1626/1993

Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993

Asetus liikennevakuutusasetuksen muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä

muutetaan 17 päivänä heinäkuuta 1959 annetun liikennevakuutusasetuksen (324/59) 1 §, 3 §:n 1 momentti, 5 §, 6 §:n 1 momentti, 7 §:n 4 momentti ja 8-10 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § osittain muutettuna 22 päivänä lokakuuta 1982 annetulla asetuksella (762/82), 7 §:n 4 momentti 30 päivänä joulukuuta 1992 annetussa asetuksessa (1666/92), 8 § 10 päivänä toukokuuta 1974 annetussa asetuksessa (356/74), 8 a § 23 päivänä kesäkuuta 1977 annetussa asetuksessa (500/77) sekä 9 § 19 päivänä tammikuuta 1968 annetussa asetuksessa (44/68), seuraavasti:

1 §

Moottoriajoneuvoksi, jota tarkoitetaan liikennevakuutuslaissa (279/59), ei katsota:

1) sellaista moottorityökonetta tai traktoria, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa edellyttäen, ettei sitä ole rekisteröitävä;

2) leikkuupuimuria tai muuta sadonkorjuuseen tarkoitettua ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun asetuksen (1703/92) mukaan rekisteröinnistä vapautettua maatilatalouden moottorityökonetta;

3) rekisteröinnistä vapautettua perävaunua, perärekeä tai hinattavaa laitetta; eikä

4) sellaista lapsen kuljetettavaksi tarkoitettua ajoneuvoa, joka on varustettu moottorilla ja joka rakenteensa tai varusteidensa puolesta ei ole rekisteröitävissä.

3 §

Liikennevakuutusyhtiö ei saa kieltäytyä antamasta ja voimassa pitämästä siitä haettua vakuutusta, jos vakuutus koskee sellaista moottoriajoneuvoa, jota varten yhtiöllä toimilupansa taikka vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetussa laissa (1488/92) tarkoitetun toimintalupansa tai ilmoituksensa sekä vahvistetun yhtiöjärjestyksensä tai sääntöjensä mukaan on oikeus myöntää vakuutus.


5 §

Vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettuja suuria riskejä koskevien liikennevakuutusten yleiset ja erityiset vakuutusehdot ja niihin tehdyt muutokset vakuutusyhtiön on viimeistään kuukautta ennen niiden käyttöönottoa toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriön tehtävänä on valvoa, että vakuutusehdot ovat liikennevakuutuslain mukaiset.

6 §

Muiden kuin 5 §:ssä tarkoitettujen liikennevakuutusten osalta liikennevakuutusyhtiöllä on oikeus maksaa asiamiespalkkiota enintään 5 prosenttia vakuutusmaksusta, jollei sosiaali- ja terveysministeriö yhtiön hakemuksesta toisin määrää.


7 §

Jollei moottoriajoneuvoa varten myönnetty liikennevakuutus ole ollut voimassa omistusoikeuden alkamispäivästä lähtien, on ajoneuvon rekisteriasioiden hoitajan ajoneuvoa rekisteröidessään lähetettävä siitä ilmoitus liikennevakuutuskeskukselle hyvikkeen määräämistä varten ajoneuvon vakuuttamatta olon ajalta. Ilmoitusta ei kuitenkaan ole lähetettävä, jos uuden vakuutuksen voimassaolo on alkanut neljäntoista päivän kuluessa rekisteriin merkityn omistusoikeuden vaihtumisesta.


8 §

Milloin liikennevakuutuslain 15 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun liikennevakuutuksen ottamiseen velvollisella ajoneuvon omistajalla ei jo ole liikennevakuutuskeskuksen myöntämää liikennevakuutusta, hänen on otettava se tulliviranomaisen välityksellä rajavakuutuksena siten kuin erikseen säädetään.

Jos liikennevakuutuskeskus on tehnyt kansainvälistä liikennevakuutuskorttia tai rajavakuutusta koskevan taikka muun sopimuksen, jonka mukaan se vastaa maahan tilapäistä käyttöä varten tuodun moottoriajoneuvon aiheuttamasta liikennevahingosta, on keskuksen toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle sitoumus siitä, että se rajoituksitta liikennevakuutuslain mukaan vastaa tällaisen ajoneuvon täällä aiheuttamasta liikennevahingosta silloinkin, kun sopimuksen voimassaolo on päättynyt, ennen kuin ajoneuvo viedään maasta. Sitoumuksesta on käytävä selville ne seikat, joiden nojalla voidaan todeta, ettei ajoneuvon maahantuojalla ole vakuuttamisvelvollisuutta. Liikennevakuutuskeskuksen on toimitettava sitoumuksen jäljennös tullihallitukselle.

8 a §

Liikennevakuutuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu moottoriajoneuvon omistajan, haltijan ja kuljettajan oikeus saada korvaus henkilövahingostaan koskee myös Norjasta ja Ruotsista olevan moottoriajoneuvon liikennevakuutusta.

9 §

Valtiota edustaa valtion omistaman moottoriajoneuvon aiheuttamaa liikennevahinkoa koskevissa asioissa valtiokonttori. Milloin vahinko on kuitenkin pieni ja sillä viranomaisella, jonka hallinnassa ajoneuvo on, on määräraha tarkoitukseen käytettäväksi, voi viranomainen, jos korvauksesta on sovittu, itse korvata vahingon.

Valtiokonttorin on, jollei korvausasiaa ole ratkaistu tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä tai jollei kysymyksessä ole tapaturmavakuutuslainsäädännön nojalla annettuun lainvoimaiseen korvauspäätökseen perustuva takautumisvaade, ennen korvausasian ratkaisua pyydettävä lausunto liikennevakuutuslain 17 a §:ssä mainitulta liikennevahinkolautakunnalta asioissa, jotka koskevat:

1) pysyvän osittaisen tai täydellisen työkyvyttömyyden taikka kuoleman perusteella suoritettavaa jatkuvaa korvausta tai sen sijasta suoritettavaa jatkuvan korvauksen kertakaikkista pääoma-arvoa;

2) jatkuvan korvauksen korottamista tai alentamista liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin perusteella;

3) pysyvän vian ja haitan perusteella suoritettavaa korvausta, jos vamma on vaikea tai jos vahingonkärsinyt ei ole hyväksynyt korvauksen määrää

4) kivun ja säryn korvaamista, jos vamma on vaikea tai jos vahingonkärsinyt ei ole hyväksynyt korvauksen määrää;

5) henkilöön kohdistuneesta vahingosta suoritettavan korvauksen epäämistä tai alentamista vahingonkärsineen myötävaikutuksen perusteella, mikäli hän tai hänen omaisensa ei ole tätä hyväksynyt.

Valtiokonttorilla on oikeus pyytää lautakunnalta lausunto muistakin käsiteltävinään olevista korvaustointa koskevista asioista.

Jos valtiokonttorin ratkaisu 2 momentissa mainituissa asioissa poikkeaa lautakunnan lausunnosta eikä poikkeus ole tapahtunut korvauksensaajan eduksi, on sen merkittävä lausunto päätökseensä. Pyytämistään lausunnoista on valtiokonttorin suoritettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukainen maksu lautakunnalle.

10 §

Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on määrätä henkilövahingon tai kuoleman johdosta suoritettavan jatkuvan korvauksen asemesta maksettavan kertakaikkisen korvauksen laskemisperusteet.


Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivi (88/357/ETY)

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.