67/1989

Annettu Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 1989

Verohallituksen päätös henkilökohtaisen pidätysprosentin uudelleen vahvistamisesta

Verohallitus on 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 16§:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 9 päivänä heinäkuuta 1982 annetussa laissa (529/82), määrännyt:

1 §

Vahvistaessaan henkilökohtaista pidätysprosenttia tai muuta verovelvollisen verokorttiin merkittyä ennakonpidätystä koskevaa määräystä ennakkoperintälain 16§:n 1 momentin nojalla uudelleen, verojohtaja voi määrätä, ettei verovelvolliselta ole toimitettava ennakonpidätystä tai että pidätys on toimitettava aikaisemmin määrättyä pienempänä.

Verojohtaja voi rajoittaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen koskemaan vain tiettyä suoritusta tai määrättynä aikana tai tiettyyn enimmäismäärään asti maksettavaa suoritusta.

Jos verovelvollisen henkilökohtainen pidätysprosentti tai muu verokorttiin merkitty pidätystä koskeva määräys on verovelvollisen olosuhteissa tapahtuneen muutoksen johdosta tai muusta syystä virheellinen, verojohtaja voi verovelvollisen pyynnöstä riippumatta muuttaa henkilökohtaista pidätysprosenttia tai muuta verokorttiin merkittyä pidätystä koskevaa määräystä myös siten, että toimitettavan ennakonpidätyksen määrä muutoksen johdosta nousee.

2 §

Jos verovelvollisella on ilmeisesti oikeus valtion- ja kunnallisveroa koskevien säännösten mukaan sellaisiin muihin kuin ennakkoperintälain 8§:n 2 momentissa tarkoitettuihin tai ennakonpidätyksen laskentaperusteisiin sisältyviin vähennyksiin, joita ei ole otettu huomioon verovelvolliselle verokorttia annettaessa, tai verovelvollisen tulojen määrä on olennaisesti muuttunut, verojohtaja voi ennakkoperintälain 16§:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä määrätä uudelleen verokorttiin merkityn henkilökohtaisen pidätysprosentin tai muuttaa verokorttiin merkittyä muuta määräystä. Muutos tehdään kuitenkin vain, jos tulojen määrä ilmeisesti muuttuu vähintään 5 000 markalla tai tulosta tehtäviä vähennyksiä on aikaisemmin myönnettyjen vähennysten lisäksi vähintään 2 000 markkaa. Verojohtaja voi yksittäistapauksissa erityisistä syistä antaa edellä sanotun määräyksen, vaikka tulojen ja vähennysten määrä alittaisi mainitut markkamäärät.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu vähimmäismäärä ei koske

1. Kokonaistulosta valtionverotuksessa tehtävää lapsenhoito- ja eläketulovähennystä;

2. Kokonaistulosta kunnallisverotuksessa tehtävää lapsi-, yksinhuoltaja-, eläketulo- ja invalidivähennystä;

3. Valtion tuloverosta tehtävää elatusvelvollisuus- ja invalidivähennystä.

3 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1989 ja sillä kumotaan verohallituksen palkansaajan ennakonpidätystunnuksen ja muiden ennakonpidätystä koskevien määräysten uudelleen vahvistamisesta 10 päivänä joulukuuta 1981 antama päätös (970/81).

Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 1989

Pääjohtaja
Lauri Honkavaara

Ylitarkastaja
Mirjami Laitinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.