820/1989

Annettu Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 1989

Laki atomivastuulain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1972 annetun atomivastuulain (484/72) nimike, 1§:n c ja j-l kohta sekä 3§, 4§:n 1 ja 3 momentti, 10§, 13§:n 1 momentti, 15§:n 1 ja 3 momentti, 16§:n 1 momentti, 18§:n 1 momentti ja 32§:n 1 momentti,

näistä 15§:n 3 momentti sellaisena kuin se on 23 päivänä toukokuuta 1986 annetussa laissa (388/86), sekä

lisätään 1§:n 1 momentiin uusi m kohta, 1§:ään uusi 2 momentti ja lakiin uusi 15 a§ seuraavasti:

Ydinvastuulaki
Yleisiä säännöksiä
1 §

Tässä laissa tarkoitetaan:


c) ydinaineella ydinpolttoainetta, lukuunottamatta luonnonuraania ja köyhdytettyä uraania, sekä radioaktiivista tuotetta, ei kuitenkaan radioisotooppeja, joita käytetään tai jotka ovat valmiita käytettäviksi teolliseen, kaupalliseen, maatilataloudelliseen, lääkinnälliseen, tieteelliseen tai opetukselliseen tarkoitukseen;


j) Pariisin yleissopimuksella Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitettua, vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevaa yleissopimusta, joka on muutettu Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla, tai sanottua yleissopimusta muutettuna mainitulla lisäpöytäkirjalla ja Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 allekirjoitetulla muutospöytäkirjalla;

k) lisäyleissopimuksella Brysselissä 31 päivänä tammikuuta 1963 allekirjoitettua ja Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla sekä Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 allekirjoitetulla muutospöytäkirjalla muutettua Pariisin yleissopimuksen lisäyleissopimusta;

l) sopimusvaltiolla valtiota, joka on liittynyt Pariisin yleissopimukseen; sekä

m) erityisnosto-oikeudella Kansainvälisen Valuuttarahaston käyttämää erityisnosto-oikeutta.

Vahingonkorvauksen suuruutta määrättäessä muunnetaan erityisnosto-oikeus Suomen rahaksi sen kurssin mukaan, joka oli voimassa sinä päivänä, jolloin ydintapahtuma sattui, jollei lisäyleissopimukseen kuuluvien valtioiden kesken ole 30-32§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sovittu muuta päivää käytettäväksi muuntamisessa yksittäisen ydintapahtuman osalta. Muunnettaessa erityisnosto-oikeutta Suomen rahaksi on markan arvo määrättävä noudattaen sitä laskutapaa, jota Kansainvälinen Valuuttarahasto noudatti toiminnassaan ja suorituksissaan edellä tarkoitettuna päivänä.

3 §

Valtioneuvosto tai sen määräämä viranomainen voi määrätä, että saman haltijan kahta tai useampaa samalla alueella Suomessa sijaitsevaa ydinlaitosta on pidettävä tätä lakia sovellettaessa yhtenä laitoksena joko sellaisinaan tai yhdessä saman haltijan samalla alueella sijaitsevien muiden tilojen kanssa, joissa säilytetään radioaktiivista ainetta.

4 §

Tämän lain muut säännökset kuin 15§:n 3 momentti ja 15 a§:n 1 momentti eivät koske sellaisen valtion alueella sattuneesta ydintapahtumasta aiheutunutta ydinvahinkoa, joka ei ole sopimusvaltio.


Asetuksella voidaan säätää, että korvausta ei ole Suomessa suoritettava muussa kuin sopimusvaltiossa syntyvästä ydinvahingosta enempää kuin korvausta on mainitun valtion oikeuden mukaan suoritettava Suomessa syntyvästä ydinvahingosta. Asetuksella ei kuitenkaan voida rajoittaa sellaiseen 15 a§:n 2 momentissa tarkoitettuun yleissopimukseen perustuvaa vastuuta, johon Suomi on liittynyt.


10 §

Jos ydinaine, joka tulee Suomessa tai muun sopimusvaltion alueella olevasta ydinlaitoksesta tai joka ennen ydintapahtumaa on ollut 8§:ssä tarkoitetun kuljetuksen kohteena, on aiheuttanut ydinvahingon muissa kuin 6-9§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, on vahingosta vastuussa se laitoksenhaltija, jonka hallinnassa ydinaine oli vahinkotapahtuman sattuessa. Jollei ydinaine silloin ollut minkään laitoksenhaltijan hallinnassa, vahingosta vastaa se laitoksenhaltija, jolla viimeksi on ollut ydinaine hallinnassaan.

Laitoksenhaltija, joka on kirjallisella sopimuksella sitoutunut vastaamaan ydinvahingosta, on 1 momentissa säädetyn estämättä vastuussa vahingosta. Jos ydinaine ennen ydintapahtumaa on kuitenkin ollut kuljetettavana eikä toinen laitoksenhaltija ole ottanut ydinainetta vastaan kuljetuksen keskeydyttyä, on vastuu sillä laitoksenhaltijalla, joka kuljetuksen päättyessä on 7 ja 8§:n mukaan vastuussa kuljetuksen aikana sattuneen ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta.

13 §

Ydinlaitoksen haltija ei ole tämän lain mukaan vastuussa ydinvahingosta, joka on kohdistunut ydinlaitokseen itseensä tai vahinkotapahtuman sattuessa tämän laitoksen alueella olleeseen muuhun valmiiseen tai rakenteilla olevaan ydinlaitokseen tai edellä tarkoitettujen laitosten alueella tuolloin olleeseen omaisuuteen, jota käytettiin tai joka oli tarkoitettu käytettäväksi sellaisten laitosten yhteydessä.


15 §

Tämän lain tai muussa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön korvaussäädösten mukaista korvausta ydinvahingosta ei voida vaatia muulta kuin ydinlaitoksen haltijalta tai tämän vastuun varalta vakuutuksen myöntäneeltä vakuutusyhtiöltä, ellei 15 a§:stä tai 17§:n 2 momentista muuta johdu.


Ydinvahingosta, jota tämän lain korvaussäännökset tai vastaavat muun sopimusvaltion lain säännökset eivät koske, ei saa vaatia korvausta Suomessa, jos ydinvahinko on aiheutunut aluksella tapahtuneen ydinaineiden kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta tai muutoin aluksen käyttämisestä ja jos ydinlaitoksen haltija tai käyttäjä on vastuussa vahingosta sellaisen valtion lain mukaan, joka on liittynyt Wienissä 21 päivänä toukokuuta 1963 tehtyyn yleissopimukseen korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla tai sellaisen muussa vieraassa valtiossa voimassa olevan, korvausvastuuta ydinvahingosta koskevan lainsäädännön mukaan, joka on kaikissa suhteissa vahingonkärsijöiden kannalta yhtä edullinen kuin Pariisin yleissopimus tai edellä tarkoitettu Wienin yleissopimus. Jos näissä tapauksissa ydinlaitoksen haltija tai käyttäjä on vastuussa ydinvahingosta, sovelletaan luonnollisen henkilön vastuusta tämän tahallaan aiheuttamasta ydinvahingosta tässä laissa säädetyn lisäksi, mitä luonnollisen henkilön vastuusta 12§:ssä ja 13§:n 1 momentissa tarkoitetuista ydinvahingoista sekä kuljetusvälineeseen kohdistuneesta vahingosta on tässä laissa säädetty. Soveltamista ei estä se, ettei laitoksen haltija tai käyttäjä vastaa vahingosta sitä koskevan Wienin yleissopimuksen erityissäännöksen tai sellaista erityissäännöstä vastaavan tässä momentissa tarkoitetun vieraan valtion lain perusteella.


15 a §

Mitä 15§:ssä on säädetty, ei sovelleta siltä osin kuin se olisi vastoin Suomen tekemien kansainvälisten sopimusten velvoitteita.

Mitä 15§:n 1 ja 2 momentissa on säädetty vastuusta ydinvahingosta, joka on aiheutunut ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta, tai ydinvahingosta, joka muutoin on syntynyt aluksen tai muun kuljetusvälineen käyttämisestä, ei ole esteenä ilmakuljetuslain (387/86) soveltamiselle. Asetuksella voidaan säätää, että tässä momentissa säädetty koskee myös sopimusvaltion laissa olevaa muuta säännöstä, joka pääasiallisesti vastaa sellaisen yleissopimuksen määräystä, joka on ollut voimassa tai avoimena allekirjoittamista, ratifioimista taikka liittymistä varten 29 päivänä heinäkuuta 1960.

16 §

Sille, joka on ilmakuljetuslain tai vieraan valtion lainsäädännön perusteella taikka 15 a§:n 2 momentissa tarkoitetun yleissopimuksen tai säännöksen perusteella joutunut suorittamaan korvauksen ydinvahingon johdosta, siirtyy vahingonkärsijän oikeus tämän lain mukaan vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijaa vastaan. Jos korvaus johtuu vahingosta, jota tarkoitetaan 4§:n 3 momentin nojalla annetussa määräyksessä, on korvausvelvollisella oikeus vaatia suorittamansa korvaus takaisin siltä laitoksenhaltijalta, joka olisi vastannut vahingosta, jos määräystä ei olisi annettu.


18 §

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan tämän lain mukaisen vastuun enimmäismäärä samasta ydintapahtumasta johtuneista ydinvahingoista on 100 miljoonaa erityisnosto-oikeutta. Valtioneuvostolla on oikeus, ottaen huomioon laitoksen koko tai laatu, kuljetuksen laajuus taikka muut asiaan vaikuttavat seikat, vahvistaa vastuumäärä alemmaksi, ei kuitenkaan viittä miljoonaa erityisnosto-oikeutta pienemmäksi. Ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta on laitoksenhaltija vastuussa tämän lain mukaan muiden vahinkojen kuin kuljetusvälineeseen kohdistuneen vahingon osalta vähintään viiden miljoonan erityisnosto-oikeuden määrään asti.


32 §

Niiden korvausten yhteismäärien, jotka ydinlaitoksen haltija ja valtio suorittavat saman ydintapahtuman johdosta osaksi 6-22§:n sekä 30 ja 31§:n nojalla sekä osaksi lisäyleissopimuksen 15 artiklassa tarkoitetun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion ja muun valtion välisen sopimuksen perusteella, enimmäismäärä on 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta. Määrään ei lueta korkoa eikä korvausta oikeudenkäyntikuluista.



Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tämän lain 1§:n 1 momentin m kohdan ja 2 momentin tullessa edellä sanotun mukaisesti voimaan sovelletaan atomivastuulain 32§:n 1 momenttia sellaisena kuin se on 8 päivänä kesäkuuta 1972 annetussa laissa (484/72) niin, että momentissa tarkoitettuna maksuyksikkönä pidetään tässä laissa tarkoitettua erityisnosto-oikeutta.

Hallituksen esitys 39/89
Valtiovarainvaliok. miet. 27/89
Suuren valiok. miet. 75/89

Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 1989

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Kauppa- ja teollisuusministeri
Ilkka Suominen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.