827/1994

Annettu Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 1994

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteista

Sosiaali- ja terveysministeriö on 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain 13 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa (1653/92), määrännyt sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteet seuraavasti:

1 §
Yleisiä määräyksiä

Kansaneläkelaitoksen tulee vahvistaessaan sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitettua taksaa noudattaa sairausvakuutusasetuksen 4 §:ssä ja tässä päätöksessä mainittuja perusteita.

Kansaneläkelaitos vahvistaa luettelon tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä sekä niiden taksat, joihin sisältyy myös toimenpiteen suorittaneen lääkärin palkkio, jollei jäljempänä ole toisin sanottu.

2 §
Laboratoriotutkimukset

Laboratoriotutkimuksen taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 129 markan määrää tutkimukselta, kuitenkin vaativien ja aikaa vievien tutkimusten osalta enintään 3 435 markan määrää tutkimukselta.

3 §
Patologian alaan kuuluvat tutkimukset

Patologian alaan kuuluvien tutkimusten taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 420 markan määrää tutkimukselta.

4 §
Näytteen ottaminen

Tutkimus- ja hoitolaitoksessa suoritetun vaativan näytteen ottamisen taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena, johon ei sisälly toimenpiteen suorittaneen lääkärin palkkiota, enintään 111 markan määrää.

Tutkimus- ja hoitolaitoksessa suoritetun muualla tutkittavaksi lähetettävän näytteen ottamisen ja lähetyskuntoon saattamisen taksaa vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 50 markan määrää.

Edellä mainittuja markkamääriä voidaan korottaa näytteen lähettämisestä aiheutuneiden kohtuullisten kulujen määrällä.

Vakuutetun luona suoritetun näytteen ottamisen taksaa voidaan korottaa enintään 50 prosentilla.

5 §
Sairaanhoitotoimenpiteet

Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (152/90) mukaisessa laitoksessa annetun tai sairausvakuutusasetuksen 5 §:ssä tarkoitetun asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön antaman sairaanhoidon taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 92 markan määrää hoitokerralta. Jos hoito on kestänyt yli tunnin, käytetään korvausperusteena jokaiselta alkavalta neljännestunnilta enintään 23 markan määrää.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu hoito on annettu vakuutetun luona, voidaan edellä mainittuja markkamääriä korottaa enintään 50 prosentilla.

6 §
Radiologiset tutkimukset ja toimenpiteet

Radiologisten tutkimusten taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 1 120 markan määrää tutkimukselta, kuitenkin vaativien tutkimusten ja toimenpiteiden osalta enintään 16 709 markan määrää tutkimukselta.

Jos varjoainetutkimukseen on käytetty varjoainetta tavallista enemmän tai jos tutkimuksen yhteydessä on jouduttu käyttämään erityis-/lisälääkkeitä, voidaan edellä tarkoitettuja markkamääriä korottaa enintään todellisia lisäkustannuksia vastaavalla määrällä.

Jos vaativissa toimenpiteissä on käytetty kertakäyttöistä erikoisvälineistöä, joka ei sisälly tutkimuksen hintaan, voidaan edellä tarkoitettuja markkamääriä korottaa enintään todellisia lisäkustannuksia vastaavalla määrällä kuitenkin enintään 5 000 markan määrällä.

7 §
Säde- ja sytostaattihoito

Säde- ja sytostaattihoitojen taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena hoitokerralta enintään 400 markan määrää.

8 §
Fysioterapia

Liike- ja liikuntahoitojen sekä niihin liittyvän hieronnan taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 92 markan määrää hoitokerralta, erityisen vaativissa ja aikaavievissä tapauksissa kuitenkin enintään 123 markan määrää hoitokerralta.

Lääketieteellisesti asianmukaisella laitteella tai menetelmällä annetun fysikaalisen hoidon taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 40 markan määrää toimenpiteeltä.

Fysioterapeuttisten tutkimusten sekä neuvonnan taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 83 markan määrää tutkimukselta tai neuvontakäynniltä.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu hoito on annettu tai tutkimus suoritettu vakuutetun luona, voidaan edellä mainittuja markkamääriä korottaa enintään 50 prosentilla.

9 §
Psykologin suorittamat tutkimukset

Psykologin suorittamien tutkimusten taksoja vahvistettaessa käytetään perusteena enintään 295 markan määrää, kuitenkin persoonallisuustutkimusten osalta enintään 732 markan määrää tutkimukselta.

10 §
Keinomunuaishoito

Keinomunuaishoidon taksaa vahvistettaessa käytetään perusteena hoitokerralta enintään 2 010 markan määrää, johon ei sisälly toimenpiteen suorittaneen lääkärin palkkiota.

11 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995.

Tällä päätöksellä kumotaan sosiaali- ja terveysministeriön 18 päivänä tammikuuta 1989 antama päätös sairausvakuutuslain 8 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen ja hoidon korvaamista koskevan taksan perusteista (74/89) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 1994

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Nuorempi hallitussihteeri
Pekka Humalto

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.