Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

137/2001

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 18/2001 (Julkaistu 21.2.2001)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun lain ( 39/1889 ) 1 luvun 8 a § sellaisena kuin se on laissa 19/2001,

muutetaan 1 luvun 2 ja 7 §, 2 luvun 1 §:n 1 momentti, 1 b §:n 1 ja 2 momentti, 1 d §:n 1 ja 3 momentti, 3, 3 a ja 3 b §, 3 d §:n 3 momentti, 6 §:n 2 momentti, 9 a §:n 1 momentti, 9 c §, 13 §:n 3 ja 4 momentti, 14 §:n 1 ja 2 momentti, 14 a §:n 2 ja 3 momentti, 15 §:n 3 momentti, 3 luvun 2 b §:n 1 momentti, 2 c §:n 1 momentti, 6 §:n 2 momentti, 8 §, 4 luvun 1 §:n 2 momentti, 2 ja 3 §, 6 §:n 2 momentti ja 7 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 1 luvun 2 ja 7 §, 2 luvun 1 d §:n 1 momentti ja 9 a §:n 1 momentti, 4 luvun 2 §, 6 §:n 2 momentti ja 7 §:n 2 momentti laissa 128/1995, 2 luvun 1 §:n 1 momentti, 3 luvun 6 §:n 2 momentti sekä 4 luvun 1 §:n 2 momentti ja 3 § laissa 612/1974, 2 luvun 1 b §:n 1 ja 2 momentti, 3 ja 3 a § laissa 302/1971, 2 luvun 1 d §:n 3 momentti laissa 555/1990, 2 luvun 3 b § mainituissa laeissa 302/1971 ja 128/1995, 2 luvun 3 d §:n 3 momentti ja 6 §:n 2 momentti sekä 3 luvun 2 b §:n 1 momentti ja 2 c §:n 1 momentti laissa 364/1999, 2 luvun 9 c § mainitussa laissa 19/2001, 2 luvun 13 §:n 3 ja 4 momentti laissa 506/1988, 2 luvun 14 §:n 1 momentti laissa 1036/1975, 2 luvun 14 §:n 2 momentti laissa 840/1971, 2 luvun 14 a §:n 2 momentti laissa 349/1990, 2 luvun 14 a §:n 3 momentti laissa 203/1966, 2 luvun 15 §:n 3 momentti mainitussa laissa 349/1990 sekä 3 luvun 8 § mainituissa laeissa 612/1974 ja 128/1995, seuraavasti:

1 lukuYleiset säännökset

2 §Rangaistuslaitokset

Rangaistuslaitoksia ovat vankilat, avolaitokset ja nuorisovankilat.

Avolaitoksina toimivat avovankilat, työsiirtolat ja muut rangaistuslaitokset tai niiden osastot, jotka rikosseuraamusvirasto on määrännyt toimimaan avolaitoksina.

Rangaistuslaitoksista ja niiden nimistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

7 §Toimivallan siirtäminen

Asiat, jotka tämän lain tai sen nojalla annetun valtioneuvoston tai oikeusministeriön asetuksen taikka niiden nojalla annetun määräyksen mukaan ratkaisee rangaistuslaitoksen johtaja, voidaan rikosseuraamusviraston päätöksellä antaa myös laitoksen muun virkamiehen ratkaistavaksi sen mukaan kuin laitoksen työjärjestyksessä määrätään. Kurinpitoa, lain 2 luvun 9 b §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilönkatsastusta, rahavarojen säilyttämistä ja 3 luvun 9 §:n 2 momentin nojalla tapahtuvaa vangin erillään pitämistä koskevassa asiassa päätösvaltaa ei kuitenkaan voida siirtää.

Rangaistuslaitoksen virkamiehen muusta päätösvallasta määrätään tarvittaessa rikosseuraamusviraston ohjeiden mukaan laitoksen työjärjestyksessä.

2 lukuYleisiä säännöksiä vankeusrangaistuksesta ja sakon muuntorangaistuksesta

1 §

Vankeusrangaistukseen tai sakon muuntorangaistukseen tuomittu on viipymättä tuomion saatua lainvoiman toimitettava suorittamaan rangaistustaan. Rangaistuslaitoksiin saapuvien määrän vaihtelun tasoittamiseksi rikosseuraamusvirasto voi antaa määräyksiä siitä, minä päivänä rangaistuslaitokset ottavat vastaan rangaistukseen tuomittuja. Täytäntöönpanon alkaminen ei kuitenkaan tästä syystä saa siirtyä yli neljää kuukautta tuomion lainvoimaiseksi tulosta.


1 b §

Jos tuomittu on vakavan sairauden tai vaikean vamman takia sellaisessa tilassa, että hänen hoitonsa vaarantuisi rangaistuslaitokseen toimittamisesta, taikka mielisairas, rikosseuraamusviraston on lykättävä rangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen, kunnes tuomittu on toipunut. Jos tuomittu kuitenkin jo on rangaistus- tai pakkolaitoksessa taikka vankeinhoitoviranomaisten toimesta laitoksen ulkopuolella hoidettavana, kun rangaistuksen täytäntöönpano voisi alkaa, rangaistus saadaan panna täytäntöön.

Jos vanki on jatkuvasti vakavan sairauden tai vaikean vamman takia hengenvaarassa tai erikoishoitoa vaativassa tilassa taikka mielisairas ja hänen hoitamisensa vankeinhoitoviranomaisten toimesta olisi erityisen vaikeaa, rikosseuraamusvirasto voi rangaistuslaitoksen johtajan esityksestä tai häntä kuultuaan laskea vangin vapaaksi laitoksen ulkopuolella hoidettavaksi.


1 d §

Enintään yhden vuoden lykkäyksen rangaistuksen täytäntöönpanoon 1 c §:ssä tarkoitetuilla perusteilla myöntää täytäntöönpanoviranomaisena toimiva ulosottomies. Aika lasketaan siitä, kun täytäntöönpanokirja on saapunut ulosottomiehelle. Rikosseuraamusvirasto voi 1 c §:ssä tarkoitetuilla perusteilla edelleen lykätä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittamista enintään yhdellä vuodella kerrallaan, jos se on yleisen edun mukaista.


Jos ulosottomies ei myönnä lykkäystä täytäntöönpanoon, tulee kielteinen päätös välittömästi alistaa rikosseuraamusviraston ratkaistavaksi. Alistaa tulee myös sellainen päätös, jolla on myönnetty anottua lyhyempi, alle kolmen kuukauden lykkäys. Oikeusministeriö antaa tarkemmat ohjeet alistusmenettelystä. Kielteistä päätöstä ei kuitenkaan alisteta, jos:

1)

lykkäyksen hakija ei pyynnöstä huolimatta ole esittänyt selvitystä hakemuksessa mainitsemistaan perusteista;

2)

lykkäyshakemuksessa mainitut perusteet ovat ilmeisen totuudenvastaisia;

3)

hakija on syyllistynyt uusiin rikoksiin tai on perusteltua aihetta olettaa hänen pakoilevan täytäntöönpanoa;

4)

hakija on asian vuoksi vangittuna; tai

5)

rikosseuraamusvirasto on muusta perustellusta syystä päättänyt, ettei vankeusrangaistuksen lykkäyshakemusta koskevia päätöksiä tarvitse alistaa.


3 §

Jos rangaistuksen täytäntöönpanon alkaminen on viivästynyt tai täytäntöönpano keskeytynyt vangin syyttä, rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan on määrättävä, onko tähän kulunut aika kokonaan, osaksi tai lainkaan luettava rangaistusajaksi.

3 a §

Vanki saadaan rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan toimesta toimittaa rangaistuslaitoksen ulkopuolelle sairaalaan tai vastaavaan laitokseen hoidettavaksi tai tutkittavaksi.

Jos vangin on oltava henkilökohtaisesti saapuvilla tuomioistuimessa siellä vireillä olevan asian takia taikka tuomioistuin tai sen puheenjohtaja muuten katsoo vangin henkilökohtaisen läsnäolon tarpeelliseksi eikä asian käsittelyä haitatta voida siirtää kunnes vanki on vapautunut, tuomioistuimen tai sen puheenjohtajan on kutsuttava vanki kuultavaksi tuomioistuimeen. Tuomioistuimeen kutsumista koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Jos vanki kutsutaan kuultavaksi muuhun viranomaiseen kuin tuomioistuimeen, rikosseuraamusviraston on päätettävä, päästetäänkö vanki tämän takia rangaistuslaitoksen ulkopuolelle.

Tässä pykälässä tarkoitetusta syystä rangaistuslaitoksen ulkopuolella olevalle vangille on järjestettävä tarpeellinen valvonta. Aika, jonka vanki on rangaistuslaitoksen ulkopuolella, luetaan rangaistusajaksi.

3 b §

Rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtaja voi antaa vangille luvan poistua lyhyeksi ajaksi rangaistuslaitoksesta, jos siihen on tärkeä syy tai jos sitä rangaistusajan pituuden takia on pidettävä muuten perusteltuna. Tarvittaessa hänelle voidaan määrätä saattaja.

Aika jonka vanki 1 momentissa tarkoitetun luvan nojalla on rangaistuslaitoksen ulkopuolella, luetaan rangaistusajaksi, jos hän on noudattanut lupaan liittyviä ehtoja. Muussa tapauksessa rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan on määrättävä, luetaanko aika kokonaan, osaksi tai lainkaan rangaistusajaksi. Jos vanki on rikkonut poistumisluvan ehtoja, se voidaan ottaa huomioon uuden poistumisluvan myöntämistä harkittaessa tai sen ehtoja määrättäessä.

3 d §


Vangin sijoittamisesta rangaistuslaitoksen ulkopuolelle päättää rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtaja. Tarkemmat säännökset sijoittamisesta tehtävästä sopimuksesta ja sen ehdoista annetaan valtioneuvoston asetuksella.

6 §


Vangin rahavarojen hallussapidosta ja käytöstä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Vangin hallusta tai muualta laitoksen tiloista löydetyt, hänelle kuuluvat luvattomat rahavarat voidaan ottaa laitoksessa säilytettäväksi siihen asti, kun vanki vapautuu. Asiasta päättää rangaistuslaitoksen johtaja.


9 a §

Vangilla on oikeus vastaanottaa vieraita valvonnan alaisena siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Lähiomaisten ja vangin asiamiehenä toimivan asianajajan tai yleisen oikeusavustajan sekä, jos valvontaa muusta syystä ei katsota tarpeelliseksi, muidenkin vierailut voidaan sallia ilman valvontaa.


9 c §

Rangaistuslaitoksessa voi olla osastoja vangeille, jotka sitoutuvat olemaan käyttämättä alkoholia ja muita päihdyttäviä aineita sekä pyydettäessä antamaan virtsa- tai sylkinäytteen taikka suorittamaan puhalluskokeen. Vanki, joka rikkoo sitoumuksensa, poistetaan osastolta. Rikosseuraamusviraston päätöksellä koko rangaistuslaitos voidaan määrätä toimimaan tällaisena yksikkönä.

13 §


Ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä päättää rikosseuraamusvirasto tai sen ohjeiden mukaan vankilan johtaja. Johtajan päätös, jonka mukaan vankia ei ole päästettävä ehdonalaiseen vapauteen kuukauden kuluessa siitä, jolloin hänet rikosseuraamusviraston ohjeiden mukaan voidaan aikaisintaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, on saatettava rikosseuraamusviraston ratkaistavaksi. Rikosseuraamusvirasto voi määrätä, että johtajan päätös on saatettava rikosseuraamusviraston ratkaistavaksi muissakin tapauksissa.

Käsitellessään ehdonalaista vapauttamista koskevaa asiaa johtajan on varattava vangille tilaisuus tulla kuulluksi. Johtajan on liitettävä rikosseuraamusvirastoon toimitettaviin asiakirjoihin selostus vangin asian käsittelyssä esittämästä lausumasta. Ehdonalaista vapauttamista koskeva kielteinen päätös on perusteltava.

14 §

Ehdonalaiseen vapauteen päästetty on koeaikana valvonnan alainen, jollei rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan vankilan johtaja koeajan lyhyyden tai muun erityisen syyn takia toisin päätä. Valvonnan tarkoituksena on estää ehdonalaiseen vapauteen päästettyä tekemästä uutta rikosta ja tukea valvottavaa tämän pyrkiessä elämään nuhteettomasti.

Valvojaksi voidaan määrätä sopivaksi katsottu henkilö. Jollei sellaista valvojaa ole määrätty, toimii valvojana poliisipiirin päällikkö.


14 a §


Jos ehdonalaiseen vapauteen päästetty jättää noudattamatta tai muutoin rikkoo 1 momentin säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä ( käytösrikkomus ), tuomioistuin voi julistaa ehdonalaisen vapauden menetetyksi. Jos vapaaksi päästetty, joka ei ole valvonnan alainen, rikkoo 1 momentin 3 kohdan säännöksiä tai hänelle 6 kohdan mukaisesti annettuja määräyksiä, rikosseuraamusvirasto voi asettaa hänet jäljellä olevaksi koeajaksi valvonnan alaiseksi.

Jos ehdonalaiseen vapauteen päästetty on vähintään kuusi kuukautta kestäneenä valvonta-aikana osoittanut hyvää käytöstä ja on perusteltua aihetta otaksua, ettei valvonnan jatkaminen ole tarpeen, rikosseuraamusvirasto voi valvojan esityksestä lakkauttaa valvonnan.

15 §


Jos vapaaksi päästetty ei ole valvonnan alainen, pidättämiseen oikeutettu virkamies voi tehdä rikosseuraamusvirastolle esityksen vapaaksi päästetyn asettamisesta valvontaan, jollei ole riittäviä syitä ehdonalaisen vapauden menettämiseen.


3 lukuTäytäntöönpanosta vankilassa

2 b §

Rikosseuraamusviraston päätöksellä voidaan rangaistuslaitokseen turvallisuussyistä perustaa muusta laitoksesta eristetty osasto ( varmuusosasto ).


2 c §

Vangin sijoittamisesta varmuusosastolle päättää rikosseuraamusvirasto rangaistuslaitoksen johtajan esityksestä tai tätä kuultuaan. Sijoittamisen perusteet on ilmoitettava vangille, jollei ilmoittamisesta aiheudu vaaraa toisen henkilön terveydelle tai turvallisuudelle taikka haittaa rikoksen tutkimiselle.


6 §


Luotettavaksi katsottava vanki saa rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan luvalla varsinaisena työaikana tehdä työtä vapaudessa, työpaikassa sopivasti valvottuna ( siviilityö ). Virkarikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittavalle ei kuitenkaan voida myöntää lupaa siviilityönä hoitaa julkista virkaa tai tointa.

8 §

Rikosseuraamusvirasto tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtaja voi antaa vangille, jonka henkilökohtaista läsnäoloa ulkopuolisessa oppilaitoksessa voidaan pitää perusteltuna opintojen harjoittamisen tai koulunkäynnin takia, luvan poistua sitä varten rangaistuslaitoksesta.

Aika, jonka vanki 1 momentissa tarkoitetun luvan nojalla on rangaistuslaitoksen ulkopuolella, luetaan rangaistusajaksi, jos vanki on noudattanut luvan ehtoja. Muussa tapauksessa rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan on määrättävä, luetaanko aika kokonaan tai osaksi rangaistusajaksi vai jätetäänkö se kokonaan rangaistusajaksi lukematta.

4 lukuTäytäntöönpanosta avolaitoksessa

1 §


Avolaitos on hallinnollisesti jonkin vankilan tai suoraan rikosseuraamusviraston alainen sen mukaan kuin oikeusministeriö määrää.

2 §

Rikosseuraamusvirasto voi määrätä suoritettavaksi avolaitoksessa sakon muuntorangaistuksen ja enintään kahden vuoden pituisen yhdestä tai useammasta rikoksesta tuomitun vankeusrangaistuksen ja sellaiseen rangaistukseen yhteenlasketun sakon muuntorangaistuksen. Edellytyksenä avolaitokseen määräämiselle on, että tuomittu soveltuu avolaitokseen ja sen toimintaan, eikä ole syytä olettaa hänen luvatta poistuvan laitoksesta.

Vankilassa tai nuorisovankilassa rangaistustaan suorittavan vangin rikosseuraamusvirasto voi määrätä siirrettäväksi avolaitokseen määräajaksi tai rangaistuksen jäljellä olevaa osaa suorittamaan, jos se on vankeinhoidollisista syistä tarkoituksenmukaista. Alle 18-vuotiaan vangin siirtämisen tulee olla hänen etunsa mukaista, vaikka häntä ei voitaisi pitää erillään aikuisista vangeista. Määräyksen voi rikosseuraamusviraston vahvistamien perusteiden mukaan antaa myös rangaistuslaitoksen johtaja.

Jos avolaitoksessa oleva vanki osoittautuu mielenlaatunsa, käyttäytymisensä tai ruumiillisen kuntonsa puolesta sopimattomaksi avolaitokseen, rikosseuraamusvirasto voi vankilan johtajan tai vastaavasti avolaitoksen esimiehen esityksestä taikka johtajaa tai esimiestä kuultuaan määrätä hänet siirrettäväksi vankilaan tai nuorisovankilaan. Avolaitosaika luetaan tällöin rangaistusajaksi.

3 §

Avolaitokseen määrätyn on käytettävä omia vaatteitaan. Rikosseuraamusvirasto voi kuitenkin määrätä, että avovankiloissa tai joissakin niistä noudatetaan, mitä vangin vaatetuksesta 2 luvun 7 §:ssä säädetään.

6 §


Palkasta ja toimintarahasta on tehtävä laissa säädetty pidätys veron ennakkoperintää varten. Avolaitoksessa olevan on suoritettava palkasta laitokselle korvaus ylläpitomenoista ja ruokakustannuksista siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Jäljelle jäävä osa on mahdollisen ulosmittauksen jälkeen vähintään kaksi kertaa kuukaudessa annettava avolaitoksessa olevan omaan käyttöön.


7 §


Jos avolaitoksessa oleva on järjestysrikkomuksen taikka poistumisluvan, siviilityöluvan tai opintoluvan ehtojen rikkomisen vuoksi toimitettu vankilaan tai nuorisovankilaan, avolaitosaika luetaan rangaistusajaksi. Laitoksesta luvatta poistumisen vuoksi vankilaan tai nuorisovankilaan toimitetulle avolaitosaikaa ei lueta rangaistusajaksi. Rikkomuksen laadun tai muun erityisen syyn perusteella rikosseuraamusvirasto voi kuitenkin määrätä rangaistusajan laskemisesta toisin. Jos avolaitoksessa oleva on 1 momentin nojalla siirretty määräajaksi vankilaan tai nuorisovankilaan, avolaitosaikaa ei kuitenkaan saa määrätä menetetyksi.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2001.

HE 136/2000

LaVM 13/2000

EV 212/2000

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2001

Tasavallan Presidentti TARJA HALONENOikeusministeri Johannes Koskinen

Sivun alkuun