1701/1993

Annettu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1993

Tullihallituksen päätös Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioiden välisessä kaupassa sovellettavien alkuperäsääntöjen muutoksista

Tullihallitus on vapaakauppasopimuksissa ja muissa tullietuusjärjestelyissä sovellettavien alkuperäsääntöjen muuttamismenettelystä ja sääntöihin liittyvistä määräyksistä 28 päivänä toukokuuta 1993 annetun lain (460/93) 1 §:n 1 momentin nojalla päättänyt:

1 §

Suomen ja muiden Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioiden välisessä kaupassa sovelletaan Euroopan vapaakauppaliiton perustamista koskevan konvention (SopS 16/61) 32 artiklassa tarkoitetun neuvoston 10 päivänä joulukuuta 1993 tekemää, tämän päätöksen liitteenä olevaa alkuperäsääntöjen muutoksia koskevaa päätöstä n:o 8/1993 1 päivästä tammikuuta 1994 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1993

Pääjohtaja
Jermu Laine

Tullineuvos
Seija Nuotio

NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 8/1993

Hyväksytty 29. kokouksessa 10 päivänä joulukuuta 1993

EFTA-KONVENTION B LIITTEEN MUUTTAMINEN

Neuvosto,

joka ottaa huomioon konvention 4 artiklan 5 kohdan,

edellyttäen, että samoja alkuperäsääntöjä koskevia periaatteita kuin näissä muutoksissa sovelletaan jäsenvaltioiden ja yhteisön välisissä vapaakauppasopimuksissa 1 päivästä tammikuuta 1994,

on päättänyt:

1. Korvataan B liite tämän päätöksen liitteellä.

2. Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1994.

3. Pääsihteeri tallettaa tämän päätöksen liitteineen Ruotsin hallituksen huostaan.

YHTEINEN JULISTUS SIIRTYMÄKAUDESTA

ALKUPERÄSELVITYKSEEN LIITTYVIEN ASIAKIRJOJEN

ANTAMISEN TAI LAATIMISEN OSALTA

a) Kahden vuoden ajan tarkistetun B liitteen voimaantulosta Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Sveitsin toimivaltaisten tulliviranomaisten on hyväksyttävä tässä liitteessä tarkoitettuna voimassaolevana alkuperäselvityksenä seuraavat EFTA-konvention edellisessä B liitteessä olevan 13 artiklan mukaiset asiakirjat:

i) EUR.1-tavaratodistus, myös LT-todistus, joka on varustettu etukäteen viejävaltion toimivaltaisen tullitoimipaikan leimalla,

ii) EUR.1-tavaratodistus, myös LT-todistus, joka on varustettu viejävaltion tulliviranomaisten hyväksymällä valtuutetun viejän erikoisleimalla, ja

iii) kauppalasku, jossa on viittaus LT-todistukseen.

b) Kuuden kuukauden ajan tarkistetun B liitteen voimaantulosta Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Sveitsin toimivaltaisten tulliviranomaisten on hyväksyttävä tässä liitteessä tarkoitettuna voimassaolevana alkuperäselvityksenä seuraavat EFTA-konvention edellisessä B liitteessä olevan 8 artiklan mukaiset asiakirjat:

i) edellisen B liitteen IV lisäyksen mukaisen viejän ilmoituksen sisältävä kauppalasku, joka on laadittu mainitun B liitteen 13 artiklan mukaisesti, ja

ii) mainitun B liitteen IV liitteen mukaisen viejän ilmoituksen sisältävä kauppalasku, joka on viejän laatima.

c) Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Sveitsin toimivaltaisten tulliviranomaisten on hyväksyttävä a ja b kohdassa tarkoitetuttujen asiakirjojen jälkitodentamispyynnöt kahden vuoden ajan kyseisen alkuperäselvityksen antamisesta tai laatimisesta. Tällainen todentaminen on suoritettava tarkistetun B liitteen VI osaston mukaisesti.

LIITE

B LIITE

ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ

B LIITE

ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

II OSASTO KÄSITTEEN 'ALKUPERÄTUOTTEET' MÄÄRITELMÄ

2 artikla

Alkuperäperusteet

3 artikla

Alkuperän kohdentaminen

4 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

5 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

6 artikla

Riittämättömät valmistus- tai käsittelytoimet

7 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

8 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

9 artikla

Sarjat

10 artikla

Neutraalit tekijät

III OSASTO ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

11 artikla

Alueperiaate

12 artikla

Valmistus tai käsittely jäsenvaltion alueen ulkopuolella

13 artikla

Tavaroiden jälleentuonti

14 artikla

Suora kuljetus

15 artikla

Näyttelyt

IV OSASTO TULLINPALAUTUS TAI TULLIHELPOTUS

16 artikla

Tullinpalautuksen tai tullihelpotuksen kieltäminen

V OSASTO ALKUPERÄSELVITYS

17 artikla

Yleiset vaatimukset

18 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen antamismenettely

19 artikla

Jälkikäteen annetut EUR.1-tavaratodistukset

20 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

21 artikla

EUR.1-tavaratodistusten antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella

22 artikla

Kauppalaskuilmoituksen laatimista koskevat edellytykset

23 artikla

Valtuutettu viejä

24 artikla

Alkuperäselvityksen voimassaolo

25 artikla

Alkuperäselvityksen esittäminen

26 artikla

Tuonti osalähetyksinä

27 artikla

Poikkeukset säännönmukaisen alkuperäselvityksen esittämisestä

28 artikla

Todistusasiakirjat

29 artikla

Alkuperäselvitysten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

30 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet

31 artikla

Laskentayksikköinä ilmaistut määrät

VI OSASTO HALLINNOLLISTA YHTEISTYÖTÄ KOSKEVAT JÄRJESTELYT

32 artikla

Keskinäinen avunanto

33 artikla

Alkuperäselvitysten todentaminen

34 artikla

Riitaisuuksien ratkaiseminen

35 artikla

Seuraamukset

VII OSASTO CEUTA JA MELILLA

36 artikla

Ceutaan ja Melillaan sovellettavat määräykset

37 artikla

Vain EFTA-konventioon sisältyvät tuotteet

38 artikla

Etuuskohtelun soveltamatta jättäminen

LISÄYKSET

Lisäys I:

Alkuhuomautukset lisäyksessä II olevaan luetteloon

Lisäys II:

Luettelo valmistuksesta tai käsittelystä, joka on suoritettava ei-alkuperäaineksille, jotta valmis tuote saa alkuperäaseman

Lisäys III:

EUR.1-tavaratodistus ja EUR.1-tavaratodistuksen hakemus

Lisäys IV:

Kauppalaskuilmoitus

Lisäys V:

Laskentayksikköinä ilmaistut määrät

I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

Tätä liitettä sovellettaessa tarkoitetaan:

a) 'valmistuksella' kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös kokoamista tai erityistoimia,

b) 'aineksella' kaikkia aineosia, raaka-aineita, komponentteja, osia jne., joita käytetään tuotteen valmistuksessa,

c) 'tuotteella' valmista tuotetta, vaikka se olisikin tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoimessa,

d) 'tavaroilla' sekä aineksia että tuotteita,

e) 'tullausarvolla' tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta Genevessä 12 päivänä huhtikuuta 1979 tehdyn sopimuksen mukaista arvoa,

f) 'vapaasti tehtaalla -hinnalla' sille jäsenvaltion alueella olevalle valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu tai sille jäsenvaltion alueella olevalle henkilölle, joka on järjestänyt viimeisen tämän jäsenvaltion alueen ulkopuolella suoritetun valmistuksen tai käsittelyn, tuotteesta vapaasti tehtaalla maksettua hintaa, johon sisältyy kaikkien valmistuksessa käytettyjen ainesten arvo ja josta on vähennetty sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä,

g) 'ainesten arvolla' valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä eikä sitä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista kyseisen jäsenvaltion alueella maksettua hintaa,

h) 'alkuperäainesten arvolla' tällaisten ainesten arvoa määriteltynä soveltuvin osin sovelletun g alakohdan mukaisesti,

i) 'ryhmillä' ja 'nimikkeillä' harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän, jäljempänä tässä pöytäkirjassa 'harmonoidun järjestelmän' tai 'HS':n, muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit),

j) 'tariffoinnilla' tuotteen tai aineksen tariffoimista tiettyyn nimikkeeseen,

k) 'lähetyksellä' tuotteita, jotka lähetetään samanaikaisesti yhdeltä viejältä yhdelle vastaanottajalle tai yhdellä kuljetusasiakirjalla taikka, jos tällaista asiakirjaa ei ole, yhdellä kauppalaskulla viejältä vastaanottajalle,

l) 'yhteisöllä' Euroopan talousyhteisöä ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä,

m) 'ETA:lla' Euroopan talousaluetta,

n) 'alueilla' myös aluevesiä.

II OSASTO

KÄSITTEEN 'ALKUPERÄTUOTTEET' MÄÄRITELMÄ

2 artikla

Alkuperäperusteet

1. Tätä liitettä sovellettaessa ja rajoittamatta 3 artiklan määräyksiä katsotaan:

Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan tai Ruotsin alkuperätuotteiksi:

a) tämän liitteen 4 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä Itävallassa, Suomessa, Islannissa, Norjassa tai Ruotsissa kokonaan tuotetut tuotteet,

b) Itävallassa, Suomessa, Islannissa, Norjassa tai Ruotsissa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty aineksia, jotka eivät ole kokonaan siellä tuotettuja, edellyttäen että:

i) tällaisia aineksia on riittävästi valmistettu tai käsitelty Itävallassa, Suomessa, Islannissa, Norjassa tai Ruotsissa tämän liitteen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla, tai että

ii) tällaiset ainekset ovat Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin tai Sveitsin alkuperätuotteita tässä liitteessä tarkoitetussa merkityksessä tai yhteisön alkuperätuotteita jäsenvaltioiden ja yhteisön välisten vapaakauppa-alueiden perustamista koskevien sopimusten alkuperämääräyksiä sovellettaessa, sikäli kuin mainitut määräykset ovat samanlaiset kuin tämän liitteen määräykset,

iii) tällaiset ainekset ovat ETA-alkuperätuotteita ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 4 tarkoitetussa merkityksessä edellyttäen, että tällaiset ainekset kuuluvat tämän sopimuksen soveltamisalaan. Tämä määräys ei koske tuotteita, joihin sovelletaan D liitteessä määrättyjä toimenpiteitä hinnanerojen korvaamiseksi.

c) ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 4 tarkoitetut ETA-alkuperätuotteet. Tämä määräys ei koske tuotteita, joihin sovelletaan D liitteessä määrättyjä toimenpiteitä hinnanerojen korvaamiseksi.

2. Sveitsin alkuperätuotteiksi:

a) tämän liitteen 4 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä Sveitsissä kokonaan tuotetut tuotteet,

b) Sveitsissä tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty aineksia, jotka eivät ole kokonaan siellä tuotettuja, edellyttäen että:

i) tällaisia aineksia on riittävästi valmistettu tai käsitelty Sveitsissä tämän liitteen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla, tai että

ii) tällaiset ainekset ovat Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan tai Ruotsin alkuperätuotteita tässä liitteessä tarkoitetussa merkityksessä tai yhteisön alkuperätuotteita jäsenvaltioiden ja yhteisön välisten vapaakauppa-alueiden perustamista koskevien sopimusten alkuperäsääntöjä sovellettaessa, sikäli kuin mainitut säännöt ovat samanlaiset kuin tämän liitteen säännöt.

3 artikla

Alkuperän kohdentaminen

1. Sen estämättä, mitä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa määrätään, tuotteet, jotka ovat jonkin jäsenvaltion alkuperätuotteita tässä liitteessä tarkoitetussa merkityksessä tai yhteisön alkuperätuotteita 2 artiklassa mainittujen alkuperäsääntöjen mukaisesti ja jotka viedään jäsenvaltiosta toiseen samassa tilassa tai ei enempää kuin 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla vievässä jäsenvaltiossa valmistettuina tai käsiteltyinä, säilyttävät alkuperänsä.

2. Sovellettaessa 1 kohtaa, kun käytetään kahden tai useamman jäsenvaltion tai yhden tai useamman jäsenvaltion ja yhteisön alkuperätuotteita eikä näitä tuotteita ole vievässä jäsenvaltiossa valmistettu tai käsitelty enempää kuin 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla, alkuperän määrää tuote, jonka tullausarvo on suurin, tai, jos sitä ei tiedetä eikä sitä voida todeta, josta ensimmäinen todettavissa oleva tässä jäsenvaltiossa maksettu hinta on korkein.

4 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

1. Seuraavien tuotteiden katsotaan olevan jäsenvaltion alueella kokonaan tuotettuja:

a) sen maaperästä tai sen merenpohjasta saadut kivennäistuotteet,

b) siellä korjatut kasvituotteet,

c) siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet,

d) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet,

e) siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet,

f) jäsenvaltioiden alusten niiden aluevesien ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja niiden muut merestä saamat tuotteet,

g) jäsenvaltioiden tehdasaluksilla ainoastaan f alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tuotteet,

h) siellä kerätyt yksinomaan raaka-aineiksi soveltuvat käytetyt tavarat, myös yksinomaan uudelleen pinnoitettaviksi tai jätekäyttöön soveltuvat käytetyt ulkorenkaat,

i) siellä suoritetuista valmistustoimista syntyneet jätteet ja romu,

j) siellä yksinomaan aÄi alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat.

2. Edellä 1 kohdan f ja g alakohdassa ilmaisuilla 'niiden alukset' ja 'jäsenvaltioiden tehdasalukset' tarkoitetaan ainoastaan aluksia ja tehdasaluksia:

a) jotka on rekisteröity jäsenvaltiossa;

b) jotka purjehtivat jäsenvaltion lipun alla;

c) joista ainakin 50 prosenttia on jäsenvaltioiden kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka kotipaikka sijaitsee jossakin näistä valtioista ja jonka johtaja tai johtajat, hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat jäsenvaltioiden kansalaisia ja lisäksi, henkilöyhtiöiden ja sellaisten pääomayhtiöiden osalta, joiden vastuu on rajoitettu, jonka pääomasta ainakin puolet kuuluu näille valtioille taikka näiden valtioiden julkisille laitoksille tai kansalaisille;

d) joiden päällikkö ja päällystö on jäsenvaltioiden kansalaisia; ja

e) joiden miehistöstä vähintään 75 prosenttia on jäsenvaltioiden kansalaisia.

5 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

1. Edellä 2 artiklaa sovellettaessa katsotaan tuotteiden, jotka eivät ole jäsenvaltion alueella kokonaan tuotettuja, olevan siellä riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä, jos lisäyksessä II olevassa luettelossa määrätyt edellytykset täyttyvät.

Näissä edellytyksissä ilmoitetaan kaikkien konvention soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta valmistus tai käsittely, joka on suoritettava näiden tuotteiden valmistuksessa käytetyille ei-alkuperäaineksille, ja niitä sovelletaan ainoastaan tällaisiin aineksiin. Siten jos tuotetta, joka on saavuttanut alkuperäaseman siten, että se täyttää luettelon kyseistä tuotetta koskevat edellytykset, käytetään toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevia edellytyksiä, jonka valmistuksessa sitä käytetään, eikä sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia oteta huomioon.

2. Sen estämättä, mitä edellä 1 kohdassa määrätään, ja jollei 12 artiklan 4 kohdassa toisin määrätä, ei-alkuperäaineksia, joita tiettyä tuotetta koskevien luettelon edellytysten mukaan ei saisi käyttää tämän tuotteen valmistuksessa, saa kuitenkin käyttää, jos:

a) niiden yhteisarvo on enintään 10 prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta,

b) luettelossa annetaan yksi tai useampi prosenttimäärä ei-alkuperäainesten enimmäisarvoksi eikä näitä prosenttimääriä ylitetä tätä kohtaa sovellettaessa.

Tätä kohtaa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50-63 ryhmään kuuluviin tuotteisiin.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei 6 artiklassa toisin määrätä.

6 artikla

Riittämättömät valmistus- tai käsittelytoimet

1. Seuraavat valmistus- tai käsittelytoimet katsotaan riittämättömiksi antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, ovatko 5 artiklan vaatimukset täyttyneet vai eivät:

a) toimenpiteet tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustaminen, kuivaaminen, jäähdyttäminen, suolaveteen, rikkihapokkeeseen tai muuhun liuokseen upottaminen, vahingoittuneiden osien poistaminen ja vastaavanlaiset toimet),

b) yksinkertaiset toimet kuten pölyn poistaminen, seulominen, lajittelu, laatuluokittelu, yhteensovittaminen (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi), peseminen, maalaaminen, paloittelu,

c) i) uudelleen pakkaaminen ja kollien jakaminen ja yhdistäminen,

ii) pelkkä pullotus, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille, laudoille jne. kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet,

d) merkkien, nimilappujen ja muiden vastaavanlaisten tunnusten kiinnittäminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin,

e) erilaistenkin tuotteiden pelkkä sekoittaminen, jos seosten ainesosista yksi tai useampi ei täytä tässä liitteessä alkuperän saavuttamista varten määrättyjä edellytyksiä,

f) osien pelkkä yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi,

g) kahden tai useamman aÄf alakohdassa eritellyn toimenpiteen toteuttaminen,

h) eläinten teurastus.

2. Kaikki tietylle tuotteelle jonkin jäsenvaltion alueella suoritetut toimenpiteet on otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, katsotaanko tälle tuotteelle suoritetun valmistuksen tai käsittelyn olevan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämätön.

7 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

1. Kelpuuttamisen yksikkö tämän liitteen määräyksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä tariffoinnissa harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

Tästä seuraa, että:

a) kun tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote tariffoidaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;

b) kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka tariffoidaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, tämän liitteen määräyksiä sovellettaessa on jokainen tuote katsottava erilliseksi.

2. Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkauksen katsotaan kuuluvan tuotteeseen tariffoitaessa, sen katsotaan kuuluvan tuotteeseen myös alkuperää määritettäessä.

8 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, katsotaan muodostavan näiden kanssa yhden kokonaisuuden, kun ne normaalivarustuksena sisältyvät tämän laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon hintaan tai kun niistä ei laskuteta erikseen.

9 artikla

Sarjat

Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön mukaiset sarjat katsotaan alkuperätuotteiksi, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita. Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, se on kokonaisuutena kuitenkin katsottava alkuperätuotteeksi kun ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta.

10 artikla

Neutraalit tekijät

Määritettäessä, onko tuote jäsenvaltion alkuperää, ei ole tarpeellista todeta ovatko tuotteen valmistuksessa käytetyt energia, laitokset ja laitteistot sekä koneet ja työkalut taikka valmistuksen kuluessa käytetyt tavarat, jotka eivät sisälly ja joiden ei ollut tarkoitus sisältyä tuotteen lopulliseen koostumukseen, alkuperätuotteita.

III OSASTO

ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

11 artikla

Alueperiaate

Edellä II osastossa alkuperäaseman saavuttamiselle määrättyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä jonkin jäsenvaltion alueella. Tämän vuoksi alkuperäaseman saavuttaminen katsotaan keskeytyneeksi kun tavarat, jotka on valmistettu tai käsitelty jonkin jäsenvaltion alueella, ovat lähteneet kyseisen jäsenvaltion alueelta, riippumatta siitä onko niille suoritettu toimenpiteitä tämän alueen ulkopuolella, jollei 12 ja 13 artiklassa toisin määrätä.

12 artikla

Valmistus tai käsittely jäsenvaltion alueen ulkopuolella

1. Jonkin jäsenvaltion alkuperäaseman saavuttamiseen II osastossa määrättyjen edellytysten mukaisesti ei vaikuta tämän jäsenvaltion alueelta vietyjen ja sinne jälleentuotujen ainesten valmistus tai käsittely tämän jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jos:

a) tällaiset ainekset ovat kyseisen jäsenvaltion alueella kokonaan tuotettuja tai niille on siellä suoritettu 6 artiklassa luetellut riittämättömät toimenpiteet ylittävä valmistus tai käsittely ennen vientiä; ja

b) tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että:

i) jälleentuodut tavarat ovat syntyneet vietyjen ainesten valmistuksen tai käsittelyn tuloksena; ja

ii) tämän artiklan mukaisesti kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella yhteensä saavutettu arvonlisäys on enintään 10 prosenttia sen valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta, jolle alkuperäasemaa vaaditaan.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa II osastossa alkuperäaseman saavuttamista varten määrättyjä edellytyksiä ei sovelleta kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella suoritettuun valmistukseen tai käsittelyyn. Kuitenkin jos sovelletaan valmiin tuotteen alkuperän määrittämiseen lisäyksessä II olevan luettelon sääntöä, jossa ilmoitetaan kaikkien valmistuksessa käytettävien ei-alkuperäainesten enimmäisarvo, kyseisen jäsenvaltion alueella käytettyjen ei-alkuperäainesten yhteisarvo ja tämän artiklan mukaisesti jäsenvaltion alueen ulkopuolella yhteensä saavutettu arvonlisäys eivät saa yhdessä olla ilmoitettua prosenttimäärää suurempi.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa 'yhteensä saavutetulla arvonlisäyksellä' tarkoitetaan kaikkia asianomaisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella kertyneitä kustannuksia, kaikkien siellä lisättyjen ainesten arvo mukaan lukien.

4. Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tuotteisiin, jotka eivät täytä lisäyksessä II olevassa luettelossa vahvistettuja edellytyksiä ja joiden voidaan katsoa olevan riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä vain soveltamalla 5 artiklan 2 kohdan yleistä poikkeusta.

5. Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50-63 ryhmään kuuluviin tuotteisiin.

13 artikla

Tavaroiden jälleentuonti

Jonkin sopimuspuolen alueelta kolmanteen maahan vietyjen ja sen jälkeen sieltä palautettujen tavaroiden ei katsota lähteneen asianomaisen jäsenvaltion alueelta, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että:

a) palautetut tavarat ovat samoja kuin maastaviedyt tavarat, ja

b) niille ei ole suoritettu viennin aikana tai kyseisessä maassa muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

14 artikla

Suora kuljetus

1. Konvention mukaista etuuskohtelua sovelletaan vain tämän liitteen vaatimukset täyttäviin tuotteisiin, joiden kuljetus tapahtuu jäsenvaltioiden ja yhteisön alueella. Yhden lähetyksen muodostavat tuotteet voidaan kuitenkin kuljettaa muiden kuin näiden alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden tällaisilla alueilla, jos tuotteet pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin purkaus tai uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2. Edellä 1 kohdassa määrättyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan tuojamaan tulliviranomaisille esittämällä:

a) viejämaassa annettu kauttakuljetusrahtikirja kauttakuljetusmaassa tapahtuneen matkan osalta, tai

b) kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa:

i) on tarkka kuvaus tuotteista,

ii) ilmoitetaan tuotteiden purkamisen ja uudelleenlastauksen päivämäärät ja tarvittaessa käytettyjen alusten nimet, ja

iii) vahvistetaan ne olosuhteet, joissa tuotteita on pidetty kauttakuljetusmaassa, tai

c) jos edellä mainittuja ei ole, muita asian kannalta oleellisia asiakirjoja.

15 artikla

Näyttelyt

1. Tuotteille, jotka on lähetetty jonkin jäsenvaltion alueelta muussa maassa kuin jäsenvaltiossa tai yhteisössä pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen jäsenvaltion alueelle tuotaviksi, myönnetään maahan tuotaessa konvention määräysten mukaiset etuudet jos ne täyttävät tämän liitteen vaatimukset, siten että niiden voidaan katsoa olevan ensin mainitun jäsenvaltion alkuperätuotteita, ja kun tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että:

a) viejä on lähettänyt nämä tuotteet jonkin jäsenvaltion alueelta näyttelymaahan ja pitänyt niitä siellä näytteillä,

b) kyseinen viejä on myynyt tai muuten luovuttanut nämä tuotteet toisen jäsenvaltion alueella olevalle vastaanottajalle,

c) tuotteet on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen jälkimmäisen jäsenvaltion alueelle siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyä varten, ja

d) sen jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2. Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava V osaston määräysten mukaisesti ja esitettävä tavanomaisella tavalla tuojamaan tulliviranomaisille. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tuotteiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä, voidaan tarvittaessa vaatia kirjallinen lisäselvitys.

3. Mitä 1 kohdassa määrätään, sovelletaan kaikkiin sellaisiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joissa tuotteet näyttelyn aikana pysyvät tullivalvonnan alaisina, lukuun ottamatta tilaisuuksia, jotka on järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi.

IV OSASTO

TULLINPALAUTUS TAI TULLIHELPOTUS

16 artikla

Tullinpalautuksen tai tullihelpotuksen kieltäminen

1. Aineksille, jotka eivät ole jäsenvaltion tai yhteisön alkuperää ja joita on käytetty sellaisten tuotteiden valmistuksessa, jotka ovat jonkin jäsenvaltion alkuperätuotteita tässä liitteessä tarkoitetussa merkityksessä ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston määräysten mukaisesti, ei myönnetä minkään jäsenvaltion alueella tullinpalautusta tai tullihelpotusta missään muodossa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa sovelletaan kaikkiin tullien tai vaikutukseltaan niitä vastaavien maksujen osittaista tai täydellistä takaisin maksamista tai perimättä jättämistä tai niistä vapauttamista koskeviin järjestelyihin, joita mikä tahansa jäsenvaltio soveltaa valmistuksessa käytettyihin aineksiin, nimenomaisen tai tosiasiallisen tällaisen takaisin maksamisen, perimättä jättämisen tai vapauttamisen osalta, siinä tapauksessa, että näistä aineksista valmistetut tuotteet viedään maasta, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön tämän jäsenvaltion alueella.

3. Alkuperäselvityksessä tarkoitettujen tuotteiden viejän on oltava valmis milloin tahansa tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan, että tuotteiden valmistuksessa käytetyistä ei-alkuperäaineksista ei ole saatu tullinpalautusta ja että kaikki tällaisiin aineksiin sovellettavat tullit tai vaikutukseltaan niitä vastaavat maksut on tosiasiallisesti maksettu.

4. Edellä 1-3 kohdan määräyksiä sovelletaan ei-alkuperätuotteiden osalta myös pakkauksiin niiden 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, tarvikkeisiin, varaosiin ja työkaluihin niiden 8 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, sekä sarjaan kuuluviin tuotteisiin niiden 9 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

5. Edellä 1-4 kohdan määräykset koskevat vain aineksia, joihin konventiota sovelletaan. Nämä määräykset eivät liioin estä jäsenvaltioita soveltamasta maataloustuotteisiin viennin yhteydessä konvention määräysten mukaisia toimenpiteitä hinnanerojen korvaamiseksi.

V OSASTO

ALKUPERÄSELVITYS

17 artikla

Yleiset vaatimukset

1. Tässä liitteessä tarkoitetut alkuperätuotteet saavat jäsenvaltion alueelle tuotaessa konvention mukaiset etuudet, jos niistä esitetään joko:

a) lisäyksessä III esitetyn mallin mukainen EUR.1-tavaratodistus, tai

b) jäljempänä 22 artiklan 1 kohdassa eritellyissä tapauksissa lisäyksessä IV esitetyn mallin mukainen ilmoitus, jonka viejä antaa kauppalaskussa, lähetysluettelossa tai muussa sellaisessa kaupallisessa asiakirjassa, jossa tuotteiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi (jäljempänä 'kauppalaskuilmoitus').

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tässä liitteessä tarkoitetut alkuperätuotteet saavat 27 artiklassa eritellyissä tapauksissa konvention mukaiset etuudet ilman, että on tarpeen esittää mitään edellä tarkoitetuista asiakirjoista.

18 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen antamismenettely

1. Viejämaan tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta.

2. Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää lisäyksessä III esitettyjen mallien mukaiset EUR.1-tavaratodistuksen ja hakemuslomakkeen.

Nämä lomakkeet täytetään vievän jäsenvaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti yhdellä tai useammalla jäsenvaltion virallisista kielistä tai englannin kielellä. Jos ne täytetään käsin, ne on täytettävä musteella painokirjaimin. Tuotekuvaus on merkittävä sille varattuun kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan, viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja tyhjä tila suljettava viivalla.

3. EUR.1-tavaratodistuksen antamista hakevan viejän on oltava valmis milloin tahansa sen viejävaltion tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa EUR.1-tavaratodistus annetaan, esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema sekä tämän liitteen muiden vaatimusten täyttyminen.

4. Vievän jäsenvaltion tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, jos tuotteiden voidaan katsoa olevan jäsenvaltion tai yhteisön alkuperätuotteita ja täyttävän tämän liitteen muut vaatimukset.

5. Edellä 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa voidaan EUR.1-tavaratodistukseen merkitä alkuperäksi 'EEA', 'EEE', 'EIS', 'EWR', 'EES', 'ETA' vai 'EER' merkinnän 'Itävalta', 'Suomi', 'Islanti', 'Norja' tai 'Ruotsi' rinnalle.

Edellä 4 kohtaa sovellettaessa voidaan alkuperäksi merkitä 'EEA', 'EEE', 'EIS', 'EWR', 'EES', 'ETA', 'EER', 'EØX' tai 'SEE' merkinnän 'yhteisö', 'Itävalta', 'Suomi', 'Islanti', 'Norja' tai 'Ruotsi' rinnalle, jos kyseisten tuotteiden alkuperäisiin alkuperäselvityksiin on merkitty ETA-alkuperä ETA-sopimuksen 4 pöytäkirjassa tarkoitetussa merkityksessä.

Tapauksissa, joissa sovelletaan D liitteen mukaisia toimenpiteitä hinnanerojen korvaamiseksi, EUR.1-tavaratodistukseen ei kuitenkaan saa merkitä alkuperäksi 'EEA', 'EEE', 'EIS', 'EWR', 'EES', 'ETA', 'EER', 'EOX' tai 'SEE'.

6. Todistuksen antavien tulliviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperäaseman ja tämän liitteen muiden vaatimusten täyttymisen todentamiseksi. Ne voivat vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

Todistuksen antavien tulliviranomaisten on valvottava myös että 2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet täytetään asianmukaisesti. Ne tarkastavat erityisesti, että tuotekuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

7. EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivä ilmoitetaan todistuksen tulliviranomaisille varatussa osassa.

8. Vievän jäsenvaltion tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen kun siinä mainitut tuotteet viedään maasta. Se annetaan viejän käytettäväksi heti, kun tosiasiallinen vienti on tapahtunut tai varmistunut.

19 artikla

Jälkikäteen annetut EUR.1-tavaratodistukset

1. Sen estämättä, mitä edellä 18 artiklan 7 kohdassa määrätään, EUR.1-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siinä mainittavien tuotteiden viennin jälkeen, jos:

a) sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi, tai

b) tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että EUR.1-tavaratodistus on annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan EUR.1-tavaratodistuksessa mainittavien tuotteiden vientipaikka ja -päivä sekä perusteet pyynnölleen.

3. Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

4. Jälkikäteen annettuihin EUR.1-tavaratodistuksiin on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

''NACHTRÄGLICH AUSGESTELLT'', ''ISSUED RETROSPECTIVELY'', ''DELIVRE A POSTERIORI'', ''RILASCIATO A POSTERIORI'', ''UTGEFID- EFTIR A'', ''UTSTEDT SENERE'', ''ANNETTU JÄLKIKÄTEEN'', ''UTFÄRDAT I EFTERHAND''.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan ''Huomautuksia''.

20 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

1. Jos EUR.1-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai turmeltuu, viejä voi pyytää sen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2. Täten annettuun kaksoiskappaleeseen on merkittävä jokin seuraavista ilmaisuista:

''DUPLICATE'', ''DUPLICATA'', ''DUPLICATO'', ''EFTIRRIT'', ''DUPLIKAT'', ''KAKSOISKAPPALE''.

3. Edellä 2 kohdassa mainittu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen kohtaan ''Huomautuksia''.

4. Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivä, on voimassa mainitusta päivästä alkaen.

21 artikla

EUR.1-tavaratodistusten antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperä- selvityksen perusteella

Kun yhden lähetyksen muodostavat tuotteet, joille on annettu EUR.1-tavaratodistus tai laadittu kauppalaskuilmoitus, asetetaan jäsenvaltiossa tullitoimipaikan valvontaan, alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla EUR.1-tavaratodistuksella, jonka tämä tullitoimipaikka antaa kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan lähettämiseksi muihin tullitoimipaikkoihin riippumatta siitä, ovatko ne samassa jäsenvaltiossa.

22 artikla

Kauppalaskuilmoituksen laatimista koskevat edellytykset

1. Edellä 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kauppalaskuilmoituksen voi laatia:

a) jäljempänä 23 artiklassa tarkoitettu valtuutettu viejä,

b) kuka tahansa viejä yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään 6 000 laskentayksikön arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle.

2. Kauppalaskuilmoitus voidaan laatia, jos tuotteiden voidaan katsoa olevan jonkin jäsenvaltion tai yhteisön alkuperätuotteita ja täyttävän tämän liitteen muut vaatimukset.

3. Edellä 2 artiklan 2 kohdan c alakohtaa sovellettaessa voidaan kauppalaskuun merkitä alkuperäksi 'EEA', 'EEE', 'EIS', 'EWR', 'EES' tai 'ETA' merkinnän 'Itävalta', 'Suomi', 'Islanti', 'Norja' tai 'Ruotsi' rinnalle.

Edellä 2 kohtaa sovellettaessa alkuperäksi voidaan merkitä 'EEA', 'EEE', 'EWR', 'EIS', 'ETA', 'EOX' tai 'SEE' 'EES' tai 'EER' merkinnän 'yhteisö', 'Itävalta', 'Suomi', 'Islanti', 'Norja' tai 'Ruotsi' rinnalle jos kyseisten tuotteiden alkuperäisiin alkuperäselvityksiin on merkitty ETA-alkuperä ETA-sopimuksen 4 pöytäkirjassa tarkoitetussa merkityksessä.

Tapauksissa, joissa sovelletaan D liitteen mukaisia toimenpiteitä hinnanerojen korvaamiseksi, kauppalaskuilmoitukseen ei kuitenkaan saa merkitä alkuperäksi 'EEA', 'EEE', 'EIS', 'EWR', 'EES', 'ETA', 'EER', 'EOX' tai 'SEE'.

4. Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema ja tämän liitteen muiden vaatimusten täyttyminen.

5. Viejä laatii kauppalaskuilmoituksen koneella kirjoittamalla, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan lisäyksessä IV olevan tekstin mukaisen ilmoituksen viejämaan sisäisen lainsäädännön mukaisesti, yhtä kyseisessä lisäyksessä annetuista erikielisistä toisinnoista käyttäen. Ilmoitus voidaan myös kirjoittaa käsin; siinä tapauksessa se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

6. Kauppalaskuilmoituksissa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus.

Jäljempänä 23 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejämaan tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi allekirjoittanut sen käsin.

7. Viejä voi laatia kauppalaskuilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään maasta tai myöhemmin. Jos kauppalaskuilmoitus tehdään sen jälkeen, kun siinä mainittavat tuotteet on ilmoitettu tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisille, tässä kauppalaskuilmoituksessa on viitattava näille viranomaisille jo esitettyihin asiakirjoihin.

23 artikla

Valtuutettu viejä

1. Vievän jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle, jäljempänä 'valtuutettu viejä', joka harjoittaa usein tapahtuvaa konvention soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientiä ja joka antaa kaikki tulliviranomaisten tarpeellisiksi katsomat takeet tuotteiden alkuperäaseman ja tämän liitteen muiden vaatimusten täyttymisen todentamiseksi, luvan laatia kauppalaskuilmoituksia näiden tuotteiden arvosta riippumatta.

2. Tulliviranomaiset voivat myöntää valtuutetun viejän aseman tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla.

3. Tulliviranomaiset antavat valtuutetulle viejälle tullin lupanumeron, joka on merkittävä kauppalaskuilmoitukseen.

4. Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä.

5. Tulliviranomaiset voivat koska tahansa peruuttaa luvan. Niiden on peruutettava se, jos valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa tarkoitettuja takeita tai täytä 2 kohdassa tarkoitettuja ehtoja taikka muutoin käyttää lupaa väärin.

24 artikla

Alkuperäselvityksen voimassaolo

1. EUR.1-tavaratodistus on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä tuojamaan tulliviranomaisille mainitun ajan kuluessa.

Kauppalaskuilmoitus on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä, jona viejä on sen laatinut, ja se on esitettävä tuojamaan tulliviranomaisille mainitun ajan kuluessa.

2. EUR.1-tavaratodistukset ja kauppalaskuilmoitukset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelun soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä määräajan kuluessa ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3. Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä EUR.1-tavaratodistukset tai kauppalaskuilmoitukset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

25 artikla

Alkuperäselvityksen esittäminen

EUR.1-tavaratodistukset ja kauppalaskuilmoitukset esitetään tuojamaan tulliviranomaisille siinä maassa sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Mainitut viranomaiset voivat vaatia EUR.1-tavaratodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen käännöksen. Ne voivat lisäksi vaatia, että tuontitavarailmoitusta täydennetään maahantuojan vakuutuksella siitä, että tuotteet täyttävät konvention soveltamiseksi vaadittavat edellytykset.

26 artikla

Tuonti osalähetyksinä

Jos tuojan pyynnöstä ja tuojamaan tulliviranomaisten määräämin ehdoin harmonoidun järjestelmän XVI ja XVII osaan tai nimikkeisiin 73.08 ja 94.06 kuuluvat tuotteet tuodaan mainitun järjestelmän 2 a yleisessä tulkintasäännössä tarkoitettuina osalähetyksinä osiinsa purettuina tai kokoamattomina, näistä tuotteista esitetään tulliviranomaisille yksi ainoa alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

27 artikla

Poikkeukset säännönmukaisen alkuperä- selvityksen esittämisestä

1. Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina ilman, että säännönmukaisen alkuperäselvityksen esittämistä vaaditaan, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tässä liitteessä määrätyt vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen todenmukaisuutta. Jos tuotteet lähetetään postitse, tämä ilmoitus voidaan tehdä tulliluetteloon C2/CP3 tai tähän asiakirjaan liitettävälle erilliselle paperille.

2. Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos näiden tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3. Näiden tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa ylittää 500 laskentayksikköä pikkulähetysten osalta eikä 1 200 laskentayksikköä matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

28 artikla

Todistusasiakirjat

Edellä 18 artiklan 3 kohdassa ja 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, joita käytetään todisteena siitä, että EUR.1-tavaratodistuksessa tai kauppalaskuilmoituksessa tarkoitettujen tuotteiden voidaan katsoa olevan jäsenvaltion tai yhteisön alkuperätuotteita ja täyttävän tämän liitteen muut vaatimukset, voivat olla muun muassa seuraavia:

a) esimerkiksi viejän tai hankkijan tileihin tai sisäiseen kirjanpitoon sisältyvät välittömät todisteet toimista, jotka tämä on suorittanut tavaroiden tuottamiseksi,

b) asiakirjat, joilla osoitetaan tavaroiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu sen jäsenvaltion alueella, jossa näitä asiakirjoja käytetään, tämän jäsenvaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti,

c) asiakirjat, joilla osoitetaan tavaroiden valmistuksessa käytettyjen ainesten valmistus tai käsittely kyseisen jäsenvaltion alueella ja jotka on annettu tai laadittu sen jäsenvaltion alueella, jonka alueella näitä asiakirjoja käytetään, tämän jäsenvaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti,

d) EUR.1-tavaratodistukset tai kauppalaskuilmoitukset, joilla osoitetaan tavaroiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu muissa jäsenvaltioissa tämän liitteen mukaisesti tai yhteisössä yhteisön ja jäsenvaltioiden kahdenvälisten sopimusten pöytäkirjan 3 mukaisesti,

e) jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella 12 artiklan mukaisesti tapahtunutta valmistusta tai käsittelyä koskevat tarvittavat todisteet, joilla osoitetaan, että tämän 12 artiklan vaatimukset on täytetty.

29 artikla

Alkuperäselvitysten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

1. Viejän, joka hakee EUR.1-tavaratodistusta, on säilytettävä 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kaksi vuotta.

2. Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen, on säilytettävä tämän kauppalaskuilmoituksen jäljennös ja 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kaksi vuotta.

3. Viejämaan tulliviranomaisten, jotka antavat EUR.1-tavaratodistuksen, on säilytettävä 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään kaksi vuotta.

4. Tuojamaan tulliviranomaisten on säilytettävä niille esitetyt EUR.1-tavaratodistukset ja kauppalaskuilmoitukset vähintään kaksi vuotta.

30 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet

1. Pienet poikkeavuudet EUR.1-tavaratodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee EUR.1-tavaratodistuksesta tai kauppalaskuilmoituksesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että tämä asiakirja vastaa tulliselvitettäväksi esitettyjä tuotteita.

2. EUR.1-tavaratodistuksessa tai kauppalaskuilmoituksessa olevien selvien muotovirheiden kuten lyöntivirheiden ei tulisi johtaa tämän asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisessä asiakirjassa annettujen tietojen oikeellisuutta.

31 artikla

Laskentayksikköinä ilmaistut määrät

1. Vievä jäsenvaltio vahvistaa laskentayksikköinä ilmaistuja määriä vastaavat määrät viejämaan kansallisena valuuttana ja saattaa ne muiden jäsenvaltioiden tietoon.

Jos määrät ylittävät tuovan jäsenvaltion vahvistamat vastaavat määrät, tämän on hyväksyttävä ne, jos tuotteet on laskutettu vievän jäsenvaltion valuuttana. Jos tuotteet on laskutettu muun jäsenvaltion tai yhteisön jäsenvaltion valuuttana, tuovan jäsenvaltion on hyväksyttävä asianomaisen valtion ilmoittama määrä.

2. Kansallisena valuuttana ilmaistavien määrien osalta 30 päivään huhtikuuta 1998 asti määrätään laskentayksikköinä ilmaistavien määrien vasta-arvo kyseisessä kansallisessa valuutassa 1 päivän lokakuuta 1992 kurssin mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden valuuttoina yksi laskentayksikkö vastaa tämän liitteen lisäyksessä V mainittuja määriä.

VI OSASTO

HALLINNOLLISTA YHTEISTYÖTÄ KOSKEVAT JÄRJESTELYT

32 artikla

Keskinäinen avunanto

Sen varmistamiseksi, että tätä liitettä sovelletaan oikein, jäsenvaltiot avustavat toisiaan toimivaltaisten tullihallintojen välityksellä EUR.1-tavaratodistusten ja kauppalaskuilmoitusten aitouden ja näissä asiakirjoissa annettujen tietojen oikeellisuuden tarkastamisessa.

33 artikla

Alkuperäselvitysten todentaminen

1. EUR.1-tavaratodistusten ja kauppalaskuilmoitusten jälkitodentaminen suoritetaan pistokokein tai aina kun tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisilla on aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä liitteessä määrättyjen vaatimusten täyttymistä.

2. Edellä 1 kohdan määräyksiä sovellettaessa tuovan jäsenvaltion tulliviranomaiset palauttavat vievän jäsenvaltion tulliviranomaisille EUR.1-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, tai kauppalaskuilmoituksen tai näiden asiakirjojen jäljennökset ja esittävät mahdolliset sisältöä tai muotoa koskevat perusteet tiedustelun tekemiseen.

Ne toimittavat jälkitarkastuspyynnön tueksi kaikki asiakirjat ja ilmoittavat kaikki tiedot, jotka on saatu ja joiden perusteella EUR.1-tavaratodistuksessa tai kauppalaskuilmoituksessa olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3. Todentamisen suorittavat vievän jäsenvaltion tulliviranomaiset. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4. Jos tuovan jäsenvaltion tulliviranomaiset päättävät pidättyä myöntämästä kyseisille tuotteille etuuskohtelua siihen saakka kunnes todentamisen tulokset on saatu, ne voivat luovuttaa tuotteet tuojalle, jos tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan.

5. Todentamisen tulokset ilmoitetaan todentamista pyytäneille tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko kyseisten tuotteiden katsoa olevan jäsenvaltion tai yhteisön alkuperätuotteita ja täyttävän tämän liitteen muut vaatimukset.

34 artikla

Riitaisuuksien ratkaiseminen

Jos 33 artiklassa määrätyistä todentamismenettelyistä syntyy riitaisuus, jota todentamista pyytävät ja sen suorittamisesta vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, tai jos ilmenee kysymys tämän liitteen tulkinnasta, asia annetaan neuvoston ratkaistavaksi.

35 artikla

Seuraamukset

Seuraamuksia määrätään jokaiselle, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen tuotteille etuuskohtelun.

VII OSASTO

CEUTA JA MELILLA

36 artikla

Ceutaan ja Melillaan sovellettavat määräykset

Tässä liitteessä käytetty käsite 'yhteisö' ei sisällä Ceutaa ja Melillaa. Käsite 'yhteisön alkuperätuotteet' ei sisällä Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita.

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

37 artikla

Vain EFTA-konventioon sisältyvät tuotteet

1. Tuotteille, jotka sisältyvät vain EFTA-konventioon mutta eivät yhteisön ja kyseessä olevan tuovan EFTAn jäsenvaltion väliseen vapaakauppasopimukseen, voidaan myöntää etuuskohtelu vain, jos ne täyttävät tämän liitteen ehdot ja niille on annettu tai laadittu EUR.1-tavaratodistus tai

kauppalaskuilmoitus, jossa on mainittu, että ne ovat saaneet alkuperäaseman ja että niille suoritettu jatkovalmistus on tapahtunut yksinomaan EFTAn jäsenvaltioissa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu maininta tehdään merkitsemällä ''EFTA'' tapauksesta riippuen EUR.1-todistuksen 7 sarakkeeseen tai kauppalaskuilmoitukseen.

38 artikla

Etuuskohtelun soveltamatta jättäminen

Sovellettaessa tämän liitteen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa, jokaista tuotetta, joka on mainitussa artiklassa tarkoitettujen sopimusten osapuolen alueen alkuperätuote, kohdellaan viennissä näiden sopimusten toisen osapuolen alueelle ei-alkuperätuotteena sinä aikana tai niinä aikoina, jolloin viimeksimainittu osapuoli soveltaa tällaisiin tuotteisiin kolmansien maiden tullia 2 artiklassa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti.

LISÄYS I

ALKUHUOMAUTUKSET LISÄYKSESSÄ II OLEVAAN LUETTELOON

Huomautus 1:

Luettelossa määrätään kaikilta konvention soveltamisalaan kuuluvilta tuotteilta vaadittavat edellytykset, jotka niiden on täytettävä, jotta niiden katsotaan olevan riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä siten kuin tämän liitteen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan.

Huomautus 2:

2.1. Luettelon kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa kuvaillaan valmis tuote. Ensimmäisessä sarakkeessa on harmonoidussa järjestelmässä käytetty nimikkeen tai ryhmän numero ja toisessa sarakkeessa harmonoidussa järjestelmässä tästä nimikkeestä tai ryhmästä käytetty tavarankuvaus. Jokaisen kahden ensimmäisen sarakkeen merkinnän osalta eritellään sääntö sarakkeessa 3 tai 4. Ensimmäisen sarakkeen merkinnän jäljessä eräissä tapauksissa oleva pääte '':sta'' tai '':stä'' tarkoittaa, että sarakkeen 3 tai 4 sääntö koskee ainoastaan sarakkeessa 2 mainittua osaa nimikkeestä tai ryhmästä.

2.2. Kun sarakkeessa 1 on koottu yhteen useita nimikkeitä tai mainittu ryhmän numero ja sarakkeessa 2 on sen vuoksi yleisluonteinen tavarankuvaus, viereiset sarakkeessa 3 tai 4 olevat säännöt koskevat kaikkia niitä tuotteita, jotka harmonoidussa järjestelmässä tariffoidaan sarakkeessa 1 mainitun ryhmän nimikkeisiin tai johonkin nimikkeistä, jotka on koottu tähän sarakkeeseen.

2.3. Kun luettelossa on eri sääntöjä, joita sovelletaan saman nimikkeen eri tuotteisiin, nimikkeen kussakin alakohdassa on nimikkeen sen osan tavarankuvaus, jota viereinen sarakkeessa 3 tai 4 oleva sääntö koskee.

2.4. Kun kahden ensimmäisen sarakkeen merkinnälle on sääntö sekä sarakkeessa 3 että 4, viejä voi valintansa mukaan soveltaa joko sarakkeessa 3 tai 4 olevaa sääntöä. Jos sarakkeessa 4 ei ole alkuperäsääntöä, on sovellettava sarakkeen 3 sääntöä.

Huomautus 3:

3.1. Tämän liitteen 5 artiklan 1 kohdan määräyksiä alkuperäaseman saavuttaneista, muiden tuotteiden valmistuksessa käytettävistä tuotteista, sovelletaan riippumatta siitä, onko tämä asema saavutettu siinä tehtaassa, jossa näitä tuotteita käytetään, jossakin muussa tehtaassa saman jäsenvaltion, jonkin muun jäsenvaltion vai yhteisön alueella.

Esimerkki:

Nimikkeeseen 8407 kuuluva moottori, jonka osalta säännössä määrätään, että käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo saa olla enintään 40 prosenttia vapaasti tehtaalla -hinnasta, tehdään nimikkeeseen 7224:stä kuuluvasta muusta takomalla esimuokatusta seosteräksestä.

Jos tämä esimuokattu teräs on taottu jäsenvaltion tai yhteisön alueella ei-alkuperätuotetta olevasta valanteesta, se on jo saavuttanut alkuperäaseman luettelon nimikettä 7224:stä koskevan säännön mukaisesti. Esimuokattua terästä voidaan pitää moottorin arvoa laskettaessa alkuperätuotteena riippumatta siitä, onko esimuokattu teräs tuotettu samassa tehtaassa, jossakin muussa tehtaassa saman jäsenvaltion, jonkin muun jäsenvaltion vai yhteisön alueella. Ei-alkuperätuotetta olevan valanteen arvoa ei siten oteta huomioon laskettaessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa.

3.2. Luettelon sääntö määrittää vaaditun vähimmäisvalmistuksen tai -käsittelyn, ja sen ylittävä valmistus tai käsittely antaa myös alkuperäaseman; sitä vähempi valmistus tai käsittely taas ei anna alkuperäasemaa. Näin ollen jos säännössä määrätään, että tietyllä valmistusasteella olevaa ei-alkuperäainesta saa käyttää, on sitä aiemmalla valmistusasteella olevan tällaisen aineksen käyttö sallittua mutta sitä myöhemmällä valmistusasteella olevan ei.

3.3. Kun luettelon säännössä määrätään, että tuote voidaan valmistaa useammasta kuin yhdestä aineksesta, tämä tarkoittaa, että yhtä tai useampaa näistä aineksista saa käyttää. Säännössä ei vaadita, että niitä kaikkia käytetään.

Esimerkki:

Nimikkeen 50-55 ryhmästä kankaita koskevassa säännössä määrätään, että luonnonkuituja saa käyttää ja että muun muassa kemiallisia aineita saa myös käyttää. Tämä ei tarkoita, että on käytettävä molempia, vaan että voidaan käyttää jompaakumpaa tai molempia.

3.4. Kun luettelon sääntö edellyttää, että tuote on valmistettava tietystä aineksesta, tämä edellytys ei luonnollisesti estä käyttämästä muita aineksia, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät ne voi täyttää sääntöä. (Tekstiilien osalta katso myös jäljempänä huomautuksessa 6 olevaa 2 kohtaa.)

Esimerkki:

Nimikkeen 1904 ravintovalmisteita koskeva sääntö, joka nimenomaan sulkee pois viljan ja viljatuotteiden käytön, ei estä kivennäissuolojen, kemikaalien ja muiden lisäaineiden käyttöä, joita ei valmisteta viljasta.

Tätä ei kuitenkaan sovelleta tuotteisiin, joita, vaikkei niitä voida valmistaa luettelossa nimenomaisesti mainitusta aineksesta, voidaan valmistaa luonteeltaan samanlaisesta, aiemmalla valmistusasteella olevasta aineksesta.

Esimerkki:

Jos sellaisen kuitukankaasta tehdyn vaatteen osalta, joka kuuluu nimikkeeseen 62 ryhmästä, ainoastaan ei-alkuperätuotetta olevan langan käyttö on sallittua, ei ole mahdollista aloittaa valmistusta kuitukankaasta - vaikka kuitukangasta ei tavallisesti voidakaan tehdä langasta. Tällaisissa tapauksissa lähtöaineksen olisi tavallisesti oltava lankaa edeltävällä asteella Ä ts. kuituasteella.

3.5. Jos luettelon säännössä on kaksi prosenttimäärää enimmäisarvoksi ei-alkuperäaineksille, joita voidaan käyttää, näitä prosenttimääriä ei saa laskea yhteen. Toisin sanoen kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvo ei saa koskaan ylittää korkeinta määrätyistä prosenttimääristä. Lisäksi yksittäisiä prosenttimääriä ei saa ylittää niiden nimenomaisten ainesten osalta, joita ne koskevat.

Huomautus 4:

4.1. Luettelossa käytetyllä ilmaisulla 'luonnonkuidut' tarkoitetaan muita kuituja kuin muunto- ja synteettikuituja. Se rajoittuu kehruuta edeltäviin valmistusasteisiin ja sisältää myös jätteet ja, jollei toisin mainita, se sisältää kuidut, jotka on karstattu, kammattu tai muulla tavoin valmistettu, mutta joita ei ole kehrätty.

4.2. Ilmaisu 'luonnonkuidut' sisältää nimikkeen 0503 jouhen, nimikkeiden 5002 ja 5003 silkin, nimikkeiden 5101 - 5105 villakuidut ja hienon ja karkean eläimenkarvan, nimikkeiden 5201-5203 puuvillakuidut ja nimikkeiden 5301-5305 muut kasvitekstiilikuidut.

4.3. Ilmaisuja 'tekstiilimassa', 'kemialliset aineet' ja 'paperinvalmistusaineet' käytetään luettelossa kuvaamaan 50 - 63 ryhmään kuulumattomia aineksia, joita voidaan käyttää muunto-, synteetti- tai paperikuitujen tai näistä kuiduista valmistettujen lankojen valmistuksessa.

4.4. Ilmaisua 'katkotut tekokuidut' käytetään luettelossa viittamaan nimikkeiden 5501-5507 synteetti- tai muuntokuitufilamenttitouviin, synteetti- tai muuntokatkokuituihin tai niiden jätteisiin.

Huomautus 5:

5.1. Sellaisen tuotteen osalta, johon luettelossa liittyy viittaus tähän huomautukseen, ei sovelleta sarakkeen 3 edellytyksiä mihinkään tämän tuotteen valmistuksessa käytettyihin perustekstiiliaineisiin, joiden paino yhteensä on enintään 10 prosenttia kaikkien käytettyjen perustekstiiliaineiden yhteispainosta. (Katso myös jäljempänä huomautusta 5.3 ja 5.4)

5.2. Tätä poikkeusta voidaan kuitenkin soveltaa vain sekoitetuotteisiin, jotka on tehty kahdesta tai useammasta perustekstiiliaineesta.

Perustekstiiliaineet ovat seuraavat:

- silkki,

- villa,

- karkea eläimenkarva,

- hieno eläimenkarva,

- jouhet,

- puuvilla,

- paperinvalmistusaineet ja paperi,

- pellava,

- hamppu,

- juutti ja muut niinitekstiilikuidut,

- sisali ja muut Agave-sukuisista kasveista saadut tekstiilikuidut,

- kookoskuidut, manilla, rami ja muut kasvitekstiilikuidut,

- synteettikuitufilamentit,

- muuntokuitufilamentit,

- synteettikatkokuidut,

- muuntokatkokuidut.

Esimerkki:

Nimikkeen 5205 lanka, joka on tehty nimikkeen 5203 puuvillakuiduista ja nimikkeen 5506 synteettikatkokuiduista, on sekoitelanka. Sen vuoksi ei-alkuperätuotteita olevia synteettikatkokuituja, jotka eivät täytä alkuperäsääntöjä (joissa vaaditaan valmistusta kemiallisista aineista tai tekstiilimassasta), saa käyttää enintään 10 prosenttia langan painosta.

Esimerkki:

Nimikkeen 5112 villakangas, joka on tehty nimikkeen 5107 villalangasta ja nimikkeen 5509 synteettikatkokuitulangasta, on sekoitekangas. Sen vuoksi synteettikuitulankaa, joka ei täytä alkuperäsääntöjä (joissa vaaditaan valmistusta kemiallisista aineista tai tekstiilimassasta) tai villalankaa, joka ei täytä alkuperäsääntöjä (joissa vaaditaan valmistusta karstaamattomista tai kampaamattomista tai muuten kehruuta varten käsittelemättömistä luonnonkuiduista), tai näiden kahden sekoitusta, saa käyttää vain jos niiden yhteispaino on enintään 10 prosenttia kankaan painosta.

Esimerkki:

Nimikkeen 5802 tuftattu tekstiilikangas, joka on tehty nimikkeen 5205 puuvillalangasta ja nimikkeen 5210 puuvillakankaasta, on sekoitetuote vain, jos puuvillakangas itsessään on sekoitekangas, joka on tehty kahteen eri nimikkeeseen tariffoitavasta langasta tai jos käytetyt puuvillalangat itsessään ovat sekoitetuotteita.

Esimerkki:

Jos edellä tarkoitettu tuftattu tekstiilikangas olisi tehty nimikkeen 5205 puuvillalangasta ja nimikkeen 5407 synteettikuitukankaasta, käytetyt langat olisivat kaksi eri perustekstiiliainetta ja tuftattu tekstiilikangas sen mukaisesti sekoitetuote.

Esimerkki:

Matto, jonka nukka on tehty sekä muuntokuitu- että puuvillalangoista ja pohjakangas juutista, on sekoitetuote, koska on käytetty kolmea perustekstiiliainetta. Näin ollen saadaan käyttää mitä tahansa ei-alkuperäaineksia, jotka ovat säännön sallimaa myöhemmällä valmistusasteella, jos niiden yhteispaino on enintään 10 prosenttia mattoon sisältyvien tekstiiliaineiden painosta. Juuttikangaspohja tai muuntokuitulangat tai molemmat voitaisiin siis tuoda maahan tällä valmistusasteella olevina, jos painoa koskevat edellytykset täyttyvät.

5.3. Tuotteissa, joissa on 'segmentoitua polyuretaania olevaa, myös kierrepäällystettyä lankaa, jossa on joustavia polyeetterisegmenttejä', tämä poikkeus on tällaisen langan osalta 20 prosenttia.

5.4. Tuotteissa, joissa on kaistaleita, jotka koostuvat enintään 5 mm leveästä kahden muovikelmun väliin liimalla kiinnitetystä, alumiinifoliota tai muovikelmua, myös alumiinijauheella peitettyä, olevasta sydämestä, tämä poikkeus on tällaisen kaistaleen osalta 30 prosenttia.

Huomautus 6:

6.1. Niissä tekstiilituotteissa, joiden kohdalla luettelossa on alaviite tähän huomautukseen, saa käyttää, vuoria ja välivuoria lukuun ottamatta, tekstiiliaineita, jotka eivät täytä tätä sovitettua tuotetta koskevaa luettelon sarakkeen 3 sääntöä, jos ne tariffoidaan eri nimikkeeseen kuin tuote ja jos niiden arvo on enintään 8 prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta.

6.2. Aineksia, joita ei tariffoida 50-63 ryhmään, saa käyttää vapaasti riippumatta siitä, sisältävätkö ne tekstiilejä.

Esimerkki:

Jos luettelon säännössä määrätään, että tietyn tekstiilitavaran, esimerkiksi housujen, valmistuksessa on käytettävä lankaa, tämä ei estä metallitavaroiden kuten nappien käyttöä, koska nappeja ei tariffoida 50 - 63 ryhmään. Samasta syystä se ei estä vetoketjujen käyttöä, vaikka vetoketjut tavallisesti sisältävät tekstiiliä.

6.3. Prosenttisääntöä sovellettaessa on käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa laskettaessa otettava huomioon niiden ainesten arvo, joita ei tariffoida 50-63 ryhmään.

LISÄYS II (LUETTELO) PUUTTUU

LISÄYS III

EUR.1-TAVARATODISTUS JA EUR.1-TAVARATODISTUKSEN HAKEMUS

Paino-ohjeet:

1. Kummankin lomakkeen koon on oltava 210 x 297 mm; lomakkeen pituus voi kuitenkin olla enintään 5 millimetriä määrämittaa pienempi tai enintään 8 millimetriä suurempi. Käytettävän paperin on oltava valkoista, liimakäsiteltyä, hiokkeetonta kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 25 g/m2. Siinä on oltava vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennykset silmin havaittaviksi.

2. Jäsenvaltioiden viranomaiset voivat pidättää itselleen lomakkeiden paino-oikeuden tai antaa niiden painamisen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava merkintä tästä hyväksymisestä. Jokaisessa lomakkeessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite, tai merkki, josta kirjapaino voidaan tunnistaa. Siinä on myös oltava painettu tai muulla tavoin tehty sarjanumero, josta se voidaan tunnistaa.

Tavaratodistus Tavaratodistushakemus Viejän ilmoitus

LISÄYS IV

KAUPPALASKUILMOITUS

Kauppalaskuilmoitus, jonka teksti on seuraavalla sivulla, on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

Englanninkielinen toisinto

The exporter of the products covered by this document (customs authorization No. ... (1)) declares that, except where otherwise clearly indicated, these products are of ... 2a) preferential origin

Saksankielinen toisinto

Der Ausführer (Ermächtigte Ausführer; Bewilligungs-Nr. ... (1)) der Waren, auf die sich dieses Handelspapier bezieht, erklärt, dass diese Waren, soweit nicht anders angegeben, präferenzbegünstigte ... (2b) Ursprungswaren sind.

Ranskankielinen toisinto

L'exportateur des produits couverts par le présent document (autorisation douanière n° ... (1)) déclare que, sauf indication claire du contraire, ces produits ont l'origine prfrentielle ... (2c)

Italiankielinen toisinto

L'esportatore delle merci contemplate nel presente documento (autorizzazione doganale n. ... (1)) dichiara che, salvo indicazione contraria, le merci sono di origine preferenziale ... (2d)

Islanninkielinen toisinto

Utflytjandi varanna sem skjal þetta tekur til (heimild tollyfirvalda nr. ... (1)), lýysir vi yfir að s eigi annars greinilega getið eru pær af ... (2e) fríðindauppruna ... (2e)

Norjankielinen toisinto

Eksportøren av produktene omfattet av dette dokument (tollmyndighetenes autorisasjonsnr. ... (1)) erklærer at disse produktene, unntatt hvor annet er tydelig angitt, har ... (2f) preferanseopprinnelse.

Suomenkielinen toisinto

Tässä asiakirjassa mainittujen tuotteiden viejä (tullin lupanumero ... (1)) ilmoittaa, että nämä tuotteet ovat, ellei toisin ole selvästi merkitty, etuuskohteluun oikeuttavaa (2g) alkuperää.

Ruotsinkielinen toisinto

Exportören av de varor som omfattas av detta dokument (tullmyndighetens tillstånd nr... (1)) försäkrar att dessa varor, om inte annat tydligt markerats, har förmånsberättigande ursprung i ... (2h)

...... (3)

(Paikka ja päiväys)

......(4)

(Viejän allekirjoitus; lisäksi ilmoituksen allekirjoittajan nimi on selvennettävä)

1) Kun kauppalaskuilmoituksen laatii liitteen 23 artiklassa tarkoitettu valtuutettu viejä, tähän kohtaan on merkittävä valtuutetun viejän lupanumero. Kun kauppalaskuilmoitusta ei laadi valtuutettu viejä, suluissa olevat sanat jätetään pois tai kohta jätetään tyhjäksi.

2) a: EC, Austrian, Icelandic, Finnish, Norwegian, Swedish, Swiss

b: EG, Österreich, Island, Finnland, Norwegen, Schweden, der Schweiz

c: CE, autrichienne, islandaise, finlandaise, norvgienne, sudoise, suisse

d: CE, austriaca, islandese, finlandese, norvegese, svedese, svietzera

e: EB, austurriskum, islenskum, finnskum, norskum, sænskum, svissneskum

f: EF, østerriksk, islandsk, finsk, norsk, sveitsisk, svensk

g: itävaltalaista, islantilaista, suomalaista, norjalaista, ruotsalaista, sveitsiläistä

h: EG, Österrike, Island, Finland, Norge, Sverige, Schweiz

3) Nämä merkinnät voidaan jättää pois, jos tiedot sisältyvät itse asiakirjaan.

4) Katso tämän liitteen 22 artiklan 6 kohtaa. Tapauksissa, joissa ei vaadita viejän allekirjoitusta, vapautus allekirjoituksesta merkitsee myös vapautusta allekirjoittajan nimen merkitsemisestä.

LISÄYS V

B liitteen 31 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetut määrät, jotka vastaavat yhtä laskentayksikköä jäsenvaltioiden valuuttoina, ovat seuraavat1:

Itävallan shillinki    13,8444
Suomen markka           6,25968
Islannin kruunu        75,0551
Norjan kruunu           8,00967
Ruotsin kruunu          7,40482
Sveitsin frangi         1,71624

1 B liitteen 22 artiklan 1 kohdan b) alakohdassa ja 27 artiklan 3 kappaleessa mainitut arvorajat jäsenvaltioiden kansallisissa valuutoissa ovat näin ollen seuraavat:


                  Kauppalasku-   Matkustajien     Pikku-
                    ilmoitus  henkilökohtaiset  lähetykset
                                   tuomiset
                      (6 000        (1 200         (500
                    lask.yks.)    lask.yks.)   lask.yks.)
Itävallan shillinki   84 000        17 000        7 000
Suomen markka         37 600         7 500        3 100
Islannin kruunu      447 000        90 000       37 000
Norjan kruunu         48 000         9 600        4 000
Ruotsin kruunu        45 000         9 000        3 700
Sveitsin frangi       10 300         2 100          900

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.