1303/1988

Annettu Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1988

Laki meijerikohtaisesta kiintiömaksusta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

Valtiolle on vuodelta 1989 suoritettava maataloustulolaissa (629/82) tarkoitettuna markkinoimismaksuna meijerikohtaista kiintiömaksua, jäljempänä kiintiömaksu, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Kiintiömaksut katsotaan osaksi maataloustulolain 15§:ssä tarkoitettua maatalouden osuutta maataloustuotteiden vientikustannuksista.

2 §

Tässä laissa tarkoitettuja kiintiömaksuja ei oteta maatalouden kustannuksina huomioon maataloustulon kehittämistä koskevissa neuvotteluissa.

3 §

Kun eduskunnalle on annettu esitys meijerikohtaisen kiintiömaksun muuttamisesta tai väliaikaisesta poistamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että maidosta kannetaan esityksen mukainen kiintiömaksu tai että sitä ei väliaikaisesti kanneta.

Jos 1 momentin mukaisesti kannettu kiintiömaksu on korkeampi kuin sittemmin vahvistetaan, erotus on hakemuksetta palautettava kiintiömaksun suorittaneelle.

2 luku

Kiintiömaksun suorittamisvelvollisuus

4 §

Velvollinen suorittamaan kiintiömaksua on jokainen, joka harjoittaa Suomessa meijeriliikettä.

5 §

Kiintiömaksua suoritetaan sen maitomäärän perusteella, jolla meijerin kalenterivuoden aikana vastaanottama maitomäärä ylittää vuonna 1987 tuottajilta vastaanotetun maitomäärän eli perustuotantomäärän.

Kiintiömaksua määrättäessä maidoksi katsotaan myös kerma. Kerma muunnetaan maidoksi kertomalla kermaan sisältyvien rasvakilojen tai rasvalitrojen määrä luvulla 23.

6 §

Jos meijerin maidontuottajien lukumäärä on vuoden 1987 aikana tai sen jälkeen muuttunut meijerien sulautumisen johdosta tai sen vuoksi, että meijerin maidontuottajiksi on siirtynyt aikaisemmin toiseen meijeriin maitoa toimittaneita maidontuottajia, maatilahallituksen on hakemuksesta vahvistettava meijerin perustuotantomäärä uudelleen siten, että perustuotantomäärään lisätään se maitomäärä, jonka edellä tarkoitetulla tavalla meijerin maidontuottajiksi siirtyneet ovat vuonna 1987 toimittaneet toiseen meijeriin. Maatilahallituksen on vastaavasti vähennettävä sen meijerin perustuotantomäärää, josta maidontuottaja on siirtynyt.

Jos maatilan omistus- tai hallintaoikeus on siirtynyt maidontuottajalle vuoden 1987 jälkeen, otetaan perustuotantomäärää 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vahvistettaessa huomioon maatilan entisen omistajan tai haltijan vuonna 1987 tuottama maitomäärä.

7 §

Kiintiömaksun suuruus meijerin perustuotantomäärän ylittävästä maitomäärästä on 50 penniä litralta.

3 luku

Kiintiömaksun määrääminen

8 §

Maatilahallitus huolehtii kiintiömaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta.

9 §

Kiintiömaksun suorittamiseen velvollisen on oma-aloitteisesti maksettava kiintiömaksu yhtenä eränä maatilahallituksen postisiirtotilille viimeistään asianomaista kalenterivuotta seuraavan helmikuun 25 päivänä.

10 §

Kiintiömaksun suorittamiseen velvollisen on kehotuksetta annettava vahvistetulla lomakkeella viimeistään asianomaista kalenterivuotta seuraavan helmikuun 25 päivänä maatilahallitukselle ilmoitus edellisen kalenterivuoden aikana vastaanottamansa maidon määrästä.

11 §

Jollei kiintiömaksun suorittamiseen velvollinen ole suorittanut maksua edellä 9§:ssä tarkoitetulla tavalla tai jos kiintiömaksua on suoritettu liian vähän, maatilahallituksen on määrättävä kiintiömaksu tai suorittamatta oleva osa siitä maksettavaksi. Lisäksi kiintiömaksun suorittamiseen velvollisen on maksettava laiminlyödylle määrälle maksunlisäystä yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona kiintiömaksu olisi tullut suorittaa, 16§:ssä tarkoitetun maksulipun eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun, tai mikäli kiintiömaksu on jo suoritettu, suorituspäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Kiintiömaksua ei saa määrätä maksettavaksi sen jälkeen kun kolme vuotta on kulunut siitä, kun se olisi tullut suorittaa.

12 §

Jollei 10§:ssä tarkoitettua ilmoitusta ole kehotuksesta huolimatta annettu tai sitä ei voida korjattunakaan hyväksyä kiintiömaksun määräämisen perusteeksi, maatilahallituksen on varattuaan, mikäli mahdollista, maksun suorittamiseen velvolliselle tilaisuuden tulla kuulluksi, määrättävä kiintiömaksu arvion mukaan.

13 §

Maatilahallituksen on määrättävä kiintiömaksu korotettavaksi enintään 20 prosentilla, jos sen suorittamiseen velvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt 10§:ssä tarkoitetun ilmoituksen antamisen määräajassa tai antanut sen olennaisesti vaillinaisena. Jos hän kehotuksen todistettavasti saatuaan ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi antamatta, on kiintiömaksua korotettava vielä enintään 20 prosentilla. Jos maksun suorittamiseen velvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, on maksu määrättävä korotettavaksi enintään kaksinkertaiseksi.

14 §

Kiintiömaksu suoritetaan ja määrätään täysin markoin jättämällä ylimenevät pennit lukuun ottamatta. Jos maksuunpantava kiintiömaksu tai maksunlisäys on pienempi kuin 10 markkaa, sitä ei peritä.

15 §

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on kiintiömaksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallituksella on oikeus määrätä kiintiömaksu arvion mukaan.

16 §

Kiintiömaksun määräämistä koskevan päätöksen perusteella on maksun suorittamiseen velvolliselle tarvittaessa annettava maksulippu.

Päätös ja maksulippu on toimitettava asianomaiselle tiedoksi siinä järjestyksessä luin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) on erityistiedoksiannosta säädetty. Päätös ja maksulippu voidaan kuitenkin toimittaa postin välityksellä myös kirjatussa kirjeessä.

17 §

Maatilahallituksen maksuunpanemaan kiintiömaksuun sovelletaan, mitä veronmaksun laiminlyömisestä aiheutuvista seuraamuksista on säädetty.

Suorittamatta jääneen kiintiömaksun perimisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) ja sen nojalla on säädetty.

18 §

Maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Valituskirja voidaan toimittaa maatilahallitukselle, jonka on lähetettävä valituskirja sekä asiassa kertyneet asiakirjat valitusviranomaiselle.

19 §

Kiintiömaksu on suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos kiintiömaksu on poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä hakemuksetta asianomaiselle.

20 §

Kiintiömaksun suorittamiseen velvollisen on maatilahallituksen tai maa- ja metsätalousministeriön kehotuksesta esitettävä sanotun viranomaisen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömänä pidettävän henkilön tarkastettavaksi laitoksensa, kirjanpito- tai muistiinpanokirjansa sekä niihin kuuluvat tositteet, sopimukset, kirjeenvaihto- ynnä muut asiakirjat. Kiintiömaksun suorittamiseen velvollisen on annettava tarkastusta suorittavalle henkilölle tiedot, jotka saattavat olla ohjeena kiintiömaksun määrää selvitettäessä sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa.

21 §

Jokaisen on maatilahallituksen kehotuksesta annettava toiselle määrättävää meijerikohtaista kiintiömaksua tai siitä johtunutta valitusasiaa varten sellaisia toisia koskevia tietoja, jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, mikäli ne eivät koske sellaista asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta muulla perusteella kuin sillä, että liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi.

22 §

Edellä 20 ja 21§:n nojalla annetut tai esitetyt tiedot ja asiakirjat on pidettävä salassa. Näiden tietojen antamisesta muiden viranomaisten käytettäväksi on soveltuvin osin voimassa, mitä verotuslaissa (482/58) on säädetty.

4 luku

Erinäisiä säännöksiä

23 §

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka-apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

24 §

Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä on antamalla väärän tiedon tai muulla vilpillä pidättänyt tai yrittänyt pidättää valtiolta tässä laissa tarkoitettua maksua, on tuomittava sen mukaan kuin rikoslaissa säädetään.

Joka muuten rikkoo tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä, on tuomittava, jollei rikkomus ole vähäinen, sakkoon.

25 §

Erityisen painavista syistä maatilahallitus voi hakemuksesta myöntää lykkäystä kiintiömaksun suorittamisesta, ei kuitenkaan pitemmäksi ajaksi kuin yhdeksi vuodeksi. Lykkäyksen edellytyksenä on, että maksun suorittamisesta annetaan hyväksyttävä vakuus. Maksulle, jonka suorittamisesta myönnetään lykkäystä, peritään lykkäysajalta vuotuista korkoa 10 prosenttia.

26 §

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

27 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

28 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989 ja se on voimassa sanotun vuoden loppuun.

Hallituksen esitys 175/88
Maa- ja metsätalousvaliok. miet. 21/88
Valtiovarainvaliok. miet. 96/88
Suuren valiok. miet. 176/88

Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1988

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T. Pohjala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.