277/2000

Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000

Valtioneuvoston asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetun metsästyslain (615/1993) 87 §:n nojalla, sellaisena kuin se on laissa 1236/1999:

1 luku

Yleiset määräykset

1 §
Soveltamisala

Petoeläimen ihmisille, liikenteelle, maataloudelle, kotieläimille, viljellyille eläimille, elottomalle irtaimistolle ja poroille aiheuttama vahinko korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) petoeläimellä karhua, sutta, ahmaa ja ilvestä;

2) henkilövahingolla petoeläimen ihmiselle aiheuttamia vammoja ja tauteja sekä petoeläimen aiheuttamasta ihmisen kuolemasta johtuvia menetyksiä;

3) liikennevahingolla petoeläimen ja ajoneuvon yhteentörmäyksessä aiheutunutta vahinkoa moottorikäyttöiselle rekisteröidylle ajoneuvolle tai hinattavalle laitteelle;

4) viljelysvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa pelto-, puutarha- ja taimistoviljelmälle sekä niistä kootulle sadolle;

5) eläinvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa kotieläimelle ja viljellylle eläimelle, hunajasadolle sekä eläintenpitoon käytetyille aidoille, rakennuksille ja muille vastaaville rakenteille;

6) irtaimistovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa muulle kuin 3―5 kohdassa tarkoitetulle elottomalle irtaimistolle; ja

7) porovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa porolle.

3 §
Vahingosta ilmoittaminen

Sen, joka aikoo hakea valtion varoista korvausta petoeläimen aiheuttamasta 2 §:ssä tarkoitetusta vahingosta, tulee viipymättä tehdä vahinkoilmoitus vahingon arviointia sekä muita asian vaatimia toimenpiteitä varten. Vahinkoilmoitus tehdään henkilö- ja liikennevahingosta vahinkopaikkakunnan poliisille ja muista vahingoista vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Ilmoituksessa on mainittava, milloin ja missä vahinko on tapahtunut, vahingon laatu ja määrä sekä se, onko hakijalla mahdollisuus saada korvausta vahingosta vakuutuksesta tai muulla perusteella.

2 luku

Henkilö- ja liikennevahingot

4 §
Henkilö- ja liikennevahingon toteaminen

Saatuaan ilmoituksen petoeläimen aiheuttamasta henkilö- tai liikennevahingosta poliisin on viipymättä toimitettava vahinkopaikalla poliisitutkinta korvauksen perusteen ja määrän selvittämiseksi. Vahinkotapahtumasta on tehtävä poliisi-ilmoitus.

Poliisi-ilmoitukseen merkitään vahingon kärsineen osalta henkilö- ja osoitetiedot, vahinkotapahtuman kulku sekä mahdollisimman yksityiskohtaisesti ne vahingot, jotka petoeläin on aiheuttanut.

5 §
Ajoneuvon tarkastaminen

Vahingoittunut ajoneuvo on hakijan aloitteesta pääsääntöisesti tarkastettava ennen korjaustyön aloittamista. Tarkastuksen suorittaa Valtiokonttorin hyväksymä autovahinkotarkastaja, ellei Valtiokonttori ole erityisestä syystä myöntänyt vapautusta tarkastusvelvollisuudesta.

Tarkastuksesta on laadittava korjauskustannuslaskelma, johon on merkittävä samat tiedot kuin autovakuutusyhtiöiden autovahinkojen korjauskustannuslaskelmaan. Korjauskustannuslaskelmaan on myös merkittävä, onko ja miten ajoneuvon korjaus tarkoituksenmukaista suorittaa. Jos ajoneuvo on siten vahingoittunut, ettei sen korjaaminen ole tarkoituksenmukaista, on korjauskustannuslaskelmaan merkittävä ajoneuvon käypä arvo välittömästi ennen vahinkoa ja vahingon jälkeen.

6 §
Korvauksen hakeminen henkilö- ja liikennevahingoista

Henkilö- tai liikennevahinkoa kärsineen tulee hakea korvausta Valtiokonttorilta käyttäen sen vahvistaman kaavan mukaista lomaketta. Korvaushakemus voidaan jättää myös vahinkopaikan poliisiviranomaiselle Valtiokonttorille edelleen toimitettavaksi.

Hakemuksesta tulee ilmetä hakijan henkilötiedot, osoite ja maksuyhteystiedot sekä vahingon laatu. Hakemukseen on liitettävä 4 §:ssä tarkoitettu poliisi-ilmoitus sekä henkilövahingon osalta lääkärin lausunto vammojen laadusta, kaikkien vahinkojen osalta laskut ja alkuperäiset tositteet niiden maksamisesta, selvitys muun lainsäädännön tai vakuutuksen nojalla saatavista korvauksista sekä muut sellaiset Valtiokonttorin tarpeellisiksi katsomat selvitykset, joilla voi olla merkitystä vahinkotapahtuman selvittämiselle ja korvaushakemuksen ratkaisemiselle.

7 §
Korvaus henkilö- ja liikennevahingosta

Henkilövahingosta suoritettava korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2―4 ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Liikennevahingosta voidaan korvata enintään vahingosta aiheutuneiden korjauskustannusten määrä. Mikäli vahingoittuneen ajoneuvon tai hinattavan laitteen korjaaminen ei ole tarkoituksenmukaista, voidaan korvata ajoneuvon tai hinattavan laitteen ennen vahinkotapahtumaa olleen käyvän arvon ja vahinkotapahtuman jälkeisen arvon erotus. Lisäksi voidaan korvata välttämättömät hinauskustannukset.

Valtiokonttori myöntää ja maksaa henkilö- ja liikennevahingon korvaukset maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista. Ajoneuvon korjaamisesta aiheutunut lasku voidaan maksaa suoraan korjaustyön tehneelle korjaamolle.

3 luku

Viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingot

8 §
Korvauksen hakeminen viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingoista

Korvausta viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingosta haetaan maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella, joka jätetään hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Jos petoeläinvahinko on tapahtunut toisen kunnan alueella, tulee vahinkoalueen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antaa tarvittaessa asiassa arvio vahingon määrästä sekä lausunto hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Viljelyksille, eläimille ja irtaimistolle aiheutuneita vahinkoja koskevassa korvaushakemuksessa tulee hakijan nimi-, osoite-, tilaja yhteystietojen lisäksi antaa vahingon laadun mukaan yksityiskohtaiset tiedot vahingon aiheuttajasta ja vahingon ajankohdasta, vahinkopinta-alasta, kasvilajista, tuhoutuneen sadon määrästä, eläinlajista ja tuhoutuneiden tai vahingoittuneiden eläinten määrästä, tuhoutuneen tai vahingoittuneen irtaimiston lajista ja määrästä, vahingon raha-arvosta ja muista vahingon suuruuteen vaikuttavista seikoista.

9 §
Maastotarkastus

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi tarvittaessa järjestää viljelys-, eläin- ja irtaimistovahinkojen vahinkopaikalla maastotarkastuksen. Tarkastuksesta on hyvissä ajoin ilmoitettava vahinkoa kärsineelle sekä riistanhoitoyhdistyksen edustajalle, joilla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta.

10 §
Korvaus viljelys- ja eläinvahingosta

Viljelysvahingoista voidaan korvata enintään menetetyn sadon ja vahingoittuneiden puutarha- ja taimitarhakasvien käypää arvoa vastaava määrä vähennettynä säästyneillä korjuu- ja muilla kustannuksilla.

Eläinvahingot voidaan korvata enintään eläimen tai hunajan käypään arvoon asti. Korvausta vähennetään sillä määrällä, jolla eläintä voidaan käyttää hyödyksi.

Eläimen pidolle aiheutuneesta vahingosta voidaan korvata enintään vahingoittuneiden aitojen, rakennusten tai muiden vastaavien rakenteiden korjauskustannuksia vastaava määrä.

11 §
Eräät eläinvahingot

Koiralle aiheutunut vahinko voidaan korvata vain, jos koira on ollut omistajan tai haltijan pihassa, puutarhassa tai muutoin sille tarkoitetussa tilassa tai sitä on vahingon sattuessa valvonnan alaisena käytetty metsästykseen, paimennukseen, vartiointiin taikka muuhun niihin verrattavaan tehtävään. Korvausta ei suoriteta siitä vahingosta, jonka metsästyksen kohteena oleva petoeläin aiheuttaa pyyntiin osallistuvalle koiralle pyynnin yhteydessä.

Korvausta voidaan suorittaa siitä vahingosta, jonka petoeläin on aiheuttanut lihantuotantotarkoituksessa tarhattaville riistaeläimille. Korvausta ei sensijaan suoriteta riistanhoidollisessa tarkoituksessa pidetyille eläimille aiheutuneesta vahingosta.

12 §
Korvaus irtaimistovahingosta

Edellä 2 §:n 6 kohdassa tarkoitetulle irtaimistolle aiheutuneista vahingoista korvataan enintään se arvo, mikä irtaimistolla oli vahingon tapahtuessa.

13 §
Viljelys-, eläin- ja irtaimistovahinkojen maksaminen

Korvauksen viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingoista maksaa hakijalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella hakijalla on kotipaikka.

4 luku

Porovahingot

14 §
Porovahingon toteaminen

Saatuaan tiedon petoeläinten aiheuttamasta porovahingosta paliskunnan on merkittävä vahinkopaikka maastoon, otettava talteen kuolleiden porojen molemmat korvat sekä ilmoitettava vahingosta ja vahingoittuneiden porojen lukumäärästä viipymättä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.

15 §
Korvauksen hakeminen porovahingoista

Paliskunnan tulee kuukauden kuluessa siitä, kun paliskunta sai tiedon porovahingosta, toimittaa maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukainen porovahinkoja koskeva korvaushakemus sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Hakemuksen tulee sisältää tiedot poron omistajasta ja hänen kotikunnastaan, maksuyhteystiedot, tiedot poron laadusta sekä käsitys vahingon aiheuttajasta.

Jolleivät vahingoittuneet porot ole paliskunnan hoidossa, poronomistaja voi itse hakea korvausta porovahingosta. Tällöin hänen tulee ilmoittaa asiasta paliskunnalle ja huolehtia tarvittaessa tässä pykälässä sekä 14 ja 16 §:ssä säädettyjen paliskunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisesta.

16 §
Porovahinkotarkastukset

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee tarvittaessa järjestää 9 §:ssä tarkoitettu maastotarkastus porovahinkojen vahinkopaikalla. Vahinkoa kärsineellä, riistanhoitoyhdistyksen edustajalla ja paliskunnan edustajalla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta.

Porovahinkoja koskevan tarkastuksen tekemisestä paliskunnan tulee suorittaa maaseutuelinkeinoviranomaiselle asianomaisen kunnan vahvistama palkkio. Palkkio saa matkakuluineen olla enintään 600 markkaa maastotarkastusta kohti.

17 §
Porovahinkoilmoitukset

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on toimittaa kunnan alueella tapahtuneita porovahinkoja koskeva vahinkolaskelma asianomaiselle työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka tulee toimittaa tammi―kesäkuulta ja heinä―joulukuulta yhdistelmä vahinkojen määrästä sekä mahdollinen lausuntonsa maa- ja metsätalousministeriölle.

18 §
Korvaus porovahingosta

Porovahingosta voidaan korvata enintään tapetun tai vahingon takia lopetetun poron käypää arvoa vastaava määrä kaksinkertaisena ottaen kuitenkin vähennyksenä huomioon se osa eläimestä, joka on voitu käyttää hyödyksi.

Porovahingon määrän päättää ja korvauksen maksaa poronomistajalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista ja maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisesti sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jossa vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Jos poronomistajaa ei saada selville, suoritetaan korvaus paliskunnalle.

5 luku

Erinäiset säännökset

19 §
Korvauksen vähentäminen

Vahingonkorvauksen määrää laskettaessa otetaan vähennyksenä huomioon muun lainsäädännön tai vakuutuksen perusteella vahinkotapahtuman johdosta maksettavat korvaukset sekä muutkin vahingon suuruuteen vaikuttavat seikat.

20 §
Eräät rajoitukset

Korvausta ei suoriteta vahingon arvioimisesta hakijalle aiheutuneista kustannuksista.

Korvausta suoritetaan vahingosta vain siltä osin, kuin vahingon määrä on suurempi kuin 1 500 markkaa. Samaksi vahinkotapahtumaksi katsotaan tällöin kaikki petoeläinten hakijalle samana kalenterivuonna aiheuttamat vahingot. Markkamääräinen rajoitus ei koske henkilövahinkojen korvaamista.

Korvausta ei suoriteta valtiolle, kunnalle eikä seurakunnalle aiheutuneesta vahingosta.

21 §
Korvauksen alentaminen ja epääminen

Jos hakija on itse myötävaikuttanut vahingon syntymiseen tai on aiheettomasti kieltäytynyt myötävaikuttamasta vahingon estämiseen, voidaan korvausta alentaa tai korvaus evätä sen mukaan, mikä oli hakijan syytä tai miten ajoneuvoa kuljetettiin ja mitkä muut olosuhteet vaikuttivat vahinkoon.

22 §
Korvauksen takaisin periminen

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi periä myöntämänsä tässä asetuksessa tarkoitetut korvaukset takaisin korvauksen saajalta maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 7 §:ssä säädetyllä perusteella. Mainitun lain säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin muutoinkin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen myöntämiin ja maksamiin petovahinkokorvauksiin.

Valtiokonttori voi periä henkilö- ja ajoneuvovahingoista perusteettomasti maksetut korvaukset takaisin korvauksen saajalta siinä järjestyksessä kuin hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään.

23 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 2000.

Tällä asetuksella kumotaan petoeläinvahinkojen korvaamisesta 30 päivänä joulukuuta 1997 annettu valtioneuvoston päätös (1367/1997).

Tätä asetusta sovelletaan petoeläinten 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Tätä asetusta sovelletaan soveltuvin osin myös niihin henkilövahinkoihin, jotka ovat tapahtuneet 1 päivänä kesäkuuta 1998 tai sen jälkeen.

Vuonna 1999 tai sitä ennen aiheutuneet petoeläinvahingot korvataan 31 päivänä joulukuuta 1999 voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Nuorempi hallitussihteeri
Ritva Torvinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.