1339/1989

Annettu Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1989

Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/68) 6§:n 1 momentin 1 kohta, 8§:n 12 ja 13 kohta, 28§:n 2 momentti, 30§:n 4 momentti, 41§, 42§:n 2 momentti ja 43§,

sellaisina kuin ne ovat, 6§:n 1 momentin 1 kohta, 28§:n 2 momentti, 41§ ja 42§:n 2 momentti 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (661/89), 8§:n 12 ja 13 kohta 17 päivänä kesäkuuta 1988 annetussa laissa (562/88), 30§:n 4 momentti 21 päivänä tammikuuta 1983 annetussa laissa (71/83) ja 43§ osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, sekä

lisätään 8§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainituilla 14 päivänä heinäkuuta 1989 ja 17 päivänä kesäkuuta 1988 annetuilla laeilla sekä 18 päivänä kesäkuuta 1971, 23 päivänä joulukuuta 1977 ja 21 päivänä marraskuuta 1986 annetuilla laeilla (525/71, 1001/77 ja 824/86), uusi 14 kohta ja lakiin väliaikaisesti uusi 61 a§ seuraavasti:

6 §

Veronalaista tuloa eivät ole:

1) 40 prosenttia käyttöomaisuuteen kuuluvista kiinteistöistä ja arvopapereista saaduista luovutushinnoista tai muista vastikkeista, jos verovelvollinen on omistanut kiinteistön vähintään 10 ja arvopaperin vähintään 5 vuotta, kuitenkin niin, että palautuva, verotuksessa arvopaperin hankintamenosta aikaisemmin 42§:n 1 momentin perusteella hyväksytty poisto samoin kuin 43§:n perusteella osakkeiden hankintamenosta vähennetty määrä ovat veronalaista tuloa 5 vuoden määräajan jälkeenkin,


8 §

Edellä 7§:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:


12) verovelvollisen ja hänen puolisonsa elinkeinotoimintaan liittyvästä työmatkasta aiheutunut elantokustannusten lisäys sen mukaan kuin verohallitus tarkemmin määrää,

13) ydinenergialain (990/87) mukainen ydinjätehuoltomaksu sekä

14) henkilöstörahastolaissa (814/89) tarkoitettu voittopalkkioerä.

28 §

Verovuoden kulua on verovelvollisen sitä vaatiessa lisäksi enintään 25 prosenttia vaihto-omaisuuden siitä hankintamenon osasta, jota ei 1 momentin säännösten perusteella ole katsottu kuluksi. Poiketen siitä mitä edellä on säädetty enimmäisprosenttimääristä, verovuoden kulua on enintään 10 prosenttia

1) muiden arvopapereiden hankintamenosta kuin asunto-osakeyhtiön ja muun sellaisen yhtiön osakkeiden hankintamenosta, jotka oikeuttavat määrätyn huonetilan hallintaan yhtiön omistamassa rakennuksessa, sekä

2) sellaisten vakioitujen optioiden hankintamenosta, jotka koskevat arvopapereita tai arvopapereiden hinnan kehitystä kuvaavan tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavaa suoritusta.


30 §

Menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuotoksi 43§:ssä säädetyin poikkeuksin.

41 §

Luovutetusta sekä tuhoutuneesta, anastetusta tai muusta syystä menetetystä muusta kuin 30 ja 31§:ssä tarkoitetusta kuluvasta käyttöomaisuudesta saadut veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja vähennyskelpoinen poistamatta oleva hankintamenon osa vähennetään sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu tai menetys on todettu, 43§:ssä säädetyin poikkeuksin.

42 §

Maa-alueen, arvopaperin ja muun kulumattoman käyttöomaisuuden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja hankintameno tai sen vähennyskelpoinen osa poistetaan sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut, 43§:ssä säädetyin poikkeuksin.

43 §

Verovelvollisen vaatimuksesta vähennetään 30§:ssä tarkoitettua menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt erä sekä 33§:n 1 momentin 2 kohdassa ja 34, 36, 37, 38 ja 39§:ssä tarkoitetusta käyttöomaisuudesta tai verovelvollisen käytössä olevien toimitilojen hallintaan oikeuttavista osakkeista saatu veronalainen luovutushinta tai muu vastike, poistamatonta hankintamenoa vastaavaa osaa lukuun ottamatta, verovuonna käyttöön otetun kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenosta tai kuntoon saattamisesta johtuneista menoista.

Verovelvollisen vaatimuksesta vähennetään pääasiallisesti verovelvollisen toimitilana käytetystä rakennuksesta tai verovelvollisen toimitilojen hallintaan oikeuttavista osakkeista saatu veronalainen luovutushinta tai muu vastike, poistamatonta hankintamenoa vastaavaa osaa lukuun ottamatta, sellaisten osakkeiden, jotka oikeuttavat verovelvollisen toimitilojen hallintaan, hankinnasta ja tilojen kuntoon saattamisesta aiheutuneista menoista.

Jos verovelvollinen jatkaa elinkeinotoimintaansa ja tekee todennäköiseksi aikovansa hankkia tai korjata kuluvaa käyttöomaisuutta, tuloutetaan 1 momentissa tarkoitetusta määrästä, jota ei ole verovuonna vähennetty 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, kirjanpidossa tehty kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavaraus vähentämällä se viimeistään kolmantena verovuotena käyttöön otetun kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenosta tai kuntoon saattamisesta johtuneista menoista.

Jos verovelvollinen jatkaa elinkeinotoimintaansa ja tekee todennäköiseksi aikovansa hankkia tai korjata käyttöomaisuutta, tuloutetaan 2 momentissa tarkoitetusta määrästä, jota ei ole verovuonna vähennetty 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, kirjanpidossa tehty toimitilan jälleenhankintavaraus vähentämällä se viimeistään kolmantena verovuotena käyttöön otetun 1 tai 2 momentissa tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenosta tai kuntoon saattamisesta johtuneista menoista.

Jos varauksia ei ole edellä tarkoitetulla tavalla käytetty, ne luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jonka aikana ne olisi viimeistään ollut käyttöomaisuuden hankintamenosta vähennettävä. Sen läänin lääninverovirasto, jonka alueella verovelvollisen kotipaikka on, voi kuitenkin myöntää verovelvollisen hakemuksesta erityisistä syistä pidennyksen edellä tarkoitettuun määräaikaan.

61 a §

Yhteisön muulta kuin kotimaiselta yhteisöltä saama osinkotulo ei ole veronalaista tuloa, jos osingon maksavan yhteisön asuinvaltion ja Suomen valtion välillä voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräyksen mukaan toisesta sopimusvaltiosta maksetut osingot ovat Suomen verosta vapaat samoin edellytyksin kuin suomalaisen yhteisön toiselle suomalaiselle yhteisölle maksamat osingot. Edellytyksenä on lisäksi, että osingonsaajan omistamat osakkeet tuottavat vähintään 10 prosentin äänimäärän osinkoa jakavan yhteisön yhteenlasketusta äänimäärästä.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 61 a§ on voimassa vuoden 1991 loppuun. Sitä sovelletaan vuodelta 1990 ja 1991 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 28§:n 2 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa. Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa 28§:n 2 momenttia sovelletaan sellaisena kuin se on 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (661/89). Vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa verovelvollisella on oikeus 28§:n 2 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin edellisenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää edellisen vuoden verotuksessa voimassa olleita suhteellisia enimmäismääriä.

Hallituksen esitys 111/89
Valtiovarainvaliok. miet. 78/89
Suuren valiok. miet. 198/89

Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1989

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Ministeri
Erkki Liikanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.