1374/2004

Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2004

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisestä syrjäisillä alueilla sekä kuolleiden lemmikkieläinten hävittämisestä

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 5 §:n ja 12 §:n nojalla, sellaisina kuin ne ovat, edellinen laissa 424/1994 ja jälkimmäinen osaksi laeissa 809/1992 ja 424/1994:

1 §
Tarkoitus ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on estää eläintautien leviäminen tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden (sivutuote) välityksellä. Asetus koskee muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (sivutuoteasetus) ja sitä täydentävän Euroopan yhteisön lainsäädännön tarkoittamaa syrjäisillä alueilla tapahtuvaa, tässä asetuksessa mainittujen sivutuotteiden hävittämistä, syrjäisten alueiden määrittelemistä ja niillä tapahtuvan valvonnan järjestämistä sekä kuolleiden lemmikkieläinten hävittämistä.

2 §
Valvontaviranomaiset

Tämän asetuksen noudattamisen valvontaa johtaa maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja valvontaviranomaisia ovat:

1) läänin alueella läänineläinlääkäri;

2) kunnan alueella kunnaneläinlääkäri;

3) poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa sekä teurastuspaikoissa, pienimuotoisissa leikkaamoissa ja kala-alan laitoksissa eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/1996) mukainen valvontaviranomainen.

3 §
Syrjäiset alueet hävitettäessä kokonaisia raatoja

Nautojen, biisonien, lampaiden ja vuohien kokonaisten raatojen hävittämisen osalta liitteen 1 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 kuuluvien kesysikojen, mukaan lukien minisikojen, sekä villisikojen ja niiden risteytyksien, luonnonvaraista eläinkantaa lukuun ottamatta (sika), kokonaisten raatojen ja siipikarjan kokonaisten raatojen hävittämisen osalta liitteen 2 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 kuuluvien turkiseläinten kokonaisten raatojen hävittämisen osalta liitteen 3 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 kuuluvien hevosten ja muiden kavioeläinten, alpakoiden ja porojen kokonaisten raatojen sekä kokonaisten kalojen ja rapujen hävittämisen osalta koko Suomi on syrjäistä aluetta.

Kuolleina syntyneiden eläinten osalta koko Suomi on 1―3 momenteista poiketen syrjäistä aluetta.

4 §
Syrjäiset alueet hävitettäessä muita kuin kokonaisia raatoja

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/1996) mukaisista teurastuspaikoista ja pienimuotoisista leikkaamoista peräisin olevien sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluvien sivutuotteiden hävittämisen osalta liitteen 2 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Alkuperätilalla, ainoastaan viljelijän ja hänen perheensä omaan elintarvikekäyttöön, teurastetuista eläimistä saatavien luokkaan 1, 2 ja 3 kuuluvien sivutuotteiden hävittämisen osalta koko Suomi on syrjäistä aluetta.

Tuoreiden kalasta tai ravuista saatavien sivutuotteiden, jotka on saatu kala- tai raputuotteita ihmisravinnoksi valmistavilta laitoksilta, sekä porojen teurastuksesta ja poron lihan leikkaamisesta saatavien sivutuotteiden hävittämisen osalta koko Suomi on syrjäistä aluetta.

5 §
Sivutuotteiden hävittäminen

Syrjäisillä alueilla muodostuneita 3 ja 4 §:ssä yksilöityjä sivutuotteita saadaan hävittää syrjäisillä alueilla hautaamalla siten kuin tässä asetuksessa säädetään tai toimittaa kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaisesti hyväksytylle kaatopaikalle.

Muualla kuin syrjäisillä alueilla muodostuneiden sivutuotteiden ja muiden kuin tässä asetuksessa mainittujen sivutuotteiden hävittämisestä säädetään sivutuoteasetuksessa.

Kokonaisten raatojen hävittäminen avotulella polttamalla on kiellettyä koko Suomen alueella. Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto voi myöntää erityisistä syistä poikkeuksen kiellosta.

6 §
Kuolleiden lemmikkieläinten hävittäminen

Kuolleet lemmikkieläimet voidaan hävittää maahan hautaamalla koko Suomen alueella. Kuolleiden lemmikkieläinten hävittämiseen ei sovelleta 7§ 2 ja 3 momenttia ja 9 §:ää.

7 §
Sivutuotteiden hautaamisessa noudatettavat vaatimukset

Sivutuotteiden hautaaminen ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.

Sivutuotteita ei saa haudata pohjavesialueelle, vedenottamon suoja-alueelle, alle 250 metrin etäisyydelle kaivosta tai vesistöön viettävään rinteeseen eikä alueelle, jota tullaan kyntämään tai kaivamaan pian hautaamisen jälkeen.

Sivutuotteet on haudattava vähintään yhden metrin syvyyteen. Maaperällä peittäminen on suoritettava välittömästi siten, että ketut, rotat, lokit tai muut eläimet eivät pääse haudattuihin sivutuotteisiin käsiksi. Hautaamisen yhteydessä sivutuotteet on taudinaiheuttajien tuhoamiseksi tarvittaessa kalkittava tai käsiteltävä desinfiointiaineella. Sivutuotteita ei saa haudata muovisäkissä tai muussa maatumattomassa pakkauksessa.

Hautaamisessa tulee lisäksi ottaa huomioon ympäristö- ja terveydensuojelulainsäädäntö.

8 §
Sivutuotteita hautaamalla hävittävän ilmoitusvelvollisuus

Kunnaneläinlääkärille on ennen 3 § 1 momentissa sekä 4 §:ssä mainittujen sivutuotteiden hautaamista ilmoitettava kirjallisesti:

1) sivutuotteiden tuottaja;

2) hautaamisen suorittaja, jos kyseessä on eri henkilö kuin sivutuotteiden tuottaja;

3) eläinlaji, josta sivutuotteet ovat peräisin;

4) sivutuotteiden määrä tai arvio määrästä;

5) paikka, jonne sivutuotteet haudataan; sekä

6) päivämäärä, jolloin hautaaminen suoritetaan.

Tarvittaessa kunnaneläinlääkärin on tarkistettava 1 momentissa tarkoitetut sivutuotteet sekä niiden hautaamiseen käytettävä paikka ja laitteet.

9 §
Sivutuotteita hautaamalla hävittävän kirjanpitovelvollisuus

Sivutuotteita hautaamalla hävittävän on pidettävä kirjaa 8 §:n 1 momentin 1 - 6 kohdan mukaisista asioista. Kirjanpito on säilytettävä kaksi vuotta ja se on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle.

10 §
Valvonta

Valvontaviranomaisen on valvottava sivutuoteasetuksen ja tämän asetuksen säännösten noudattamista. Havaitessaan olennaisia puutteita sivutuoteasetuksen tai tämän asetuksen noudattamisessa valvontaviranomaisen on tarvittaessa ryhdyttävä eläintautilain (55/1980) 8 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin eläintautien leviämisen estämiseksi.

Kunnaneläinlääkärin on valvottava alueellaan, että hän saa 8 §:n mukaiset ilmoitukset. Tarvittaessa kunnaneläinlääkärin on valvottava myös 9 §:n mukaista kirjapitoa.

Läänineläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkistettava, että kunnaneläinlääkärit ovat saaneet 8 §:n mukaiset ilmoitukset. Lisäksi läänineläinlääkärin on valvottava, että nautojen, biisonien, lampaiden ja vuohien raatoja haudataan vain syrjäisellä alueella.

Tämän asetuksen säännösten rikkomisesta tuomittavasta rangaistuksesta säädetään eläintautilain (55/1980) 23 §:ssä.

11 §
Valvontaviranomaisten tiedottaminen

Kunnaneläinlääkärin on viipymättä tiedotettava läänineläinlääkärille havaitsemistaan olennaisista puutteista tämän asetuksen noudattamisessa.

2 § 2 momentin 3 kohdan mukaisen valvontaviranomaisen on viipymättä tiedotettava läänineläinlääkärille ja Elintarvikevirastolle valvomansa teurastamon, laitoksen tai teurastuspaikan toiminnassa tapahtuvista olennaisista puutteista sivutuoteasetuksen ja tämän asetuksen noudattamisessa.

Läänineläinlääkärin ja Elintarvikeviraston on viipymättä tiedotettava maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle havaitsemistaan olennaisista puutteista tämän asetuksen noudattamisessa.

12 §
Rekisterit

Kunnaneläinlääkärin on pidettävä toimialueellaan rekisteriä 8 §:n mukaisista ilmoituksista. Kunnaneläinlääkärin on lähetettävä pitämänsä rekisterin sisältö tiedoksi läänineläinlääkärille vuosittain tammikuun loppuun mennessä.

Läänineläinlääkärin on koottava yhteenveto kunnaneläinlääkäreiden 1 momentin mukaisesti lähettämistä tiedoista ja lähetettävä yhteenveto tiedoksi maa- ja metsätalous-ministeriön elintarvike- ja terveysosastolle vuosittain helmikuun loppuun mennessä.

13 §
Kustannukset

Kunnaneläinlääkärille maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus kustannuksista tässä asetuksessa säädettyjen tarkastusten perusteella. Palkkion ja korvauksen suuruudesta ja maksumenettelystä säädetään eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1234/2001).

14 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tällä asetuksella kumotaan eläinjätteen käsittelystä 28 päivänä marraskuuta 2000 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1022/2000) 5 § ja 6 §:n 1 momentin 8 kohta, sellaisena kuin niistä on jälkimmäinen asetuksessa 6/2001.

Parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 (32002R1774); EYVL N:o L 273, 10.10.2002, s. 1

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2004

Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

Apulaisosastopäällikkö
Riitta Heinonen

Liitteet 1-3

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.