809/1992

Annettu Helsingissä 21 päivänä elokuuta 1992

Laki eläintautilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/80) 8 §:n 3 momentti,

muutetaan 8 §:n 1 ja 2 momentti, 9 §:n 1 momentti, 10 §, 11 § ja sen edellä oleva väliotsikko, 12 §:n 1 momentti, 13 §, 19 §:n 1 momentti ja 21 §:n 1 momentti sekä

lisätään 2 §:ään uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 12 a, 21 a ja 21 b § seuraavasti:

2 §

Eläimellä tarkoitetaan tässä laissa eläinten lisäksi niiden sukusoluja.

8 §

Jos 5 §:ssä tarkoitettu eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia tai sellaista vakavaa tarttuvaa eläintautia, jota ei esiinny Suomessa, hänen on tarvittaessa tutkittava eläin. Mikäli se taudin toteamiseksi, hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi on tarpeen, hänen on annettujen määräysten ja ohjeiden mukaisesti rajoitettava taikka kiellettävä eläimen, eläimestä saatavien tuotteiden ja eläimestä peräisin olevien jätteiden luovuttaminen, huolehdittava eläimen ja alueen eristämisestä, eläimen kanssa kosketukseen joutuneiden esineiden ja tavaroiden desinfioinnista tai hävittämisestä sekä eläimen tappamisesta taikka ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Milloin muu kuin 1 momentissa tarkoitettu eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia tai sellaista vakavaa tarttuvaa eläintautia, jota ei esiinny Suomessa, hänen on ilmoitettava asiasta 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille ja, jos kysymyksessä on helposti leviävä tai vaarallinen eläintauti, viipymättä suoritettava taudin leviämisen estämiseksi tarpeelliset toimenpiteet, kunnes 5 §:ssä tarkoitettu eläinlääkäri on ottanut asian hoitoonsa.


9 §

Jos eläimen omistaja tai haltija epäilee eläimen kuolleen tai sairastuneen 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuun eläintautiin taikka sellaiseen vakavaan tarttuvaan eläintautiin, jota ei esiinny Suomessa, hänen on mahdollisuuksien mukaan eristettävä eläin, ilmoitettava asiasta 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille sekä ryhdyttävä tämän määräyksestä taudin leviämisen estämiseksi ja taudin hävittämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.


10 §

Milloin se on tarpeen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläintaudin tai sellaisen vakavan tarttuvan eläintaudin, jota ei esiinny Suomessa, leviämisen estämiseksi, 5 §:ssä tarkoitetun eläinlääkärin on tiedotettava tällaisen taudin esiintymisestä ja varotoimenpiteistä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämällä tavalla.

Eläintautien ennalta ehkäiseminen ja leviämisen estäminen sekä tautitilanteen selvittäminen
11 §

Eläimelle käytettävien rokotteiden, seerumeiden ja niihin verrattavien valmisteiden tulee olla maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston hyväksymiä sekä niiden myynti ja käyttö on sallittua vain eläinlääkintöosaston luvalla.

Eläinlääkintöosasto voi määrätä, että 1 momentissa tarkoitettujen rokotteiden, seerumeiden ja niihin verrattavien valmisteiden valmistus, hallussapito ja jakelu on sallittua vain eläinlääkintöosaston luvalla.

12 §

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi eläintautien ennalta ehkäisemiseksi ja leviämisen estämiseksi sekä tautitilanteen selvittämiseksi:

1) määrätä eläimet tutkittaviksi, rokotettaviksi tai muutoin käsiteltäviksi taikka merkittäviksi tunnistamista varten;

2) antaa määräyksiä siitä, mitä eläintenpidossa on noudatettava;

3) määrätä, että eläimen omistaja tai haltija on velvollinen pitämään luetteloa omistamistaan tai hallussaan olevista eläimistä sekä antamaan 5 §:ssä mainituille viranomaisille tämän lain toimeenpanoa ja valvontaa varten tarpeelliset tiedot;

4) määrätä, että eläinten kauppaan, välitykseen ja kuljetukseen osallistuvat henkilöt ovat velvollisia pitämään luetteloa kuljettamistaan, ostamistaan ja luovuttamistaan eläimistä sekä antamaan 5 §:ssä mainituille viranomaisille tämän lain toimeenpanoa ja valvontaa varten tarpeelliset tiedot;

5) määrätä, mitä eläinkaupassa ja -välityksessä sekä niiden järjestämisessä on noudatettava;

6) antaa määräyksiä siitä, mitä eläinnäyttelyissä ja -kilpailuissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa on noudatettava;

7) antaa määräyksiä eläinten lannan ja virtsan säilyttämisestä, käsittelystä ja käytöstä;

8) antaa määräyksiä sellaisten henkilöiden, jotka työnsä tai tehtävänsä vuoksi joutuvat käymään eläinten pitopaikoissa, varusteiden ja välineiden käytöstä sekä desinfioinnista;

9) kieltää henkilöitä käymästä eläinten pitopaikoissa tai rajoittaa näitä käyntejä;

10) antaa määräyksiä maidonjalostamoiden, teurastamoiden, lihantarkastamoiden, lihanjalostustehtaiden, lihavalmistelaitosten, lihan käsittelylaitosten, rehukeittiöiden ja destruktiolaitosten sekä muiden eläimistä saatavia tuotteita tai eläimistä peräisin olevia jätteitä käsittelevien laitosten toiminnan järjestämisestä;

11) kieltää sellainen kuolleiden eläinten ja niiden osien sekä niistä peräisin olevien jätteiden käyttö, johon liittyy eläintautien leviämisen vaaraa, taikka antaa määräyksiä niiden käytöstä;

12) kieltää eläimistä peräisin olevien ruuanjätteiden luovuttaminen ja käyttäminen eläinten rehuksi tai antaa määräyksiä niiden luovuttamisesta ja käytöstä;

13) määrätä, että eläinten kauppaa ja välitystä harjoittavien eläintenpitoyksiköiden ja muiden vastaavien laitosten sekä eläimistä peräisin olevia jätteitä käsittelevien laitosten tulee olla eläinlääkintöosaston tai sen määräämän viranomaisen hyväksymiä tai rekisteröimiä ja säännöllisen valvonnan alaisia; sekä

14) antaa määräyksiä 13 kohdassa mainittujen eläintenpitoyksiköiden ja laitosten hyväksymisestä, rekisteröinnistä sekä valvonnan järjestämisestä.


12 a §

Tämän lain toimeenpanoa ja valvontaa varten 5 §:ssä tarkoitetulla eläinlääkärillä on oikeus päästä niihin tiloihin, joissa eläimiä pidetään sekä ottaa tarvittavia näytteitä.

Eläimen omistaja ja haltija on velvollinen avustamaan eläinlääkäriä näytteiden ottamisessa sekä varaamaan asianmukaiset eläinten käsittelytilat näytteenottoa varten.

13 §

Asetuksella voidaan säätää eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden ja eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintauteja mahdollisesti levittävien muiden esineiden ja tavaroiden luovutuksesta, kuljetuksesta, maastaviennistä, maahantuonnista ja kauttakuljetuksesta.

19 §

Edellä 17 ja 18 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on eläimestä ja omaisuudesta suoritettava käyvän arvon mukainen täysi korvaus. Milloin eläintä ei ole tapettu viranomaisen määräyksestä, vaan omistajan hakemuksesta, suoritetaan korvauksena kuitenkin enintään kolme neljäsosaa eläimen käyvästä arvosta vähennettynä teurasarvolla tai jäännöskäyttöarvolla.


21 §

Tässä laissa tarkoitettuja korvauksia on haettava maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosastolta, joka päättää niiden myöntämisestä. Korvauksia on haettava vuoden kuluessa siitä, kun tässä laissa tarkoitettuihin korvauksiin oikeutettuihin toimenpiteisiin on ryhdytty.


21 a §

Jos korvauksen hakijan oikeus korvaukseen on ilmeinen, maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi suorittaa hakijalle ennakkokorvausta.

Jos korvaukseen oikeutetulle havaitaan maksetun ennakkokorvauksena enemmän kuin mihin hänellä on oikeus, hän on velvollinen palauttamaan liikaa saamansa määrän kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon lopullisesta korvauksesta.

Liikaa maksetun ennakkokorvauksen perimisestä on voimassa, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

21 b §

Korvaus määrätään kokonaan tai osaksi maksettavaksi takaisin, jos sen saaja on korvausta hakiessaan antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä ja menettelyllä on ollut vaikutusta korvauksen myöntämiseen.

Joka tahallaan tai tuottamuksellisesti on aiheuttanut tässä laissa tarkoitetun taudin leviämisen toisen henkilön omistamiin eläimiin, velvoitetaan kokonaan tai osaksi korvaamaan valtiolle valtion varoista edellä mainitun taudin vuoksi tämän lain perusteella maksetut kustannukset ja korvaukset.

Kustannusten ja korvausten perimisestä on voimassa, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1992.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

HE 36/92
MmVM 6/92

Helsingissä 21 päivänä elokuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Ole Norrback

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.