Laki vakuutuskassalain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 63/2006 (Julkaistu 26.5.2006)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 27 päivänä marraskuuta 1992 annetun vakuutuskassalain ( 1164/1992 ) 2 §, 3 §:n 5 ja 6 kohta, 7 §:n 2 momentti, 25 §:n 1 momentti, 27 §, 83 §:n 1 ja 3―8 momentti, 83 b ja 83 c §, 83 g §:n 1 momentti, 8 luvun otsikko, 84 a §, 96 §:n 2 momentti, 97 ja 99―101 § sekä 172 a §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 5 ja 6 kohta laissa 287/2000, 27 § osaksi laissa 250/2002, 83 §:n 1, 6 ja 7 momentti laissa 1777/1995, 83 §:n 3 ja 5 momentti sekä 99 § osaksi laissa 84/1999, 83 §:n 4 momentti ja 83 b § viimeksi mainitussa laissa, 83 c § laissa 1322/1997, 83 g §:n 1 momentti laissa 383/2005, 84 a § laissa 420/2003 sekä 97 § osaksi mainitussa laissa 84/1999 ja laissa 1324/2004 ja 172 a §:n 2 momentti osaksi laissa 287/2000, sekä
lisätään 3 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 287/2000, uusi 1 a―1 c ja 7―13 kohta, 8 §:ään siitä lailla 250/2002 kumotun 2 momentin tilalle uusi 2 momentti, lakiin uusi 9 a §, 12 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainitussa laissa 420/2003, uusi 11 a―11 d kohta, 33 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 81 a §, 82 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi viimeksi mainitussa laissa, uusi 3 momentti, lakiin uusi 82 a §, 83 f §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 84/1999, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, lakiin uusi 83 h―83 r ja 84 b § sekä lakiin uusi 14 a luku seuraavasti:
1 lukuYleisiä säännöksiä
2 §
Vakuutuskassaan, joka harjoittaa työntekijäin eläkelain (395/1961), yrittäjien eläkelain (468/1969), sairausvakuutuslain (1224/2004) tai kuntoutusrahalain (611/1991) mukaista toimintaa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jos mainituista laeista ei muuta johdu. Sama kassa ei saa harjoittaa sairausvakuutuslain mukaista toimintaa ja eläkevakuutustoimintaa.
Mikä tämän lain nojalla koskee eläkekassan lisäeläketoimintaa, sovelletaan vastaavasti ETA-lisäeläkekassaan, jollei 14 a luvussa toisin säädetä.
3 §
Tässä laissa tarkoitetaan:
lisäeläketoiminnalla yksinomaan vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuuksia myöntävää eläkekassaa tai eläkekassan vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuuksia myöntävää osastoa;
ETA-lisäeläkekassalla 14 a luvussa tarkoitettua eläkekassaa, joka myöntää yksinomaan vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuuksia;
ulkomaisella ETA-lisäeläkelaitoksella ammatillista lisäeläketoimintaa harjoittavaa lisäeläkelaitosta, joka harjoittaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/41/EY tarkoitettua lisäeläketoimintaa ja joka on toisessa ETA-valtiossa asianmukaisesti hyväksytty ja rekisteröity;
osakkaalla jatkuvan kannatusmaksun suorittajaa;
palveluyrityksellä yhteisöä, joka tuottaa vakuutuskassalle sen toimintaan liittyviä palveluita;
ETA-valtiolla Euroopan talousalueeseen kuuluvaa valtiota;
säännellyillä markkinoilla ETA-valtiossa sijaitsevaa, ETA-valtion viranomaisen valvonnan alaista arvopaperipörssiä ja muuta ETA-valtiossa toimivaa vaihdantajärjestelmää, joka Vakuutusvalvontaviraston antamien määräysten mukaan rinnastetaan tällaiseen arvopaperipörssiin;
vastuuvelan bruttomäärällä vastuuvelan kokonaismäärää ennen 83 §:n 3 momentissa säädettyjen erien vähentämistä; lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan eläkekassan osalta vastuuvelan bruttomäärään luetaan myös 83 §:n 7 momentissa tarkoitetut erät;
velkasitoumuksella velkasitoumukseen perustuvaa laina- ja muuta saamista, velkasitoumukselle kertynyttä korkoa sekä joukkovelkakirjalainaa ja muita raha- ja pääomamarkkinavälineitä, ei kuitenkaan osaketta, osuutta, johdannaissopimusta eikä sellaista sitoumusta, jolla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla sitoumuksilla;
kiinteistöyhteisöllä yhteisöä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on omistaa 83 j §:n 1 momentin 1―3 kohdassa mainittuja varoja;
konsernilla osakeyhtiölaissa (734/ 1978) tarkoitettua konsernia; sekä
takauksella velkasitoumuksen takaajan antamaa omavelkaista takausta.
7 §
Kassan on sopeutettava toimintansa sellaiseksi, että se on mahdollista ilman lainanottoa. Kassa saa kuitenkin ottaa maksuvalmiutensa hoitamiseen tarvittavia lyhytaikaisia luottoja, omien toimitilojen tarkoituksenmukaiseen hankkimiseen tarvittavia luottoja sekä Vakuutusvalvontaviraston luvalla muita erityisen painavista syistä tarvittavia luottoja. Lisäeläketoiminnan osalta eläkekassa saa kuitenkin ottaa vain tilapäisesti lyhytaikaisia luottoja maksuvalmiutensa ylläpitämiseksi. Kassa ei saa antaa takausta.
8 §
Poiketen 7 §:n 3 momentin ja 182 §:n säännöksistä, eläkekassa saa sijoittaa kassan osakkaana olevaan yritykseen enintään viisi prosenttia lisäeläketoimintaan liittyvistä varoista. Jos osakkaana on konserniin kuuluva yritys, eläkekassa saa sijoittaa samaan konserniin kuuluviin yrityksiin enintään 10 prosenttia lisäeläketoimintaan liittyvistä varoista. Edellä mainittu ei koske sellaista eläkekassan lisäeläketoimintaan liittyvistä varoista osakkaana olevalle yritykselle antamaa lainaa, jolle on asetettu osakkaana olevasta yrityksestä riippumaton katekelpoinen vakuus.
9 a §
Eläkekassalla on lisäeläketoimintaa koskevien varojen osalta oikeus käyttää varojensa hoitajina Euroopan talousalueelle sijoittautuneita omaisuudenhoitajia, jotka on hyväksytty arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY, sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla annetun neuvoston direktiivin 93/22/ETY, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY tai henkivakuutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY mukaisesti. Eläkekassalla on lisäeläketoimintaa koskevien varojen osalta myös oikeus käyttää varojensa säilyttäjinä Euroopan talousalueelle sijoittautuneita säilytysyhteisöjä, jotka on hyväksytty arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin, sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla annetun neuvoston direktiivin tai luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin mukaisesti.
12 §
Vakuutuskassan säännöissä on mainittava:
säilyttääkö ja missä määrin lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan jäsen, jonka jäsenyys on päättynyt ennen eläkkeeseen tai muuhun etuuteen oikeuttavan tapahtuman sattumista, itse tai hänen edunsaajansa oikeuden eläkkeeseen tai muuhun etuuteen ( vapaakirjaoikeus );
tieto siitä, että lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan jäsenillä ja heidän edunsaajillansa on oikeus lisäeläkkeeseen tai muuhun etuuteen työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:ssä tarkoitetussa liikkeen luovutustilanteessa;
mitkä tiedot eläkekassa toimittaa muun kuin lakisääteisen toiminnan osalta jäsenille, vapaakirjan saaneille henkilöille sekä eläkkeensaajille pyynnöstä tai eläkekassan omasta toimesta 84 a ja 84 b §:ssä edellytetyllä tavalla sekä tieto siitä, miten ja milloin tiedot toimitetaan;
tiedot muun kuin lakisääteisen toiminnan osalta jäsenten, vapaakirjan saaneiden henkilöiden, eläkkeensaajien ja edunsaajien käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista;
25 §
Vakuutuskassalla tulee olla hallitus, johon kuuluu vähintään kolme jäsentä. Hallituksessa voi lisäksi olla enintään yhtä monta varajäsentä kuin on jäseniä. Sairausvakuutuslain mukaisen työpaikkakassan hallituksessa tulee kuitenkin olla vähintään viisi jäsentä, joilla on oltava henkilökohtaiset varajäsenet.
27 §
Toimitusjohtajan asuinpaikan on oltava Euroopan talousalueella. Lisäksi vähintään yhdellä hallituksen jäsenistä ja varajäsenistä on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei Vakuutusvalvontavirasto myönnä vakuutuskassalle lupaa poiketa tästä.
Vakuutuskassan johtoon kuuluvien on oltava hyvämaineisia. Heillä on oltava sellainen yleinen vakuutuskassatoiminnan tuntemus kuin vakuutuskassan toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen tai heidän palveluksessaan on oltava riittävän päteviä ja kokeneita neuvonantajia.
Vakuutuskassan johdon tulee hoitaa kassaa ammattitaitoisesti ottaen huomioon jäsenten ja vapaakirjan saaneiden henkilöiden sekä eläkkeensaajien edut.
Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei voi olla hallituksen jäsenenä eikä toimitusjohtajana.
33 §
Hallituksen on huolehdittava, että eläkekassalla on kassan toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä sekä luotettavaa hallintoa koskevista vaatimuksista.
7 lukuVakuutusmaksut, vastuuvelka ja toimintapääoma
81 a §
Lisäeläketoiminnan osalta eläkekassan vastuuvelan laskuperusteet on laadittava ottaen huomioon ensisijaisesti jäsenten, vapaakirjan saaneiden henkilöiden ja eläkkeensaajien etuuksien turvaaminen. Vastuuvelan laskennassa käytettävät muuttujat, kuten kuolemaan, eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvät oletukset ja taloudelliset oletukset on valittava varovaisuutta noudattaen. Vakuutusmatemaattisten menetelmien tulee olla samoja tilikaudesta toiseen, ellei muuttamiseen ole perusteltua syytä.
Jos eläkekassan vastuuvelan perusteita lisäeläketoiminnan osalta muutetaan, perusteita on sovellettava myös ennen muutosta jäseniksi tulleisiin, jollei heitä varten laadita eri perusteita. Jos vastuuvelan perusteita muutetaan lainsäädännön, väestörakenteen tai taloudellisen tilanteen muuttumisen johdosta siten, että uusien perusteiden mukainen vastuuvelka on vanhojen perusteiden mukaista vastuuvelkaa suurempi ja eläkekassan lisäeläketoimintaa koskevat varat eivät riittäisi suuremman vastuuvelan kattamiseen, voidaan vastuuvelkojen erotus merkitä Vakuutusvalvontaviraston luvalla taseeseen vastaavien puolelle vastuuvajauksena ( vakuutustekninen katevajaus ).
Vakuutusvalvontaviraston luvan myöntämisen edellytyksenä on, että eläkekassa laatii toteuttamiskelpoisen suunnitelman vakuutusteknisen katevajauksen kuolettamiseksi määräajassa, kuitenkin enintään kymmenen vuoden kuluessa. Luvan myöntämisen ja edellä tarkoitetun määräajan pituuden tulee perustua eläkekassan arvioituun vakuutusteknisen katevajauksen kuolettamisesta aiheutuvaan keskimääräiseen maksutason korotukseen. Suunnitelman on oltava jäsenten, vapaakirjan saaneiden henkilöiden ja eläkkeensaajien saatavilla.
Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan vastuuvelan laskemisessa käytettävien laskuperusteiden sisällöstä. Vakuutusvalvontavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä turvaavuuden ja varovaisuuden noudattamisesta laskuperusteissa ja vastuuvelan laskennassa käytettävien muuttujien valinnasta ja oletuksista.
82 §
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta eläkekassojen lisäeläketoimintaan.
82 a §
Lisäeläketoiminnan osalta eläkekassan vastuuvelan laskemisessa käytettävä korko tulee valita varovaisuutta noudattaen.
Enimmäiskoron asettamisessa 4 momentin mukaisesti on otettava huomioon pitkäaikaisten korkealaatuisten tai valtion pitkäaikaisten joukkovelkakirjalainojen markkinatuotto.
Sen estämättä, mitä 4 momentissa säädetään, lisäeläketoiminnan vastuuvelan laskemisessa käytettävä korko voidaan eläkekassan hakemuksesta Vakuutusvalvontaviraston luvalla valita 4 momentissa tarkoitettua enimmäiskorkoa suuremmaksi vastuuvelkaa kattavan omaisuuden tuottotason mukaan tekemällä siitä turvaavuuden kannalta riittävä vähennys. Tällöin on otettava huomioon myös tulevien maksujen sijoittamisesta saatavien tuottojen taso. Tuottotasoa korjataan tulevien sijoitusten tuottoa vastaavaksi siltä osin kuin vastuuvelkaa kattavien sijoitusten kesto on lyhyempi kuin vastuuvelan kesto. Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.
Vastuuvelan laskemisessa käytettävän koron enimmäismäärä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
83 §
Vakuutuskassan on katettava 79 §:ssä ja 80 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastuuvelka. Lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkekassan lisäeläketoiminnan vastuuvelasta voidaan tällöin vähentää 81 a §:n 2 momentissa tarkoitetun vakuutusteknisen katevajauksen kuolettamatta oleva määrä.
Vakuutuskassan on katettava vastuuvelka jäljempänä tässä pykälässä säädettyihin omaisuuslajeihin kuuluvin sellaisin varoin, jotka käypään arvoon Vakuutusvalvontaviraston määräämien perusteiden mukaan arvostettuina riittävät kattamaan vastuuvelan, josta ensin on vähennetty seuraavat erät:
jälleenvakuuttajan osuus enintään Vakuutusvalvontaviraston hyväksymään määrään;
takautumisoikeuteen perustuvat saamiset; sekä
sosiaali- ja terveysministeriön määräämissä tapauksissa erityisistä syistä vähennettävät muut erät.
Sosiaali- ja terveysministeriö voi erityisestä syystä määrätä, että tietyt katteeseen kuuluvat varat arvostetaan niiden käyvästä arvosta poikkeavasti.
Vastuuvelan katteen on, sen mukaan kuin 83 h―83 r §:ssä säädetään, oltava:
joukkovelkakirjalainoja ja muita raha- ja pääomamarkkinavälineitä;
velkasitoumuksiin perustuvia laina- ja muita saamisia;
osakkeita ja muita tuotoltaan vaihtelevia omistusosuuksia;
osuuksia sijoitusrahastoissa ja muissa niihin rinnastettavissa yhteissijoitusyrityksissä;
kiinteistöjä, rakennuksia ja kiinteään omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia, kuten nautinta- ja käyttöoikeuksia ja tontinvuokraoikeuksia; osakkeita ja osuuksia kiinteistöyhteisöissä; oikeuksia vesivoimalaitoksen käytössä olevaan vesivoimaan edellyttäen, että vesivoiman käyttöoikeuden vakuudeksi on vahvistettu kiinnitys; rakennusaikaisia saamisia sellaiselta kiinteistöyhteisöltä, joka omistaa tässä kohdassa tarkoitettuja varoja ja jossa vakuutuskassalla on määräämisvalta;
vakuutusmaksusaamisia osakkailta ja jäseniltä sekä muita saamisia jälleenvakuuttajalta kuin 3 momentin 1 kohdassa mainittuja jälleenvakuuttajan osuuksia;
verosaamisia ja muita saamisia valtioilta ja muilta julkisyhteisöiltä;
muita kuin 5 kohdassa tarkoitettuja aineellisiin hyödykkeisiin luettavia varoja;
rahaa ja pankkisaamisia, talletuksia luottolaitoksissa ja muissa laitoksissa, joilla on oikeus vastaanottaa talletuksia;
siirtosaamisia, kuten kertyneitä korkoja, kertyneitä vuokria ja muita tulojäämiä sekä menoennakoita; tai
lakisääteisen eläkevakuutuksen osalta sosiaali- ja terveysministeriön tämän vakuutuslajin erityisluonteen johdosta hyväksymiä muita eriä.
Vakuutusvalvontavirasto voi vakuutuskassan hakemuksesta hyväksyä vastuuvelan katteeksi määräajaksi muitakin kuin 5 momentissa tarkoitettuja varoja ja sitoumuksia, jotka niiden laatuun ja varmuuteen nähden voidaan rinnastaa 5 momentissa tarkoitettuihin varoihin.
Säännöksiä kiinteistöistä, rakennuksista ja tämän pykälän 5 momentin 5 kohdassa tarkoitetuista oikeuksista sovelletaan 83 h―83 r §:n osalta myös sellaisen kiinteistöyhteisön, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa ja jossa vakuutuskassalla on määräämisvalta, omistamiin tällaisiin varoihin samalla tavoin kuin jos nämä varat olisivat vakuutuskassan suorassa omistuksessa.
Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan eläkekassan on vastuuvelan lisäksi katettava sosiaali- ja terveysministeriön määräämät muut vastuuvelkaan rinnastettavat erät noudattaen soveltuvin osin tämän pykälän säännöksiä.
83 b §
Eläkekassan työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa koskevalla toimintapääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla eläkekassan tämän toiminnan varat ja muut niihin rinnastettavat sitoumukset ja vakuudet ylittävät eläkekassan sanotusta vakuutustoiminnasta johtuvat velat ja muut näihin rinnastettavat sitoumukset, siten kuin siitä 2―10 momentissa säädetään ja 10 momentin nojalla tarkemmin määrätään. Vastuuvelkaa laskettaessa ei oteta huomioon 79 §:n 2 momentissa tarkoitettua lisävakuutusvastuuta.
Toimintapääomaan luetaan seuraavat erät:
rahana maksettu takuupääoma tai pohjarahasto;
vararahasto ja muut oman pääoman rahastot;
tilikauden ja edellisten tilikausien ylijäämistä kertynyt oma pääoma;
kirjanpitolain (1336/1997) 5 luvun 15 §:ssä tarkoitetut vapaaehtoiset varaukset;
edellä 79 §:n 2 momentissa tarkoitettu lisävakuutusvastuu;
omaisuuden käypien arvojen ja taseen kirjanpitoarvojen positiivinen erotus siltä osin kuin sitä ei voida pitää luonteeltaan poikkeuksellisena;
takaukset ja vakuudet, jotka 83 h―83 r §:n mukaan voidaan hyväksyä vakuutuskassan velkasitoumusten yhteydessä vastuuvelan katteeksi;
eläkekassan hakemuksesta ja Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella enintään viisi prosenttia osakkaiden palkkasummasta, joka on työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla ministeriön antamien perusteiden mukaisen vuosimaksun perusteena;
eläkekassan hakemuksesta ja Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella muut 1―8 kohdassa mainittuihin eriin rinnastettavat erät.
Sellaisessa eläkekassassa, jossa on järjestetty sekä lakisääteinen eläketurva että sitä täydentävä vapaaehtoinen lisäeläketurva, voidaan 1 momentin 1―4, 6 ja 7 kohdan mukaiset erät lukea toimintapääomaan siltä osin kuin ne kuuluvat lakisääteistä eläketurvaa harjoittavalle osastolle tai ovat kyseisen osaston omaisuutta.
Toimintapääomasta vähennetään:
tilikauden ja edellisten tilikausien tappio;
taseen kirjanpitoarvojen ja omaisuuden käypien arvojen positiivinen erotus;
kaikki sellaiset taseeseen merkitsemättömät velkoihin rinnastettavat erät, joiden suoritusvelvollisuutta on pidettävä todennäköisenä.
Sellaisessa eläkekassassa, jossa on järjestetty sekä lakisääteinen eläketurva että sitä täydentävä vapaaehtoinen lisäeläketurva, 1 momentissa luetellut erät vähennetään toimintapääomasta siltä osin kuin ne kuuluvat lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavalle osastolle tai ovat kyseisen osaston velvoitteita.
Toimintapääoman vähimmäismäärää vastaavan määrän on muodostuttava 2 momentin 1―5 kohdassa tarkoitetuista eristä, joista on vähennetty 4 momentissa tarkoitetut erät.
Toimintapääomasta 83 c §:n 1 momentissa tarkoitettua vakavaraisuusrajaa vastaavan määrän on muodostuttava tämän pykälän 2 momentin 1―7 kohdassa tarkoitetuista eristä. Edellä 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetuista takauksista ja vakuuksista saadaan tällöin kuitenkin lukea hyväksi ainoastaan vakuutuskassan 83 h §:ssä lueteltujen yhteisöjen antamat takaukset.
Toimintapääomasta saa olla muita 2 momentissa lueteltuja eriä määrä, joka on enintään puolet toimintapääoman ja vakavaraisuusrajan välisestä erotuksesta.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää, että edellä 2 momentin 6 kohdassa ja 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetut joukkovelkakirjat ja vastaavat muut raha- ja pääomamarkkinavälineet voidaan arvostaa eläkekassan toimintapääomassa niiden käyvästä arvosta poikkeavasti.
Vakuutusvalvontavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä toimintapääomaan luettavista ja siitä vähennettävistä eristä.
83 c §
Eläkekassan työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa koskeva vakavaraisuusraja määritellään riskiteoreettisesti vastaamaan yhden vuoden toimintapääoman tarvetta ottaen huomioon kyseistä toimintaa koskevien sijoitusten jakautuminen eri omaisuuslajeihin. Vakavaraisuusrajan laskemisesta ja siihen luettavista eristä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Edellä 83 b §:ssä tarkoitetun toimintapääoman vähimmäismäärä on yksi kolmasosa vakavaraisuusrajasta, kuitenkin vähintään yksi prosentti eläkekassan 79 §:n 2 momentissa tarkoitetusta työntekijäin eläkelain mukaisesta vastuuvelasta. Toimintapääoman vähimmäismäärää vastaavan määrän on muodostuttava 83 b §:n 6 momentissa säädettävistä eristä.
83 f §
Lisäeläketoiminnan osalta eläkekassan sijoitussuunnitelman on sisällettävä sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys. Selvitystä on tarkistettava ilman viivytystä kaikkien merkittävien sijoituspolitiikkaa koskevien muutosten jälkeen ja vähintään joka kolmas vuosi. Sijoituspolitiikan periaatteita koskevan selvityksen tulee sisältää selostus käytetyistä sijoitusriskien mittaamis- ja hallintamenetelmistä sekä strategiasta, jota noudattaen kassa on jakanut sijoittamansa varat ottaen huomioon vastuuvelan luonteen ja keston.
83 g §
Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon rinnastetaan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) muut jäsenvaltiot:
83 h §:n 1 momentin 1 kohtaa sovellettaessa;
83 h §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa, 83 i §:n 1―3 kohtaa sekä 83 j §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa.
83 h §
Vastuuvelan koko bruttomäärän katteena saa olla:
velkasitoumuksia, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtio, Ahvenanmaan maakunta tai sellainen kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenistä ainakin yksi on ETA-valtio;
velkasitoumuksia, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtiossa sijaitseva sellainen kunta, kuntayhtymä, julkisyhteisönä toimiva seurakunta tai muu sellainen niihin rinnastettava alueellinen julkisyhteisö, jolla tai jonka jäsenillä on veronkanto-oikeus;
velkasitoumuksia, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtiossa toimiluvan saanut julkisen valvonnan alainen talletuspankki tai vakuutusyhtiö tai muu sellainen yhteisö, jonka Vakuutusvalvontavirasto rinnastaa edellä tarkoitettuun talletuspankkiin tai vakuutusyhtiöön;
rahasto-osuuksia sijoitusrahastoissa, jotka sääntöjensä mukaan sijoittavat varansa tässä pykälässä tarkoitettuihin omaisuuslajeihin ja jotka on perustanut ETA-valtiossa toimiluvan saanut julkisen valvonnan alainen rahastoyhtiö, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa;
rahasto-osuuksia muissa sijoitusrahastoihin rinnastettavissa ETA-valtiossa julkisen valvonnan alaisissa yhteissijoitusyrityksissä, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa ja jotka sääntöjensä mukaan sijoittavat varansa tässä pykälässä tarkoitettuihin omaisuuslajeihin; ja
velkasitoumuksia, joiden vakuutena on 1―5 kohdassa tarkoitettuja velkasitoumuksia tai rahasto-osuuksia.
Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen rahasto-osuuksien lukemisesta vastuuvelan bruttomäärän katteeseen.
83 i §
Enintään 50 prosenttia vastuuvelan bruttomäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla:
velkasitoumuksia, joissa velallisena tai takaajana on ETA-valtiossa toimiluvan saanut julkisen valvonnan alainen muu luottolaitos kuin 83 h §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu talletuspankki tai siihen saman kohdan nojalla rinnastettu muu yhteisö;
velkasitoumuksia, joissa velallisena on yhteisö, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa ja jonka osakkeilla tai osuuksilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla ETA-valtiossa;
velkasitoumuksia, joilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla ETA-valtiossa ja joissa velallisena on muu kuin 1 tai 2 kohdassa taikka 83 h §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettu yhteisö; ja
velkasitoumuksia, joiden vakuutena on 1―3 kohdassa tarkoitettuja velkasitoumuksia.
83 j §
Enintään 50 prosenttia vastuuvelan bruttomäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla:
osakkeita ja osuuksia yhteisöissä, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa ja joiden osakkeilla tai osuuksilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla ETA-valtiossa, lukuun ottamatta osakkeita ja osuuksia kiinteistöyhteisöissä;
edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen liikkeeseen laskemia sitoumuksia, joilla on huonompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla;
rahasto-osuuksia sijoitusrahastoissa, jotka sääntöjensä mukaan sijoittavat varansa 83 h tai 83 i §:ssä tai tässä pykälässä tarkoitettuihin omaisuuslajeihin ja jotka on perustanut ETA-valtiossa toimiluvan saanut julkisen valvonnan alainen rahastoyhtiö, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa;
rahasto-osuuksia muissa sijoitusrahastoihin rinnastettavissa ETA-valtiossa julkisen valvonnan alaisissa yhteissijoitusyrityksissä, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa ja jotka sääntöjensä mukaan sijoittavat varansa 83 h tai 83 i §:ssä tai tässä pykälässä tarkoitettuihin omaisuuslajeihin; ja
velkasitoumuksia, joiden vakuutena on 1―4 kohdassa tarkoitettuja osakkeita, osuuksia, sitoumuksia tai rahasto-osuuksia.
Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen rahasto-osuuksien lukemisesta vastuuvelan bruttomäärän katteeseen.
83 k §
Enintään 40 prosenttia vastuuvelan bruttomäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla:
ETA-valtiossa olevia kiinteistöjä ja rakennuksia;
vakuutuskassalain 83 §:n 5 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja ETA-valtiossa olevaan kiinteään omaisuuteen tai vesivoimaan kohdistuvia oikeuksia;
osakkeita ja osuuksia kiinteistöyhteisöissä, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa; ja
velkasitoumuksia ja rakennusaikaisia saamisia 3 kohdan mukaisilta kiinteistöyhteisöiltä, joissa vakuutuskassalla on määräämisvalta.
Yhdessä 1 momentissa mainittujen omaisuuslajien kanssa saadaan yhteensä enintään 70 prosenttia vastuuvelan bruttomäärästä kattaa sellaisilla velkasitoumuksilla, joiden vakuudeksi on voimassa kiinnitys 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun omaisuuslajiin taikka joiden vakuutena on 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja osakkeita tai osuuksia.
83 l §
Enintään 25 prosenttia vastuuvelan bruttomäärästä saadaan kattaa varoilla ja sitoumuksilla, jotka on sijoitettu yhteen kohteeseen, jos kysymyksessä on sijoitus:
velkasitoumuksiin, joissa velallisena tai takaajana on 83 h §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu julkisyhteisö tai 83 i §:n 1 kohdassa tarkoitettu luottolaitos; tai
83 h §:n 1 momentin 4 tai 5 kohdassa tai 83 j §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun sijoitusrahastoon tai siihen rinnastettavaan yhteissijoitusyritykseen.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin rinnastetaan velkasitoumukset, joiden vakuutena on mainittuja velkasitoumuksia.
Jos 1 momentissa tarkoitetun yhteisön osakkeet tai osuudet noteerataan säännellyillä markkinoilla, enimmäisrajaa sovellettaessa lasketaan yhteen yhteisön osakkeet ja osuudet sekä sitoumukset, joilla on huonompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla.
83 m §
Enintään 15 prosenttia vastuuvelan bruttomäärästä saadaan kattaa varoilla ja sitoumuksilla, jotka on sijoitettu yhteen kohteeseen, jos kysymyksessä on sijoitus:
83 k §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettuun kiinteistöön, rakennukseen, oikeuteen tai kiinteistöyhteisöön;
velkasitoumuksiin, joiden vakuudeksi on voimassa kiinnitys yhteen 1 kohdassa tarkoitettuun kohteeseen tai joiden vakuutena on osakkeita ja osuuksia samassa kiinteistöyhteisössä; tai
velkasitoumuksiin ja rakennusaikaisiin saamisiin 83 k §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulta kiinteistöyhteisöltä, jossa vakuutuskassalla on määräämisvalta.
Jos kiinteistö, rakennus, 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden kohde tai velkasitoumuksen vakuudeksi vahvistetun kiinnityksen kohde ovat yksi ja sama tai ne sijaitsevat niin lähekkäin toisiaan, että niitä voidaan pitää yhtenä sijoituksena, kaikki tähän kohteeseen liittyvät 1 momentissa tarkoitetut sijoitukset on laskettava yhteen mainitussa momentissa säädettyä enimmäisrajaa sovellettaessa.
83 n §
Enintään 5 prosenttia vastuuvelan bruttomäärästä saadaan kattaa varoilla ja sitoumuksilla, jotka on sijoitettu yhteen kohteeseen 83 j §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun saman yhteisön osakkeisiin ja osuuksiin sekä sellaisiin sitoumuksiin, joilla on huonompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla.
Yhdessä 1 momentissa tarkoitettujen omaisuuslajien kanssa saa yhteensä enintään 10 prosenttia vastuuvelan bruttomäärää vastaava osa katteesta olla:
saman yhteisön velkasitoumuksia, joilla ei ole vakuutta tai joiden vakuutena on 1 momentissa tarkoitettuja varoja; ja
muiden velallisten antamia velkasitoumuksia, joiden vakuutena on 1 momentissa tai edellä 1 kohdassa tarkoitettuja saman yhteisön varoja.
Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn lisäksi katteena olevista varoista saa olla sijoitettuna yhteensä enintään 10 prosenttia saman yhteisön 83 i §:n 3 kohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin.
83 o §
Vastuuvelan bruttomäärän katteena olevista varoista saa olla sijoitettuna 83 h―83 k §:ssä tarkoitettuun sellaiseen omaisuuteen, jonka arvo perustuu pääosin vakuutuskassan osakkaan toimintaan, enintään 25 prosenttia bruttomäärästä. Yhden toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaan kohteeseen saa tällöin kuitenkin olla sijoitettuna enintään 15 prosenttia vastuuvelan bruttomäärästä.
Vakuutusvalvontavirasto voi erityisistä syistä myöntää määräajaksi poikkeuksia 1 momentin säännöksistä.
83 p §
Edellä 83 i, 83 j, 83 l, 83 n ja 83 o §:ssä säädettyjä enimmäisrajoja sovellettaessa on laskettava yhteen myös sijoitukset, jotka kohdistuvat tai liittyvät yhteisön kanssa samaan konserniin kuuluvaan muuhun yhteisöön.
83 q §
Enintään 20 prosenttia vastuuvelan bruttomäärän katteena olevista varoista saa olla muun valuutan kuin euron määräisiä taikka sellaisia varoja, joita ei ole täysin suojattu valuuttakurssien muutoksilta. Eläkekassan lisäeläketoiminnan osalta enintään 30 prosenttia vastuuvelan bruttomäärän katteena olevista varoista saa olla muun valuutan kuin euron määräisiä tai sellaisia varoja, joita ei ole täysin suojattu valuuttakurssien muutoksilta.
83 r §
Vakuutusvalvontavirasto voi vakuutuskassan hakemuksesta antaa määräajaksi luvan 83 i―83 n §:ssä säädetyn enimmäisrajan ylitykseen.
8 lukuTiedonantosäännökset, vakuutuskassan vastuun rajoittaminen ja etuuden maksaminen
84 a §
Eläkekassan on kohtuullisin väliajoin saatettava lisäeläke-etuihin oikeutetuille kassan jäsenille ja vapaakirjan saaneille henkilöille sekä tarvittaessa heidän edustajilleen tiedoksi voimassa olevat eläkekassan säännöt, joista käy ilmi heidän lisäetujensa laajuus, lisäetujen saamiseen liittyvät edellytykset ja valintamahdollisuudet sekä kohtuullisen ajan kuluessa olennaiset tiedot eläkejärjestelmän sääntöihin tehdyistä muutoksista.
Eläkekassan on annettava jäsenille ja vapaakirjan saaneille henkilöille vuosittain selvitys taloudellisesta tilanteestaan lisäeläketoiminnan osalta.
Kunkin eläkkeensaajan on saatava eläkkeelle jäädessään tai muiden etuuksien erääntyessä yksityiskohtaiset tiedot niistä eläke- ja muista etuuksista, joihin hän on oikeutettu. Lisäksi kunkin eläkkeensaajan sekä tarvittaessa hänen edustajansa on saatava kohtuullisen ajan kuluessa tieto eläkejärjestelmän sääntöihin tehdyistä olennaisista muutoksista.
84 b §
Eläkekassan jäsenten, vapaakirjan saaneiden henkilöiden ja eläkkeensaajien sekä tarvittaessa heidän edustajiensa on saatava pyynnöstä:
tilinpäätös ja vuosikertomus ja, jos lisäeläkekassa vastaa useammasta kuin yhdestä lisäeläkejärjestelmästä, kunkin lisäeläkejärjestelmän tilinpäätös ja vuosikertomus; ja
sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys.
Eläkekassan jäsenten ja vapaakirjan saaneiden henkilöiden on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot:
eläke-etuuksien tavoitetasosta;
etuuksien tasosta jäsenyyden päättyessä; sekä
säännöistä, jotka koskevat eläkeoikeuksien siirtämistä toiseen eläkelaitokseen siinä tapauksessa, että työsuhteen päättymisestä johtuen jäsenyys päättyy.
Liikkeen luovutuksen kohteena olevien jäsenten on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot karttuneen lisäeläke-etuuden määrästä, etuuksien siirtymisestä ja heidän oikeuksistaan liikkeen luovutustilanteessa.
96 §
Sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä, että työntekijäin eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkekassojen valvontatehtäviä siirretään eläketurvakeskukselle.
97 §
Vakuutuskassan on vuosittain kuukauden kuluessa siitä kassankokouksesta, jossa tilinpäätös ja toimintakertomus on vahvistettu, toimitettava Vakuutusvalvontavirastolle tilinpäätös, toimintakertomus, tilintarkastajien lausunto ja sanotun kassankokouksen pöytäkirja sekä samalla tai viraston määräämänä ajankohtana vahvistetun kaavan mukainen kertomus toiminnastaan.
Kassan on annettava Vakuutusvalvontavirastolle ja sosiaali- ja terveysministeriölle niiden määräämässä kohtuullisessa ajassa toiminnastaan muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, jos ne ovat tarpeellisia tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.
Eläkekassan ja yritysten tai laitosten, joille on siirretty eläkekassan toimintoja, on annettava Vakuutusvalvontavirastolle pyynnöstä tietoja eläkekassan ja yritysten tai laitosten välisistä sellaisista seikoista, joilla on vaikutusta eläkekassan taloudelliseen asemaan tai jotka ovat keskeisiä tehokkaan valvonnan kannalta.
Kassan on toimitettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot myös eläketurvakeskukselle, jos sosiaali- ja terveysministeriö on siirtänyt sille valvontaan liittyviä tehtäviä. Sairausvakuutuslain mukaisen työpaikkakassan on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat myös Kansaneläkelaitokselle.
99 §
Jollei vakuutuskassa noudata lakia, sääntöjään tai vakuutusta varten vahvistettuja perusteita taikka sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston tämän lain nojalla antamia asetuksia tai määräyksiä tai jolleivät sen toiminnan perusteet enää ole lain mukaiset, Vakuutusvalvontaviraston tulee kehottaa kassaa korjaamaan asia määräajassa, joka ilman pakottavia syitä ei saa olla kuutta kuukautta pitempi.
Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus kieltää kassankokouksen, hallintoneuvoston tai hallituksen 1 momentissa mainittua asiaa koskevan päätöksen täytäntöönpano. Jos päätös on jo pantu täytäntöön, Vakuutusvalvontavirasto voi velvoittaa kassan ryhtymään toimenpiteisiin oikaisun aikaansaamiseksi.
Tässä pykälässä tarkoitetun kehotuksen tai kiellon tehosteeksi Vakuutusvalvontavirasto voi asettaa uhkasakon. Päätökseen, jolla uhkasakko on asetettu, ei voida hakea muutosta valittamalla. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Etelä-Suomen lääninhallitus.
Jollei tässä pykälässä mainittua kehotusta tai kieltoa noudateta, Vakuutusvalvontavirasto voi määrätä kassan toiminnan osittain lopetettavaksi tai kassan purettavaksi. Kassaa purettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 11 luvussa säädetään.
100 §
Jollei vakuutuskassalla ole hallitusta tai jollei hallitus hoida tehtäviään, Vakuutusvalvontavirasto voi määrätä yhden tai useamman toimitsijan hoitamaan kassan asioita, kunnes uusi hallitus on valittu tai aikaisempi ryhtyy uudelleen hoitamaan tehtäviään.
Toimitsijoille maksetaan Vakuutusvalvontaviraston hyväksymä palkkio ja kustannusten korvaus kassan varoista. Jolleivät kassan varat riitä palkkion ja korvauksen maksuun, puuttuva osa maksetaan niistä varoista, jotka kassoilta peritään vakuutustarkastuksen kustannusten korvaamiseksi.
101 §
Milloin Vakuutusvalvontavirasto katsoo vakuutuskassan joutuneen tai olevan joutumassa sellaiseen tilaan, että kassa on purettava, Vakuutusvalvontavirasto voi kieltää kassaa luovuttamasta tai panttaamasta kassan omaisuutta.
Vakuutusvalvontavirasto voi kieltää 9 a §:ssä tarkoitettujen omaisuudenhoitajien tai säilytysyhteisöjen hallinnassa olevien lisäeläkekassan varojen käyttämisen 1 momentissa mainituissa tilanteissa.
14 a lukuRajat ylittävä toiminta
157 a §
ETA-lisäeläkekassan muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa harjoittamaan lisäeläketoimintaan sovelletaan 157 b―157 j §:n säännöksiä.
Lisäeläketoimintaa harjoittavalla ulkomaisella ETA-lisäeläkelaitoksella on oikeus harjoittaa lisäeläketoimintaa Suomessa. Ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen Suomessa harjoitettavaan lisäeläketoimintaan sovelletaan vastaavasti, mitä ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain (398/1995) 1 §:n 4 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön lisäeläketoiminnasta Suomessa kuitenkin siten, että 15 a―15 d §:ää ei sovelleta.
157 b §
ETA-lisäeläkekassan, jonka tarkoituksena on hoitaa toisen ETA-valtion alueella sijaitsevien yritysten tai itsenäisten ammatinharjoittajien vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuuksia, on haettava Vakuutusvalvontavirastolta lupa ennen toiminnan aloittamista.
ETA-lisäeläkekassan on ilmoitettava lupahakemuksen yhteydessä Vakuutusvalvontavirastolle seuraavat tiedot:
sen yrityksen nimi tai itsenäisten ammatinharjoittajien nimet, joiden lisäeläkejärjestelmää ETA-lisäeläkekassa alkaa hoitaa;
ETA-valtio, jonka ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaa sosiaali- ja työlainsäädäntöä sovelletaan 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen ja jäsenten väliseen suhteeseen tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin; sekä
selvitys ETA-lisäeläkekassalle hoidettavaksi tulevan eläkejärjestelmän pääpiirteistä.
Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset lupahakemuksen yhteydessä annettavista tiedoista.
157 c §
Jos Vakuutusvalvontavirastolla ei ole syytä epäillä, että ETA-lisäeläkekassan hallinnollinen rakenne tai taloudellinen tila taikka laitoksen johtajien maine tai ammatillinen pätevyys ja kokemus ei ole yhteensopiva ehdotetun lisäeläketoiminnan kanssa, Vakuutusvalvontaviraston on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se sai kaikki 157 b §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot, toimitettava nämä tiedot 157 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava asiasta ETA-lisäeläkekassalle.
157 d §
Vakuutusvalvontaviraston on ilmoitettava ETA-lisäeläkekassalle niistä ammatillisiin lisäeläkkeisiin sovellettavista sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimuksista ja sijoittamista koskevista säännöksistä, joiden mukaisesti toisessa ETA-valtiossa sijaitsevaa yritystä tai sijaitsevia itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevaa lisäeläkejärjestelmää tulee hoitaa. Vakuutusvalvontaviraston on lisäksi ilmoitettava ETA-lisäeläkekassalle niistä tiedonantosäännöksistä, joita on sovellettava 157 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa valtiossa jäsenten ja vapaakirjan saaneiden henkilöiden osalta.
Suomessa toimiva ETA-lisäeläkekassa voi aloittaa toisessa ETA-valtiossa sijaitsevan yrityksen tai sijaitsevien itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkejärjestelmien hoitamisen, kun ETA-lisäeläkekassa on saanut Vakuutusvalvontavirastolta tiedon 1 momentissa tarkoitetuista ehdoista, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa siitä, kun 157 a §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun valtion toimivaltainen viranomainen vastaanotti 157 c §:ssä mainitut tiedot Vakuutusvalvontavirastolta.
Ennen ETA-lisäeläkekassan toiminnan aloittamista Vakuutusvalvontaviraston on merkittävä ETA-lisäeläkekassa vakuutuskassarekisteriin. Vakuutuskassarekisterissä on mainittava lisäksi ne ETA-valtiot, joissa ETA-lisäeläkekassa toimii.
157 e §
ETA-lisäeläkekassan on noudatettava rajat ylittävässä toiminnassaan 157 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa valtiossa sovellettavaa sosiaali- ja työlainsäädäntöä. Lisäksi 157 b §:n 2 momentin 2 kohdassa mainitun valtion toimivaltaisten viranomaisten vaatimuksesta ETA-lisäeläkekassan on sovellettava kyseisessä valtiossa noudatettavia sijoittamista koskevia säännöksiä niiden varojen osalta, jotka vastaavat kyseisessä valtiossa harjoitettavaa toimintaa. ETA-lisäeläkekassan on myös noudatettava kyseisessä valtiossa noudatettavia tiedonantosäännöksiä niiden jäsenten ja vapaakirjan saaneiden henkilöiden osalta, jotka kuuluvat ETA-lisäeläkekassan kyseisessä valtiossa hoitaman lisäeläkejärjestelmän piiriin.
Vakuutusvalvontaviraston on ilmoitettava ETA-lisäeläkekassalle 1 momentissa tarkoitettujen säännösten merkittävistä muutoksista, jos ne voivat vaikuttaa toisessa ETA-valtiossa sijaitsevan yrityksen tai sijaitsevien itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevan lisäeläkejärjestelmän hoitamiseen.
157 f §
Vapaaehtoisia lisäeläke-etuuksia myöntävä eläkekassa voidaan muuttaa ETA-lisäeläkekassaksi. Hakemukseen ja rajat ylittävän toiminnan aloittamiseen sovelletaan 157 b―157 d §:ää.
157 g §
ETA-lisäeläkekassan on katettava muissa ETA-valtioissa kuin Suomessa harjoittamaansa lisäeläketoimintaan liittyvä vastuuvelka kokonaisuudessaan.
157 h §
ETA-lisäeläkekassan on pidettävä rajat ylittävään toimintaan liittyvät varat ja mahdolliset velat sekä tuotot ja kulut erillään Suomessa harjoittamaansa toimintaan liittyvistä vastaavista eristä.
Jos ETA-lisäeläkekassa hoitaa lisäeläkejärjestelmiä usean ETA-valtion alueella, sen on pidettävä eri ETA-valtioissa hoidettavien lisäeläkejärjestelmien varat erillään toisistaan, jos jonkin tässä tarkoitetun valtion kansalliset sijoittamista koskevat vaatimukset sitä edellyttävät.
157 i §
ETA-lisäeläkekassan säännöissä on mainittava ne ETA-valtiot, joissa ETA-lisäeläkekassa toimii.
ETA-lisäeläkekassan säännöissä on lisäksi mainittava, miten ETA-lisäeläkekassan omaisuus ositetaan ennen omaisuuden jakoa 122 §:n 2 momentin mukaisesti rajat ylittävää toimintaa koskevan vakuutuskannan ja muun vakuutuskannan kesken.
157 j §
Vakuutusvalvontavirasto voi rajoittaa ETA-lisäeläkekassan toimintaa tai kieltää sen kokonaan, jos ETA-lisäeläkekassa ei noudata rajat ylittävässä toiminnassa 157 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun valtion sosiaali- ja työlainsäädäntöä.
172 a §
Vakuutusvalvontavirastoon ei sovelleta, mitä tämän lain 65 §:ssä, 70 §:n 1 momentissa, 72 b §:ssä, 74 a §:n 1 momentin 3 kohdassa, 74 b §:n 1, 2, 4 ja 5 momentissa, 74 c §:n 3 momentissa, 77 §:ssä, 79 §:n 2 momentissa, 82 a §:n 2 momentissa, 83 §:n 3 momentin 3 kohdassa, 4 momentissa, 5 momentin 11 kohdassa ja 8 momentissa, 83 a §:n 1 ja 3 momentissa, 83 b §:n 2 momentin 8 kohdassa ja 9 momentissa, 83 d §:n 5 momentissa, 91 §:n 4 momentissa, 96 §:ssä, 97 §:n 2 ja 4 momentissa, 99 §:n 1 momentissa, 132 §:n 2 ja 3 momentissa, 134 §:n 2 momentissa, 165 §:n 2 momentissa, 165 b §:ssä, 165 c §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 3 momentissa, 167―169 §:ssä ja 170 §:n 4 momentissa säädetään sosiaali- ja terveysministeriöstä tai asianomaisesta ministeriöstä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2006.
Sen estämättä, mitä 7 §:n 2 momentissa säädetään, eläkekassa saa pitää ennen tämän lain voimaantuloa otetut lainat voimassa lainaehtosopimusten mukaisesti.
Sen estämättä, mitä 8 §:n 2 momentissa säädetään, lisäeläkekassa saa säilyttää tämän lain voimaan tullessa osakkaana olevaan yritykseen tehdyt sijoitukset 23 päivään syyskuuta 2010. Tämän lain voimaantulon jälkeen osakkaana olevalle yritykselle annettuihin uusiin lainoihin ja ennen tämän lain voimaantuloa osakkaana olevalle yritykselle annettuihin lainoihin tehtäviin muutoksiin sovelletaan, mitä 8 §:n 2 momentissa säädetään. Mitä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta ETA-lisäeläkekassojen rajat ylittävään toimintaan.
Jos vakuutuskassan vastuuvelan bruttomäärän katteena olevat 83 h―83 n §:ssä tarkoitetut varat ylittivät 5 päivänä maaliskuuta 1999 mainituissa pykälissä säädetyt enimmäisrajat, kassan on vuoden 2005 loppuun mennessä huolehdittava ylityksen poistamisesta. Näiden varojen ja sitoumusten määrä ei saa kasvaa tai suhteellinen osuus katteena olevista kaikista varoista nousta sinä aikana, kun enimmäisraja ylittyy. Vakuutusvalvontavirasto voi erityisestä syystä kassan hakemuksesta jatkaa tässä momentissa säädettyä määräaikaa 83 j ja 83 l §:ssä tarkoitettujen varojen osalta enintään viidellä vuodella.
Tällä lailla kumotaan vakuutuskassan vastuuvelan katteesta 23 päivänä joulukuuta 1998 annettu asetus (1138/1998) ja työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavan eläkekassan toimintapääomaan luettavista eristä 30 päivänä joulukuuta 1997 annettu asetus (1324/1997) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
TaVM 3/2006
EV 34/2006
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY (32003L0041); EYVL N:o L 235, 23.9.2003 s. 10
Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2006
Tasavallan Presidentti TARJA HALONENSosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen