1017/2002

Annettu Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2002

Valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen vähentämällä polttolaitoksista ja kaasuturbiineista ilmaan tulevia happamoittavia päästöjä ja hiukkaspäästöjä. Tavoitteen saavuttamiseksi näiden epäpuhtauksien päästöjä on rajoitettava vähintään siihen määrän kuin jäljempänä säädetään.

Tämän asetuksen tavoitteena on myös vähentää ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 luvan saaneissa laitoksissa rikkidioksidipäästöjä ja typenoksidien päästöjä siten, että päästöt pysyvät tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY liitteissä I ja II määrättyjä pienempinä.

2 §
Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta käyttäviin polttolaitoksiin ja kaasuturbiineihin, joiden polttoaineteho (P) on vähintään 50 megawattia (MW) ja joiden tarkoituksena on tuottaa energiaa.

Tätä asetusta ei kuitenkaan sovelleta:

1) polttolaitoksiin, jotka käyttävät palamistuotteita suoraan hyväkseen valmistusprosesseissa;

2) laitoksiin, jotka käyttävät palamistuotteista suoraan lämmitykseen, kuivaukseen taikka esineiden tai aineiden muuhun käsittelyyn, kuten uudelleen lämmitysuuneihin ja lämpökäsittelyuuneihin;

3) jälkipolttolaitoksiin, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina;

4) katalyyttisiä krakkauskatalyyttejä regeneroiviin laitteisiin;

5) laitteisiin, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi;

6) kemianteollisuudessa käytettäviin reaktoreihin;

7) koksaamoihin;

8) Cowperin ilmakuumentimiin;

9) soodakattiloihin ja meesauuneihin;

10) ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen käytettäviin teknisiin laitteisiin;

11) merialueella toimivien lauttojen kaasuturbiineihin;

12) laitoksiin, jotka toimivat diesel-, bensiini- tai kaasukäyttöisillä moottoreilla.

3 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) päästöllä polttolaitoksesta ja kaasuturbiinista ilmaan tulevia epäpuhtauksia;

2) savukaasulla kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia päästöjä, joiden tilavuusvirrat ilmaistaan kuutiometreinä tunnissa standardilämpötilassa (273 K) ja -paineessa (101,3 kPa) vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen, jäljempänä (m3(n)/h);

3) päästöraja-arvolla sallittua päästömäärää, joka voidaan päästää ilmaan tietyn ajan kuluessa ja joka määritellään massan osuutena savukaasujen tilavuudesta, mg/m3(n), olettaen, että savukaasujen happipitoisuus nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita poltettaessa on kolme prosenttia, kiinteitä polttoaineita poltettaessa kuusi prosenttia ja kaasuturbiineissa polttoaineita poltettaessa 15 prosenttia savukaasujen tilavuudesta;

4) rikinpoistoasteella polttolaitoksella tietyn ajan kuluessa talteen otetun rikin määrän suhdetta saman ajan kuluessa polttolaitoksella käytetyn ja polttolaitokseen syötetyn polttoaineen rikin määrään;

5) polttoaineella kaikkia kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia aineita, joita polttolaitoksessa ja kaasuturbiinissa poltetaan lukuun ottamatta jätteitä, joiden polttamiseen sovelletaan jätteenpoltosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/76/EY;

6) polttolaitoksella teknisiä laitteita, lukuun ottamatta kaasuturbiinia, joissa polttoaineet hapetetaan ja joissa syntyvää lämpöä voidaan käyttää;

7) monipolttoaineyksiköllä polttolaitoksia, joissa voidaan samanaikaisesti tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta;

8) olemassa olevalla laitoksella toiminnassa olevaa polttolaitosta tai kaasuturbiinia, jonka toimintaan on saatu lupa ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, taikka laitosta, jonka ympäristölupahakemus on kuulutettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja joka otetaan käyttöön viimeistään vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta;

9) uudella laitoksella muuta kuin 8 kohdassa tarkoitettua polttolaitosta tai kaasuturbiinia, jolle ympäristölupa myönnetään tämän asetuksen voimaantulon jälkeen;

10) biomassalla tuotteita, jotka ovat peräisin maa- tai metsätalouden kasviaineksesta tai sen osasta, joita voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen polttoaineena, ja seuraavia polttoaineena käytettyjä jätteitä:

a) maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte;

b) elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos poltossa syntyvä lämpö hyödynnetään;

c) ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos jätteen rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja siinä syntyvä lämpö hyödynnetään;

d) korkkijäte;

e) puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi siinä käytetyn puunsuoja-aineen tai pinnoituksen vuoksi sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja, kuten näitä aineita sisältävää rakennuksilta ja niiden purkamisesta peräisin olevaa puujätettä;

11) kaasuturbiinilla lämpöenergian mekaaniseksi työksi muuttavaa pyörivää konetta, jonka pääosat ovat kompressori ja lämpölaite, jossa polttoaine hapetetaan ilman kuumentamiseksi, sekä turbiini.

4 §
Polttolaitoskokonaisuus

Kun polttolaitoksessa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen, rakennetaan tai on rakennettu kaksi laitosta tai useampia laitoksia siten, että ympäristölupaviranomainen katsoo, että niiden savukaasut voidaan tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen poistaa yhteisen piipun kautta, pidetään tällaisten yksiköiden kokonaisuutta yhtenä polttolaitoksena.

5 §
Piipun korkeuden määrittäminen

Polttolaitoksen ja kaasuturbiinin ympäristöluvassa on määrättävä, että savukaasut poistetaan piipun kautta ulkoilmaan. Piipun korkeus on määritettävä siten, että ihmisen terveyttä ja ympäristöä suojellaan.

2 luku

Päästöjen vähentäminen uusissa laitoksissa

6 §
Päästöraja-arvot uusille laitoksille

Uusien polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt eivät saa ylittää liitteen 1 taulukoiden 1―8 mukaisia päästöraja-arvoja milligrammoina normaalikuutiometrissä (mg/m3(n)) kuuden prosentin happipitoisuudessa poltettaessa kiinteitä polttoaineita ja kolmen prosentin happipitoisuudessa poltettaessa nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita sekä 15 prosentin happipitoisuudessa poltettaessa polttoaineita kaasuturbiinissa.

7 §
Päästöraja-arvojen ja rikinpoistoasteen noudattaminen uusissa laitoksissa

Päästöraja-arvoja katsotaan noudatetun, jos yksikään raja-arvoon verrattava päästöjen vuorokausikeskiarvo ei ylitä raja-arvoja eikä 95 prosenttia vuoden aikana raja-arvoon verrattavista päästöjen tuntikeskiarvoista ylitä 200 prosenttia raja-arvosta.

Raja-arvoon verrattavat vuorokausikeskiarvot ja tuntikeskiarvot määritetään mitatuista raja-arvoon verrattavista tuntikeskiarvoista, jotka saadaan vähentämällä mitatusta arvosta raja-arvopitoisuudesta laskettu mittaustuloksen 95 prosentin luotettavuutta kuvaava osuus. Mittaustuloksen 95 prosentin luotettavuutta kuvaava osuus on rikkidioksidille ja typenoksideille 20 prosenttia päästöraja-arvosta ja hiukkasille 30 prosenttia päästöraja-arvosta.

Rikinpoistoastetta katsotaan noudatetun, jos liitteen 3 mukaisesti suoritetut mittaukset osoittavat, että kaikkien kalenterikuukausien keskiarvot tai kaikki liukuvat kuukausikeskiarvot saavuttavat vaaditun rikinpoistoasteen.

Polttolaitoksen tai kaasuturbiinin käynnistys- ja alasajojaksoja taikka häiriötilanteita ei oteta huomioon päästöraja-arvojen tai rikinpoistoasteen noudattamisen tarkasteluissa.

3 luku

Päästöjen vähentäminen olemassa olevissa laitoksissa

8 §
Päästöraja-arvot olemassa oleville laitoksille

Olemassa olevien polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöt ilmaan eivät saa 1 päivän tammikuuta 2008 jälkeen ylittää liitteen 2 taulukoiden 9―15 mukaisia päästöraja-arvoja milligrammoina normaalikuutiometrissä (mg/m3(n)) kuuden prosentin happipitoisuudessa poltettaessa kiinteitä polttoaineita ja kolmen prosentin happipitoisuudessa poltettaessa nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita sekä 15 prosentin happipitoisuudessa poltettaessa polttoaineita kaasuturbiinissa.

Polttoaineteholtaan yli 500 megawatin kiinteää polttoainetta polttavien laitosten typenoksidipäästöjä on vähennettävä 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen liitteen 2 taulukon 12 vaiheen II mukaisesti.

9 §
Jäljellä olevan käyntiajan vaikutus

Ympäristöluvassa voidaan määrätä, että olemassa olevassa polttolaitoksessa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, voidaan jättää noudattamatta 8 §:n päästöraja-arvoja, jos toiminnanharjoittaja sitoutuu siihen, että laitosta käytetään enintään 20 000 tuntia 1 päivän tammikuuta 2008 ja 31 päivän joulukuutta 2015 välisenä aikana. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava tästä kirjallisesti asianomaiselle ympäristölupaviranomaiselle sekä valvontaviranomaiselle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2004.

Lupamääräystä ei voida kuitenkaan antaa sellaisen polttoaineteholtaan yli 200 megawatin polttolaitoksen ympäristöluvassa, jonka toiminta on aloitettu ennen 1 päivä heinäkuuta 1987 ja johon on sovellettu tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olleen kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (256/1990) 4 §:n 2 momentin säännöstä.

Toiminnanharjoittajan on vuosittain helmikuun loppuun mennessä toimitettava alueelliselle ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tiedot siitä, kuinka paljon polttolaitokselle edellä 1 momentissa sallitusta jäljellä olevasta käyntiajasta on käytetty edellisen kalenterivuoden loppuun mennessä ja kuinka paljon sitä on jäljellä.

10 §
Päästöraja-arvot olemassa olevissa laitoksissa vuotuisen käyntiajan mukaan

Olemassa olevassa kiinteää polttoainetta käyttävässä polttoaineteholtaan vähintään 400 megawatin polttolaitoksessa voidaan noudattaa rikkidioksidipäästöjen raja-arvoa 800 mg/m3(n), jos laitos toimii enintään 2 000 tuntia vuodessa laskettuna viiden vuoden liukuvana keskiarvona 31 päivään joulukuuta 2015 saakka ja enintään 1 500 tuntia vuodessa viiden vuoden liukuvana keskiarvona 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen.

Olemassa olevassa kiinteää polttoainetta käyttävässä polttoaineteholtaan yli 500 megawatin polttolaitoksessa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, voidaan 31 päivään joulukuuta 2015 saakka noudattaa typenoksidien päästöraja-arvoa 600 mg/m3(n), typpidioksidiksi (NO2) laskettuna, jos laitos toimii 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen enintään 2 000 tuntia vuodessa laskettuna viiden vuoden liukuvana keskiarvona.

Olemassa olevassa kiinteää polttoainetta käyttävässä, polttoaineteholtaan yli 500 megawatin polttolaitoksessa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, voidaan 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen noudattaa typenoksidien päästöraja-arvoa 450 mg/m3(n), typpidioksidiksi laskettuna, jos laitos toimii 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen enintään 1 500 tuntia vuodessa laskettuna viiden vuoden liukuvana keskiarvona.

Olemassa olevassa, polttoaineteholtaan yli 100 megawatin kaasuturbiinissa, jonka toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1 päivää huhtikuuta 1991, voidaan olla noudattamatta 8 §:ssä tarkoitettuja typenoksidien päästöraja-arvoja, jos toiminnanharjoittaja ilmoittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2003 alueelliselle ympäristökeskukselle käyttävänsä kaasuturbiinia sen huipputehoa vastaavasti enintään 15 000 tuntia laskettuna vuoden 1995 alusta.

11 §
Päästöraja-arvojen noudattaminen olemassa olevissa laitoksissa

Päästöraja-arvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos kalenterivuoden yhdenkään kalenterikuukauden keskiarvo ei ylitä raja-arvoja ja jos rikkidioksidin ja hiukkasten kaikista 48 tunnin keskiarvoista 97 prosenttia ja typenoksidien kaikista 48 tunnin keskiarvoista 95 prosenttia ei ylitä 110 prosenttia raja-arvoista.

Päästöraja-arvoja katsotaan kertamittauksissa noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden vastaavien menettelyjen tulokset, jotka lupaviranomainen on hyväksynyt, eivät ylitä raja-arvoja.

Polttolaitoksen ja kaasuturbiinin käynnistys- ja alasajojaksoja sekä häiriötilanteita ei oteta huomioon päästöraja-arvojen noudattamisen tarkasteluissa.

12 §
Valtioneuvoston päätös tiettyjen olemassa olevien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista

Olemassa olevissa polttolaitoksissa, joiden toiminnan aloittamiseksi on myönnetty lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 ja jotka olivat toiminnassa vuonna 2000, rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä sekä hiukkaspäästöjä voidaan vähentää ympäristönsuojelulain (86/2000) 110 a §:ssä tarkoitetulla valtioneuvoston päätöksellä. Päätös ei koske laitoksia, joihin sovelletaan 9 §:ssä tarkoitettua jäljellä olevaa käyntiaikaa koskevaa säännöstä. Päätöksellä velvoitetaan vähentämään laitosten, joita valtioneuvoston päätös koskee, päästöjä vähintään yhtä paljon kuin ne vähentyisivät noudattamalla 8 ja 10 §:ssä tarkoitettuja päästöraja-arvoja ensimmäisessä vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen ja toisessa vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Sellaisen laitoksen poistaminen käytöstä, jota valtioneuvoston päätös koskee, ei saa johtaa muiden vastaavien laitosten vuosittaisten kokonaispäästöjen lisääntymiseen.

Valtioneuvoston päätöksestä tulee käydä ilmi päästöjen vähentämisvelvoitteet vuoden 2008 ja 2016 alusta lukien kussakin laitoksessa, toimet ja aikataulut velvoitteiden saavuttamiseksi sekä velvoitteet päätöksen toteutumisen seurannan varmistamiseksi. Vuonna 2008 ja 2016 käytössä olevien laitosten oletettu käyntiaika, käytettävä polttoaine ja polttoaineteho lasketaan vuoden 2000 lopussa päättyvän viiden edellisen kalenterivuoden keskiarvona vuotuisen käyntiajan, käytetyn polttoaineen ja polttoainetehon perusteella.

Valtioneuvoston päätöksessä määrätään viranomainen, jolle toiminnanharjoittajien on toimitettava vuosittain päätöksen seurantaa koskevat tiedot ja joka arvioi laitosten päästöjen vähenemisen etenemistä.

Laitoksen, jota valtioneuvoston päätös koskee, on haettava ympäristönsuojelulain 28 §:n mukainen lupa ja noudatettava tämän asetuksen muita kuin päästöraja-arvoja koskevia säännöksiä.

13 §
Valtioneuvoston päätöksen valmistelu

Kirjallinen ehdotus valtioneuvoston päätökseksi tulee toimittaa ympäristöministeriölle viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2003. Valtioneuvoston päätöstä voidaan tarvittaessa tarkistaa ympäristöministeriön tai ympäristölupaviranomaisen taikka toiminnanharjoittajien yhteisestä aloitteesta.

Ympäristöministeriö toimittaa valtioneuvoston päätöksen Euroopan yhteisöjen komissiolle viimeistään 27 päivän marraskuuta 2003. Komissio arvioi kuuden kuukauden kuluessa asiakirjan toimittamisesta, täyttääkö se asetetut vaatimukset. Jos komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle, ettei päätös täytä asetettuja vaatimuksia, on jäsenvaltion kolmen kuukauden kuluessa ilmoitettava komissiolle uusista ja muutetuista toimista, jotka se toteuttaa vaatimusten täyttämiseksi.

4 luku

Poikkeukselliset tilanteet

14 §
Poikkeuksellisia tilanteita koskevat lupamääräykset

Lupaviranomaisen tulee ympäristöluvassa määrätä polttolaitoksen tai kaasuturbiinin savukaasujen puhdistinlaitteen rikkoutumisen tai sen toiminnan häiriön varalta, että toiminnanharjoittajan on käytettävä vähän päästöjä aiheuttavia polttoaineita. Jos vähän päästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttö ei ole mahdollista, lupaviranomaisen tulee ympäristöluvassa määrätä toiminnanharjoittaja rajoittamaan laitoksen toimintaa taikka keskeyttämään se määräajaksi tai toistaiseksi, jos laitos ei voi palata normaaliin toimintaan 24 tunnissa.

Lupaviranomaisen tulee ympäristöluvassa määrätä, että laitos saa toimia ilman savukaasujen puhdistinlaitteita enintään 120 tuntia 12 kuukauden jakson aikana.

15 §
Poikkeuksellisesta tilanteesta ilmoittaminen

Toiminnan harjoittajan on ilmoitettava ympäristönsuojelulain 64 a §:n mukaisesti polttolaitoksen ja kaasuturbiinin savukaasujen puhdistinlaitteiden häiriöistä ja rikkoontumisista 48 tunnin kuluessa niiden ilmenemisestä ja polttoaineen saatavuudessa ilmenneistä häiriöistä välittömästi alueelliselle ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

16 §
Määräykset poikkeuksellista tilannetta koskevan ilmoituksen johdosta

Alueellinen ympäristökeskus voi poikkeuksellista tilannetta koskevan ilmoituksen johdosta ympäristönsuojelulain 64 a §:n nojalla määrätä 14 §:ssä tarkoitetuista aikamääristä toisin, jos energian saanti on välttämätöntä turvata tai jos rikkoutunut laitos korvattaisiin rajoitetuksi ajaksi laitoksella, jonka päästöt olisivat suuremmat kuin rikkoutuneen laitoksen päästöt häiriötilanteessa.

Jos vähärikkisiä polttoaineita käyttävässä laitoksessa ei voida noudattaa laitosta koskevia päästöraja-arvoja sen vuoksi, että polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet poltto-aineen vakavan puutteen vuoksi, alueellinen ympäristökeskus voi hyväksyä poikkeuksellisen tilanteen jatkuvan enintään kuuden kuukauden ajan.

Jos kaasumaisia polttoaineita käyttävässä laitoksessa ei voida noudattaa sitä koskevia päästöraja-arvoja polttoaineen saatavuudessa ilmenneiden puutteiden vuoksi ja jos laitokseen olisi tällöin asennettava savukaasujen puhdistinlaite, alueellinen ympäristökeskus voi hyväksyä, että laitoksessa voidaan käyttää muuta kuin kaasumaista polttoainetta enintään 10 vuorokauden ajan. Jos energian saannin turvaaminen on välttämätöntä, alueellinen ympäristökeskus voi hyväksyä muun polttoaineen käytön jatkuvan pidempään. Energian saannin turvaamisen välttämättömyydestä on pyydettävä kauppa- ja teollisuusministeriön lausunto.

5 luku

Valvonta ja tarkkailu

17 §
Tietojen toimittaminen

Toiminnanharjoittajan on vuosittain helmikuun loppuun mennessä toimitettava alueelliselle ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle liitteessä 3 määrätyt tiedot polttolaitoksista ja kaasuturbiineista sekä toimista, joilla voidaan arvioida tämän asetuksen säännösten noudattamista.

Jalostamojen polttolaitosten päästöistä on tiedot toimitettava erikseen.

Ympäristölupaviranomainen voi ympäristöluvassa määrätä toiminnanharjoittajan toimittamaan myös muita kuin liitteessä 3 esitettyjä tietoja laitoksen päästöistä ja sen toiminnasta.

18 §
Päästöjen tarkkailu

Polttolaitoksen ja kaasuturbiinin päästöjä on tarkkailtava liitteen 3 mukaisesti.

6 luku

Erinäiset säännökset

19 §
Päästöraja-arvojen määrittäminen monipolttoaineyksikössä

Jos monipolttoaineyksikössä poltetaan samanaikaisesti useampaa kuin yhtä polttoainetta, sen päästöraja-arvo määrätään eri polttoaineiden painotettujen päästöraja-arvojen summana. Painotetut päästöraja-arvot lasketaan siten, että kunkin polttoaineen antama teho kerrotaan vastaavalla päästöraja-arvolla ja näin saatu tulo jaetaan kaikkien käytettävien polttoaineiden antamien tehojen summalla.

Monipolttoaineyksikön, jossa poltetaan vuorotellen eri polttoaineita, päästöraja-arvona on kunkin käytettävän polttoaineen liitteiden 1 ja 2 taulukoiden 1―15 mukainen päästöraja-arvo.

20 §
Päästöraja-arvojen määrittäminen raakaöljyn jalostamistuotteita käyttävässä monipolttoaineyksikössä

Monipolttoaineyksikössä, joka käyttää omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, noudatetaan sitä polttoainetta koskevia säännöksiä, jonka mukainen päästöraja-arvo on suurin (määräävä polttoaine), jos polttolaitoksen käytön aikana tuon polttoaineen osuus on kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summasta vähintään 50 prosenttia.

Jos määräävän polttoaineen osuus on alle 50 prosenttia, päästöraja-arvona noudatetaan päästöraja-arvoa, joka määrätään suhteellisesti yksittäisten polttoaineiden antaman tehon ja kaikkien polttoaineiden antamien tehojen summan suhteena laskemalla ensin määräävän polttoaineen päästöjen raja-arvo ja sitten määrittämällä polttoainepainotettujen päästöraja-arvojen summa. Määräävän polttoaineen päästöraja-arvo lasketaan kertomalla tämän polttoaineen päästöraja-arvo kahdella ja vähentämällä tästä luvusta sen polttoaineen päästöraja-arvo, jolla on alhaisin päästöraja-arvo. Määräävän polttoaineena pidetään polttoainetta, jolla liitteiden 1 ja 2 taulukoiden 1―15 mukaan on suurin päästöraja-arvo, ja jos kahdella polttoaineella on sama päästöraja-arvo, sitä polttoainetta, jolla on suurempi lämpöteho. Painotetut päästöraja-arvot lasketaan 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen päästöraja-arvojen sijaan voidaan jalostamon uusissa yksiköissä, joissa poltetaan useampaa kuin yhtä polttoainetta, noudattaa jalostamon kaikkien uusien polttolaitosten keskiarvona rikkidioksidin päästöraja-arvoa 600 mg/m3(n), ja olemassa olevissa yksikössä, joissa poltetaan useampaa kuin yhtä polttoainetta, noudattaa jalostamon kaikkien olemassa olevien polttolaitosten keskiarvona rikkidioksidin päästöraja-arvoa 1000 mg/m3(n).

21 §
Päästöraja-arvot polttolaitoksen tai kaasuturbiinin olennaisessa muutoksessa

Jos polttolaitosta tai kaasuturbiinia muutetaan siten, että toiminnan päästöt tai niiden vaikutukset ympäristöön lisääntyvät, laitoksessa on noudatettava liitteen 1 taulukoiden 1―8 päästöraja-arvoja.

Jos polttolaitosta tai kaasuturbiinia laajennetaan vähintään 50 megawatilla, uuteen osaan sovelletaan liitteen 1 taulukoiden 1―8 mukaisia päästöraja-arvoja. Päästöraja-arvot määritetään suhteessa koko laitoksen polttoainetehoon. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta 20 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

7 luku

Voimaantulo

22 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä joulukuuta 2002.

Liitteen 3 määräyksiä sovelletaan olemassa oleviin polttolaitoksiin ja kaasuturbiineihin 27 päivästä marraskuuta 2004 alkaen.

Tällä asetuksella kumotaan:

1) kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta 8 päivänä maaliskuuta 1990 annettu valtioneuvoston päätös (256/1990);

2) yleisistä ohjeista kattiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamiseksi 14 päivänä maaliskuuta 1991 annettu valtioneuvoston päätös (527/1991);

3) turvetta polttoaineena käyttävien kattiloiden rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta 20 päivänä toukokuuta 1994 annettu valtioneuvoston päätös (367/1994); sekä

4) kattiloiden hiukkaspäästöjen rajoittamisesta 20 päivänä toukokuuta 1994 annettu valtioneuvoston päätös (368/1994).

Edellä 3 momentin 1 kohdassa mainitun valtioneuvoston päätöksen 1, 4 ja 5 §:n säännöksiä sekä 2 kohdassa mainitun valtioneuvoston päätöksen 2―4 §:n säännöksiä sovelletaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2007 saakka.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, EYVL N:o L 309, 27.11.2001, s. 1

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2002

Ympäristöministeri
Jouni Backman

Hallitussihteeri
Oili Rahnasto

Liitteet

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.