489/1994

Annettu Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 1994

Asetus eläintautien vastustamisesta eläinten ja eräiden muiden tavaroiden maahantuonnissa ja maastaviennissä

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/80) 13 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 3 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa laissa (424/94):

1 §
Tarkoitus ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on estää eläintautien leviäminen maahantuonnissa ja maastaviennissä.

Asetus koskee seuraaviin ryhmiin kuuluvia eläimiä, esineitä ja tavaroita (tavara):

1) elävät eläimet ja niiden sukusolut sekä kuolleet eläimet ja eläinten osat;

2) eläimistä saatavat tuotteet;

3) jätteet, rehut ja lannoitteet, jotka sisältävät eläimistä peräisin olevia aineksia;

4) eläinten lanta, virtsa ja muut eritteet;

5) eläintauteja aiheuttavat bakteeri-, virus- ja niihin verrattavat pieneliöviljelmät sekä eläimille tarkoitetut rokotteet, seerumit sekä niiden kaltaiset tuotteet;

6) heinät ja oljet;

7) tavarapäällykset, säilytysastiat, pakkaustarvikkeet ja lumput, joista voidaan katsoa aiheutuvan eläintautien leviämisen vaaraa; ja

8) eläinten tuotannossa, hoidossa tai pitopaikoissa käytetyt esineet, varusteet ja vaatteet sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden säilytykseen, pakkaamiseen tai kuljetukseen käytetyt esineet.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto määrittelee tarkemmin 1 momentissa tarkoitetut tavarat.

2 §
Maahantuonti

Edellä 1 §:ssä tarkoitettuja tavaroita saa tuoda maahan vain eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston luvalla tai sen määräämillä ehdoilla. Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi myös määrätä, että tiettyjen tavaroiden maahantuonti on sallittua ilman lupaa tai ehtoja.

Tämän asetuksen maahantuontia koskevia säännöksiä sovelletaan myös Suomen kautta muuhun maahan vietävään tavaraan.

3 §
Maahantuonnin edellytysten selvittäminen

Tavaran maahantuojan on huolehdittava tavaran tuontikelpoisuutta koskevien lupien, asiakirjojen ja muiden selvitysten hankkimisesta.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämin edellytyksin myös toisessa maassa annettu asiakirja taikka suoritettu tarkastus hyväksytään selvitykseksi tuontikelpoisuudesta.

4 §
Tavaroiden purkaminen

Maahan tuotavaksi tarkoitettuja tavaroita ei saa purkaa kuljetusvälineestä ennen kuin niiden tuontikelpoisuudesta on esitetty selvitys tulliviranomaiselle. Jos tavaroiden purkaminen on tarpeen niiden pilaantumisen estämiseksi tai eläinsuojelusyistä ja jos siitä ei aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa, eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämä eläinlääkäri (rajaeläinlääkäri) voi sallia tavaroiden purkamisen ja säilytyksen hyväksymässään paikassa, kunnes selvitys tuontikelpoisuudesta on saatu.

5 §
Tuontiluvan hakeminen ja myöntäminen

Tavaran maahantuontilupaa koskeva hakemus on tehtävä kirjallisesti. Hakemus on toimitettava eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle hyvissä ajoin ennen aiottua maahantuontia. Hakemukseen on liitettävä eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämät selvitykset.

Luvan myöntämistä koskevassa päätöksessä on ilmoitettava maahantuonnin ja luvan voimassaolon ehdot sekä ne tavaran tuontikelpoisuutta koskevat selvitykset, jotka maahantuojan on esitettävä tulliviranomaiselle tai muulle tuontitarkastuksen tekijälle.

Lupa voidaan peruuttaa, jos lupaehtoja ei noudateta taikka jos lupaa haettaessa on annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja luvan perusteena olleista seikoista taikka jos 11 §:ssä määritelty eläintautitilanteen muutos sitä edellyttää.

6 §
Tuontitarkastus

Maahan tuotavaksi tarkoitetun tavaran tuontikelpoisuus on eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämissä tapauksissa tarkastettava ennen maahantuontia (tuontitarkastus). Tuontitarkastus tehdään tutkimalla tavara tai muulla sopivalla tavalla. Tarkastuksen tekee rajaeläinlääkäri, tulliviranomainen, eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos tai kasvintuotannon tarkastuskeskus.

Maahantuojan on ilmoitettava tullitoimipaikkaan tarkastettavan tavaran saapumisesta. Tuontitarkastuksia tehdään eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määrääminä viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina. Elävien eläinten saapumisesta on ilmoitettava tuontitarkastuksen tekijälle vähintään 18 tuntia ja muiden tavaroiden saapumisesta vähintään 12 tuntia ennen tarkastusta.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto määrää tarvittaessa tullitoimipaikat, joissa tuontitarkastus tehdään, sekä antaa tarkemmat määräykset tuontitarkastuksen tekemisestä.

7 §
Tuontikelvoton tavara

Jos maahan tuotavaksi aiotun tavaran epäillään tai todetaan levittävän eläintautilain (55/80) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia tai sellaista vakavaa tarttuvaa eläintautia, jota ei esiinny Suomessa, tavara on määrättävä vietäväksi maasta, asetettavaksi eristykseen tai karanteeniin taikka hävitettäväksi tai käytettäväksi tarkoitukseen, josta ei aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa.

Maahan tuotavaksi aiottu tavara, joka muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ei täytä maahantuonnin edellytyksiä tai josta ei ole esitetty vaadittuja selvityksiä, on määrättävä vietäväksi maasta, talletettavaksi, asetettavaksi eristykseen tai karanteeniin taikka käytettäväksi tarkoitukseen, josta ei aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa.

Tavara, joka on tuotu maahan vastoin 2 §:n säännöksiä, voidaan määrätä vietäväksi maasta, talletettavaksi, asetettavaksi eristykseen tai karanteeniin taikka hävitettäväksi. Samaa menettelyä sovelletaan myös mainitulla tavalla maahan tuodun eläimen jälkeläisiin.

8 §
Tavaran käytöstä päättäminen

Tavaran käytöstä päättää 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto tai rajaeläinlääkäri, 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto, rajaeläinlääkäri tai tulliviranomainen ja 7 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto. Tulliviranomainen voi kuitenkin määrätä tavaran vain vietäväksi maasta tai talletettavaksi taikka asetettavaksi eristykseen tai karanteeniin.

Jos tavaran maahantuonnin esteenä oleva syy on mahdollista poistaa, maahantuojalle on varattava tilaisuus kohtuullisessa ajassa täydentää maahantuonnin edellytyksiä koskevia selvityksiä ennen tavaran käytöstä päättämistä. Päätökseen voidaan liittää ehtoja sen täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä. Hävittämistä koskeva päätös on annettava uhalla, että päätöksen mukaisesti suorittamatta jäänyt hävittäminen teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset 7 §:ssä tarkoitettujen tavaroiden käytöstä ja tässä pykälässä tarkoitetusta menettelystä.

9 §
Vienti

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa määräykset ehdoista, joilla tavaroita voidaan viedä muihin Euroopan talousalueen maihin. Jos vientimaana on muu maa, tavaran viejän on huolehdittava vientimaan maahantuonnin edellytysten selvittämisestä.

10 §
Vientitarkastus

Maasta vietäviksi tarkoitetut tavarat tarkastetaan tavaran viejän pyynnöstä vientimaan maahantuonnin edellytysten mukaisesti (vientitarkastus). Vientitarkastuksen tekee eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämä eläinlääkäri, tulliviranomainen, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos tai kasvintuotannon tarkastuskeskus. Vientitarkastus tehdään tavaran lähtöpaikkakunnalla tai eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämissä tullitoimipaikoissa. Tavaran viejän on sovittava tarkastuspaikasta ja tarkastuksen ajankohdasta vientitarkastuksen tekijän kanssa.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa tarkemmat määräykset vientitarkastuksen tekemisestä.

11 §
Eläintautitilanteen muutos

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi kieltää kokonaan 1 §:ssä tarkoitettujen tavaroiden maahantuonnin tai viennin taikka määrätä maahantuonnille tai viennille ehtoja, jos Suomessa esiintyy tai Suomeen uhkaa levitä vakava eläintauti taikka jos eläintautitilanteen olennainen muutos Suomessa tai tavaran alkuperä- tai tuontimaassa tai muu siihen verrattava äkillinen syy niin vaatii.

Kielto ja ehdot koskevat myös tavaroita, joita varten on myönnetty maahantuontilupa tai jotka on tarkastettu maahantuontia tai vientiä varten. Tavaroihin, joiden maahantuonti on kielletty, sovelletaan 7 §:n 1 momentin säännöksiä.

12 §
Merkitseminen ja tunnistaminen

Maahan tuotava ja maasta vietävä tavara on merkittävä siten, että se voidaan tunnistaa sitä koskevissa asiakirjoissa tarkoitetuksi tavaraksi. Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tavaran merkitsemisestä ja tunnistamisesta.

13 §
Korvaukset ja palkkiot

Rajaeläinlääkärillä ja eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämällä eläinlääkärillä on oikeus periä tuonti- ja vientitarkastuksesta korvaus siten kuin eläintautilaissa säädetään.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tekemistä tarkastuksista suoritettaviin korvauksiin ja palkkioihin sovelletaan mitä niistä erikseen säädetään tai määrätään.

14 §
Kustannukset

Tarkastuksen pyytäjän on suoritettava tämän asetuksen nojalla tehtävistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

15 §
Suhde eräisiin säännöksiin

Rauhoitettujen ja uhanalaisten eläinten ja niistä saatavien tuotteiden maahantuonnista ja viennistä säädetään luonnonsuojelulaissa (71/23).

Eläinten kuljettamiseen maahantuonnin ja viennin yhteydessä sovelletaan eläinten suojelemiseksi kansainvälisten kuljetusten aikana tehtyä eurooppalaista yleissopimusta (SopS 18/75).

16 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.

Asetuksella kumotaan eläintautien leviämisen ehkäisemisestä maahantuonnin yhteydessä 24 päivänä lokakuuta 1975 annettu asetus (884/75). Kumotun asetuksen nojalla eläintautien leviämisen ehkäisemisestä maahantuonnin yhteydessä 19 päivänä tammikuuta 1990 annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös (59/90) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen jää kuitenkin voimaan kunnes toisin säädetään tai määrätään.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnetyt tuontiluvat ovat edelleen voimassa luvassa mainitun ajan.

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Maa- ja metsätalousministeri
Mikko Pesälä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.