Laki tavaramerkkilain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 10 päivänä tammikuuta 1964 annetun tavaramerkkilain ( 7/64 ) 13 §:n 2 ja 3 momentti sekä
muutetaan 1 §, 2 §:n 1 ja 2 momentti, 3 §:n 1 momentti, 6 §:n 2 momentti, 8 ja 26 §, 29 §:n 1 momentti, 31 §:n 2 momentti, 34 §:n 1 momentti ja 9 luvun otsikko, näistä 3 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 16 päivänä joulukuuta 1983 annetussa laissa (996/83), sekä
lisätään 17 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 16 päivänä joulukuuta 1983 annetussa laissa, uusi 2 momentti, lakiin uusi 6 a luku ja 50 a § seuraavasti:
1 §
Tämän lain mukaisella rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin erityiseksi tunnusmerkiksi myytäviksi tarjottavien tai muutoin elinkeinotoiminnassa liikkeeseen laskettavien tavaroiden erottamiseksi toisten tavaroista.
Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto.
Mitä tässä laissa säädetään tavaroista, on vastaavasti voimassa palveluista.
2 §
Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiäkin, kun merkki on tullut vakiintuneeksi.
Vakiinnuttamisella voidaan saada yksinoikeus myös muuhun kuin 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun elinkeinotoiminnassa käytettävään erityiseen tavaran tunnusmerkkiin.
3 §
Jokainen saa elinkeinotoiminnassa käyttää sukunimeään, osoitettaan tai toiminimeään tavaroittensa tunnusmerkkinä, jollei sen käyttö ole omiaan aiheuttamaan sekaannusvaaraa toisen jo suojattuun tavaramerkkiin tai sellaiseen nimeen, osoitteeseen tai toiminimeen, jota toinen jo oikeutetusti käyttää elinkeinotoiminnassaan.
6 §
Tunnusmerkkien sekoitettavuuteen voidaan kuitenkin 1 momentin estämättä vedota sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu tässä maassa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle.
8 §
Vaikka rekisteröity tavaramerkki, jota on käytetty tässä maassa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan, on sekoitettavissa aikaisempaan rekisteröityyn tai vakiintuneeseen merkkiin, myöhemmän merkin käyttämistä ei saa kieltää, jos rekisteröintiä on haettu vilpittömässä mielessä ja aikaisemman merkin haltija on ollut tietoinen merkin käytöstä sanotun ajan.
17 §
Hakemusta tehtäessä on suoritettava hakemusmaksu. Hakemus katsotaan tehdyksi vasta, kun maksu on suoritettu.
26 §
Yksinoikeus tavaramerkkiin menetetään:
jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua ilmeisesti on menettänyt kykynsä erottaa merkin haltijan tavarat muiden tavaroista; tai
jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua on tullut harhaanjohtavaksi taikka lain, yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaiseksi.
Tavaramerkin rekisteröinti menetetään, jos merkkiä ei ole käytetty viimeisten viiden vuoden aikana eikä haltija osoita siihen hyväksyttävää syytä. Rekisteröinnin menettämistä ei voida kuitenkaan vaatia, jos merkkiä on käytetty viiden vuoden käyttämättömyysjakson päättymisen jälkeen, mutta ennen menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon sellaista merkin käyttöä, joka on tapahtunut menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä edeltäneiden kolmen kuukauden kuluessa, jos käytön valmistelut aloitetaan vasta, kun haltija on tullut tietoiseksi siitä, että menettämistä koskeva vaatimus voidaan tehdä.
Jos rekisteröinnin menettämisperuste koskee vain joitakin niistä tavaroista, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, rekisteröinti menetetään vain näiden tavaroiden osalta.
29 §
Tavaramerkki, joka on rekisteröity vieraassa valtiossa, voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä rekisteröidä Suomessa sellaisena kuin se on rekisteröitynä vieraassa valtiossa, mikäli rekisteröiminen ei ole ristiriidassa 13 tai 14 §:ssä olevien säännösten kanssa tai tavaramerkki ole menettänyt erottamiskykyään.
31 §
Jollei tavaramerkin hakijalla tai rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla ole asianmukaisesti valtuutettua asiamiestä, on rekisteriviranomaisen hakijan tai merkin haltijan viimeksi ilmoitettua osoitetta käyttäen kehotettava tätä tekemään oikaisu määräajassa uhalla, että hakemus katsotaan peruutetuksi tai merkki poistetaan rekisteristä. Jollei rekisteriviranomaisen tiedossa ole hakijan tai merkin haltijan osoitetta, kuulutetaan asiasta tavaramerkkilehdessä.
34 §
Rekisteröidyn tavaramerkin haltija voi, luovuttamatta itse merkkioikeutta, oikeuttaa toisen elinkeinotoiminnassa käyttämään tavaramerkkiä. Käyttölupa voi koskea koko maata tai jotakin sen osaa ja se voi tarkoittaa joko kaikkia rekisteröinnillä suojattuja tavaroita tai osaa niistä. Käyttöluvanhaltijoita voi olla yksi tai useampia. Käyttöluvasta on pyynnöstä tehtävä merkintä tavaramerkkirekisteriin. Rekisteriviranomainen voi kuitenkin evätä merkinnän, jos käyttölupaan perustuva merkin käyttäminen ilmeisesti on omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Kun käyttöluvan näytetään lakanneen, on merkintä poistettava rekisteristä.
6 a lukuTurvaamistoimista maahantuonnin yhteydessä
37 a §
Jos rekisteröidyn tavaramerkin haltija tai se, jolle rekisteröityä tavaramerkkiä koskeva käyttölupa on myönnetty, saattaa todennäköiseksi, että hänellä on perusteltu syy epäillä, että maahan aiotaan tuoda luvatta sellaisia tavaroita, joihin rekisteröidyn tavaramerkin tai siihen myönnetyn käyttöluvan haltijalla on 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu yksinoikeus, tuomioistuin voi noudattaen, jollei tässä luvussa toisin säädetä, oikeudenkäymiskaaren 7 luvun säännöksiä määrätä, että tavarat pidetään toistaiseksi tullivalvonnassa.
Sen lisäksi, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 4 §:ssä säädetään, tässä luvussa tarkoitetusta turvaamistoimesta voi päättää myös se yleinen alioikeus, jonka tuomiopiirin alueella maahantuonti tapahtuu. Jos hakijalla ei ole tiedossa tavaroiden maahantuontipaikkaa, turvaamistoimesta voi päättää myös Helsingin raastuvanoikeus.
37 b §
Jos tuomioistuin suostuu 37 a §:ssä tarkoitettuun hakemukseen, sen on ilmoitettava siitä välittömästi asianomaiselle tulliviranomaiselle, jonka on ryhdyttävä päätöksen edellyttämiin toimenpiteisiin noudattaen soveltuvin osin mitä turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanosta ulosottolain 7 luvussa säädetään. Jos hakijalla ei ole tiedossa tavaroiden maahantuontipaikkaa, on edellä mainittu ilmoitus tehtävä Helsingin piiritullikamarille.
37 c §
Jos 37 a §:ssä tarkoitettuun hakemukseen on suostuttu, hakijan on 10 arkipäivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta tai, jos tavarat tuodaan maahan vasta tiedoksi saamisen jälkeen, tavaroiden tullivalvontaan määräämisestä pantava pääasiaa koskeva kanne vireille 42 §:ssä tarkoitetussa toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai samassa ajassa pyydettävä 37 a §:ssä tarkoitetun toimenpiteen jatkamista uhalla, että tavarat muutoin vapautetaan tullivalvonnasta.
37 d §
Tuomioistuin voi päättää siitä, että hakijalla ja maahantuojalla on oikeus tarkastaa toimenpiteen kohteena olevaa tavaraa siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vaatimusten yksilöimiseksi.
9 lukuKuuluttamisesta, tiedoksiannosta ja valituksesta
50 a §
Jos päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta tavaramerkkilehdessä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1993.
Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin sovelletaan tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta sellaisia rekisteröintihakemuksia, joista rekisteriviranomainen on tavaramerkkilain 20 §:n mukaisesti jo kuuluttanut. Tällaiset rekisteröintihakemukset käsitellään ja ratkaistaan aikaisemman lain mukaan.
Oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetun lain (1065/91) ja samana päivänä ulosottolain muuttamisesta annetun lain (1066/91) säännöksiä sovelletaan 6 a luvussa tarkoitettujen asioiden osalta jo tämän lain voimaantuloajankohdasta alkaen.
TaVM 57/92
Helsingissä 25 päivänä tammikuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOKauppa- ja teollisuusministeri Pekka Tuomisto