiria koskevat vaatimukset

Minkkien ja kettujen on oltava lähtöisin lähtöpitopaikasta, jossa ei kuuteen kuukauteen ennen eläinten lähettämistä ole todettu tai epäilty raivotautia. Minkit ja ketut eivät lisäksi kuuteen kuukauteen ole saaneet olla yhteydessä sellaisiin eläimiin, jotka ovat lähtöisin pitopaikasta, jossa epäillään tai on todettu esiintyvän raivotautia.

Minkkien ja kettujen mukana on oltava viejän kirjallinen vakuutus, josta ilmenee, että:

1) eläimet täyttävät 1 momentissa säädetyt vaatimukset;

2) eläimissä ei lähtöpäivänä ole ollut havaittavissa tarttuvien tautien oireita; sekä

3) lähtöpitopaikassa ei ole voimassa viranomaisten määräämiä rajoituksia eläintautien vuoksi.

Minkkien ja kettujen sisämarkkinaviennissä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin, Ruotsiin tai Norjaan on lisäksi noudatettava näiden valtioiden asettamia raivotautia koskevia vaatimuksia.

Supikoirien sisämarkkinatuonnissa eläinten on täytettävä samat ehdot kuin mitä vaaditaan minkeiltä ja ketuilta. Supikoirien sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten antamia määräyksiä.

10 §
Koiria, kissoja, hillereitä ja frettejä koskevat vaatimukset

Koirien, kissojen, hillerien ja frettien kuljettamisesta lemmikkieläiminä Euroopan unionin alueella sekä niiden kaupallisesta sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään lemmikkieläinasetuksessa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 998/2003 täytäntöönpanosta tiettyihin lajeihin kuuluvien lemmikkieläinten, joita voidaan kuljettaa muuten kuin kaupallisin kuljetuksin enimmäismäärän osalta annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 388/2010.

Koirien, kissojen, hillerien ja frettien mukana on oltava mallitodistuksen vahvistamisesta koirien, kissojen ja frettien yhteisön sisällä tapahtuvia kuljetuksia varten annetun komission päätöksen 2003/803/EY mukainen todistus (lemmikkieläinpassi). Sisämarkkinatuonnissa yli kolmen kuukauden ikäisten koirien ja kissojen mukana olevasta lemmikkieläinpassista on käytävä ilmi, että eläimelle on enintään 30 päivää ennen sen saapumista Suomeen annettu asianmukainen annos pratsikvantelia tai epsiprantelia sisältävää, asianomaiselle eläinlajille hyväksyttyä lääkettä ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan. Kyseinen lääkitys on annettava siinä maassa, josta eläin tuodaan Suomeen. Kyseistä lääkitystä ei kuitenkaan vaadita, jos eläin tuodaan Suomeen suoraan Ruotsista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Irlannista, Maltalta tai Norjasta muualta kuin Huippuvuorilta taikka jos eläin tuodaan takaisin Suomeen 24 tunnin kuluessa siitä, kun se on viety pois Suomesta.

Lemmikkieläinasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen rokottamattomien alle kolmen kuukauden ikäisten koirien ja kissojen sisämarkkinatuonti on sallittua edellyttäen, että:

1) eläin on lähtöisin jäsenvaltiosta, joka on Maailman eläintautijärjestön (OIE) eläinten tuontia ja vientiä koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti raivotautivapaa maa;

2) eläimen mukana on lemmikkieläinpassi;

3) eläimen mukana on eläimen kasvattajan allekirjoittama vakuutus siitä, että eläin on syntymästään asti oleskellut ainoastaan syntymäpaikassaan erossa villieläimistä; sekä

4) eläin kuljetetaan Suomeen suoraan lähettävästä jäsenvaltiosta tai toisen raivotaudista vapaan jäsenvaltion kautta.

Rokottamattomien alle kolmen kuukauden ikäisten hillerien ja frettien tuonti Suomeen on kielletty.

Suomessa lemmikkieläinasetuksessa tarkoitetulla toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä eläinlääkärillä tarkoitetaan eläinlääkäriä, jolla on oikeus harjoittaa eläinlääkärinammattia Suomessa.

11 §
Eläintarhojen ja koe-eläinlaitosten hyväksyminen

Aluehallintovirasto päättää eläintarhan tai koe-eläinlaitoksen hyväksymisestä direktiivin 92/65/ETY mukaiseksi toimijaksi Euroopan unionin sisämarkkinoilla. Hyväksymistä haetaan kirjallisesti vapaamuotoisella hakemuksella aluehallintovirastolta. Hyväksymisen edellytyksenä on, että aluehallintovirasto on tarkastanut eläintarhan tai koe-eläinlaitoksen ja todennut sen täyttävän direktiivin 92/65/ETY liitteen C mukaiset vaatimukset.

Aluehallintoviraston on valvottava hyväksyttyjä eläintarhoja ja koe-eläinlaitoksia direktiivin 92/65/ETY liitteen C kohdan 2 mukaisesti. Jos hyväksytty eläintarha tai koe-eläinlaitos ei täytä sille asetettuja vaatimuksia tai sen toiminta on loppunut, aluehallintoviraston tulee peruuttaa hyväksyntä väliaikaisesti tai pysyvästi.

Aluehallintoviraston on ilmoitettava eläintarhan tai koe-eläinlaitoksen hyväksymisestä ja hyväksymisen peruuttamisesta Elintarviketurvallisuusvirastolle.

Elintarviketurvallisuusvirasto antaa hyväksytylle eläintarhalle ja koe-eläinlaitokselle hyväksymisnumeron. Elintarviketurvallisuusvirasto pitää yllä luetteloa hyväksytyistä eläintarhoista ja koe-eläinlaitoksista ja saattaa luettelon muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville neuvoston direktiivin 2008/73/EY täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden yhteisön eläinlääkintä- ja eläinjalostuslainsäädännön mukaisesti hyväksymien laitosten ja laboratorioiden luetteloita sisältävien internetpohjaisten tietosivujen osalta annetun komission päätöksen 2009/712/EY mukaisesti.

12 §
Hyväksyttyjen eläintarhojen ja koe-eläinlaitosten välillä siirrettäviä eläimiä koskevat vaatimukset

Direktiivin 92/65/ETY liitteissä A ja B mainituille taudeille herkkien eläinlajien sekä näiden eläinlajien alkioiden ja sukusolujen on täytettävä mainitun direktiivin mukaiset ehdot ja lähetyksen mukana on oltava neuvoston direktiivin 92/65/ETY liitteen E osan 3 mallin mukainen terveystodistus.

13 §
Apinoita koskevat vaatimukset

Apinoiden (Simiae ja Prosimiae) sisämarkkinatuonti ja sisämarkkinavienti on sallittua vain hyväksyttyjen eläintarhojen ja koe-eläinlaitosten välillä. Apinoiden on täytettävä direktiivin 92/65/ETY mukaiset ehdot. Apinoiden mukana on oltava mainitun direktiivin liitteen E osan 3 mallin mukainen terveystodistus.

14 §
Muita nisäkkäitä koskevat vaatimukset

Muiden kuin 3 §:ssä ja 5―13 §:ssä mainittujen nisäkkäiden, jyrsijöitä ja siilieläimiä lukuun ottamatta, sisämarkkinatuonti on sallittua vain Elintarviketurvallisuusviraston myöntämällä tuontiluvalla. Tuontilupaa haetaan kirjallisesti vapaamuotoisella hakemuksella. Tuontiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että näiden nisäkkäiden sisämarkkinatuonti ei aiheuta riskiä eläintautien leviämisestä. Luvassa asetetaan eläinten terveyttä koskevat välttämättömät ehdot.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen nisäkkäiden sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten antamia vaatimuksia.

15 §
Harrastelintuja koskevat vaatimukset

Harrastelintujen on täytettävä seuraavat eläinten terveyttä koskevat ehdot:

1) linnut ovat olleet lähettävässä jäsenvaltiossa vähintään kuljetusta edeltävät 30 vuorokautta tai jos ne on tuotu Euroopan yhteisön ulkopuolelta, tuonti on tapahtunut tietyistä suojatoimenpiteistä, jotka liittyvät erittäin patogeeniseen lintuinfluenssaan ja omistajiensa mukana seuraavien lemmikkilintujen kuljetuksiin yhteisöön annetun komission päätöksen 2007/25/EY mukaisesti;

2) linnut ovat lähtöisin alueelta ja lähtöpitopaikasta, joka ei ole Newcastlen taudin vuoksi rajoittavien määräysten alainen;

3) linnut ovat lähtöisin pitopaikasta, jossa ei ole todettu lintuinfluenssaa 30 vuorokauden aikana ennen lintujen lähettämistä;

4) linnut ovat lähtöisin alueelta ja pitopaikasta, jossa ei ole voimassa Euroopan yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaisia rajoituksia lintujen tarttuvien tautien suhteen;

5) linnut ovat merkittyjä yksilökohtaisin tunnistein joko umpinaisella jalkarenkaalla tai mikrosirulla;

6) linnut ovat lähetyshetkellä vapaita tarttuvien tautien oireista; sekä

7) papukaijalintujen ollessa kyseessä ovat linnut kohtien 1―6 lisäksi lähtöisin pitopaikasta, jossa ei ole todettu psittakoosia kahden kuukauden aikana ennen lintujen lähettämistä ja papukaijalinnut eivät ole olleet kosketuksissa sellaisten lintujen kanssa, joilla on todettu psittakoosia.

Harrastelintujen mukana on oltava lähettävän jäsenvaltion toimivaltaisen virkaeläinlääkärin antama, direktiivin 92/65/ETY liitteen E osan 1 mallin mukainen terveystodistus, josta selviää lintujen laji ja joka sisältää vakuutukset 1 momentissa säädettyjen eläinten terveyttä koskevien ehtojen täyttymisestä.

Harrastelinnut on kuljetettava kertakäyttöisissä tai desinfioiduissa kuljetushäkeissä tai -laatikoissa. Lintuja ei saa kuljettaa kuljetusvälineellä, jossa samanaikaisesti kuljetetaan terveydentilaltaan heikompia lintuja kuin mitä tässä asetuksessa on säädetty. Elintarviketurvallisuusvirasto antaa tarkemmat ohjeet kuljetuksessa noudatettavasti hygieniasta.

Sisämarkkinatuonnissa harrastelinnut eivät saa olla rokotettuja Newcastlen taudin tai lintuinfluenssan varalta lukuun ottamatta koriste- ja viestikyyhkysiä, joiden on oltava rokotettuja Newcastlen taudin varalta ennen Suomeen lähettämistä.

Sisämarkkinatuonnissa muista jäsenvaltioista kuin Ruotsista sekä Norjasta lähetettävät harrastelinnut, lukuun ottamatta Newcastlen taudin varalta rokotettuja koriste- ja viestikyyhkysiä, on 21 vuorokauden sisällä ennen lintujen lähettämistä tutkittava kielteisin tuloksin Newcastlen taudin varalta. Elintarviketurvallisuusvirasto antaa tarkemmat ohjeet Newcastlen taudin tutkimusmenetelmästä. Tutkimustuloksesta on oltava tutkimuksen suorittaneen laboratorion antama todistus 2 momentissa tarkoitetun terveystodistuksen liitteenä.

Harrastelintujen sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten mahdollisesti antamia lisämääräyksiä.

16 §
Lemmikkilintuja koskevat vaatimukset

Lemmikkilintujen sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään lemmikkieläinasetuksessa.

Lemmikkilintujen on sisämarkkinatuonnissa lisäksi täytettävä seuraavat eläinten terveyttä koskevat ehdot:

1) linnut ovat olleet lähettävässä jäsenvaltiossa vähintään kuljetusta edeltävät 30 vuorokautta tai, jos ne on tuotu Euroopan yhteisön ulkopuolelta, tuonti on tapahtunut komission päätöksen 2007/25/EY mukaisesti;

2) linnut ovat lähtöisin alueelta ja lähtöpitopaikasta, jossa ei ole voimassa Euroopan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia rajoituksia lintujen tarttuvien tautien osalta;

3) linnut ovat merkittyjä yksilökohtaisin tunnistein joko umpinaisella jalkarenkaalla tai mikrosirulla;

4) lintuja ei ole rokotettu Newcastlen taudin tai lintuinfluenssan varalta; sekä

5) linnut ovat lähetyshetkellä vapaita tarttuvien tautien oireista.

Sisämarkkinatuonnissa lemmikkilintujen mukana on oltava lähettävän jäsenvaltion virkaeläinlääkärin myöntämä terveystodistus, josta selviää lintujen laji ja joka sisältää vakuutukset 2 momentissa säädettyjen eläinten terveyttä koskevien ehtojen täyttymisestä. Terveystodistus ei saa olla 10 vuorokautta vanhempi. Lisäksi lemmikkilintujen sisämarkkinatuonnista on tehtävä ilmoitus TRACES järjestelmään ennen lintujen lähettämistä.

Lemmikkilintujen sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten asettamia vaatimuksia.

17 §
Mehiläisiä ja kimalaisia koskevat vaatimukset

Mehiläisten (Apis mellifera) ja kimalaisten (Bombus spp.) on oltava lähtöisin pitopaikasta, jossa ja jota 3 kilometrin säteellä ympäröivällä vyöhykkeellä ei esiinny tai epäillä esiintyvän mehiläisten esikotelomätää. Jos pitopaikassa tai vyöhykkeellä on aikaisemmin esiintynyt esikotelomätää, on rajoittavien määräysten peruuttamisesta sekä pitopaikan ja kaikkien vyöhykkeellä sijaitsevien mehiläisten tai kimalaisten pitopaikkojen tarkastuksesta oltava kulunut vähintään 30 vuorokautta. Lähetettävien mehiläisten ja kimalaisten lähtöpitopaikka on tutkittava hunajasta otettavin näyttein esikotelomädän varalta lähettämistä edeltävän vuoden aikana. Hunajanäytteen on oltava koko pitopaikkaa edustava.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen kimalaiset voivat olla myös lähtöisin pitopaikasta, joka on lähettävän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, Suomessa kunnaneläinlääkärin, valvonnassa. Ennen kimalaisten lähettämistä toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava lähtöpitopaikka ja varmistettava, ettei siellä ole todettavissa esikotelomädän oireita.

Mehiläisten ja kimalaisten on lisäksi oltava lähtöisin pitopaikasta, jossa ja jota 100 kilometrin säteellä ympäröivällä vyöhykkeellä ei esiinny eikä epäillä esiintyvän pientä pesäkuoriaista eikä Tropilaelapspunkkia.

Mehiläisten ja kimalaisten mukana on oltava direktiivin 92/65/ETY liitteen E osan 2 mallin mukainen terveystodistus. Sisämarkkinaviennissä kunnaneläinlääkärin on silmämääräisesti tarkastettava mehiläiset ja kimalaiset myöntäessään lähetykselle terveystodistuksen.

Mehiläiset ja kimalaiset on kuljetettava pakkauksessa ja kuljetusvälineessä, jossa samanaikaisesti ei ole terveydentilaltaan heikompia mehiläisiä ja kimalaisia kuin mitä tässä asetuksessa on säädetty.

3 luku

Eläimistä saatavien sivutuotteiden sisämarkkinatuontia ja sisämarkkinavientiä koskevat vaatimukset

18 §
Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevat yleiset vaatimukset

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden sisämarkkinatuonnista ja sisämarkkinaviennistä säädetään sivutuoteasetuksessa.

Sivutuoteasetuksen mukainen toimivaltainen viranomainen, joka voi erityisellä hyväksynnällä sallia tuotavan Suomeen käsittelemätöntä lantaa, on Elintarviketurvallisuusvirasto.

19 §
Luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvat sivutuotteet

Sivutuoteasetuksen mukaisesti luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvien sivutuotteiden sekä niistä johdettujen käsiteltyjen tuotteiden sisämarkkinatuonti on sallittu Elintarviketurvallisuusviraston myöntämällä tuontiluvalla. Tuontiluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään jäljempänä 22 §:ssä.

Edellä 1 momentista poiketen eläinten ruokintaan ja lannoitekäyttöön tarkoitettujen luokkaan 2 kuuluvien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden sisämarkkinatuonti on kielletty lukuun ottamatta sivutuoteasetuksen mukaisesti käsiteltyä lantaa ja lantavalmisteita.

Sivutuoteasetuksen mukaisesti luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvien sivutuotteiden sekä niistä johdettujen käsiteltyjen tuotteiden sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintöviranomaisten asettamia ehtoja.

20 §
Eläinten ruokintaan tarkoitettu käsitelty eläinvalkuainen ja käsiteltyä eläinvalkuaista sisältävät rehut

Käsitellyn eläinvalkuaisen ja sitä sisältävien rehujen sisämarkkinatuonnissa ja sisämarkkinaviennissä vaadittavista rekisteröitymisistä, asiakirjoista ja tarkastuksista sekä muista sisämarkkinatuonnin ja sisämarkkinaviennin yleisistä edellytyksistä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (977/2006).

Eläinten ruokintaan tarkoitetun käsitellyn eläinvalkuaisen käsittelymenetelmistä säädetään sivutuoteasetuksessa.

21 §
Eläinten ruokintaan tarkoitetut luokkaan 3 kuuluvat teurastuksen sivutuotteet ja kalaperäinen aines

Eläinten ruokintaan tarkoitettujen sivutuoteasetuksen mukaisesti luokkaan 3 kuuluvien teurastuksen sivutuotteiden ja kalaperäisen aineksen sisämarkkinatuonti on sallittu Elintarviketurvallisuusviraston myöntämällä tuontiluvalla. Tuontiluvan ja sen myöntämisen edellytyksistä säädetään jäljempänä 22 §:ssä.

Teurastuksen sivutuotteiden ja kalaperäisen aineksen mukana on oltava maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (977/2006) 15 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja erän tuontitarkastus on tehtävä mainitun asetuksen 18 §:n mukaisesti.

22 §
Tuontilupa

Edellä 19 ja 21 §:ssä tarkoitetun tuontiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että kyseessä olevien sivutuotteiden sisämarkkinatuonti ei aiheuta riskiä eläintautien leviämisestä. Elintarviketurvallisuusviraston on asetettava tuontiluvassa eläinten terveyttä koskevat välttämättömät ehdot. Tuontiluvalla tuotavat sivutuotteet on kuljetettava suoraan luvan saaneeseen hyväksyttyyn laitokseen. Tuontilupa voidaan myöntää vuodeksi kerrallaan.

Edellä 21 §:ssä tarkoitettu eläinten ruokintaan tarkoitettujen tuotteiden tuontilupa voidaan myöntää sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytylle luokan 1, 2 tai 3 käsittelylaitokselle, lemmikkieläinten ruokia valmistavalle laitokselle, varastointilaitokselle tai väliasteen laitokselle sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (850/EEO/2005) mukaisesti hyväksytylle rehusekoittamolle tai tilarehustamolle.

Rehusekoittamoon, tilarehustamoon tai varastointilaitokseen tuotavien teurastuksen sivuotteiden on oltava kuumennettuja tai käsiteltyjä hapolla ja tuotavan kalaperäisen aineksen on oltava pakastettua tai kuumennettua taikka käsiteltyä hapolla 2 momentissa mainitun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaisesti. Väliasteen laitokseen saa tuoda ainoastaan pakastettua kalaperäistä ainesta.

Tuontilupahakemuksen tulee sisältää seuraavat tiedot:

1) tuojan nimi ja osoite sekä muut tarvittavat yhteystiedot;

2) vastaanottavan laitoksen nimi, osoite ja muut tarvittavat yhteystiedot sekä hyväksymisnumero;

3) tuotava sivutuote, aiottu tuonnin määrä ja käyttötarkoitus;

4) tuotavan sivutuotteen lähettävän laitoksen hyväksymisnumero, nimi ja yhteystiedot; sekä

5) selvitys tuontiluvan myöntämisen edellytysten täyttymisestä.

4 luku

Mikrobien, loisten ja näyte-erien sisämarkkinatuontia ja sisämarkkinavientiä koskevat vaatimukset

23 §
Eläintauteja aiheuttavat mikrobit ja loiset

Eläintauteja aiheuttavien mikrobien ja loisten sekä niitä sisältävien viljelmien, kudosten, eritteiden ja muiden vastaavien tavaroiden sisämarkkinatuonti on sallittua vain Elintarviketurvallisuusviraston myöntämällä tuontiluvalla. Tuontilupaa haetaan kirjallisesti vapaamuotoisella hakemuksella. Tuontiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että kyseisten mikrobien ja loisten sisämarkkinatuonti ei aiheuta riskiä eläintautien leviämisestä. Tuontiluvassa Elintarviketurvallisuusviraston on asetettava eläinten terveyttä koskevat välttämättömät ehdot. Tuontilupa voidaan myöntää eräkohtaisesti tai vuodeksi kerrallaan.

Jos 1 momentissa asetetut vaatimukset muutoin täyttyvät, voidaan toisista jäsenvaltioista toimittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle sen tehtävien suorittamiseksi 1 momentissa tarkoitettuja eläintauteja aiheuttavia mikrobeja ja loisia ja niitä sisältäviä viljelmiä, kudoksia, eritteitä taikka muita vastaavia tavaroita ilman erillistä tuontilupaa.

Eläintauteja aiheuttavien mikrobien ja loisten sekä niitä sisältävien viljelmien, kudosten, eritteiden ja muiden vastaavien tavaroiden sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten asettamia vaatimuksia.

24 §
Näyte-erät

Elintarviketurvallisuusvirasto voi myöntää sellaisten eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden, jotka eivät täytä kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjä eläinten terveyttä koskevia edellytyksiä, sisämarkkinatuonnille tuontiluvan näyte-eränä. Tuontilupaa haetaan kirjallisesti vapaamuotoisella hakemuksella. Tuontiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että näyte-erä ei aiheuta riskiä eläintautien leviämisestä, näyte-erällä ei ole kaupallista arvoa, näyte-erä tuodaan tutkimusta varten ja näyte-erä hävitetään tutkimuksen jälkeen. Tuontiluvassa Elintarviketurvallisuusviraston on asetettava eläinten terveyttä koskevat välttämättömät ehdot. Tuontilupa myönnetään joko näyte-eräkohtaisesti tai vuodeksi.

Jos 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät, voidaan toisista jäsenvaltioista toimittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle sen tehtävien suorittamiseksi 1 momentissa tarkoitettuja näyte-eriä ilman erillistä tuontilupaa.

Näyte-erien sisämarkkinaviennissä on noudatettava määränpäänä olevan jäsenvaltion eläinlääkintäviranomaisten asettamia vaatimuksia.

5 luku

Erinäiset säännökset

25 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.

Tällä asetuksella kumotaan eräiden eläinten ja tavaroiden eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla 30 päivänä kesäkuuta 2003 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (655/2003) ja peurojen tuonnille muista EU:n jäsenvaltioista asetettavista terveysvaatimuksista 17 päivänä heinäkuuta annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös (19/EEO/96) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnetyt tuontiluvat ovat edelleen voimassa luvassa mainitun ajan ja hyväksyttyjen eläintarhojen ja koelaitosten hyväksynnät hyväksymispäätösten mukaisesti.

Neuvoston direktiivi 92/65/ETY (31992L0065); EUVL N:o L 268, 14.9.1992, s. 54
Komission päätös 2002/308/EY (32002D0308); EUVL N:o L 106, 23.4.2002, s. 28
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, (32002R1774); EUVL N:o L 273, 10.10.2002, s. 1
Komission päätös 2003/803/EY (32003D0803), EUVL N:o L 312, 27.11.2003, s. 1
Komission päätös 2008/185/EY (32002D0185), EUVL N:o L 59, 4.3.2008,s.19
Komission päätös 2009/712/EY (32009D0712), EUVL N:o L 247, 19.9.2009, s. 13
Komission päätös 2010/712/EY (32010D0270), EUVL N:o L 118, 12.5.2010, s. 56

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2010

Maa- ja metsätalousministeri
Sirkka-Liisa Anttila

Eläinlääkintöylitarkastaja
Seppo Kuosmanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.