211/1992

Annettu Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 1992

Valtion maksuperusteasetus

Valtiovarainministerin esittelystä säädetään 21 päivänä helmikuuta 1992 annetun valtion maksuperustelain (150/92) 12 §:n nojalla:

Suoritteen omakustannusarvo
1 §

Suoritteen omakustannusarvoon eli suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kokonaiskustannuksiin luetaan suoritteen tuottamisesta aiheutuvien erilliskustannusten lisäksi suoritteen tuottamisen aiheuttama osuus hallinto-, toimitila- ja pääomakustannuksista sekä muista valtion viranomaisen yhteiskustannuksista. Mikäli suoritteen tuottamiseen osallistuu myös muita valtion viranomaisia, luetaan myös näille aiheutuvat edellä mainitut kustannukset suoritteen tuottamisesta aiheutuviin kokonaiskustannuksiin.

Suoritteen omakustannusarvon laskemisesta voi valtiokonttori antaa tarkempia ohjeita.

Julkisoikeudellisten suoritteiden maksujen perintä
2 §

Maksut on perittävä suoritteen tilauksen yhteydessä, suoritetta luovutettaessa tai välittömästi suoritteen tuottamisen jälkeen tapahtuvana laskutuksena.

3 §

Maksu on suoritettava 14 päivän kuluessa siitä, kun lasku on toimitettu suoritteen tilaajalle tai suoritteen vastaanottajalle. Postitse lähetetty lasku katsotaan toimitetuksi tilaajalle tai vastaanottajalle seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun lasku on annettu postin kuljetettavaksi.

Kun kysymyksessä on maksun periminen ulkomailta, tulee maksu vaatia suoritettavaksi olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman pian laskun toimittamisen jälkeen.

Jollei valtiolle perittävää maksua suoriteta viimeistään eräpäivänä, on viranomaisen ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin maksun saamiseksi. Maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä 30 markan suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.

4 §

Valtion viranomaisen on maksun perinnässä otettava huomioon perimisestä valtiolle aiheutuvat kustannukset ja perimisen todennäköinen onnistuminen. Viranomainen voi tarvittaessa valtion kokonaisetu huomioon ottaen luopua vähäisen maksun perimisestä.

5 §

Viranomainen voi myöntää maksuaikaa. Maksuaikaa ei yleensä tule myöntää yli vuodeksi. Maksuajasta ja sen ehdoista on sovittava kirjallisesti. Maksuajalta peritään 12 prosentin vuotuinen korko.

Viranomainen voi edellyttää maksun suorittamista osittain tai kokonaan ennakkoon taikka vaatia vakuutta. Vakuus voidaan edellyttää myös silloin, kun viranomainen antaa maksuaikaa. Vakuudeksi saadaan pääsääntöisesti hyväksyä vain rahatalletus taikka raha- tai vakuutuslaitoksen antama omavelkainen takaus.

Erinäisiä säännöksiä
6 §

Sen lisäksi mitä valtion maksuperustelain (150/92) 11 §:n 2 momentissa säädetään, noudatetaan lain 7 §:ssä tarkoitettujen suoritteiden saatavien perinnässä korkolakia (633/82).

7 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1992.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 1992

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.