1390/1993

Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1993

Jäteasetus

Ympäristöministerin esittelystä säädetään 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/93) nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Tarkemmat säännökset jätelain soveltamisalasta

Jätelain (1072/93) hyväksymismenettelyjä koskevia säännöksiä ei sovelleta:

1) maa- tai metsätaloudessa syntyvään ja siinä hyödynnettävään tai käsiteltävään luonnonmukaiseen vaarattomaan kasviperäiseen jätteeseen; eikä

2) kaivostoiminnassa syntyvään ja siinä hyödynnettävään vaarattomaan maa- tai kallioperästä peräisin olevaan jätteeseen.

Jätelain jätelupaa koskevia säännöksiä ei sovelleta:

1) maa-aineksen ottamisessa tai rakennustoiminnassa syntyvän vaarattoman maa-ainesjätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn ottamis- tai rakentamispaikalla; eikä

2) jätevesi- ja sakokaivolietteen, lannan eikä vaarattoman tuhkan ja kuonan hyödyntämiseen maanparannusaineena.

Jätelain säännöksiä sovelletaan:

1) aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetussa laissa (300/79) tarkoitettuun aluksesta peräisin olevaan jätteeseen siitä lähtien, kun jäte on otettu vastaan mainitun lain 16, 21 tai 26 §:ssä tarkoitettuun vastaanottolaitteeseen; sekä

2) maa- tai vesialueella tapahtuneessa öljyvahingossa syntyneeseen jätteeseen ja saastuneeseen maaperään siitä lähtien, kun öljyvahingon ehkäisemiseksi tarvittavat ensitoimet on suoritettu.

2 §
Jätelain soveltaminen puolustusvoimissa

Jos jätelain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten soveltaminen voi vaarantaa valtakunnan turvallisuuden vaatiman asioiden salassapidon tai jos tällainen soveltaminen ei puolustusvoimien erityisluonteen vuoksi ole mahdollista, voidaan säännöksistä tai määräyksistä poiketa siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä seuraavissa kohteissa:

1) operatiiviset johtokeskukset sekä valvonta- ja viestiasemat;

2) teollisuus- ja tuotantolaitokset, mukaan lukien varikot sekä sellaiset korjaamot, jotka eivät ole ensisijaisesti autojen kunnossapitoa tai kiinteistöjen hoitoa varten;

3) puolustusvoimien valmiusmateriaalivarastot, jotka on erikseen aidattu ja vartioitu;

4) lentotukikohdat;

5) rannikkotykistölinnakkeet;

6) laivastoasemien sotasatamat; sekä

7) koe- ja tutkimuslaitokset.

Säännösten ja määräysten poikkeavasta soveltamisesta 1 momentissa tarkoitetuissa kohteissa määrää puolustusministeriö ympäristöministeriötä kuultuaan.

3 §
Luokittelu jätteeksi ja ongelmajätteeksi

Jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi jätteeksi luokitellaan tämän asetuksen liitteessä 1 luetellut esineet ja aineet sekä saman momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi ongelmajätteeksi tämän asetuksen liitteissä 2 ja 3 luetellut jätteet, jos niillä on jokin liitteessä 4 luetelluista ominaisuuksista.

4 §
Jätteen hyödyntämisen ja käsittelyn määrittäminen

Jätelain 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettua hyödyntämistä ovat tämän asetuksen liitteessä 5 luetellut toiminnot sekä saman momentin 11 kohdassa tarkoitettua käsittelyä tämän asetuksen liitteessä 6 luetellut toiminnot.

2 luku

Jätehuollon järjestämisen yleiset laatuvaatimukset

5 §
Jätteen keräys, pakkaaminen ja merkitseminen sekä tietojen antaminen jätteestä

Jätteet on koottava sekä tarpeen mukaan pakattava ja merkittävä samoin kuin annettava tiedot niistä siten, että jätteille voidaan järjestää asianmukainen jätehuolto ja ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

6 §
Ongelmajätteen pakkauksen merkinnät

Ongelmajätteen pakkaukseen on merkittävä jätteen ja jätteen haltijan nimi sekä turvallisuuden ja jätehuollon asianmukaisen järjestämisen kannalta tarpeelliset tiedot ja varoitukset.

7 §
Jätteen kuormaus ja kuljetus

Jätteiden kuormaus ja kuljetus on järjestettävä siten, että niistä aiheutuva melu ja muu häiriö ympäristölle jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Jätteet on kuljetettava umpikorisessa kuljetusvälineessä taikka kuljetusvälineessä olevassa pakkauksessa. Jätteet voidaan kuljettaa myös muulla tavoin, jos voidaan varmistua siitä, ettei jätteitä pääse ympäristöön kuormauksen tai kuljetuksen aikana.

8 §
Jätteen hyödyntäminen ja käsittely

Jätteiden hyödyntämis- tai käsittelypaikka on suunniteltava, perustettava, rakennettava ja hoidettava siten, ettei siitä eikä sen käytöstä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tällöin on erityisesti huolehdittava siitä, että:

1) kaatopaikka on sellainen ja sitä käytetään siten, ettei siitä eikä sen liikenteestä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristön asutukselle tai kaatopaikan käyttäjälle eikä maiseman pilaantumista, maaperän saastumista tai ympäristön roskaantumista ja että tarvittaessa kaatopaikan suoto- ja valumavedet otetaan talteen ja puhdistetaan tai johdetaan muualle puhdistettaviksi;

2) polttolaitos tai siihen rinnastettava jätettä polttoaineena käyttävä laitos on sellainen ja sitä käytetään siten, että jätteen palaminen ja haitallisten aineiden hajoaminen siinä on mahdollisimman täydellistä, että savukaasut puhdistetaan tehokkaasti ja että laitoksessa syntyvä tuhka ja kuona käsitellään asianmukaisesti;

3) kompostointi- tai lajittelulaitos taikka muu jätteiden hyödyntämis- tai käsittelylaitos on sellainen ja sitä käytetään siten, ettei siitä aiheudu haju- tai meluhaittaa eikä maaperän saastumista, ympäristön roskaantumista tai muuta siihen rinnastettavaa kyseiselle laitokselle ominaista haittaa ja että valumavesien pääsy ympäristöön ehkäistään asianmukaisesti;

4) ongelmajätteen vastaanottopaikka on sellainen ja sitä käytetään siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristön asutukselle, vastaanottopaikan käyttäjälle tai yleiselle turvallisuudelle eikä maaperän saastumista tai ympäristön roskaantumista ja että valumavesien pääsy ympäristöön ehkäistään asianmukaisesti; sekä

5) siirtokuormauspaikka on sellainen ja sitä käytetään siten, ettei siitä aiheudu melu- tai pölyhaittaa taikka ympäristön roskaantumista.

9 §
Jätteen hyödyntämis- ja käsittelypaikan poistaminen käytöstä

Jätteiden vastaanoton lakattua jätteiden hyödyntämis- tai käsittelypaikassa tai sen osassa on käytetty paikka tai sen osa viipymättä saatettava sellaiseen kuntoon, ettei siitä käytöstä poistamisen jälkeen aiheudu 8 §:ssä tarkoitettua vaaraa tai haittaa.

10 §
Jätteen hyödyntämis- ja käsittelypaikan vastaava hoitaja

Jätteiden hyödyntämis- tai käsittelypaikan asianmukaista hoitoa, käyttöä, käytöstä poistamista ja niihin liittyvää toiminnan tarkkailua varten on hyödyntämis- tai käsittelypaikan pitäjän määrättävä näistä tehtävistä vastuussa oleva hyödyntämis- tai käsittelypaikan vastaava hoitaja.

3 luku

Hyväksymismenettelyt

11 §
Jätelupaa edellyttävä toiminta

Jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen ja käsittelyyn sekä ongelmajätteen ammattimaiseen keräämistoimintaan on jätelain 42 §:n 1 momentin mukaisesti oltava jätelupa, jollei lain 43 §:stä muuta johdu.

Jätelupa on oltava myös jätelain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua muuta jätehuollon kannalta merkityksellistä toimintaa varten, jos kysymyksessä on:

1) kaivos tai rikastuslaitos;

2) sellutehdas;

3) paperi- tai kartonkitehdas;

4) vaneri-, lastulevy- tai kuitulevytehdas;

5) epäorgaanisia peruskemikaaleja, kuten happoja, emäksiä, klooria tai pigmenttejä valmistava tehdas;

6) orgaanisia peruskemikaaleja valmistava tehdas;

7) raakaöljynjalostamo;

8) rauta- tai terästehdas, sintraamo tai rautalejeerinkien valmistuslaitos;

9) muita kuin rautametalleja valmistava metallitehdas tai pasutuslaitos;

10) öljyä, kivihiiltä, puuta, turvetta tai muuta poltettavaa ainetta kuin maakaasua käyttävä voimalaitos tai kattilalaitos taikka muu laitos, jonka suurin polttoaineteho on yli 50 megawattia (MW);

11) liuottimia tai liuottimia sisältäviä aineita käyttävä laitos, jonka liuottimien kulutus, kun siitä vähennetään tuotteisiin sitoutuva tai jäävä osuus, on vähintään 50 tonnia vuodessa tai jonka vastaava huippukulutus on vähintään l 00 kiloa tunnissa;

12) tekokuituja valmistava tehdas;

13) tehdas, jossa valmistetaan torjunta-aineita tai puunsuoja-aineita;

14) lannoitetehdas;

15) sementti-, kalkki- tai mineraalivillatehdas;

16) rautametallivalimo, jonka tuotanto on vuodessa vähintään 500 tonnia, taikka muu valimo tai sulatto, jonka tuotanto on vuodessa vähintään 200 tonnia;

17) kumi- tai muoviraaka-aineita valmistava tehdas;

18) mikrobiologisesti rehuvalkuaista valmistava tehdas tai luujauhotehdas;

19) kemikaalivarasto, jossa varastoidaan muita polttonesteitä kuin raskasta polttoöljyä tai muita haihtuvia orgaanisia kemikaaleja, jos varastosäiliöiden tilavuus on yhteensä yli 10 000 m3 tai jos säiliöt sijaitsevat alueella, missä tällaisten säiliöiden tilavuus on yhteensä yli 50 000 m3;

20) akkutehdas;

21) pintakäsittelylaitos, jossa syntyvän metallipitoisen sakan tai pigmenttejä ja sideaineita sisältävän sakan tai lietteen kuiva-aineen määrä on vuodessa vähintään 1 tonni;

22) puun kyllästämö;

23) saha tai muu puunkäsittelylaitos, jossa käytetään puunsuoja-aineita;

24) lääketehdas;

25) nahkatehdas;

26) liimatehdas;

27) maali- tai painoväritehdas;

28) satamassa oleva varasto, jonka kautta siirretään ongelmajätteitä tai vaarallisia kemikaaleja; sekä

29) saastuneen alueen puhdistaminen.

12 §
Toiminnan ilmoittaminen jätetiedostoon

Jätelain 49 §:ssä tarkoitettu ilmoitus jätetiedostoon merkitsemistä varten on tehtävä toiminnan harjoittajan kotipaikan lääninhallitukselle.

13 §
Jätetiedostoon tehtävän ilmoituksen sisältö

Jätelain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta jätetiedostoon tehtävässä ilmoituksessa on oltava:

1) toiminnan harjoittajan nimi tai toiminimi, yhteyshenkilön nimi sekä näiden kotipaikka ja osoitetiedot;

2) kaupparekisteriote, jos toiminta edellyttää merkintää kaupparekisteriin;

3) tiedot jätteen hyödyntämis- tai käsittelypaikan sijainnista;

4) tiedot hyödynnettävien tai käsiteltävien jätteiden lajista, laadusta, määrästä ja alkuperästä; sekä

5) tiedot jätteen hyödyntämis- tai käsittelymenetelmästä.

Jätelain 49 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta jätetiedostoon tehtävässä ilmoituksessa on oltava:

1) toiminnan harjoittajan nimi tai toiminimi, yhteyshenkilön nimi sekä näiden kotipaikka ja osoitetiedot;

2) kaupparekisteriote, jos toiminta edellyttää merkintää kaupparekisteriin;

3) jäljennös liikenneluvasta;

4) selvitys kuljetusvälineistöstä;

5) selvitys kerättävien ja kuljetettavien jätteiden lajista ja laadusta; sekä

6) selvitys toiminta-alueesta.

14 §
Jätetiedostoon tehdyn ilmoituksen käsittely

Lääninhallitus tarkastaa viipymättä ilmoituksen, pyytää tarvittaessa lisätietoja toiminnan harjoittajalta ilmoituksen täydentämiseksi sekä merkitsee toimintaa ja sen harjoittajaa koskevat tiedot jätetiedostoon.

Jos ilmoituksessa tarkoitettu toiminta ulottuu kahden tai useamman läänin alueelle, merkitään toiminta saman ilmoituksen perusteella kunkin läänin lääninhallituksen pitämään jätetiedostoon.

Lääninhallituksen on annettava ilmoituksen tehneelle toiminnan harjoittajalle jätetiedostosta ote, josta ilmenevät toiminnan harjoittamisen kannalta olennaiset tiedot.

4 luku

Jätehuoltotyöt

15 §
Jätehuoltotyöstä sopiminen

Jätelain 35 §:ssä tarkoitetusta jätehuoltotyöstä päättää kunnan hakemuksesta asianomainen vesi- ja ympäristöpiiri sen käyttöön osoitetun määrärahan rajoissa. Valtion ja kunnan kesken tehtävässä sopimuksessa on yksilöitävä työn tarkoitus ja toteuttaminen, kustannukset ja niiden jakautuminen, työn valvonta ja valmistuminen, erimielisyyksien ratkaiseminen ja kustannusten mahdollinen takaisinperiminen sekä muut tarpeelliset seikat.

17 §
Jätehuoltotyöstä aiheutuneiden kustannusten takaisinperintä

Jätehuoltotyöstä valtiolle aiheutuneet kustannukset on perittävä takaisin siltä, joka jätelain mukaan on velvollinen puhdistamaan alueen. Kustannuksia ei kuitenkaan ole perittävä, jos periminen on kohtuutonta tai jos on todennäköistä, ettei varoja saada perityiksi, taikka jos periminen ei ole asianmukaista muusta näihin rinnastettavasta syystä.

Jos ennen jätehuoltotyön aloittamista on ilmeistä, että kustannukset on 1 momentin mukaan perittävä takaisin, ei työtä saa aloittaa, ellei alueen puhdistamisesta ole jätelain tai jätehuoltolain (673/78) mukaista lainvoimaista teettämisuhkaa taikka kustannusten maksamisesta ole sovittu sen kanssa, joka on velvollinen puhdistamaan alueen. Työn saa kuitenkin aloittaa, jos kysymys on jätelain 55 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.

5 luku

Eräät viranomaiset ja niiden tehtävät

17 §
Vesi- ja ympäristöhallinnon tehtävät

Vesi- ja ympäristöhallituksen tulee sen lisäksi, mitä jätelaissa säädetään:

1) pitää jätetiedostojen yhteistiedostoa;

2) tehdä jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa tutkimusta, järjestää koulutusta sekä harjoittaa valistusta, neuvontaa, tiedotusta, tilastointia ja seurantaa;

3) osallistua valtakunnallisen jätesuunnitelman ja jätelain nojalla annettavien määräysten ja ohjeiden valmisteluun; sekä

4) tehdä muut toimialaansa liittyvät, ympäristöministeriön määräämät tehtävät.

Vesi- ja ympäristöpiirin tulee sen lisäksi, mitä jätelaissa säädetään:

1) tehdä jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa aluehallintoa palvelevaa tutkimusta, järjestää koulutusta sekä harjoittaa valistusta, neuvontaa, tiedotusta, tilastointia ja seurantaa;

2) osallistua läänin jätesuunnitelman valmisteluun; sekä

3) tehdä muut toimialaansa liittyvät, sille määrätyt tehtävät.

18 §
Asiantuntijaviranomaiset ja -laitokset

Jäteasiain asiantuntijaviranomaisia ja -laitoksia ovat toimialallaan sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö, kansanterveyslaitos, tullilaitos, valtion teknillinen tutkimuskeskus sekä vesi- ja ympäristöhallitus. Nämä viranomaiset ja laitokset antavat lausuntoja ja tekevät tutkimuksia ja selvityksiä ympäristöministeriölle ja jätelain mukaisille valvontaviranomaisille.

19 §
Jäteasiain neuvottelukunta

Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä jätehuoltoon liittyvien asioiden kehittämistä ja yhteensovittamista varten on ympäristöministeriön yhteydessä toimiva valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama jäteasiain neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä enintään 12 muuta jäsentä, joista kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Neuvottelukunnassa on sen toimialan kannalta tärkeiden alojen edustajat.

Jos neuvottelukunnan jäsen eroaa kesken toimikauden, asettaa ympäristöministeriö hänen tilalleen uuden jäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Ympäristöministeriö voi antaa neuvottelukunnalle luvan kutsua neuvottelukunnan jaostoon jäseneksi, ei kuitenkaan puheenjohtajaksi, neuvottelukuntaan kuulumattoman henkilön.

Neuvottelukunnan sihteereinä toimivat ympäristöministeriön tehtävään määräämät henkilöt. Neuvottelukunnasta on muutoin voimassa, mitä valtion komiteoista määrätään.

20 §
Jätelain noudattamisen valvonta puolustusvoimissa

Jätelain noudattamista puolustusvoimissa valvoo 2 §:ssä tarkoitetuissa kohteissa puolustusministeriö. Puolustusministeriö on velvollinen pyydettäessä antamaan tietoja ympäristöministeriölle jätelain soveltamisesta näissä kohteissa. Ympäristöministeriö ei saa luovuttaa näitä tietoja toiselle ilman puolustusministeriön suostumusta.

6 luku

Erinäiset säännökset

21 §
Jätetiedostojen yhteistiedosto

Edellä 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa jätetiedostojen yhteistiedostossa on seuraavat jätetiedostot:

1) jäteluvan myöntävän viranomaisen pitämä jätetiedosto, jossa on tiedot jätelain 42 §:ssä tarkoitetuista jätelupahakemuksista ja niiden johdosta tehdyistä päätöksistä;

2) vesi- ja ympäristöhallituksen pitämä jätetiedosto, jossa on tiedot jätelain 45 §:ssä tarkoitetuista jätteen kansainvälisiä siirtoja koskevista ilmoituksista ja niiden johdosta tehdyistä päätöksistä; sekä

3) lääninhallituksen pitämä jätetiedosto, jossa on tiedot jätelain 49 §:ssä tarkoitetuista jätteen laitos- tai ammattimaisesta hyödyntämisestä ja käsittelystä, jätteen ammattimaisesta kuljettamisesta sekä muun kuin ongelmajätteen ammattimaisesta keräämistoiminnasta samoin kuin toiminnan harjoittajasta.

Vesi- ja ympäristöhallituksella on oikeus saada jätetiedostojen yhteistiedoston pitämistä varten tarvittavat tiedot jätetiedostoja pitäviltä muilta viranomaisilta.

22 §
Jätteitä ja jätehuoltoa koskevien tietojen säilyttäminen

Jätelain 51 §:n 3 momentissa tarkoitetut jätteitä ja jätehuoltoa koskevat tiedot on säilytettävä kolme vuotta, jollei muualla toisin säädetä tai määrätä.

23 §
Tarkastuksen suorittaminen

Jätelain 54 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittajan on ilmoitettava tarkastuksesta ennakolta tarkastettavan kohteen haltijalle tai tämän edustajalle, jollei ole erityistä syytä olla siitä ilmoittamatta.

Tarkastus on suoritettava siten, että valvonnan tarkoitus saadaan toteutettua aiheuttamatta toiminnalle tarpeetonta häiriötä.

Tarkastuksesta on viivytyksettä laadittava pöytäkirja, jossa on mainittava havaitut epäkohdat. Pöytäkirjan jäljennös on annettava tiedoksi tarkastetun kohteen haltijalle.

24 §
Rikesakon määrä

Jätelain 60 §:n 2 momentissa tarkoitetun rikesakon määrä on 200 markkaa.

25 §
Tarkemmat määräykset ja ohjeet

Ympäristöministeriö voi:

1) sosiaali- ja terveysministeriötä sekä työministeriötä kuultuaan antaa tarkempia määräyksiä tai myöntää poikkeuksia ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä sekä antaa määräyksiä muunkin jätteen pakkaamisesta ja merkitsemisestä samoin kuin jätteen säilytyspaikan merkitsemisestä ja tietojen antamisesta jätteestä; sekä

2) antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita muustakin tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.

7 luku

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

26 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994, lukuun ottamatta 6 §:ää, joka tulee voimaan erikseen säädettävänä ajankohtana, ja 19 §:ää, joka tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1994.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

ETA-sopimuksen liite 20: neuvoston direktiivi (75/422/ETY), muutettu direktiivillä(91/156/ETY)

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ympäristöministeri
Sirpa Pietikäinen

Liite 1

JÄTELUOKAT

Jätteiksi luokitellaan:

Q1 Tuotannon ja kulutuksen jäännöstuotteet, joita ei ole jäljempänä muutoin yksilöity.

Q2 Tuotteet, jotka eivät täytä niille asetettuja laatuvaatimuksia.

Q3 Tuotteet, joiden käyttöaika on kulunut umpeen.

Q4 Vuotaneet, pilaantuneet tai muulla tavoin vahingoittuneet materiaalit mukaan lukien kaikki materiaalit, laitteet ja muut esineet, jotka ovat saastuneet vahingon seurauksena.

Q5 Materiaalit, jotka ovat saastuneet tai likaantuneet tarkoituksellisten toimintojen tuloksena, kuten puhdistuksessa syntyneet jäännöstuotteet, pakkausmateriaalit ja säilytysastiat.

Q6 Käyttökelvottomat osat, kuten käytetyt paristot ja katalyytit.

Q7 Aineet, jotka eivät enää toimi tyydyttävästi, kuten likaantuneet hapot ja liuottimet sekä käytetyt karkaisusuolat.

Q8 Teollisuusprosessien jäännöstuotteet, kuten kuonat ja tislauskolonnien pohjatuotteet.

Q9 Päästöjen torjunnassa syntyneet jäännöstuotteet, kuten kaasunpesureiden lietteet, letkusuotimien pölyt ja käytetyt suodattimet.

Q10 Työstössä tai viimeistelyssä syntyneet jäännöstuotteet, kuten sorvinlastut ja valssihilseet.

Q11 Raaka-aineiden erottamisessa ja prosessoinnissa syntyneet jäännöstuotteet, kuten kaivostoiminnan jäännöstuotteet ja öljykenttien lietteet.

Q12 Saastuneet materiaalit, kuten polykloorattujen bifenyylien (PCB) saastuttamat öljyt.

Q13 Kaikki materiaalit, aineet ja tuotteet, joiden käyttö on lailla kielletty.

Q14 Tuotteet, joille niiden haltijalla ei ole enää käyttöä, kuten maataloudessa, kotitalouksissa, toimistoissa, kaupoissa ja liikkeissä hylätyt tuotteet.

Q15 Maaperän puhdistustoimissa syntyneet saastuneet materiaalit, aineet tai tuotteet.

Q16 Muutkin materiaalit, aineet tai tuotteet, jotka niiden haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Liite 2

ONGELMAJÄTTEIDEN LUOKAT TAI YLEISET TYYPIT LUETELTUINA JÄTTEIDEN LUONTEEN TAI SEN TOIMINNAN MUKAAN, JOSSA NE OVAT SYNTYNEET *

Liite 2 A.

Jätteet, joilla on jokin liitteessä 4 luetellusta ominaisuudesta ja jotka koostuvat seuraavista aineista tai materiaaleista:

1. Anatomiset aineet; sairaalajätteet ja muut sairaanhoidon jätteet.

2. Farmaseuttiset valmisteet, lääkkeet ja eläinlääkinnälliset yhdisteet.

3. Puunsuojauskemikaalit.

4. Eliöntorjunta-aineet ja kasvinsuojeluaineet.

5. Liuottimina käytettyjen aineiden jäännöstuotteet.

6. Halogenoidut orgaaniset aineet, joita ei ole käytetty liuottimina, lukuun ottamatta inerttejä polymeroituja materiaaleja.

7. Syanideja sisältävät karkaisusuolat.

8. Mineraaliöljyt ja öljypitoiset aineet, kuten leikkuulietteet.

9. Öljyn ja veden sekä hiilivetyjen ja veden seokset ja emulsiot.

10. Polykloorattuja bifenyylejä (PCB) tai polykloorattuja terfenyylejä (PCT) sisältävät aineet, kuten eristeet.

11. Jalostuksessa, tislauksessa ja missä tahansa pyrolyyttisessä käsittelyssä syntyneet tervamaiset materiaalit, kuten tislauskolonnin pohjatuotteet.

12. Painovärit, väriaineet, pigmentit, maalit, lakat ja vernissat.

13. Hartsit, lateksit, muovien pehmittimet sekä liimat ja muut sideaineet.

14. Tutkimus- ja kehitystoiminnassa tai opetustoiminnassa syntyvät kemialliset aineet, joita ei ole tunnistettu tai jotka ovat uusia ja joiden vaikutuksia ihmiseen tai ympäristöön ei tunneta, kuten laboratorioiden jäännöstuotteet.

15. Pyrotekniset aineet ja muut aineet, jotka ovat luonteeltaan räjähtäviä.

16. Valokuvauskemikaalit ja kehitteet.

17. Materiaalit, jotka ovat polyklooratun dibentsofuraanijohdannaisen saastuttamia.

18. Materiaalit, jotka ovat polyklooratun dibentso-p-dioksiinijohdannaisen saastuttamia.

Liite 2 B.

Jätteet, jotka sisältävät mitä tahansa liitteessä 3 luetelluista aineista ja joilla on jokin liitteessä 4 luetelluista ominaisuuksista sekä jotka koostuvat seuraavista aineista tai materiaaleista:

19. Eläin- tai kasviperäiset saippuat, rasvat ja vahat.

20. Halogenoimattomat orgaaniset aineet, joita ei ole käytetty liuottimina.

21. Epäorgaaniset aineet, joissa ei ole metalleja eikä metalliyhdisteitä.

22. Tuhkat tai kuonat.

23. Multa, hiekka ja savi mukaan lukien ruoppausmassat.

24. Syanideja sisältämättömät karkaisusuolat.

25. Metallipöly ja -jauhe.

26. Käytetyt katalyyttimateriaalit.

27. Metalleja tai metalliyhdisteitä sisältävät nesteet tai lietteet.

28. Päästöjen torjunnassa syntyneet jäännöstuotteet, kuten letkusuodinpölyt, lukuun ottamatta kohdassa 29, 30 ja 33 mainittuja lietteitä.

29. Kaasunpesureiden lietteet.

30. Vedenpuhdistuslaitosten lietteet.

31. Dekarbonoinnissa syntyneet jäännöstuotteet.

32. Ioninvaihtokolonnien jäännöstuotteet.

33. Käsittelemättömät tai maatalouskäyttöön kelpaamattomat puhdistamolietteet.

34. Säiliöiden tai välineistön puhdistuksessa syntyneet jäännöstuotteet.

35. Likaantunut välineistö.

36. Puhdistamattomat säiliöt, kuten pakkaukset ja kaasupullot, joissa on ollut yhtä tai useampaa liitteessä 3 luetelluista aineista.

37. Paristot ja muut sähkökennot.38. Kasviöljyt.

39. Kotitalouksien jätteiden erilliskeräyksestä peräisin olevat materiaalit, joilla on jokin liitteessä 4 luetelluista ominaisuuksista.

40. Mitkä tahansa muut jätteet, jotka sisältävät mitä tahansa liitteessä 3 luetelluista aineista ja joilla on jokin liitteessä 4 luetelluista ominaisuuksista.

* Jätteet voivat olla nestemäisessä, lietemäisessä tai kiinteässä muodossa. Tietyt päällekkäisyydet liitteen 3 kanssa ovat tarkoituksellisia.

Liite 3

AINEET, JOIDEN PERUSTEELLA LIITTEESSÄ 2 B TARKOITETUT JÄTTEET LUOKITELLAAN ONGELMAJÄTTEIKSI, JOS NIILLÄ ON JOKIN LIITTEESSÄ 4 LUETELLUISTA OMINAISUUKSISTA *

Jätteet, joissa on seuraavia aineita:

C1 Beryllium ja berylliumyhdisteet.

C2 Vanadiiniyhdisteet.

C3 Kromi(VI)yhdisteet.

C4 Kobolttiyhdisteet.

C5 Nikkeliyhdisteet.

C6 Kupariyhdisteet.

C7 Sinkkiyhdisteet.

C8 Arseeni ja arseeniyhdisteet.

C9 Seleeni ja seleeniyhdisteet.

C 10 Hopeayhdisteet.

C 11 Kadmium ja kadmiumyhdisteet.

C 12 Tinayhdisteet.

C 13 Antimoni ja antimoniyhdisteet.

C 14 Telluuri ja telluuriyhdisteet.

C 15 Bariumyhdisteet, lukuun ottamatta bariumsulfaattia.

C 16 Elohopea ja elohopeayhdisteet.

C 17 Tallium ja talliumyhdisteet.

C 18 Lyijy ja lyijy-yhdisteet.

C 19 Epäorgaaniset sulfidit.

C 20 Epäorgaaniset fluoriyhdisteet, lukuun ottamatta kalsiumfluoridia.

C 21 Epäorgaaniset syanidit.

C 22 Seuraavat alkali- tai maa-alkalimetallit: litium, natrium, kalium, kalsium ja magnesium sitoutumattomassa muodossa.

C 23 Happamat liuokset tai hapot kiinteässä muodossa.

C 24 Emäksiset liuokset tai emäkset kiinteässä muodossa.

C 25 Asbestipöly ja -kuidut.

C 26 Fosfori ja fosforiyhdisteet, lukuun ottamatta fosfaattimineraaleja.

C 27 Metallikarbonyylit.

C 28 Peroksidit.

C 29 Klooraatit.

C 30 Perkloraatit.

C 31 Atsidit.

C 32 Polyklooratut bifenyylit (PCB) tai polyklooratut terfenyylit (PCT).

C 33 Farmaseuttiset valmisteet tai eläinlääkinnälliset yhdisteet.

C 34 Eliöntorjunta-aineet ja kasvinsuojeluaineet, kuten torjunta-aineet.

C 35 Tartuntavaaralliset aineet.

C 36 Kreosootit.

C 37 Isosyanaatit ja tiosyanaatit.

C 38 Orgaaniset syanidit, kuten nitriilit.

C 39 Fenolit ja fenoliyhdisteet.

C 40 Halogenoidut liuottimet.

C 41 Orgaaniset liuottimet, lukuun ottamatta halogenoituja liuottimia.

C 42 Orgaaniset halogeeniyhdisteet, lukuun ottamatta inerttejä polymeroituja materiaaleja ja muita tässä liitteessä lueteltuja aineita.

C 43 Aromaattiset yhdisteet, polysykliset ja heterosykliset orgaaniset yhdisteet.

C 44 Alifaattiset amiinit.

C 45 Aromaattiset amiinit.

C 46 Eetterit.

C 47 Aineet, jotka ovat luonteeltaan räjähtäviä, lukuun ottamatta niitä, jotka on lueteltu muualla tässä liitteessä.

C 48 Orgaaniset rikkiyhdisteet.

C 49 Mitkä tahansa polykloorattujen dibentsofuraanien johdannaiset.

C 50 Mitkä tahansa polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien johdannaiset.

C 51 Hiilivedyt ja niiden happi-, typpi- tai rikkiyhdisteet, joita ei ole otettu huomioon muualla tässä liitteessä.

* Tietyt päällekkäisyydet liitteessä 2 lueteltujen ongelmajätteiden luokkien kanssa ovat tarkoituksellisia.

Liite 4

OMINAISUUDET, JOIDEN PERUSTEELLA JÄTTEET LUOKITELLAAN ONGELMAJÄTTEIKSI *

H1 Räjähtävä: aineet ja valmisteet, jotka voivat räjähtää liekin vaikutuksesta tai jotka ovat dinitrobentseeniä herkempiä iskuille tai hankaukselle.

H2 Hapettava: aineet ja valmisteet, jotka voivat aiheuttaa voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa.

H3-A Helposti syttyvä:

- nestemäiset aineet ja valmisteet, joiden leimahduspiste on alle 21°C mukaan lukien erittäin helposti syttyvät nesteet,

- aineet ja valmisteet, jotka voivat kuumentua ja syttyä itsestään palamaan ilmassa ympäristön lämpötilassa ilman energian lisäystä,

- kiinteät aineet ja valmisteet, jotka voivat välittömästi syttyä palamaan jouduttuaan lyhytaikaisesti kosketuksiin sytytyslähteen kanssa ja jotka jatkavat palamista tai kytemistä sytytyslähteen poistamisen jälkeen,

- kaasumaiset aineet ja valmisteet, jotka voivat syttyä ilmassa normaalipaineessa tai

- aineet ja valmisteet, jotka veden tai kostean ilman vaikutuksesta muodostavat vaarallisia määriä helposti syttyviä kaasuja.

H3-B Syttyvä: nestemäiset aineet ja valmisteet, joiden leimahduspiste on yhtä suuri tai suurempi kuin 21°C ja pienempi tai yhtä suuri kuin 55°C.

H4 Ärsyttävä: aineet ja valmisteet, jotka eivät ole syövyttäviä, mutta voivat aiheuttaa tulehduksen välittömässä, pitkäaikaisessa tai toistuvassa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa.

H5 Haitallinen: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa haittaa terveydelle.

H6 Myrkyllinen: aineet ja valmisteet mukaan lukien erittäin myrkylliset aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa vakavan akuutin tai kroonisen terveydellisen haitan tai kuoleman.

H7 Syöpää aiheuttava: aineet tai valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa syövän tai lisätä sen esiintyvyyttä.

H8 Syövyttävä: aineet ja valmisteet, jotka voivat tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa.

H9 Tartuntavaarallinen: aineet, jotka sisältävät elinvoimaisia mikro-organismeja tai niiden toksiineja, joiden tiedetään tai perustellusti oletetaan aiheuttavan sairauksia ihmisille tai muille eläville organismeille.

H 10 Lisääntymiselle vaarallinen: aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa muita kuin periytyviä epämuodostumia tai lisätä niiden esiintyvyyttä.

H 11 Perimää vaurioittava: aineet tai valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita tai lisätä niiden esiintyvyyttä.

H 12 Aineet ja valmisteet, joista vapautuu myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä kaasuja niiden joutuessa kosketuksiin veden, ilman tai hapon kanssa.

H 13 Aineet ja valmisteet, joista voi käsittelyn jälkeen syntyä toista ainetta, kuten suotonestettä, jolla on jokin yllä luetelluista ominaisuuksista.

H 14 Ympäristölle vaarallinen: aineet ja valmisteet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle.

* Tämän liitteen kohdassa 1, 2, 3-A, 3-B, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 11 ja 14 mainitut ominaisuudet määritellään tarkemmin kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä 30 päivänä heinäkuuta 1993 annetun sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (739/93) perusteella.

Liite 5

HYÖDYNTÄMISTOIMINNOT

R1 Liuottimien talteenotto ja uudistaminen.

R2 Orgaanisten aineiden, joita ei käytetä liuottimina, talteenotto ja kierrätys.

R3 Metallien ja metalliyhdisteiden talteenotto ja kierrätys.

R4 Muiden epäorgaanisten aineiden talteenotto ja kierrätys.

R5 Happojen tai emästen uudistaminen.

R6 Päästöjen torjuntaan käytettyjen aineiden hyödyntäminen.

R7 Katalyyttien aineosien hyödyntäminen.

R8 Käytetyn öljyn uudelleenjalostaminen ja muu uudelleenkäyttö.

R9 Käyttö pääasiallisesti polttoaineena tai muulla tavoin energian tuottamiseksi.

R 10 Levittäminen maan pinnalle siten, että siitä on hyötyä maataloudelle tai että sillä on ekologisesti hyödyllinen vaikutus mukaan lukien kompostointi ja muut biologiset menetelmät.

R 11 Edellä kohdassa R1 Ä R10 mainituista toiminnoista peräisin olevien jätteiden käyttö.

R 12 Jätteiden vaihtaminen käytettäväksi kohdassa R1 Ä R11 mainitussa toiminnossa.

R 13 Tässä liitteessä mainittuun toimintoon toimitettavaksi tarkoitetun materiaalin varastoiminen lukuun ottamatta väliaikaista varastointia jätteen syntypaikalla ennen sen poiskuljetusta.

Liite 6

KÄSITTELYTOIMINNOT

D1 Sijoittaminen maan pinnalle tai maaperään, kuten kaatopaikalle.

D2 Maaperäkäsittely, kuten nesteen tai lietteen biologinen hajottaminen maaperässä.

D3 Syväinjektointi, kuten pumpattavien jätteiden injektoiminen kaivoihin, suolakaivoksiin tai luontaisesti esiintyviin muodostumiin.

D4 Allastaminen, kuten nestemäisen tai lietemäisen jätteen sijoittaminen kaivantoihin, lammikkoihin tai patoaltaisiin.

D5 Erityisesti rakennettu kaatopaikka, kuten sijoittaminen vuorattuihin erillisiin osastoihin, jotka on katettu sekä eristetty toisistaan ja ympäristöstä.

D6 Kiinteän jätteen päästäminen vesistöön lukuun ottamatta meriä ja valtameriä.

D7 Päästäminen meriin ja valtameriin, mukaan lukien sijoittaminen merenpohjaan.

D8 Biologinen käsittely, jota ei ole mainittu muualla tässä liitteessä ja jossa syntyy sellaisia yhdisteitä tai seoksia, jotka käsitellään käyttämällä jotakin tässä liitteessä mainituista toiminnoista.

D9 Fysikaalis-kemiallinen käsittely, jota ei ole mainittu muualla tässä liitteessä ja jossa syntyy sellaisia yhdisteitä tai seoksia, jotka käsitellään käyttämällä jotakin tässä liitteessä mainituista toiminnoista, kuten haihduttamista, kuivausta tai pasutusta.

D 10 Polttaminen maalla.

D 11 Polttaminen merellä.

D 12 Pysyvä varastointi, kuten säiliöiden sijoittaminen kaivokseen.

D 13 Yhdistäminen tai sekoittaminen ennen toimittamista johonkin tässä liitteessä mainittuun toimintoon.

D 14 Uudelleen pakkaaminen ennen toimittamista johonkin tässä liitteessä mainittuun toimintoon.

D 15 Varastoiminen ennen toimittamista johonkin tässä liitteessä mainittuun toimintoon, lukuun ottamatta väliaikaista varastointia jätteen syntypaikalla ennen poiskuljetusta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.