Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 46 §:n muuttamisesta ja 19 §:n väliaikaisesta muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain ( 360/68 ) 46 §, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1991 ja 30 päivänä joulukuuta 1992 annetuilla laeilla (1677/91 ja 1539/92) ja
lisätään 19 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä joulukuuta 1981 annetulla lailla (859/81) ja mainitulla 30 päivänä joulukuuta 1992 annetulla lailla, väliaikaisesti uusi 3 momentti seuraavasti:
19 §
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, veronalaiseksi tuloksi ei lueta verovuosilta 1992 ja 1993 toimitettavissa verotuksissa talletuspankin ja luottolaitoksen kirjanpitoa koskevien säännösten ja niiden perusteella annettujen määräysten nojalla tuloksi kirjaamatta jätettyjä maksamatta olevia korkoja saamisista, joiden pääoma on tilinpäätöshetkellä merkitty järjestämättömäksi.
46 §
Talletuspankki sekä luotto- ja eläkelaitos saa vähentää verovuonna tehdyn luottotappiovarauksen, jonka määrä on enintään 0,6 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä; verovuonna ja aikaisemmin tehtyjen purkamattomien luottotappiovarausten yhteismäärä ei saa kuitenkaan ylittää 5 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä. Jos talletuspankki on liikepankkilain (1269/90), säästöpankkilain (1270/90) tai osuuspankkilain (1271/90) nojalla taikka luottolaitos on rahoitustoimintalain (1544/91) nojalla siirtänyt luottotappiovarauksiaan vararahastoon, sen verovuonna ja aikaisemmin tekemien purkamattomien luottotappiovarausten yhteismäärä ei saa ylittää edellä tarkoitettua luottotappiovarausten enimmäismäärää vähennettynä vararahastoon tehdyllä siirrolla.
Jos talletuspankki tai luottolaitos, joka on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla siirtänyt luottotappiovarauksiaan vararahastoon, on siirtänyt verovuoden aikana toiselle samaan konserniin kuuluvalle talletuspankille tai luottolaitokselle luottotappiovarauksen perusteena olevia saamisiaan määrän, joka vastaa vähintään saamiset siirtäneen talletuspankin tai luottolaitoksen saamisten määrää siirtoa seuraavassa tilinpäätöksessä, otetaan edellä tarkoitettu vararahastosiirron määrä huomioon mainittujen talletuspankkien ja luottolaitosten verotuksessa luottotappiovarauksen enimmäismäärää laskettaessa siirrettyjen saamisten sekä niiden saamisten suhteessa, jotka ovat luottotappiovarauksen perusteena saamiset siirtäneen talletuspankin ja luottolaitoksen seuraavassa tilinpäätöksessä. Talletuspankkien tai luottolaitosten sulautuessa otetaan sulautuneen talletuspankin tai luottolaitoksen vararahastoon siirtämien luottotappiovarausten määrä samalla tavalla huomioon luottotappiovarausten enimmäismäärää rajoittavana vastaanottavan talletuspankin tai luottolaitoksen verotuksessa kuin se olisi otettu huomioon sulautuneen talletuspankin tai luottolaitoksen verotuksessa.
Vakuutuslaitos saa vähentää verovuonna tekemänsä luottotappiovarauksen, jos luottotappiovarausten yhteismäärä ei ylitä yhtä prosenttia vakuutuslaitoksen muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten yhteismäärästä tai verovelvollisen toteennäyttämää sitä suurempaa todennäköistä luottotappion vaaraa. Vakuutuslaitoksen vakuutusmaksusaamisten osalta noudatetaan, mitä 17 §:n 2 kohdassa säädetään myyntisaamisten arvonalenemisten vähentämisestä verotuksessa.
Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavan vakuutuslaitoksen muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten perusteella saadaan tehdä 1 momentissa tarkoitettu luottotappiovaraus. Tässä tarkoitettu vakuutuslaitos saa lisäksi vähentää verovuonna vakuutusmaksusaamisten perusteella tekemänsä luottotappiovarauksen, jos tällaisten luottotappiovarausten yhteismäärä ei ylitä 2 prosenttia vakuutusmaksusaamisten yhteismäärästä tai verovelvollisen toteennäyttämää sitä suurempaa todennäköistä luottotappion vaaraa. Lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavan vakuutuslaitoksen vakuutusmaksusaamisiin ei sovelleta 17 §:n 2 kohdan säännöstä.
Jos luottotappiovarausten tai niiden ja vararahastoon tehdyn siirron yhteismäärä ylittää tässä pykälässä tarkoitetun vähennyskelpoisten luottotappiovarausten enimmäismäärän, luetaan luottotappiovarauksista enimmäismäärän ylittävä osa sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona enimmäismäärä on ylitetty.
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1993.
Tämän lain 19 §:n 3 momentti on voimassa joulukuun 31 päivään 1993. Sitä sovelletaan verovuosilta 1992 ja 1993 toimitettavissa vero-tuksissa. Lain 46 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 19 §:n 3 momentin säännöstä sovelletaan kuitenkin jo verovuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa, jos verovelvollinen esittää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 1993 verotuksen toimittaneelle viranomaiselle sitä koskevan kirjallisen vaatimuksen ja verotuksen oikaisemista varten tarvittavan selvityksen. Oikaisumenettelyssä noudatetaan soveltuvin osin verotuslain 82 §:ssä tarkoitettua veronoikaisua koskevia säännöksiä.
Lain 46 §:n 3 momentissa tarkoitetun vakuutuslaitoksen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen lain nojalla vakuutusmaksusaamisten perusteella vähennyskelpoiseksi hyväksytyt luottotappiovaraukset sekä se osa muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten perusteella vähennyskelpoiseksi hyväksytyistä luottotappiovarauksista, joka ylittää 46 §:n 3 momentin nojalla vähennyskelpoiseksi hyväksyttävän määrän, luetaan verovuoden 1993 veronalaiseksi tuloksi. Tässä tarkoitetulla vakuutuslaitoksella on oikeus verovuoden 1993 verotuksessa vähentää siirtymävaraus, jonka enimmäismäärä on tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti verovuoden 1993 päättyessä olevien muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten perusteella laskettu vähennyskelpoisten luottotappiovarausten enimmäismäärä vähennettynä verovuonna 1993 vähennyskelpoiseksi hyväksyttävällä luottotappiovarausten määrällä. Siirtymävarauksen määrä on kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa vastaavien saamisten perusteella vähennyskelpoiseksi hyväksytty luottotappiovarausten määrä vähennettynä tämän lain nojalla vähennyskelpoiseksi hyväksyttävällä luottotappiovarausten määrällä.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 46 §:n 4 momentissa tarkoitetun takauslaitoksen verotuksessa vähennyskelpoisiksi hyväksytyt luottotappiovaraukset luetaan verovuoden 1993 veronalaiseksi tuloksi. Tässä tarkoitetulla takauslaitoksella on oikeus verovuoden 1993 verotuksessa vähentää siirtymävaraus, jonka enimmäismäärä on tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 46 §:n 4 momentin säännöksen mukaisesti verovuoden 1993 päättyessä olevien takausvastuiden perusteella laskettu vähennyskelpoisten luottotappiovarausten määrä. Siirtymävarauksen määrä on kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa vähennyskelpoiseksi hyväksytty vastaavan luottotappiovarauksen määrä.
VaVM 93/92
Helsingissä 5 päivänä helmikuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOValtiovarainministeri Iiro Viinanen