760/1995

Annettu Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 1995

Valtioneuvoston päätös maatalouden ympäristötuesta

Valtioneuvosto on maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1303/94) 14 §:n nojalla maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt:

1 luku

Yleiset määräykset

1 §
Soveltamisala

Viljelijälle voidaan maksaa tämän päätöksen mukaisesti maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa laissa (1303/94) tarkoitettua maatalouden ympäristötukea. Maatalouden ympäristötuen erityistukea voidaan maksaa myös muille kuin tässä päätöksessä tarkoitetuille viljelijöille 16 §:n 3 momentissa määrätyssä tapauksessa.

Tämän päätöksen nojalla ei makseta maatalouden ympäristötukea pellosta, joka on kesannoitu muulla tavoin kuin monivuotisena viherkesantona neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kesannoinnin osalta annetun komission asetuksen (ETY) N:o 762/94 mukaisesti.

2 §
Tavoite

Maatalouden ympäristötuen tavoitteena on:

1) pienentää ympäristöön ja erityisesti pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa kuormitusta, vähentää torjunta-aineista aiheutuvia haittoja, huolehtia luonnon monimuotoisuudesta sekä hoitaa maaseutumaisemaa;

2) säilyttää maan tuottokyky hyvänä tai parantaa sitä; sekä

3) korvata ympäristönsuojelu- ja maisemanhoitotoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset tai tulonmenetykset ja turvata viljelijöiden toimeentuloedellytyksiä muuttuvissa olosuhteissa.

3 §
Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1) viljelijällä

a) maa- tai puutarhataloutta harjoittavaa luonnollista henkilöä;

b) maa- tai puutarhataloutta harjoittavaa luonnollisten henkilöiden muodostamaa yhtymää, kuolinpesää, avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, osakeyhtiötä tai osuuskuntaa edellyttäen, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maa- tai puutarhataloutta; osakeyhtiön osalta edellytetään, että osakeyhtiön äänivallasta yli puolet on suoraan sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maa- tai puutarhataloutta; ja

c) kuntaa, valtiota, seurakuntaa ja säätiötä sekä maatalousoppilaitosta, tutkimuslaitosta sekä keinosiemennystoimintaa harjoittavaa yhteisöä silloin kun ne harjoittavat maa- tai puutarhataloutta;

2) puolisoilla aviopuolisoita ja avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä, tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöitä;

3) pellolla maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 30 §:ssä tarkoitettua peltoa;

4) muulla alueella peltoalueeseen välittömästi liittyvää reunavyöhykettä ja sellaista laidunta, niittyä tai vastaavaa, jossa on selviä merkkejä viljelytoiminnan tai laiduntamisen harjoittamisesta; muulla alueella ei kuitenkaan tarkoiteta metsittynyttä tai viljelijän metsittämää aluetta;

5) A―C4-alueilla eräistä maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1995 maksettavista tuista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1258/94) sekä maa- ja puutarhatalouden harjoittajille maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (413/95) tarkoitettuja vastaavia alueita; sekä

6) maatilalla yhden tai useamman tuotantoyksikön muodostamaa kokonaisuutta, jota yksittäinen viljelijä hallitsee tai viljelijät hallitsevat omistajana, vuokramiehenä taikka porotilalain (590/69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin tai muuhun saantokirjaan perustuvalla käyttöoikeudella.

4 §
Maatalouden ympäristötuen myöntämisen yleiset edellytykset

Maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa viljelijälle:

1) jonka omistuksessa tai hallinnassa olevaan maatilaan kuuluu 3 §:n 3 kohdan määritelmän mukaista peltoa vähintään kolme hehtaaria; puutarhatilalla tai avomaanvihannesviljelyä harjoittavalla maatilalla edellytetään puutarhakasvien viljelykierrossa olevaksi peltoalaksi vähintään puoli hehtaaria;

2) joka asuu vakinaisesti Suomessa; Suomessa asuvaksi katsotaan myös yhteisö, joka on rekisteröity Suomessa;

3) joka 4 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen antamista tai sopimuksen tekemistä edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä on alle 65vuotias tai hänen puolisonsa tuolloin on alle 65-vuotias; jos kysymyksessä on yhtymä, kuolinpesä tai yhteisö, tukea voidaan maksaa sillä edellytyksellä, että vähintään yksi maatilalla asuva tai sen hoidon kannalta sopivalla etäisyydellä siitä asuva yhtiömies, jäsen tai osakas on alle 65-vuotias; ja

4) joka on antanut tämän päätöksen mukaisen sitoumuksen tai tehnyt valtion kanssa tässä päätöksessä tarkoitetun sopimuksen.

2 luku

Maatalouden ympäristötuen perustuki

5 §
Maatalouden ympäristötuen perustuen myöntämisen edellytykset

Maatalouden ympäristötuen perustukea voidaan vuosina 1995―1999 myöntää maa- ja puutarhataloutta harjoittavalle viljelijälle, joka sitoutuu viideksi vuodeksi siihen, että:

1) maatilalle on vuoden 1998 alkuun mennessä laadittu ympäristönhoito-ohjelma, joka on maatilan ympäristönhoidon perusselvitys;

2) maatilalla käytetään lannoitteita enintään maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrättävien määrien mukaisesti; lannoitteilla tarkoitetaan sekä väkilannoitteita että karjanlantaa;

3) lanta varastoidaan hyväksyttävällä tavalla; lantaa ei levitetä routaantuneeseen eikä lumipeitteiseen maahan; lannanlevitykseen on oltava A- ja B-alueella käytettävissä peltoa vähintään 1 hehtaari 1,5 eläinyksikköä kohti tai lanta käytetään muutoin hyväksyttävällä tavalla;

4) maatilalla jätetään valtaojien varsille noin metrin levyiset pientareet sekä purojen ja muiden vesistöjen varsille sekä talousvesikaivojen ympärille vähintään kolme metriä leveät monivuotisen kasvillisuuden peittämät suojakaistat;

5) maatilan pelloista on A- ja B-alueilla vähintään 30 prosenttia myös kasvukauden ulkopuolella kasvien tai kasvinjätteiden peittämää tai hyväksytyllä tavalla kevennetysti muokattua; kasvipeitteisyyttä laskettaessa voidaan ottaa huomioon useamman maatilan yhtenäiset peltoalueet;

6) viljelijä ylläpitää viljelymaisemaa ja sen luonnon monimuotoisuutta, hoitaa asuin- ja tuotantorakennusten ympäristöä ja viljelemättömiä peltoalueita sekä pidättäytyy maaseutumaiseman kannalta arvokkaiden peltojen metsityksestä;

7) avomaan vihannesviljelyn sekä hedelmän- ja marjanviljelyn kasvinsuojelu täyttää maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrättävät ehdot; ja

8) maatilalla käytetään vuodesta 1998 alkaen torjunta-aineiden levitykseen ainoastaan testattua kalustoa ja torjunta-aineita saa levittää vain niiden käyttökoulutuksen saanut henkilö.

Jos 1 momentin mukaiset toimenpiteet edellyttävät investointeja tai vastaavia muutoksia, viljelijän on sitouduttava tekemään ne kolmen vuoden kuluessa 6 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen antamisesta.

Jos viljelijä ryhtyy sellaisiin pellon hallinnan muutoksia koskeviin tai muihin vastaaviin toimenpiteisiin, joiden ilmeisenä tarkoituksena on välttää maatalouden ympäristötuen perustuen myöntämiselle määrättyjen edellytysten noudattaminen, voi maaseutuelinkeinopiiri periä maatalouden ympäristötuen perustuen takaisin osittain tai kokonaan.

6 §
Sitoumuksen antaminen

Viljelijän on toimitettava kirjallinen sitoumus maatalouden ympäristötuen perustukeen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Viljelijän on toimitettava vuosittain peltoalaperusteisia tukia koskevan hakemuksen yhteydessä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle maa- ja metsätalousministeriön määräämät tiedot.

7 §
Sitoumuksen raukeaminen

Viljelijän antama sitoumus raukeaa ja maatalouden ympäristötuen perustuen maksaminen päättyy sen kalenterivuoden jälkeen, jolloin viljelijä tai muu 4 §:n 3 kohdassa tarkoitettu henkilö täyttää 65 vuotta.

8 §
Sitoumuksen peruuttaminen

Jos viljelijä peruuttaa sitoumuksensa, niin hänelle voidaan myöntää maatalouden ympäristötuen perustukea aikaisintaan sen hakuajan jälkeen, joka seuraa kahden vuoden kuluttua sitoumuksen peruuttamisesta.

Jos viljelijä peruuttaa antamansa sitoumuksen kahden vuoden kuluessa sitoumuksen antamisesta, voi maaseutuelinkeinopiiri periä maatalouden ympäristötuen perustuen viljelijältä takaisin.

9 §
Maatalouden ympäristötuen perustuen määrä

Viljelijälle maksetaan vuosittain, jos 5 §:ssä mainitut edellytykset on täytetty, sellaiselta 4 §:n 1 kohdan mukaiselta peltohehtaarilta, joka on määritelty maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 30 §:ssä, maatalouden ympäristötuen perustukea seuraavasti:

1) viljakasvien, herneen, öljykasvien ja tärkkelysperunan osalta A-alueella 1 050 markkaa, B-alueella 600 markkaa, C1-alueella 400 markkaa ja C2―C4-alueilla 250 markkaa;

2) nurmen ja muiden peltoviljelykasvien osalta A-alueella 1 730 markkaa sekä B- ja C-alueilla 850 markkaa;

3) yksivuotisten puutarhakasvien osalta koko maassa 1 730 markkaa ja monivuotisten puutarhakasvien osalta koko maassa 4 410 markkaa; sekä

4) monivuotisen viherkesannon osalta A-alueella 600 markkaa ja B-alueella 400 markkaa.

3 luku

Maatalouden ympäristötuen erityistuki

10 §
Tukimuodot

Maatalouden ympäristötuen erityistukea voidaan maksaa seuraavien toimenpiteiden aiheuttamien kustannusten ja tulonmenetysten korvaamiseen sekä kannusteena edellyttäen, että toimenpiteen tai toimenpiteiden suorittamisesta tehdään sopimus valtion kanssa:

1) luonnonmukainen tuotanto ja siihen siirtyminen;

2) vesistöjen ja pohjavesialueiden suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoitaminen;

3) peltoalueilta tulevien valumavesien käsittely;

4) lannan käytön tehostaminen;

5) maisema ja luonnon monimuotoisuus;

6) maataloustuotannon laajaperäistäminen; sekä

7) alkuperäisrotujen kasvattaminen ja maatiaiskasvien viljely.

Edellä 1 momentin 1, 4 ja 6 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamisesta voidaan tehdä sopimus ja maatalouden ympäristötuen erityistukea maksaa vain, jos viljelijä täyttää maatalouden ympäristötuen perustuen maksamisen edellytykset. Viljelijälle voidaan tällöin maksaa sekä maatalouden ympäristötuen perustukea että erityistukea.

11 §
Sopimuksen tekeminen

Viljelijä tai muu sopimuksen tekijä tekee 10 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sen maaseutuelinkeinopiirin kanssa, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee.

Sopimus voi koskea samanaikaisesti yhtä tai useampaa 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä siten kuin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrätään. Maaseutuelinkeinopiiri ei kuitenkaan voi tehdä sopimusta silloin, jos sopimuksen perusteella maksettavan erityistuen määrä muodostuu vähäiseksi.

12 §
Sopimuskausi

Jäljempänä 16―20 §:ssä tarkoitettujen sopimusten sopimuskausi on viisi vuotta. Maiseman kehittämistä ja hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden edistämistä koskeva sopimus voidaan tehdä joko viideksi tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Suojavyöhykkeiden perustamisesta ja hoidosta sekä peltoalueilta tulevien valumavesien käsittelystä, silloin kun on kyseessä kosteikon tai laskeutusaltaan perustaminen pellolle, tehtävien 16 §:n 1 ja 2 momentin mukaisten sopimusten sopimuskausi on kuitenkin 20 vuotta.

Valtion talousarviossa vahvistetaan 1 momentissa tarkoitettuihin viideksi ja kahdeksikymmeneksi vuodeksi tehtäviin sopimuksiin käytettävä vuotuinen enimmäismäärä.

13 §
Sopimuksen kohde

Sopimuksessa on määriteltävä peltoalueet ja muut alueet, joita sopimus koskee. Jos pelto tai osa siitä on vuokrattu, sopimus voi koskea myös näitä peltoalueita edellyttäen, että vuokrasopimus on voimassa vähintään koko sopimuskauden.

Muulle alueelle voidaan sopimus tehdä maa- ja metsätalousministeriön määräämissä tapauksissa silloin kun se koskee kosteikon ja laskeutusaltaan perustamista ja hoitoa, maiseman kehittämistä ja hoitoa, perinnebiotoopin hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden edistämistä.

14 §
Sopimuksesta luopuminen ja sopimuksen purkaminen

Jos viljelijä tai muu sopimuksen tekijä luopuu vähintään kaksi vuotta voimassa olleesta tämän päätöksen mukaisesta sopimuksesta, maatalouden ympäristötuen erityistukea maksetaan vain sopimuksen voimassaoloaikaa vastaavasti. Jos viljelijä tai muu sopimuksen tekijä luopuu sopimuksesta, joka on ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, jo maksettu maatalouden ympäristötuen erityistuki voidaan periä sopimuksen tekijältä takaisin. Takaisinperittävälle määrälle laskettavaan korkoon sovelletaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 7 §:ää.

Maaseutuelinkeinopiiri voi purkaa tässä päätöksessä tarkoitetun sopimuksen, jos sopimuksen tehnyt viljelijä tai muu sopimuksen tekijä on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa virheellisen tiedon taikka jos hän tai maatilan myöhempi omistaja ei noudata sopimuksen ehtoja.

15 §
Sopimuksen siirtäminen

Sopimus voidaan hakemuksesta siirtää maatilan tai sen osan uudelle omistajalle tai haltijalle, jos maatilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy sellaiselle henkilölle, yhtymälle, kuolinpesälle tai yhteisölle, joka täyttää tämän päätöksen mukaiset sopimuksen tekijälle asetetut vaatimukset.

16 §
Suunnitelmiin perustuvat sopimukset

Suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle suunnitelman mukaisesti monivuotisen kasvillisuuden peittämän suojavyöhykkeen ja hoitamaan sitä sopimusehtojen mukaisesti.

Valumavesien käsittelyä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu noudattamaan suunnitelmaa kosteikon ja laskeutusaltaan perustamisesta ja hoidosta, säätösalaojituksesta, kalkkisuodinojituksesta tai sulfaattimaiden kalkitsemisesta. Lisäksi edellytetään, että viljelijä tekee 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen lukuunottamatta sopimuksia kalkkisuodinojituksesta, säätösalaojituksesta ja sulfaattimaiden kalkitsemisesta.

Maiseman kehittämistä ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti toteuttamaan maatilaansa koskevat toimenpiteet, joilla kehitetään tai kunnostetaan maisemaa. Perinnebiotoopin hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti toteuttamaan maatilaansa koskevat toimenpiteet, joilla hoidetaan tai kunnostetaan perinnebiotooppeja. Tässä momentissa tarkoitetut sopimukset voidaan erityisestä syystä tehdä myös muun kuin tässä päätöksessä tarkoitetun viljelijän kanssa.

Luonnon monimuotoisuuden edistämistä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti hoitamaan tai palauttamaan pienbiotooppeja, perustamaan riistapeltoja tai muuten edistämään maatalousympäristön luonnontyyppien tai eliölajiston monimuotoisuutta.

Edellä 1―4 momentissa tarkoitettujen sopimusten on perustuttava maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun asetuksen (749/95) 4 §:ssä tarkoitettuun suunnitelmaan.

17 §
Sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä ja sopimus luonnonmukaisesta

Luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu siirtämään kaikki tai pääosan omistuksessaan tai hallinnassaan olevista pelloista luonnonmukaiseen viljelyyn enintään kolme vuotta peltolohkoa kohti kestävän siirtymävaiheen kautta ja viljelemään peltoja sen jälkeen luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti sopimuskauden loppuun saakka.

Luonnonmukaista tuotantoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu edelleen viljelemään maatilaansa tai sen pääosaa luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti. Luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti tilaansa viljelleeksi katsotaan viljelijä:

1) joka on tehnyt valtion kanssa maataloustuotannon tasapainottamisesta annetussa laissa (1261/89) tarkoitetun luonnonmukaista maataloustuotantoa koskevan sopimuksen ja joka on viljellyt maatilaansa tähän sopimukseen sisältyvien luonnonmukaisen maatalouden tuotantoehtojen mukaisesti vähintään kolme vuotta ennen tässä päätöksessä tarkoitetun sopimuksen tekemistä; tai

2) joka on viljellyt maatilaansa tai sen pääosaa vähintään kolme ennen tässä päätöksessä tarkoitetun sopimuksen tekemistä edeltävää vuotta maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 määriteltyjen tuotantoehtojen mukaisilla tai niitä vastaavilla viljelymenetelmillä.

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia ei saa tehdä samaa peltoaluetta koskeviksi 19 §:ssä tarkoitetun sopimuksen kanssa.

18 §
Sopimus lannan käytön tehostamisesta

Lannan käytön tehostamista koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu ottamaan vastaan, käsittelemään ja hyödyntämään ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla toiselta maatilalta peräisin olevaa eläinten lantaa tai maatilalla syntyvää orgaanista jätettä, jota ei kyseisellä maatilalla voida hyödyntää. Sopimus voidaan pääsääntöisesti tehdä turkiseläinten, siipikarjan tai sikojen lantaa koskevaksi.

19 §
Sopimus maataloustuotannon laajaperäistämisestä

Maatalouden laajaperäistämistä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu käyttämään sopimuksessa määriteltävällä alueella lannoitteita enintään puolet siitä määrästä, minkä maa- ja metsätalousministeriö päätöksellään määrää perustasoiksi maatalouden ympäristötuen perustukeen oikeutetulla maatilalla. Sopimusta ei saa tehdä samaa peltoaluetta koskevaksi 17 §:ssä tarkoitettujen sopimusten kanssa.

Sopimuksessa määriteltävällä alueella ei saa käyttää kemiallisia torjunta-aineita.

20 §
Sopimus alkuperäisrotujen kasvattamisesta ja sopimus maatiaiskasvien viljelystä

Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu kasvattamaan maatilallaan länsi-, itä- tai pohjoissuomenkarjaa taikka suomenhevosia, vuohia taikka suomenlampaita.

Maatiaiskasvien viljelyä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu viljelemään maa- ja metsätalousministeriön erikseen määrittelemiä uhanalaisia tai vaarantuneita puutarha- tai peltoviljelykasveja vähintään viidenkymmenen aarin peltoalueella.

21 §
Maatalouden ympäristötuen erityistuen määrä

Sopimuksen tehneelle viljelijälle tai muulle sopimuksen tekijälle maksetaan vuosittain maatalouden ympäristötuen erityistukea 4 §:n 1 kohdan mukaiselta sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta lukuunottamatta 1 kohdan b alakohtaa ja 6 kohtaa seuraavasti:

1) suunnitelmiin perustuvat sopimukset:

a) suojavyöhykkeeen perustamista ja hoitoa koskeva sopimus enintään 3 600 markkaa koko maassa;

b) muut sopimukset; maatalouden ympäristötuen erityistuki maksetaan hyväksyttyjen kustannusten ja tulonmenetysten mukaan kuitenkin enintään 3 600 markkaa hehtaarilta;

2) sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä:

a) luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen aikana (3 vuotta) tukea A-alueella 1 800 markkaa, B-alueella 1 600 markkaa ja C-alueella 1 400 markkaa; sekä

b) siirtymisen jälkeen luonnonmukaisen tuotannon tukea koko maassa 700 markkaa;

3) sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta:

luonnonmukaisen tuotannon tukea koko maassa 700 markkaa;

4) sopimus lannan käytön tehostamisesta:

200 markkaa koko maassa;

5) sopimus maataloustuotannon laajaperäistämisestä:

300 markkaa koko maassa;

6) sopimus alkuperäisrotujen kasvattamisesta:

500 markkaa eläinyksiköltä; ja

7) sopimus maatiaiskasvien viljelystä:

500 markkaa koko maassa.

Viljelijälle voidaan kuitenkin maksaa samanaikaisesti samaa yksivuotisen kasvin viljelyalaa koskevasta sitoumuksesta ja alaa koskevista sopimuksista yhteensä peltohehtaarilta enintään markkamäärä, joka vastaa 350 ecua. Jos viljelijälle maksetaan sopimusten lisäksi monivuotisten puutarhakasvien maatalouden ympäristötuen perustukea, saa korvaus olla yhteensä peltohehtaarilta enintään markkamäärä, joka vastaa 700 ecua.

Jos viljelijä on tehnyt 17 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen, ei tämän pykälän 2 momentissa määrättyjä enimmäismääriä sovelleta. Jos viljelijä on tehnyt 17 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen lisäksi tämän päätöksen mukaisen muun sopimuksen eikä 17 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti maksettava määrä ylitä tämän pykälän 2 momentissa määrättyjä enimmäismääriä, tällöin kaikista samanaikaisesti voimassa olevista tämän päätöksen mukaisista sopimuksista ei saa maksaa tämän pykälän 2 momentissa määrättyjä enimmäismääriä enempää.

Sopimukseen sisältyvän toimenpiteen kohtuulliset suunnittelukustannukset voidaan sisällyttää hankkeen kokonaiskustannuksiin.

4 luku

Neuvonta, koulutus ja kehittämishankkeet

22  §
Neuvonta ja koulutus

Maatilaa tai puutarhayritystä koskevan ympäristönhoito-ohjelman laatimisesta aiheutuneisiin kustannuksiin voidaan myöntää ohjelman laatijalle tukea. Tukea voidaan myöntää myös viljelijöiden ja puutarhayrittäjien koulutukseen, joka koskee ympäristön kannalta hyvien viljelymenetelmien käyttöönottoa, kasvinsuojeluaineiden ja lannan levitystä ja niihin liittyvän laitteiston käyttöä, suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamista ja hoitoa, valumavesien käsittelyä, laajaperäistä tuotantoa, luonnonmukaisia tuotantomenetelmiä, maiseman kehittämistä tai kunnostamista, luonnon monimuotoisuuden edistämistä ja perinnebiotooppien kunnostamista ja hoitoa. Tukea voidaan myöntää myös koulutus- ja neuvontatoimintaan, joka koskee viljelymaisemaan ja sen luonnon monimuotoisuuteen liittyvää metsänhoitoa.

Tukea voidaan myöntää 1 momentissa mainittuun koulutukseen osallistumiseen tai sen järjestämiseen ja toteuttamiseen sekä tarvittavan tiedotusmateriaalin tuottamiseen.

23 §
Kehittämishankkeet

Tukea voidaan myöntää maatalouden ympäristönsuojelua ja -hoitoa sekä maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta kehittäviin hankkeisiin, joilla kokeillaan uusia menetelmiä, laitteita tai toimintamalleja tai edistetään niiden käyttöönottoa. Tukea voidaan myöntää myös hankkeille, jotka liittyvät luonnonmukaiseen tuotantoon.

5 luku

Erinäiset määräykset

24  §
Tarkemmat määräykset

Maa- ja metsätalousministeriö antaa maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 14 §:n 2 momentin nojalla kuultuaan ympäristöministeriötä tarkemmat määräykset ja ohjeet maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimeenpanosta sekä tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

25 §
Maatalouden ympäristötukien maksaminen ja takaisinperintä

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset maatalouden ympäristötukien maksamisesta sekä takaisinperinnästä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 52 §:n 2 momentin nojalla kuultuaan ympäristöministeriötä.

26 §
Maatalouden ympäristötukien valvonta

Maatalouden ympäristötukien valvonnassa noudatetaan, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa asetuksessa (749/95) säädetään.

27 §
Muutoksenhaku

Muutoksenhausta tämän päätöksen nojalla tehtyyn ratkaisuun säädetään maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 48 §:n 1 momentissa.

28 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 10 päivänä toukokuuta 1995.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tässä päätöksessä tarkoitettuja maatalouden ympäristötukia voidaan maksaa vasta sen jälkeen kun Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt tämän päätöksen mukaiset toimenpiteet ympäristönsuojelun ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 mukaisesti.

Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 1995

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Maatalousneuvos
Heimo Hanhilahti

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.