612/1989

Annettu Naantalissa 30 päivänä kesäkuuta 1989

Laki perintökaaren 25 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 5 päivänä helmikuuta 1965 annetun perintökaaren (40/65) 25 luvun 5§, sellaisena kuin se on 20 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (637/82),

muutetaan mainitun luvun 1§, 2§:n 1 momentti, 3§:n 1 ja 3 momentti, 4§ ja 6-9§, >sellaisina kuin ne ovat mainitussa 20 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa, sekä

lisätään lukuun uusi 1 a, 1 b ja 7 a§ seuraavasti:

25 luku

Jäämistöön kuuluvan maatilan jakamisesta

1 §

Tämän luvun säännöksiä on sovellettava jaettaessa jäämistöön kuuluvaa maatilataloudellisessa käytössä olevaa maatilaa, tilaa ja tilanosaa, jollei testamentista muuta johdu tai jolleivät kuolinpesän osakkaat toisin sovi.

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta, jos maatila, tila tai tilanosa sijaitsee kokonaisuudessaan tai pääasiallisesti sellaisella alueella, jolla on voimassa asemakaava tai joka on rakennuskiellossa asemakaavan laatimista tai muuttamista varten tai joka rakennuskaavassa taikka vahvistetussa yleiskaavassa on osoitettu muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin.

Milloin 2 momentissa tarkoitettu kaava käsittää ainoastaan osan maatilasta, tilasta tai tilanosasta, tämän luvun säännöksiä voidaan soveltaa jäljelle jäävään osaan, jos se täyttää 1 b§:ssä säädetyt edellytykset.

Jollei 7 luvun 8§:stä muuta johdu, perillinen on oikeutettu saamaan lakiosansa jäämistöstä sen estämättä, mitä tässä luvussa säädetään. Lakiosaa vastaava tai siitä puuttuva määrä saadaan maksaa rahana.

1 a §

Tässä luvussa tarkoitetaan:

1) maatilalla yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta;

2) elinkelpoisella maatilalla sellaista maatilaa, josta tilan viljelijä ja hänen perheenjäsenensä voivat saada pääasiallisen toimeentulonsa;

3) tilanosalla tilan määräosaa tai määräalaa; ja

4) soveliaalla tilanpidonjatkajalla sellaista jakohetkellä perillisasemassa olevaa perillistä tai yleistestamentinsaajaa, jolla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen.

1 b §

Soveliaalla tilanpidonjatkajalla on oikeus vaatia, että jäämistöön kuuluva elinkelpoinen maatila taikka sellaiset jäämistöön kuuluvat tilat tai tilanosat, joista yksinään tai yhdessä hänen tai hänen puolisonsa omistamien tilojen tai tilanosien kanssa muodostuu elinkelpoinen maatila, sisällytetään maatalousirtaimistoineen jakamattomana hänen osuuteensa.

Soveliaalla tilanpidonjatkajalla on sama oikeus myös silloin, kun jäämistöön kuuluu vain osa elinkelpoisesta maatilasta taikka vain osa sellaisesta maatilasta tai tilasta, josta yhdessä soveliaan tilanpidonjatkajan tai hänen puolisonsa omistamien tilojen tai tilanosien kanssa muodostuu elinkelpoinen maatila, ja muun osan omistaa eloonjäänyt puoliso, jonka perillinen sovelias tilanpidonjatkaja on. Edellytyksenä on kuitenkin, että eloonjäänyt puoliso ja sovelias tilanpidonjatkaja viimeistään perinnönjaossa sopivat viljelyjärjestelyistä vähintään kymmeneksi vuodeksi siten, että he viljelevät maatilaa tai tilaa yhteiseen lukuun tai että sovelias tilanpidonjatkaja saa oikeuden viljellä eloonjääneen puolison omistamaa osaa maatilasta tai tilasta. Eloonjäänyt puoliso ja sovelias tilanpidonjatkaja voivat myös sopia, että yhteiseen lukuun viljeleminen kestää osan sopimuskaudesta ja sovelias tilanpidonjatkaja saa muuksi osaksi sopimuskautta edellä tarkoitetun viljelyoikeuden.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu viljelyjärjestelyjä koskeva sopimus voidaan tehdä myös kymmentä vuotta lyhyemmäksi ajaksi, jos samalla tehdään sopimus siitä, että eloonjäänyt puoliso heti kyseisen sopimuskauden päätyttyä myy tai muutoin luovuttaa omistamansa osan soveliaalle tilanpidonjatkajalle. Sopimus kiinteistön luovuttamisesta on tehtävä maakaaren kiinteistön luovuttamista koskevien säännösten edellyttämällä tavalla.

Sen estämättä, mitä maanvuokralain (258/66) 71§:ssä on säädetty maatalousmaan vuokra-ajan enimmäispituudesta, viljelyjärjestelyjä koskevaa sopimusta tehtäessä voidaan maatalousmaan vuokra-ajaksi sopia enintään 15 vuotta.

2 §

Jos soveliaalle tilanpidonjatkajalle annetaan 1 b§:n mukaisesti maatila, tila tai tilanosa, eivätkä osakkaat sovi sen muusta arvosta, on arvona pidettävä sen tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 124-128§:n nojalla laskettua arvoa kerrottuna luvulla 1,2, kun maatalousmaan verotusarvo on laskettu mukaan 3,75-kertaisena. Metsämaan mahdollista verovapautta ei oteta arvonvähennyksenä huomioon. Tätä laskelmallista arvoa on korotettava tai alennettava sen mukaan kuin maatilan, tilan tai tilanosan erityiset ominaisuudet kuten puuston tai rakennusten poikkeuksellinen arvo tai muut seikat antavat siihen aihetta. Tilanpidonjatkajan, jolle maatila, tila tai tilanosa tämän luvun säännösten mukaisesti annetaan, on maksettava korvauksena muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle tulevaa osuutta vastaava tai siitä puuttuva määrä rahana. Pesänjakajan on varattava tilanpidonjatkajalle kohtuullinen, enintään kahden vuoden maksuaika korvauksen tai sen osan suorittamista varten. Korvaukselle on suoritettava korkoa Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti siitä lähtien kun perinnönjako sai lainvoiman. Viivästyneelle rahamäärälle on suoritettava laissa säädetty viivästyskorko.


3 §

Jos kaksi tai useampi soveliaista tilanpidonjatkajista vaatii, että maatila, tila tai tilanosa on tämän luvun mukaisesti sisällytettävä hänen osuuteensa, on etusija annettava sille, jolla on parhaat ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen.


Jäämistöön kokonaan tai osaksi kuuluvalla maatilalla vakinaisesti asuvalla ja sen viljelyyn osallistuvalla soveliaalla tilanpidonjatkajalla on kuitenkin 1 ja 2 momentin säännösten estämättä etusija sellaiseen soveliaaseen tilanpidonjatkajaan nähden, joka ei asu vakinaisesti tällä maatilalla.


4 §

Jos tilanpidonjatkajan lisäksi muullakin jakohetkellä perillisasemassa olevalla perillisellä tai yleistestamentinsaajalla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen, maatilasta voidaan jaon yhteydessä osoittaa 2§:ssä säädetyin ehdoin alueita tällaiselle perilliselle tai yleistestamentinsaajalle itsenäisen elinkelpoisen maatilan muodostamista varten. Näin voidaan kuitenkin menetellä vain, jos alueiden erottamisella ei poisteta soveliaalta tilanpidonjatkajalta ja tämän momentin mukaisesti alueita saavalta mahdollisuutta maatilalain (188/77) ja Ahvenanmaalla vastaavan maakuntalainsäädännön mukaisiin tukitoimenpiteisiin jaon yhteydessä muodostuvien maatilojen osalta.

Pesänjakaja voi 1 b§:n säännösten estämättä määrätä, että alueita on annettava myös muille osakkaille. Alueiden erottaminen ei kuitenkaan saa poistaa soveliaalta tilanpidonjatkajalta ja 1 momentin mukaisesti alueita saavalta mahdollisuutta 1 momentissa tarkoitettujen lakien mukaisiin tukitoimenpiteisiin jaon yhteydessä muodostuvien maatilojen osalta.

6 §

Tilanpidonjatkaja taikka 4§:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja, joka on saanut 1 b§:n tai 4§:n 1 momentin mukaisesti 2§:n mukaisesta arvosta osuuteensa maatilan, tilan tai tilanosan, on velvollinen viljelemään sitä itse säännöllisesti työhön osallistuen.

7 §

Jos tilanpidonjatkaja taikka 4§:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja, joka on saanut 1 b§:n tai 4§:n 1 momentin mukaisesti 2§:n mukaisesta arvosta osuuteensa maatilan, tilan tai tilanosan, luovuttaa sen tai olennaisen osan siitä muulle kuin rintaperilliselleen tai tämän puolisolle ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut perinnönjaosta, hän on velvollinen korvaamaan muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle, mitä luovutuksesta saadun hinnan ja maatilan, tilan tai tilanosan 2§:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen. Jos luovutuksesta saatu hinta on ollut olennaisesti luovutusajankohdan käypää arvoa alempi, tilanpidonjatkaja taikka 4§:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle, mitä käyvän arvon ja 2§:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen.

Jos tilanpidonjatkaja taikka 4§:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja 1 momentissa mainittuna aikana muusta syystä kuin heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi luovuttaa oikeuden edellä tarkoitetun maatilan, tilan tai tilanosan viljelemiseen muulle kuin puolisolleen, rintaperilliselleen tai tämän puolisolle tai ei muutoin täytä, mitä hänen velvollisuudekseen 6§:ssä on säädetty, hän on velvollinen korvaamaan muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle, mitä maatilan, tilan tai tilanosan käyvän arvon ja 2§:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen. Käypä arvo on määritettävä korvausvaatimuksen esittämisajankohdan mukaan.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty tilanpidonjatkajasta sekä 4§:n 1 momentissa tarkoitetusta perillisestä ja yleistestamentinsaajasta, on vastaavasti sovellettava heidän rintaperilliseensä tai tämän puolisoon, jolle tilanpidonjatkaja, perillinen tai yleistestamentinsaaja on elinaikanaan joko kokonaan tai osaksi luovuttanut edellä tarkoitetun maatilan, tilan tai tilanosan.

7 a §

Laskettaessa 7§:ssä tarkoitettua korvausta on otettava huomioon viljelijän toimenpiteestä aiheutunut arvonnousu tai arvonalennus.

Mitä 7§:ssä on säädetty korvausvelvollisuudesta, ei kuitenkaan sovelleta, jos luovutus on perustunut pakkolunastukseen tai muuhun siihen rinnastettavaan menettelyyn, tai jos kysymyksessä oleva maatila, tila tai tilanosa on ilman, että edellä tarkoitettuun menettelyyn on ryhdytty, kaupoin tai muutoin vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon se olisi voitu lunastaa.

Edellä 7§:ssä tarkoitettua korvausta koskeva kanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun perillinen tai yleistestamentinsaaja on saanut tiedon luovutuksesta tai 6§:ssä tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnistä, kuitenkin viimeistään viiden vuoden kuluessa siitä, kun luovutus tapahtui tai kun laiminlyöminen alkoi.

8 §

Ennen lopullista perinnönjakoa, jossa sovelletaan tämän luvun säännöksiä, pesänjakajan on tarvittaessa tai kuolinpesän osakkaan vaatimuksesta hankittava >maatalouspiiriltä, jonka alueella jäämistöön kokonaan tai osaksi kuuluvan maatilan talouskeskus sijaitsee, lausunto siitä:

1) onko jäämistöön kuuluva maatila sellainen, että sen viljelijä ja hänen perheenjäsenensä voivat saada siitä pääasiallisen toimeentulonsa taikka muodostavatko jäämistöön kuuluvat tilat tai tilanosat joko yksinään tai yhdessä soveliaan tilanpidonjatkajan ja hänen puolisonsa omistamien tilojen tai tilanosien kanssa, 1 b§:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eloonjääneelle puolisolle kuuluva osa mukaan luettuna, sellaisen maatilataloudellisen kokonaisuuden, josta sen viljelijä ja hänen perheenjäsenensä voivat saada pääasiallisen toimeentulonsa;

2) onko sillä, joka haluaa jäämistöön kuuluvan maatilan, tilan tai tilanosan tämän luvun mukaisesti perintöosaansa, riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen;

3) kenellä useasta soveliaasta tilanpidonjatkajasta, jotka haluavat jäämistöön kuuluvan maatilan, tilan tai tilanosan tämän luvun mukaisesti perintöosaansa, on parhaat ammatilliset edellytykset kysymykseen tulevan maatalouselinkeinon harjoittamiseen;

4) voidaanko maatilasta jaon yhteydessä luovuttaa alueita muille osakkaille, kun otetaan huomioon 4§:n säännökset; sekä

5) mikä on jäämistöön kuuluvan maatilan, tilan tai tilanosan käypä arvo ja 2§:n mukainen laskelmallinen arvo.

Jos osakas ei hyväksy maatalouspiirin lausuntoa, hän voi kuukauden kuluessa siitä, kun hän todistettavasti sai tiedon tästä lausunnosta, pyytää 1 momentissa mainituista seikoista maatilahallituksen lausunnon. Maatilahallituksen tulee lähettää lausuntonsa lausunnon pyytäjälle ja pesänjakajalle.

Maatalouspiirin ja maatilahallituksen on annettava tässä pykälässä tarkoitettu lausuntonsa kiireellisenä.

9 §

Kuolinpesän osakkaana olevalla eloonjääneellä puolisolla on osituksessa tai omaisuuden erottelussa, joka toimitetaan hänen ja kuolleen puolison yhteisten perillisten kesken, oikeus vaatia osuuteensa jäämistöön kuuluva maatila, tila tai tilanosa, jos hänellä on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen. Tällöin on ositusta tai omaisuuden erottelua toimitettaessa, sen ohella, mitä siitä muutoin on säädetty, soveltuvin osin noudatettava, mitä tässä luvussa on säädetty.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1989.

Ennen tämän lain voimaantuloa kuolleen henkilön jälkeen suoritettavassa osituksessa, omaisuuden erottelussa ja perinnönjaossa sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, sovelletaan 8§:ssä tarkoitettuihin lausuntoihin tätä lakia. Milloin kuolinpesän osakas on saanut tiedon 8§:n 1 momentissa tarkoitetusta maatalouspiirin lausunnosta ennen tämän lain voimaantuloa, 8§:n 2 momentissa tarkoitettu määräaika lasketaan lain voimaantulosta lukien.

Hallituksen esitys 237/88
Toisen lakivaliok. miet. 4/89
Suuren valiok. miet. 61/89

Naantalissa 30 päivänä kesäkuuta 1989

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Oikeusministeri
Matti Louekoski

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.