1045/2000

Annettu Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2000

Julistus neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä vuonna 2001

Perhe lienee instituutiona yhtä vanha kuin ihminen. Vaikka perheen määrittely on eri aikakausina vaihdellut, se on ollut aina inhimillisen yhteiselämän yksi perusta. Perheyhteisön tehtävänä on ollut lasten kasvun tukeminen ja vastuulliseen aikuisuuteen kasvattaminen. Näin perhe on tukenut yhteenkuuluvuuden tunnetta, eri sukupolvien välistä vuorovaikutusta, perinteen siirtoa ja oman henkilöhistorian arvostamista. "Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään." (Ps. 78)

Kun tahdotaan korostaa perheen merkitystä, on samalla nostettava esille vanhemmuuden asema ja arvo. Vanhempien tulisi toimia elämän opettajina, mallin antajina ja arvojen välittäjinä. Heidän tehtävänsä on tarjota rakkautta ja hyväksyntää, olla myötäeläjiä niin suruissa kuin iloissa. Vanhemmat ovat huoltajia, siis myös rajojen asettajia ja suojelijoita. Keskustelijoina, kuuntelijoina ja välittäjinä vanhemmat voivat siirtää ihmissuhdetaitoja. Niiden avulla opetellaan myös pyytämään ja antamaan anteeksi. Perheessä tarvitaan yhteistä tahtoa ristiriitojen selvittämiseksi. Tässä perhe kaipaa myös ulkopuolista tukea.

Viime vuosikymmenten yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole aina riittävästi ymmärretty perheen merkitystä. Perheen perinteiset kasvatustehtävät ovat osittain siirtyneet ammattihenkilöstölle esimerkiksi päivähoitajille ja opettajille sekä harrastustoiminnan ohjaajille. Koko kasvatustehtävää eivät kuitenkaan voi suorittaa mitkään perheen ulkopuoliset instituutiot. Niiden asiana on tukea kodin, perheen ja vanhempien kasvatustehtävää.

Kristittyjen yhteisöä kuvataan Raamatussa Jumalan perheeksi, joka on kutsuttu elämään todeksi anteeksiantamuksen ja rauhan sanomaa. Kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen tehtävänä on tukea perheiden hyväksi tehtävää työtä. Omassa toiminnassaan niiden tulee myös nähdä perheen kohtaamisen monet mahdollisuudet esimerkiksi lapsityössä, rippikoulussa, avioparityössä ja kirkollisissa toimituksissa. On nähtävä vastuu erityisesti silloin, kun käsitys oikeasta ja väärästä uhkaa hämärtyä, elämänarvoja hallitsee pikaisen mielihyvän saaminen tai elämän tarkoituksettomuus nousee kaikkea hallitsevaksi tekijäksi. Kristillinen usko voi kantaa perheitä niin, että rakkaus ja huolenpito, anteeksiantamus ja uskollisuus toteutuvat kodeissa. "Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen." (Kol. 3: 8―10)

Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 2001 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 21. päivänä, toukokuun 13. päivänä, syyskuun 23. päivänä ja lokakuun 21. päivänä, sekä määrännyt rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia pyydetään ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja edistää sen noudattamista.

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2000

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Olli-Pekka Heinonen

Vuoden 2001 rukouspäivien raamatuntekstit
1. rukouspäivä 21.1.2001

Ps. 135: 13―21

Herra, sinun nimesi on ikuinen!

Sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

Herra hankkii kansalleen oikeutta,

hän on laupias palvelijoilleen.

Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa,

ihmiskätten työtä.

Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,

niillä on silmät, mutta ne eivät näe,

niillä on korvat, mutta ne eivät kuule.

Henkäystäkään ei ole niiden suussa.

Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät,

kaikki, jotka niihin turvaavat.

Israelin suku, kiitä Herraa!

Aaronin suku, kiitä Herraa!

Leevin suku, kiitä Herraa!

Kiittäkää Herraa

kaikki te, jotka häntä pelkäätte!

Kiitetty olkoon Siionin Herra,

hän, joka asuu Jerusalemissa.

Halleluja!

Joh. 14: 6―9

Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä." Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän."

Ef. 2: 19―22

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

2. rukouspäivä 13.5.2001

1 Moos. 33: 1―4

Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Esaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin Jaakob jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille heidän lapsensa. Hän asetti orjattaret lapsineen etumaisiksi, Lean ja hänen lapsensa heidän taakseen ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi. Hän itse kulki heidän edellään veljeään kohden polvistuen ja kumartaen välillä seitsemän kertaa maahan saakka. Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.

Matt. 18: 1―6

Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:

"Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Ap. t. 16: 13―15

Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan.

3. rukouspäivä 23.9.2001

Ps. 78: 1―7

Kuuntele, kansani, mitä opetan,

tarkatkaa sanojani, te kaikki.

Minä aion esittää viisaiden mietteitä,

tuon julki menneisyyden arvoituksia,

vanhoja asioita, joista olemme kuulleet,

joista isämme ovat meille kertoneet.

Me emme salaa niitä lapsiltamme

vaan kerromme tulevillekin polville

Herran voimasta, Herran teoista,

ihmeistä, joita hän on tehnyt.

Hän sääti Jaakobille säädöksensä,

hän antoi Israelille lakinsa

ja käski meidän isiämme

opettamaan ne lapsilleen,

jotta tulevakin polvi ne tuntisi,

jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat

ja kertoisivat omille lapsilleen.

Jumalaan heidän tulee turvautua,

muistaa, mitä hän on tehnyt,

ja noudattaa hänen käskyjään.

Joh. 15: 5―9

"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani."

Ap. t. 2: 42―47

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

4. rukouspäivä 21.10.2001

5 Moos. 10: 17―19

Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.

Mark. 3: 31―35

Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua." Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Kol. 3: 8―11

Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.