40/2010

Annettu Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 2010

Valtioneuvoston asetus vuodelta 2010 maksettavasta luonnonhaittakorvauksen kansallisesta lisäosasta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun lain (1559/2001) 4 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 ja 2 momentin sekä 10 a §:n 4 momentin nojalla, sellaisena kuin niistä on 10 a §:n 4 momentti laissa 1446/2006:

1 §
Soveltamisala

Maa- ja puutarhataloustuottajille maksetaan vuodelta 2010 Manner-Suomessa maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001), jäljempänä tukilaki, 6 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna lisäosana luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa, jäljempänä LFA-lisäosa, siten kuin tässä asetuksessa säädetään.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) tukikertoimella sitä osuutta tukihakemuksen kohteena olevasta tukeen oikeuttavasta LFA-lisäosan määrästä, jolle tuki maksetaan;

2) luonnonhaittakorvaussitoumuksella luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013 annetussa valtioneuvoston asetuksessa (366/2007) tarkoitettua luonnonhaittakorvausta koskevaa viisivuotista sitoumusta;

3) tukikelpoisella peltoalalla sitä peltoalaa, joka on tukivuonna hyväksytty luonnonhaittakorvaussitoumuksen tukikelpoiseksi peltoalaksi;

4) tukeen oikeuttavalla peltoalalla sitä peltoalaa, jonka perusteella on tukivuonna myönnetty luonnonhaittakorvausta;

5) vuoden 2008 kotieläintalouden kansallisen tuella vuodelta 2008 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (63/2008) ja vuodelta 2008 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (64/2008) tarkoitettua kotieläintalouden tukea;

6) vuoden 2009 kotieläintalouden kansallisella tuella vuodelta 2009 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (40/2009) ja vuodelta 2009 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (41/2009) tarkoitettua kotieläintalouden tukea;

7) sukupolvenvaihdoksella tilan hallinnan siirtymistä tuotantoa jatkavalle perintökaaren (40/1965) 2 luvun 1―3 §:ssä tarkoitetulle perilliselle.

3 §
LFA-lisäosan myöntämisen perusteet

LFA-lisäosa maksetaan liitteessä 1 olevan tukialuejaon mukaisesti.

LFA-lisäosa voidaan myöntää enintään tukikertoimella kerrotulle osuudelle muutoin myönnettäväksi tulevasta LFA-lisäosan määrästä. Tukikerroin on 1,00.

Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella myönnettävän LFA-lisäosan ja 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten perusteella maksuun tulevan luonnonhaittakorvauksen yhteismäärä Manner-Suomessa on keskimäärin yli 250 euroa hehtaarilta, tukikerrointa muutetaan.

LFA-lisäosa voidaan muiden ehtojen täyttyessä maksaa enintään samalle pinta-alalle kuin luonnonhaittakorvaus ja vastaavasta sitoumuskaudesta.

4 §
LFA-lisäosan määräytyminen ja maksatuksen hakeminen

LFA-lisäosan myöntämisen edellytyksenä Manner-Suomessa on, että lisäosaa hakeva viljelijä on vuonna 2006, 2007, 2008 tai 2009 antanut tai antaa vuonna 2010 luonnonhaittakorvaussitoumuksen sekä 6 §:ssä säädetyn luonnonhaittakorvauksen lisäosasitoumuksen, jäljempänä LFA-lisäosasitoumus, ja noudattaa sitoumuksen kohteena olevan pinta-alan käytössä luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013 annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai vuonna 2006 annetun sitoumuksen osalta luonnonhaittakorvauksesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (645/2000) säädettyjä sitoumusehtoja sellaisina kuin ne ovat mainitussa sitoumuksessa.

LFA-lisäosan maksamisen ehtona on, että viljelijä hakee LFA-lisäosan maksatusta. Vuodelta 2010 maksettavan lisäosan maksamista on haettava Maaseutuviraston hyväksymällä tukihakemuslomakkeella vuodelle 2010.

5 §
LFA-lisäosan määrä

Tässä asetuksessa säädettyä LFA-lisäosaa myönnetään tukialueittain ja tilan tuotantosuunnan mukaan eriytettynä euroina hehtaarilta enintään seuraavasti:

Tukialueet Tukialueet
A, B ja C1 C2―C4
Perusosa 20 25
Kotieläintilan korotus 80 80

Perusosa myönnetään tukeen oikeuttavasta peltoalasta.

Kotieläintilan korotus myönnetään kotieläintilojen tukeen oikeuttavasta peltoalasta.

6 §
LFA-lisäosasitoumus

LFA-lisäosasitoumus on tehtävä samanaikaisesti ja samaksi ajanjaksoksi kuin luonnonhaittakorvaussitoumus.

LFA-lisäosan saadakseen viljelijän tulee antaa uuden luonnonhaittakorvaussitoumuksen yhteydessä Maaseutuviraston hyväksymällä lomakkeella tehty LFA-lisäosasitoumus.

LFA-lisäosasitoumuksessa viljelijän on sitouduttava pitämään luonnonhaittakorvaussitoumuksensa voimassa kyseisen sitoumuskauden loppuun.

7 §
Kotieläintila

LFA-lisäosasitoumuksen antamisen yhteydessä tila ilmoittautuu joko kotieläintilaksi tai kasvinviljelytilaksi. Ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen tila voi muuttua kotieläintilaksi vain 10 §:ssä mainituissa tapauksissa lukuun ottamatta tilanteita, joissa kasvinviljelytilaksi muuttunut kotieläintila palaa kotieläintilaksi 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Kotieläintilalla tarkoitetaan tässä asetuksessa tilaa:

1) jonka eläintiheys on vähintään 0,4 eläinyksikköä luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista hehtaaria kohti; tai

2) jolla on vähintään 10 eläinyksikköä koko sitoumuskauden ajan ja jonka eläintiheys on vähintään 0,2 eläinyksikköä luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista hehtaaria kohti.

Kasvinviljelytilalla tarkoitetaan tässä asetuksessa tilaa, joka ei täytä 2 momentissa säädettyä.

Eläinyksiköiden määränä 1 momentissa tarkoitettua tilan tuotantosuuntaa määritettäessä käytetään ensimmäistä LFA-lisäosasitoumusvuotta edeltävän vuoden eläinyksikkömäärää, jos kotieläintuotanto jatkuu ensimmäisenä sitoumusvuonna.

Nautojen eläinmäärä on nautarekisterin mukainen tukivuotta edeltävän vuoden vähintään kuuden kuukauden ikäisten eläinten määrän vuosikeskiarvo. Sikojen eläinmäärä on sikarekisterin mukainen tukivuotta edeltävän kalenterivuoden kunkin kuukauden ensimmäisen päivän eläinmäärien vuosikeskiarvo. Ennen vuotta 2009 tehtyjen sitoumusten osalta sikojen eläinyksikkömääränä voidaan käyttää viljelijän vaatimuksesta valvonnassa todettua eläinyksikkömäärää tai eläinyksikkömäärää, joka lasketaan vuoden 2009 eläinmäärän, siten kuin siitä on säädetty maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien hakemusten toimittamisesta sekä kotieläinten laskentapäivistä ja -ajankohdista vuonna 2009 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (76/2009) liitteessä 2, ja vuoden 2008 kotieläintalouden kansallisen tuen määräytymisperusteiden perusteella. Myös kanojen ja lihasiipikarjan eläinyksikkömääränä käytetään eläinyksikkömäärää, joka lasketaan viimeksi mainitulla tavalla. Hevosten, kuttujen ja uuhien eläinyksikkömääränä käytetään vuoden 2009 kotieläintalouden kansalliseen tukeen oikeuttavaa eläinyksikkömäärää, jolle on haettu tukea. Viljelijän vaatimuksesta kanojen, lihasiipikarjan, hevosten, kuttujen ja uuhien eläinyksikkömäärän laskennassa voidaan käyttää valvonnassa todettua eläinmäärää. Eläinyksikkömäärän laskennassa käytetään liitteessä 2 mainittuja eläinyksikkökertoimia.

Eläintiheyttä laskettaessa otetaan huomioon vain ne hevoset, kutut ja uuhet, joista on myönnetty vuoden 2009 kotieläintalouden kansallista tukea.

Jos 6 §:ssä tarkoitettua lisäosasitoumusta annettaessa tilan eläinyksikkömäärä on vuonna 2009 käynnissä olleesta kotieläintalouden investoinnista tai viljelijästä riippumattomasta syystä johtuen ollut vuonna 2009 vähintään kolmanneksen pienempi kuin tilan vakiintunut eläinmäärä, voidaan viljelijän hakemuksesta käyttää vuoden 2006, 2007 tai 2008 eläinmäärää viljelijän valinnan mukaan.

LFA-lisäosan kotieläintilan korotusta ei myönnetä vuodelta 2010, jos tila ei 30 päivänä huhtikuuta 2010 harjoita kotieläintaloutta ellei kyse ole jäljempänä 9 §:n 6 momentissa tarkoitetusta lyhytaikaisesta tuotantotauosta.

8 §
Yhteisömuotoinen yritys

Tilan tuotantosuuntaa 7 §:n 2 momentin mukaan määritettäessä tai sitoumuskaudella tilan säilymistä kotieläintilana arvioitaessa voidaan viljelijän vaatimuksesta yhteisömuotoisen yrityksen, jolla ei ole kotieläintilan LFA-lisäosasitoumusta, eläinmäärä ottaa mukaan LFA-lisäosasitoumuksen antaneen tilan eläinmäärään, jos yhteisömuotoisen yrityksen määräysvalta on perheyrityksen jäsenten hallinnassa siten että:

1) määräysvalta avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä on yhtiösopimuksen mukaan yhdellä tai useammalla sellaisella yhtiömiehellä, joka on tehnyt tässä momentissa tarkoitettua tilaa koskevan LFA-lisäosasitoumuksen ja täyttää LFA-lisäosan myöntämisen muut edellytykset; tai

2) määräysvalta osakeyhtiössä on yhdellä tai useammalla sellaisella osakkaalla, joka on tehnyt tässä momentissa tarkoitettua tilaa koskevan LFA-lisäosasitoumuksen ja täyttää LFA-lisäosan myöntämisen muut edellytykset.

Määräysvallalla osakeyhtiössä tarkoitetaan tässä asetuksessa osakeomistusta, joka tuottaa viljelijälle ja hänen perheyrityksensä jäsenille yhteensä suoraan yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä.

Määräysvallan on yhteisömuotoisessa yrityksessä oltava viljelijällä tai tämän perheyrityksen jäsenillä viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2009.

Määräysvallan muutoksesta siten, että 1 momentissa tarkoitettua määräysvaltaa ei enää ole, on ilmoitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tukilain 16 a §:ssä säädetyllä tavalla. Määräysvaltaa koskevan muutoksen jälkeen kertyviä eläinyksiköitä ei oteta huomioon LFA-lisäosasitoumuksen antaneen tilan eläinmäärää laskettaessa.

Yhteisömuotoisen yrityksen eläimet voidaan lukea vain yhden sellaisen LFA-lisäosasitoumuksen tehneen tilan hyväksi, joka on kokonaan perheyrityksen jäsenten hallinnassa koko LFA-lisäosasitoumuskauden aikana.

9 §
Tilan tuotantosuunnan muutokset

Tilan tuotantosuuntaa seurataan sitoumuskaudella vuosittain. Vuonna 2010 tilan tuotantosuuntaa arvioitaessa käytetään 7 §:n 5 momentissa tarkoitettua eläinyksikkömäärää ja tukivuoden luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista peltoalaa.

Kotieläintilan korotuksen saadakseen tilan tulee täyttää 7 §:n 2 momentin vaatimukset ja harjoittaa kotieläintaloutta 30 päivään huhtikuuta 2010 saakka, mainittu päivä mukaan lukien. Kotieläintilaksi hyväksytystä tilasta kasvinviljelytilaksi muuttunut tila voidaan kerran sitoumuskauden aikana hyväksyä uudelleen kotieläintilaksi, jos se täyttää 7 §:n 2 momentin vaatimukset.

Jos tila täyttää 7 §:n 2 momentin edellytykset, mutta on lopettanut kotieläintalouden harjoittamisen ennen 1 päivää toukokuuta 2010, LFA-lisäosa maksetaan kasvinviljelytilan tukitason mukaisesti.

Jos kotieläintila lopettaa kotieläintalouden harjoittamisen 1 päivän toukokuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, tila muuttuu seuraavan tukivuoden 1 päivästä tammikuuta kasvinviljelytilaksi ja LFA-lisäosa myönnetään kasvinviljelytilan tukitason mukaisesti.

Tilan muuttumisesta kotieläintilasta kasvinviljelytilaksi sen vuoksi, että se ei enää täytä 7 §:n 2 momentissa säädettyjä ehtoja, on ilmoitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kirjallisesti viipymättä ja viimeistään kymmenen työpäivän kuluessa muutoksesta.

Tilan tuotantosuunnan muutoksen ei katsota olevan kyseessä, jos syynä on tiettyjen tuotantotapojen edellyttämä tai kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta, laajentamisesta tai tuotantosuunnan muuttamisesta tai ylivoimaisesta esteestä aiheutuva lyhytaikainen tuotantotauko.

LFA-lisäosasitoumus voidaan siirtää luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain (1440/2006) 9 §:ssä ja luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ssä tai vuonna 2006 annetun sitoumuksen osalta luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 50 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Lisäosasitoumuksen siirron yhteydessä tila voidaan muuttaa kotieläintilaksi, jos se täyttää 7 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Kotieläintilan korotus voidaan myöntää aikaisintaan lisäosasitoumuksen siirtovuotta seuraavana tukivuonna.

10 §
Sukupolvenvaihdos tai koko tilan hankinta

Jos sukupolvenvaihdos tehdään sinä vuonna, jona sitoumus annetaan, tai sen jälkeen, tilaa jatkava viljelijä voi muuttaa tilan kotieläintilaksi, jos se täyttää 7 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Kotieläintilan korotus voidaan myöntää aikaisintaan sukupolvenvaihdosvuotta seuraavana tukivuonna. Eläinyksikkömäärää laskettaessa otetaan huomioon vain jatkavan viljelijän hallinnassa sukupolvenvaihdospäivästä olleet eläimet kansallisen kotieläintalouden tuen laskentasääntöjen mukaisesti.

Jos kotieläintilalla tehdään sukupolvenvaihdos tai koko tilan hallinta siirretään, tila säilyy 7 §:ssä tarkoitettuna kotieläintilana niin kauan kuin tila täyttää 7 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset.

Jos LFA-lisäosasitoumuksen aiemmin tehnyt viljelijä saa sukupolvenvaihdoksen tai koko tilan hallinnan siirron johdosta haltuunsa 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttävän tilan, jonka entinen haltija on tehnyt LFA-lisäosasitoumuksen, voidaan jatkava tilakokonaisuus katsoa kotieläintilaksi, jos 7 §:n 2 momentin edellytykset täyttyvät tilojen yhteenlaskettujen pinta-alojen ja eläinyksikkömäärien perusteella.

Kotieläintilan korotus voidaan myöntää 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tukivuonna, jos sukupolvenvaihdos tai koko tilan hallinnan siirto tapahtuu viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2010. Kotieläintilan korotus voidaan myöntää aikaisintaan seuraavana tukivuonna, jos sukupolvenvaihdos tai koko tilan hallinnan siirto tapahtuu 1 päivän toukokuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien.

11 §
Luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen vaikutus

Jos viljelijä luopuu luonnonhaittakorvaussitoumuksesta ylivoimaisen esteen vuoksi, LFA-lisäosaa ei peritä takaisin. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan ne seikat, joista on säädetty luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain 9 §:n 2 momentissa ja luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 72 §:n 1 momentissa sekä vuonna 2006 annetun sitoumuksen osalta luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksen 43 §:n 2 momentissa.

Jos viljelijä luopuu lisäosan maksun perusteena olevasta luonnonhaittakorvaussitoumuksesta ennen sitoumuskauden päättymistä, maksettu LFA-lisäosa peritään takaisin. Jos viljelijän luonnonhaittakorvaussitoumus on kuitenkin ollut voimassa kolme vuotta ja viljelijä luopuu kokonaan maatalouden harjoittamisesta myymällä tilan tai muutoin, LFA-lisäosaa ei peritä takaisin. Luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumiseksi katsotaan myös tilanne, jossa sitoumuksen tehnyt viljelijä ei hae vuosittaista maksatusta, vaikka hänellä ei ole 1 momentissa tarkoitettua perustetta. Viljelijää on kuultava ennen mahdollista LFA-lisäosan takaisinperintää koskevan päätöksen tekemistä.

Jos luonnonhaittakorvaussitoumus raukeaa luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain 9 §:ssä tai vuonna 2006 annetun sitoumuksen osalta luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 45 §:ssä tarkoitetulla tavalla, maksettua LFA-lisäosaa ei peritä takaisin.

12 §
Muutoksista ilmoittaminen ja asiakirjojen säilyttäminen

Viljelijän on tukilain 16 a §:ssä säädetyllä tavalla ilmoitettava 11 §:ssä tarkoitetuista seikoista. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on viljelijän vapauttamiseksi sitoumuksen noudattamisesta tehtävässä päätöksessä todettava LFA-lisäosan maksamisen lakkauttaminen ja mahdollinen takaisinperintä.

Uusien alueiden ottaminen luonnonhaittakorvaussitoumukseen, luonnonhaittakorvaussitoumuksen siirto tai muu vastaava muutos luonnonhaittakorvaussitoumuksen alaisessa pinta-alassa oikeuttaa LFA-lisäosaan siltä osin kuin se oikeuttaa luonnonhaittakorvaukseen.

Jos muutos aiheuttaa luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen, sovelletaan mitä 11 §:ssä säädetään.

LFA-lisäosan ehtoihin liittyvät asiakirjat, muistiinpanot ja todistukset on säilytettävä tilalla koko sitoumuskauden ajan sekä kolme vuotta sen jälkeen.

13 §
Euroopan komission päätöksen huomioonottaminen

LFA-lisäosaa myönnetään siten kuin tässä asetuksessa säädetään, ellei Euroopan komission tätä tukea koskevasta päätöksestä muuta johdu.

Tässä asetuksessa säädettyjen tukien maksaminen edellyttää, että Euroopan komissio ei kiistä niitä koskevaa valtiontukipäätöstä.

14 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 2010

Maa- ja metsätalousministeri
Sirkka-Liisa Anttila

Neuvotteleva virkamies
Esa Hiiva

Liite 1

TUKIALUEJAKO

Alue A

Askola, Aura, Espoo, Helsinki, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Koski, Kouvola1), Lapinjärvi, Lieto, Lohja2), Loimaa, Loviisa, Länsi-Turunmaa3), Marttila, Masku4), Mynämäen kunnasta entisen Mietoisten kunnan alue, Myrskylä, Nurmijärvi, Oripää, Paimio, Pornainen, Pukkila, Pöytyä5), Raisio, Rusko6), Salo7), Sipoo, Siuntio, Somero, Tarvasjoki, Tuusula, Vantaa ja Vihti sekä saaristo-osia lukuun ottamatta Inkoo, Kaarina, Kemiönsaari, Loviisan kaupungista entinen Pernajan kunta, Naantali8), Porvoo, Sauvo ja Turku.

Alue B Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta

Akaa, Artjärvi, Asikkala, Eura, Eurajoki, Forssa, Hamina, Hanko, Harjavalta, Hartola, Hattula, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkoski, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Ikaalinen, Imatra, Janakkala, Jokioinen, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä sen alueeseen C1 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Kangasala, Kankaanpää, Karjalohja, Karkkila, Kiikoinen, Kokemäki, Kotka, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kustavi, Kylmäkoski, Kärkölä, Köyliö, Lahti, Laitila, Lappeenranta, Lavia, Lemi, Lempäälä, Loppi, Luumäki, Luvia, Miehikkälä, Mynämäki9), Mäntsälä, Mäntyharju, Nakkila, Nastola, Nokia, Nousiainen, Nummi-Pusula, Orimattila, Orivesi, Padasjoki, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Pyhtää110), Pyhäranta, Pälkäne, Raasepori11), Rauma, Riihimäki, Sastamala, Sysmä, Säkylä, Taivassalo, Tammela, Tampere, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Valkeakoski, Vehmaa, Vesilahti, Virolahti, Ylöjärvi12) ja Ypäjä sekä Inkoon, Kaarinan, Kemiönsaaren, Loviisan kaupungista entisen Pernajan kunnan, Länsi-Turunmaan, Maskun, Naantalin, Porvoon, Salon, Sauvon ja Turun saaristo-osat.

Alue C1

Enonkoski, Hankasalmi, Heinävesi, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Joensuu sen alueeseen C2 ja C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Joroinen, Juva, Jyväskylä, Jämsän kunnasta entisen Kuoreveden ja Jämsänkosken kunnan alue, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava sen alueeseen C2 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Kerimäki, Kesälahti, Kitee, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kuopio, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lapua, Laukaa, Leppävirta, Liperi, Maalahti, Maaninka, Mikkeli, Mustasaari sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Muurame, Mänttä-Vilppula, Närpiö, Oravainen, Outokumpu, Parikkala, Pieksämäki, Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Rautjärvi, Ristiina, Ruokolahti, Ruovesi, Rääkkylä, Savitaipale, Savonlinna, Seinäjoki sen alueeseen C2 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Siilinjärvi, Sulkava, Suomenniemi, Suonenjoki, Taipalsaari, Teuva, Tuusniemi, Uusikaarlepyy, Vaasa, Varkaus, Vähäkyrö ja Vöyri-Maksamaa sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta.

Alue C2

Alajärvi, Alavieska, Alavus, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Halsua, Hirvensalmi, Honkajoki, Iisalmi, Isojoki, Joensuun kaupungista entisen Pyhäselän kunnan alue, Joutsa, Juankoski, Kaavi, Kalajoki, Kangasniemi, Kannonkoski, Kannus, Karijoki, Karstula, Karttula, Karvia, Kauhavan kaupungista entisen Kortesjärven kunnan alue, Kaustinen, Keitele, Kempele, Keuruu, Kihniö, Kinnula, Kiuruvesi, Kivijärvi, Kokkola, Konnevesi, Kontiolahti, Kruunupyy, Kyyjärvi, Kärsämäki, Lapinlahti, Lappajärvi, Lestijärvi, Liminka, Luhanka, Lumijoki, Luoto, Merijärvi, Merikarvia, Muhos, Multia, Nilsiä, Nivala, Oulainen, Oulunsalo sen alueeseen C3 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Parkano, Pedersöre, Perho, Pertunmaa, Petäjävesi, Pielavesi, Pietarsaari, Pihtipudas, Polvijärvi, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Raahe, Rautalampi, Reisjärvi, Saarijärvi, Seinäjoen kaupungista entisen Peräseinäjoen kunnan alue, Sievi, Siikainen, Siikajoki, Siikalatva, Soini, Sonkajärvi, Tervo, Tohmajärvi, Toholampi, Toivakka, Tyrnävä, Töysä, Uurainen, Varpaisjärvi, Vesanto, Veteli, Vieremä, Vihanti, Viitasaari, Vimpeli, Virrat, Ylivieska, Ylöjärven kunnasta entisen Kurun kunnan alue, Ähtäri ja Äänekoski.

Alue C2 pohjoinen

Ilomantsi, Joensuun kaupungista entisen Kiihtelysvaaran, Tuupovaaran ja Enon kunnan alue, Juuka, Kajaani, Lieksa, Nurmes, Paltamo, Rautavaara, Ristijärvi, Sotkamo, Vaala ja Valtimo sekä Mustasaaren kunnasta Björköby ja Raippaluoto sekä Vöyri-Maksamaan kunnasta mantereen ulkopuoliset alueet.

Alue C3

P1

Haukipudas, Kiiminki, Oulu ja Utajärvi sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat entisen Ylikiimingin kunnan sisäpuolella.

P2

Hailuoto, Hyrynsalmi, Ii, Kemi, Keminmaa, Kuhmo, Simo, Tervola, Tornio ja Yli-Ii.

P3

Kemijärvi, Pello, Pudasjärvi, Puolanka, Ranua, Rovaniemi, Suomussalmi, Taivalkoski ja Ylitornio.

P4

Kuusamo ja Posio.

Alue C4

P4

Kolari, Pelkosenniemi, Salla ja Savukoski sekä Kittilä ja Sodankylä niiden alueeseen P5 kuuluvia osia lukuun ottamatta.

P5

Enontekiö, Inari, Muonio ja Utsjoki sekä Kittilän kunnasta P5 alueeseen maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä nro 3733/514/96 hyväksytty alue ja Sodankylän kunnasta maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä nro 3039/514/95 hyväksytty alue.

1) Lukuun ottamatta entisten Anjalankosken, Jaalan, Kuusankosken sekä Valkealan kuntia, jotka kuuluvat tukialueeseen B.

2) Lukuun ottamatta entisen Sammatin kuntaa, joka kuuluu tukialueeseen B.

3) Lukuun ottamatta entistä Houtskarin, Korppoon, Nauvon ja Iniön kuntien alueita, jotka kuuluvat tukialueeseen B.

4) Lukuun ottamatta entistä Askaisten kuntaa, joka kuuluu tukialueeseen B.

5) Lukuun ottamatta entistä Yläneen kunnan aluetta, joka kuuluu tukialueeseen B.

6) Lukuun ottamatta entisen Vahdon kunnan aluetta, joka kuuluu tukialueeseen B.

7) Lukuun ottamatta entisten Halikon, Kiskon, Suomusjärven ja Särkisalon kuntien alueita, jotka kuuluvat tukialueeseen B.

8) Lukuun ottamatta entisten Rymättylän, Merimaskun ja Velkuan kuntien aluetta, jotka kuuluvat tukialueeseen B sekä Naantalin kaupungin alueita, jotka kuuluvat tukialueeseen B.

9) Lukuun ottamatta A tukialueeseen kuuluvaa entisen Mietoisten kunnan aluetta.

10) Lukuun ottamatta entisen Ruotsinpyhtään kunnan alueita, jotka kuuluvat tukialueeseen A.

11) Lukuun ottamatta entisten Karjaan ja Pohjan kuntien alueita, jotka kuuluvat tukialueeseen A.

12) Lukuun ottamatta entisen Kurun kunnan aluetta, joka kuuluu tukialueeseen C.

Liite 2

ELÄINYKSIKKÖKERTOIMET
Eläinyksikkö = ey
ey
Urospuoliset nautaeläimet ja hiehot (6―24 kk) 0,6
Urospuoliset nautaeläimet ja hiehot (yli 24 kk), emolehmät ja lypsylehmät 1,0
Uuhet 0,15
Kutut 0,48
Emakot, karjut 0,7
Muut siat (3―8 kk) 1) 0,23
Kanat (mukaan lukien emokanat) 0,013
Broilerit 0,0053
Broileriemot 0,025
Hanhi-, ankka- ja kalkkunaemot 0,026
Sorsa- ja fasaaniemot, tarhatut 0,013
Hevoset
- siitostammat (hevoset ja ponit) 1,0
- suomenhevoset, vähintään 1 vuotta 0,85
- 1―3-vuotiaat muut hevoset ja ponit 0,6
Teurastetut eläimet ja siitoseläimet2):
13 teurastettua lihasikaa 1
13 siitokseen myytyä nuorta emakkoa tai karjua 1
585 teurastettua ankkaa 1
325 teurastettua hanhea 1
223 teurastettua kalkkunaa 1
1375 teurastettua fasaania 1
1375 teurastettua sorsaa 1

1) LFA-lisäosasitoumuksissa käytettävä eläinyksikkökerroin, jos sikojen eläinyksikkömäärä lasketaan sikarekisterin tietojen perusteella.

2) Sikojen osalta näitä eläinyksikkökertoimia ei käytetä, jos sikojen eläinyksikkömäärä lasketaan sikarekisterin tietojen perusteella.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.