636/1993

Annettu Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 1993

Asetus öljyvahinkojen torjunnasta

Ympäristöministerin esittelystä säädetään aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä 16 päivänä maaliskuuta 1979 annetun lain (300/79) 2 ja 34 §:n sekä maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 24 päivänä toukokuuta 1974 annetun lain (378/74) 4 ja 10 §:n nojalla seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Määritelmät

Aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annettua lakia (300/79), jäljempänä alusjätelaki, ja maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annettua lakia (378/74), jäljempänä maa-alueiden öljynvahinkolaki, sekä tätä asetusta sovellettaessa tarkoitetaan:

1) aluksella jokaista vesikulkuneuvoa, mukaan luettuina kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, vedenalaiset alukset ja kelluvat alukset sekä kiinteät ja kelluvat alustat;

2) öljyllä kivennäisöljyä kaikissa muodoissaan, raakaöljy, polttoöljy, öljyliete, öljyjäte ja jalostetut tuotteet mukaan luettuina;

3) öljypitoisella seoksella seosta, joka sisältää öljyä;

4) öljyisellä jätteellä öljynsekaista maata, lietettä ja jätettä, joka sisältää siinä määrin öljyä, että se maahan tai veteen joutuessaan aiheuttaa ilmeisen öljyvahingon vaaran; ja

5) jäteöljyllä käytössä ollutta tai käyttökelvotonta öljyä.

2 luku

Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma

2 §
Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma

Kunnan on laadittava alusjätelain 12 §:ssä tarkoitettu alusöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma ja maa-alueiden öljyvahinkolain 5 §:ssä tarkoitettu torjuntasuunnitelma yhdeksi yhtenäiseksi kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmaksi, jollei yhteisen suunnitelman laatiminen olosuhteiden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta.

Suunnitelmassa on oltava:

1) tiedot viranomaisesta, joka alusjätelain 12 §:n 2 momentin ja maa-alueiden öljyvahinkolain 5 §:n 2 momentin mukaisesti on nimetty vastaamaan torjunnan järjestämisestä kunnan alueella, tiedot kunnan nimeämästä torjuntatöiden johtajasta sekä tiedot kunnan muiden viranomaisten ja hallintokuntien velvollisuudesta osallistua öljyvahinkojen torjuntaan;

2) tiedot alusjätelain 12 §:n 2 momentissa ja maa-alueiden öljyvahinkolain 5 §:n 3 momentissa tarkoitetusta yhteistoimintasopimuksesta, jonka kunta on tehnyt öljyvahinkojen torjunnasta toisen kunnan kanssa taikka edellä mainituissa laeissa tarkoitetun sataman, laitoksen tai telakan omistajan taikka öljyn varastoijan kanssa, sekä selvitys mahdollisesta muusta öljyntorjuntayhteistyöstä samaan palo- ja pelastustoimen yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien muiden kuntien kanssa;

3) selvitys tarvittavasta öljyntorjuntakalustosta, -tarvikkeista ja -kemikaaleista ja muista öljyvahinkojen torjuntaan soveltuvista kalustosta ja tarvikkeista, kuten kuljetuskalustosta, viestintälaitteista, työkoneista, työkaluista ja huoltotarvikkeista sekä niiden varastoinnista ja kunnossapidosta, sekä tiedot siitä, mitä edellä tarkoitetuista kalustosta ja tarvikkeista on jo käytettävissä;

4) arvio vuosittaisista öljyntorjuntatarvikkeiden hankintakustannuksista, öljyntorjuntakaluston ja -tarvikkeiden kunnossapito- ja varastointikustannuksista ja muista öljyntorjuntavalmiuden ylläpitokustannuksista sekä koulutus- kustannuksista seuraavien viiden vuoden aikana (käyttökustannukset);

5) suunnitelmat öljyntorjuntakaluston lisä- ja täydennyshankinnoista sekä öljyntorjuntakaluston ja tarvikkeiden varastointitilojen, öljyvahingossa syntyvän öljyisen jätteen käsittelypaikkojen ja alusten öljyjätteiden vastaanottolaitteiden rakentamisesta seuraavien viiden vuoden aikana (hankintakustannukset);

6) suunnitelma öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta sekä torjuntayksiköiden perustamisesta, varustamisesta ja huoltamisesta sekä tiedot hälytys- ja viestintäjärjestelmistä;

7) suunnitelma öljyvahingon torjunnan yhteydessä syntyvän öljyisen jätteen keräilystä, kuljettamisesta, varastoinnista, hävittämisestä ja muusta käsittelystä sekä öljyvahingon muusta jälkitorjunnasta;

8) suunnitelma koulutuksen ja harjoitusten järjestämisestä;

9) tiedot öljyvahingon vaaraa kunnan alueella aiheuttavista kohteista, kuten väylistä, öljysatamista, korjaustelakoista, öljyvarastoista sekä teollisuuslaitoksista, voimalaitoksista ja vastaavista muista laitoksista, joissa jalostetaan, käytetään tai varastoidaan runsaasti öljyä;

10) tiedot niistä kunnan alueella olevista tärkeistä pohjavesialueista, joilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava määräajoin maa-alueiden öljyvahinkolain 1 a §:n mukaisesti; sekä

11) tiedot kunnan alueella olevista luonnonsuojelu-alueista, uimarannoista, vedenottamoista, muista kuin 10 kohdassa tarkoitetuista pohjavesialueista ja muista vastaavista kohteista, joiden suojelu tulee erityisesti ottaa huomioon öljyvahinkojen torjunnassa.

Jos öljyntorjuntakalustoa, -tarvikkeita tai muuta torjuntasuunnitelmassa tarkoitettua hankintaa ei ole tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan öljyvahinkojen torjuntaan, suunnitelmassa on esitettävä arvio siitä, mikä on öljyvahinkojen torjunnan osuus hankinnan käytöstä (öljyntorjunnan käyttöaste).

Vesi- ja ympäristöhallitus antaa tarkemmat ohjeet kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman laatimisesta.

3 §
Suunnitelman alistaminen

Kunnan on lähetettävä valtuuston hyväksymä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma viitenä kappaleena vesi- ja ympäristöpiirin vahvistettavaksi. Kunnan tulee lähettää suunnitelma vesi- ja ympäristöpiirille myös siinä tapauksessa, että suunnitelman alusjätelain 12 §:n 3 momentin mukaan vahvistaa vesi- ja ympäristöhallitus.

4 §
Suunnitelman vahvistaminen

Vesi- ja ympäristöpiirin on tarvittaessa pyydettävä kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmasta lausunto asianomaiselta lääninhallitukselta.

Suunnitelmaa käsitellessään vesi- ja ympäristöpiirin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko hankittava öljyntorjuntakalusto tarpeellista ja tarkoituksenmukaista, samoin kuin siihen, onko torjuntavalmiuden ylläpito ja mahdollinen yhteistyö järjestetty paikallisten ja alueellisten olosuhteiden vaatimalla tavalla välttäen tarpeettomia kustannuksia. Suunnitelman käsittelyssä on muutoin noudatettava, mitä alistuksen käsittelemisestä säädetään kunnallislain 137 §:ssä.

Vesi- ja ympäristöpiirin on hankittava vesi- ja ympäristöhallituksen vahvistettavaksi alistettavasta suunnitelmasta tarpeelliset lausunnot sekä tämän jälkeen lähetettävä suunnitelma ja oma lausuntonsa siitä vesi- ja ympäristöhallitukselle. Mitä 2 momentissa säädetään, koskee vastaavasti vesi- ja ympäristöhallitusta sen käsitellessä suunnitelmaa.

Jos suunnitelmaan sisältyy sellainen kustannuksiltaan yli 500 000 markan öljyntorjuntakaluston yksittäinen hankinta, jonka täysimääräinen korvaaminen kunnalle öljysuojarahaston varoista edellyttää alusjätelain 12 §:n 4 momentin, maa-alueiden öljyvahinkolain 5 §:n 4 momentin ja öljysuojarahastosta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan öljysuojarahaston johtokunnan ennakkohyväksyntää, suunnitelmasta on pyydettävä ennakkohyväksyntää ennen sen vahvistamista.

Suunnitelman vahvistaneen viranomaisen on lähetettävä vahvistettu suunnitelma tiedoksi öljysuojarahaston johtokunnalle ja asianomaiselle lääninhallitukselle. Vesi-ja ympäristöpiirin on lähetettävä vahvistamansa suunnitelma tiedoksi myös vesi- ja ympäristöhallitukselle.

5 §
Suunnitelman tarkistaminen

Kunnan on tarkistettava 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman momentin 4 kohdassa tarkoitettu käyttökustannuksia koskeva osa ja momentin 5 kohdassa tarkoitettu hankintakustannuksia koskeva osa vähintään joka neljäs vuosi. Tarkistuksen johdosta suunnitelmaan tehtävät muutokset käsitellään noudattaen soveltuvin osin, mitä edellä säädetään suunnitelmasta ja sen käsittelystä.

Kunnan öljyvahinkojen torjuntaviranomaisen tulee huolehtia siitä, että 2 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettu torjunnan järjestämistä koskeva suunnitelman osa korjataan määräajoin vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Suunnitelman muutosta ei tältä osin alisteta vahvistettavaksi, vaan torjuntaviranomaisen tulee lähettää se tiedoksi vesi- ja ympäristöpiirille ja lääninhallitukselle.

3 luku

Alusöljyvahinkojen torjuntaa koskevat erityisssäännökset

6 §
Alusöljyvahinkojen torjunnan yhteistoiminta- suunnitelma

Alusjätelain 31 §:n 2 momentissa tarkoitettu yhteistoimintasuunnitelma laaditaan alusjätelain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettujen alusöljyvahinkojen varalta kutakin rannikon ja Saimaan syväväylän alueen lääniä varten, jolleivat lääninhallitukset ole sopineet yhteisen suunnitelman laatimisesta.

Asianomainen vesi- ja ympäristöpiiri laatii alusöljyvahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman asianomaisen lääninhallituksen johdolla ja yhteistyössä alueella toimivien alusjätelain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen viranomaisten kanssa. Vesi- ja ympäristöhallituksen tulee osallistua suunnitelman laadintaan siltä osin kuin kysymys on niistä alusöljyvahingoista, joiden torjunnan suorittamisesta se alusjätelain 19 §:n 1 momentin mukaan määrää.

Lääninhallituksen tulee lähettää yhteistoimintasuunnitelma vesi- ja ympäristöhallitukselle. Tämän tulee hankkia siitä tarpeelliset lausunnot ja lähettää suunnitelma ympäristöministeriölle vahvistettavaksi ja liittää siihen oma lausuntonsa suunnitelmasta.

7 §
Yhteistoimintasuunnitelman sisältö

Alusöljyvahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmassa on oltava:

1) tiedot niistä valtion öljyntorjuntaviranomaisten, alusjätelain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen virka-apuviranomaisten, kuntien öljyntorjuntaviranomaisten ja alusjätelain 14 §:ssä tarkoitettujen satamien, laitosten ja telakoiden henkilöstöön kuuluvista sekä vapaaehtoisista, jotka läänin alueella ovat käytettävissä alusöljyvahinkojen torjuntaan;

2) tiedot alusöljyvahinkojen torjuntaan läänin alueella käytettävissä olevasta valtion, kuntien ja laitosten öljyntorjuntakalustosta, -tarvikkeista ja -kemikaaleista, kuljetus- ja venekalustosta, viestintävälineistä, työkoneista, huoltotarvikkeista ja niiden sijainnista sekä suunnitelma tarvittavista öljyntorjuntakaluston ja -tarvikkeiden siirroista muiden läänien alueelta sekä esitys tarvittavista lisähankinnoista;

3) suunnitelma alusöljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta, torjuntayksiköiden muodostamisesta, miehittämisestä, varustamisesta ja huoltamisesta, hälytys- ja viestijärjestelmistä, selvitys torjuntayksiköiden hälytysvalmiudesta ja liikkeellelähtöjärjestyksestä sekä selvitys torjuntatöiden johtamisesta torjuntatöiden alussa ennen kuin alusjätelain 19 §:n mukainen torjuntatöiden johtaja ottaa johtovastuun;

4) suunnitelma harjoitusten ja koulutusten järjestämisestä alusöljyvahinkojen torjuntaan osallistuville;

5) suunnitelma jälkitorjunnan ja öljyvahingon torjunnassa syntyvän öljyisen jätteen käsittelyn järjestämisestä;

6) suunnitelma näytteenoton ja tutkimusten järjestämisestä öljyn ja öljyntorjunnan aiheuttamien vahinkojen ja ympäristövaikutusten selvittämiseksi sekä katselmuslautakunnan asettamisesta;

7) tiedot toiminnoista ja seikoista, jotka aiheuttavat läänin alueella erityistä alusöljyvahingon vaaraa; sekä

8) tiedot toiminnoista ja alueista, joiden suojelu on läänin alueella erityisesti otettava huomioon öljyvahinkojen torjunnassa.

Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet alusöljyvahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman laatimisesta.

8 §
Kansainvälisen virka-avun antaminen

Vesi- ja ympäristöhallituksen tulee yhteistyössä alusjätelain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen virka-apuviranomaisten kanssa laatia tarpeelliset suunnitelmat öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä niillä kansainvälisillä merialueilla, joilla öljyntorjuntavastuu Suomen tekemien kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluu suomalaisille öljyvahinkojen torjuntaviranomaisille, sekä virka-avun antamisesta sopimusten mukaisesti muun sopimusvaltion öljyvahinkojen torjuntaviranomaiselle.

9 §
Öljyntorjuntakemikaalit

Vesi- ja ympäristöhallitus päättää alusjätelain 11 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 20 §:ssä tarkoitetun öljypitoisen seoksen tai vaarallisen nestemäisen aineen (öljyntorjuntakemikaali) käytöstä alusöljyvahingon torjunnassa. Ennen kuin vesi- ja ympäristöhallitus päättää öljyntorjuntakemikaalin käytöstä, sen on varmistuttava, että:

1) torjuntaan käytetään sellaista kemikaalia, jonka käyttökelpoisuus on ennalta tarkastettu ja jonka käytöstä ei aiheudu ilmeistä vesien pilaantumisen vaaraa eikä muuta haittaa ihmisen terveydelle tai ympäristölle; sekä

2) öljyntorjuntakemikaali on kyseisen öljyvahingon torjunnassa huomattavasti muita torjuntamenetelmiä parempi eikä öljyntorjuntakemikaalin käytöstä aiheudu 1 kohdassa tarkoitettua vaaraa tai haittaa.

Ympäristöministeriö antaa tarkemmat määräykset öljyntorjuntakemikaalien tarkastuksesta ja käytöstä.

10 §
Selostus alusöljyvahingon torjunnasta

Asianomaisen öljyvahinkojen torjuntaviranomaisen on laadittava tapahtuneesta alusöljyvahingosta ja sen torjunnasta selostus, joka on lähetettävä tiedoksi vesi- ja ympäristöhallitukselle, vesi- ja ympäristöpiirille ja öljysuojarahaston johtokunnalle.

Vesi- ja ympäristöhallitus antaa tarkemmat ohjeet selostuksen laatimisesta.

4 luku

Maa-alueiden öljyvahinkojen torjuntaa koskevat erityissäännökset

11 §
Öljyvaraston perustorjuntavalmius

Maa-alueiden öljyvahinkolain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu öljyn varastoija on velvollinen pitämään varastoalueella paikallisten olosuhteiden vaatiman määrän torjuntaan soveltuvaa imeytys- tai muuta vastaavaa ainetta sekä vahingon torjuntaan tarvittavia työkaluja ja varusteita. Jos varastoalue sijaitsee siten, että sieltä voi öljyvuodon yhteydessä joutua öljyä vesistöön, on varastoalueella oltava niin paljon öljypuomia, että sen avulla voidaan estää öljyn leviäminen vesistössä.

Tässä pykälässä tarkoitetun varaston omistajan on huolehdittava siitä, että varaston henkilökunta on perehtynyt öljyvahinkojen hälytysjärjestelmään ja että henkilökunnan tiedossa ovat ne paikat, jotka kunnan viranomainen on hyväksynyt öljypitoisen seoksen, jäteöljyn ja öljyisen jätteen keräys- ja hävityspaikoiksi.

12 §
Suuren öljyvaraston torjuntavalmius

Jos öljyn määrä on samalla varastoalueella miljoona litraa tai sitä suurempi, varastoijalla tulee lisäksi olla omaa varastoaluettaan varten suunnitelma öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi torjuntatyöstä vastaava henkilö, henkilöstö, joka on perehtynyt öljyvahinkojen torjuntaan, ja mistä tämä henkilöstö on saatavissa, torjuntakalusto ja tarvikkeet sekä tarvittaessa paikka, johon vahinkotapauksessa kiireellisesti poistettavaa öljyä voidaan väliaikaisesti sijoittaa. Suunnitelma torjunnan järjestämisestä on viivytyksettä saatettava vesi- ja ympäristöpiirin ja kunnan öljyntorjuntaviranomaisen tietoon.

13 §
Erityinen torjuntavalmius

Jos varaston sijainti, suuruus, toiminnan luonne tai säiliöiden sijoitus ja suojaus on sellainen, että varastoinnista aiheutuu huomattavan suuri öljyvahingon vaara, varaston omistaja on velvollinen vesi- ja ympäristöpiirin määräyksestä ylläpitämään 11 ja 12 §:ssä säädettyä tehokkaampaa öljyvahinkojen torjuntavalmiutta.

14 §
Luettelo tärkeillä pohjavesialueilla olevista öljysäiliöistä

Tärkeillä pohjavesialueilla olevista alle 100 000 litran polttoöljysäiliöistä on kunnan pidettävä erillistä luetteloa. Luettelossa tapahtuneet muutokset on vuosittain ilmoitettava vesi- ja ympäristöpiirille.

15 §
Luettelo valtion torjuntakalustosta

Vesi- ja ympäristöpiirin on pidettävä luetteloa sellaisista sen toimialueella öljyvahinkojen torjuntaan käytettävissä olevista valtion viranomaisten hallintaan tai käyttöön kuuluvista kalustosta ja tarvikkeista, jotka eivät sisälly kuntien torjuntasuunnitelmiin.

5 luku

Erinäiset säännökset

16 §
Aluksen valmiussuunnitelma öljyvahingon varalta

Suomalaisella öljysäiliöaluksella ja muulla aluksella tulee olla valmiussuunnitelma öljyvahingon varalta sen mukaisesti, kuin siitä säädetään aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetussa asetuksessa (635/93).

17 §
Alusöljyvahingosta ilmoittaminen

Aluksen päällikön on ilmoitettava aluksesta aiheutuneesta öljypäästöstä taikka aluksen havaitsemasta öljyvahingosta tai sen vaarasta siten, kuin siitä säädetään aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetussa asetuksessa.

18 §
Tarkemmat määräykset

Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa ympäristöministeriö.

6 luku

Voimaantulo

19 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännös

Tämä asetus tulee voimaan 6 päivänä heinäkuuta 1993.

Tällä asetuksella kumotaan maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 20 päivänä joulukuuta 1974 annettu asetus (977/74) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Vesi- ja ympäristöhallituksen 2 momentissa kumotun asetuksen nojalla antamia ohjeita kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmasta ja öljyvahingon torjuntaa koskevasta selostuksesta noudatetaan kuitenkin edelleen, kunnes ne on korvattu tämän asetuksen nojalla annettavilla ohjeilla.

Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Pirjo Rusanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.