Laki vakuutusyhdistyslain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 31 päivänä joulukuuta 1987 annetun vakuutusyhdistyslain ( 1250/87 ) 1 luvun 4 §:n 3 momentti, 8 luvun 2 §:n 1 momentti, 10 luvun 4 §, 11 luvun 8 § ja 13 luvun 3 §, sellaisena kuin niistä on 1 luvun 4 §:n 3 momentti 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa (483/93),
muutetaan 1 luvun 5 §:n 3 momentti, 8 luvun 1 §:n 2 momentti, 2 §:n 2 ja 3 momentti, 10 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentti, 3 §:n 2, 4 ja 5 momentti, 3 a §, 5 §, 8 §:n 3 ja 4 kohta, 10 a luvun 1 §:n 1 momentti ja 4 §, 11 luvun 2 §, 7 §:n 1 momentti, 12 luvun 3 §, 4 §:n 1 momentti, 6 §:n 1 momentti, 8 §, 13 luvun 1 §:n 1 momentti, 15 luvun 1 §, 16 luvun 8 §:n 5 kohta, 9 §:n 5 a kohta ja 10 §, sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 5 §:n 3 momentti, 10 luvun 3 a §, 10 a luvun 1 §:n 1 momentti ja 4 §, 13 luvun 1 §:n 1 momentti sekä 16 luvun 9 §:n 5 a kohta muutettuna mainitulla 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetulla lailla, ja 12 luvun 3 § 5 päivänä huhtikuuta 1991 annetussa laissa (634/91) sekä
lisätään 1 luvun 1 §:ään uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3―5 momentti siirtyvät 4―6 momentiksi, 2 §:ään uusi 3 momentti, 8 luvun 1 §:ään uusi 3 momentti, 10 luvun 3 a §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa, uusi 2―8 momentti, 12 luvun 4 §:ään uusi 2 ja 3 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 4 momentiksi, 6 a §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa, uusi 2 momentti, 12 lukuun uusi 6 b §, 16 lukuun uusi 10 a § ja 12 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
1 lukuYleisiä säännöksiä
1 §
Jos suuri vakuutusyhdistys aikoo ryhtyä harjoittamaan vakuutusliikettä 2 momentissa säädettyä toiminta-aluetta suuremmalla alueella tai Suomen valtion alueen ulkopuolella, on sen muututtava keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi siten kuin 8 luvussa säädetään.
2 §
Vakuutusyhdistyksen takuuosuuden hankinnasta on soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiölain (1062/79) 3 luvussa säädetään keskinäisen vakuutusyhtiön takuuosuuden hankinnasta.
5 §
Vakuutusyhdistys saa ilman sosiaali- ja terveysministeriön lupaa omistaa muuta liikettä kuin vakuutusliikettä harjoittavassa osakeyhtiössä osake-enemmistön tai enemmistön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, jos yhtiön toimintaa voidaan pitää vakuutusliikkeeseen liittyvänä tai yhtiö on asunto-tai kiinteistöyhtiö. Mitä edellä säädetään osake-enemmistöstä ja osakkeiden tuottamasta äänimäärästä osakeyhtiössä, sovelletaan myös vastaavaan määräämisvaltaan muussa yhteisössä.
8 lukuVakuutusyhdistyksen muuttaminen keskinäiseksi vakuutusyhtiöksi
1 §
Yhdistyksen on 1 momentissa mainitun yhdistyskokouksen päätöksen jälkeen haettava aiotulle vakuutusyhtiölle sosiaali- ja terveysministeriöltä vakuutusyhtiölain mukainen toimilupa sekä samalla haettava yhteisömuodon muuttamisesta johtuvalle yhdistysjärjestyksen muutokselle ministeriön vahvistus.
Toimilupahakemukseen on liitettävä suunnitelma aiotusta toiminnasta ( toimintasuunnitelma ) sekä selvitys yhtiön aiotuista hallituksen jäsenistä, toimitusjohtajasta sekä niistä osakkaista, joiden olisi 1 luvun 2 §:n 3 momentin mukaisesti tehtävä vakuutusyhtiölain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitettu ilmoitus, ja heidän omistusosuuksistaan.
2 §
Yhteisömuodon muuttamista koskevasta hakemuksesta ministeriön on, jollei se katso, että hakemus on enemmittä selvityksittä hylättävä, kuulutettava yhdistyksen kustannuksella virallisessa lehdessä ja annettava siitä tieto osakkaille yhdistysjärjestyksessä määrätyllä tavalla sekä kuulutuksessa kehotettava niitä, jotka tahtovat tehdä muistutuksia hakemusta vastaan, esittämään ne ministeriölle sen määräämässä ajassa, joka saa olla enintään kaksi kuukautta.
Ministeriön on annettava toimilupa ja vahvistettava sitä koskeva yhdistysjärjestyksen muutos siten, kuin vakuutusyhtiölain 2 luvun 5 §:ssä säädetään, jollei 1 §:ssä tarkoitettu toimenpide loukkaa vakuutusten käsittämiä etuja tai minkään osakasryhmän etua.
10 lukuTilinpäätös
1 §
Kultakin tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka käsittää tuloslaskelman, taseen, niiden liitteet ja toimintakertomuksen.
Vakuutusyhdistyksen kirjanpidossa on sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, noudatettava tämän luvun säännöksiä ja sosiaali- ja terveysministeriön antamia vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvia määräyksiä.
3 §
Vakuutusmaksuvastuu vastaa voimassaolevissa vakuutussopimuksissa tarkoitetuista tulevista vakuutustapahtumista johtuvien suoritusten ja näistä vakuutuksista aiheutuvien muiden menojen pääoma-arvoa vähennettynä tulevien vakuutusmaksujen pääoma-arvolla ja lisättynä kesken sovitun vakuutusajan rauenneista vakuutuksista ehkä aiheutuvan vastuun pääoma-arvolla. Vakuutussopimuksen luonteen niin edellyttäessä vakuutusmaksuvastuu voidaan määrätä maksettujen vakuutusmaksujen ja vakuutukselle hyvitettyjen muiden tuottojen yhteismääränä vähennettynä vakuutusturvan ylläpitämisestä ja vakuutuksen hoitamisesta vakuutussopimuksen mukaan perityillä kuluilla.
Jos vakuutuksen on antanut yhtä useampi vakuutuslaitos ehdoin, että ne ovat vastuussa omasta ja toistensa puolesta, saadaan sellaisesta ehdosta huolimatta jättää vastuuvelkaan ottamatta se osa vastuun pääoma-arvosta, joka sopimuksen mukaan kuuluu toiselle suomalaiselle vakuutuslaitokselle tai ulkomaiselle ETA- vakuutusyhtiölle, jollei se ole selvitystilassa tai 13 luvun 3 §:ssä tai 12 luvun 6 b §:ssä tarkoitetussa asemassa. Viimeksi mainituissa tapauksissa, tai kun kysymyksessä on muu ulkomainen vakuutusyhtiö, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus päättää, saadaanko ja missä määrin toiselle vakuutuslaitokselle kuuluvan vastuun pääoma-arvo jättää vastuuvelkaan ottamatta.
Yhdistyksellä on oltava turvaavat laskuperusteet vastuuvelan määräämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö voi vaatia ennakkovahvistuksen vastuuvelan määräämisessä noudatettaville tilastollisille ja korkoutusta koskeville menetelmille. Vastuuvelan sisällöstä ja turvaavuuden vastuuvelalle asettamista vaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.
3 a §
Vakuutusyhdistyksen on katettava 3 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka.
Vastuuvelkaa katettaessa on otettava huomioon, millaista vakuutusliikettä yhdistys harjoittaa, ja tämän mukaisesti huolehdittava katteeseen kuuluvien varojen varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta.
Ensivakuutusliikettä harjoittavan vakuutusyhdistyksen on katettava vastuuvelka jäljempänä tässä pykälässä säädettyihin omaisuuslajeihin kuuluvin sellaisin varoin, jotka käypään arvoon sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaan arvostettuina riittävät kattamaan vastuuvelan, josta ensin on vähennetty seuraavat erät:
annettua jälleenvakuutusliikettä vastaava osuus enintään ministeriön hyväksymään määrään;
saatua jälleenvakuutusliikettä vastaava osuus sitä vastaavien jälleenvakuutustalletesaamisten määrään saakka;
takautumisoikeuteen perustuvat saamiset;
niiden vakuutuksen kohteena olevien vahingoittuneiden esineiden arvo, joiden omistusoikeus siirtyy tai on siirtynyt vakuutusyhdistykselle;
vakuutusten hankinnasta aiheutuneet menot, jotka on aktivoitu taseen vastaaviin; ja
ministeriön erityisistä syistä vähennettäviksi hyväksymät muut erät.
Ministeriö voi erityisestä syystä sallia tai määrätä, että tietyt katteeseen kuuluvat varat arvostetaan niiden käyvästä arvosta poikkeavasti.
Vastuuvelan katteen on asetuksessa säädetyin rajoituksin oltava:
joukkovelkakirjalainoja ja muita raha- ja pääomamarkkinavälineitä;
velkasitoumuksiin perustuvia laina- ja muita saamisia;
osakkeita ja muita tuotoltaan vaihtelevia omistusosuuksia;
osuuksia sijoitusrahastoissa ja muissa niihin rinnastettavissa yhteissijoitusyrityksissä;
kiinteistöjä, rakennuksia ja kiinteään omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia, kuten nautinta- ja käyttöoikeuksia ja tontinvuokraoikeuksia; osakkeita ja osuuksia kiinteistöyhteisöissä; oikeuksia vesivoimalaitoksen käytössä olevaan vesivoimaan edellyttäen, että vesivoiman käyttöoikeuden vakuudeksi on vahvistettu kiinnitys; rakennusaikaisia saamisia sellaiselta kiinteistöyhteisöltä, joka omistaa tässä kohdassa tarkoitettuja varoja ja jossa vakuutusyhdistyksellä katteen haltijana on määräämisvalta;
ensi- ja jälleenvakuutusliikkeestä johtuvia saamisia vakuutuksenottajilta, vakuutuksenantajilta ja vakuutusedustajilta;
verosaamisia ja muita saamisia valtioilta ja muilta julkisyhteisöiltä;
saamisia takuurahastoilta;
muita kuin 5 kohdassa tarkoitettuja aineellisiin hyödykkeisiin luettavia varoja;
rahaa ja pankkisaamisia, talletuksia luottolaitoksissa ja muissa laitoksissa, joilla on oikeus vastaanottaa talletuksia;
siirtosaamisia, kuten kertyneitä korkoja, kertyneitä vuokria ja muita tulojäämiä sekä menoennakoita.
Ministeriö voi vakuutusyhdistyksen pyynnöstä hyväksyä vastuuvelan katteeksi määräajaksi muitakin kuin 5 momentissa tarkoitettuja varoja.
Mitä 1 ja 2 sekä 8 momentissa säädetään, koskee myös sellaista vakuutusyhdistystä, joka harjoittaa yksinomaan jälleenvakuutusliikettä.
Ministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.
5 §
Vakuutusyhdistyksellä tilikauden päättyessä jäljellä olevien sijoitusten hankintameno aktivoidaan. Rakennusten hankintameno on poistettava vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan. Sijoitusten taseeseen merkittävää hankintamenoa on alennettava tulosvaikutteisesti, jos sijoituksen käypä arvo on tilikauden päättyessä sen hankintamenoa tai tämän momentin perusteella aikaisemmin tehdyillä arvonalennuksilla vähennettyä hankintamenoa pienempi. Jollei sosiaali- ja terveysministeriö erityisestä syystä toisin määrää, käyttöomaisuudeksi ja saamiseksi katsottavien sijoitusten osalta alentaminen voidaan jättää suorittamatta, jos arvon alentumista on pidettävä tilapäisenä. Arvonalennus on palautettava tulosvaikutteisesti hankintamenoon siltä osin kuin sijoituksen käypä arvo seuraavien tilikausien päättyessä mahdollisesti ylittää alennetun hankintamenon.
Joukkovelkakirjalainat ja muut raha- ja pääomamarkkinavälineet voidaan merkitä taseeseen 1 momentista poikkeavalla tavalla siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Jos maa- tai vesialueen, rakennuksen, arvopaperin tai muun niihin verrattavan hyödykkeen käypä arvo on tilikauden päättyessä pysyvästi hankintamenoa olennaisesti suurempi, voidaan taseeseen merkitä hankintamenon lisäksi enintään käyvän arvon ja hankintamenon erotuksen suuruinen arvonkorotus. Jos hyödykkeen arvoa on tilikauden aikana korotettu, on korotusta vastaava määrä merkittävä sijoitusomaisuudeksi katsottavan hyödykkeen osalta tuloslaskelmaan ja käyttöomaisuudeksi katsottavan hyödykkeen osalta taseen vastattaviin arvonkorotusrahastoon.
Hyödyke siirretään sijoitusomaisuudeksi tai käyttöomaisuudeksi katsottavien sijoitusten ryhmästä toiseen 1―3 momentissa tarkoitetun tasearvon määräisenä.
Jos arvonkorotus osoittautuu aiheettomaksi, tuloslaskelmaan merkitty arvonkorotus on oikaistava tulosvaikutteisesti ja arvonkorotusrahastoon merkitty arvonkorotus on peruutettava.
Arvonkorotusrahastoa saadaan käyttää ainoastaan vakuutusyhdistyksen pohjarahaston kartuttamiseen ja tällöinkin vain, jos rahasto on muodostunut käyttöomaisuudeksi katsottavien sijoitusten arvonkorotuksista. Arvonkorotusta peruutettaessa on rahastoon merkittyä pääomaa vähennettävä peruutettavalla määrällä. Jos pohjarahastoa on kartutettu käyttämällä hyväksi arvonkorotusrahastoa eikä rahastoon merkittyä pääomaa voida pienentää peruutettavalla määrällä, on vastaava määrä merkittävä vapaan oman pääoman vähennykseksi.
Taseen liitteenä on ilmoitettava tase-eräkohtaisesti sijoitusten hankintameno ja käypä arvo.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset sijoitusten käyvän arvon ja hankintamenon määrittämisestä sekä rakennusten suunnitelman mukaisten poistojen esittämistavasta.
8 §
Tuloslaskelmassa tai taseessa taikka niiden liitteenä on annettava seuraavat tiedot:
jos tilikauden poistot määriltään ja perusteiltaan huomattavasti eroavat edellisen tilinpäätöksen poistoista, on siitä annettava perusteltu selostus. Muutoinkin on annettava selostus sellaisista tilikauden tulokseen sisältyvistä tuotto- ja kulueristä, jotka merkittävällä tavalla vaikuttavat tuloksen vertailukelpoisuuteen edellisen tilinpäätöksen kanssa, tai jotka muulla tavoin ovat merkitykseltään huomattavia; ja
vakuutusyhdistyksen hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenien taikka toimitusjohtajan osalta heidän näistä tehtävistään syntyvät tai tehdyt eläkesitoumukset sekä heille myönnetyt lainat yhteismäärinä ja olennaiset tiedot lainojen ehdoista ja takaisinmaksusta.
10 a lukuToimintapääoma
1 §
Vakuutusyhdistyksen toimintapääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla vakuutusyhdistyksen varojen on katsottava ylittävän yhdistyksen velat ja muut niihin rinnastettavat sitoumukset. Varat, velat ja sitoumukset määritellään ja arvioidaan niiden luonne huomioon ottaen sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaisesti.
4 §
Suuren vakuutusyhdistyksen oman pääoman on oltava vähintään puolet 3 §:n mukaisesta vakuutusyhdistyksen takuumäärästä. Sosiaali- ja terveysministeriön määräämin ehdoin omaan pääomaan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa vakuutusyhdistyksen ottama laina, jolla on huonompi etuoikeus kuin vakuutusyhdistyksen muilla sitoumuksilla.
11 lukuYlijäämänjako ja yhdistyksen varojen muu käyttö
2 §
Ylijäämänjako ei saa ylittää viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun taseen mukaisen ylijäämän ja vakuutusyhdistyksen muun vapaan oman pääoman yhteismäärää vähennettynä taseen osoittamalla alijäämällä sekä määrällä, joka 3 §:n johdosta tai yhdistysjärjestyksen mukaan on siirrettävä vararahastoon tai muutoin jätettävä jakamatta. Ylijäämänjako on kielletty, jos vakuutusyhdistyksen oma pääoma alittaa 2 luvun 5 §:n 3 momentissa tai 10 a luvun 4 §:ssä säädetyn vähimmäismäärän. Omaan pääomaan ei tällöin rinnasteta 10 a luvun 4 §:ssä tarkoitettua vakuutusyhdistyksen ottamaa lainaa.
7 §
Rahalainan antaminen vakuutusyhdistyksen hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenelle taikka toimitusjohtajalle on sallittu vain viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun taseen osoittaman vapaan oman pääoman puitteissa ja edellyttäen, että lainalla on takaus, jonka on antanut Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanut talletuspankki, tai muu turvaava vakuus. Sama koskee lainan antamista edellä mainitun henkilön aviopuolisolle, veljelle tai sisarelle taikka sille, joka on tällaiseen henkilöön suoraan ylenevässä tai alenevassa sukulaisuus- tai lankoussuhteessa taikka sellaisessa lankoussuhteessa, että toinen heistä on naimisissa toisen veljen tai sisaren kanssa.
12 lukuVakuutusyhdistysten valvonta
3 §
Terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi vahingollisilta kilpailunrajoituksilta vakuutusyhdistysten toiminnassa on soveltuvasti noudatettava, mitä vakuutusyhtiölain 14 a luvussa säädetään.
4 §
Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on valvoa, että vakuutusyhdistykset toimivat lain, yhdistysjärjestyksensä ja hyvän vakuutustavan mukaisesti.
Ministeriön tehtävänä on suorittaa yhdistysten tarkastus niin usein ja siinä laajuudessa kuin valvontatehtävien hoito vaatii.
Ministeriön tarkastusoikeuteen kuuluu vakuutusyhdistyksen liikkeen ja muun toiminnan tarkastaminen sen toimitiloissa sekä osallistuminen kokouksiin, joissa päätösvaltaa tarkastettavissa asioissa käytetään, ei kuitenkaan päätöksen tekoon.
6 §
Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa vakuutusyhdistykselle huomautuksen, kehottaa yhdistystä korjaamaan asian määräajassa tai kieltää yhdistystä jatkamasta ministeriön virheellisenä pitämää menettelyä, jos vakuutusyhdistys ei noudata lakia, yhdistysjärjestystään tai sosiaali- ja terveysministeriön tämän lain nojalla antamia määräyksiä, jos yhdistys on käyttänyt hyvän vakuutustavan vastaisia menettelytapoja taikka jos yhdistyksen toiminnassa on ilmennyt väärinkäytöksiä.
6 a §
Suuren vakuutusyhdistyksen, jonka toimintapääoma on pienempi kuin 10 a luvun 3 §:n mukainen takuumäärä, tai vakuutusyhdistyksen, jonka oma pääoma ei täytä 2 luvun 5 §:n 3 momentin tai 10 a luvun 4 §:n vähimmäisvaatimuksia, on viipymättä toimitettava sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyttäväksi lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma.
6 b §
Sosiaali- ja terveysministeriö voi ottaa haltuunsa yhdistyksen hallinnassa olevaa omaisuutta taikka kieltää yhdistystä luovuttamasta tai panttaamasta tällaista omaisuutta, jos
vakuutusyhdistys ei täytä 10 luvun 3 a §:n vastuuvelan katetta koskevia vaatimuksia,
vakuutusyhdistys ei täytä tämän luvun 6 a §:n 2 momentissa mainittuja 10 a luvussa yhdistyksen toimintapääomalle ja omalle pääomalle 2 luvun 5 §:ssä ja 10 a luvussa asetettuja vaatimuksia sekä
jos vakuutusyhdistys ei enää täytä tämän luvun 6 a §:n 1 momentissa mainittuja 10 a luvussa yhdistyksen toimintapääomalle asetettuja vaatimuksia ja ministeriöllä on aihetta olettaa yhdistyksen tilan edelleen heikkenevän tai jos ministeriö katsoo yhdistyksen olevan joutumassa tällaiseen tilaan.
8 §
Vakuutusyhdistystarkastuksen ja sen edustajan oikeuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä sosiaali- ja terveysministeriön oikeuksista säädetään 4 §:n 3 momentissa ja 5 §:n 2 momentissa.
13 lukuSelvitystila ja purkaminen
1 §
Vakuutusyhdistys on asetettava selvitystilaan ja purettava, jollei 12 luvun 6 a §:n 2 momentissa mainittuja 2 tai 10 a luvussa asetettuja vaatimuksia ole täytetty kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia ilmoitettiin yhdistyskokoukselle. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on kuitenkin oikeus pidentää määräaikaa enintään vuodeksi, jollei vakuutettuja etuja näin vaaranneta.
15 lukuVahingonkorvausvelvollisuus
1 §
Perustaja, hallituksen jäsen, hallintoneuvoston jäsen ja toimitusjohtaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut yhdistykselle. Sama koskee vahinkoa, joka tätä lakia, yhdistysjärjestystä tai vakuutusta koskevia perusteita rikkomalla on aiheutettu osakkaalle tai muulle henkilölle.
16 lukuErinäisiä säännöksiä
8 §
Joka
on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, vakuutusyhdistysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
9 §
Joka
on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, vakuutusyhdistysrikkomuksesta sakkoon.
10 §
Joka tässä laissa säädettyjä tehtäviä täyttäessään tai yhdistyksen muun kuin tämän lain mukaisen toimielimen jäsenenä taikka 2 momentin nojalla on saanut tietää vakuutusyhdistyksen tai jonkun muun taloudellista asemaa taikka jonkun henkilön terveydentilaa koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, on velvollinen pitämään sen salassa, jollei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan sen ilmaisemiseen.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, vakuutusyhdistyksellä ja sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus luovuttaa vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi, rahoitustarkastukselle, muulle rahoitusmarkkinoita valvovalle viranomaiselle ja muualla laissa edellä mainittujen tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle. Lisäksi vakuutusyhdistyksellä ja sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus luovuttaa vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja vakuutusyhdistyksen tilintarkastajalle.
Sen lisäksi, mitä edellä 2 momentissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriö voi käyttää tämän pykälän mukaisen vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja vain
tarkistaakseen, että vakuutustoiminnan aloittamisen edellytykset on täytetty,
vakuutusyhdistysten toiminnan, erityisesti vakuutusteknisen vastuuvelan, toimintapääoman, hallinto- ja kirjanpitomenettelyn sekä sisäisen tarkastustoiminnan valvontaan,
pakotteiden asettamiseen sekä
ministeriön päätöksistä tehtyihin valituksiin vastaamiseen.
10 a §
Joka luvattomasti ilmaisee 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, vakuutussalaisuuden luvattomasta ilmaisemisesta sakkoon.
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.
12 §
Jälleenvakuutuksen ja matkailijoille annetun avun osalta sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa Euroopan talousalueesta tehdystä sopimuksesta johtuvia tarkempia määräyksiä sekä myöntää sellaisen vakuutusliikkeen luonteesta tai edellä mainitusta sopimuksesta johtuvia poikkeuksia tämän lain säännöksiin.
1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
2. Vakuutusyhdistyksiin, jotka on merkitty kaupparekisteriin ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan mainitun ajankohdan jälkeen tätä lakia.
3. Vakuutusyhdistyksellä, joka on toiminnassa tämän lain tullessa voimaan, on kaupparekisteriin merkityn yhdistysjärjestyksen mukainen oikeus vakuutusliikkeen harjoittamiseen.
4. Tämän lain 10 luvun 1, 4, 7 ja 8 §:n säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran siltä tilikaudelta, joka päättyy 31 joulukuuta 1995, pidettävään kirjanpitoon.
TaVM 59/94
Neuvoston direktiivi 92/49/ETY; EYVL N:o L 288, 11.8.1992, s. 1
Neuvoston direktiivi 91/674/ETY; EYVL N:o L 374, 31.12.1991, s. 7
Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 1995
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMinisteriSirpa Pietikäinen