1404/1993

Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1993

Valtioneuvoston päätös työntekijäin suojelusta työssä esiintyvän melun aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta

Valtioneuvosto on työministeriön esittelystä päättänyt 28 päivänä kesäkuuta 1958 annetun työturvallisuuslain (299/58) 47 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 29 päivänä tammikuuta 1993 annetussa laissa (144/93):

1 §
Tarkoitus ja soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan työturvallisuuslaissa (299/58) tarkoitettuun työhön, ei kuitenkaan aluksissa tai ilma-aluksissa eikä veden alla tai muissa poikkeavissa paineolosuhteissa tehtävään työhön.

Päätöksen tarkoituksena on työntekijän tai muun työpaikalla olevan henkilön suojelu työssä esiintyvän melun kuuloon tai muutoin terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvilta vaaroilta tai haitoilta sekä mahdollisesti syntyvien vaarojen tai haittojen ennaltaehkäisy.

2 §
Määritelmiä

Tässä päätöksessä tarkoitettu työntekijän päivittäinen henkilökohtainen melualtistus LEP,d määritetään desibeleinä käyttäen kaavaa:

Te = työntekijän henkilökohtaisen melualtistuksen päivittäinen kesto,

T0 = 8 h = 480 min = 28 800 s,

p0 = 20 µPa,

pA = pascaleina mitattu A-painotettu hetkellinen äänenpaine, jolle henkilö altistuu ilmakehän paineisessa ilmassa.

Äänenpainetta mitattaessa ei oteta huomioon minkään henkilökohtaisen kuulonsuojaimen vaikutusta.

Päivittäisten arvojen viikkokeskiarvo LEP,w määritetään käyttäen kaavaa:

missä (LEP,d)k tarkoittaa LEP,d:n arvoja kultakin kyseisen viikon työpäivältä (m kpl).

3 §
Melun arviointi ja mittaus

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että työssä esiintyvää melua arvioidaan ja tarvittaessa mitataan ja että arviointi ja mittaus suunnitellaan ja toteutetaan pätevästi sopivin aikavälein.

Käytettäessä näytteisiin perustuvaa menetelmää mittaustuloksen tulee mahdollisimman hyvin edustaa altistuvan henkilön päivittäistä melualtistusta. Tässä tarkoituksessa mittausjaksoihin on sisällytettävä ne lyhytaikaisetkin jaksot, jolloin melu on altistuksen kannalta merkittävää.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä mahdolliseen isku-, purkaus- tai laukausmeluun (impulssimeluun), joka on tarvittaessa mitattava erikseen.

Mittauksessa käytettävien menetelmien ja laitteiden tulee sopia vallitseviin olosuhteisiin, erityisesti mitattavan melun ominaisuuksiin, altistuksen pituuteen ja työpaikan ympäristötekijöihin.

Niiden perusteella on voitava määrittää melualtistus sekä tässä päätöksessä määrättyjen raja-arvojen mahdollinen ylittyminen.

Melun mittaamisesta on annettu ohjeita liitteessä I.

4 §
Meluntorjunta

Työnantajan on huolehdittava siitä, että melualtistuksesta aiheutuvat vaarat ja haitat vähennetään mahdollisimman alhaiselle tasolle, ottaen huomioon tekninen kehitys ja erityisesti melun lähteeseen kohdistuvien torjuntatoimenpiteiden saatavuus. Tuotantolaitosta rakennuttaessaan, rakentaessaan tai korjatessaan ja uutta konetta, työkalua tai muuta teknillistä laitetta hankkiessaan työnantajan on otettava huomioon myös meluntorjunta.

Valmistajan velvollisuudesta antaa tiedot koneen synnyttämästä melusta ja ohjeet sen vähentämisestä on määrätty erikseen.

5 §
Meluntorjuntaohjelma

Jos työntekijän päivittäinen henkilökohtainen melualtistus ylittää 85 desibeliä tai äänenpaineen painottamaton huippuarvo ylittää 200 pascalia, työnantajan tulee selvittää syyt rajojen ylittymiseen.

Työnantajan on 1 momentissa mainitussa tapauksessa laadittava ja pantava täytäntöön meluntorjuntaohjelma, jonka tavoitteena on vähentää työntekijäin melualtistusta 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Meluntorjuntaohjelmassa on melualtistuksen syistä riippuen otettava huomioon tekniset ja työjärjestelyihin liittyvät torjuntatoimenpiteet.

Erityistehtäviä suorittavien työntekijöiden osalta voidaan 2 momentin määräyksistä poiketa sellaisten työskentelypaikkojen tai töiden osalta, joissa työntekijän melualtistus vaihtelee huomattavasti päivästä toiseen, edellyttäen, että työntekijän päivittäisten arvojen viikkokeskiarvo LEP,w ei ylitä 85 desibeliä.

6 §
Opetus ja ohjeet

Jos työntekijän päivittäinen työstä tai työssä käytettävästä koneesta tai laitteesta aiheutuva melualtistus todennäköisesti ylittää 5 §:ssä tarkoitetun arvon, työnantajan tulee huolehtia siitä, että työntekijä saa riittävästi opetusta ja tarvittaessa ohjeet kyseisestä melusta, sen aiheuttamista vaaroista ja niiden torjumisesta.

7 §
Henkilönsuojaimet

Jos melualtistus todennäköisesti ylittää 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun arvon, työnantajan on hankittava työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet ja työntekijän on käytettävä niitä.

Jos kuulonsuojainten käyttöön liittyy varoitusäänien kuulematta jäämisestä tai muusta vastaavasta syystä aiheutuva tapaturman vaara, työnantajan tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi.

Henkilösuojaimista sekä niiden valinnasta ja käytöstä työssä on lisäksi voimassa, mitä erikseen määrätään.

8 §
Varoitusmerkit ja -laitteet

Jos työhuoneessa tai työalueella esiintyvä melu saattaa aiheuttaa 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun raja-arvon ylittymisen, työnantajan on asetettava sinne johtavalle ovelle tai kulkutielle helposti luettava pysyvä ilmoitus, jossa on varoitus melun vaarallisuudesta ja tarvittaessa vaatimus kuulonsuojainten käytöstä.

Jos työskentelypaikalla tai -alueella soitettavan musiikin tai muun tarkoituksellisesti tuotetun äänen voimakkuus toistuvasti vaihtelee suuresti siten, että siellä voi ajoittain syntyä 1 §:ssä tarkoitettu vaara, työskentelypaikalla tai -alueella tulee työsuojeluviranomaisen niin määrätessä olla 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun altistukseen johtavan melutason ylittymisestä ilmoittava varoituskoje tai, jos valvontaa ei voida muuten tehokkaasti järjestää, tiedon melutasosta tallentava laite.

9 §
Yhteistoiminta

Asianomaisella työsuojeluvaltuutetulla tai muulla työntekijöiden edustajalla on oikeus olla saapuvilla 3 §:ssä tarkoitettuja arviointeja ja mittauksia tehtäessä. Työnantajan tulee antaa työntekijöiden edustajalle tai asianomaisille työntekijöille riittävästi tietoa arviointien ja mittausten tuloksista sekä 5 §:ssä tarkoitetun arvon ylittymisestä ja siinä edellytetyistä toimenpiteistä.

10 §
Mittaustulosten säilyttäminen ja saatavuus

Melualtistusta koskevien 3 §:ssä tarkoitettujen arviointien ja mittausten tulokset ja muut niitä koskevat tiedot tulee säilyttää sopivassa muodossa riittävän kauan.

Viranomaisten oikeudesta tietojen saantiin on säädetty erikseen.

11 §
Lääkärintarkastukset

Jos työntekijän päivittäistä melualtistusta ei voida vähentää 5 §:n 1 momentissa määrättyjen arvojen alapuolelle, hänelle on suoritettava asianmukaiset kuulon tutkimukset. Muutoin työntekijöille suoritettavista lääkärintarkastuksista on säädetty erikseen.

Liitteessä II on annettu ohjeita kuulon tutkimuksesta.

12 §
Poikkeukset

Työsuojeluviranomaisella on oikeus yksittäistapauksissa myöntää määräajaksi poikkeuksia tämän päätöksen 7 §:n 1 momentin määräyksistä erityistehtäviä suorittavien työntekijöiden osalta, jos määräysten soveltaminen lisäisi työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvaa vaaraa ja jos tätä vaaraa ei ole mahdollista vähentää muilla keinoilla.

Työsuojeluviranomaisella on niin ikään oikeus myöntää poikkeuksia 7 §:n 3 momentissa tarkoitetuista määräyksistä poikkeuksellisissa tilanteissa lyhytkestoisessa työssä, jossa työntekijän henkilökohtaista päivittäistä melualtistusta ei ole mahdollista työnjärjestelyin tai teknisin toimenpitein vähentää alle 85 desibelin tason. Tällöin työntekijälle on kuitenkin annettava henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, jotka tuottavat mahdollisimman hyvän suojan.

Työsuojeluviranomaisella on poikkeuksia myöntäessään oikeus asettaa ehtoja sen varmistamiseksi, että työntekijälle aiheutuvat vaarat ja haitat ovat mahdollisimman vähäiset. Myönnetyt poikkeukset tulee ottaa tarkasteltaviksi säännöllisin välein.

13 §
Tarkemmat määräykset

Tarkemmat määräykset tämän päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa työministeriö.

14 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tällä päätöksellä kumotaan työssä vallitsevan melun torjunnasta 13 päivänä syyskuuta 1974 annettu valtioneuvoston päätös (730/74) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä päätöksen nojalla annetut alemmanasteiset määräykset.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa määrätään, valmistaja, maahantuoja, myyjä tai muu työturvallisuuslain 40 §:ssä tarkoitettu henkilö voi 30 päivään kesäkuuta 1995 saakka saattaa markkinoille kuulonsuojaimia Suomessa 31 päivänä joulukuuta 1993 voimassa olleiden määräysten mukaisesti.

ETA-sopimuksen liite XVIII: Neuvoston direktiivi 86/188/ETY

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1993

Työministeri
Ilkka Kanerva

Ylitarkastaja
Leo Suomaa

Liite I

SUUNTAA-ANTAVIA OHJEITA MELUN MITTAAMISESTA

A.1. Yleistä

päätöksen 2 §:ssä määritetyt suureet voidaan joko:

(i) mitata suoraan integroivalla äänitasomittarilla tai

(ii) laskea äänenpaineen ja altistuksen keston mittauksista.

Mittaukset voidaan tehdä työntekijäin työskentelypaikalla (-paikoilla), tai käyttämällä henkilöön kiinnitettäviä mittalaitteita.

Mittauspaikkojen lukumäärä ja mittausten keston tulee olla riittävät takaamaan, että melualtistus työpäivän aikana voidaan tallentaa.

2 Mittalaitteet

2.1. Jos käytetään integroivia äänitasomittareita, niiden tulee olla standardin IEC 804 mukaisia.

Jos käytetään äänitasomittareita, niiden tulee olla standardin IEC 651 mukaisia. Etusija annetaan laitteille, joissa on ylikuormituksen osoitus.

Jos mittaustiedot mittausohjelman välivaiheena tallennetaan nauhalle, mahdolliset virheet, jotka syntyvät lajittelu- ja tulostusvaiheessa, tulee ottaa huomioon kun tietoja analysoidaan.

2.2. Mittalaitteella, jota käytetään mittaamaan suoraan äänenpaineen painottamatonta maksimi-(huippu-)arvoa tulee olla nousuaikavakio, joka ei ylitä 100 µs.

2.3. Kaikki laitteet tulee kalibroida laboratoriossa sopivin aikavälein.

3. Mittaus

3.1. Mittalaitteiden tarkistus tulee tehdä mittauspaikalla jokaisen mittauspäivän alussa ja lopussa.

3.2. Työskentelypaikan äänenpaineen mittaus tulisi mieluiten tehdä häiriöttömässä äänikentässä työskentelypaikalla (so. asianomaisen henkilön poissaollessa) mikrofoni sijoitettuna paikkaan (paikkoihin), jossa enemmän altistuva korva tavallisesti sijaitsee. Jos henkilön läsnäolo on välttämätöntä, tulisi joko:

(i) mikrofoni sijoittaa henkilön päästä sellaiselle etäisyydelle, joka mahdollisimman paljon vähentää häiriö- ja etäisyysvaikutuksia mitattuun arvoon (sopiva etäisyys on 0,1 m), tai

(ii) jos mikrofoni täytyy sijoittaa hyvin lähelle henkilön vartaloa, tehdä asianmukaiset korjaukset vastaavan häiriöttömän painekentän määrittämiseksi.

3.3. Aikapainotukset 'S' ja 'F' ovat yleensä käyttökelpoisia, mikäli mittausjakso on valitun painotuksen aikavakioon nähden pitkä, mutta ne eivät ole sopivia LAeq,Te:n määrittämiseen kun melutaso vaihtelee hyvin nopeasti.

3.4. Epäsuora altistuksen mittaus

Suoran LAeq,Te -mittaustuloksen likiarvo voidaan johtaa selvästi erotettavissa olevista äänenpainetasojen luokista ja niihin liittyvistä altistusaikatiedoista; näytteenottomenetelmän ja tilastollisen jakautuman käyttö saattavat tässä olla hyödyllisiä.

4 Melun mittauksen ja altistuksen määrityksen tarkkuus

Mittalaitteen tyyppi ja tulosten keskipoikkeama vaikuttavat mittauksen tarkkuuteen. Melurajaan verrattaessa mittaustarkkuus määrää sen lukema-alueen, jonka sisällä ei voida päätellä, onko arvo ylitetty; jos päätöstä ei voi tehdä, on mittaus uusittava suuremmalla tarkkuudella.

Suurimmalla tarkkuudella tehdyt mittaukset mahdollistavat päätöksenteon kaikissa tapauksissa.

B. Nopeat mittaukset tavallisilla äänitasomittareilla ovat täysin riittäviä työntekijöille, jotka suorittavat kiinteässä työskentelypisteessä toistuvia toimintoja, joista syntyy suurin piirtein samantasoisia laajakaistaista melua läpi koko päivän. Mutta kun äänenpaine, jolle työntekijä altistuu, heilahtelee laajoissa rajoissa ja/tai ajan suhteen epäsäännöllisesti, työntekijän päivittäisen henkilökohtaisen melualtistuksen määrittäminen vaikeutuu; tarkin mittausmenetelmä on sen tähden seurata altistusta läpi koko työvuoron käyttäen integroivaa äänitasomittaria.

Kun IEC-standardin 804 mukainen integroiva äänitasomittari (jollainen soveltuu hyvin impulssimelun ekvivalenttitason mittaamiseen) täyttää vähintään tarkkuusluokan 1 vaatimukset ja on äskettäin täydellisesti kalibroitu laboratoriossa, ja kun mikrofoni on sopivasti sijoitettu (ks. 3.2 yllä), on mittaustuloksien perusteella myös vaikeissa tilanteissa tietyin poikkeuksin mahdollista määrittää onko tietty altistustaso ylitetty (ks. 4): tämä menetelmä on siten yleisesti käyttökelpoinen ja sopii hyvin vertailutarkoituksiin.

Liite II

SUUNTAA-ANTAVIA OHJEITA TYÖNTEKIJÄN KUULON TUTKIMUKSESTA

Työntekijän kuuloa tutkittaessa otetaan huomioon seuraavat seikat:

1. Tutkimus tulisi suorittaa työlääketieteellisen käytännön mukaisesti ja siihen tulisi sisältyä:

― mikäli tarkoituksenmukaista, alkutarkastus, joka tehdään ennen melualtistusta tai sen alkaessa,

― säännölliset tutkimukset lääkärin määräämin aikavälein, jotka ovat oikeassa suhteessa riskin vakavuuteen.

2. Jokaisen tarkastuksen tulisi koostua vähintään korvan tähystyksestä yhdistettynä audiometritutkimukseen, joka sisältää allaolevan kohdan 6 mukaisen ilmajohtoisen puhdasääniaudiometrian.

3. Alkutarkastukseen tulisi sisältyä anamneesitiedot; tähystys ja audiometritutkimus tulisi toistaa 12 kuukauden kuluessa.

4. Määräaikaistarkastuksista säädetään työterveyshuoltolaissa (743/78) sekä valtioneuvoston päätöksessä terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1672/92).

5. Tutkimusten suorittajista säädetään työterveyshuoltolaissa (743/78) sekä valtioneuvoston päätöksessä terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1672/92).

6. Audiometritutkimuksen tulisi täyttää ISO-standardin 6189―1983 vaatimukset täydennettynä seuraavalla:

Audiometria kattaa myös taajuuden 8 000 Hz; tutkimusympäristön äänitaso sallii ISO-standardin 389―1975 mukaisen nollaa desibeliä vastaavan kuulokynnystason mittaamisen.

Muita menetelmiä voi kuitenkin käyttää, jos ne antavat vertailukelpoisia tuloksia.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.