646/2000

Annettu Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2000

Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 12 päivänä maaliskuuta 1999 annetun maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 11 §:n 4 momentin ja 64 §:n 3 momentin, sellaisena kuin ne ovat laissa 44/2000, ja Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1100/1994) 2 ja 11 §:n, nojalla:

1 luku

Perustoimenpiteet

1 §
Kotieläintila

Arvioitaessa, onko kyseessä luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 15 §:ssä tarkoitettu maatila, joka voi toteuttaa kotieläintilan perustoimenpiteitä, huomioon otetaan ainoastaan sitoumuksen antaneen viljelijän tilalla olevat ja kyseisen viljelijän tai hänen perheenjäsentensä suoraan omistamat tuotantoeläimet. Perheenjäsenellä tarkoitetaan tässä luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä tarkoitettua puolisoa ja viljelijän alle 18-vuotiasta lasta.

Tuotantoeläimillä tarkoitetaan seuraavia eläimiä, jotka on muunnettava eläinyksiköiksi oheisten kertoimien avulla:

Lypsylehmä, emolehmä, muu nauta

(yli 2 v.) 1

Nauta (6 kk―2 v) 0,6

Nuorkarja (alle 6 kk) 0,15

Lammas tai vuohi (yli 1 v) 0,15

Emakko 0,4

Lihasika, karju 0,11

Kana ja kananuorikko 0,011

Broileri0,002

Kalkkuna, hanhi, ankka 0,005

Siipikarjan emolintu 0,01

Hevonen (yli 1 v) 1

Poni (yli 1 v) 0,4

Tässä asetuksessa peltoalalla tarkoitetaan kyseessä olevana sitoumusvuonna tukikelpoisten peruslohkojen pinta-alojen summaa.

Kotieläintilalla tarkoitetaan viljelijää, joka luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n mukaisesti on valinnut noudattavansa kotieläintilaa koskevia perustoimenpiteitä.

2 §
Viljelyn ympäristösuunnittelu ja -seuranta

Viljelyn ympäristösuunnittelua ja -seurantaa varten viljelijän on toteutettava 3―6 §:ssä säädetyt toimenpiteet.

3 §
Viljelysuunnitelma

Viljelijän on laadittava vuosittain ennen kasvukauden alkua, ensimmäisenä sitoumusvuonna 15 päivään kesäkuuta mennessä, kyseistä kasvukautta koskeva viljelysuunnitelma. Kirjallisessa viljelysuunnitelmassa on esitettävä peruslohkoittain viljeltäviksi suunnitellut kasvilajit tai kasvilajikkeet, suunniteltu lannoitus lannoitemäärien ja lajien osalta sekä suunniteltu kasvinsuojelu, mikäli kasvinsuojelu on mahdollista etukäteen suunnitella.

4 §
Viljavuustutkimus

Tilan viljelyksessä olevista pelloista on tehtävä viljavuustutkimukset. Viljelyksessä oleviksi pelloiksi ei katsota tässä kesantolohkoja, eikä niitä pellolla sijaitsevia erityistukisopimusaloja, joille ei makseta perustoimenpiteiden tukea. Jos kyseinen lohko otetaan viljelyyn, on viljavuustutkimus tehtävä kyseisen kasvukauden aikana.

Tutkimus on tehtävä vähintään viiden vuoden välein eikä näytteenottojen väli saa ylittää viittä vuotta. Näytteitä on otettava vähintään yksi näyte viittä peltohehtaaria kohti.

Viljavuustutkimuksen on oltava vähintään niin sanottu perustutkimus, jossa on määritelty maalaji, multavuus, happamuus, johtoluku, vaihtuva kalsium, helppoliukoinen fosfori, vaihtuva kalium ja vaihtuva magnesium. Viljavuustutkimuksesta on käytävä ilmi analyysipäivämäärä tai päivämäärä, jolloin näyte on toimitettu analysoitavaksi. Tutkimus on tehtävä hyväksytyssä laboratoriossa. Hyväksytyksi laboratorioksi katsotaan laboratorio, joka on erikoistunut maa-analyysien tekemiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu viljavuustutkimus on oltava tilalla sitoumuskauden alkaessa. Poikkeuksena tästä ovat ne maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (760/1995) tarkoitetun sitoumuksen antaneet viljelijät, joilta on edellytetty viljavuustutkimusta seitsemän vuoden välein. Tällaisella tilalla viiden vuoden välin täyttävä viljavuustutkimus on oltava ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Ensimmäisen kerran ympäristötukeen sitoutuvan viljelijän on tehtävä viljavuustutkimus ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Ensimmäistä kertaa ympäristötukeen sitoutuvalla viljelijällä tarkoitetaan viljelijää, joka ei ole antanut maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettua sitoumusta tai jolle kyseistä sitoumusta ei ole siirretty. Viljelijän hallintaan tulevien uusien peltolohkojen viljavuustutkimukset on tehtävä siten, että niiden tulokset ovat käytettävissä ennen seuraavan kalenterivuoden kasvukauden alkua.

5 §
Lohkokohtaiset muistiinpanot

Viljelijän on tehtävä lohkokohtaisia muistiinpanoja sitoumuskauden alusta lähtien. Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on merkittävä tilan viljelyksessä olevien lohkojen perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä.

Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on kirjattava seuraavat tiedot:

1) lohkon tunnus ja pinta-ala;

2) maalaji ja muut viljavuustutkimuksen tiedot; viljavuustutkimukset voidaan säilyttää myös erillisenä asiakirjana;

3) tehdyt kalkitukset; ja

4) vuosittaiset viljelytoimenpiteet.

Vuosittaisista viljelytoimenpiteistä on kirjattava seuraavat tiedot:

1) muokkauspäivä ja -tapa;

2) kylvö- tai istutuspäivä, kasvi, lajike ja siemen- tai taimimäärä;

3) lannoituspäivä tai -päivät, väkilannoitteiden ja eloperäisten lannoitteiden lajit ja määrät, typen ja fosforin määrä sekä tarvittaessa merkintä fosforintasauskauden alkamisesta ja päättymisestä;

4) noudatetaanko lohkolla peruslannoitustasoa vai tarkennettua lannoitustasoa;

5) todetut rikkakasvi-, kasvitauti- ja tuholaisongelmat sekä tehdyt kasvinsuojelutoimenpiteet päivämäärän, käytetyn kasvinsuojeluaineen ja -määrän osalta; sekä

6) korjuupäivä ja arvio sadon määrästä.

Jos lohkolle on kylvetty kerääjäkasveja sadonkorjuun jälkeen, on se merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Erilliselle kartalle on merkittävä tilan viljelyksessä olevat peruslohkot, edellä mainittujen lohkojen rajoittuminen puroon, vesistöön tai valtaojaan, pellolla sijaitsevat pohjavesialueet ja kaivot. Kartalle on merkittävä lisäksi tieto lohkoa koskevista erityistukisopimuksista.

6 §
Viljelijäkoulutus

Sitoumuksen antaneen viljelijän on osallistuttava sitoumusaikana kaksi kertaa vähintään yhden päivän kestävään viljelijäkoulutukseen, joka koskee ympäristötuen edellyttämiä toimenpiteitä sekä näiden toimenpiteiden tarvetta ja tavoitteita. Ensimmäiseen koulutuspäivään on osallistuttava ennen toisen sitoumusvuoden päättymistä ja toiseen ennen kolmannen sitoumusvuoden päättymistä.

Ensimmäisen koulutuspäivän ohjelmassa on käsiteltävä seuraavat asiat:

1) maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukaiset perustoimenpiteiden ehdot;

2) viljelysuunnitelma ja lohkokohtaiset muistiinpanot tilan suunnittelu- ja seurantajärjestelmänä; ja

3) lisätoimenpiteet ja erityistukisopimukset tehostettujen ympäristönhoitotoimien välineenä.

Toisen koulutuspäivän ohjelma voi keskittyä joihinkin perus- tai lisätoimenpiteiden ehtoihin syventävällä tasolla. Toisen koulutuspäivän sisällöksi voidaan myös hyväksyä ympäristötuen erityistukisopimuksiin, viljelyn ympäristövaikutuksiin ja niiden vähentämiseen tai ympäristöystävällisten viljelymenetelmien ja -tapojen käyttöönottoon keskittyvä koulutus. Tässä tarkoitetuksi viljelijäkoulutukseksi ei hyväksytä lisätoimenpiteisiin sisältyviä tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tarkoittamien erityistukisopimusten ehtona olevia koulutuspäiviä.

Koulutuspäivän vähimmäispituuden on oltava kuusi tuntia, johon ei lueta mukaan ohjelman mukaisia taukoja. Tukiehtojen mukaiseksi viljelijäkoulutukseksi voidaan hyväksyä ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla.

7 §
Peltokasvien peruslannoitus

Peltokasvien viljelyn peruslannoituksessa käytettävät enimmäistyppi- ja fosforimäärät säädetään 1 liitteen A-osassa siinä tarkoitetuille kasveille.

Lannoitukset on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Pyydettäessä viljelijän on esitettävä työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle kirjallinen selvitys käytetyistä lannoitusmääristä ja niiden perusteluista.

Peruslannoitus ei koske 33 §:ssä tarkoitettuja ryhmien 1 ja 2 puutarhakasveja.

8 §
Fosforin tasaus

Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään neljän vuoden tasausjaksoa. Fosforilannoituksen tasausjakso on aloitettava, kun peruslannoituksen sallima fosforitaso ylitetään. Tasausjakso voidaan aloittaa myös silloin, kun käytetään peruslannoituksen sallimia tasoja vähemmän fosforia. Jos lohkolla sovelletaan fosforin tasausjaksoa, on sen alkaminen ja päättyminen sekä vuosittainen tase kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Jos näitä ei ole kirjattu, sallitun lannoitustason katsotaan ylittyneen.

Fosforintasaus on tehtävä kasvulohkokohtaisesti. Jos peruslohkolla olevien kasvulohkojen sijoittelu muuttuu vuodesta toiseen, fosforilannoituksen tasoituskautta on seurattava peruslohkotasolla. Vuotuinen peruslohkon kuluttama fosforimäärä saadaan kertomalla kunkin kasvulohkon kasville sallittu enimmäisfosforimäärä kyseisen kasvulohkon pinta-alalla ja laskemalla nämä summat yhteen. Jos 33 §:ssä tarkoitettua puutarhakasvia tai muuta kasvia, jolle ei ole 7 tai 15 §:n mukaisesti määritelty fosforitasoa, viljellään lohkolla, jonka fosforitasaus on kesken, lohkolta ei katsota kyseisenä vuonna kuluvan fosforia lainkaan.

Jos peltolohko tulee viljelijän hallintaan kesken sitoumuskauden, viljelijän ei tarvitse ottaa huomioon pellon aiempaa fosforilannoitusta. Tämä ei kuitenkaan koske tapauksia, joissa lohkoja säännönmukaisesti vaihdetaan kahden viljelijän kesken esimerkiksi viljelykierrosta johtuen.

9 §
Karjanlannan ja eräiden muiden lannoitusaineiden sisältämien ravinteiden huomioon ottaminen

Karjanlannan ja eräiden muiden lannoitusaineiden sisältämät ravinteet on otettava huomioon siten, kuin liitteen 1 B-osassa säädetään.

10 §
Lannoitusta koskevat siirtymässäännökset

Jos tilalla, joka antaa vuonna 2000 luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetun sitoumuksen, on vuoden 2000 kevätlannoitus tai nurmien vuoden 2000 kesälannoitus suunniteltu maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen ja sen perusteella vuonna 1999 annettujen määräysten ja ohjeiden tarkoittamalla tavalla ja toteutunut lannoitus vastaa suunniteltua, katsotaan vuoden 2000 kevätja nurmien vuoden 2000 kesälannoitus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtionneuvoston asetuksen ja tämän asetuksen mukaiseksi.

Jos fosforilannoituksessa on käytetty fosforintasausta ja lohkon tasausjakso on luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa 7 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen antamisajankohtana kesken, on edelliseltä ohjelmakaudelta siirtyvät fosforilannoituksen ylitykset otettava lannoituksessa huomioon. Vastaavasti voidaan ottaa huomioon tapahtuneet alitukset.

11 §
Kasvinsuojelu

Kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävän kasvinsuojeluruisku on testattava joka viides vuosi kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valtuuttamalla testaajalla. Kasvinsuojeluruiskulla tarkoitetaan itsekulkevia ja traktorikäyttöisiä kasvinsuojeluruiskuja. Uusi kasvinsuojeluruisku, joka täyttää standardisarjan prEN 12761 vaatimukset ja josta on Maatalouden tutkimuskeskuksen maatalousteknologian tutkimusyksikön tai vastaavan muun laitoksen myöntämä kirjallinen todistus ja hyväksymismerkintä, katsotaan testatuksi. Testauksesta on oltava kirjallinen todistus.

Kasvinsuojeluaineita maatilan pelloille levittävän henkilön on käytävä kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutuksessa joka viides vuosi. Koulutukseen osallistumisesta on oltava kirjallinen todistus. Tukiehtojen mukaiseksi koulutukseksi hyväksytään ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla. Koulutukseksi hyväksytään myös kasvintuotannon tarkastuskeskuksen järjestämä myrkyllisten torjunta-aineiden erityistutkinto. Koska erityistutkinto on voimassa kymmenen vuotta, on kuudentena voimassaolovuonna joko käytävä kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutus tai uusittava erityistutkinto. Edellä mainitun mukainen koulutus on käytävä ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä.

Ensimmäistä kertaa ympäristötukeen sitoutuvan viljelijän ja viljelijän, jonka tilalla luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n tarkoittamana sitoumusaikana käytetään kasvinsuojeluaineita, mutta jonka tilalla ei maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuna sitoumusaikana ole käytetty kasvinsuojeluaineita, on testautettava ruisku ja käytävä käyttökoulutuksessa ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä.

Ympäristötukisitoumuksen antaneen viljelijän on hankittava viljelemistään kasveista tilalle Kasvinsuojeluseura ry:n julkaisemat kasvilajikohtaiset tasapainoisen kasvinsuojelun ohjeet. Ohjeet on laadittu seuraavista kasveista: 1) ohra, 2) kevätvehnä, 3) syysvehnä, 4) kaura, 5) ruis, 6) rypsi ja rapsi, 7) sokerijuurikas, 8) nurmikasvit, 9) peruna, 10) keräkaali, kukka-, parsa- ja kiinankaali, 11) porkkana, selleri, palsternakka, tilli ja persilja, 12) punajuuri, 13) herne, härkäpapu ja pensaspapu, 14) lanttu ja nauris, 15) sipuli ja purjo, 16) avomaan salaatti, 17) avomaan kurkku, kesäkurpitsa ja kurpitsa, 18) mansikka, 19) vadelma, 20) omena, 21) herukka ja karviainen. Niille kasveille, joille ei ole omaa opasta, on hankittava Muiden kasvien tasapainoinen kasvinsuojelu -opas. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittavan tilan on hankittava edellä mainittujen ohjeiden sijasta Luomupellon kasvinsuojelu -opas, joka on julkaistu Tieto Tuottamaan -sarjassa numerona 84. Ohjeet tai opas on hankittava tilalle ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Jos tilalla viljellään kasvia alle viiden aarin alalla tai puutarhakasveja vain kotitarvekäyttöä varten, ei kyseisistä kasveista edellytetä ohjeiden tai oppaiden hankkimista.

Havainnot rikkakasveista, kasvitaudeista ja tuholaisista sekä käytetyt kasvinsuojeluaineet on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

12 §
Pientareet ja suojakaistat

Pientareiden ja suojakaistojen perustamisessa ja hoitamisessa on noudatettava 1 liitteen C-osassa säädettyä.

13 §
Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitäminen

Viljelymaisema on säilytettävä avoimena sekä asuin- ja tuotantorakennusten ympäristöt siisteinä ja hoidettuina. Koneet ja työvälineet on säilytettävä asianmukaisesti. Viljelemättömiä peltoalueita on hoidettava esimerkiksi niittämällä. Maisemallisesti arvokkaita peltoja ei saa metsittää. Tilalla olemassa olevia maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuskohteita on ylläpidettävä. Tällaisia monimuotoisuuskohteita ovat muun muassa monipuoliset pellon ja metsän reunavyöhykkeet, pelloilla sijaitsevat puu- ja pensasryhmät, kivisaarekkeet ja yksittäispuut, puukujanteet, lähteet, purot ja kosteikot. Tällaisia kohteita ei saa vaarantaa torjunta-aineiden tai lannoitteiden käytöllä tai paljaaksi hakkuulla.

Tilalla olevia pelto- ja tilusteiden pientareita ei saa käsitellä torjunta-aineilla. Pientareille levinnyt hukkakaura on kuitenkin torjuttava hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/1976) mukaisesti joko käsin kitkemällä tai kemiallisesti. Tarvittaessa tienpientareet voidaan niittää. Niitetyn kasvillisuuden saa hyödyntää maataloustuotannossa.

14 §
Kotieläintilan perustoimenpide

Kotieläintilan perustoimenpidettä on toteutettava, jos viljelijä on luonnonhaittakorvauksesta ja ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n mukaisesti valinnut noudattavansa kotieläintilaa koskevia perustoimenpiteitä.

Kotieläintilan perustoimenpiteessä lanta on pääsääntöisesti levitettävä kasvukauden aikana. Muuhun kuin kasvustoon levitetty lanta on mullattava mahdollisimman pian ammoniakkipäästöjen estämiseksi.

Nurmille lantaa ei saa levittää 31 päivän elokuuta jälkeen, ellei lantaa sijoiteta nurmeen tai peltoa kynnetä levityksen jälkeen. Jos lantaa levitetään syksyllä muuhun kuin perustettavaan kasvustoon, ajankohdan on oltava mahdollisimman myöhäinen. Pelto on tällöin kynnettävä lannan levityksen jälkeen.

Syksyllä ei saa levittää naudan- tai hevosenlantaa enempää kuin 30 tn/ha, sianlantaa enempää kuin 20 tn/ha ja kanan sekä turkiseläinten lantaa enempää kuin 10 tn/ha.

Lannanlevitykseen liittyvät tiedot on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

2 luku

Lisätoimenpiteet

15 §
Tarkennettu lannoitus

Tarkennetun lannoituksen on perustuttava vuosittaiseen viljelysuunnitelmaan ja riittävän usein tehtyyn viljavuustutkimukseen, jonka on täytettävä 4 §:ssä tarkoitetut ehdot. Maatilalla on käytettävä typpeä ja fosforia enintään kasvilajin, kasvupaikan olosuhteiden ja satotason perusteella määräytyvät 2 liitteen osissa A-D ja 1 liitteen D-osassa säädetyt määrät peltohehtaaria kohti.

16 §
Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus

Toimenpidettä ei voi valita kotieläintilaa koskeviin ympäristötuen ehtoihin sitoutunut viljelijä, jonka tilalla kasvatetaan nautoja, hevosia tai lampaita. Hevosten tai lampaiden kasvatukseksi ei katsota tässä tilannetta, jossa tilalla on 1 §:ssä tarkoitettuja lampaita tai hevosia enintään yhden 1 §:ssä tarkoitetun eläinyksikön verran.

Peltojen talviaikaisessa kasvipeitteisyydessä ja kevennetyssä muokkauksessa viljelijän on pidettävä 30 prosenttia maatilan tukikelpoisten peltolohkojen pinta-alasta kasvukauden ulkopuolella kasvien tai kasvijätteiden peittämänä tai hyväksytyllä tavalla kevennetysti muokattuna. Kasvipeitteisyyden on säilyttävä lohkolla kylvömuokkaukseen tai vastaavaan viljelytoimenpiteeseen asti.

Kasvipeitteiseksi hyväksytään 1 liitteen E-osassa säädetyt kasvit ja alueet.

17 §
Maatilan monimuotoisuuskohteet

Viljelijän on osallistuttava kaksi päivää kestävään neuvonnalliseen koulutukseen, jossa selvitetään luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja hoitoon liittyviä asioita maatilamittakaavassa. Koulutuksen vähimmäispituus on 12 tuntia. Tässä tarkoitetuksi koulutukseksi voidaan hyväksyä ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla. Koulutuksessa on käsiteltävä maisema- ja monimuotoisuuspeltoja ja riistalaitumien perustamista ja hoitoa sekä monimuotoisuuskohteiden kuten reunavyöhykkeiden, metsäsaarekkeiden, yksittäispuiden, puukujanteiden, lähteiden, purojen ja kosteikkojen tarkoituksenmukaista hoitoa.

Osana koulutusta viljelijän on laadittava omalle tilalleen yleispiirteinen suunnitelma tilan tärkeistä monimuotoisuuskohteista ja niiden hoidosta. Koulutukseen voi sisältyä myös pienimuotoinen lajistoinventointi ja -seuranta. Koulutukseen osallistumisesta on oltava kirjallinen todistus. Koulutus on käytävä toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä.

Maatilan monimuotoisuuskohteiden perustamisessa ja hoidossa on noudatettava 1 liitteen F-osassa säädettyä.

18 §
Lantalan ammoniakkipäästöjen vähentäminen

Lantalan ammoniakkipäästöjen vähentämisessä on noudatettava 1 liitteen G-osassa säädettyä.

Jos toimenpide edellyttää investointeja, ne on toteutettava ensimmäisen sitoumusvuoden aikana.

19 §
Lannan kaasujen talteenotto

Koneellisessa kompostorissa tai lietelannan ja virtsan ilmastuksessa syntyvät kaasut on joko kerättävä talteen tai puhdistettava. Tähän voidaan käyttää erilaisia suodattimia, kuten esimerkiksi turvesuodattimia tai zeoliittisuodattimia tai puhdistusmenetelmiä. Kaasut voidaan ottaa talteen myös viljelijöiden yhteisesti omistamissa biokaasulaitoksissa. Jos toimenpide edellyttää investointeja, ne on toteutettava ensimmäisen sitoumusvuoden aikana.

20 §
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen

Toimenpidettä toteuttavalla tilalla saa olla laidunnettavia eläimiä enintään 2,3 eläinyksikköä maatilan nurmi- ja muuta laidunhehtaaria kohti. Tilan hallinnassa olevat metsälaitumet ja muut vastaavat laiduntamiseen soveltuvat alat voidaan laskea mukaan muuhun laidunalaan. Nurmilla ei tässä tarkoiteta nurmikasvien siementuotantoon käytettyjä aloja.

Laidunnettavissa olevat eläimet on päästettävä laitumelle tai jaloittelutarhaan. Laidunnettavia eläimiä ovat lypsy- ja emolehmät, hiehot, lampaat, vuohet ja hevoset. Jaloittelutarhan hoidossa on otettava huomioon pintavesien ja pohjavesien suojelu. Laitumien kuluminen on estettävä riittävällä laidunkierrolla. Jos on vaaraa liian vähäisestä laiduntamisesta, laidun on niitettävä alueen pensastumisen estämiseksi. Laiduntaminen ja jaloittelu on toteutettava kesäaikaan. Pihattotyyppinen rakennusratkaisu ilman jaloittelutarhaa tai kesäaikaista laidunta ei täytä vaatimusta. Lihasiat ja emakot on kasvatettava ulkotarhoissa vähintään toukokuusta lokakuuhun eli vähintään 31.5.-30.9. Kanat ja broilerit on kasvatettava lattiakasvattamoissa. Jos tilalla kasvatetaan useita eläinlajeja, kaikkien niiden kasvatusolosuhteiden on täytettävä tässä pykälässä säädetyt vaatimukset.

Tilalle on laadittava tuotantoeläimille ruokinnan ravinnetase. Se on tehtävä ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Ruokinnan ravinnetaseen laskennassa saatuja tuloksia voidaan käyttää, kun lasketaan lannan sisältämiä ravinteita liitteen 1 B-osassa säädetyllä tavalla.

Viljelijän on osallistuttava tuotantoeläinten hyvinvointia koskevaan yksipäiväiseen koulutukseen. Koulutus on suoritettava ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Koulutukseen osallistumisesta on oltava kirjallinen todistus. Tässä tarkoitetuksi koulutukseksi voidaan hyväksyä ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla.

21 §
Maitohuoneen pesuvesien käsitteleminen

Maitohuoneen pesuvesien käsittelemisessä on noudatettava liitteen 1 H-osassa säädettyä.

Toimenpide on toteutettava kolmannen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Tuki maksetaan ensimmäisen kerran siltä sitoumusvuodelta, jonka aikana vaatimus täyttyy.

22 §
Puutarhatilan lisätoimenpiteet

Puutarhatilan lisätoimenpidettä koskevan tuen maksamisen ehtona on, että viljelijä toteuttaa yhtä seuraavista toimenpiteistä:

― tarkennettu ravinteiden seuranta,

― typpilannoituksen tarkentaminen liukoisen typen mittauksen avulla, tai

― katteen käyttö monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa.

Tuki maksetaan sen ryhmän puutarhakasvilohkoille, joita toimenpide koskee. Typpilannoituksen tarkentamista liukoisen typen mittauksen avulla voidaan toteuttaa ainoastaan puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 1 viljelyaloilla. Katteen käyttöä monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa voidaan toteuttaa ainoastaan puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 2 viljelyaloilla.

23 §
Tarkennettu ravinteiden seuranta

Tarkennetussa ravinteiden seurannassa viljavuustutkimus on tehtävä vähintään 3 vuoden välein niiltä lohkoilta, joilla viljellään puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitettujen ryhmien 1 ja 2 kasveja. Monivuotisilla kasveilla perustamisvaiheen lannoitusta suunniteltaessa ei saa käyttää kahta vuotta vanhemman viljavuustutkimuksen tuloksia. Näytetiheyden on oltava vähintään yksi näyte yhtä peltohehtaaria kohti. Edellä mainitut ehdot täyttävä viljavuustutkimus on oltava tilalla ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä.

24 §
Typpilannoituksen tarkentaminen liukoisen typen mittauksen avulla

Lisätoimenpiteen toteuttamiseksi liukoisen typen määrä on mitattava keväällä ennen kevätlannoitusta ja kasvukaudella ennen lisälannoitusta niiltä peltolohkoilta, joilla viljellään puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitettuun ryhmään 1 kuuluvia kasveja. Mittauksen avulla on selvitettävä maassa liukoisessa muodossa oleva ammonium- ja nitraattitypen määrä.

Keväällä näytteet on otettava peruslohkoittain niin, että näytteitä otetaan vähintään yksi näyte viittä hehtaaria kohti. Ennen lisälannoitusta tehtävissä mittauksissa näytetiheyden on oltava vähintään yksi näyte kasvulohkoa kohti.

Viljelijä voi tehdä tai teettää pikamäärityksen liukoisen typen määrästä käyttämällä pikamääritysmenetelmää, jossa maanäyte uutetaan esimerkiksi kaliumkloridiin tai kaliumsulfaattiin ja liukoisen typen määrä määritellään värivertailuun perustuen. Viljelijä voi myös teettää liukoisen typen määrästä laboratorioanalyysin edellyttäen, että tulokset ovat käytettävissä ennen typpilannoitusta.

Mittausten tuloksista on pidettävä kirjaa tai ne on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Mittausten tulokset on otettava huomioon typpilannoitusta suunniteltaessa.

25 §
Katteen käyttö monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa

Katteen käytössä monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa on noudatettava 1 liitteen I-osassa säädettyä.

3 luku

Erinäiset säännökset

26 §
Vähimmäispinta-ala

Ne tukikelpoiset lohkot, jotka ovat kasvinvuorottelusta johtuen jonain sitoumusvuotena toisen sitoumuksen antaneen viljelijän hallinnassa, voidaan laskea lohkoa pääsääntöisesti hallitsevan viljelijän vähimmäispinta-alaan. Tässä tapauksessa lohkojen vaihtoa on haettava kirjallisesti maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, joka tekee päätöksen vaihdon hyväksyttävyydestä. Ympäristötuki maksetaan tukikelpoista lohkoa viljelevälle.

Jos vähimmäispinta-alaa koskeva ehto lukuun ottamatta 1 momentissa tarkoitettua tapausta ei enää täyty, sitoumus päättyy, mikä voi aiheuttaa jo maksettujen tukien takaisinperinnän korkoineen koko sitoumusajalta.

27 §
Sitoumuksenalainen pinta-ala

Jos viljelijän hallinnassa olevassa peltoalassa tapahtuu muutoksia, näistä muutoksista on ilmoitettava vuosittain maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Muutoksella tarkoitetaan myös tukikelpoisen lohkon poistamista viljelystä.

28 §
Tukikelpoinen lohko

Pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettua lohkoa ei hyväksytä tukikelpoiseksi. Pysyvästi viljelemättömiksi katsotaan ne peltolohkot, joita ei luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n perusteella voida katsoa tilapäisesti viljelemättömiksi tai joita ei ole kesannoitu tukijärjestelmässä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1251/1999, jäljempänä peltokasviasetus, säädetyllä tavalla. Jos pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettu lohko otetaan myöhemmin viljelyyn, sitä voidaan hakea valtion talousarvion määrärahojen puitteissa tukikelpoiseksi kyseisenä vuonna. Jos tukikelpoinen lohko ilmoitetaan myöhempinä vuosina pysyvästi viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, kyseessä on sitoumukseen sisältyvän pinta-alan väheneminen luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n mukaisesti.

Jos luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun asetuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun viljelemättömyyssitoumuksen alaisen pellon hallinta siirtyy viljelemättömyyssitoumuksen antaneelta henkilöltä sellaiselle viljelijälle, joka alkaa viljellä sanottua aluetta, kyseinen viljelijä voi ilmoittaa pellon tukikelpoiseksi ja sille voidaan maksaa tukea.

29 §
Sitoumuksen raukeaminen

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 43 §:n tarkoitetuksi sitoumuksesta luopumiseksi ei katsota tilannetta, jossa sitoumuksen antanut viljelijä myy tai vuokraa koko tilansa sellaiselle viljelijälle, joka on antanut ympäristötukea koskevan sitoumuksen. Tällainen myynti tai vuokraus voi tapahtua myös ennen kuin kolme vuotta on kulunut sitoumuksen alkamisesta. Tällaisessa tapauksessa sitoumus katsotaan rauenneeksi eikä maksettua tukea peritä takaisin.

30 §
Sitoumuksen siirtäminen

Ympäristötukea koskevan sitoumuksen siirtämistä koskeva hakemus on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella numero 160.

31 §
Tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö

Tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön osalta on noudatettava 1 liitteen J-osassa säädettyä.

Ympäristötukisitoumuksen antaneella tilalla voidaan maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (219/1998, muut. 907/1999) mukaisesti varastoida lantaa asianmukaisesti tehdyssä ja peitetyssä lantapatterissa vesien suojelun kannalta turvallisessa paikassa. Lupaa patteroinnille on haettava kirjallisesti lomakkeella numero 247 maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

32 §
Tuen maksaminen

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että kasvulohkolomakkeella numero 102B muussa käytössä ilmoitettujen kasvien istutus tai kylvö tehdään viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Edellisestä poiketen voidaan tämän jälkeen kylvettäville, satoa kyseisenä vuonna tuottaville, 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 1 puutarhakasveille maksaa tuki, jos lohkolle kylvetään esikasvi viimeistään kesäkuun 30 päivänä. Jos esikasvia ei kylvetä, tästä on ilmoitettava maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Tällöin kyseiselle lohkolle ei makseta perus- ja lisätoimenpiteiden tukea. Rehualana ja peltokasvien (C)-tukikäytössä ilmoitettujen lohkojen viimeinen kylvöpäivä määräytyy peltokasvien tuen tukiehtojen mukaan.

Viherlannoitusnurmilohkolle, jonka satoa käytetään osana viljelykiertoa siten, että sato jätetään syksyllä korjaamatta ja hyödynnetään seuraavan vuoden viljelykasvin lannoitteena, voidaan maksaa ympäristötukea. Tällaisia viljelykiertoja ovat esimerkiksi virnan viljely viherlannoitteeksi luonnonmukaisessa viljelyssä sekä perunan ja apilan vuoroviljely. Viljelijän tehtävänä on pyydettäessä osoittaa viljelykierto. Viherlannoitusnurmien perustamiseen käytetyn siemenen painosta on vähintään 20 prosenttia oltava typensitojakasvin siemeniä. Käytetyt siemenmäärät on ilmoitettava tukihakemuslomakkeella tai niiden on käytävä ilmi tilalla pidetystä lohkokohtaisista muistiinpanoista. Viherlannoitukseksi ilmoitettavien kasvulohkojen pinta-alojen yhteenlaskettu ala voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta. Samaa alaa ei voi ilmoittaa viherlannoitusalana kahtena peräkkäisenä vuotena lukuun ottamatta tapauksia, jossa kyseinen ala ilmoitetaan ensimmäisenä vuonna peltokasviasetuksessa tarkoitettuna kesantona. Tässä tapauksessa typensitojakasvin on oltava peltokasviasetuksessa tarkoitettu kesantokasvi.

Silloin kun tilalla on perustettu yli kolmen metrin suojakaistoja tai pientareita ja niistä on tehty oma kasvulohkonsa, niille voidaan maksaa ympäristötuki, jos niitä on hoidettu liitteen 1 osan C tarkoittamalla tavalla.

Viljelyksellisistä syistä päisteessä voi olla enintään kolmen metrin levyinen kylvämätön alue, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Jos päisteessä on sekä suojakaista tai piennar että viljelyksellisistä syistä kylvämätön alue, ei näiden yhteisleveys saa olla yli kolme metriä. Jos päisteessä oleva alue on leveämpi kuin kolme metriä, on se erotettava omaksi kasvulohkokseen. Päisteessä omaksi kasvulohkokseen erotettavalla alueella voidaan viljellä esimerkiksi nurmea, jolloin se voi saada ympäristötuen. Tässä tarkoitetulla viljelyksellisestä syystä jätetyllä päistealueella viljellyltä nurmelta ei edellytetä sadonkorjuuta. Kasvusto on kuitenkin niitettävä tai pidettävä muulla tavoin hoidettuna, jotta sille voidaan maksaa ympäristötuki.

33 §
Puutarhakasvien ryhmät 1 ja 2

Puutarhakasvien ryhmään 1 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan koristekasveja, vihanneksia, siemenmausteita, mauste- ja lääkekasveja. Koristekasveilla tarkoitetaan tässä yksi- ja monivuotisia avomaalla leikkoja kuivakukiksi viljeltyjä koristekasveja. Vihanneksiin luetaan myös muun muassa tilli, persilja ja piparjuuri sekä monivuotiset vihannekset kuten maa-artisokka, raparperi ja parsa. Siemenmausteisiin luetaan muun muassa korianteri, kumina ja sinapit. Mauste- tai lääkekasveihin voidaan lukea muun muassa basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangasajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, kultapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäkikuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen, ei kuitenkaan kuitunokkonen, punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti, rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruunamelissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikukka, unikko, öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki, yrtti-iiso ja lääkepaju. Lääkepajun viljelystä edellytetään sopimusta lääketehtaan kanssa.

Puutarhakasvien ryhmään 2 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvaa marja- ja hedelmäkasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustaherukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma, mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja ja puolukka. Taimitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai puistopuuviljelykset. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kasvulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa. Metsäpuiden taimiaineiston tuottamisesta tai joulupuiden kasvatuksesta ei makseta ympäristötukea.

34 §
Ympäristötuen ehtoihin liittyvien koulutusten hyväksyminen

Viljelijäkoulutuksen järjestäjänä voi olla yksityinen henkilö, yritys, yhdistys, yhteisö, oppilaitos, neuvontajärjestö tai muu vastaava taho. Viljelijäkoulutuksen järjestäjän on toimitettava työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle vähintään 30 työpäivää ennen koulutuspäivää päivän ohjelma aikatauluineen sekä tieto kouluttajista. Kouluttajien koulutus ja ympäristötukijärjestelmään perehtyneisyys on ilmoitettava työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle. Koulutuspäivälle on oltava nimettynä päävastuullinen kouluttaja, jonka on oltava perehtynyt maatalouden ympäristötukijärjestelmään. Muina kouluttajina voivat toimia tietyn aihealueen asiantuntijat. Kaikilla kouluttajilla on oltava vähintään opistotason tai ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan tai ympäristöalan koulutus tai muu koulutus, jonka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto hyväksyy riittäväksi käsiteltävänä olevan aihe huomioon ottaen. Kuitenkin maatilan monimuotoisuuskohteet -lisätoimenpiteeseen kuuluvaa viljelijäkoulutusta voi järjestää vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymään kouluttajakoulutukseen osallistunut henkilö ja kasvinsuojeluaineiden käyttäjäkoulutuksen kouluttaja voi toimia ainoastaan kasvintuotannon tarkastuskeskusen valtuuttama kouluttaja.

Viranomainen, joka tekee päätöksen tässä mainitun tuen myöntämisestä tai osallistuu kyseessä olevan tuen maksatukseen ei voi toimia viranomaisen ominaisuudessa koulutuksen järjestäjänä tai koulutustilaisuuden pääkouluttajana tämän asetuksen tarkoittamissa koulutuksissa.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston on ilmoitettava koulutuksen järjestäjälle viimeistään 10 työpäivää ennen koulutusajankohtaa, hyväksyykö se koulutuspäivän ympäristötukijärjestelmän mukaiseksi viljelijäkoulutukseksi. Koulutus on hyväksyttävä, jos sen voidaan todeta täyttävän tämän asetuksen mukaiset koulutukselle asetetut ehdot. Tarvittaessa, mikäli edellä mainitut ehdot eivät täyty, työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto voi esittää tehtäväksi koulutusohjelman tai kouluttajien osalta muutoksia, jotka ovat koulutuspäivän ympäristötukijärjestelmän mukaiseksi koulutukseksi hyväksymisen ehtona.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston on valvottava alueellaan koulutuspäivien laatua sekä sitä, että ennalta hyväksyttyä koulutusohjelmaa noudatetaan.

Koulutuksen järjestäjän on toimitettava tieto koulutukseen osallistuneista viljelijöistä tilatunnuksineen työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle 10 työpäivän kuluessa koulutuksen päättymisestä. Tämän kirjalliseen dokumentin on sisällettävä kyseisten viljelijöiden allekirjoitukset, jolla viljelijät varmentavat osallistumisensa. Lisäksi työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle on toimitettava osallistuneiden nimet ja tilatunnukset sähköisessä muodossa.

Koulutuksen järjestäjän on annettava viljelijälle todistus koulutukseen osallistumisesta. Todistuksesta on käytävä ilmi koulutuspäivän ajankohta, sisältö ja tieto siitä, että kyseessä on ollut työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston hyväksymä ympäristötuen ehtona oleva koulutus.

35 §
Valvonta ja seuraamukset

Viljelijän on annettava vuosittain pinta-alatukia koskevan hakemuksen yhteydessä asianomaisen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle EY-lainsäädännön ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksella erikseen edellyttämät tiedot ja selvitykset.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolla on oikeus suorittaa ennakolta ilmoittamatta tuen myöntämiseen ja maksamiseen liittyviä tarkastuksia. Tuen saaja on velvollinen esittämään kaikki tarvittavat tiliasiakirjat ja muun aineiston korvauksetta sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.

Jos valvonnan perusteella todetaan, että viljelijä ei ole noudattanut sitoumusehtoja tai että hakemuksessa ilmoitetuissa pinta-aloissa on virheitä, voidaan viljelijälle maksettavaa tukea vähentää siten kuin siitä erikseen maaja metsätalousministeriön valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään.

Tuki voidaan periä takaisin kokonaan tai osittain tuen saajalta silloin, jos viljelijä on antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, tukea on maksettu perusteettomasti tai liikaa, viljelijä ei noudata sitoumuksen ehtoja, viljelijä peruuttaa antamansa sitoumuksen tai tilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy eikä jatkaja anna 10 työpäivän kuluessa sitoumusta siitä, että perus- ja lisätoimenpiteiden ehtoja noudatetaan. Ympäristötuen maksamisen ja aiheettomasti maksetun määrän palauttamisen väliseltä ajalta peritään korkoa.

36 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2000.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2000

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Ylitarkastaja
Tarja Taipale

MAKSUTAULUKKO

Liite 1

Osa A

Peltokasvien peruslannoitus

Peltokasvien peruslannoituksessa typpeä ja fosforia voidaan käyttää seuraavien kasvien viljelyssä enintään oheisessa taulukossa esitetyt märät peltohehtaaria kohti:

Kasvilaji Typpeä Fosforia
kg/ha/v kg/ha/v
Rehuvilja 90 15
Leipävilja
Kevätvehnä 100 15
Syysvehnä, syksyllä 20 15
Syysvehnä, keväällä 100 -
Ruis, syksyllä 20 15
Ruis, keväällä 100 -
Öljykasvit 100 15
Sokerijuurikas 120 30
Ruokaperuna 60 40
Teollisuusperuna 80 40
Säilörehu 180 30
Heinä (kuiva heinä) 90 15
lisätyppi, jos odelma korjataan 60 -
Laidun 150 20
Nurmen perustaminen
Suojavilja 25
Kesällä tai syksyllä perustettava nurmi 10
Yksivuotinen rehunurmi 20
Kokoviljasäilörehu 20

Taulukossa tarkoitettuihin ravinnemääriin on laskettava sekä väkilannoitteiden sisältämät ravinteet että karjanlannan ja vastaavien orgaanisten lannoitteiden sisältämät ravinteet.

Avokesantolohkon, muokkaamattoman kesantolohkon ja yksivuotisen viherkesantolohkon lannoitus on kielletty. Perustettaessa monivuotinen viherkesanto voidaan sille käyttää perustamisen yhteydessä typpeä enintään 50 kg/ha ja fosforia enintään 10 kg/ha.

Luonnonmukaista tuotantoa maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 mukaisesti harjoittavalla tilalla voidaan kuitenkin rukiille ja syysvehnälle käyttää typpeä syksyllä enintään 30 kg/ha, kun keväällä annettavaa typpimäärää vähennetään sitä vastaavasti.

Tällaisella tilalla voidaan osa rukiin ja syysvehnän fosforista antaa keväällä, jolloin syksyllä annettua fosforimäärää on vähennettävä sitä vastaavasti.

Osa B

Karjanlannan ja eräiden muiden lannoitusaineiden sisältämien ravinteiden huomioon ottaminen

Lannan ravinteet on laskettava lannoitusmääriin seuraavan taulukon mukaisesti:

Lantalaji Fosforia Liukoista
kg/m3 typpeä kg/m3
Naudan kuivikelanta 1,2 1,2
Naudan lietelanta 0,6 1,9
Naudan virtsa 0,1 2,2
Sian kuivikelanta 2,3 1,3
Sian lietelanta 1,0 2,9
Sian virtsa 0,2 1,8
Lampaan kuivikelanta 1,4 1,0
Hevosen kuivikelanta 0,6 0,4
Kanan kuivikelanta 4,2 5,1
Broilerin kuivikelanta 3,5 5,1
Ketun kuivikelanta 11,5 9,5
Minkin kuivikelanta 9,5 6,2

Kasveille käyttökelpoiseksi fosforiksi katsotaan 75 prosenttia edellä olevan taulukon mukaisista fosforiarvoista. Turkiseläinten lannan osalta edellä olevan taulukon fosforiarvosta kasveille käyttökelpoiseksi katsotaan 40 prosenttia. Käytettäessä karjanlantaa lannoitteena käyttökelpoinen fosforimäärä on laskettava mukaan annettuun fosforilannoitemäärään.

Virtsasta, lietelannasta ja kuivikelannasta on laskettava typpilannoitusmääriin liukoinen typpi. Syksyllä levitetyn karjanlannan liukoisesta typestä on laskettava typpilannoitusmäärään 50 prosenttia.

Lannan ravinteet voidaan laskea lannoitusmääriin vaihtoehtoisesti myös lanta-analyysin perusteella, joka ei kuitenkaan saa olla viittä vuotta vanhempi. Lanta-analyysin on oltava tehty laboratoriossa, joka on erikoistunut lanta-analyysien tekemiseen. Lanta-analyysin mukaisesta lannan fosforista on tällöin laskettava kasveille käyttökelpoiseksi 75 %. Turkiseläinten lannan sisältämästä fosforista on laskettava 40 prosenttia kasveille käyttökelpoiseksi.

Apatiitin ja raakafosfaatin fosforin käyttökelpoisuusprosenttina on käytettävä 10 prosenttia, tuomaskuonan 50 prosenttia ja luujauhon ja sarvilastun sisältämän fosforin käyttökelpoisuusprosenttina 75 prosenttia.

Lannoitteena ja maanparannusaineena käytettävän jätevesilietteen on täytettävä puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (282/1994) tarkoitetut laatuvaatimukset. Lietteen on oltava kompostoitua tai saostettua. Jätevesilietteen sisältämät ravinteet on todettava puhdistamolta saatavasta todistuksesta ja niistä on otettava lannoituksessa huomioon liukoinen typpi ja kokonaisfosforista 75 prosenttia. Lietteen levitysmäärät saavat olla enintään edellä mainitussa valtioneuvoston päätöksessä esitetyt. Omalla tilalla syntyvää jätevesilietettä lukuun ottamatta lietteen levityksen edellytyksenä on, että liete siitä tehdyn analyysin perusteella täyttää edellä mainitussa valtioneuvoston päätöksessä määrätyt laatuvaatimukset.

Osa C

Pientareet ja suojakaistat

Viljelijän on jätettävä valtaojien varsille vähintään yhden metrin levyiset monivuotisen kasvillisuuden peittämät pientareet. Piennarta ei tarvitse niittää. Jos se niitetään, niitettyä kasvillisuutta ei ole välttämätöntä korjata pois, mutta sen saa käyttää hyödyksi. Jos lohko on ilmoitettu peltokasviasetuksessa tarkoitetuksi kesannoksi, niitettyä kasvillisuutta ei saa kerätä pois eikä sitä saa hyödyntää. Piennar kuuluu siihen kasvulohkoon, jolla se sijaitsee. Yli kolme metriä leveästä pientareesta on muodostettava oma kasvulohko.

Viljelijän on perustettava purojen ja muiden vesistöjen varsilla sijaitseville pelloille vähintään keskimäärin kolme metriä leveät, monivuotisen kasvillisuuden peittämät suojakaistat. Suojakaistaa ei ole välttämätöntä niittää. Jos se niitetään, niitetty kasvillisuus on kerättävä pois kaistalta ja sen saa käyttää hyödyksi. Jos lohko on ilmoitettu peltokasviasetuksessa tarkoitetuksi kesannoksi, niitettyä kasvillisuutta ei saa kerätä pois eikä sitä saa hyödyntää. Keskimäärin yli kolme metriä leveästä suojakaistasta on muodostettava oma kasvulohko.

Pellolla sijaitsevan talousvesikaivon ympärille on perustettava vähintään kolmen metrin levyinen suojakaista. Kaistan on oltava monivuotisen heinäkasvillisuuden peittämä ja se on perustettava mieluiten suojaviljaan.

Pientareen ja suojakaistan rikkakasvien pesäketorjunta on sallittu ainoastaan vaikeissa rikkakasvitapauksissa. Tällöin torjunta-aineen käytön sekä uuden nurmikasvillisuuden kylvön on tapahduttava saman kasvukauden aikana. Piennar tai suojakaista on uusittava niin, ettei alue ole paljaana ilman kasvillisuutta syksyllä tai talvella. Pesäkekäsittelystä on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Pientareelle tai suojakaistalle levinnyt hukkakaura on torjuttava hukkakauran torjunnasta annetun lain mukaisesti joko käsin kitkemällä tai kemiallisesti. Piennarta tai suojakaistaa ei edellä mainittuja tapauksia lukuun ottamatta saa käsitellä torjunta-aineella. Myös lannoittamien on kiellettyä. Mikäli pientareen tai suojakaistan kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu esimerkiksi talven aikana tai ojien kunnostustyön yhteydessä, uusi nurmikasvillisuus on kylvettävä heti olosuhteiden salliessa.

Pientareiden ja suojakaistojen on oltava leveydeltään määräysten mukaiset ensimmäisen sitoumusvuoden kasvukauden loppuun mennessä.

Osa D

Tarkennettu lannoitus

Tarkennettuun lannoitukseen liittyvä lisätoimenpide ei koske 33 §:ssä tarkoitettujen ryhmien 1 ja 2 puutarhakasveja. Tarkennetun lannoituksen lisätoimenpidettä koskevaa tukea ei siten makseta niille peltoaloille, joilla viljellään 1 ja 2 ryhmien puutarhakasveja.

Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään neljän vuoden tasausjaksoa 8 §:n mukaisesti. Tarkennetun lannoituksen fosforin enimmäiskäyttömäärää koskevasta 2 liitteen C-osasta poiketen kotieläintiloilla on sallittua käyttää karjanlantaa 15 kg fosforia vastaava määrä hehtaarille vuodessa kaikissa viljavuusluokissa paitsi viljavuusluokassa ''arveluttavan korkea''. Poikkeusta voidaan käyttää lohkoilla, joille levitetään omalla tilalla syntynyttä karjanlantaa. Lantaa ei kuitenkaan tällaisessa tapauksessa saa levittää 100 metriä lähemmäs vesistöä.

Sokerijuurikkaalle on sallittua käyttää typpeä enintään seuraavan taulukon määrät hehtaaria kohti vuodessa; jos

naatteja ei kynnetä maahan 140 kg
naatit kynnetään maahan 120 kg
esikasvina olleen viljan oljet kynnetään maahan 150 kg

Perunalle on sallittua käyttää typpeä enintään seuraavan taulukon määrät hehtaaria kohti vuodessa:

Satotaso Enimmäis-
tonnia/ha typpimäärä kg/ha
Ruokaperuna ja ruokateollisuusperuna 30 70
Ruokapeuruna ja ruokateollisuusperuna 40 100
Tärkkelysperuna 30 90
Tärkkelysperuna 40 120
Varhaisperuna 60
Varhaisperuna + kerääjäkasvi 80

Tekennetun lannoituksen valinneen viljelijän on kirjattava viljelysuunnitelmaan lohkoittain perustelut typpi- ja fosforitason käytölle. Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on kirjattava toteutunut lannoitus. Viljelijän on pyydettäessä esitettävä työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle kirjallinen selvitys käytetyistä lannoitusmääristä ja niiden perusteluista.

Viljelijä, joka on valinnut lisätoimenpiteeksi jonkin muun kuin tarkennetun lannoituksen, voi käyttää tarkennettua lannoitusta, mutta tällöin tarkennetun lannoituksen käytöstä ei makseta lisätoimenpiteen tukea. Tämän menettelyn edellytyksenä on, että viljelijä ilmoittaa tarkennetun lannoitustason käytöstä antaessaan ympäristötukisitoumuksen. Viljelijän on tällöin noudatettava kaikkia niitä säädöksiä, joita tarkennetusta lannoituksesta on annettu kaikilla peruslohkoillaan tai sitoumuksen antamisen yhteydessä ilmoittamillaan peruslohkoilla koko viisivuotisen sitoumuskauden ajan.

Jos lohkoja säännönmukaisesti vaihdetaan kahden viljelijän kesken esimerkiksi viljelykierrosta johtuen, on lohkon lannoituksessa käytettävä joko 7 §:ssä tai tässä tarkoitettuja lannoitustasoja sen mukaisesti kuin lohkoa pääsääntöisesti hallitseva viljelijä on lohkolle lannoitustasoksi valinnut.

Osa E

Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus

Kasvipeitteiseksi hyväksytään seuraavat kasvit ja alueet:

1) ruis ja ruisvehnä sekä syysvehnä, jos se on kylvetty sääoloiltaan normaalina vuonna ennen 10 päivää syyskuuta;

2) nurmi ja monivuotinen viherkesanto, joka on perustettu viimeistään 30 päivänä kesäkuuta, suojakaistat ja suojavyöhykkeet;

3) monivuotiset marjat ja hedelmäpuut, kun ne täyttävät 1 liitteen J-osassa tarkoitetut kasvutiheysvaatimukset, monivuotiset taimitarhakasvit, koristekasvit ja maustekasvit sekä lääkekasvit;

4) viljan ja öljykasvien sänki, joka muokataan keväällä;

5) keväällä korjattava kuitupellava ja kuituhamppu;

6) kerääjä- ja aluskasvien viljely, jossa tarkoituksena on varsinaiselta viljelykasvilta hyödyntämättä jääneiden ravinteiden käyttö ja jossa kasvit kynnettään tai muokataan mahdollisimman myöhään syksyllä tai vasta seuraavana keväänä; ja

7) sokerijuurikaspellot, kun niissä on riittävät, ympäristötuen mukaiset pientareet ja suojakaistat

Kevennetty syysmuokkaus vilja- ja öljykasvilohkoilla täyttä ehdon, jos muokkaus on tehty riittävän syvään (10-15 cm). Tarkoitukseen hyväksyttyjä laitteita ovat kultivaattori, lautasäes, joustopiikkiäes ja lapiorullaäes sekä niin sanottu miniaura.

Osa F

Maatilan monimuotoisuuskohteet

Viljelijän on perustettava pellolle tai peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoidulle pellolle 5-vuotiseksi sitoumusajaksi riistalaidun-, maisema- tai monimuotoisuuspeltoja vähintään viidelle prosentille ensimmäisenä sitoumusvuonna tukikelpoiseksi haettujen peruslohkojen pinta-alasta, mutta kuitenkin vähintään 0,5 hehtaarille. Riistalaidun, maisema- ja monimuotoisuuspellot on perustettava ensimmäisenä sitoumusvuonna 30 päivään kesäkuuta mennessä ja kyseisten kasvulohkojen on pysyttävä samoina koko sitoumuskauden ajan. Jos kasvusto on perustettu hyväksytyillä kasvilajeilla jo ennen sitoumuskauden alkua, on se uusittava vähintään kerran sitoumuskauden aikana. Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen tarkoittamaan maiseman kehittämiseen ja hoitoon, luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tai perinnebiotooppien hoitoon liittyvää erityistukisopimusalaa ei voida laskea edellä mainittuun riistalaidun-, maisema- tai monimuotoisuuspeltojen alaan.

Riistalaitumet ja maisema- sekä monimuotoisuuspellot on perustettava seuraavilla hyväksytyillä kasvilajeilla tai niiden seoksilla käyttäen ensisijaisesti kotimaista siementä.

Hyväksyttyjä kasvilajeja tavanomaisessa viljelykäytössä oleville peltolohkoille perustettujen maisemapeltojen kasveiksi ovat auringonkukka, hunajakukka, sinimailanen, pellava, persian-apila, keltalupiini, kumina, tattari, ruisvirna, valkomesikkä, ruiskaunokki, malva, kehäkukka, keltasinappi, vuohenherne ja silkkiunikko. Peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoidulle lohkolle perustetun maisemapellon kasveiksi hyväksytään hunajakukka, sinimailanen seoksissa typensitojakasvina, apilat seoksissa typensitojakasveina, keltalupiini, virnat seoksissa typensitojakasveina, ruiskaunokki, vuohenherne seoksissa typensitojakasvina, kehäkukka, malva ja silkkiunikko.

Tavanomaisessa viljelykäytössä oleville peltolohkoille perustettujen monimuotoisuuspeltojen sekä peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoiduille lohkoille perustettujen monimuotoisuuspeltojen hyväksyttäviä kasveja ovat kotimaiset niitty- ja ketokasvit, joiden kasvustot voidaan perustaa seoksena esimerkiksi nurmiröllin kanssa. Näitä ovat esimerkiksi päivänkakkara, puna-ailakki, ahdekaunokki, ketoneilikka, mäkitervakko, nurmikohokki ja keltasauramo.

Tavanomaisessa viljelykäytössä oleville peltolohkoille perustettujen riistalaitumien hyväksyttäviä kasveja ovat joko puhtaina kasvustoina tai seoksina ohra, vehnä, kaura, ruis, herne, tattari, rypsi, rapsi, sinappi, auringonkukka, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat kuten rehusokerijuurikas, naattinauris ja turnipsi sekä heinäkasvien ja apilan seokset. Peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoiduille lohkoille perustettujen riistalaidunten hyväksyttäviä kasveja ovat ohra, vehnä, kaura ja ruis seoksissa, herne seoksissa, tattari seoksissa, rypsi, rapsi ja sinappi seoksissa, auringonkukka seoksissa, rehukaali puhtaana kasvustona ja seoksissa, rehurapsi puhtaana kasvustona ja seoksissa, öljyretikka puhtaana kasvustona ja seoksissa, rehujuurikkaat kuten rehusokerijuurikas, naattinauris ja turnipsi seoksissa sekä heinäkasvien ja apilan seokset.

Poikkeuksellisesti vuonna 2000 tavanomaisessa viljelykäytössä olevilla peltolohkoilla voidaan hyväksyä myös muilla kuin edellä luetelluilla kasvilajeilla perustettu kasvusto, jos kasvilajeja on tarkoitusta (riistalaidun, maisema, monimuotoisuus) tukeva.

Riistalaitumilla ja maisemapelloilla starttityppilannoituksen antaminen on sallittua perustamisvaiheessa kasvuun lähdön varmistamiseksi. Torjunta-aineiden käyttö riistalaitumilla sekä maisema- ja monimuotoisuuspelloilla on kiellettyä.

Riistalaitumien sato on käytettävä vain riistan ruokintaan. Jos maisema- tai monimuotoisuuspelto on perustettu tavanomaisessa viljelykäytössä olevalle pellolle, voidaan kasvusto korjata ja hyödyntää tai peltoa käyttää laitumena tai riistan ruokintaan. Riistalaitumien, jotka on perustettu tavanomaisessa viljelykäytössä olevalle pellolle, kasvusto voidaan niittää karhelle, nostaa seipäille lumen alle jäämisen estämiseksi tai se voidaan siirtää ruokintakatoksiin.

Jos riistalaidun, maisema- tai monimuotoisuuspelto ei ole peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoitua peltoa ja kun alueen sato käytetään riistan ruokintaan tai satoa ei korjata, voi tilalla olla näitä alueita yhteensä enintään viisi prosenttia ensimmäisenä sitoumusvuonna tukikelpoiseksi haettujen peruslohkojen pinta-alojen summasta.

Jos riistalaidun, maisema- tai monimuotoisuuspelto on perustettu peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoidulle lohkolle, lohkolla on noudatettava kaikkia peltokasviasetuksessa säädettyjä ehtoja, esimerkiksi kesantolohkojen kokorajoituksia, typensitojakasvien rajoituksia ja riistalaitumien korjuurajoituksia.

Osa G

Lantalan ammoniakkipäästöjen vähentäminen

Lietesäiliö ja virtsasäiliö on katettava kiinteällä katolla tai hyväksytyllä keveämmällä katteella. Näitä ovat lekasora, styroksi, turve, muovi tai muu peite, esimerkiksi lainapeite. Lekasoraa, styroksia tai turvetta käytettäessä lannan päällä on oltava kyseistä katetta vähintään viiden senttimetrin paksuinen kerros. Turpeen on oltava lämpökäsiteltyä tai muutoin riittävän kuivaa, jotta se kelluu. Kuivikelanta on varastoitava katollisessa ja seinällisessä lantalassa tai avonaisessa lantalassa turpeella tai tiiviillä peitteellä eli pressulla peitettynä. Seiniä on oltava vähintään kaksi. Virtsa voidaan tässä tapauksessa johtaa joko katettuun tai umpinaiseen virtsakaivoon tai imeyttää riittävään määrään kuiviketurvetta. Seos on varastoitava kuten kuivikelanta. Samoin voidaan varastoida kuivikelannan tavalla lietelanta, jos siihen on sekoitettu riittävä määrä turvetta. Lannan varastointi patterissa pellolla ei täytä ehtoa. Jos kuitenkin tilalla on riittävän kokoiset (8/12 kk) lantavarastot, joissa lanta pääsääntöisesti varastoidaan edellä tarkoitetun mukaisesti, tilalla voi lisäksi olla myös työteknisistä syistä tehtäviä lantapattereita. Kestokuivikepohja ilman erillistä, riittävän kokoista lantavarastoa ei täytä ehtoa.

Jos tilalla syntyy useampia lantalajeja, on kaikkien niiden varastoinnit täytettävä edellä esitetyt vaatimukset.

Osa H

Maitohuoneen pesuvesien käsitteleminen

Lypsykarjatilalla maitohuoneen pesuvedet on johdettava:

- liete- tai virtsasäiliöön tai erilliseen omaan säiliöön; tai

- maa- tai juurakkopuhdistamoon; taikka

- pienpuhdistamoon tai kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon.

Maapuhdistamolla tarkoitetaan tässä maasuodatinta tai imeytyskenttää.

Maasuodatin on maahan kaivettu tai osittain pengerretty hiekkapuhdistamo, jossa jätevedet suodatetaan muualta tuotujen maamassojen läpi. Maasuodattimen rakenteet ovat tuloviemäri, saostuskaivojärjestelmä tai saostussäiliö, jakokaivo, suodatinosa imeytysputkineen, kokoomakaivo ja purkuviemäri. Suodatinosan kokonaisrakennekorkeuden on oltava vähintään 2 metriä. Suodattimena toimii suodatinhiekkakerros, jonka kokonaispaksuuden on oltava vähintään 80 cm. Fosforin poistoa voidaan tehostaa sekoittamalla suodatinkerrokseen fosforia sitovaa ainesta. Keskimääräisiä maitohuonejätevesiä varten, joita muodostuu alle 1 kuutiometri vuorokaudessa, tarvitaan noin 30 neliömetriä suodatuspinta-alaa.

Imeytyskentässä on oltava pääosin samat osat kuin maasuodattimessa. Imeytyksen on tapahduttava paikalla olevaan maaperään, jonka on oltava joko soramaata tai hiekkamaata, jonka raekoko on alle 20 millimetriä. Mitoitusvirtaama saa olla enintään 40 litraa neliömetriä kohti vuorokaudessa. Imeytyskenttää ei saa rakentaa tärkeälle tai muutoin veden hankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle.

Juurakkopuhdistamolla tarkoitetaan rakennettua kosteikkoa, jossa kasvit, esimerkiksi järviruoko, puhdistavat jätevettä yhdessä maa-aineksen kanssa. Juurakkopuhdistamon rakenteet ovat saostuskaivot, kaivettu tiivis allas, jossa kasvillisuus istutetaan sopivaan maa-ainekseen, purkuputki ja purkukaivo. Mitoituksen on vastattava maasuodattimen mitoitusta ja veden viipymän on oltava noin 6-7 vuorokautta.

Osa I

Katteen käyttö monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa

Lisätoimenpiteen toteuttamiseksi maanpinta on katettava rivien kohdilta oljella, hakkeella tai muulla orgaanisella materiaalilla, muovikalvolla tai -kankaalla tai katepaperilla tai rivien väliin perustettavalla leikattavalla nurmikatteella tai rivivälinurmella. Katteena käytettävä muovikalvon on oltava polyeteenistä valmistettu.

Kattamiseen voidaan käyttää eri materiaaleja lohkon eri osissa. Katemateriaali voidaan vaihtaa kesken sitoumuskauden. Maatuneen orgaanisen katemateriaalin tilalle on tarvittaessa lisättävä uutta niin, että kate on riittävän peittävä.

Mansikan viljelyssä katettujen kasvulohkojen pinta-alan on oltava vähintään 95 prosenttia tilan mansikan viljelyalasta. Muiden 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 2 puutarhakasvien viljelyssä katettujen kasvulohkojen pinta-alan on oltava vähintään 30 prosenttia näiden kasvien yhteenlasketusta viljelyalasta tilalla.

Jos kattaminen tehdään rivien väliin perustettavalla leikattavalla nurmikatteella, on niiden kasvulohkojen yhteispinta-ala jolla toimenpidettä toteutetaan, oltava vähintään 40 prosenttia tilan 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 2 puutarhakasvien viljelyalasta. Leikattavan nurmen on oltava maanpinnan peittävä, muta se voi olla kylvetty tai luontaisesti kylväytynyt

Jos lisätoimenpiteen eri toteuttamistapoja eli kattamista ja nurmettamista yhdistetään, on mansikalla noudatettava 95 prosentin katevaatimusta ja muilla 33 §:ssä tarkoitetuilla ryhmän 2 puutarhakasveilla 40 prosentin katevaatimusta.

Katevaatimus on täytettävä viimeistään kolmantena sitoumusvuonna. Tuki maksetaan siitä sitoumusvuodesta alkaen, jonka kesäkuun 30 päivään mennessä katevaatimus täyttyy. Leikattavan nurmikatteen on oltava perustettu sanottuun päivään mennessä. Jos rivinvälinurmen annetaan kylväytyä luontaisesti, se täyttää lisätoimenpiteen katevaatimuksen siitä sitoumusvuodesta lähtien, jonka kesäkuun 30 päivään mennessä nurmi on maanpinnan peittävä.

Toimenpiteen toteutus on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Muistiinpanoista on käytävä ilmi kattamiseen käytetty materiaali sekä katettu tai nurmetettu pinta-ala erikseen mansikan ja muiden 33 §:ssä tarkoitettuun ryhmään 2 kuuluvien puutarhakasvien osalta.

Osa J

Tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö

Perus- ja lisätoimenpiteiden tukea ei makseta, jos satoa ei korjata. Tuki voidaan kuitenkin maksaa sellaisille kasveille, jotka eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa kuten muun muassa kuminalle, mansikalle, ruokohelpille, marjapensaille, hedelmäpuille tai muille monivuotisille avomaan puutarhakasveille. Sellaisille monivuotisille kasveille, jotka eivät idä tai muodosta maanpäällistä kasvustoa kylvövuonna, voidaan maksaa tukea ensimmäisen kerran sinä vuonna, jolloin maan pinnalle on muodostunut kasvusto.

Tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön sadonkorjuuedellytystä ei täytä nurmen maahan niitto, vaan sato on korjattava tai aluetta on laidunnettava. Nurmen kompostointia ei myöskään katsota riittäväksi viljelyksi ellei kyseessä ole viherlannoitus, joka täyttää sille 32 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset. Peltoalalle, jolle on tehty erityistukisopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta tai luonnon monimuotoisuuden edistämisestä voidaan kuitenkin maksaa perus- ja lisätoimenpiteiden tuki vaikkei satoa korjatakaan. Kirjallisesti maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ilmoitetun satovahingon takia korjaamatta jäänyt pelto katsotaan viljellyksi pelloksi.

Jos kasvulohkon osalla on talvehtimistuhoja, voidaan lohko katsoa tukeen oikeutetuksi, eikä uudelleenkylvöä edellytetä, mikäli lohko voidaan valvonnassa todeta viljellyksi tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti. Sadonkorjuuvaatimuksen täyttyminen edellyttää tässä tapauksessa lisäksi, että lohkon pääosalta voidaan korjata satoa. Jos tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön täyttymistä ei ole mahdollista todeta tai talvehtimistuhoista johtuen pääosalta kasvulohkoa ei ole mahdollista korjata lainkaan satoa, ei kyseiselle lohkolle voida maksaa tukea, ellei kyseistä lohkoa kylvetä keväällä uudelleen.

Jos tukea on haettu peltolohkon osalta, jolla kasvaa hunajantuotantoon soveltuvia kasveja, esimerkiksi hunajakukkaa ja puna-apilaa, ja kyseisen peltolohkon välittömässä läheisyydessä sijaitsee tukea hakevan viljelijän mehiläisyhteiskuntia sellainen määrä, että hunajantuotanto muodostaa tukea hakevalle viljelijälle taloudellisesti merkittävän elinkeinon, sadonkorjuuedellytyksen voidaan katsoa täyttyvän ja tui voidaan maksaa vaikka satoa ei korjata.

Tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö edellyttää, että mansikoita, mesimarjoja ja jalomaaraimia viljellään vähintään 15 000 kasvia hehtaarilla. Jos edellä mainituilla kasveilla käytetään viljelytapaa, jossa maanpinnan katteena ei käytetä muovia ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimien viereen, taimiyhteys voi ensimmäisenä kasvukautena olla pienempi, mutta kuitenkin vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla. Kesäkuun 30 päivän jälkeen istutettujen kasvien osalta lopullinen edellytetty taimitiheys on saavutettava tällöin istutusvuotta seuraavana kasvukautena.

Herukoita ja karviaisia viljeltäessä edellytetään 2 200 kasvia hehtaarilla, vadelmia 2 800 kasvia hehtaarilla, tyrniä 800 kasvia hehtaarilla, pensasmustikoita 2 250 kasvia hehtaarilla ja hedelmäpuita 400 kasvia hehtaarilla.

Edellä säädettyjä kasvutiheyksiä ei kuitenkaan sovelleta ennen vuotta 2000 perustettuihin kasvustoihin, jotka täyttävät ammattimaisen viljelyn tunnusmerkit.

Liite 2

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.