1022/2000

Annettu Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2000

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinjätteen käsittelystä

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 18 päivänä tammikuuta annetun eläintautilain (55/1980) ja eläinten lääkitsemisestä 27 päivänä kesäkuuta 1997 annetun lain (617/1997) 44 §:n nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Tavoite ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on estää taudinaiheuttajien ja vieraiden aineiden siirtyminen ihmisiin ja eläimiin eläimistä peräisin olevan jätteen eli eläinjätteen välityksellä.

Tätä asetusta sovelletaan eläinjätteen keräämiseen, kuljetukseen, varastointiin, käsittelyyn ja käyttöön sekä tämän toiminnan valvontaan.

Asetusta sovelletaan eläinjätteen käyttöön turkiseläinten rehun valmistukseen turkistarhalla, jos rehu käytetään turkiseläinten ruokintaan vain samalla turkistarhalla. Turkiseläinten rehun valmistuksesta erityisissä laitoksissa säädetään erikseen.

2 §
Muut säännökset

Eläinjätteen käsittelystä on lisäksi voimassa, mitä siitä säädetään seuraavissa säädöksissä:

1) TSE-riskiaineksen erottamisesta teurastamossa, teurastuspaikassa ja leikkaamossa sekä luulihan valmistuskiellosta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (18/EEO/2000);

2) jätelaki (1072/1993);

3) rehulaki (396/1998);

4) terveydensuojelulaki (763/1994);

5) ympäristönsuojelulaki (68/2000);

6) eläintautien vastustamiseksi suoritettavista tarkastuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös (572/1995);

7) eräiden eläinten ja tavaroiden eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös (27/1995); sekä

8) eräiden kolmansista maista tuotavien tavaroiden eläintautivaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (180/1997).

Ruokajätteen käsittelystä säädetään erikseen seuraavissa säädöksissä:

1) lihaa sisältävän ruokajätteen käytöstä eräiden eläinten ruokinnassa annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (467/1994); sekä

2) ulkomaanliikenteen ruokajätteiden ja eläintautivaarallisten jätteiden sekä kauttakulkuliikenteen eläintautivaarallisten jätteiden käsittelystä annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös (605/1994).

3 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) eläinjätteellä

a) turkiseläinten ruhoja;

b) elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten ja kasvatettujen kalojen ruhoja, ruhon osia ja niistä saatavia tuotteita, joita ei ole tarkoitettu elintarvikkeiksi tai joita ei voida käyttää elintarvikkeina, ei kuitenkaan ruokajätettä, maastoon kuolleita poroja, luonnonvaraisia eläimiä eikä eläinten eritteitä;

c) kasvatettujen kalojen, joita ei ole tarkoitettu elintarvikkeiksi, ja avomereltä kalajauhon valmistusta varten pyydettyjen kalojen ruhoja ja ruhon osia, ei kuitenkaan akvaariokaloja eikä kalastamalla hankittua rehukalaa;

2) suuririskisellä eläinjätteellä eläinjätettä, joka voi aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle ja jota ovat:

a) kuolleet tai kuolleina syntyneet nautaeläimet, siat, vuohet, lampaat, siipikarja ja muut elintarviketuotantoon tarkoitetut eläimet ja niiden osat, ei kuitenkaan kalat, sekä eläintautien leviämisen vaaraa aiheuttava hautomojäte;

b) lopetetut nautaeläimet, siat, vuohet, lampaat, kavioeläimet, siipikarja ja muut elintarviketuotantoon tarkoitetut eläimet, joita ei ole teurastettu elintarvikkeeksi, ja näiden eläinten osat, ei kuitenkaan kalat;

c) viranomaisten eläintautilain (55/1980) tai eläinten lääkitsemisestä annetun lain (617/1997) nojalla lopetettaviksi ja hävitettäviksi määräämät eläimet ja kalat;

d) eläimistä, joissa on ennen teurastusta tai sen yhteydessä todettu ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin aiheuttajia tai oireita, peräisin oleva veri ja muu eläinjäte;

e) teurastetun eläimen ruhonosat, joita ei ole esitetty lihantarkastuksessa (post mortem), ei kuitenkaan vuodat, nahat, sorkat, kaviot, höyhenet, villa, sarvet, veri tai vastaavat tuotteet;

f) pilaantunut liha, kala, kalastustuotteet ja muut eläimistä saatavat tuotteet, jotka aiheuttavat vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle;

g) eläinjäte, joka sisältää ihmisten tai eläinten terveydelle mahdollisesti haitallisia vieraita aineita;

h) kalat ja kalastustuotteet, joissa on oireita tai merkkejä kaloihin tai ihmisiin tarttuvista taudeista;

i) teurastetut eläimet, joita on lääkitty eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (743/1997) 2 §:ssä kielletyllä tavalla, ja näiden eläinten osat;

3) vähäriskisellä eläinjätteellä muuta kuin 2 kohdassa tarkoitettua eläinjätettä, joka ei aiheuta vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle levittämällä tarttuvia tauteja, ja jota ovat muun muassa:

a) turkiseläinten ruhot;

b) lihantarkastuksessa hylätyt elimet, jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle;

c) kasvatettujen kalojen perkausjäte;

d) avomereltä pyydetty kala, josta valmistetaan kalajauhoa;

e) vuodat, nahat, sorkat, kaviot, höyhenet, villa, sarvet, veri, mahat, suolet tai vastaavat tuotteet, jotka ovat peräisin lihantarkastuksessa hyväksytyistä eläimistä, sekä

f) lihantarkastuksessa hylätyistä eläimistä peräisin olevat vastaavat tuotteet, jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle;

4) eläinjätteen tuottajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka toiminnassa syntyy eläinjätettä;

5) käsittelemättömällä eläinjätteellä suuririskistä tai vähäriskistä eläinjätettä, jota ei ole käsitelty tässä asetuksessa säädetyllä tavalla;

6) eläinjätteen polttolaitoksella laitosta, jossa eläinjäte hävitetään polttamalla;

7) suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksella laitosta, jossa eläinjäte käsitellään taudinaiheuttajien tuhoamista varten;

8) vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksella laitosta, jossa eläinjäte käsitellään rehuihin lisäämistä varten tai jossa valmistetaan kalajauhoa;

9) lemmikkieläinrehulla yksinomaan koirille, kissoille ja muille lemmikkieläimille tarkoitettuja puruluita ja muuta rehua, joka on kokonaan tai osittain valmistettu vähäriskisestä eläinjätteestä;

10) lemmikkieläinrehulaitoksella laitosta, jossa valmistetaan lemmikkieläinrehua myyntiä, jakelua tai välitystä varten;

11) teknisillä tai farmaseuttisilla tuotteilla muokattuja nahkoja ja vuotia sekä muita vähäriskisestä eläinjätteestä valmistettuja tuotteita, joita ei ole tarkoitettu elintarvikkeeksi tai rehuksi;

12) eläinjätteen käsittelylaitoksella eläinjätteen polttolaitosta, suuririskisen tai vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitosta, lemmikkieläinrehulaitosta sekä teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavaa laitosta; sekä

13) turkiseläinrehulaitoksella, turkiseläinrehusekoittamolla ja turkiseläinruhojen käsittelylaitoksella turkiseläinten rehun valmistusta koskevissa säännöksissä tarkoitettuja vastaavia laitoksia.

4 §
Valvontaviranomaiset

Tämän asetuksen noudattamisen valvontaa johtaa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja valvontaviranomaisia ovat:

1) läänin alueella läänineläinlääkäri;

2) kunnan alueella kunnaneläinlääkäri;

3) teurastamoissa, teurastuspaikoissa ja teurastamojen yhteydessä olevissa leikkaamoissa tarkastuseläinlääkäri;

4) eläinjätteen polttolaitoksissa sekä teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavissa laitoksissa kunnaneläinlääkäri;

5) suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksissa, vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksissa ja lemmikkieläinrehulaitoksissa kasvintuotannon tarkastuskeskus; sekä

6) käsittelemättömän eläinjätteen varastoissa, jotka eivät sijaitse eläinjätteen käsittelylaitoksen, teurastamon tai teurastuspaikan yhteydessä, kunnaneläinlääkäri.

2 luku

Eläinjätteen käsittely

5 §
Suuririskisen eläinjätteen käsittely

Suuririskinen eläinjäte on käsiteltävä eläinjätteen polttolaitoksessa tai suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksessa.

Suuririskisen eläinjätteen muu käsittely on sallittua seuraavasti:

1) Itä-Suomen ja Lapin lääneissä syntyvä, 3 §:n 2 kohdan a ja b alakohdissa tarkoitettu suuririskinen eläinjäte saadaan haudata liitteen 3 mukaisesti;

2) suuririskinen eläinjäte, joka syntyy vaikeapääsyisessä paikassa taikka jota syntyy niin vähäisiä määriä kerrallaan, että sen kuljetus suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitokseen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia, saadaan haudata maahan liitteen 3 mukaisesti;

3) tuotantotilalla saadaan liitteen 3 mukaisesti polttaa tilalla syntyvä, normaalia kuolleisuutta vastaava määrä 3 §:n 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua siipikarjasta peräisin olevaa eläinjätettä, jos se poltetaan tätä tarkoitusta varten valmistetussa polttolaitteistossa;

4) hevosten ruhot, jotka ovat 3 §:n 2 kohdan a ja b alakohdissa tarkoitettua suuririskistä eläinjätettä, saadaan haudata maahan liitteen 3 mukaisesti;

5) lopetettujen munivien kanojen ruhot, jotka ovat 3 §:n 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua suuriskistä eläinjätettä, saadaan toimittaa turkiseläinruhojen käsittelylaitokseen; sekä

6) valvontaviranomainen saa määrätä suuririskisen eläinjätteen poltettavaksi tai haudattavaksi maahan valvontaviranomaisen valvonnassa, jos:

a) eläinjätteen kuljettaminen aiheuttaa eläintautien leviämisen vaaraa;

b) käsittely suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksessa ei tuhoaisi taudinaiheuttajia tai poistaisi haitallisia vieraita aineita eläinjätteestä; tai

c) eläinjätteen polttolaitos tai suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitos ei voi ottaa vastaan eläinjätettä.

Tämän pykälän 2 momentin 5 kohdan säännöksiä ei sovelleta 3 §:n 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettuun eläinjätteeseen.

6 §
Vähäriskisen eläinjätteen käsittely

Vähäriskinen eläinjäte on käsiteltävä:

1) eläinjätteen polttolaitoksessa;

2) suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksessa samalla tavalla kuin suuririskinen eläinjäte;

3) vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksessa;

4) lemmikkieläinrehulaitoksessa;

5) teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavassa laitoksessa;

6) turkiseläinrehulaitoksessa;

7) turkiseläinruhojen käsittelylaitoksessa; tai

8) polttamalla, hautaamalla tai kompostoimalla liitteen 3 mukaisesti.

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/1996) nojalla hyväksytystä, lihaa käsittelevästä laitoksesta taikka kaloista peräisin olevaa vähäriskistä eläinjätettä saadaan käsitellä myös turkiseläinrehusekoittamossa tai turkiseläinruhojen käsittelylaitoksessa.

Turkiseläinten ruhot on 1 momentin säännöksistä poiketen käsiteltävä:

1) 1 momentin 1, 7 tai 8 kohdissa tarkoitetulla tavalla;

2) kuumentamalla vähintään 100°C asteen lämpötilaan ja sen jälkeen käyttämällä turkiseläinten ruokintaan samalla turkistarhalla, jolta ruhot ovat peräisin; tai

3) toimittamalla kaatopaikalle, joka saa ottaa vastaan tällaista eläinjätettä.

3 luku

Käsittelemätön eläinjäte

7 §
Eläinjätteen tuottajan velvollisuudet

Eläinjätteen tuottajan on huolehdittava, että eläinjäte käsitellään tai toimitetaan käsiteltäväksi 5 tai 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jollei sitä käytetä muulla tässä asetuksessa säädetyllä tavalla.

Eläinjätteen tuottajan on eläinjätteen oikean käsittelyn varmistamiseksi tarvittaessa tiedusteltava valvontaviranomaiselta, onko tietty eläinjäte suuri- vai vähäriskistä eläinjätettä.

Jos eläinjätteen tuottaja ei voi luotettavasti erotella suuririskistä eläinjätettä vähäriskisestä eläinjätteestä, kaikkea hänen tuottamaansa eläinjätettä on käsiteltävä suuririskisenä eläinjätteenä.

8 §
Eläinjätteen kerääminen ja kuljetus

Eläinjäte on kerättävä ja kuljetettava liitteen 1 mukaisesti.

9 §
Eläinjätteen varastointi

Varaston, jossa säilytetään käsittelemätöntä eläinjätettä, on oltava hyväksytty käyttötarkoitustaan varten. Uusi tai olennaisesti muutettu varasto saadaan ottaa käyttöön vasta hyväksymisen jälkeen. Hyväksymistä ei kuitenkaan tarvita eläinjätteen tilapäiselle säilytyspaikalle, joka sijaitsee eläinjätteen syntymispaikan välittömässä läheisyydessä, eikä myöskään varastolle, joka sijaitsee eläinjätteen käsittelylaitoksen taikka teurastamon tai teurastuspaikan yhteydessä.

Varaston hyväksymistä on haettava kirjallisesti. Hyväksymisestä päättää kunnaneläinlääkäri, jonka toimialueella varasto sijaitsee. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava varasto ennen hyväksymistä koskevan asian ratkaisemista.

Varaston hyväksymisen edellytykset ovat:

1) varasto täyttää liitteessä 2 säädettävät vaatimukset; sekä

2) eläinjäte kuljetetaan varastoon ja sieltä pois liitteen 1 mukaisesti.

10 §
Eläinjätteen käyttö rehuna

Vähäriskistä eläinjätettä sekä 3 §:n 2 kohdan a, b ja e alakohdissa tarkoitettua muista eläimistä kuin märehtijöistä peräisin olevaa suuririskistä eläinjätettä saadaan käyttää seuraavien eläinten ruokintaan ilman 5 ja 6 §:ssä säädettyä käsittelyä, jos käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle:

1) turkis-, eläintarha- ja sirkuseläimet;

2) madot ja toukat, joita kasvatetaan muuhun käyttöön kuin elintarvikkeeksi;

3) koirat, joita pidetään koiratarhoilla ja joita ei yleensä pidetä asuintiloissa; sekä

4) luonnonvaraiset eläimet, ei kuitenkaan villisiat.

Eläinjätteen tuottaja saa toimittaa 1 momentissa säädettyyn käyttöön tarkoitettua käsittelemätöntä eläinjätettä vain suoraan eläinjätteen käyttäjälle. Eläinjätteen käyttäjä ei saa luovuttaa eläinjätettä edelleen välitystä tai käyttöä varten.

Tämän pykälän 1 momentin säännöksiä ei sovelleta turkiseläinten ruhoihin. Pykälän 2 momentin säännöksiä ei sovelleta lopetettujen munivien kanojen ruhoihin, jotka ovat 3 §:n 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua suuririskistä eläinjätettä.

11 §
Eläinjätteen käyttö tutkimustarkoitukseen

Vähäriskistä eläinjätettä saadaan toimittaa ja käyttää tieteelliseen tarkoitukseen ilman 6 §:ssä säädettyä käsittelyä, jos käyttö ei aiheuta eläintautien leviämisen vaaraa.

Suuririskistä eläinjätettä saadaan toimittaa tutkittavaksi ilman 5 §:ssä säädettyä käsittelyä Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliselle tiedekunnalle. Läänineläinlääkäri voi antaa luvan toimialueellaan syntyvän suuririskisen eläinjätteen toimittamiseen ilman 5 §:ssä säädettyä käsittelyä muihin laboratoriotutkimuksiin tai tieteelliseen tarkoitukseen, jos tällainen käyttö ei aiheuta eläintautien leviämisen vaaraa.

Tarttuvien eläintautien tutkimisesta laboratoriossa määrätään eläintautitutkimuksia tekevien laboratorioiden pätevyysvaatimuksista annetussa Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen päätöksessä (697/3/99).

12 §
Eläinjätteen käyttäjän ilmoitusvelvollisuus

Käsittelemättömän eläinjätteen käyttäjän on tehtävä kirjallinen ilmoitus 10 §:ssä tarkoitetusta käytöstä kunnaneläinlääkärille, jonka toimialueella eläinjätettä käytetään. Ilmoitus on tehtävä ennen eläinjätteen käytön aloittamista. Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

1) käyttäjä;

2) eläinjätteen laji tai laatu;

3) käyttötarkoitus;

4) tarkasti yksilöity paikka, jossa eläinjätettä käytetään; sekä

5) alue tai paikat, joista eläinjäte kerätään.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa käytössä tapahtuu olennainen muutos tai jos se lopetetaan, asiasta on viipymättä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.

Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi käsittelemättömän eläinjätteen käyttäjän on etukäteen ilmoitettava 3 §:n 2 kohdan a ja b alakohdissa tarkoitetun eläinjätteen jokaisesta yksittäisestä käyttökerrasta 10 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyyn tarkoitukseen. Ilmoitus on tehtävä kunnaneläinlääkärille, jonka toimialueelta eläinjäte kerätään. Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa tarkastettava eläinjäte ennen sen käyttöä.

13 §
Eläinjätteen käyttäjän muut velvollisuudet

Käsittelemättömän eläinjätteen käyttäjän on pidettävä luetteloa eläinjätteen tuottajista, joilta hänen käyttämänsä, 10 §:ssä tarkoitettu eläinjäte on peräisin. Luettelo on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan eläinjätteen käytön jälkeen. Luettelo on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle.

Käsittelemättömän eläinjätteen käyttäjän on huolehdittava hänen 10 §:ssä tarkoitetussa toiminnassaan käyttämättä jääneen eläinjätteen käsittelystä. Käyttäjään sovelletaan, mitä 7 §:ssä säädetään eläinjätteen tuottajasta.

4 luku

Eläinjätteen käsittelylaitosten hyväksy- minen

14 §
Hyväksymismenettely

Eläinjätteen käsittelylaitoksen on oltava hyväksytty käyttötarkoitustaan varten. Uusi tai olennaisesti muutettu laitos saadaan ottaa käyttöön vasta hyväksymisen jälkeen.

Eläinjätteen käsittelylaitoksen hyväksymistä on haettava kirjallisella hakemuksella, joka on toimitettava hyväksymisestä päättävälle valvontaviranomaiselle. Suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen sekä lemmikkieläinrehulaitoksen hyväksymisestä päättää Kasvintuotannon tarkastuskeskus. Eläinjätteen polttolaitoksen sekä teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavan laitoksen hyväksyy läänineläinlääkäri, jonka toimialueella laitos sijaitsee.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on tarkastettava laitokset, joiden hyväksymisestä se päättää, ennen hyväksymistä koskevan asian ratkaisemista. Kunnaneläinlääkärin on läänineläinlääkärin pyynnöstä tarkastettava eläinjätteen polttolaitos sekä teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistava laitos ja annettava niiden hyväksymisestä lausunto läänineläinlääkärille ennen kuin läänineläinlääkäri ratkaisee hyväksymistä koskevan asian.

15 §
Eläinjätteen polttolaitoksen hyväksyminen

Eläinjätteen polttolaitoksen hyväksymisen edellytykset ovat:

1) eläinjäte kuljetetaan laitokseen liitteen 1 mukaisesti;

2) käsittelemätön eläinjäte varastoidaan laitoksessa liitteen 2 mukaisesti;

3) laitoksessa on laitteisto, jossa eläinjäte palaa täydellisesti; sekä

4) laitoksen kapasiteetti on riittävä sen vastaanottaman eläinjätteen määrään ja laatuun nähden.

16 §
Suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen hyväksyminen

Suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen hyväksymisen edellytykset ovat:

1) eläinjäte kuumennetaan suljetussa kuumennuslaitteessa siten, että jätteen lämpötila sen kaikissa osissa on keskeytyksettä 20 minuutin ajan vähintään 133°C astetta vähintään kolmen barin absoluuttisessa paineessa;

2) eläinjätteen ainesosat ovat 2 kohdassa tarkoitetun käsittelyn aikana halkaisijaltaan enintään 50 millimetriä;

3) laitos täyttää liitteessä 4 säädettävät vaatimukset;

4) eläinjäte kuljetetaan laitokseen liitteen 1 mukaisesti; sekä

5) laitos noudattaa Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymää omavalvontasuunnitelmaa.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädettyä vaatimusta ei sovelleta vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitokseen, joka käsittelee vain rasvaa, verta tai muista eläimistä kuin nisäkkäistä peräisin olevaa eläinjätettä.

17 §
Turkiseläinruhojen käsittelylaitoksena toimivan suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen hyväksyminen

Suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitos voi toimia myös turkiseläinruhojen käsittelylaitoksena. Tällaisen suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen hyväksymisen edellytykset ovat 16 §:ssä säädetyn lisäksi:

1) laitos ei toimi samana ajankohtana turkiseläinruhojen käsittelylaitoksena ja suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksena;

2) laitoksen toiminta ja omavalvonta järjestetään sekä puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteet suoritetaan siten, että turkiseläinruhojen käsittelylaitoksen raaka-aine ja lopputuotteet eivät voi sekoittua suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen raaka-aineen tai lopputuotteiden kanssa; sekä

3) laitos aina välittömästi ilmoittaa Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle, kun suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksena toiminut laitos alkaa toimia turkiseläinruhojen käsittelylaitoksena tai kun turkiseläinruhojen käsittelylaitoksena toiminut laitos alkaa toimia suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksena.

Turkiseläinruhojen käsittelylaitoksen hyväksymisestä säädetään erikseen.

18 §
Lemmikkieläinrehulaitoksen hyväksyminen

Lemmikkieläinrehulaitoksen hyväksymisen edellytykset ovat:

1) eläinjäte kuljetetaan laitokseen liitteen 1 mukaisesti;

2) käsittelemätön eläinjäte varastoidaan laitoksessa liitteen 2 mukaisesti;

3) laitoksessa on asianmukaiset tilat ja välineet eläinjätteen käsittelyä ja lopputuotteiden varastointia varten;

4) laitos toimittaa käyttämättä jääneen eläinjätteen ja valmistuksen yhteydessä syntyvän, lopputuotteeseen sopimattoman jätteen käsiteltäväksi eläinjätteen polttolaitokseen, suuririskisen tai vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitokseen taikka poltettavaksi tai haudattavaksi tämän asetuksen liitteen 3 mukaisesti; sekä

5) laitos noudattaa Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymää omavalvontasuunnitelmaa.

19 §
Teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavan laitoksen hyväksyminen

Teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavan laitoksen hyväksymisen edellytyksenä on, että laitos täyttää 18 §:n 1―4 kohdissa säädetyt vaatimukset.

Eläinjätteen kompostointiin sovelletaan teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavan laitoksen hyväksymistä ja valvontaa koskevia säännöksiä, jos kompostointi on laitosmaista tai laajamittaista.

5 luku

Valvonta

20 §
Hyväksytyn toiminnan valvonta

Valvontaviranomaisten on valvottava, että 9 §:n nojalla hyväksytty käsittelemättömän eläinjätteen varasto ja hyväksytyt eläinjätteen käsittelylaitokset jatkuvasti täyttävät hyväksymisen edellytykset.

21 §
Eläinjätteen varastoinnin valvonta

Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava 9 §:n nojalla hyväksytty varasto vähintään kerran vuodessa.

22 §
Eläinjätteen käsittelylaitosten valvonta

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on tarkastettava suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitokset vähintään neljä kertaa vuodessa sekä vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitokset ja lemmikkieläinrehulaitokset vähintään joka toinen vuosi. Kunnaneläinlääkärin on osallistuttava tarkastuskäynteihin.

Kunnaneläinlääkärin on 1 momentissa säädettyjen tarkastusten lisäksi tarkastettava vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitokset ja lemmikkieläinrehulaitokset vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Jos vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitos tai lemmikkieläinrehulaitos toimii teurastamon tai teurastuspaikan yhteydessä, tarkastuseläinlääkärin on kunnaneläinlääkärin sijasta osallistuttava 1 momentissa tarkoitettuihin tarkastuskäynteihin ja suoritettava 2 momentissa tarkoitetut tarkastukset.

Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava eläinjätteen polttolaitokset vähintään joka toinen vuosi sekä teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavat laitokset vähintään kaksi kertaa vuodessa.

23 §
Teurastamojen valvonta

Tarkastuseläinlääkärin on valvottava eläinjätteen keräämistä, käsittelyä, varastointia ja kuljetusta teurastamossa ja sen yhteydessä olevassa leikkaamossa sekä teurastuspaikassa.

24 §
Muu valvonta

Kunnaneläinlääkärin on valvottava tämän asetuksen säännösten noudattamista toimialueellaan. Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa tehtävä 20―23 §:ssä säädetyn valvonnan lisäksi tarkastuskäyntejä muihin paikkoihin, joissa eläinjätettä kerätään, varastoidaan, kuljetetaan, käsitellään tai käytetään.

25 §
Valvontaviranomaisten toimenpiteet

Jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta, valvontaviranomaisen on kehotettava määräajassa korjaamaan puute. Valvontaviranomaisen on myös tarvittaessa ryhdyttävä eläintautilain 8 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin eläintautien leviämisen estämiseksi ja eläinjätteestä valmistettavan rehun hygieenisen laadun turvaamiseksi.

Kunnaneläinlääkärin on valvottava Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen antamien kehotusten noudattamista ja tarvittaessa opastettava puutteiden korjaamisessa. Jos vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitos tai lemmikkieläinrehulaitos toimii teurastamon tai teurastuspaikan yhteydessä, tarkastuseläinlääkärin on huolehdittava tässä momentissa tarkoitetusta valvonnasta ja opastuksesta.

Rangaistuksista, joita voidaan tuomita tämän asetuksen säännösten rikkomisesta, säädetään eläintautilain 23 §:ssä.

26 §
Hyväksymisen peruuttaminen

Valvontaviranomaisen on peruutettava hyväksymänsä käsittelemättömän eläinjätteen varaston tai eläinjätteen käsittelylaitoksen hyväksyminen määräajaksi tai kokonaan seuraavissa tapauksissa:

1) hyväksymisen edellytykset eivät enää täyty, epäkohta ei ole vähäinen ja epäkohtaa ei ole kehotuksesta huolimatta korjattu;

2) toiminta aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle;

3) toiminnasta on annettu vääriä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat vaikuttaneet hyväksymiseen; tai

4) toiminta on lopetettu.

27 §
Ilmoitukset

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on viipymättä ilmoitettava:

1) asianomaiselle läänineläinlääkärille, kunnaneläinlääkärille ja teurastamon yhteydessä sijaitsevan laitoksen tarkastuseläinlääkärille

a) eläinjätteen käsittelylaitosten hyväksymistä koskevat hakemukset;

b) olennaiset puutteet hyväksymiensä laitosten toiminnassa; sekä

2) maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle sekä 1 kohdassa tarkoitetuille valvontaviranomaisille

a) eläinjätteen käsittelylaitosten hyväksymistä koskevissa asioissa tekemänsä päätökset;

b) laitosten hyväksymisen peruuttamista koskevat päätöksensä.

Kunnaneläinlääkärin on viipymättä ilmoitettava:

1) läänineläinlääkärille

a) käsittelemättömän eläinjätteen varastojen hyväksymistä koskevat päätökset;

b) olennaiset puutteet hyväksymiensä varastojen sekä eläinjätteen polttolaitosten ja teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavien laitosten toiminnassa;

c) olennaiset puutteet 24 §:n nojalla valvomassaan toiminnassa;

d) 12 §:ssä säädetyt ilmoitukset käsittelemättömän eläinjätteen käytöstä; sekä

2) Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle sen 25 §:n mukaisesti antamien kehotusten noudattamatta jättämisestä.

Läänineläinlääkärin on viipymättä ilmoitettava:

1) maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle tietoonsa tulleista olennaisista puutteista tämän asetuksen noudattamisessa;

2) asianomaiselle kunnaneläinlääkärille 12 §:ssä säädetyt ilmoitukset, jotka koskevat muun kuin ilmoituksen lähettäneen kunnaneläinlääkärin toimialueelta kerättävää eläinjätettä; sekä

3) asianomaiselle tarkastuseläinlääkärille 12 §:ssä säädetyt ilmoitukset, jotka koskevat teurastamosta tai teurastuspaikasta peräisin olevaa eläinjätettä.

Tarkastuseläinlääkärin on ilmoitettava läänineläinlääkärille olennaisista puutteista teurastamon toiminnassa.

28 §
Rekisterit

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on pidettävä hyväksymistään eläinjätteen käsittelylaitoksista rekisteriä lääneittäin. Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on lähetettävä rekisterin sisältö tiedoksi maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle puolivuosittain tammikuun ja heinäkuun loppuun mennessä.

Kunnaneläinlääkärin on pidettävä toimialueellaan rekisteriä:

1) hyväksymistään käsittelemättömän eläinjätteen varastoista; sekä

2) vastaanottamistaan 12 §:ssä säädetyistä ilmoituksista.

Läänineläinlääkärin on pidettävä toimialueellaan rekisteriä:

1) hyväksymistään eläinjätteen polttolaitoksista sekä teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavista laitoksista;

2) vastaanottamistaan 12 §:ssä säädetyistä ilmoituksista; sekä

3) hyväksytyistä käsittelemättömän eläinjätteen varastoista.

Läänineläinlääkärin on lähetettävä pitämiensä rekisterien sisältö tiedoksi maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle vuosittain tammikuun loppuun mennessä.

29 §
Luettelot

Valvontaviranomaisen on pidettävä luetteloa tekemistään tarkastuskäynneistä. Luettelon tiedot on säilytettävä vähintään viisi vuotta.

6 luku

Erinäiset säännökset

30 §
Kustannukset

Kunnaneläinlääkärille maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus kustannuksista tässä asetuksessa säädettyjen tarkastusten perusteella. Palkkion ja korvauksen suuruudesta ja maksumenettelystä säädetään eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetussa asetuksessa (1269/1989).

Maksuista, joita peritään Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen suorittamasta valvonnasta, säädetään eläintautilain 15 §:ssä ja kasvintuotannon tarkastuskeskuksen suoritteiden maksullisuudesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (950/1998).

31 §
Muutoksenhaku

Muutoksenhausta tämän asetuksen nojalla annettuun valvontaviranomaisen päätökseen säädetään eläintautiasetuksen (601/1980) 17 §:ssä ja maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/1992) 1 §:ssä.

32 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä joulukuuta 2000.

Tällä asetuksella kumotaan eläinjätteen käsittelystä 7 päivänä heinäkuuta 1994 annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (634/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

33 §
Siirtymäsäännökset

Aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla hyväksytyt suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitokset sekä teknisiä ja farmaseuttisia tuotteita valmistavat laitokset ovat tässä asetuksessa tarkoitettuja hyväksyttyjä laitoksia. Aikaisemmin hyväksyttyjen teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavien laitosten on kuitenkin täytettävä liitteessä 2 säädetyt vaatimukset huhtikuun loppuun mennessä 2002.

Aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla hyväksyttyjen lemmikkieläinrehulaitosten on täytettävä tämän asetuksen mukaiset hyväksymisen edellytykset vuoden 2002 loppuun mennessä.

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevien käsittelemättömien eläinjätteen varastojen on oltava 9 §:n mukaisesti hyväksyttyjä huhtikuun loppuun mennessä 2002.

Neuvoston direktiivi 90/667/ETY (31990L0667); EYVL N:o L 363, 27.12.1990, s. 51
Komission päätös 92/562/ETY (31992D0562); EYVL N:o L 359, 9.12.1992, s. 23
Neuvoston päätös 99/534/EY (31999D0534); EYVL N:o L 204, 4.8.1999, s. 37

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2000

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Eläinlääkintötarkastaja
Pekka Rantajärvi

Liitteet

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.