661/1989

Annettu Naantalissa päivänä heinäkuuta 1989

Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/68) 6§:n 1 momentin 1 b kohta, sellaisena kuin se on 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1038/85),

muutetaan 5§:n 5 kohta, 6§:n 1 momentin 1 ja 1 a kohta, 8§:n 2 ja 4 kohta, 15§, 28§:n 2 momentti, 29§:n 1 momentti, 41§, 42§:n 2 momentti, 46§:n 1 ja 2 momentti, 51, 52 ja 52 a§,

sellaisina kuin niistä ovat 5§:n 5 kohta ja 29§:n 1 momentti 23 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa (1001/77), 6§:n 1 momentin 1 ja 1 a kohta, 8§:n 2 kohta ja 42§:n 2 momentti mainitussa 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa, 8§:n 4 kohta 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (302/82), 28§:n 2 momentti 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1112/85), 41§ osittain muutettuna mainitulla 20 päivänä joulukuuta 1985 annetulla lailla, 46§:n 2 momentti 3 päivänä marraskuuta 1978 annetussa laissa (821/78), 52§ 29 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (1094/76) ja 52 a§ 28 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1090/78),

lisätään 6§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainituilla 3 päivänä marraskuuta 1978 ja 20 päivänä joulukuuta 1985 annetuilla laeilla sekä 4 päivänä marraskuuta 1983 ja 13 päivänä helmikuuta 1987 annetuilla laeilla (825/83 ja 130/87), uusi 4 momentti, 8§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainituilla 23 päivänä joulukuuta 1977, 30 päivänä huhtikuuta 1982 ja 20 päivänä joulukuuta 1985 annetuilla laeilla sekä 18 päivänä kesäkuuta 1971 ja 21 päivänä marraskuuta 1986 annetuilla laeilla (525/71 ja 824/86), uusi 4 a kohta sekä lakiin uusi 51 a, 51 b, 51 c ja 51 d§ seuraavasti:

5 §

Edellä 4§:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa:


5) rahoitusomaisuudesta saadut voitot, sekä


6 §

Veronalaista tuloa eivät ole:

1)40 prosenttia käyttöomaisuuteen kuuluvista kiinteistöistä ja arvopapereista saaduista luovutushinnoista tai muista vastikkeista, mikäli verovelvollinen on omistanut kiinteistön vähintään 10 ja arvopaperin vähintään 5 vuotta, kuitenkin niin, että palautuva, verotuksessa arvopaperin hankintamenosta aikaisemmin 42§:n 1 momentin perusteella hyväksytty poisto on veronalaista tuloa 5 vuoden määräajan jälkeenkin,

1 a)40 prosenttia käyttöomaisuuteen kuuluvasta kiinteistöstä, jota verovelvollinen ei ole hankkinut ilmeisesti keinottelutarkoituksessa, saadusta luovutushinnasta tai muusta vastikkeesta, jos kiinteistö on luovutettu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) mukaisella menettelyllä tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä tai jos kiinteistö ilman, että edellä tarkoitettuun menettelyyn on ryhdytty, tai menettelyn alettua on kaupoin tai muutoin vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus lunastaa kiinteätä omaisuutta tai saada sen pysyvä käyttöoikeus mainitulla menettelyllä, tai jos verovelvollinen vesistön patoamista tai säännöstelyä varten on vapaaehtoisesti luovuttanut kiinteistön mainituista toimenpiteistä hyötyä saavalle voimalaitoksen omistajalle sellaiseen tarkoitukseen, johon valtiolle on annettu lunastusoikeus,


Luovutuksena ei pidetä osakeyhtiölain (734/78) 5 luvun 1§:ssä mainitun vaihtovelkakirjan vaihtamista yhtiön osakkeisiin eikä siinä mainittuun optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämistä. Tällaista osaketta luovutettaessa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu omistusaika lasketaan vaihtovelkakirjan tai osakkeiden merkintäoikeuden saannosta.

8 §

Edellä 7§:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:


2)käyttöomaisuuden hankintamenot, kuitenkin niin, että jos omaisuudesta saatu luovutushinta on 6§:n 1 momentin 1 tai 1 a kohdan nojalla vain osittain veronalainen, vähennyskelpoista on arvopaperin hankintamenosta ja muun omaisuuden hankintamenon poistamatta olevasta osasta vain luovutushinnan veronalainen määrä ja koko luovutushinnan ylittävän osan määrä. Jos verovelvollinen on saanut hyödykkeen hankkimiseen avustusta julkiselta yhdyskunnalta tai jos joku muu on elinkeinotoiminnassaan osallistunut hankintamenon suorittamiseen, vähennyskelpoiseen hankintamenoon ei lueta avustusta tai toisen osuutta vastaavaa osaa hankintamenosta,


4)elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- tai muiden niiden kaltaisten oikeuksien ja etujen järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut, kuitenkin niin, että maksut työnantajan perustamalle itsenäiselle eläkelaitokselle tai eläkesäätiölle ovat vähennyskelpoisia vain siihen määrään asti, joka vakuutusteknillisten perusteiden mukaan tarvitaan säätiön tai laitoksen eläke- tai muista sellaisista sitoumuksista johtuvan vastuun peittämiseen,

4 a)liikkeen- tai ammatinharjoittajan tapaturmavakuutusmaksut sekä yrittäjien eläkelakiin (468/69), maatalousyrittäjien eläkelakiin (467/69) ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 a§:n 2 momenttiin perustuvat pakolliset maksut,


15 §

Perintönä, lahjana tai muulla niihin verrattavalla saannolla vastikkeetta saadun rahoitus-, vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan hyödykkeen todennäköinen luovutushinta saannon hetkellä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta sinä ajankohtana, jona hyödyke otetaan elinkeinotoiminnan käyttöön. Jos verovelvollinen on saanut koko liikkeen tai ammatin vastikkeetta, vähennetään saadun rahoitus-, vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno kuitenkin samalla tavalla kuin se olisi vähennetty saantomiehen tuloista.

28 §

Verovuoden kulua on verovelvollisen sitä vaatiessa lisäksi enintään 30 prosenttia vaihto-omaisuuden siitä hankintamenon osasta, jota ei 1 momentin säännösten perusteella ole katsottu kuluksi. Sellaisen verovelvollisen, joka on verovuonna tehnyt 46 a§:n nojalla toimintavarauksen tai jolla on aikaisemmin tehtyjä purkamattomia toimintavarauksia, verovuoden kulua on kuitenkin enintään 25 prosenttia edellä mainitusta hankintamenon osasta. Poiketen siitä, mitä edellä on säädetty enimmäisprosenttimääristä, verovuoden kulua on enintään 10 prosenttia

1) muiden arvopapereiden hankintamenosta kuin asunto-osakeyhtiön ja muun sellaisen yhtiön osakkeiden hankintamenosta, jotka oikeuttavat määrätyn huonetilan hallintaan yhtiön omistamassa rakennuksessa, sekä

2) sellaisten vakioitujen optioiden hankintamenosta, jotka koskevat arvopapereita tai arvopapereiden hinnan kehitystä kuvaavan tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavaa suoritusta.


29 §

Sijoitusomaisuuden hankintameno ja 5§:n 6 kohdassa tarkoitettu arvonkorotus on sen verovuoden kulua, jona sijoitusomaisuus on luovutettu tai menetetty. Raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksella verovuoden päättyessä olevan sijoitusomaisuuden hankintamenosta ja edellä mainitusta arvonkorotuksesta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan sijoitusomaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan. Verovelvollisen sitä vaatiessa on verovuoden kulua lisäksi enintään 5 prosenttia siitä hankintamenon ja edellä mainitun arvonkorotuksen osasta, jota ei edellä tässä pykälässä olevien säännösten perusteella ole katsottu kuluksi.


41 §

Luovutetusta sekä tuhoutuneesta, anastetusta tai muusta syystä menetetystä muusta kuin 30 ja 31§:ssä tarkoitetusta kuluvasta käyttöomaisuudesta saadut veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja vähennyskelpoinen poistamatta oleva hankintamenon osa vähennetään sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu tai menetys on todettu.

42 §

Maa-alueen vähennyskelpoinen hankintameno sekä arvopaperin tai muun kulumattoman käyttöomaisuuden hankintamenon vähennyskelpoinen osa, jota ei ole poistettu 1 momentin perusteella, poistetaan sinä verovuonna, jona maa-alue, arvopaperi tai muu kulumaton käyttöomaisuus on luovutettu.

46 §

Verovelvollinen, raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksia lukuun ottamatta, saa vähentää verovuonna tekemänsä luottotappiovarauksen, mikäli luottotappiovarausten yhteismäärä ei ylitä 2 prosenttia liikesaamisten yhteismäärästä tai verovelvollisen toteennäyttämää sitä suurempaa todennäköistä luottotappion vaaraa.

Raha-, vakuutus- ja eläkelaitos saa vähentää verovuonna tehdyn, enintään 0,6 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä vastaavan luottotappiovarauksen, kuitenkin niin, että laitoksen verovuonna ja aikaisemmin tekemien purkamattomien luottotappiovarausten yhteismäärä ei saa ylittää 5 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä ja että vakuutuslaitoksen vakuutusmaksusaamisiin sovelletaan 1 momentin säännöksiä. Niin ikään saa takauslaitos, jonka yksinomaisena tarkoituksena on takaussitoumusten antaminen raha-, vakuutus- ja eläkelaitokselle asiakkaittensa liiketoimintaan saamien luottojen vakuudeksi, vähentää 1 momentin mukaisesti liikesaamisista myönnettävän vähennyksen lisäksi tässä momentissa mainitulla tavalla lasketun luottotappiovarauksen verovuoden päättyessä olevien takausvastuittensa yhteismäärästä.


51 §

Hyödyke siirretään elinkeinotulolähteessä omaisuuslajista toiseen seuraavasti:

1) rahoitus- ja vaihto-omaisuudesta alkuperäistä hankintamenoa tai sitä alempaa todennäköistä luovutushintaa vastaavasta määrästä,

2) sijoitusomaisuudesta alkuperäisen hankintamenon ja 5§:n 6 kohdassa tarkoitetun arvonkorotuksen yhteismäärää tai sitä alempaa todennäköistä luovutushintaa vastaavasta määrästä, kuitenkin niin, että sijoitusomaisuuteen kuuluva rakennus siirretään hankintamenon ja sitä vastaavan 5§:n 6 kohdassa tarkoitetun arvonkorotuksen verotuksessa poistamatta olevasta määrästä ja

3) käyttöomaisuudesta hankintamenon verotuksessa poistamatta olevaa osaa vastaavasta määrästä.

51 a §

Verovelvollisen elinkeinotulolähteestä toiseen tulolähteeseensä siirtämän rahoitus-, vaihto- ja sijoitusomaisuuden veronalaiseksi luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta ja käyttöomaisuuden veronalaiseksi luovutushinnaksi hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa. Omaisuuden ottamisesta verovelvollisen yksityistalouteen säädetään 51 b§:ssä.

Verovelvollisen toisesta tulolähteestään elinkeinotulolähteeseen siirtämän omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä. Verovelvollisen yksityistaloudestaan siirtämien hyödykkeiden hankintamenoksi katsotaan alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi hyödykkeen todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä. Maatilataloudesta siirrettyjen tuotteiden hankintamenoksi katsotaan tuotteiden todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä.

51 b §

Verovelvollisen ottaessa liikkeestään tai ammatistaan yksityistalouteensa tai yhtymän osakkaan ottaessa yhtymästä vaihto- tai käyttöomaisuutta tai muuta omaisuutta, palveluksia tai muita etuuksia tai oikeuksia, katsotaan luovutushinnaksi otetun etuuden tai oikeuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta.

51 c §

Yritysmuodon muutosten osalta noudatetaan mitä tulo- ja varallisuusverolaissa on toimintamuodon muutoksista säädetty.

51 d §

Purkautuvan yhteisön verotuksessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta.

52 §

Yhteisöjen tai yhtymien sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno yhteisöjä koskevin 2 ja 3 momenteissa säädetyin poikkeuksin.

Jos sulautuneen yhteisön osakkeet tai osuudet ovat kuuluneet vastaanottavan yhteisön vaihto- tai sijoitusomaisuuteen, vastaanottavan yhteisön veronalaista tuloa on määrä, jolla sulautuvalta yhteisöltä siirtyvien varojen ja velkojen erotus ylittää sulautuvan yhteisön osakkeiden tai osuuksien verotuksessa poistamatta olevan hankintamenon osan. Varojen määrää laskettaessa omaisuuden arvona käytetään hankintamenon verotuksessa vähentämättä olevaa osaa. Jos siirtyvien varojen määrän vähentämiseksi on suoritettu tavanomaista suurempi voitonjako, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/86) tarkoitettu konserniavustus tai muita sellaisia toimenpiteitä, mainitut erät, samoin kuin sellainen sulautuneen yhteisön tappio, joka vastaanottavalla yhteisöllä on tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain 7§:n perusteella oikeus vähentää verotettavasta tulostaan, lisätään veronalaista tuloa laskettaessa siirtyvien varojen määrään.

Vastaanottavan yhteisön vähennyskelpoista menoa on sulautuvan yhteisön osakkeiden tai osuuksien poistamatta oleva hankintameno siltä osin kuin se ylittää sulautuvalta yhteisöltä sulautumisessa siirtyvien varojen ja velkojen erotuksen. Varojen määrää laskettaessa omaisuuden arvona käytetään hankintamenon verotuksessa vähentämättä olevaa osaa, kuitenkin niin, että käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden arvona käytetään niiden todennäköistä luovutushintaa. Jos siirtyvien varojen määrän vähentämiseksi on suoritettu tavanomaista suurempi voitonjako, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu konserniavustus tai muita sellaisia toimenpiteitä, mainitut erät, samoin kuin sellainen sulautuneen yhteisön tappio, joka vastaanottavalla yhteisöllä on tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain 7§:n perusteella oikeus vähentää verotettavasta tulostaan, lisätään vähennyskelpoista hankintamenon osaa määrättäessä siirtyvien varojen määrään. Hankintamenon vähennyskelpoinen osa poistetaan yhtä suurina vuotuisina poistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan, kuitenkin enintään 10 verovuonna.

Sulautuvan yhteisön tai yhtymän ei verotuksessa katsota purkautuvan. Sulautuneen yhteisön tai yhtymän verotuksessa vähentämättä olevat vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottaneen yhteisön tai yhtymän tuloista samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuneen yhteisön tai yhtymän tuloista. Sulautumisessa siirtynyttä omaisuutta luovutettaessa 6§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut omistusajat lasketaan sulautuneen yhteisön tai yhtymän saannosta.

Sulautuvaa ja vastaanottavaa yhteisöä tai yhtymää käsitellään verotuksessa erillisinä siihen asti, kun sulautuminen on tullut voimaan.

52 a §

Yhteisön siirtäessä osan toiminnastaan konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 3§:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetulle siirtyvää toimintaa jatkamaan perustetulle tytäryhteisölleen tai kahden tai useamman yhteisön perustaessa niiltä siirtyvää toimintaa jatkamaan uuden yhteisön, omaisuutta luovuttavan yhteisön verotuksessa katsotaan vastaanottavaan yhteisöön apporttina tai sille muuten luovutetun siirtyvään toimintaan kuuluvan rahoitus-, vaihto- ja sijoitusomaisuuden veronalaiseksi luovutushinnaksi omaisuuden alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta ja käyttöomaisuuden luovutushinnaksi hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai edellä määriteltyjä luovutushintoja korkeampi omaisuuden luovutuksessa käytetty apporttiarvo tai todellinen luovutushinta. Jos vaihto-omaisuus pannaan yhteisöä perustettaessa apporttina siirtyvää toimintaa jatkamaan perustettuun yhteisöön, jonka osakkeet omaisuutta luovuttava yhteisö omistaa, katsotaan vaihto-omaisuuden veronalaiseksi luovutushinnaksi kuitenkin sen verotuksessa vähentämättä oleva hankintameno tai tätä korkeampi apportissa käytetty arvo.

Siirtyvän omaisuuden vähennyskelpoiseksi hankinnasta johtuneeksi menoksi katsotaan vastaanottavan yhteisön verotuksessa sama määrä, mikä on luettava omaisuutta luovuttavan yhteisön luovutushinnaksi.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä mainituin poikkeuksin.

Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa verovelvollisella on oikeus 28§:n 2 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin edellisenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää edellisen vuoden verotuksessa voimassa olleita suhteellisia enimmäismääriä.

Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa verovelvollisella on oikeus 46§:n 1 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin edellisenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää edellisen vuoden verotuksessa voimassa ollutta suhteellista enimmäismäärää.

Ennen 1 päivää tammikuuta 1989 tapahtuneisiin kiinteistöjen ja arvopapereiden kauppoihin ja muihin luovutuksiin sovelletaan ennen mainittua päivää voimassa olleita säännöksiä.

Jos kiinteistöjen ja arvopapereiden kaupoissa ja muissa luovutuksissa luovuttajana on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, sellaisena kuin se on 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1038/85), 6§:n 1 momentin 1 b kohdassa tarkoitettu luovutuksen saaja, joka luovuttaa mainitussa lainkohdassa tarkoitettua ennen tammikuun 1 päivää 1989 saamaansa omaisuutta edelleen ennen kuin 5 vuotta on kulunut hänen saannostaan, lisätään veronalaiseen luovutushintaan sen määrän, jonka veronlaiseksi tuloksi lukemisesta luovuttajan saantomies oli mainitun lainkohdan nojalla vapautettu ja saantomiehen verotuksessa ennen luovutusta olleen poistamattoman hankintamenon erotus.

Yhteisöjen sulautumisiin, joissa sulautumissopimuksesta on tehty ilmoitus rekisteröintiä varten tai, jos tällaista ilmoitusta ei ole säädetty tehtäväksi, sulautumiseen on haettu suostumusta tuomioistuimelta tai muulta viranomaiselta ennen 1 päivää tammikuuta 1989, sovelletaan ennen 1 päivää tammikuuta 1989 voimassa olleita säännöksiä. Mainittuja säännöksiä sovelletaan myös purkautuvan yhteisön verotuksessa, jos ilmoitus sen selvitystilaan asettamisesta on tehty rekisteröintiä varten ennen 1 päivää tammikuuta 1989.

Jos avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on purettu ja sen omaisuus on siirretty toimintaa jatkamaan perustetulle osakeyhtiölle ennen tammikuun 1 päivää 1989 elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/68) 52 a §:ssä säädetyllä tavalla, toimintamuodon muutokseen sovelletaan ennen tammikuun 1 päivää 1989 voimassa olleita säännöksiä.

Hallituksen esitys 25/89
Valtiovarainvaliok. miet. 37/89
Suuren valiok. miet. 96/89

Naantalissa 14 päivänä heinäkuuta 1989

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Ministeri
Ulla Puolanne

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.