164/2007

Annettu Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 2007

Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä,

säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 16 §:n nojalla, sellaisena kuin niistä on 16 § laissa 252/2005:

1 §
Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ympäristön pilaantumista, erityisesti terveyshaittoja ja muita ympäristöön kohdistuvia haittoja, vahvistamalla arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksille ilmassa tavoitearvot 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

Alueilla, joilla ilman epäpuhtaudet eivät ylitä tavoitearvoja, ilmanlaatu on pyrittävä pitämään mahdollisimman hyvänä.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) tavoitearvolla pitoisuutta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa ja jolla pyritään välttämään haitallisia terveys- ja ympäristövaikutuksia;

2) kokonaislaskeumalla tietyllä alueella ja tietyn ajan kuluessa ilmakehästä erilaisille pinnoille, kuten maaperään, veteen, kasvillisuudelle tai kiinteille rakenteille laskeutuvaa epäpuhtauksien kokonaismassaa;

3) arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuudella näiden aineiden ja yhdisteiden kokonaispitoisuutta määritettynä hengitettävien hiukkasten (PM10) kokonaismäärästä;

4) polysyklisillä aromaattisilla hiilivedyillä orgaanisia yhdisteitä, jotka muodostuvat ainakin kahdesta kokonaan hiilestä ja vedystä koostuvasta aromaattisesta renkaasta;

5) kaasumaisen elohopean kokonaismäärällä alkuainemuodossa olevaa elohopeahöyryä (Hg0) ja reaktiivista kaasumaista elohopeaa eli vesiliukoista elohopeaa, jonka höyrynpaine on riittävän korkea, jotta se voi esiintyä kaasumaisessa muodossa;

6) ajallisella kattavuudella epäpuhtauden mittaamiseen käytetyn ajan suhdetta keskiarvon laskenta-aikaan;

7) aineiston vähimmäismäärällä hyväksyttyjen tulosten osuutta koko mittausaineistosta;

Ilmalla, epäpuhtaudella, ilmanlaadun seurannalla, seuranta-alueella, väestökeskittymällä, hengitettävillä hiukkasilla (PM10), ylemmällä arviointikynnyksellä, alemmalla arviointikynnyksellä, jatkuvilla mittauksilla ja suuntaa antavilla mittauksilla tarkoitetaan tässä asetuksessa, mitä niistä ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (711/2001) säädetään.

3 §
Tavoitearvot

Terveyshaittojen ja ympäristöön kohdistuvien haittojen ehkäisemiseksi on tavoitteena, että arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuudet ilmassa eivät ylitä 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen seuraavia tavoitearvoja:

Epäpuhtaus Keskiarvon laskenta-aika Tavoitearvo1) ng/m3
Arseeni (As) Kalenterivuosi 6
Kadmium (Cd) Kalenterivuosi 5
Nikkeli (Ni) Kalenterivuosi 20
Bentso(a)pyreeni2) Kalenterivuosi 1
1) Pitoisuus määritetään hengitettävien hiukkasten massapitoisuudesta kalenterivuoden keskiarvona. Tulokset ilmoitetaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa.
2) Bentso(a)pyreeni on polysyklinen aromaattinen yhdiste, jota käytetään näiden yhdisteiden syöpävaarallisuuden merkkiaineena.
4 §
Tavoitearvojen toteuttaminen ja ympäristöluvassa annettavat määräykset

Alueilla, joilla 3 §:ssä säädetty tavoitearvo ylittyy tai on vaarassa ylittyä, on toteutettava kaikki tarvittavat toimet, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, ja joilla pyritään estämään tavoitearvojen ylittyminen säädetyssä määräajassa. Toimet tulee kohdistaa merkittävimpiin päästölähteisiin.

Luvanvaraisessa toiminnassa tavoitearvojen ylittyminen tulee pyrkiä estämään käyttämällä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudattamalla ympäristön kannalta parasta käytäntöä siten kuin ympäristönsuojelulaissa (86/2000) säädetään.

Jos luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuu tai on perusteltua syytä epäillä aiheutuvan tässä asetuksessa tarkoitettua ilman pilaantumista ja tämän asetuksen liitteessä 1 säädettyjen arviointikynnysten ylityksiä, laitoksen ympäristöluvassa annetaan määräykset 1 §:ssä mainittujen epäpuhtauksien päästöjen ja niiden vaikutusten riittävästä tarkkailusta.

5 §
Viranomaiset ja niiden tehtävät ilmanlaadun seurannassa

Kunnan velvollisuudesta huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä ilmanlaadun seurannasta säädetään ympäristönsuojelulain 25 §:ssä. Ilmanlaadun seurannasta pääkaupunkiseudulla säädetään Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain (1269/1996) 2 §:n 5 kohdassa.

Alueellisten ympäristökeskusten tulee olla selvillä ilmanlaadusta ja huolehtia siitä, että niiden alueella ilmanlaadun seuranta on järjestetty hyvin sekä varmistaa, että tarpeelliset alueelliset seurantatiedot toimitetaan merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan.

Ilmatieteen laitos huolehtii tässä asetuksessa säädettyjen epäpuhtauksien seurannasta maaseututausta-asemilla.

6 §
Seuranta-alueet

Arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin seuranta-alueet ovat:

1) Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettu pääkaupunkiseutu (YTV-alue);

2) muun Suomen seuranta-alue.

7 §
Seurannan järjestäminen seuranta-alueilla

Ilmanlaadun seurannan suunnittelussa tulee ottaa huomioon liitteen 1 mukaiset ilmanlaadun arviointikynnykset, liitteen 2 mukaiset perusteet mittausalueitten valinnalle ja mittausasemien sijoittamiselle sekä liitteen 3 mukaiset seurantamenetelmien laatutavoitteet ja -vaatimukset.

Ilmanlaadun jatkuvia mittauksia tulee tehdä seuranta-alueilla, joilla ylempi arviointikynnys ylittyy. Mittauksia voidaan täydentää mallintamistekniikoilla, jotta ilmanlaadusta saadaan riittävästi tietoa. Seuranta-alueilla, joilla pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välillä, ilmanlaadun arvioimiseksi voidaan käyttää jatkuvien ja suuntaa-antavien mittausten sekä mallintamistekniikoiden yhdistelmää. Jos ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ovat alemman arviointikynnyksen alapuolella, riittää, että ilmanlaatua seurataan yksinomaan leviämismallien, päästökartoitusten tai muiden vastaavien menetelmien perusteella. Seurannan riittävyys tulee tarkistaa ainakin viiden vuoden välein liitteen 1 kohdan II mukaisesti.

Mittausasemien lukumäärän ja seurantamenetelmien on oltava riittävät ilmanlaadun arvioimiseksi liitteen 2 kohtien I ja IV sekä liitteen 3 kohdan I mukaisesti. Ilmanlaadun mittauksista tai mallilaskelmista saatuja tuloksia voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa myös muiden oloiltaan vastaavanlaisten alueiden ilmanlaatua.

Alueilla, joilla jatkuvilla mittauksilla saatuja tietoja täydennetään muilla seurantamenetelmillä saaduilla tiedoilla, kuten suuntaa-antavilla mittauksilla, ilmanlaadun mallintamisella tai päästökartoituksilla taikka joilla ilmanlaadun arvioinnissa käytetään yksinomaan muita menetelmiä kuin jatkuvia mittauksia, seurantamenetelmien alueellisen erottelukyvyn on oltava riittävä ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseen

8 §
Seurannan järjestäminen maaseututausta-alueilla

Tausta-alueiden ilmanlaatua on seurattava vähintään kolmella mittausasemalla, joilla tulee mitata ilmassa olevan arseenin, kadmiumin, nikkelin, kaasumaisen elohopean kokonaismäärän, bentso(a)pyreenin ja muiden 2 momentissa tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksia sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kokonaislaskeumia suuntaa-antavin mittauksin. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan kerätä tietoja hiukkasmaisen ja kaasumaisen kaksiarvoisen elohopean pitoisuuksista.

Ilman bentso(a)pyreenin osuuden arvioimiseksi polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen kokonaispitoisuuksista on seurattava muita merkityksellisiä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, joita ovat ainakin bentso(a)antraseeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(j)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni ja dibentso(a,h)antraseeni.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut epäpuhtauksien pitoisuuksien seurantapaikat on sijoitettava liitteen 2 kohtien I, II ja III mukaisesti, ja ne on valittava siten, että epäpuhtauksien pitoisuuksien alueellinen vaihtelu ja pitkän aikavälin kehitys voidaan tunnistaa.

Bioindikaattoriselvityksiä voidaan käyttää, kun arvioidaan pitoisuuksien tai laskeumien alueellista jakaumaa ja ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten alueellisia piirteitä.

9 §
Tietojen saatavuus ja yleinen tiedottaminen

Tiedot arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 §:ssä tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista ilmassa sekä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden 8 §:ssä tarkoitettujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen laskeumista on saatettava ajan tasalle kalenterivuosittain.

Tiedoissa on oltava selostus mitatuista pitoisuuksista suhteessa tavoitearvoon sekä tiedot mahdollisista terveys- ja ympäristövaikutuksista. Jos tavoitearvo ylittyy, on tiedoissa esitettävä tavoitearvon ylityksen syyt sekä tiedot ylitysalueesta ja ylitykselle altistuneesta väestöstä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot sekä tiedot 4 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista toimista on saatettava yleisesti saataville tietoverkkopalvelujen, ilmanlaatupuhelimen, lehtien, radion, television taikka näyttö- tai ilmoitustaulujen välityksellä.

10 §
Tietojen toimittaminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään

Mitä ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:ssä säädetään tietojen toimittamisesta ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan, sovelletaan arseenia, kadmiumia, elohopeaa, nikkeliä ja bentso(a)pyreeniä koskevien tietojen toimittamiseen. Maaseututausta-alueita koskevien tietojen toimittamisesta vastaa Ilmatieteen laitos.

11 §
Vertailumenetelmät

Tässä asetuksessa tarkoitettujen epäpuhtauksien pitoisuuksien ja laskeumien määrittämisessä tulee käyttää liitteen 4 vertailumenetelmää tai muuta menetelmää, joka antaa vastaavia tuloksia kuin vertailumenetelmä.

Vertailumenetelmän puuttuessa voidaan käyttää kansallista standardimenetelmää tai ISO –standardimenetelmää.

12 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 2007.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY (32004L0107); EYVL N:o L 23, 26.1.2005, s. 3

Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 2007

Ympäristöministeri
Stefan Wallin

Lainsäädäntöneuvos
Oili Rahnasto

Liite 1

ALUEIDEN LUOKITTELU ILMANLAADUN ARVIOINTIA VARTEN

I Ylemmät ja alemmat arviointikynnykset

Arseeni Kadmium Nikkeli Bentso(a)pyreeeni
Ylempi arviointikynnys prosentteina tavoitearvosta 60 %(3,6 ng/m3) 60 %(3 ng/m3) 70 %(14 ng/m3) 60 %(0,6 ng/m3)
Alempi arviointikynnys prosentteina tavoitearvosta 40 %(2,4 ng/m3) 40 %(2 ng/m3) 50 %(10 ng/m3) 40 %(0,4 ng/m3)

II Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen määrittäminen

Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittyminen määritetään viiden edellisen vuoden pitoisuuksien perusteella. Arviointikynnys katsotaan ylittyvän, kun kynnyksen lukuarvo on ylittynyt vähintään kolmena vuonna kyseisten viiden vuoden aikana.

Jos pitoisuustietoja ei ole saatavilla viiden vuoden jaksolta, voidaan käyttää lyhyemmiltä mittausjaksoilta saatuja tietoja sekä päästökartoituksista ja ilmanlaatumalleista saatuja tietoja. Tietojen tulee edustaa alueita ja vuodenaikoja, jolloin pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeimmillaan.

Liite 2

MITTAUSALUEIDEN VALINTA JA MITTAUSASEMIEN SIJOITTAMINEN

I Yleiset mittausalueen valintaa koskevat perusteet

Mittausalue tulee valita siten, että:

- saadaan tietoja pitoisuuksista alueilla, joilla väestön altistuminen suoraan tai epäsuorasti ilman epäpuhtauksille on suurinta ja altistumisen kesto on merkityksellistä tavoitearvon laskenta-aikaan nähden;

- saadaan tietoja pitoisuuksista alueilla, jotka edustavat väestön yleistä altistumista, ja

- saadaan tietoja laskeumien määristä, jotka edustavat ravintoketjun välityksellä tapahtuvaa väestön epäsuoraa altistumista.

Mittausalueen tulee olla riittävän edustava. Liikenteen vaikutuksia mittaavan aseman (liikenneasema) sijoituspaikka tulee valita siten, että se edustaa ympäröivän alueen ilmanlaatua vähintään 200 neliömetrin laajuudelta. Teollisuusalueiden ilmanlaatua ja teollisuuslaitosten vaikutuksia mittaavan aseman (teollisuusasema) sijoituspaikka tulee valita siten, että se edustaa mahdollisuuksien mukaan ympäröivän ilman laatua vähintään 250 x 250 metrin laajuudelta. Yleistä ilmanlaatua edustava asema (kaupunkitausta-asema) tulee sijoittaa alueelle, joka edustaa ilmanlaatua usean neliökilometrin alueella. Mittausalue, jolla seurataan taustapitoisuuksia, tulee valita siten, että se sijaitsee vähintään muutaman kilometrin etäisyydellä väestökeskittymistä, muista merkittävistä taajamista ja teollisuuslaitoksista, jotka voivat vaikutta taustapitoisuuksiin.

Jos arvioidaan teollisten lähteiden vaikutuksia pitoisuuksiin, on näytteenottopaikkojen lukumäärä ja sijainti määritettävä siten, että otetaan huomioon päästötiheydet, ilman epäpuhtauksien todennäköinen leviäminen sekä väestön mahdollinen altistuminen. Jos pitoisuudet edellyttävät jatkuvia mittauksia, on perustettava ainakin yksi näytteenottopaikka lähteestä katsoen lähimmälle vallitsevan tuulensuunnan alapuolella sijaitsevalle asutusalueelle. Jos taustapitoisuutta ei tiedetä, on sijoitettava yksi ylimääräinen näytteenottopaikka päätuulensuunnan myötäisesti. Erityisesti silloin, kun tavoitearvot ylittyvät, on näytteenottopaikat sijoitettava siten, että parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöä voidaan valvoa.

II Mittausasemien sijoittamista koskevat perusteet

Kaikki asemat

Mittauslaitteen näytteenottimen (sondi) lähellä ei saisi olla ilmavirtaa rajoittavia esteitä, jotka vaikuttavat ilmavirran kulkuun näytteenottokohdan läheisyydessä. Yleensä sen olisi oltava vähintään muutaman metrin päässä rakennuksista, puista ja muista esteistä sekä vähintään 0,5 metrin etäisyydellä lähimmästä rakennuksesta, jos näytteenottopaikka edustaa ilmanlaatua rakennusten läheisyydessä.

Näytteenottokohdan olisi yleensä oltava vähintään 1,5 metrin (hengitystaso) ja enintään 4,0 metrin korkeudella maanpinnasta. Tietyissä olosuhteissa saattaa olla tarpeen käyttää korkeammalla, enintään 8 metrissä, sijaitsevaa näytteenottokohtaa. Korkeammalla sijaitseva näytteenottokohta saattaa olla aiheellinen, jos mittausasema edustaa laajaa aluetta.

Näytteenotinta ei tule sijoittaa päästölähteiden välittömään läheisyyteen.

Näytteenotossa poistoilma-aukko olisi sijoitettava niin, ettei poistoilmaa pääse näytteenottimeen.

Liikenneasemat

Näytteenottopaikkojen olisi sijaittava vähintään 25 metrin etäisyydellä suurista tienristeyksistä ja vähintään 4 metrin etäisyydellä lähimmän ajokaistan keskiviivasta.

Näytteenottimen olisi sijaittava siten, että näyte edustaa ilmanlaatua asuinrakennusten ja muiden rakennusten läheisyydessä.

Maaseututausta-asemat

Mitattaessa laskeumia maaseututausta-alueilla olisi sovellettava ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) ohjeita ja kriteerejä mahdollisuuksien mukaan.

Huomioon otettavat muut tekijät:

- mahdolliset häiriölähteet;

- toimintavarmuuteen vaikuttavat tekijät;

- kulkuyhteydet;

- sähkön ja tietoliikenneyhteyksien saatavuus;

- paikan näkyvyys ja aseman sopeutuminen ympäristöön;

- väestön ja mittaajien turvallisuus;

- mittausten keskittäminen (monikomponenttiasemien perustaminen); sekä

- suunnittelun muut vaatimukset.

III Näytteenottopaikan kuvaus ja tarkastaminen

Näytteenottopaikan valintamenettely on kuvattava asianmukaisesti kirjallisesti sekä ympäristöstä otettujen valokuvien ja karttojen avulla. Näytteenottopaikat tulee tarkastaa säännöllisin väliajoin toistaen kuvaamisessa käytettyjä menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät edelleen valintaperusteet.

IV Mittausasemien vähimmäismäärä seuranta-alueilla, joilla jatkuvat mittaukset ovat ainoa tiedonlähde

a) Hajapäästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaan tarvittavat asemat

Seuranta-alue Jos korkeimmat pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen 1) Jos korkeimmat pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä
arseeni,kadmium,nikkeli bentso(a)pyreeni arseeni,kadmium,nikkeli bentso(a)pyreeni
YTV-alue 2 2 1 1
Muun Suomen seuranta-alue 3 4 2 2

1)Vähintään yksi kaupunkitausta-asema ja bentso(a)pyreenin osalta myös yksi liikenneasema, mikäli tämä ei lisää mittausasemien määrää.

b) Pistemäisten päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaan tarvittavat asemat

Pistemäisten päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen jatkuvaan seurantaan tarvittavien mittausasemien lukumäärä määritetään tapauskohtaisesti ottaen huomioon päästöjen määrä, epäpuhtauksien leviäminen päästölähteen lähialueella sekä väestön mahdollinen altistuminen.

Asemat tulisi sijoittaa siten, että asetuksen 4 §:ssä tarkoitettujen parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden käyttöä voidaan valvoa.

Liite 3

SEURANTAMENETELMIEN LAATUTAVOITTEET JA -VAATIMUKSET

I Laatutavoitteet ja tulosten käsittely

Seurantamenetelmiä koskevat laatutavoitteet, joihin kuuluvat menetelmien sallittu epävarmuus, mittausten ajallinen kattavuus ja mittausaineiston vähimmäismäärä, ovat seuraavat:

Arseeni, kadmium ja nikkeli Bentso(a)pyreeni Muut polysykliset aromaattiset hiilivedyt kuin bentso(a)pyreeni, kaasumainen elohopea Kokonaislaskeuma
Jatkuvat mittaukset
- sallittu epävarmuus 40 % 50 % - -
- ajallinen kattavuus 50 % 33 % - -
- aineiston vähimmäismäärä 90 % 90 % - -
Suuntaa-antavat mittaukset
- sallittu epävarmuus 40 % 50 % 50 % 70 %
- ajallinen kattavuus 14 % 14 % 14 % 33 %
- aineiston vähimmäismäärä 90 % 90 % 90 % 90 %
Mallintaminen
-sallittu epävarmuus: 60 % 60 % 60 % 60 %
Muut arviot
- sallittu epävarmuus 100 % 100 % 100 % 100 %

Mittausten epävarmuus (95 prosentin luottamusvälillä) arvioidaan CEN –oppaan Guide to the expression of uncertainty in measurement (ENV 13005-1999), standardin ISO 5725:1994 (Accuracy, trueness and precision of measurement methods and results) tai CEN –raportin Air Quality – Approach to uncertainty estimation for ambient air reference measurement methods (CR 14377:2002E) mukaisesti. Epävarmuutta koskevat taulukon prosenttiarvot on annettu yksittäisille mittauksille, joista määritetään näytteenottoajanjakson keskiarvo 95 prosentin luottamusvälille. Mittausten epävarmuutta olisi sovellettava kyseisen tavoitearvon pitoisuusalueella. Jatkuvien ja suuntaa-antavien mittausten on jakaannuttava tasaisesti koko vuoden ajalle tulosten vääristymisen estämiseksi.

Mallintamisen ja muun arvioinnin epävarmuus määritellään enimmäispoikkeamana mitatuista ja lasketuista pitoisuustasoista asianomaisen tunnusluvun laskentajaksolla ottamatta huomioon tapahtumien ajoitusta.

Mitattavan aineiston vähimmäismäärää ja mittausten ajallista kattavuutta koskevat vaatimukset eivät sisällä tietohukkaa, joka aiheutuu laitteiden vaatimasta säännöllisestä kalibroinnista tai normaalista kunnossapidosta. Bentso(a)pyreenin ja muiden polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuden määrittämisessä on käytettävä vuorokausinäytteitä. Enintään kuukauden pituisena ajanjaksona otetut yksittäiset näytteet voidaan huolellisuutta noudattaen yhdistää ja analysoida kokoomanäytteenä edellyttäen, että näytteiden stabiilisuus kyseisellä ajanjaksolla voidaan varmistaa. Bentso(b)fluoranteenin, bentso(j)fluoranteenin ja bentso(k)fluoranteenin määrä voidaan ilmoittaa kokonaispitoisuutena, jos niiden analysointi erikseen ei ole mahdollista. Vuorokausinäytteenottoa suositellaan myös arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksien määrittämiseksi.

Näytteenoton on jakauduttava tasaisesti koko vuoden ajalle ja eri viikonpäiville. Laskeumien mittaamiseksi suositellaan kuukausi- tai viikkonäytteitä koko vuoden ajalle. Kokonaislaskeumanäytteiden sijasta voidaan käyttää märkänäytteitä, jos voidaan osoittaa, että menetelmien välinen ero on enintään kymmenen prosenttia. Laskeuma tulee pääsääntöisesti ilmoittaa yksikössä µg/m2/d.

Mittausten ajallinen kattavuus voi olla jatkuvissa mittauksissa vähintään 14 prosenttia ja suuntaa-antavissa mittauksissa vähintään kuusi prosenttia, jos voidaan osoittaa, että vuosikeskiarvon 95 prosentin laajennettu epävarmuus, joka lasketaan taulukon laatutavoitteista standardin ISO 11222:2002 (Determination of the uncertainty of the time average of air quality measurements) mukaisesti, on sallituissa rajoissa.

II Vaatimukset käytettäessä ilmanlaadun malleja

Jos ilmanlaadun arvioinnissa käytetään mallintamista, on mainittava lähdeviitteet, joissa malli kuvataan sekä tiedot mallin epävarmuuksista. Mallin epävarmuus määritetään mitattujen ja laskettujen pitoisuuksien enimmäispoikkeamana koko vuoden ajalta ottamatta huomioon pitoisuuksien ajallista vaihtelua.

III Muuta arviointia koskevat vaatimukset

Jos ilmanlaadun arviointi perustuu päästökartoituksiin, muiden oloiltaan vastaavanlaisten alueitten ilmanlaatutietojen hyväksikäyttämiseen tai muihin vastaaviin epäsuoriin arviointimenetelmiin, ei arvioinnin epävarmuus saa olla yli sata prosenttia.

Liite 4

VERTAILUMENETELMÄT

1. Ilmassa olevan arseenin, kadmiumin ja nikkelin näytteenotto ja analyysi

SFS-EN 14902:2005 (Ambient air – Standard method for the measurement of Pb, Cd, As and Ni in the PM10 fraction of suspended particulate matter). Vertailumenetelmä perustuu EN 12341 –standardia vastaavaan manuaaliseen PM10 –näytteenottoon, jonka jälkeen näytteet käsitellään ja analysoidaan atomiabsorbtiospektrometrillä tai ICP –massaspektrometrillä.

2. Ilmassa olevien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen näytteenotto ja analyysi

Vertailumenetelmä ilmassa olevan bentso(a)pyreenin pitoisuuksien mittaamiseksi (Ambient air – Standard method for the measurement of the concentration of Benzo(a)pyrene in ambient air) on standardisoitavana Euroopan standardointikomiteassa (CEN). Vertailumenetelmä perustuu EN 12341 –standardia vastaavaan manuaaliseen PM10 –näytteenottoon.

Bentso(a)pyreeniä ja muita polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä koskevan vertailumenetelmän puuttuessa voidaan käyttää kansallisia standardimenetelmiä tai ISO –standardimenetelmiä, kuten standardia ISO 12884:2000 (Ambient air – Determination of total (gas and particle-phase) polycyclic aromatic hydrocarbons – Collection on sorbent-backed filters with gas chromatographic/mass spetrometric analyses) tai ISO 16362:2005 (Ambient air – Determination of particle-phase polycyclic aromatic hydrocarbons by high performance liquid chromatography).

3. Ilmassa olevan elohopean näytteenotto ja analyysi

Vertailumenetelmänä ilmassa olevan kaasumaisen elohopean kokonaispitoisuuksien mittaamiseksi käytetään automaattista menetelmää, joka perustuu atomiabsorbtiospektrometriaan tai atomifluoresenssispektrometriaan.

CEN:n standardoiman menetelmän puuttuessa voidaan käyttää kansallisia standardimenetelmiä tai ISO –standardimenetelmiä.

4. Arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen laskeuman näytteenotto ja analysointi

Vertailumenetelmä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen laskeuman näytteenottoa ja analysointia varten perustuu vakiomittaisten lieriömäisten laskeumankeruulaitteiden käyttöön.

CEN:n standardoiman menetelmän puuttuessa voidaan käyttää kansallisia standardimenetelmiä, kuten standardia SFS 3865:1978 (Laskeuman määrittäminen) tai EMEP:n ohjetta EMEP Manual for sampling and chemical analysis (EMEP/CCC Report 1/95, Rev. 2001).

5. Ilmanlaadun mallintaminen

Ilmanlaadun mallintamisen vertailutekniikoita ei voida tällä hetkellä yksilöidä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.