1293/1994

Annettu Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1994

Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään

Yleisiä säännöksiä
1 §

Tässä laissa säädetään maatalouden varhaiseläkettä koskevasta yhteisön järjestelmästä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) n:o 2079/92 tarkoitetusta maatalouden varhaiseläkejärjestelmästä ja sen toimeenpanosta.

Tämän lain nojalla myönnetään maatalouden rakenteen parantamiseksi luopumistukea maatalousyrittäjille, jotka tämän lain voimaantulon jälkeen mutta ennen vuotta 2000 pysyvästi luopuvat maatalouden harjoittamisesta tässä laissa säädetyllä tavalla.

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) maatalousyrittäjällä maatilatalouden harjoittajaa, joka omaan tai yhteiseen lukuun itse työhön osallistuen harjoittaa maataloutta;

2) maatilalla yhden tai useamman peltoa käsittävän tilan tai tilanosan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena;

3) päätoimisella maatalouden harjoittamisella maatalousyrittäjätoimintaa, jossa maatalousyrittäjän

a) kokonaistuloista vähintään neljäsosa tulee maataloudesta;

b) kokonaistuloista vähintään puolet tulee maa- ja metsätaloudesta sekä maatilalla harjoitettavista liitännäistoiminnoista; ja

c) kokonaistyöajasta vähintään puolet käytetään maa- ja metsätalouteen sekä maatilalla harjoitettaviin liitännäistoimintoihin;

4) eläkelaitoksella maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitettua maatalousyrittäjien eläkelaitosta; ja

5) kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella maaseutuelinkeinojen hallinnosta kunnissa annetun lain (1558/91) 3 §:ssä tarkoitettua toimielintä, viranhaltijaa tai luottamushenkilöä.

Luopujaa koskevat edellytykset
3 §

Oikeus luopumistukeen on maatalouden harjoittamisesta pysyvästi luopuvalla:

1) maatilan tai sen osan omistavalla maatalousyrittäjällä;

2) kohdassa 1 tarkoitetun maatalousyrittäjän aviopuolisolla, vaikka hänellä ei ole omistusoikeutta maatilaan; ja

3) kohdassa 1 tarkoitetun maatalousyrittäjän leskellä, jos luopumisen kohteena oleva maatila kuuluu omaisuuteen, johon leskellä on avio-oikeus.

Edellä 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettua henkilöä kutsutaan jäljempänä luopujaksi.

Jäljempänä 9 ja 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa oikeus luopumistukeen on myös maatilaa vuokrasopimuksen nojalla viljelleellä maatalousyrittäjällä, jos hänellä on oikeus siirtää vuokraoikeus ja vuokraoikeutta on jäljellä vähintään viisi vuotta ja joka muutoin täyttää tässä laissa luopujalle asetetut edellytykset.

4 §

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on luopumista edeltävän kymmenen vuoden ajan harjoittanut omaan tai yhteiseen lukuun päätoimisesti maataloutta.

5 §

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 55 vuotta mutta ei ole täyttänyt 65 vuotta.

Jos luopujina ovat aviopuolisot ja luopumisen tapahtuessa vanhempi puolisoista täyttää 1 momentissa säädetyt edellytykset ja on muutoinkin luopumistukeen oikeutettu, nuorempi puolisoista on oikeutettu luopumistukeen, jos hän on täyttänyt 50 vuotta. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta ajalta ennen 55 vuoden iän täyttämistä.

6 §

Oikeutta luopumistukeen ei ole luopujalla, joka luopumisen tapahtuessa saa:

1) kansaneläkelain (347/56) mukaista toistaiseksi myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä, yksilöllistä varhaiseläkettä, työttömyyseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä; tai

2) maatalousyrittäjien eläkelain mukaista kohdassa 1 tarkoitettua eläkettä tai osa-aikaeläkettä.

7 §

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja luopumisen tapahduttua pysyvästi lopettaa kaupallisen maatalouden harjoittamisen omaan tai yhteiseen lukuun. Niin ikään luopumistuen saamisen edellytyksenä on, ettei luopuja luopumisen tapahduttua harjoita metsätaloutta itse työhön osallistuen omaan tai yhteiseen lukuun.

Maa tilaa koskevat edellytykset
8 §

Luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopumisen kohteena olevan maatilan peltomaasta ei ole kolmen viimeisen vuoden aikana ennen luopumista luovutettu olennaista osuutta vastoin tässä laissa asetettuja tavoitteita.

Asetuksella säädetään tarkemmin 1 momentissa tarkoitetusta edellytyksestä.

Maatilan luovutus luovutuksensaajalle
9 §

Luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua siten, että luopuja luovuttaa tai vuokraa maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset maatalouden harjoittamista varten tilanpitoa jatkavalle luovutuksensaajalle:

1) jolla on riittävä ammatillinen pätevyys maatalouden harjoittamiseen;

2) joka ei ole täyttänyt 45 vuotta;

3) joka sitoutuu harjoittamaan maataloutta päätoimisesti vähintään viiden vuoden ajan;

4) joka sitoutuu viljelemään tilaa ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia noudattaen ja asumaan tilalla tai sen läheisyydessä niin kauan kuin luopujalle maksetaan luopumistukea, vähintään kuitenkin viiden vuoden ajan; ja

5) joka sitoutuu tilalle laadittavan suunnitelman mukaisesti laajentamaan luopumisen kohteena olevaa tilaa olennaisesti.

Jos luovutuksensaaja esittää selvityksen siitä, ettei 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu laajentaminen ole kohtuudella mahdollista, luopuminen maataloudesta voi tapahtua 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilman sanottua velvoitetta edellyttäen, että luopumisen kohteena oleva maatila on luopumisen tapahtuessa jatkamiskelpoinen. Luovutuksensaajan tulee tällöinkin täyttää 1 momentin 1-4 kohdissa tarkoitetut edellytykset ja laatia tilalle taloussuunnitelma, joka osoittaa tilan jatkamiskelpoisuuden.

Asetuksella säädetään tarkemmin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista edellytyksistä.

Pellon luovutus lisämaaksi
10 §

Luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua siten, että luopuja luovuttaa tai vuokraa maatilan peltomaan lisämaaksi maatalouden harjoittamista varten luovutuksensaajalle:

1) joka luopumisen tapahtuessa harjoittaa maataloutta maatilalla, johon luopujan pelto tulee lisämaaksi;

2) joka ei ole täyttänyt 55 vuotta;

3) joka sitoutuu harjoittamaan maataloutta päätoimisesti vähintään viiden vuoden ajan; ja

4) joka sitoutuu viljelemään tilaa ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia noudattaen niin kauan kuin luopujalle maksetaan luopumistukea, vähintään kuitenkin viiden vuoden ajan.

Asetuksella säädetään tarkemmin 1 momentissa säädetyistä edellytyksistä.

Pellon luovutus muuhun kuin maataloustarkoituksiin
11 §

Jos sopivaa 9–10 §:ssä tarkoitettua luovutuksensaajaa ei löydy, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua siten, että luopuja luovuttaa tai vuokraa maatilan peltomaan käytettäväksi muihin kuin maataloudellisiin tarkoituksiin.

Luovutuksensaajan tulee sitoutua käyttämään maatilan peltomaata 1 momentissa tarkoitettuun tarkoitukseen niin kauan kuin luopumistukea maksetaan.

Asetuksella säädetään tarkemmin, mihin tarkoituksiin 1 momentissa tarkoitettu luopuminen voi tapahtua.

Pellon poistaminen tuotannosta sitoumuksella
12 §

Jos sopivaa 9–10 §:ssä tarkoitettua luovutuksensaajaa ei löydy, luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua siten, että luopuja antaa sitoumuksen (sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta ja pellon luovutusrajoituksista), jonka mukaan:

1) hän ei käytä maatilan peltomaata maataloustuotantoon, mutta hoitaa peltomaata ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia noudattaen tai metsittää pellon; ja

2) hän ei sinä aikana, jona joku luopumistuen saajista on alle 65-vuotias, luovuta eikä vuokraa maatilan peltoa muulle kuin 9 §:n 1 momentissa, 10 tai 11 §:ssä tarkoitetut ehdot täyttävälle luovutuksensaajalle, joka antaa sanotussa pykälässä tarkoitetun sitoumuksen.

Luopumista koskevat yhteiset säännökset
13 §

Edellä 10-12 §:ssä tarkoitetut luopumistavat voidaan myös yhdistää. Sen estämättä, mitä edellä säädetään, pelto voidaan myös myydä maaseutuelinkeinopiirille luovutettavaksi edelleen tässä laissa tarkoitetut edellytykset täyttävälle luovutuksensaajalle käytettäväksi maaseutuelinkeinolain (1295/90) mukaisiin tarkoituksiin siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Edellä 9–11 §:ssä tarkoitettu luovutus tai vuokraus voi tapahtua myös kahdelle luovutuksensaajalle yhdessä. Tällöin molempien, ja jos kyse on aviopuolisoista, ainakin toisen on täytettävä luovutuksensaajalle säädetyt edellytykset.

Asetuksella säädetään siitä, miten järjestetään luopumisesta tiedottaminen 9–10 §:ssä tarkoitettujen maatalouden harjoittamista jatkavien luovutuksensaajien löytämiseksi.

14 §

Kun luopujana on maatilan omistaja tai omistajan aviopuoliso, luovutus voi tapahtua kaupalla tai lahjalla ja vuokraus vähintään kymmeneksi vuodeksi tehdyllä vuokrasopimuksella. Kun luopujana on 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu henkilö, luovutuksena pidetään myös lesken ja perillisten välistä ositusta ja perinnönjakoa.

Omistajan katsotaan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maatalouden harjoittamisesta, jos hän on luovuttanut maataan 9–11 §:n mukaisesti, mutta luovutus estyy sen vuoksi, että kunta käyttää etuostolain (608/77) mukaista oikeuttaan lunastaa luovutettu kiinteistö.

Kun luopujana on vuokramies, luopuminen voi tapahtua siten, että vuokrasuhde siirtyy 9 tai 10 §: ssä tarkoitetulle luovutuksensaajalle. Maanvuokralain (258/66) pakottavista säännöksistä johtuen voidaan 9 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 10 §:n 1 momentin 4 kohdassa olevista vaatimuksista poiketa siltä osin kuin niissä tarkoitetaan luovutuksensaajan velvollisuutta noudattaa sitoumuksia niin kauan kuin luopujalle maksetaan luopumistukea.

15 §

Tässä laissa tarkoitetun luopumisen katsotaan tapahtuneen:

1) 9–11 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa silloin, kun luovutuskirja tai vuokrasopimus on allekirjoitettu; ja

2) 12 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa silloin, kun sitoumukset maataloustuotannosta luopumisesta ja pellon luovutusrajoituksista on toimitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai eläkelaitokselle.

Jos luopuja on vuokramies, luopumisen katsotaan tapahtuneen silloin, kun vuokraoikeus on kirjallisesti siirretty luovutuksensaajalle.

Jos luopuminen tapahtuu 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla luovuttamalla pelto maaseutuelinkeinopiirille, luopumisen katsotaan tapahtuneen, kun luovutuskirja maaseutuelinkeinopiirin kanssa on allekirjoitettu.

16 §

Luopumisen tulee koskea maatilan koko peltomaata. Luopujilla on kuitenkin oikeus jättää luopumisen ulkopuolelle seuraavat kohtuullisen kokoiset alueet:

1) talouskeskusalue, jolla sijaitsevat asuinrakennukset ja muissa kuin 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa maatilan talousrakennukset; ja

2) omassa taloudessa tarvittavien puutarha- ja kasvitarhatuotteiden viljelemistä tai asuinrakennuksen rakentamista varten peltoalue, joka saa olla enintään 10 prosenttia luopumisen kohteena olevasta peltoalasta, ei kuitenkin suurempi kuin yksi hehtaari.

Jos luopujalla yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa taikka luopujan aviopuolisolla on omistuksessaan useampia maatiloja, on niiden kaikkien peltomaasta luovuttava tässä laissa tarkoitetuin tavoin. Jos luopuja tai hänen aviopuolisonsa omistaa luopumisen kohteena olevan maatilan lisäksi ainoastaan osuuden muusta maatilasta, ei tämän maatilan muilta osaomistajilta edellytetä peltomaasta luopumista. Luopujan ja hänen aviopuolisonsa on kuitenkin lopetettava maatalouden harjoittaminen omaan tai yhteiseen lukuun myös tällaisella tilalla.

Luopumistuen määrä
17 §

Luopumistuen määrä perustuu maatilalle maatalousyrittäjien eläkelain nojalla vahvistettuun työtuloon, jonka suuruus riippuu maatilan koosta ja tilalla työskentelevien maatalousyrittäjien lukumäärästä.

Luopumistuki muodostuu perusmäärästä ja täydennysosasta. Lisäksi luopumistukeen voi kuulua kotieläinkorvaus, joka maksetaan kertakorvauksena teuraaksi menevien kotieläinten perusteella siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

18 §

Luopumistuen perusmäärä on yhtä suuri kuin se maatalousyrittäjien eläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke, joka maatalousyrittäjälle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisen tapahtuessa olisi ollut oikeus täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen.

Perusmäärän suuruutta määrättäessä ei oteta huomioon sellaista oikeutta eläkkeeseen, joka perustuu maatalousyrittäjän työ- tai virkasuhteeseen taikka muuhun kuin maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettuun yrittäjätoimintaan eikä sitä määrättäessä sovelleta, mitä maatalousyrittäjien eläkelain 8 i §:n 3 momentissa on säädetty.

Perusmäärään sovelletaan, mitä työntekijäin eläkelain (395/61) 7 c, 8 ja 8 a §:ssä säädetään. Perusmäärä tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijäin eläkelain 9 §:ssä säädetään.

19 §

Luopumistuen täydennysosa on yhtä suuri kuin se kansaneläkkeen pohja- ja lisäosan yhteismäärä, joka luopujalle olisi myönnetty, jos hänellä luopumistuen alkaessa olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeenä myönnettyyn kansaneläkkeeseen. Pohja- ja lisäosaa laskettaessa ei kuitenkaan sovelleta, mitä kansaneläkelain 25 b ja 28 §:ssä säädetään. Lisäosaa määrättäessä sovelletaan kansaneläkelain 26 §:n 5 momenttia sellaisena kuin se oli voimassa kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (547/93) tullessa voimaan. Sen jälkeen kun luopumistuki on myönnetty, täydennysosan määrää tarkistetaan vain sanotun lain 32 a §:n 3 momentissa tarkoitettujen perhesuhteiden muutosten johdosta.

Täydennysosa tarkistetaan yleisten elinkustannusten muutosten mukaan siten kuin kansaneläkelaissa säädettyjen eläkkeiden ja avustusten sitomisesta elinkustannuksiin annetussa laissa (348/56) säädetään.

Luopumistuen hakeminen
20 §

Luopumistukea haettaessa on eläkelaitokselle toimitettava luovutuskirja, vuokrasopimus tai sen oikeaksi todistettu jäljennös taikka 12 §:ssä tarkoitettu sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta ja pellon luovutusrajoituksista.

Luopumistuen hakemisesta muutoin säädetään tarkemmin asetuksella.

21 §

Luopumistukea voi hakea myös ehdollisena. Hakijan on tällöin toimitettava eläkelaitokselle osapuolten allekirjoittama luovutuskirjan tai vuokrasopimuksen luonnos taikka 12 §:ssä tarkoitettuja luopujan sitoumuksia vastaavat etukäteissitoumukset.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu ehdollinen päätös raukeaa, jos luonnosta vastaavaa lopullista luovutuskirjaa, vuokrasopimusta tai sen jäljennöstä taikka etukäteissitoumuksia vastaavia lopullisia sitoumuksia ei ole toimitettu eläkelaitokselle kuuden kuukauden kuluessa ehdollisen päätöksen antamisesta.

Kun hakemus ratkaistaan tämän pykälän nojalla, pidetään 4 §:ssä tarkoitettua edellytystä arvioitaessa luopumishetkenä sitä ajankohtaa, jona luopumistukea on haettu. Luopumistuen suuruuden määräämistä varten tuen alkamisajankohtana pidetään sen kalenterikuukauden alkua, jonka aikana ehdollinen päätös annetaan.

Luopumistuen maksaminen
22 §

Luopumistukea suoritetaan 15 §:ssä tarkoitetusta viimeisestä luopumisajankohdasta, ei kuitenkaan ennen kuin:

1) luopuja on täyttänyt 55 vuotta;

2) luopuja on lopettanut kaupallisen maatalouden ja metsätalouden harjoittamisen 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla;

3) työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen on päättynyt siinä tapauksessa, että luopujalla on luopumisen tapahtuessa ollut oikeus määräajaksi myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen;

4) 9–11 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa luopumisen kohteena olevan tilan peltomaan ja 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa myös tuotantorakennusten hallinta on siirtynyt luovutuksensaajalle; ja

5) 9–11 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa luovutuksensaaja on ryhtynyt täyttämään 9 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa, 10 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tai 11 §:ssä tarkoitettua sitoumustaan.

Luopumistukea ei makseta vuotta pitemmältä ajalta ennen tuen hakemista eikä vajaalta kalenterikuukaudelta.

23 §

Jos luopumistuen saajalle myönnetään kansaneläkelain tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien, säännösten tai määräysten mukainen täysi työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa lakkautetaan. Mikäli luopumistuen saajalle myönnetty edellä tarkoitettu eläke lakkaa, täydennysosan maksaminen aloitetaan uudelleen eläkkeen lakkaamista seuraavan kuukauden alusta.

24 §

Siltä ajalta, jolta perusmäärää maksetaan, ei sen saajalla ole oikeutta saada eläkettä maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoimintansa perusteella.

Luopumistuen saaminen ei estä eläkeoikeuden syntymistä työ- tai virkasuhteen taikka muun kuin maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoiminnan perusteella.

25 §

Luopumistukea ei makseta kalenterikuukaudelta, jonka aikana sen saaja on ansiotyössä ja ansaitsee luopumisen tapahtuessa vakiintuneen ansiotulonsa lisäksi kuukaudessa vähintään työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun markkamäärän kaksinkertaisena. Vakiintuneena ansiotulona pidetään luopumistuen saajan muusta kuin maatilataloudesta saaman valtion verotuksessa veronalaisen ja työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisella indeksillä tarkistetun ansiotulon keskiarvoa viideltä viimeiseltä kalenterivuodelta ennen luopumista.

Luopumistuen maksaminen voidaan niin ikään keskeyttää, jos luopumistuen saajan työpanos ja olosuhteet luovutetulla tilalla huomioon ottaen pääasiallisen vastuun maatalouden harjoittamisesta on katsottava siirtyneen muutoin kuin tilapäisesti takaisin tuensaajalle.

Luopumistuen keskeyttämisestä ja takaisinperinnästä tässä pykälässä säädetyissä tapauksissa on voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 4 c §:n 6 momentissa säädetään. Luopumistuki voidaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisista tämän lain mukaisen tuen tai maatalousyrittäjien eläkelain mukaisista työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeen eristä.

Asetuksella säädetään tarkemmin menettelystä silloin, kun keskeytettyä luopumistukea ryhdytään uudelleen maksamaan.

26 §

Luopumistuen saajan täyttäessä 65 vuotta luopumistuki lakkaa.

Luopumistuen perusmäärä muuttuu saman suuruiseksi maatalousyrittäjien eläkelain mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi 1 momentissa tarkoitetusta ajankohdasta.

27 §

Luopumistuen saajan kuollessa luopumistuki lakkaa.

Määrättäessä perhe-eläkkeen suuruutta luopumistuen saajan jälkeen katsotaan, että edunjättäjällä oli kuolinhetkellään maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoimintansa perusteella oikeus saada tämän lain 18 §:n mukaisen perusmäärän suuruista täyttä työkyvyttömyyseläkettä.

Luovutuksensaajan ja luopujan velvoitteiden täyttäminen
28 §

Luovutuksensaajalla on oikeus keskeyttää 9 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tai 10 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun sitoumuksensa täyttäminen asevelvollisuutensa suorittamisen, maatilataloudellisten tai maatilataloutta tukevien ammattiopintojensa taikka muun hyväksyttävän syyn vuoksi. Tällaisen esteen kestäessä vuotta pitemmän ajan eläkelaitoksen on pidennettävä sitoumusaikaa vastaavalla ajalla, jollei luovutuksensaaja osoita, että hän itse, hänen aviopuolisonsa tai toinen luovutuksensaaja täyttää sitoumuksen velvoitteet.

29 §

Jollei 9–11 §:ssä tai 12 §:n 2 kohdassa tarkoitettu luovutuksensaaja täytä sitoumustaan, eikä tämä johdu 28 §:ssä tarkoitetusta hyväksyttävästä syystä, on eläkelaitoksen velvoitettava hänet korvaamaan eläkelaitokselle luopumistuen pääoma-arvo, joka määrätään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

Jos sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä tai painavat kohtuusnäkökohdat sitä muutoin puoltavat, eläkelaitos voi kuitenkin päättää, että luopumistuen pääoma-arvo jätetään osaksi tai kokonaan luovutuksensaajalta perimättä.

Pääoma-arvosta on maksettava kymmenen prosentin suuruinen vuotuinen korko eläkelaitoksen päätöksen antamisesta lukien.

Luovutuksensaajalla on velvollisuus välittömästi ilmoittaa eläkelaitokselle, jos hän keskeyttää antamansa tässä laissa tarkoitetun sitoumuksen täyttämisen.

30 §

Jos luopuja ryhtyy harjoittamaan maataloutta tai metsätaloutta omaan tai yhteiseen lukuun tai ei noudata antamaansa 12 §:ssä tarkoitettua sitoumusta maataloustuotannosta luopumisesta ja pellon luovutusrajoituksista, luopumistuki lakkautetaan.

Jos luopujan 1 momentissa tarkoitettua toimintaa tai sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä taikka tälle toiminnalle tai laiminlyönnille on ollut olemassa muu erityinen syy, voidaan luopumistuki lakkauttaa määräajaksi taikka päättää, että luopumistuki maksetaan entisen suuruisena. Täydennysosa voidaan lakkauttaa myös osaksi.

Lakkauttaminen voidaan suorittaa siitä lukien, kun 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan ryhdyttiin tai laiminlyönti tapahtui.

Luopujalla on velvollisuus välittömästi ilmoittaa eläkelaitokselle, jos hän ryhtyy 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tai muutoin keskeyttää antamansa tässä laissa tarkoitetun sitoumuksen täyttämisen.

Luopumistuen takaisinperintä
31 §

Muissa kuin 25 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa aiheettomasti maksettu tämän lain mukainen luopumistuki on perittävä takaisin siten kuin tässä pykälässä säädetään. Aiheettomasti maksettu tuki voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi ja tuen maksamisen ei ole katsottava johtuneen tuen saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos takaisinperittävä määrä on vähäinen.

Aiheettomasti maksettu luopumistuki saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista luopumistukieristä. Kulloinkin suoritettavasta luopumistukierästä ei saa tuensaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosa siitä luopumistukierän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen kun luopumistukierästä on ennakkoperintälain (418/59) nojalla pidätetty ennakko taikka rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla lähdevero. Samoin rajoituksin voidaan aiheettomasti maksettu luopumistuki periä takaisin kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista maatalousyrittäjien eläkelain mukaisista työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeen eristä.

Ennakkopäätökset
32 §

Luovutuksensaajalla on oikeus saada eläkelaitokselta sitova ennakkopäätös siitä. onko hänen aikomansa menettely katsottava 28 §:ssä tarkoitetuksi sitoumuksen keskeyttämiseksi tai 29 §:ssä tarkoitetuksi toimenpiteeksi ja mitä seuraamuksia menettely mainitun säännöksen mukaan aiheuttaa.

33 §

Luopumistuen saajalla on oikeus saada eläkelaitokselta sitova ennakkopäätös siitä, aiheuttaako hänen suunnittelemansa toimenpide luopumistuen keskeyttämisen 25 §:n mukaan tai lakkauttamisen 30 §:n mukaan.

Lain täytäntöönpano
34 §

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset, maaseutuelinkeinopiirit, maa- ja metsätalousministeriö sekä eläkelaitos.

Tämän lain mukaan maaseutuelinkeinopiireille kuuluvien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään asetuksella.

35 §

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on annettava eläkelaitokselle lausuntonsa siitä, täyttyvätkö luopumistuen saamisen edellytykset.

Jos eläkelaitos katsoo, että kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunto on selvästi tulkinnanvarainen, eläkelaitos voi lisäksi pyytää hakemuksesta maaseutuelinkeinopiirin lausunnon.

Eläkelaitos ratkaisee luopumistukea koskevan hakemuksen saatuaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tai, 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, maaseutuelinkeinopiirin lausunnon asiassa.

36 §

Kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten, maaseutuelinkeinopiirien ja maa- ja metsätalousministeriön asiana on eläkelaitoksen ohella valvoa, että luopumistuen saaja ei harjoita maataloutta omaan tai yhteiseen lukuun ja että luopuja sekä luovutuksensaaja noudattavat tässä laissa tarkoitettuja sitoumuksia.

Valvontaa varten 1 momentissa tarkoitetuilla toimielimillä on oikeus tutustua luopumisen kohteena olevaan tilaan ja oikeus saada luopujalta ja luovutuksensaajalta selvitys tässä laissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä.

Muutoksenhaku
37 §

Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta työntekijäin eläkelain 20 §:ssä tarkoitetulta eläkelautakunnalta siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään. Sosiaali- ja terveysministeriön maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 1 momentin nojalla määräämät eläkelautakunnan jäsenet toimivat maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutettujen edustajina myös tätä lakia sovellettaessa.

Muutosta tämän lain nojalla annettuun eläkelautakunnan päätökseen sekä eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätöksen poistamista saa hakea vakuutusoikeudelta siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään. Niiden asioiden käsittelyssä, joihin tätä lakia on sovellettava, toimivat vakuutusoikeudessa siitä annetussa laissa tarkoitettuina maallikkojäseninä valtioneuvoston maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 2 momentin nojalla määräämät edustajat.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla antamaan lausuntoon ei saa hakea muutosta valittamalla.

Erinäiset säännökset
38 §

Tämän lain toimeenpanosta aiheutuneet luopumistukikustannukset ja hoitokulut maksetaan valtion varoista.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa eläkelaitoksen esityksestä ne perusteet, joiden mukaan lasketaan 1 momentissa tarkoitetut hoitokulut.

Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena kuukausittain ennakkona määrä, joka vastaa 1 momentin mukaisesti valtion suoritettavaksi arvioitua määrää.

39 §

Joka tämän lain tai sen nojalla annetun asiakirjan perusteella annettavassa asiakirjassa on tahallaan antanut väärän tai harhaanjohtavan tiedon tai joka vääriä tietoja antamalla tai salaamalla todellisen asianlaidan on saanut aikaan sen, että luopumistukea on maksettu perusteettomasti tai luopumistuen pääoma-arvo on jätetty osittain tai kokonaan takaisin perimättä, on tuomittava maatalousyrittäjien luopumistuesta annetussa laissa olevien säännösten rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muussa laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

40 §

Jollei tästä laista muuta johdu, on luopumistuesta soveltuvin osin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 8 g, 9 ja 9 a §:ssä, 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa, 16 §:ssä, 17 §:n 2 ja 3 momentissa, 17 a §:ssä, 18 §:n 2 ja 3 momentissa, 19 a §:ssä, 19 b §:n 1 ja 2 momentissa sekä 19 d, 20, 21 ja 21a–21e§:ssä sekä maatalousyrittäjien eläkelain 16-1 8 §:ssä sekä 19 §:n 5 ja 6 momentissa säädetään.

Jollei tässä laissa muuta säädetä, luopumistuen valvontaan ja takaisinperintään sekä rahaliikenteen hoitamiseen sovelletaan maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) säännöksiä soveltuvin osin.

Eläkelaitoksella on oikeus saada eläketurvakeskukselta maksutta tämän lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot.

Tässä laissa tarkoitettua luopumistuen perusmäärää ja täydennysosaa pidetään tuloverolain (1535/92) 100 ja 101 §:ää sovellettaessa eläketulovähennykseen oikeuttavana eläketulona.

41 §

Maatalousyrittäjällä ei ole oikeutta tässä laissa tarkoitettuun luopumistukeen, jos saman luovutuksen perusteella hänelle tai jollekin toiselle henkilölle on myönnetty sukupolvenvaihdoseläke maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/90) tai luopumiskorvaus maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/92) nojalla.

42 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Lain voimaantulo
43 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 162/94
MmVM 13/94

Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1994

Tasavallan Presidentti
Martti Ahtisaari

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.