361/1993

Annettu Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 1993

Laki liikennevakuutuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 2 §:n 1 kohta, sellaisena kuin se on 5 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (898/74),

muutetaan 5 §, 6 §:n 1 momentti, 9 §:n 1 momentti, 10 §, 11 §:n 1 momentti, 15 §, 16 §:n 1 momentti, 17-19 ja 21 §,

sellaisina kuin niistä ovat 5 § muutettuna 22 päivänä maaliskuuta 1968 ja 31 päivänä toukokuuta 1974 annetuilla laeilla (167/68 ja 421/74), 6 §:n 1 momentti viimeksi mainitussa laissa, 9 §:n 1 momentti 2 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (255/82), 10 § osittain muutettuna 23 päivänä heinäkuuta 1982 annetulla lailla (561/82), 15 § muutettuna mainitulla 22 päivänä maaliskuuta 1968 annetulla lailla ja 23 päivänä kesäkuuta 1977 annetulla lailla (499/77), 19 § 8 päivänä kesäkuuta 1964 annetussa laissa (310/64) ja 21 § osittain muutettuna 23 päivänä joulukuuta 1964 annetulla lailla (638/64), sekä

lisätään lain 1 §:ään uusi 2-5 momentti, 9 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 2 päivänä huhtikuuta 1982 annetulla lailla, uusi 3 momentti, 11 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, sekä lain 4 lukuun uusi 17 a, 18 a ja 19 a § seuraavasti:

1 §

Sellaisen moottoriajoneuvon, jonka pysyvä kotipaikka on muualla kuin Suomessa, liikennevakuutuksen perusteella ei korvata tämän lain mukaan kuljettajan tai omistajan henkilövahinkoa, ellei 15 §:stä muuta johdu.

Tämän lain mukaan korvataan myös Suomessa liikennevakuutettavan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä muualla Euroopan talousalueella aiheutunut liikennevahinko, jollei vahingon tapahtumamaassa voimassa oleva liikennevahingon korvaamista koskeva lainsäädäntö edellytä tätä parempaa vakuutusturvaa. Vastaavasti korvataan myös sellainen liikennevahinko, joka on sattunut läpikuljettavalla alueella välittömällä matkalla Euroopan talousalueen jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon.

Jos liikennevahingon on Suomessa aiheuttanut sellainen ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on muussa Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa, voidaan vahinko korvata tämän jäsenvaltion lain mukaan, jos sen edellyttämä vakuutusturva on Suomen lainsäädäntöä parempi.

Vastavuoroisuuden perusteella voidaan asetuksella säätää, että tietyssä valtiossa aiheutunut liikennevahinko korvataan tämän lain mukaan.

5 §

Vahinkoa ei korvata moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, kun se on kohdistunut:

1) kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen kestäessä tämän moottoriajoneuvon ollessa liikkumattomana ajoneuvon omistajaan, kuljettajaan tai muuhun henkilöön, joka suorittaa tässä tarkoitettua työtä;

2) kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen kestäessä sen kohteena olevaan omaisuuteen taikka tähän toimintaan osalliseen toiseen moottoriajoneuvoon;

3) liikenneväylällä valvonnatta olleeseen muuhun eläimeen kuin poroon, ellei ajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja ole tahallisesti tai tuottamuksellaan aiheuttanut vahinkoa; tai

4) tässä moottoriajoneuvossa olleeseen omaisuuteen taikka ajoneuvon omistajan tai kuljettajan muuhunkaan omaisuuteen; siitä korvataan kuitenkin matkustajan yllä tai mukana olleiden pukimien tai muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden vahingoittuminen.

6 §

Liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/74) 5 luvun 2-5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Korvausta kivusta ja särystä ei kuitenkaan anneta, jos vamma on ollut vähäinen, eikä vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:ää sovelleta 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.


9 §

Omaisuuteen kohdistuneesta yhdestä liikennevahingosta tai välittömästi toinen toiseensa liittyvästä useammasta liikennevahingosta yhteensä suoritetaan korvausta enintään 20 000 000 markkaa kutakin vahingosta vastuussa olevaa liikennevakuutusta kohden.


Tässä pykälässä säädettyä markkamäärää voidaan asetuksella muuttaa yleisessä hintatasossa tapahtunutta kehitystä vastaavasti.

10 §

Jos liikennevahingon sattuessa ajoneuvoa varten ei ollut säädettyä vakuutusta tai jos ei ole saatu selville, mikä ajoneuvo vahingon on aiheuttanut, vahingosta vastaa liikennevakuutuskeskus niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen. Tuntemattoman ajoneuvon aiheuttaman vahingon korvaa liikennevakuutuskeskus kuitenkin vain, jos se on henkilövahinko tai sen yhteydessä käsittää asianomaisen yllä tai mukana olleiden pukimien tai muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden vahingoittumisen taikka on kohdistunut kavio- tai sorkkaeläimeen.

Jos vahinko on kohdistunut vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneeseen vahingon aiheuttaneen moottoriajoneuvon omistajaan, ei liikennevakuutuskeskus ole siitä vastuussa. Samoin keskus ei ole vastuussa vahingosta, jos vahinko on kohdistunut vahingon aiheuttaneen ajoneuvon kuljettajaan ja hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei ajoneuvoa varten ollut säädettyä vakuutusta.

Jos joku tieliikenteessä tapahtuneen liikenneonnettomuuden johdosta on joutunut sellaiseen tilaan, että on välttämätöntä heti kuljettaa hänet saamaan hoitoa, on liikennevakuutuskeskus, jos kuljetukseen on käytetty moottoriajoneuvoa, velvollinen suorittamaan korvauksen kuljetuskustannuksista sekä kuljettamisesta johtuneesta moottoriajoneuvon ja vahingoittunutta kuljetuksen yhteydessä auttaneen henkilön vaatteiden vahingoittumisesta ja likaantumisesta. Tämä korvausvelvollisuus ei koske ajoneuvoa kuljetuksen aikana ehkä kohdannutta muuta vahinkoa.

11 §

Tämän lain mukainen korvauskanne on pantava vireille riita-asioista voimassa olevassa järjestyksessä asianomaista vakuutusyhtiötä vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin vahingonkärsinyt sai tiedon vahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö on vahingosta vastuussa. Laillinen tuomioistuin on sen paikkakunnan yleinen alioikeus, jonka alueella vahinko on sattunut tai jossa asianomaisella vakuutusyhtiöllä on Suomessa kotipaikka taikka jonka tuomiopiirissä vahingonkärsineellä on väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka tai yhteisöllä on Suomessa kotipaikka.

Mitä 1 momentissa säädetään vakuutusyhtiön kotipaikasta, sovelletaan vastaavasti ulkomaisen vakuutusyhtiön edustuston sijaintipaikkaan Suomessa ja 19 a §:ssä tarkoitetussa tapauksessa korvausasiamiehen pysyvään koti- tai toimipaikkaan Suomessa.


15 §

Liikenteessä käytettävää moottoriajoneuvoa varten tulee ajoneuvon omistajalla, ei kuitenkaan valtiolla, olla liikennevakuutus 19 tai 19 a §:ssä tarkoitetussa vakuutusyhtiössä, jolla on oikeus tällaisen vakuutusliikkeen harjoittamiseen Suomessa.

Maahan tilapäistä käyttöä varten tuodun moottoriajoneuvon omistajalle antaa liikennevakuutuskeskus siten rajoitetun liikennevakuutuksen, että hänellä ja ajoneuvon kuljettajalla on tämän liikennevakuutuksen perusteella oikeus saada korvausta henkilövahingostaan vain silloin, kun kysymyksessä on Suomessa aiheutunut liikennevahinko. Jos keskus muutoin on sitoutunut tämän lain mukaan vastaamaan sellaisen ajoneuvon aiheuttamasta liikennevahingosta, on sitoumuksessa tarkoitettu omistaja vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta.

Vastavuoroisuuden perusteella voidaan asetuksella säätää, että 2 momentissa tarkoitettu ajoneuvon omistajan ja kuljettajan oikeus saada korvausta henkilövahingostaan koskee myös tietystä valtiosta olevan moottoriajoneuvon liikennevakuutusta.

16 §

Moottoriajoneuvon omistaja, jolla ei ole ollut liikennevakuutusta ajoneuvoa varten, vaikka hänellä olisi pitänyt se olla, on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan liikennevakuutuskeskukselle sen kussakin tapauksessa erikseen määräämän enintään nelinkertaista tai, jos liikennevahinko on sattunut, enintään kymmenkertaista vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen. Omistajan on vastaavasti suoritettava liikennevakuutusyhtiölle sen määräämä hyvike, jos ajoneuvoa on yhtiölle etukäteen tehdyn kirjallisen ilmoituksen vastaisesti käytetty liikenteessä sinä aikana, jona ajoneuvo on ilmoitettu pidettävän poissa liikenteestä. Hyvike määrätään koko ilmoitetulta seisonta-ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu. Edellä tässä pykälässä tarkoitettu hyvike on täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomiota tai päätöstä.


17 §

Liikennevakuutuskeskus toimii Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä IX mainitun, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaan saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin (72/166/ETY) 1 artiklassa ja sanotussa liitteessä mainitun, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 73/239/ETY ja direktiivin 88/357/ETY muuttamisesta erityisesti moottoriajoneuvojen vastuuvakuutuksen osalta annetun neuvoston direktiivin (90/618/ETY) 6 artiklassa tarkoitettuna kansallisena toimistona ja kansallisena takuurahastona. Kaikkien liikennevakuutustoimintaa Suomessa harjoittavien vakuutusyhtiöiden on kuuluttava liikennevakuutuskeskukseen. Keskus voi myöntää vakuutuksia ja hoitaa korvaustointa siten kuin tässä laissa säädetään.

Liikennevakuutuskeskuksen tämän lain täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä, sen hallinnosta ja vakuutusyhtiöiden velvollisuudesta ja oikeudesta osallistua yhtiön täällä saaman vakuutusmaksutulon mukaisessa suhteessa tai täällä vakuuttamien riskien lukumäärän mukaisessa suhteessa keskuksen menoihin ja tuloihin määrätään keskuksen säännöissä, jotka annetaan asetuksella sen jälkeen, kun keskus on saanut tilaisuuden tehdä siitä ehdotuksen.

Liikennevakuutuskeskus on ensisijaisessa vastuussa vakuuttamattoman, tuntemattoman sekä sellaisen moottoriajoneuvon Suomessa aiheuttamasta liikennevahingosta, jonka pysyvä kotipaikka on muualla kuin Suomessa. Jos vakuutuksenantaja lopulta todetaan korvausvelvolliseksi, keskuksella on oikeus saada tältä takaisin suorittamansa määrä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään vakuutusyhtiön kuulumisesta liikennevakuutuskeskukseen ja osallistumisesta keskuksen menoihin ja tuloihin, sovelletaan vastaavasti vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetussa laissa (1488/92) tarkoitettuun ulkomaiseen ETA-vakuutusyhtiöön, joka ulkomaisesta toimipaikasta käsin harjoittaa Suomessa liikennevakuutusta.

17 a §

Liikennevakuutuskeskuksessa on korvaustoimen yhtenäisyyden edistämiseksi liikennevahinkolautakunta. Lautakunnassa on puheenjohtaja ja neljä jäsentä, jotka valtioneuvosto määrää enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Heidän tulee olla perehtyneitä liikennevahinkoja koskeviin kysymyksiin. Puheenjohtajan ja yhden jäsenen tulee lisäksi olla lakimiehiä. Jäsenistä määrätään kaksi liikennevakuutuskeskuksen, yksi moottoriliikenteen keskusjärjestön ja yksi edustavimman liikenneturvallisuusjärjestön ehdotuksesta. Jäsentä koskevan ehdotuksen tulee sisältää kaksi ehdokasta.

Jos lautakunnan puheenjohtaja tai jäsen eroaa tai kuolee kesken toimikauden, sosiaali- ja terveysministeriö määrää saman viranomaisen tai järjestön ehdotuksesta, kuin puheenjohtaja tai jäsen on määrätty, hänen tilalleen jäljellä olevaksi toimikaudeksi uuden puheenjohtajan tai jäsenen.

18 §

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa liikennevakuutuskeskuksen hakemuksesta liikennevakuutuksessa noudatettavat vakuutusehdot. Lisäksi ministeriö vahvistaa vakuutusyhtiön hakemuksesta vakuutusmaksujen perusteet siten, että vakuutusmaksut vastuuvelan korkotuotolla lisättynä riittävät vakuutusyhtiön toiminnasta aiheutuviin menoihin ja ministeriön määräämässä laajuudessa yhtiön vastuukyvyn ylläpitämiseen sekä että mahdollinen ylitys tai alitus seuraavina vuosina tasoittuu.

Mitä 1 momentissa säädetään vakuutusehtojen ja maksuperusteiden vahvistamisesta, ei sovelleta vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettuja suuria riskejä koskeviin liikennevakuutuksiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä vakuutusmaksujen laskennassa noudatettavasta riskien luokittelusta, vahingottomien vuosien perusteella annettavien vakuutusmaksujen alennusten ja vahinkojen perusteella tapahtuvien vakuutusmaksujen korotusten määräämisestä sekä vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisesta, kattamisesta ja katteen sijoittamisesta. Vakuutusmaksujen laskennassa on lisäksi otettava huomioon, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista suoritettaviin kustannuksiin.

Vakuutusyhtiöiden tulee ministeriön määräämällä tavalla teettää tässä pykälässä säädettyjen tehtävien vaatimia tutkimuksia ja laskelmia.

18 a §

Sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä kohtuullisen maksun sellaisen toiminnan tukemiseen, jolla harkitaan olevan yleistä merkitystä liikenneturvallisuuden edistämiselle. Jokaisen 17 §:n 1 ja 4 momentissa tarkoitetun liikennevakuutustoimintaa Suomessa harjoittavan vakuutusyhtiön on tilitettävä ministeriön määräämä maksu liikennevakuutuskeskukselle, jonka on suoritettava maksu ministeriön määräämällä tavalla liikenneturvallisuuden edistämiseen.

19 §

Liikennevakuutusta voi harjoittaa, jollei muualla laissa toisin säädetä, ainoastaan sellainen vakuutusyhtiölaissa (1062/79) tai ulkomaisten vakuutusyhtiöiden toiminnasta Suomessa annetussa laissa (635/89) tarkoitettu vakuutusyhtiö, jolla on siihen toimilupa.

19 a §

Jos vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetussa laissa tarkoitettu ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö aikoo harjoittaa Suomessa liikennevakuutusta ulkomaisesta toimipaikasta käsin, yhtiön on sen lisäksi, mitä sanotussa laissa säädetään, nimettävä tänne edustaja (korvausasiamies) huolehtimaan korvausvaatimusten käsittelyn ja korvausten maksamisen asianmukaisesta järjestämisestä. Korvausasiamies on valtuutettava edustamaan yhtiötä asioissa, jotka koskevat liikennevahinkojen korvaamista ja liikennevakuutusten voimassaoloa.

Korvausasiamiehellä on oltava Suomessa pysyvä koti- tai toimipaikka. Korvausasiamiehenä ei saa olla vajaavaltainen, konkurssissa oleva, eikä henkilö, joka on määrätty liiketoimintakieltoon.

Yhtiön on ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle korvausasiamiehen nimi ja osoite. Ilmoitukseen on liitettävä korvausasiamiehelle annettu valtakirja sekä selvitys siitä, että yhtiö on liittynyt liikennevakuutuskeskuksen jäseneksi.

21 §

Tämän lain säännökset liikennevahingosta vakuutusyhtiölle syntyvistä velvollisuuksista ja oikeuksista koskevat vastaavasti valtiota ja liikennevakuutuskeskusta.

Jos liikennevakuutuskeskus on suorittanut korvausta 10 §:n 3 momentin nojalla ja jos mainitussa momentissa tarkoitetulla vahingonkärsineellä on oikeus saada vastaava korvaus tämän lain mukaan liikennevahingosta vastuussa olevalta vakuutusyhtiöltä tai valtiolta taikka muun lain nojalla sellaiselta korvausvelvolliselta, joka on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella, siirtyy vahingonkärsineen mainittu oikeus liikennevakuutuskeskukselle.


Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tämä laki ei koske ennen lain voimaantuloa sattuneen liikennevahingon korvaamista.

Mitä muualla laissa säädetään liikennevakuutusyhdistyksestä, sovelletaan vastaavasti liikennevakuutuskeskukseen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 340/92
LiVM 2/93
ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivi (72/166/ETY) (muut. neuvoston direktiivillä72/430/ETY), neuvoston direktiivit (84/5/ETY, 90/232/ETY ja 90/618/ETY)

Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.