1243/1988

Annettu Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1988

Laki verotuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain (482/58) 127 §,

muutetaan 1§:n 2 momentti, 3§:n 3 momentti, 11§:n 1 ja 3 momentti, 17 §:n 2 momentti, 21§:n 2 ja 3 momentti, 28§:n 2 momentti, 33§:n 3 momentti, 40§, 43§:n 2 momentti, 45§:n 1 momentin 3 b kohta, 47 ja 50§, 66§:n 2 ja 3 momentti, 70§:n 1 momentti, 78§, 90§:n 1 momentti, 91§, 96§:n 1 momentti, 96 a§:n johdantokappale ja 5 kohta, 96 c§:n 3 momentti, 100 ja 101§, 129§:n 2 momentti sekä 140§ ja 141§:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 3§:n 3 momentti 23 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa (1002/77), 11§:n 1 ja 3 momentti 30 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa (74/87), 21§:n 2 ja 3 momentti sekä 28§:n 2 momentti 5 päivänä joulukuuta 1969 annetussa laissa (740/69), 33§:n 3 momentti 26 päivänä kesäkuuta 1987 annetussa laissa (583/87), 40§, 43§:n 2 momentti ja 47§ 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1024/74), 45§:n 1 momentin 3 b kohta 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1137/85), 66§:n 2 ja 3 momentti 15 päivänä joulukuuta 1967 annetussa laissa (547/67), 70§:n 1 momentti 4 päivänä heinäkuuta 1975 annetussa laissa (527/75), 78§ 9 päivänä heinäkuuta 1982 annetussa laissa (531/82), 90§:n 1 momentti ja 96§:n 1 momentti 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1023/74) sekä 91§ viimeksi mainittuna päivänä annetussa laissa (1025/74), 96 a§:n johdantokappale ja 5 kohta 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (602/82) ja 96 c§:n 3 momentti 28 päivänä kesäkuuta 1968 annetussa laissa (390/68), sekä

lisätään 135§:ään uusi 4 momentti seuraavasti:

1 §

Metsänhoitomaksun määräämisestä ja kannosta on voimassa, mitä siitä on 154§:ssä ja metsänhoitoyhdistyksistä annetussa laissa (558/50) säädetty.

3 §

Verovelvollinen, joka harjoittaa metsätaloutta, on niin kuin omasta verostaan vastuussa perheenjäsenensä, jäsenensä tai osakkaansa tulon perusteella määrätystä verosta ja kansaneläkevakuutusmaksusta siltä osin, joka vastaa verovelvollisen metsätalouden hyväksi tehdyn työn arvon osuutta perheenjäsenen, jäsenen tai osakkaan tulojen kokonaismäärästä. Milloin puolisot yhdessä harjoittavat liikettä tai ammattia taikka maatilataloutta, on varsinaiseksi yrittäjäksi katsottava puoliso vastuussa myös puolisolleen tulo- ja varallisuusverolain 28§:ssä tarkoitetun ansiotulon perusteella määrättävästä verosta. Varsinaiseksi yrittäjäksi katsottavan puolison veroista ja kansaneläkevakuutusmaksuista on myös toinen puoliso vastuussa, jos hän omistaa puolisoiden yhteisesti harjoittamaan liikkeeseen, ammattiin tai maatilatalouteen kuuluvia varoja tai osan niistä.


11 §

Lääninverovirasto määrää verolautakunnan valtionasiamiehen ja hänelle varamiehen. Kunnanhallitus määrää lautakuntaan kunnanasiamiehen ja hänelle varamiehen. Valtion- ja kunnanasiamiehenä voi olla sama henkilö. Verojohtaja sekä verolautakunnan varapuheenjohtaja ja muu jäsen tai heidän varamiehensä ei saa toimia valtion- tai kunnanasiamiehenä.


Valtionasiamiehelle antamansa määräyksen voi lääninverovirasto peruuttaa. Kunnanhallitus voi peruuttaa kunnanasiamiehen tehtävään antamansa määräyksen.

17 §

Jaostossa on puheenjohtajana verojohtaja tai, mikäli hän ei toimi jaoston puheenjohtajana, se varapuheenjohtajista, jonka verolautakunta määrää. Jaoston muut jäsenet määrää lautakunta.

21 §

Lääninverovirasto määrää kuntien keskusjärjestöjä kuultuaan lautakuntaan yhden tai useampia verotusasiamiehiä ja heille varamiehet. Verotusasiamiehen on huolehdittava valtion, kuntien ja seurakuntien sekä kansaneläkelaitoksen oikeuden valvomisesta.

Lääninverovirasto voi peruuttaa verotusasiamiehelle antamansa määräyksen.

28 §

Tarkastusasiamiehen ja hänen varamiehensä määrää verohallitus kuultuaan kuntien keskusjärjestöjä.

33 §

Tulo- ja varallisuusverolain 16§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun sijoitusrahaston ja 23§:n 3 kohdassa tarkoitetun yhteisön tulee siitä huolimatta, että ne ovat varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta vapaat, antaa verotusta varten kehotuksetta varojaan ja velkojaan koskevat tässä luvussa tarkoitetut tiedot.


40 §

Verovelvollisen on kehotuksen saatuaan annettava veroilmoituksen lisäksi samoin velvoituksin kuin veroilmoitus ne täydentävät tiedot ja selvitykset, jotka saattavat olla tarpeen häntä verotettaessa, verotarkastusta toimitettaessa tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä. Kehotuksen antaa verojohtaja, verolautakunnan jaoston puheenjohtaja, lääninverolautakunnan tai sen jaoston puheenjohtaja taikka valtion- tai kunnanasiamies, verotusasiamies, tarkastusasiamies taikka verohallituksen, lääninveroviraston tai verotoimiston asianomainen virkamies tai työsopimussuhteinen työntekijä.

43 §

Asiakirjain tarkastus on, mikäli mahdollista, toimitettava verovelvollisen liikehuoneistossa tai hänen käyttämässään tili- tai palvelutoimistossa. Mikäli tarkastus toimitetaan edellä mainitussa huoneistossa tai toimistossa, verovelvollisen on asetettava tarkastajan käytettäväksi tarkoituksenmukaiset tilat sekä tarpeelliset apuneuvot ja apulaiset. Jos tarkastusta ei voida haitatta toimittaa edellä tarkoitetussa paikassa, tarkastus voidaan toimittaa lääninverovirastossa tai verotoimistossa. Verotoimiston toimesta tapahtuva tarkastus voidaan kuitenkin aina toimittaa asianomaisessa verotoimistossa. Asiakirjat on esitettävä tarkastettaviksi siellä tai toimitettava sinne, missä tarkastus suoritetaan. Valokuvaamalla tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuina jäljennöksinä säilytettävistä asiakirjoista on 40 §:ssä tarkoitetun viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, mikäli se >on tarkastuksen suorittamista varten välttämätöntä. Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus.

45 §

Verotusta varten tulee jäljempänä mainittavien viranomaisten, henkilöiden ja yhteisöjen toimittaa verohallituksen antamien ohjeiden mukaisesti veroviranomaiselle tai jäljempänä mainitulle yhteisölle tammikuun kuluessa edelliseltä kalenterivuodelta ja 2 kohdan osalta verohallituksen määräämänä ajankohtana puolivuosittain seuraavat asiakirjat ja tiedot:


3 b) työnantajan, jos hän on jättänyt ennakonpidätyksen toimittamatta palkansaajan palkasta tulo- ja varallisuusverolain 54§:n nojalla, ulkomailla suoritetusta työstä palkansaajalle maksetusta palkasta, työntekopaikasta, ulkomailla oleskelun kestosta ja sen aikana tapahtuneista Suomessa käynneistä;


47 §

Jokaisen on edellä tässä luvussa tarkoitettujen tietojen lisäksi annettava verohallituksen tai lääninveroviraston kehotuksesta sellaisia toisen verotusta, verotarkastusta tai verotusta koskevaa muutoksenhakuasiaa varten välttämättömiä muita tietoja, jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, mikäli hänellä ei lain mukaan ole oikeutta kieltäytyä todistamasta asiasta. Toisen verotukseen vaikuttavia, hänen taloudellista asemaansa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.

50 §

Veroilmoitus ja, jos tarpeelliseksi katsotaan, muut tiedot, joista tässä laissa on säädetty, on annettava verohallituksen vahvistamia lomakkeita käyttäen.

66 §

Veroluokituksen suorittamisesta kunnassa sekä työn suorittajan ottamisesta tähän tehtävään määrää verohallitus kunnanvaltuustoa kuultuaan.

Verohallitus valvoo veroluokituksen suorittamista. Kunnanvaltuuston on valittava toimikunta avustamaan valvonnassa verohallituksen antamien ohjeiden mukaan.

70 §

Keskusverolautakunnassa on puheenjohtaja ja kahdeksan muuta jäsentä, jotka varamiehineen valtioneuvosto määrää viisivuotiskausittain. Jäsenistä on yksi määrättävä valtiovarainministeriön virkamiehistä ja yksi verohallituksen virkamiehistä sekä kaksi kuntien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä.


78 §

Niin pian kuin verotuksessa määrättyjen veroäyrien yhteismäärä kunnan osalta on selvillä, verotoimiston on ilmoitettava se kunnanhallitukselle. Samoin verotoimiston on ilmoitettava kirkollisveroäyrien yhteismäärä kirkollisille viranomaisille. Jos näiden määrien selville saamista ei voida verotuksen päättymistä liiaksi viivyttämättä odottaa, verotoimiston on arvioitava määrättävien veroäyrien yhteismäärät ja ilmoitettava ne kunnanhallitukselle ja kirkollisille viranomaisille viimeistään syyskuun 16 päivänä.

90 §

Omistamansa tai hallitsemansa maatilan veroluokitukseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta sen läänin lääninoikeudelta, jossa kiinteistö sijaitsee. Muutosta on haettava kirjallisesti, ja valituskirja on toimitettava asianomaiseen verotoimistoon tai lääninoikeuteen sen ajan kuluessa, jona veroluokitus 67 §:n mukaan pidetään kunnassa nähtävänä. Valtion puolesta on lääninverovirastolla ja valtionasiamiehellä sekä kunnan puolesta kunnanasiamiehellä ja kunnanhallituksella oikeus hakea samassa ajassa muutosta veroluokitukseen jonkin tilan osalta tai vaatia veroluokituksen kokonaan kumoamista.


91 §

Veron ja kansaneläkevakuutusmaksun määräämiseen ja maksuunpanoon voi hakea muutosta verovelvollinen itse sekä jokainen muu, jonka oman veron määrään verotus välittömästi saattaa vaikuttaa tai joka on veron suorittamisesta joko julkis- tai yksityisoikeudellisen oikeussuhteen perusteella vastuussa. Myös yhtymä voi hakea muutosta yhtymän verotettavan tulon ja varallisuuden vahvistamiseen sekä niiden jakoon.

Valtion- ja kunnanasiamiehellä, verotusasiamiehellä, lääninverovirastolla sekä kunnanhallituksella on niin ikään oikeus hakea muutosta verotukseen ja yhtymän verotettavan tulon ja varallisuuden vahvistamiseen sekä niiden jakoon. Seurakunnalla on oikeus hakea muutosta 79 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kirkollisveron maksuunpanoon sekä kunnanasiamiehellä ja kansaneläkelaitoksella 79 §:n 3 momentissa mainittuun kansaneläkevakuutusmaksun määräämiseen ja maksuunpanoon.

96 §

Lääninoikeuden päätöksestä muussa kuin 90, 96 a tai 96 b§:ssä tarkoitetussa asiassa on oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kuudenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Valitusoikeus on niillä, jotka 91§:n mukaan voivat hakea muutosta verotukseen. Valtion puolesta on valitusoikeus kuitenkin tarkastusasiamiehellä ja kunnan puolesta kunnanhallituksella.


96 a §

Lääninoikeuden päätöksestä ei saa valittaa ilman 96 c§:ssä säädettyä valituslupaa, siltä osin kuin päätös koskee:


5) tulo- ja varallisuusverolain 27, 28 ja 46§:n nojalla verovelvollisen tai hänen puolisonsa ansiotuloksi katsottavaa määrää;


96 c §

Tarkastusasiamiehelle ja kunnanhallitukselle voidaan myöntää lupa vain 2 momentin 1 kohdan nojalla.

100 §

Jos verotus on toimitettu jonkin kunnan kohdalta olennaisesti väärin, korkein hallinto-oikeus voi kumota verotuksen kokonaisuudessaan tai tarpeellisilta osin ja määrätä verotuksen uudelleen toimitettavaksi. Tätä koskevan kirjallisen vaatimuksen tekee valtionasiamies, lääninverovirasto, kunnanasiamies tai kunnanhallitus taikka kunnassa verotettu. Vaatimus on toimitettava verotoimistoon 30 päivän kuluessa verotuksen päättymisestä. Verojohtajan on toimitettava se ja verolautakunnan antama selitys viipymättä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on käsiteltävä korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä.

101 §

Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista tai menetetyn määräajan palauttamista koskevissa asioissa käyttää valtion puhevaltaa lääninverovirasto.

129 §

Verohallitus määrää, ottaen huomioon, mitä asiakirjojen hävittämisestä valtion virka-arkistoista erikseen on säädetty, milloin ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annetut asiakirjat saadaan hävittää.

135 §

Jos lääninverovirasto määrää verolautakunnan valtionasiamieheksi päätoimisessa kunnanasiamiehen virassa olevan henkilön, voi verohallitus määrätä lääninveroviraston suorittamaan asianomaiselle kunnalle puolet yhteisen päätoimisen valtion- ja kunnanasiamiehen palkkauksesta ja sosiaaliturvamaksusta valtiovarainministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

140 §

Sen lisäksi, mitä muualla laissa on säädetty, voi se viranomainen, jossa tämän lain piiriin kuuluva asia on vireillä, myöntää verovelvolliselle sekä kunnalle, kunnan- tai valtionasiamiehelle, tarkastusasiamiehelle tai lääninverovirastolle oikeuden kuulustuttaa todistajia myös siinä yleisessä alioikeudessa, jossa se saattaa sopivasti käydä päinsä. Todistajan kuulustelussa on myös toisilla asianosaisilla tällöin oikeus kuulustuttaa todistajia.

141§ Edellä 140§:ssä tarkoitetulle todistajalle on suoritettava palkkio, jonka määrää todistajaa kuullut viranomainen. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä todistajain palkkioiden määräämisestä yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa on voimassa. Jos todistajaa on kuultu valtion nimeämänä, on palkkio maksettava yleisistä varoista niiden perusteiden mukaan, jotka ovat voimassa korvauksen suorittamisesta valtion varoista tuomioistuimessa kuullulle todistajalle. Muussa tapauksessa palkkion suorittaa se, joka on todistajan nimennyt.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi>kuuta 1989.

Hallituksen esitys 109/88
Valtiovarainvaliok. miet. 81 ja 81 a/88
Suuren valiok. miet. 203/88

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1988

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Valtiovarainministeri
Erkki Liikanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.