570/1996

Palveluyrityksellä tarkoitetaan tässä laissa yritystä, joka pääasiallisena toimintanaan tuottaa palveluja yhdelle tai useammalle luottolaitokselle omistamalla, hallitsemalla tai hoitamalla kiinteistöjä tai joka tuottaa tietojenkäsittelyyn liittyviä palveluita taikka muita vastaavia luottolaitoksen pääasialliseen toimintaan liittyviä palveluita yhdelle tai useammalle luottolaitokselle.

Konsolidointiryhmään luetaan luottolaitos, sen omistusyhteisö sekä luotto- tai rahoituslaitos tai palveluyritys, joka on luottolaitoksen tai sen omistusyhteisön tytäryritys. Konsolidointiryhmään luetaan lisäksi luotto- tai rahoituslaitos tai palveluyritys, jolla on luottolaitoksen tai sen omistusyhteisön tai niiden tytäryrityksen kanssa yhteinen hallinto tai jota johdetaan luottolaitoksen, sen omistusyhteisön tai niiden tytäryrityksen kanssa yhteisesti.

Luottolaitoksen ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen kaupankäyntivarastoon luetaan:

Rahoitustarkastus antaa tarkempia määräyksiä edellä 1 momentissa tarkoitettujen erien lukemisesta kaupankäyntivarastoon.

Luottolaitoksen toimilupahakemuksesta on pyydettävä rahoitustarkastuksen lausunto. Talletuspankin toimilupaa koskevasta hakemuksesta on lisäksi pyydettävä sen vakuusrahaston lausunto, johon talletuspankki tulee kuulumaan. Toimilupaa hakevan yhteisön ollessa toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryhtiö tai tällaisen luottolaitoksen emoyhtiön tytäryhtiö, hakemuksesta on pyydettävä tuon valtion valvontaviranomaisen lausunto. Samoin menetellään, jos toimilupaa hakevan yhteisön määräämisvalta on samoilla luonnollisilla tai oikeushenkilöillä kuin edellä tarkoitetussa luottolaitoksessa.

Valtiovarainministeriön on annettava luottolaitoksen toimilupaa koskeva päätös kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on ollut puutteellinen, siitä kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset. Toimilupaa koskeva päätös on kuitenkin aina tehtävä 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

Jos päätöstä ei ole annettu 3 momentissa säädetyssä määräajassa, hakija voi tehdä valituksen. Valituksen katsotaan tällöin kohdistuvan hakemuksen hylkäävään päätökseen. Tällaisen valituksen voi tehdä, kunnes päätös on annettu. Valtiovarainministeriön on ilmoitettava päätöksen antamisesta valitusviranomaiselle, mikäli päätös on annettu valituksen tekemisen jälkeen. Tässä momentissa tarkoitetun valituksen tekemisestä ja käsittelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Valtiovarainministeriön on peruuttaessaan toimiluvan luottolaitokselta, joka toimii myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, ilmoitettava päätöksestään asianomaisen valtion valvontaviranomaiselle.

Jos hankinnasta seuraa, että luottolaitoksesta tulee toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryhtiö tai tällaisen luottolaitoksen emoyhtiön tytäryhtiö, rahoitustarkastuksen on pyydettävä tuon valtion vastaavan valvontaviranomaisen lausunto hankinnasta. Samoin menetellään, jos luottolaitoksen määräämisvalta siirtyy samoille luonnollisille tai oikeushenkilöille kuin edellä tarkoitetussa luottolaitoksessa.

Luottolaitos tai se ja sen tytäryritys ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu luotto- tai rahoituslaitos tai palveluyritys yhdessä saavat sijoittaa yhden sellaisen muun kuin 20 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavan yhteisön tai palveluyrityksen osakkeisiin ja osuuksiin, jonka osake- tai osuuspääomasta ne omistavat yli kymmenen prosenttia taikka niin suuren osan, että niillä on yli kymmenen prosenttia kaikkien osakkeiden ja osuuksien tuottamista äänistä, enintään 15 prosenttia luottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmän omista varoista.

Luottolaitoksella ja sen tytäryrityksellä ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla luotto- tai rahoituslaitoksella tai palveluyrityksellä saa olla 1 momentissa tarkoitettuja sijoituksia yhteensä enintään määrä, joka on 60 prosenttia luottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmän omista varoista.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja suhdelukuja laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon osakkeita, jotka luottolaitos tai sen tytäryritys taikka 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu luotto- tai rahoituslaitos tai palveluyritys on merkinnyt järjestämänsä osakeannin yhteydessä antamansa sitoumuksen perusteella, eikä vakuutusyhtiölaissa (1062/79) tarkoitetun vakuutusyhtiön osakkeita eikä osakkeita ja osuuksia, joiden omistaminen luottolaitoksen, sen tytäryrityksen taikka 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun luotto- tai rahoituslaitoksen asiakkaan liiketoiminnan tervehdyttämisen yhteydessä on välttämätöntä.

Luottolaitos yksin tai se ja sen tytäryritykset ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut luottoja rahoituslaitokset ja palveluyritykset yhdessä saavat sijoittaa muihin kuin rahoitustoiminnan yhteydessä vuokrattaviin kiinteistöihin ja kiinteistöyhteisöjen osakkeisiin ja osuuksiin enintään määrän, joka on 13 prosenttia luottolaitoksen osalta sen taseen loppusummasta tai luottolaitoksen ja sen tytäryrityksen ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun luotto- tai rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen osalta konsolidointiryhmän yhteenlasketun taseen loppusummasta, jollei rahoitustarkastus erityisestä syystä myönnä lupaa suurempaan määrään.

Luottolaitoksen tytäryritystä taikka 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua luotto- tai rahoituslaitosta tai palveluyritystä, jonka oikeutta omistaa kiinteistöjä ja kiinteistöyhteisöjen osakkeita ja osuuksia on laissa rajoitettu, ei lueta mukaan 1 momentissa tarkoitettua omistusta laskettaessa.

Luottolaitoksen ja sen tytäryrityksen ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun luotto- tai rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen omistamiin kiinteistöyhteisön osakkeisiin ja osuuksiin rinnastetaan 1 momentissa tarkoitettua suhdelukua laskettaessa luottolaitoksen ja sen tytäryrityksen ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun luotto- tai rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen kiinteistöyhteisölle antamat luotot ja sen puolesta antamat takaukset samassa suhteessa kuin luottolaitoksen tai sen tytäryrityksen taikka 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun luotto- tai rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen omistamat kiinteistöyhteisön osakkeet tai osuudet ovat kiinteistöyhteisön osake- ja osuuspääomasta.

Luottolaitos tai se ja sen tytäryritys ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu luotto- tai rahoituslaitos tai palveluyritys saavat 22 §:n säännösten estämättä väliaikaisesti omistaa maksamatta jääneen saamisen vakuutena olleita kiinteistöyhteisöjen osakkeita ja osuuksia tai kiinteistöjä.

Luottolaitoksen tai sen tytäryrityksen taikka 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun luotto- tai rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen on luovuttava 1 momentin nojalla hankitusta omaisuudesta niin pian kuin se tappiotta on mahdollista ja viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä, kun 1 momentissa tarkoitettu hankinta on tapahtunut, jollei rahoitustarkastus erityisestä syystä myönnä määräaikaan pidennystä.

Rahoitustarkastus antaa määräykset luottolaitoksen tai sen tytäryrityksen taikka 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun luotto- tai rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen omistukseen väliaikaisesti siirtyneen omaisuuden ilmoittamisesta rahoitustarkastukselle.

Rahoitustarkastuksen on kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta ilmoitettava ne edelleen asianomaisen valtion vastaavalle valvontaviranomaiselle sekä samalla ilmoitettava tiedot luottolaitoksen omien varojen määrästä, vakavaraisuussuhteesta, tallettajien suojana olevasta vakuusjärjestelmästä sekä muut tiedot, jotka ovat tarpeen sivukonttorin toiminnan aloittamiseksi.

Rahoitustarkastuksen on kieltäydyttävä 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä, jos se havaitsee, että luottolaitoksen taloudellinen tilanne ja hallinto eivät täytä luottolaitokselle tässä laissa säädettyjä vaatimuksia. Sivukonttoria ei voida perustaa, jos rahoitustarkastus on kieltäytynyt tekemästä ilmoitusta.

Luottolaitoksen konsolidointiryhmään kuuluva rahoituslaitos voi täytettyään Euroopan talousalueella sivukonttorin perustamiselle tai palvelujen tarjoamiselle asetetut edellytykset perustaa sivukonttorin tai muutoin tarjota palveluja Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Sivukonttorin perustamisessa ja palvelujen tarjoamisessa noudatetaan soveltuvin osin mitä 26 ja 29 §:ssä on säädetty.

Rahoitustarkastuksen on tarkistettava 1 momentissa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen ja rahoituslaitoksen täyttäessä edellytykset annettava asiasta todistus.

Rahoituslaitoksen on ilmoitettava rahoitustarkastukselle, jos rahoituslaitoksen olosuhteissa tapahtuu 1 momentissa tarkoitettuihin edellytyksiin vaikuttavia muutoksia. Rahoitustarkastuksen on ilmoitettava Euroopan talousalueeseen kuuluvan asianomaisen valtion valvontaviranomaiselle, jos rahoituslaitos ei enää täytä 1 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä.

Suurella asiakasriskillä tarkoitetaan tässä laissa asiakasriskiä, jonka määrä on vähintään 10 prosenttia luottolaitoksen omista varoista sen mukaan kuin 72―75 §:ssä säädetään.

Edellä 1 ja 2 momentin säännöksiä ei myöskään sovelleta, jos asiakasyhteisö on 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu luotto- tai rahoituslaitos tai palveluyritys taikka luottolaitoksen tytäryritys, joka on luottolaitos, rahoituslaitos tai palveluyritys.

Omistusyhteisön sekä luottolaitoksen, joka on konsernin emoyritys taikka luottolaitos, jolla on 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta toiseen luotto- tai rahoituslaitokseen tai palveluyritykseen, on ilmoitettava konsolidointiryhmän suuret asiakasriskit niin kuin 69 §:ssä säädetään.

Luottolaitoksen vakavaraisuuden turvaamiseksi on luottolaitoksen omien varojen määrän oltava suhteessa riskeihin, jotka sisältyvät luottolaitoksen saamisiin, sijoituksiin ja taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin vähintään niin suuri kuin tässä luvussa säädetään.

Luottolaitoksen omien varojen yhteismäärän tulee aina olla vähintään 13 §:ssä säädetyn perustamispääoman suuruinen.

Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan lisäksi 74 a §:n mukaiset omat varat katettaessa 78 a ja 78 b §:ssä tarkoitetuista riskeistä sekä kaupankäyntivarastoon sisältyvien erien asiakasriskeistä aiheutuvaa omien varojen vaatimusta.

Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan jäljempänä 78 a ja 78 b §:ssä tarkoitettujen riskien ja asiakasriskien omien varojen vaatimusta katettaessa rahoitustarkastuksen tarkemmin määräämällä tavalla kaupankäyntivaraston nettotuotot ja muut kuin edellä 74 §:n 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut sitoumukset, joilla on huonompi etuoikeus kuin luottolaitoksen muilla sitoumuksilla.

Luottolaitoksen saamiset ja sijoitukset ryhmitellään 72 §:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa seuraavasti:

Luottolaitoksella on sen lisäksi, mitä edellä tässä luvussa on säädetty, oltava omia varoja vähintään määrä, joka tarvitaan 2 momentissa tarkoitettujen riskien kattamiseksi.

Luottolaitoksen on laskettava kaupankäyntivarastoon sisältyvistä eristä aiheutuva yleisja erityisriski sekä merkintäsitoumuksista aiheutuva riski ( positioriski ). Yleisriskillä tarkoitetaan markkinoiden yleisestä kehityksestä aiheutuvaa riskiä. Erityisriskillä tarkoitetaan arvopaperin liikkeeseenlaskijasta tai johdannaissopimuksen kohde-etuuden liikkeeseenlaskijasta aiheutuvaa riskiä. Lisäksi luottolaitoksen on laskettava kaupankäyntivarastoon sisältyvien arvopapereiden selvittämättä jääneistä kaupoista aiheutuva riski ( selvitysriski ) sekä kaupankäyntivarastoon sisältyvien erien vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuva riski ( vastapuoliriski ).

Valtiovarainministeriö antaa rahoitustarkastusta kuultuaan sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetussa neuvoston direktiivissä 93/6/ETY asetettujen vaatimusten täyttämiseksi määräykset 2 momentissa tarkoitettujen riskien laskemisesta ja näiden kattamiseksi vaadittavasta omien varojen määrästä ja laskemisesta sekä näiden ilmoittamisesta rahoitustarkastukselle.

Luottolaitoksella on sen lisäksi, mitä edellä tässä luvussa on säädetty, oltava omia varoja vähintään määrä, joka tarvitaan 2 momentissa tarkoitettujen riskien kattamiseksi.

Luottolaitoksen on laskettava koko toiminnasta aiheutuva valuuttakurssiriski sekä muut tässä luvussa tarkoitettuihin riskeihin rinnastettavat riskit ( muut vastaavat riskit ).

Valtiovarainministeriö antaa rahoitustarkastusta kuultuaan sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetussa neuvoston direktiivissä 93/6/ETY asetettujen vaatimusten täyttämiseksi määräykset 2 momentissa tarkoitettujen riskien laskemisesta sekä näiden riskien kattamiseksi vaadittavasta omien varojen määrästä ja laskemisesta sekä näiden ilmoittamisesta rahoitustarkastukselle.

Kaupankäyntivarastoon sisältyviä eriä ei lueta 76 §:ssä tarkoitettuihin saamisiin ja sijoituksiin eikä 77 §:ssä tarkoitettuihin taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin laskettaessa luottolaitoksen 78 §:n mukaista omien varojen vähimmäisvaatimusta.

Kaupankäyntivarastoon sisältyvät saamiset, sijoitukset ja taseen ulkopuoliset sitoumukset otetaan huomioon 69 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiakasriskiä laskettaessa rahoitustarkastuksen määräämällä tavalla.

Rahoitustarkastus voi myöntää luottolaitokselle luvan lukea kaupankäyntivarastoon sisältyvät erät 76 §:ssä tarkoitettuihin saamisiin ja sijoituksiin sekä 77 §:ssä tarkoitettuihin taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin, jolloin sen ei tarvitse laskea 78 a §:n mukaista omien varojen vaatimusta. Luvan saanut luottolaitos laskee kaupankäyntivarastoon luettavan erien asiakasriskin 69 §:n 2 momentin mukaisesti, jolloin siihen ei sovelleta mitä edellä 2 momentissa on sanottu.

Edellä 3 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksenä on, että kaupankäyntivaraston arvo ei pysyvästi ylitä viittä sadasosaa eikä koskaan kuutta sadasosaa viimeksi vahvistetun taseen loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä, eikä pysyvästi 15 miljoonaa ecua vastaavaa markkamäärää tai 100 miljoonaa markkaa eikä koskaan 20 miljoonaa ecua vastaavaa markkamäärää tai 140 miljoonaa markkaa.

Jos luottolaitos tai omistusyhteisö on konsernin emoyritys taikka luottolaitos, jolla on 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta toiseen luotto- tai rahoituslaitokseen tai palveluyritykseen, tämän luvun mukainen omien varojen vaatimus lasketaan luottolaitoksen lisäksi konsolidointiryhmälle.

Konsernitilinpäätöksen laatimisessa noudatettavia periaatteita noudatetaan soveltuvin osin laskettaessa konsolidointiryhmän omien varojen määrää. Vastaavasti menetellään laskettaessa edellä 78 §:ssä tarkoitettua omien varojen vähimmäismäärää sekä 78 a §:ssä tarkoitettujen selvitys- ja vastapuoliriskin kattamiseksi vaadittavien omien varojen määrää. Konsolidointiryhmän ensisijaisista omista varoista vähennetään konsolidointiryhmään kuuluvien yritysten keskinäisten omistusten vähentämisestä syntyvä liikearvo.

Kaupankäyntivarastoon sisältyvistä eristä aiheutuvan 78 a §:ssä tarkoitetun positioriskin kattamiseksi vaadittava konsolidointiryhmän omien varojen määrä sekä 78 b §:ssä tarkoitetun koko toiminnasta aiheutuvan valuuttakurssiriskin sekä muiden vastaavien riskien kattamiseksi vaadittava konsolidointiryhmän omien varojen määrä lasketaan rahoitustarkastuksen määräämällä tavalla.

Jos luottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmän omat varat vähenevät alle edellä tässä luvussa säädetyn vähimmäismäärän, on luottolaitoksen tai omistusyhteisön viipymättä ilmoitettava siitä rahoitustarkastukselle ja ryhdyttävä toimenpiteisiin omien varojen määrää koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Rahoitustarkastuksen on asetettava määräaika, jonka kuluessa luottolaitoksen ja sen konsolidointiryhmän omia varoja koskeva vaatimus on täytettävä tai esitettävä valtiovarainministeriölle luottolaitoksen toimiluvan peruuttamista.

Joka luottolaitoksen, sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvan omistusyhteisön, rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen tai luottolaitosten yhteenliittymän toimielimen jäsenenä tai varajäsenenä tai niiden palveluksessa taikka niiden toimeksiannosta tehtävää suorittaessaan on saanut tietää luottolaitoksen asiakkaan tai muun sen toimintaan liittyvän henkilön taloudellista asemaa tai yksityisen henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, on velvollinen pitämään sen salassa, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan sen ilmaisemiseen. Salassa pidettäviä tietoja ei saa myöskään antaa luottolaitoksen yhtiökokoukselle, isäntien kokoukselle, osuuskunnan kokoukselle tai edustajistolle taikka hypoteekkiyhdistyksen kokoukselle eikä kokoukseen osallistuvalle osakkeenomistajalle tai jäsenelle.

Luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla omistusyhteisöllä, rahoituslaitoksella ja palveluyrityksellä on velvollisuus antaa 1 momentissa tarkoitettuja tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muulle viranomaiselle, jolla on lain nojalla oikeus saada sellaisia tietoja.

Luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla omistusyhteisöllä, rahoituslaitoksella ja palveluyrityksellä on oikeus antaa 1 momentissa tarkoi-tettuja tietoja samaan konserniin kuuluvalle yhteisölle, jos sen hallintoelinten jäseniä tai toimihenkilöitä koskee 1 momentissa säädetty tai sitä vastaava salassapitovelvollisuus ja jos tiedon antaminen on vastaanottavan yhteisön riskien hallinnan kannalta tarpeen.

Luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla rahoituslaitoksella on 94 §:n estämättä oikeus luovuttaa luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle luottotietorekisteriin merkitsemistä varten asiakkaan voimassa olevien luottosopimusten ja takaussitoumusten yksilöintiä varten tarpeelliset tiedot sekä tiedot luottojen maksamatta olevasta määrästä.

Rahoituslaitokseen, joka harjoittaa valuutanvaihtoa, sovelletaan mitä 95―97 §:ssä on säädetty luottolaitoksesta.

Rahoituslaitos ei saa aloittaa valuutanvaihtoa ennen kuin se on ilmoittanut rahoitustarkastukselle tiedot yhteisön:

Ilmoituksen tulee sisältää myös yhteisön toimintasuunnitelma sekä yhteisöä koskeva täydellinen ote kaupparekisteristä, johon sisältyvät yhtiöjärjestys tai säännöt.

Jos 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuu muutos, rahoituslaitoksen on viipymättä ilmoitettava siitä rahoitustarkastukselle.

Rangaistus 94 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sekä 96 §:n 2 momentin vastaisesta ilmoituksen tekemisen paljastamisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 ja 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 95 tai 97 a §:ssä säädetyn asiakkaiden tunnistamisvelvollisuuden tai tunnistamistietojen säilyttämistä koskevan velvollisuuden, on tuomittava tunnistamisvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 97 a §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden on tuomittava ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Edellä 72 §:n 2 momentissa säädetty omien varojen vähimmäisvaatimus ei koske luottolaitosta, jolla jo lain voimaan tullessa oli toimilupa luottolaitoksen toiminnan harjoittamiseen. Edellä tarkoitetun luottolaitoksen, jonka omien varojen määrä lain voimaan tullessa alittaa 72 §:n 2 momentissa säädetyn määrän, omien varojen määrä ei kuitenkaan saa alentua siitä, mikä se oli 2 päivänä toukokuuta 1992 tai, jos luottolaitoksella ei mainittuna päivänä ollut toimilupaa, siitä kun se sai toimiluvan taikka sen jälkeen saavutetusta korkeimmasta määrästä.

Jos määräysvalta 1 momentissa tarkoitetussa luottolaitoksessa siirtyy toiselle kuin kenellä se tämän lain voimaan tullessa oli, on sen omien varojen määrän kolmen kuukauden kuluessa määräysvallan siirtymisestä täytettävä vähintään 72 §:n 2 momentissa säädetty vähimmäisvaatimus.

Kahden tai useamman 1 momentissa tarkoitetun luottolaitoksen sulautuessa on vastaanottavan luottolaitoksen taikka perustettavan uuden luottolaitoksen omien varojen määrän oltava vähintään sulautuvien luottolaitosten sulautumishetkellä yhteenlaskettujen omien varojen suuruiset, kunnes se täyttää 72 §:n 2 momentissa säädetyn luottolaitoksen omien varojen vähimmäismäärän.