1240/1988

Annettu Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1988

Tulo- ja varallisuusverolaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

I OSA

Yleiset säännökset

1 luku

Lain soveltamisala

1 §

Tulosta on suoritettava tuloveroa valtiolle ja kunnalle sekä varallisuudesta varallisuusveroa valtiolle siten kuin tässä laissa säädetään.

2 §

Elinkeinotoiminnan tuloksen, maatilatalouden tulon ja asuntotulon vahvistamisesta, tappiontasauksesta tuloverotuksessa, verotusmenettelystä, ennakkoperinnästä ja veronkannosta on säädetty erikseen.

3 §

Rajoitetusti verovelvollisen saaman tulon verottamiseen ja yhtiöveron hyvitykseen sovelletaan tämän lain lisäksi niitä koskevia erityisiä säännöksiä.

2 luku

Määritelmät

4 §

Yhteisöllä tarkoitetaan tässä laissa:

1)valtiota ja sen laitosta;

2)kuntaa ja kuntainliittoa;

3)seurakuntaa ja muuta uskonnollista yhdyskuntaa;

4)osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta;

5)sellaista ulkomaista yhteenliittymää, jota, jos se olisi kotimainen, olisi 5§:n mukaan pidettävä yhtymänä tai yhteisetuutena;

6)ulkomaista kuolinpesää;

7)edellä 1-6 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta.

5 §

Yhtymällä tarkoitetaan tässä laissa:

1)avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, laivanisännistöyhtiötä ja sellaista kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustamaa muuta kuin yhteisönä pidettävää yhteenliittymää, joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun;

2)yhteismetsää ja muuta kahden tai useamman henkilön kiinteistön viljelyä tai hallintaa varten perustamaa yhteenliittymää.

Yhtymänä ei pidetä sellaista kahden tai useamman liiketoimintaa harjoittavan verovelvollisen muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on ennalta sovitun rakennustyön tai muun siihen rinnastettavan työn suorittaminen.

Yhtymänä ei pidetä myöskään kalastuskuntaa, jakokuntaa tai muuta niihin verrattavaa yhteisetuutta.

6 §

Tämän lain kiinteistöä koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen toisen maalla olevaan rakennukseen, rakennelmaan tai muuhun laitokseen, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle.

7 §

Tässä laissa tarkoitetaan puolisoilla sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton.

Aviopuolisoihin, jotka ovat yhteiselämänsä lopettaakseen joko asuneet koko verovuoden erillään tai muuttaneet verovuoden aikana pysyvästi erilleen taikka aviopuolisoihin, jotka molemmat eivät ole yleisesti verovelvollisia, ei kuitenkaan sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä.

Tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

8 §

Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta.

Tämän lain lasta koskevia säännöksiä sovelletaan myös verovelvollisen puolison lapseen ja verovelvollisen tai hänen puolisonsa ottolapseen ja kasvattilapseen. Kasvattilapseen ei kuitenkaan sovelleta säännöksiä, jotka koskevat vanhempien ja lasten tulon ja varallisuuden yhteisverotusta.

Kasvattilapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, jota kasvatetaan muutoin kuin vastikkeesta muun henkilön kuin vanhempiensa, ottovanhempiensa tai jommankumman vanhempansa puolison luona, ja jonka elättämisen perusteella kenelläkään muulla ei ole oikeutta tässä laissa säädettyihin lapsesta annettaviin vähennyksiin. Jos lapsi on verovuonna ollut kahden tai useamman henkilön kasvattilapsena, saa vähennykset se kasvattivanhemmista, jonka antama elatuksen aika verovuonna on pisin.

Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä ovat avioliitossa, katsotaan molempien vanhempien verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä eivät ole avioliitossa tai ovat välien rikkoutumisen vuoksi pysyvästi asuneet toisistaan erillään, katsotaan sen vanhemmista, jonka huollettavaksi lapsi on määrätty, verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen huolto on määrätty molemmille vanhemmille tai lapsi muutoin on myös toisen vanhemman huollossa, katsotaan sen vanhemmista, jonka välittömässä huollossa lapsi on suurimman osan verovuodesta ollut, elättäneen lasta.

II OSA

Verovelvollisuus

1 luku

Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus

9 §

Velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on:

1)verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, kuolinpesä ja yhteisetuus sekä yhtymä siltä osin, kuin sen tulo on jaettava yhtymän tulona verotettavaksi, täältä ja muualta saamastaan tulosta (yleinen verovelvollisuus);

2)henkilö, joka verovuonna ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö täältä saamastaan tulosta, ei kuitenkaan obligaatioiden, debentuurien, muiden joukkovelkakirjalainojen eikä sellaisten ulkomailta Suomeen otettujen lainojen, joita ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen talletettujen varojen, eikä myöskään ulkomaankaupassa syntyneiden tilisaamisten tuottamasta korkotulosta (rajoitettu verovelvollisuus).

Verovelvollista, joka ainoastaan osan verovuotta on asunut Suomessa, verotetaan tältä ajalta 1 momentin 1 kohdan ja muulta osalta vuotta sen 2 kohdan mukaan.

10 §

Suomesta saatua tuloa on muun ohessa:

1)täällä olevasta kiinteistöstä tai suomalaisen asunto-osakeyhtiön, asunto-osakeyhtiöistä annetun lain (30/26) 25§:ssä tarkoitetun osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeiden taikka asunto-osuuskunnan tai muun osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saatu tulo, sekä asuntotulo;

2)täällä harjoitetusta liikkeestä tai ammatista saatu tulo;

3)palkkatulo, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä;

4)muu kuin 3 kohdassa tarkoitettu palkkatulo, jos työ, tehtävä tai palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun;

5)eläketulo, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, tai joka välittömästi tai välillisesti perustuu 4 kohdassa tarkoitettuun työhön, tehtävään tai palvelukseen;

6)osinko, osuuspääoman korko ja muu niihin rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä, näihin liittyvä yhtiöveron hyvitys sekä osuus suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden tuloon;

7)korkotulo, jos velallinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä;

8)rojalti, lisenssimaksu ja muu niihin rinnastettava hyvitys, jos hyvityksen perusteena olevaa omaisuutta tai oikeutta käytetään elinkeinotoiminnassa täällä tai jos hyvityksen maksamiseen velvollinen on Suomessa asuva henkilö tai suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä;

9)täällä olevan kiinteistön tahi suomalaisen asunto-osakeyhtiön, asunto-osakeyhtiöistä annetun lain 25§:ssä tarkoitetun osakeyhtiön taikka muun osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta täällä olevasta kiinteistöstä, osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta saatu voitto.

11 §

Velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella on:

1)verovuoden päättyessä Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, kuolinpesä ja yhteisetuus täällä ja muualla olevista varoistaan (yleinen verovelvollisuus);

2)henkilö, joka verovuoden päättyessä ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö täällä olevista varoistaan, ei kuitenkaan obligaatioista, debentuureista, muista joukkovelkakirjalainoista eikä sellaisista ulkomailta Suomeen otetuista lainoista, joita ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen tallettamistaan varoista eikä myöskään ulkomaankaupassa syntyneistä tilisaamisistaan (rajoitettu verovelvollisuus).

12 §

Suomessa olevia varoja ovat muun ohessa:

1)täällä oleva kiinteistö;

2)täällä harjoitettuun liikkeeseen tai ammattiin kuuluva omaisuus, oikeus tai etuus;

3)suomalaisen osakeyhtiön osake, suomalaisen osuuskunnan tai muun yhteisön osuus sekä osuus suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden varoihin;

4)saaminen, jos velallinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä;

5)rojaltin, lisenssimaksun tai muun niihin rinnastettavan hyvityksen perusteena oleva omaisuus tai oikeus, jota käytetään elinkeinotoiminnassa täällä tai jota koskevan hyvityksen maksamiseen velvollinen on Suomessa asuva henkilö tai suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä.

13 §

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. Suomen kansalaista pidetään kuitenkin Suomessa asuvana, vaikka hän ei jatkuvasti oleskelekaan täällä yli kuuden kuukauden aikaa, kunnes kolme vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jonka aikana hän on lähtenyt maasta, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Jollei muuta näytetä, Suomen kansalaisen ei katsota mainitun ajan jälkeen asuvan Suomessa.

Suomessa asuvaksi katsotaan myös Suomen ulkomaanedustuksessa palveleva Suomen kansalainen, joka on virka- tai työsuhteessa Suomen valtioon.

Jos Yhdistyneissä kansakunnissa, sen erityisjärjestössä, Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä tai kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ulkomailla palveleva Suomen kansalainen välittömästi ennen tätä palvelusta koskevan palvelussopimuksen tekemistä on asunut Suomessa, sen mukaan kuin 1 momentissa säädetään, hänet katsotaan mainitun palveluksen kestäessä Suomessa asuvaksi, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Edellä tässä momentissa säädetyin edellytyksin katsotaan Suomessa asuvaksi Suomen kansalainen, joka on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa Suomen valtion pysyväisessä, päätoimisessa palveluksessa ulkomailla.

14 §

Vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa edustustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva taikka Suomessa Yhdistyneiden kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön, taikka sellaisen muun merkittävän kansainvälisen järjestön tai elimen, jonka valtiovararainministeriö on määrännyt ulkoasiainministeriön esityksestä määräajaksi rinnastettavaksi edellä tarkoitettuihin järjestöihin, palveluksessa oleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa ovat, jos he eivät ole Suomen kansalaisia, velvollisia suorittamaan veroa ainoastaan:

1)täällä olevasta kiinteistöstä saamastaan tulosta ja asuntotulosta;

2)täällä harjoittamastaan elinkeinosta saamastaan tulosta;

3)suomalaisen asunto-osakeyhtiön, asunto-osakeyhtiöistä annetun lain (30/26) 25§:ssä tarkoitetun osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeiden taikka asunto-osuuskunnan tai muun osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saamastaan vuokratulosta ja asuntotulosta;

4)muun kuin tässä momentissa tarkoitetun toimen perusteella täältä saamastaan palkka- ja eläketulosta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö on velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella ainoastaan täällä olevasta kiinteistöstään, omistamistaan 1 momentissa mainittujen suomalaisten osakeyhtiöiden ja osuuskuntien osakkeista ja osuuksista sekä osuudestaan suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden varoihin samoin kuin omistamistaan täällä harjoittamaansa elinkeinoon kuuluvista varoista.

15 §

Suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa toimessa oleva henkilö, jonka ei tämän lain säännösten mukaan voida katsoa asuvan Suomessa, on velvollinen suorittamaan veroa ainoastaan aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla aluksen lukuun tekemästään työstä saamastaan palkkatulosta, välittömästi tai välillisesti mainittuun työhön perustuvasta eläketulosta samoin kuin täältä saamastaan tulosta sekä aluksessa tai täällä olevista varoistaan. Suomalaiseen alukseen rinnastetaan suomalaisen työnantajan vuokralle ottama tai muulla perusteella hallitsema sellainen ulkomainen alus, jonka mukana seuraa vain vähäinen määrä miehistöä tai jonka mukana ei lainkaan seuraa miehistöä.

2 luku

Kokonaan tai osittain verovapaat yhteisöt

16 §

Sekä tulon että varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat:

1)Suomen Pankki, Helsingin yliopisto, Oy Yleisradio Ab, Pohjoismaiden Investointipankki, Pohjoismaiden projektivientirahasto, Kehitysaluerahasto Oy, Teollisen Kehitysyhteistyön rahasto Oy, Suomen Vientiluotto Oy ja Ekokem Oy Ab;

2)kansaneläkelaitos, kunnallinen eläkelaitos, sairaus- ja hautausavustuskassa, sijoitusrahasto, erorahasto, valtakunnallinen työttömyyskassa, työttömyyskassojen keskuskassa, työttömyyskassojen tukikassa ja työttömyyskassojen tukisäätiö;

3)kunnan alueellaan tapahtuvaa asuntojen hankintaa, omistamista ja vuokralle antamista varten perustama osakeyhtiö, joka täyttää 2 momentissa mainitut edellytykset.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu osakeyhtiö on tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta vapaa, jos sen kaikki osakkeet ovat olleet perustamisesta lähtien kunnan omistuksessa eikä yhtiö jaa tai ole jakanut osinkoa. Verovapauden edellytyksenä on myös, että yhtiö ei harjoita muuta kuin 1 momentin 3 kohdassa mainittua toimintaa eikä asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien asunto-osakeyhtiön osakkeiden ja yksinomaan asumiskäyttöön varattujen kiinteistöjen lisäksi omista muuta kuin toimintansa kannalta välttämätöntä omaisuutta. Asuntojen vuokrauksessa yhtiön on noudatettava kunnan vahvistamia asukasvalintaperusteita.

17 §

Tulon perusteella suorittavat vain kunnalle veroa:

1)valtio ja sen laitokset, Oy Alko Ab, Raha-automaattiyhdistys sekä Oy Veikkaus Ab;

2)maakunta, kunta, kuntayhtymä ja kuntainliitto, evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä niiden seurakunta, muu uskonnollinen yhdyskunta sekä tiekunta;

3)sellainen eläkelaitos, eläkesäätiö tai leski- ja orpokassa, joka saa avustusta yleisistä varoista tai joka on perustettu valtion, kunnan, kuntayhtymän tai kuntainliiton taikka seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa olevia varten.

18 §

Oy Alko Ab:n velvollisuudesta suorittaa veroa kunnalle on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Raha-automaattiyhdistys ja Oy Veikkaus Ab suorittavat kunnalle veroa muusta tulostaan kuin arpajaislaissa (491/65) ja ajanvieteautomaateista annetussa laissa (426/76) tarkoitetusta toiminnasta ja musiikkiautomaattien pitämisestä saamastaan tulosta.

19 §

Valtio ja sen laitokset suorittavat kunnalle veroa vain maatilojensa ja niihin verrattavien muiden maa-alueidensa tuloista, sellaisten muiden kiinteistöjensä tuloista, joita ei käytetä yleisiin tarkoituksiin, sekä yksityisyrityksiin verrattavien teollisuus- ja muiden liikkeidensä tuloista. Valtio ei kuitenkaan ole verovelvollinen tulosta, jonka se saa pääasiallisesti valtion laitosten tarpeiden tyydyttämiseksi toimivasta liikelaitoksesta tai tuotantolaitoksesta, laiva-, lento- ja autoliikenteestä, rautateistä, kanavista, satamista taikka posti-, tele- tai radiolaitoksista.

20 §

Maakunta, kunta ja kuntainliitto, evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä niiden seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta ovat verovelvollisia kunnalle ainoastaan liiketulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta.

21 §

Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen ainoastaan liiketulosta. Kunnallisverotuksessa tällainen yhteisö on kuitenkin verovelvollinen myös muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tulosta.

Yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, jos sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja jos se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.

Yleishyödyllisen yhteisön liiketulona ei pidetä yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta saatua tuloa eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa. Yleishyödyllisen yhteisön liiketulona ei myöskään pidetä jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista eikä adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatuja tuloja. Asetuksella voidaan säätää, ettei myöskään tilapäisestä, vähäisestä tai laadultaan erityisestä liiketoiminnasta saatua tuloa pidetä yleishyödyllisen yhteisön liiketulona.

22 §

Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen vapauttamisesta valtiolle ja kunnalle tulon perusteella suoritettavista veroista säädetään erikseen.

23 §

Varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat:

1)edellä 17-22§:ssä mainitut yhteisöt;

2)säästöpankki sekä säästöpankkien, liikepankkien ja osuuspankkien vakuusrahasto samoin kuin hypoteekkiyhdistys;

3)kotimainen osakeyhtiö, osuuskunta ja muu yhteisö, jonka osakkaan tai jäsenen veronalaisia varoja ovat hänen osuutensa yhteisössä.

3 luku

Perheverotus

24 §

Puolisoita verotetaan valtion- ja kunnallisverotuksessa vallitsemiensa tulojen perusteella niin kuin eri verovelvollisia.

Valtiolle suoritettavan tuloveron määrää laskettaessa lisätään sen puolison, jolla on ansiotuloja vähemmän kuin toisella puolisolla tai jolla ei ole ansiotuloja lainkaan, muut tulot kuin ansiotulot, siltä osin kuin niiden verotettava määrä ylittää 6 500 markkaa, toisen puolison tuloihin. Jos kummallakin puolisolla on vain muita tuloja kuin ansiotuloja, lisätään sen puolison, jolla on vähemmän tuloja, tulo siltä osin kuin se ylittää 6 500 markkaa toisen puolison tuloihin.

25 §

Puolisoita verotetaan valtionverotuksessa heidän yhteenlasketun varallisuutensa perusteella sen mukaisesti kuin kumpikin heistä sitä vallitsee.

26 §

Jos puolisot harjoittavat yhdessä elinkeinotoimintaa tai maatilataloutta, verotetaan liikkeen ja ammatin tuloksesta sekä maatilatalouden puhtaasta tulosta 24§:stä poiketen sitä puolisoista, jota olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä varsinaisena yrittäjänä. Valtionverotuksessa puolisoita verotetaan kuitenkin metsätalouden puhtaasta tuotosta 24§:n mukaisesti.

27 §

Verovelvollisen luonnollisen henkilön tai puolisoiden yhdessä harjoittaman liikkeen tai ammatin tuloksen taikka maatilatalouden puhtaan tulon yhteismäärää pidetään 170 000 markan määrään saakka kokonaan ansiotulona. Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että verovelvollisen tai puolisoiden harjoittamassaan liikkeessä, ammatissa tai maatilataloudessa suorittaman työn kohtuullinen arvo ylittää 170 000 markkaa, voidaan myös tämän määrän ylittävä osa mainittujen tulojen yhteismäärästä katsoa ansiotuloksi. Ansiotuloa ei kuitenkaan ole metsätalouden puhdas tuotto, korkotulo, osinko, vuokratulo, asuntotulo, arvopapereiden ja kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatu voitto, kiinteistön ainesosan luovutuksesta saatu korvaus eikä muu näihin tuloihin rinnastettava tulo.

28 §

Jos varsinaiseksi yrittäjäksi katsottavan verovelvollisen puoliso on työskennellyt puolisoiden yhdessä harjoittamassa liikkeessä, ammatissa tai maatilataloudessa eikä tätä työskentelyä ole pidettävä vähäisenä, katsotaan valtionverotuksessa edellä 27§:ssä tarkoitetusta ansiotulosta verovelvollisen tai hänen puolisonsa vaatimuksesta, jollei muuta selvitystä esitetä, puolet puolison ansiotuloksi.

29 §

Kotona olevan alaikäisen lapsen muusta tulosta kuin ansiotulosta määrätään vero valtionverotuksessa siten, että lapsen muu tulo kuin ansiotulo lisätään lasta verovuonna elättäneiden vanhempien 24§:n mukaisesti määräytyvään ansio- ja muiden tulojen yhteismäärään. Jollei vanhemmilla ole yhteisverotettavia tuloja, lapsen muu tulo kuin ansiotulo lisätään sen vanhemman tuloihin, jonka kokonaistulojen määrä on suurempi.

30 §

Kotona olevan alaikäisen lapsen varallisuudesta määrätään vero siten, että lapsen varat lisätään vanhempien 25§:ssä tarkoitettuun yhteenlaskettuun varallisuuteen.

31 §

Jos lapsen vanhempiin ei sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä tai jos lasta on verovuonna elättänyt vain toinen vanhemmista, lisätään lapsen muu tulo kuin ansiotulo ja varallisuus valtiolle suoritettavan veron määrää laskettaessa sen vanhemman tuloihin ja varallisuuteen, jonka on 8§:n 4 momentin nojalla katsottava elättäneen lasta.

4 luku

Kuolinpesän, yhtymän, yhteisetuuden ja konkurssipesän verovelvollisuus

32 §

Verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan siltä vuodelta sekä vainajan että pesän tulosta ja varallisuudesta. Kuolinpesään sovelletaan tällöin niitä tämän lain säännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu.

33 §

Kotimaista kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena kolmelta perittävän kuolinvuotta seuraavalta verovuodelta ja sen jälkeen yhtymänä.

Kuolinpesä on kotimainen, jos perittävää kuolinhetkellään oli pidettävä tämän lain mukaan Suomessa asuvana. Edellä 14 ja 15§:ssä tarkoitetun henkilön kuolinpesä ei kuitenkaan ole kotimainen.

34 §

Yhtymää ei veroteta erikseen, mutta sille vahvistetaan verotettava tulo ja varallisuus yhteisöä koskevien vastaavien säännösten mukaisesti. Yhtymälle vahvistettu verotettava tulo ja varallisuus jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona ja varallisuutena niiden osuuksien mukaan, joita heillä on yhtymän tuloon ja varallisuuteen.

Sen estämättä mitä 1 momentissa on säädetty, kaupparekisteriin merkitylle liiketoimintaa harjoittavalle avoimelle yhtiölle tai kommandiittiyhtiölle vahvistetusta verotettavasta tulosta jaetaan puolet verotettavaksi avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön tulona ja puolet yhtiömiesten tulona 1 momentissa säädetyllä tavalla.

35 §

Edellä 5§:n 3 momentissa tarkoitettua yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena.

36 §

Yhtymän tappio vähennetään tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain (362/68) mukaisesti yhtymälle vahvistetusta verotettavasta tulosta ennen tulon jakamista yhtymän ja osakkaiden tulona verotettavaksi.

Jos yhtymän harjoittamasta toiminnasta johtunutta tappiota ei yhtymän purkautumisen vuoksi voida vähentää yhtymän tulosta, jaetaan vähentämättä jäänyt tappio tai 34§:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa puolet siitä otettavaksi huomioon yhtymässä tappiovuonna olleiden osakkaiden verotuksessa ja vähennetään näiden verotettavasta tulosta tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain mukaisesti ja niiden osuuksien mukaan, joita osakkailla on yhtymän tuloon.

Se osa yhtymän veloista, joka ylittää yhtymän varat, jaetaan yhtymäosuuksien suhteessa otettavaksi huomioon osakkaiden varallisuusverotuksessa.

37 §

Konkurssipesä ei ole erillinen verovelvollinen eikä konkurssi muutoinkaan muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa. Se osa veroista, joka johtuu konkurssipesän elinkeinotoiminnasta, pannaan kuitenkin konkurssipesän maksettavaksi.

5 luku

Toimintamuodon muutokset, tulolähdesiirrot ja yksityiskäyttöönotto

38 §

Yhtymän ei katsota verotuksessa purkautuvan eikä liikkeen, ammatin tai maatilatalouden harjoittajan lopettavan toimintaansa siltä osin kuin toimintamuodon muutoksessa aikaisemmin harjoitettuun toimintaan liittyvät varat ja velat siirtyvät samoista arvoista seuraavissa tapauksissa:

1)liikkeen- tai ammatinharjoittaja tai maatilatalouden harjoittaja perustaa tätä toimintaa jatkamaan avoimen yhtiön, johon hän tulee yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön, johon hän tulee vastuunalaiseksi yhtiömieheksi tai osakeyhtiön, jonka osakkeet hän merkitsee;

2)kuolinpesän harjoittamaa elinkeinotoimintaa tai maatilataloutta jatkamaan perustetaan avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, johon vähintään yksi kuolinpesän osakkaista tulee avoimen yhtiön yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, tai osakeyhtiö, jonka osakkeet merkitsee yksi tai useampi kuolinpesän osakas;

3)elinkeinotoimintaa tai maatilataloutta harjoittavan muun yhtymän kuin avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön toimintaa jatkamaan perustetaan avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, johon vähintään yksi yhtymän osakkaista tulee avoimen yhtiön yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, tai osakeyhtiö, jonka osakkeet merkitsee yksi tai useampi yhtymän osakas;

4)avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ryhtyy jatkamaan purkautuvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön toimintaa yksityisen liikkeen, ammatin tai maatilatalouden harjoittajana;

5)avoin yhtiö muutetaan kommandiittiyhtiöksi tai osakeyhtiöksi taikka kommandiittiyhtiö avoimeksi yhtiöksi tai osakeyhtiöksi avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetussa laissa (389/88) tarkoitetulla tavalla;

6)muissa edellä mainittuihin tilanteisiin rinnastettavissa tapauksissa.

Siirtyvän toiminnan verotuksessa vähentämättä olevat menot vähennetään edellä tarkoitetun toimintamuodon muutoksen jälkeen samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty ilman toimintamuodon muutosta.

Siirtyvään toimintaan liittyvää omaisuutta luovutettaessa 67, 68 ja 70§:ssä sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut omistusajat lasketaan omaisuuden saannosta ennen toimintamuodon muutosta.

Edellä 1 momentin 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa katsotaan toimintamuodon muutoksessa saadut verovelvollisen aikaisempaa osuutta vastaavat uuden yhtiön osakkeet tai osuudet hankituiksi silloin, kun verovelvollinen on hankkinut osuutensa ennen muodonmuutosta toimineessa yhtiössä tai kuolinpesässä.

39 §

Verovelvollisen toisesta tulolähteestään siirtämän omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä. Maatilataloudesta siirrettyjen tuotteiden hankintamenoksi katsotaan tuotteiden todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä.

40 §

Yhtymän osakkaan ottaessa yhtymästä omaisuutta katsotaan yhtymän verotuksessa omaisuuden luovutushinnaksi alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Yhtymän verotuksessa luovutushinnaksi luettava määrä katsotaan omaisuuden hankinnasta johtuneeksi menoksi yhtymän osakkaan verotuksessa.

41 §

Purkautuvan yhteisön verotuksessa jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan sen todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksessa jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan sen alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta.

42 §

Yhteisöjen tai yhtymien sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno.

Sulautuvan yhteisön tai yhtymän ei katsota purkautuvan verotuksessa. Sulautuneen yhteisön tai yhtymän verotuksessa vähentämättä olevat vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottaneen yhteisön tai yhtymän tuloista samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuneen yhteisön tai yhtymän tuloista. Sulautumisessa siirtynyttä omaisuutta luovutettaessa 67, 68 ja 70§:ssä tarkoitetut omistusajat lasketaan sulautuneen yhteisön tai yhtymän saannosta.

Sulautuvaa ja vastaanottavaa yhteisöä tai yhtymää käsitellään verotuksessa erillisinä siihen asti, kun sulautuminen on tullut voimaan.

III OSA

Tulon veronalaisuus

Määritelmät
43 §

Veronalaista tuloa ovat jäljempänä mainituin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot.

44 §

Puhdas tulo on se jäännös, joka saadaan, kun veronalaisesta tulosta vähennetään sen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Puhdas tulo määrätään verovelvollisen jokaisesta tulolähteestä erikseen.

45 §

Verotettava tulo on se jäännös, joka saadaan, kun verovelvollisen eri tulolähteiden puhtaiden tulojen yhteismäärästä (kokonaistulosta) vähennetään muut kuin luonnolliset vähennykset.

46 §

Ansiotuloa on:

1)palkkatulo ja siihen verrattava henkilökohtainen tulo;

2)kansaneläkkeen pohjaosa ja lisäosa sekä muu eläke tai perhe-eläke, joka perustuu lakisääteiseen eläketurvaan tai aikaisempaan yrittäjätoimintaan, luottamusmiestoimintaan, virkasuhteeseen tai työsuhteeseen taikka näihin liittyvään vakuutukseen tai on saatu tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustuksena;

3)päiväraha, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha, huoltoeläkkeenä maksettavaksi määrätty vahingonkorvaus sekä muu eläke tai korvaus tulojen ja elatuksen vähentymisestä, joka on saatu sairausvakuutuslain (364/63), avustuskassalain (471/42), potilasvahinkolain (585/86) tai pakollisen tapaturma- tai liikennevahinkoturvan nojalla taikka muutoin veronalaisen ansiotulon sijaan;

4)työttömyysturvalain (602/84) nojalla saadut etuudet sekä työllisyyskoulutuksesta annetussa laissa (31/76) tarkoitettu koulutustuki;

5)opintotukilain 10 a§:ssä (95/87) tarkoitettu aikuisopintorahana saatu ansionmenetyskorvaus;

6)yhtymän osakkaan verotettavaksi tuloksi yhtymän tulosta jaettu osuus siltä osin kuin se vastaa hänen yhtymän tulonhankinnassa suorittamansa työn kohtuullista arvoa;

7)metsässä tapahtuneen hankintakaupan tai muun siihen verrattavan myynnin yhteydessä verovelvollisen tekemän työn arvo;

8)verovelvollisen porotalouden hyväksi tekemän työn arvo;

9)yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle ja työelämään harjaantumassa olevalle työttömälle työllisyysasetuksen (737/87) nojalla maksettu työllistämistuki;

10)lasten kotihoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettu kotihoidon tuki.

Eräät työsuhteeseen liittyvät tulot
47 §

Työnantajalta saatu luontoisetu arvioidaan käypään arvoon sen mukaan, kuin verohallitus vuosittain tarkemmin määrää.

48 §

Veronalaista palkka- tai eläketuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä osakeyhtiön osakkeita käypää alempaan hintaan siltä osin kuin alennus on enemmän kuin 15 prosenttia osakkeen osakeantipäätösajankohtaa edeltäneen kalenterikuukauden keskimääräisen käyvän arvon perusteella lasketusta arvosta. Jos osakkeet noteerataan arvopaperipörssissä tai muutoin julkisesti ja jos samojen osakkeiden ensimmäistä julkista noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskihinta on edellä mainitulla tavalla laskettua käypää arvoa alempi, edun veronalaisuus määräytyy ja veronalaisen tulon määrä lasketaan mainitun alemman arvon perusteella.

Veronalaiseksi palkka- tai eläketuloksi katsotaan korkoetu työnantajalta saadusta lainasta siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on Suomen Pankin peruskorkoa alempi.

49 §

Veronalaiseksi palkka- tai eläketuloksi ei katsota, ellei 47 tai 48§:stä muuta johdu, henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja kohtuullista

1)etua työnantajan järjestämästä terveydenhuollosta, lukuun ottamatta kuitenkaan työnantajan työntekijälle suorittamaa korvausta terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista;

2)henkilökunta-alennusta työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista;

3)merkkipäivälahjaa tai vähäistä muuta lahjaa, joka on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena;

4)etua työnantajan järjestämästä virkistys- tai harrastustoiminnasta;

5)etua työnantajan järjestämästä yhteiskuljetuksesta asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla.

Veronalaiseksi palkka- tai eläketuloksi ei katsota sitä toimialalla tavanomaista ja kohtuullista etua, jonka liikenteenharjoittajan palveluksessa tai tämän palveluksesta eläkkeellä oleva verovelvollinen saa työnantajalta matkaan oikeuttavana vapaa- tai alennuslippuna.

50 §

Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha ja majoittumiskorvaus, joka vastaa työmatkoista keskimäärin aiheutuvaa kohtuullista matkustamiskustannusten ja elantokustannusten lisääntymistä. Verohallitus antaa vuosittain tarkemmat määräykset verovapaiden korvausten perusteista ja määristä.

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä:

1)verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja;

2)jos verovelvollisella ei ole varsinaista työpaikkaa, päivittäisiä matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi;

3)työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Vahvistaessaan edellä ja 51§:ssä tarkoitettujen työnantajalta työmatkasta saatujen matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä verohallituksen ei ole vahvistettava

1)kotimaan päivärahaa yli 10 tuntia kestävästä työmatkasta 100 markkaa eikä yli 6 tuntia kestävästä työmatkasta 62 markkaa pienemmäksi;

2)verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismääriä pienemmiksi kuin ne ovat työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa 31 päivänä maaliskuuta 1988 annetun verohallituksen päätöksen (316/88) 8§:ssä.

Vahvistaessaan ulkomaille tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen perusteet ja määrät verovuodeksi verohallituksen on noudatettava ennen tätä lakia voimassa olleita säännöksiä.

Veronalaista tuloa ei ole:

1)työmatkasta saatu, ennen tätä lakia voimassa olleiden säännösten ja 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetun verohallituksen päätöksen 13§:n mukainen ateriakorvaus;

2)työnantajalta päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saatu, enintään 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa verohallituksen päätöksessä vahvistetun suuruinen matkustamiskustannusten korvaus toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan.

51 §

Veronalaista tuloa ei ole sellainen korvaus matkustamis- ja elantokustannusten keskimääräisestä kohtuullisesta lisääntymisestä, jonka työnantaja on suorittanut 93 ja 94§:ssä tarkoitettua merityötuloa saavalle verovelvolliselle matkasta asunnolta aluksen saapumis- ja lähtösatamaan ja takaisin. Verovapaata tuloa on kuitenkin korvaus vain sellaisista matkoista, jotka aiheutuvat vuosi- ja vastikelomamatkoista sekä matkoista, joista johtuvat matkustamiskustannukset työnantaja on velvollinen korvaamaan merimieslain nojalla.

Verohallitus antaa vuosittain tarkemmat määräykset verovapaiden korvausten perusteista ja määristä.

52 §

Veronalaista tuloa ei ole kohtuullinen korvaus, joka maksetaan kansanedustajan toimen hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna kohtullisena korvauksena pidetään edustajanpalkkiosta annetussa laissa (328/47) tarkoitettua puhemiehen määrärahaa ja muun selvityksen puuttuessa 80 prosenttia edustajan kulukorvauksesta.

Ulkomailla työskentelystä saadut tulot
53 §

Veronalaista palkkatuloa ei ole:

1)ulkomaanedustuksessa palvelevan tai muun Suomen valtioon palvelussuhteessa olevan, ulkomaille sijoitetun henkilön virantoimituspalkkio, paikalliskorotus, kurssi- ja hintavaihtelutappion korvaus tai valtion maksama muu ulkomailla suoritetusta työstä tai tehtävästä johtuvien erityisten menojen kattamiseksi tarkoitettu korvaus;

2)palkka tai palkkio, jonka Yhdistyneet kansakunnat tai jokin sen erityisjärjestö maksaa muualla kuin Suomessa suoritetusta asiantuntijatehtävästä.

54 §

Veronalaista palkkatuloa ei ole verovelvollisen

1)saman työnantajan palveluksessa ulkomailla tai

2)samassa valtiossa ulkomailla suorittamasta työstä saama palkka (ulkomaantyötulo), jos hänen tästä työstä aiheutuva oleskelunsa ulkomailla (ulkomaantyöskentely) on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Palkkatulo on kuitenkin veronalaista tuloa, jos se on saatu valtiolta, kunnalta tai muulta suomalaiselta julkisoikeudelliselta yhteisöltä taikka jos se on saatu suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa tehdystä työstä.

Ulkomaantyöskentelyn ei katsota keskeytyvän, vaikka verovelvollinen aloitettuaan työskentelynsä oleskelee Suomessa keskimäärin enintään kuutena päivänä sellaista täyttä kuukautta kohti, jonka hänen ulkomaantyöskentelynsä voidaan olettaa kestävän tai jonka se on kestänyt. Edellytyksenä kuitenkin on, että hän ei näin laskettavasta päivien määrästä oleskele Suomessa enempää kuin 60 päivää etukäteen ja että hän tällaisen Suomessa oleskelun jälkeen palaa työskentelyvaltioon jatkamaan samaa ulkomaantyöskentelyä. Ulkomaantyöskentelyn ei myöskään katsota keskeytyvän, jos verovelvollisen Suomessa oleskelu aiheutuu pakottavasta, hänestä ja hänen työnantajastaan riippumattomasta, odottamattomasta syystä ja jos verovelvollinen tällaisen Suomessa oleskelun jälkeen palaa työskentelyvaltioon jatkamaan kyseistä ulkomaantyöskentelyä.

Ulkomaantyöskentelyn, jota ei enää voida pitää yhtäjaksoisena, katsotaan päättyneen sinä päivänä, jolloin verovelvollinen työskentelynsä lopetettuaan olisi voinut lähteä työskentelyvaltiosta.

Jos ulkomaantyöskentely on päättynyt painavasta, verovelvollisesta ja hänen työnantajastaan riippumattomasta, odottamattomasta syystä, ei ulkomaantyötuloa pidetä veronalaisena tulona sen johdosta, että ulkomaantyöskentely ei ole kestänyt oletettua vähintään kuuden kuukauden aikaa.

Eräät eläkkeet, sosiaalietuudet ja korvaukset
55 §

Veronalaista tuloa eivät ole:

1)kansaneläkelain (347/56) mukaiseen kansaneläkkeeseen maksettavat lisät;

2)eläkkeensaajien asumistukilain (591/78) mukainen asumistuki;

3)perhe-eläkelain (38/69) mukainen perhe-eläke ja koulutustuki;

4)ne huoltoapulain 5§:n mukaiset eläkkeet, joihin verovelvollisella on ollut oikeus ennen vuotta 1989;

5)huoltoeläkkeenä ennen vuotta 1989 maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset;

6)rintamasotilaseläke, rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja ylimääräinen sotaeläke.

56 §

Vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus on veronalaista tuloa vain, jos se on saatu veronalaisen tulon sijaan tai muutoin korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä.

Veronalaisia korvauksia eivät ole:

1)sairaanhoitokustannusten ja niihin verrattavien menojen korvaus, ellei 49 §:stä muuta johdu;

2)pakollisen tapaturmavahinkoturvan nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 1982 sattuneen vakuutustapahtuman perusteella maksettu päiväraha, elinkorko ja huoltoeläke tai niihin liittyvät lisät, myös silloin kun ne on saatu työnantajalta palkkana tai ennakkona, ei kuitenkaan siltä osin kuin elinkoron tai huoltoeläkkeen vuotuinen määrä ylittää 20 000 markkaa;

3)korvaus, joka on maksettu kertakaikkisena tai jatkuvana sotapalveluksessa taikka muuten sotatoimessa aiheutuneen ruumiinvamman, sairauden tai kuolemantapauksen johdosta valtion tai yleishyödyllisen yhteisön varoista joko vahingoittuneelle tai sairastuneelle itselleen taikka hänen omaisilleen;

4)luonnonsuojelulain (71/23) 9§:ssä tarkoitetun suojelualueen omistajalle maksettu kertakaikkinen korvaus taloudellisista menetyksistä, joita hänelle aiheutuu rauhoittamispäätöksen mukaisista alueen käyttöoikeuksien rajoituksista.

57 §

Veronalaista tuloa ei ole:

1)sosiaalihuoltolain (710/82) mukainen toimeentulotuki;

2)lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain (122/77) mukainen elatustuki;

3)vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/87) tarkoitetut edut;

4)hautausavustus;

5)äitiysavustus;

6)lapsilisä;

7)lapsen hoitotuesta annetun lain (444/69) nojalla maksettu lapsen hoitotuki;

8)vammaistukilain (124/88) mukainen vammaistuki;

9)asevelvollisen päiväraha;

10)sotilasavustuslain (566/48) mukainen sotilasavustus, kotiuttamisrahalain (910/77) mukainen kotiuttamisraha;

11)erorahalain (947/78) ja valtion virkamieslain (755/86) mukainen eroraha;

12)työntekijän valtion varoista työnvälityslain (246/59) nojalla saama korvaus;

13)oppisopimuslaissa (422/67) tarkoitetut oppilaan valtion varoista saamat taloudelliset edut;

14)metsäoppilaitoksista annetun lain (141/64) nojalla saatu avustus;

15)asumistukeen oikeutetun asumistukilainsäädännön mukaan saama asumistuki;

16)opintotukilain 7§:n 3 momentissa (39/84) tarkoitettu korkoavustus;

17)valtion ja kuntien varoista asuntojen korjaustoimintaan saatu avustus;

18)kohtuullinen lakkoavustus tai muu siihen rinnastettava avustus, jonka palkansaaja tai maatilatalouden harjoittaja on saanut työtaistelun johdosta asianomaiselta työmarkkinajärjestöltä;

19)avustuskassalaissa (471/42) tarkoitettujen sairauskassojen suorittamat etuudet, paitsi jos vakuutuksen maksuista on enemmän kuin kolme neljäsosaa maksanut työnantaja tai joku muu, jonka kannalta niitä on pidettävä vastikkeena verovelvollisen suorittamasta työstä, tehtävästä tai palveluksesta.

Yksityisvakuutusetuudet

58 §

Veronalaista tuloa on jäljempänä säädetyin poikkeuksin vapaaehtoisen henkilövakuutuksen (henkilövakuutus) nojalla saatu vakuutussuoritus.

Mitä 1 momentissa ja 59§:ssä on säädetty vakuutussuorituksen veronalaisuudesta koskee myös vakuutusmaksujen palautuksena tai takaisinostolla saatua määrää samoin kuin sitä arvoa, joka on luettu vakuutuksenottajan hyväksi muutettaessa tällaista vakuutusta muunlaiseksi vakuutukseksi (muutosarvo).

Kertamaksullisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksujen palautuksesta, takaisinostoarvosta tai muutosarvosta on veronalaista tuloa kuitenkin vain 59§:ssä tarkoitettu vakuutuksen tuotto.

59 §

Jos henkilövakuutuksen nojalla saatu vakuutussuoritus vakuutussopimuksen mukaan maksetaan kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana vakuutetun saavutettua määräiän (säästösumma) vakuutuksenottajalle itselleen, kun hän on vakuutettuna, vakuutuksenottajan puolisolle tai puolison lapselle, vakuutuksenottajan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselle, ottolapselle tai kasvattilapselle, veronalaista tuloa on vakuutussuorituksen se osa, joka ylittää maksettujen vakuutusmaksujen yhteismäärän (vakuutuksen tuotto). Vähintään 10 vuotta voimassa olleen edellä mainitun vakuutuksen tuotosta on veronalaista tuloa 50 prosenttia.

Henkilövakuutukseen perustuvasta pysyvän työkyvyttömyyden johdosta kertakorvauksena saadusta vakuutussuorituksesta on veronalaista tuloa 50 prosenttia.

60 §

Veronalaista tuloa ei ole:

1)vakuutussuoritus, joka maksetaan vakuutetun kuoleman johdosta kertakorvauksena hänen puolisolleen tai puolison lapselle, hänen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselleen, ottolapselleen tai kasvattilapselleen tai hänen kuolinpesälleen;

2)vakuutussuoritukseen verrattava taloudellinen tuki, jonka valtio, kunta tai muu asetuksella tarkemmin määriteltävä julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos maksaa työ- tai virkasuhteessa taikka näihin verrattavassa palvelussuhteessa olleen henkilön kuoltua edellä tarkoitetulle edunsaajalle;

3)henkilövakuutuksen nojalla saatu sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneiden kustannusten korvaus ja muu niihin verrattava korvaus.

61 §

Jos työnantaja on maksanut vakuutusmaksuja työntekijälle ottamastaan henkilövakuutuksesta, johon sisältyy vakuutuksenantajan velvollisuus suorittaa säästösumma työntekijälle tai hänen määräämälleen edunsaajalle kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana, luetaan työntekijän veronalaiseksi tuloksi 10 prosenttia työnantajan maksamista vakuutusmaksuista riippumatta siitä, onko työnantaja sitoutunut pitämään edunsaajamääräyksen voimassa.

62 §

Eläkkeestä, joka perustuu verovelvollisen kerralla maksamaan vakuutukseen taikka jonka hän on muutoin saanut ostamalla, vaihtamalla muuta vastiketta kuin kiinteistöä vastaan tai muulla näihin verrattavalla vastikkeellisella saannolla, luetaan tuloksi vain seuraavat määrät: jos eläkkeensaajan ikä on verovuoden päättyessä

vähemmän kuin 44 vuotta 60 %
44-52 vuotta 55 %
53-58 '' 50 %
59-63 '' 45 %
64-68 '' 40 %
69-72 '' 35 %
73-76 '' 30 %
77-81 '' 25 %
82-86 '' 20 %
87-91 '' 15 %
92 vuotta tai enemmän 10 %
63 §

Veronalaista tuloa ei ole kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai eliniäksi pidätetty etuus (syytinki), sikäli kuin se suoritetaan asuntoetuna, luonnontuotteina tai palveluina.

Apurahat ja palkinnot
64 §

Veronalaista tuloa ei ole:

1)stipendi tai muu apuraha, joka on saatu opintoja tai tieteellistä tutkimusta tahi taiteellista toimintaa varten;

2)tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi saatu palkinto;

3)valtion 2 kohdassa tarkoitetusta taikka muusta ansiokkaasta toiminnasta ennen tammikuun 1 päivää 1984 myöntämä eläke tai tällaiseen eläkkeeseen liittyvä perhe-eläke;

4)muu opintoraha kuin opintotukilain 10 a§:ssä tarkoitettu aikuisopintorahana saatu ansionmenetyskorvaus.

Muulta kuin valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä taikka Pohjoismaiden neuvostolta saadut stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä palkinnot ovat kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin, kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen, opintorahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän.

Valtiovarainministeriö voi hakemuksesta päättää, että 1 momentissa tarkoitettu tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustuksena saatu palkinto on koko määrältään verosta vapaata tuloa.

65 §

Veronalaista tuloa ei ole taiteen alalla järjestetystä, taiteellisesti merkittävästä valtakunnallisesta tai kansainvälisestä valtiovarainministeriön nimeämästä kilpailusta saatu palkinto.

Valtiovarainministeriö nimeää vuosittain etukäteen opetusministeriön esityksestä ne taiteen alalla järjestettävät kilpailut, joita on pidettävä 1 momentissa tarkoitettuina taiteellisesti merkittävinä valtakunnallisina tai kansainvälisinä kilpailuina.

66 §

Veronalaista tuloa ei ole peruskoulun, lukion, iltalukion, ammattikoulun tai muun näihin verrattavan oppilaitoksen oppilaiden tieto- tai taitoaineessa järjestetystä kilpailusta muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena saama palkinto.

Luovutusvoitot
67 §

Ostamalla, vaihtamalla tai muulla vastikkeellisella saannolla saadun kiinteän tai irtaimen omaisuuden luovutuksen tuottamasta voitosta on satunnaisena myyntivoittona veronalaista tuloa, jos luovuttaja on omistanut irtaimen omaisuuden alle 5 vuotta ja kiinteän omaisuuden alle 10 vuotta, seuraava, luovuttajan omistusajan pituuden mukaan määräytyvä suhteellinen osuus:

omistusaika vuosina veronalainen osuus
luovutusvoitosta alle 4 100 %
vähintään 4 mutta alle 6 80 %
vähintään 6 mutta alle 8 60 %
vähintään 8 40 %
68 §

Luovutuksesta saatua voittoa ei pidetä satunnaisena myyntivoittona seuraavissa tapauksissa:

1)jos kiinteä omaisuus, toisen maalla oleva rakennus tai niiden pysyvä käyttöoikeus, joita verovelvollinen ei ole hankkinut ilmeisesti keinottelutarkoituksessa, on luovutettu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) mukaisella menettelyllä tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä;

2)jos kiinteistö on vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus lunastaa kysymyksessä olevan laatuista omaisuutta tai saada sen pysyvä käyttöoikeus mainitulla menettelyllä;

3)jos verovelvollinen on vesistön patoamista tai säännöstelyä varten vapaaehtoisesti luovuttanut omaisuuden tai pysyvän käyttöoikeuden mainituista toimenpiteistä hyötyä saavalle voimalaitoksen omistajalle sellaiseen tarkoitukseen, johon valtiolle on annettu lunastusoikeus.

Jos kiinteä omaisuus luovutetaan valtiolle tai maakunnalle, kunnalle tai kuntainliitolle, pidetään luovutuksesta saatua voittoa satunnaisena myyntivoittona vain, jos omaisuus on ollut luovuttajan omana viittä vuotta lyhyemmän ajan.

Kiinteän omaisuuden, toisen maalla olevan rakennuksen tai niiden pysyvän käyttöoikeuden vastaanottajan tulee, jos kysymyksessä on vapaaehtoinen luovutus, toimittaa luovuttajalle verotusta varten selvitys siitä, että omaisuus tai pysyvä käyttöoikeus on luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla tai valtiolla on oikeus lunastaa omaisuutta tai saada sen pysyvä käyttöoikeus kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisella tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä.

69 §

Veronalaista tuloa on myös 40 prosenttia siitä määrästä, jolla omaisuuden luovutusten verovuonna tuottama sellainen voitto, jota ei oteta huomioon satunnaista myyntivoittoa määrättäessä, ylittää 200 000 markkaa (omaisuuden luovutusvoitto).

70 §

Satunnaisen myyntivoiton ja omaisuuden luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutushinnasta vähennetään 50 prosenttia siitä tai luovutushinnan puolta määrää suurempi omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Alle kaksi vuotta omistetun omaisuuden luovutuksesta saadun satunnaisen myyntivoiton tai omaisuuden luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutushinnasta vähennetään kuitenkin vain 25 prosenttia siitä tai tätä määrää suurempi omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo. Hankintamenoon luetaan myös omaisuuden perusparannusmenot verovelvollisen omistusaikana.

Luovutushintaan lisätään kiinteistöltä erikseen luovutettavaksi hakatun puutavaran ja kiinteistön luovutuksesta pidätetyn hakkuuoikeuden kantoarvo verovelvollisen omistusajalta, enintään kuitenkin luovutusvuodelta ja sitä edeltäneiden 5 vuoden ajalta, vähennettynä samoilta vuosilta verotetulla metsätalouden puhtaalla tuotolla. Jos omaisuutta verovelvollisen hallinta-aikana on kohdannut vahinko, josta hän on saanut korvausta, korvaus lisätään luovutushintaan luovutusvuodelta ja sitä edeltäneiltä viideltä vuodelta, sikäli kuin sitä ei ole käytetty tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden uudistamiseen tai kunnostamiseen.

Kulkuneuvon luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa ei oteta huomioon työnantajan maksamaa matkustamiskustannusten korvausta.

71 §

Edellä 67 ja 69§:ssä tarkoitettuna luovutuksena ei pidetä osakeyhtiölain (734/78) 5 luvun 1§:ssä mainitun vaihtovelkakirjan vaihtamista yhtiön osakkeisiin eikä siinä mainittuun optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämistä. Tällaista osaketta luovutettaessa omistusaika lasketaan vaihtovelkakirjan tai osakkeiden merkintäoikeuden saannosta.

72 §

Verovelvollisella on oikeus vähentää sellaisesta omaisuuden luovutuksen tuottamasta voitosta, joka otetaan huomioon satunnaista myyntivoittoa määrättäessä, samanlaatuisesta luovutuksesta verovuonna aiheutunut tappio.

73 §

Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos

1)verovelvollinen luovuttaa vähintään vuoden ajan omistamansa sellaisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet taikka sellaisen rakennuksen, jota hän omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ennen luovutusta on käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona (oman asunnon luovutusvoitto);

2)verovelvollinen luovuttaa kiinteää omaisuutta, arvopaperin, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuuden taikka laivaosuuden ja saajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja jos omaisuus on ollut yhteensä yli 10 vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.

Oman asunnon luovutusvoittoa laskettaessa rakennukseen rinnastetaan myös sen rakennuspaikka siltä osin kuin se on pinta-alaltaan enintään 10 000 neliömetriä tai kaavoitetulla alueella enintään kaavan mukaisen tontin tai rakennuspaikan suuruinen. Jos omana asuntona käytetystä huoneistosta tai rakennuksesta vähemmän kuin puolet on ollut verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisena asuntona, pidetään luovutusvoitosta vain tätä käyttöä vastaavaa osaa verosta vapaana tulona. Jos useampi verovelvollinen on omistanut yhdessä edellä tarkoitetut osakkeet tai osuudet taikka edellä tarkoitetun rakennuksen, sovelletaan kunkin saamaan voittoon tai sen osuuteen vastaavasti, mitä edellä tässä pykälässä on sanottu.

Jos luovutukseen on sovellettu 1 momentin 2 kohdan säännöstä ja jos luovutuksensaaja luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin 5 vuotta on kulunut hänen saannostaan, vähennetään hänen satunnaista myyntivoittoaan tai omaisuuden luovutusvoittoaan laskettaessa hankintamenosta se veronalaisen omaisuuden luovutusvoiton määrä, jota 1 momentin 2 kohdan säännös huomioon ottaen ei ole pidetty hänen saantomiehensä veronalaisena tulona.

Perhe- ja perintöoikeudelliset saannot
74 §

Veronalaista tuloa ei ole, mitä on saatu avio-oikeuden nojalla, naimaosana tai etuosana jakamattomasta pesästä, perintönä, perintökaaren 8 luvussa tarkoitettuna avustuksena tai hyvityksenä, testamentilla taikka lahjana.

Veronalaista on kuitenkin testamentilla tai lahjana saadun elinikäisen nautintaoikeuden, eläkkeen taikka muun jäljellä olevaksi eliniäksi tai määrävuosiksi jollekin tulevan etuuden tuottama tulo.

Kunnallisverotuksessa veronalaista tuloa on muulle kuin puolisolle tai suoraan ylenevää tai alenevaa polvea olevalle perilliselle tullut perintö, 1 momentissa tarkoitettu avustus tai hyvitys, testamentti sekä lahja siltä osin kuin nämä samalta perittävältä tai lahjoittajalta saatuina ovat verovuonna arvoltaan yhteensä yli 15 000 markkaa.

75 §

Veronalaista tuloa ei ole lapsen elatusta koskevan lainsäädännön mukaisella tuomiolla tai sopimuksella vahvistettu tai lapsen elatusta varten muutoin saatu elatusapu.

Veronalaista ei ole myöskään sellainen rahana tai tavarana saatu avustus, joka vapaaehtoisen sitoumuksen tai muun velvoitteen nojalla suoritetaan määräajoin entiselle tai välien rikkoutumisen vuoksi pysyvästi erillään asuvalle puolisolle.

Porotaloudesta saatu tulo
76 §

Porotaloudesta saatuna tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka porotalouden arvioidaan edellisenä poronhoitovuotena keskimäärin tuottaneen paliskunnan toimesta luettua, vuotta vanhempaa poroa kohti, ottaen huomioon paikkakunnalla tavalliset porokarjasta aiheutuneet kustannukset. Tämä tuotto määrätään kunkin vuoden verotusta varten vahvistettujen tuottoperusteiden nojalla.

Jos porotaloudesta saatu tulo jotakin porokarjaa kohdanneen vahingon johdosta on vähentynyt huomattavasti enemmän kuin paikkakunnalla yleensä, on tämä kohtuullisessa määrässä otettava huomioon tuloa arvioitaessa.

Muut tulon veronalaisuutta koskevat säännökset
77 §

Veronalaista tuloa ei ole erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän tai yhteisetuuden osakkaan saama osuus kuolinpesän tai yhteisetuuden tulosta.

Yhtymän osakkaan veronalaista tuloa ei ole hänen veronalaiseksi tulokseen 34§:n 1 tai 2 momentin mukaisesti katsotun tulo-osuuden ohella hänen yhtymästä saamansa voitto-osuus.

Veronalaista tuloa ei ole myöskään 4§:n 5 ja 6 kohdassa tarkoitetun ulkomaisen yhtymän tai kuolinpesän Suomessa asuvan osakkaan tällaisen yhtymän tai kuolinpesän tulosta saama osuus siltä osin kuin yhtymä tai kuolinpesä on velvollinen suorittamaan mainitusta tulosta veroa täällä.

Veronalaiseksi tuloksi ei katsota, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6§:n 2 ja 3 momentissa kuitenkin säädetyin poikkeuksin, kotimaisen osakeyhtiön tai osuuskunnan toiselta kotimaiselta osakeyhtiöltä tai osuuskunnalta saamia osinkoja ja osuuspääoman korkoja.

78 §

Veronalaista tuloa ei ole etu, jonka verovelvollinen on saanut omaan tai perheensä tarpeeseen käytetystä asunnosta, joka hänellä on asunto-osakeyhtiön tai muun asunto- tai kiinteistöyhteisön osakkaana tai jäsenenä ollut käytössään käypää vuokraa alemmasta vastikkeesta, ellei asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa annetusta laista (505/73) muuta johdu. Myöskään asunto- tai kiinteistöyhteisön veronalaiseksi tuloksi ei katsota sen osakkeenomistajien tai jäsenten saamaa etua huoneistoista, joihin heillä on yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla hallintaoikeus.

79 §

Veronalaista tuloa ei ole Suomessa järjestetyissä arpajaisissa tai palkinto-obligaatioiden arvonnassa saatu voitto eikä voitto, joka on saatu kotimaisten urheilu- tai eläinkilpailujen yhteydessä asianomaisella luvalla toimeenpannuissa vedonlyönneissä. Veronalaista tuloa ei myöskään ole muu voitto, joka on saatu palkintona tai muulla nimellä Suomessa julkisesti järjestetyn arvonnan, arvaamisen, vedonlyönnin tai muun niihin verrattavan sattumasta osaksi tai kokonaan riippuvan menettelyn perusteella. Veronalaista tuloa on kuitenkin voitto, jota voidaan pitää kohtuullisena vastikkeena jostakin suorituksesta tai jota on pidettävä ennakkoperintälaissa tarkoitettuna palkkana.

80 §

Veronalaista tuloa ei ole:

1)tasavallan presidentin toimen hoitamisesta saatu palkkio ja eläke, eikä valtiolta näiden lisäksi saatu asunto- tai muu etu;

2)etu kansanedustajan toimeen liittyvästä oikeudesta maksuttomaan matkustamiseen;

3)palkka tai palkkio, joka on saatu Suomessa pidetylle valtioiden väliselle kokoukselle tehdystä työstä, jos työn on tehnyt muualla kuin Suomessa asuva henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen;

4)Pohjoismaiden Investointipankin jäsenmaan saama osuus pankin jakamasta ylijäämästä;

5)luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien sekä sellaisten luonnonvaraisten kasvien tai niiden osien, joita kerätään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa, kerääjän näiden tuotteiden luovutuksesta saama tulo, mikäli sitä ei ole pidettävä palkkana;

6)luovuttajan saama korvaus äidinmaidon luovutuksesta;

7)rangaistusta suorittavan vangin tai pakkolaitokseen eristetyn saama työ- tai käyttöraha;

8)reserviläispalkka.

IV OSA

Tulosta tehtävät vähennykset

1 luku

Luonnolliset vähennykset

81 §

Verovelvollisella on oikeus tulostaan vähentää tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot jäljempänä tässä luvussa säädetyin poikkeuksin.

Kunnallisverotuksessa kunkin tulolähteen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot vähennetään saman tulolähteen tulosta.

Verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ei saa vähentää.

82 §

Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat muun ohessa:

1)verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille henkilöille maksettu palkka ja muut edut;

2)yhtymän, yhteisetuuden tai kuolinpesän tulonhankinnassaan työskennelleelle osakkaalleen maksama kohtuulliseksi katsottava palkka;

3)verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille palkansaajille huoltoapulain 5§:n nojalla annettu elatus sekä heidän ja heidän omaistensa eläkkeet;

4)ammattikirjallisuuden sekä tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta sekä tieteellisestä työstä ja taiteen harjoittamisesta muutoin johtuneet menot, mikäli niitä ei ole suoritettu 64§:ssä mainitulla stipendillä tai apurahalla;

5)valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta välittömästi aiheutuneet kohtuulliset kustannukset;

6)työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut;

7)maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetut ryhmähenkivakuutuksen maksut siltä osin kuin ne kohdistuvat muuhun ansiotoimintaan kuin elinkeinotoimintaan tai maatilatalouteen.

Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena, 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna menona pidetään myös palkkaa, jonka verovelvollinen on suorittanut tulonhankinnassaan jatkuvasti työskennelleille kotona oleville lapsille tai muille perheenjäsenille, jotka ennen verovuotta ovat täyttäneet 14 vuotta. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on kuitenkin, ettei työstä maksettu korvaus ylitä määrää, joka työstä olisi ollut maksettava palkatulle vieraalle henkilölle. Puolisolle maksettu palkka tai muu korvaus ei ole lainkaan vähennyskelpoinen.

83 §

Tulon hankkimisesta johtuneina menoina pidetään myös matkakustannuksia asunnosta työpaikkaan ja takaisin halvimman kulkuneuvon käytöstä aiheutuvien kustannusten mukaan laskettuna. Näitä matkakustannuksia voidaan kuitenkin vähentää enintään 16 000 markkaa ja vain siltä osin, kuin ne ylittävät verovuonna 2 000 markkaa.

Jos 1 momentissa tarkoitettuna halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa, vähennys lasketaan siten, kuin verohallitus vuosittain tarkemmin määrää ottaen huomioon sen kohtuullisen kustannusten lisäyksen, joka aiheutuu kulkuneuvon käytöstä asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin.

Edellä 1 ja 2 momentissa olevia säännöksiä sovelletaan laskettaessa vähennystä 50§:n 3 momentissa tarkoitetuista matkoista aiheutuvista kustannuksista.

84 §

Verovelvollisen, joka on käyttänyt moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa metsänraivaustyöhön verrattavassa työssä, tällaisesta työstä saaman palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneeksi menoksi katsotaan sahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 30 prosenttia tai verovelvollisen vaatimuksesta 40 prosenttia edellä tarkoitetun palkkatulon määrästä (moottorisahavähennys). Kahden henkilön työryhmän käyttäessä samaa sahaa mainittuina kustannuksina pidetään 20 prosenttia kummankin kyseisestä työstä saaman palkkatulon määrästä ja, jos työryhmään on kuulunut kolme henkilöä, 15 prosenttia kunkin kyseessä olevasta palkkatulosta. Verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiksi menoiksi katsotaan edellä mainittuja suuremmat sahan käytöstä aiheutuneet todelliset menot.

Verovelvollisen, joka on metsä- tai muussa ajossa käyttänyt hevosta ja ajovälineitä tai traktoria, palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneeksi menoksi katsotaan hevosen ja ajovälineiden tai traktorin käytöstä aiheutuneina kustannuksina 60 prosenttia metsäajosta ja 50 prosenttia muusta ajosta saadusta palkkatulosta (ajovälinevähennys). Verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiksi menoiksi katsotaan edellä mainittuja suuremmat hevosen ja ajovälineiden tai traktorin käytöstä aiheutuneet todelliset menot.

Verovelvollisen, jonka 1 momentissa tarkoitettu palkkatulo on vähintään yksi kolmasosa hänen tuloistaan, tämän palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiksi menoiksi katsotaan lisäksi 5 prosenttia kyseisen palkkatulon määrästä, kuitenkin enintään 1 400 markkaa (metsurivähennys).

Tuloihin, joita verotetaan maatilatalouden tuloverolain (543/67) mukaan, ei sovelleta tämän pykälän säännöksiä.

85 §

Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneina menoina ei saa vähentää verovelvollisen ja hänen perheensä elantokustannuksia, joita ovat myös asunnon vuokra ja kotiapulaisen palkkamenot.

86 §

Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan:

1)tulonhankkimisvähennyksenä kaksi prosenttia palkkatulonsa määrästä, kuitenkin enintään 1 000 markkaa;

2)työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut;

3)matkakustannukset asunnosta työpaikkaan ja takaisin siltä osin kuin ne ovat 83§:n mukaan vähennyskelpoisia;

4)palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet muut kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut menot vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Verovelvollinen ei saa vähentää merityötulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja tulonhankkimisvähennystä lukuun ottamatta.

2 luku

Kokonaistulosta valtion- ja kunnallis- verotuksessa tehtävät vähennykset

Korot
87 §

Verovelvollisella on oikeus vähentää elinkeinotoimintaan, maatilatalouteen ja muuhun ansiotoimintaan liittyvien sekä muiden velkojensa korot jäljempänä säädetyin rajoituksin.

Muulla verovelvollisella kuin luonnollisella henkilöllä ja erillisenä verovelvollisena verotettavalla kotimaisella kuolinpesällä on oikeus vähentää vain elinkeinotoimintaan, maatilatalouteen, muuhun ansiotoimintaan ja kiinteistöön liittyvien velkojen korkoja.

Velkojen korkojen vähentämistä koskevia säännöksiä sovelletaan myös indeksi- ja kurssitappioihin.

88 §

Luonnollisen henkilön tai puolisoiden ja erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän korkovähennyksen määrää laskettaessa korot otetaan huomioon vain siltä osin, kuin niiden määrä ylittää 900 markan suuruisen omavastuuosuuden.

Erityislain nojalla verovapaaseen tuloon kohdistuvat korot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

89 §

Luonnollisella henkilöllä tai puolisoilla yhdessä sekä erillisenä verovelvollisena verotettavalla kotimaisella kuolinpesällä on oikeus vähentää 90 prosenttia muiden kuin ansiotoimintaan liittyvien velkojensa korkojen omavastuuosuuden ylittävästä määrästä. Vähennyksen enimmäismäärä on 22 000 markkaa. Jos verovelvollisella luonnollisella henkilöllä, johon ei sovelleta puolisoita koskevia säännöksiä, tai puolisoilla on ollut verovuonna elätettävänään alaikäinen lapsi, vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 25 000 markkaa.

Korkovähennykseen saa sisältyä enintään 10 000 markkaa muita kuin asuntolainakorkoja, joita ovat verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimisesta tai perusparannuksesta johtuvan velan korot.

90 §

Muu kuin elinkeinotoimintaan tai maatilatalouteen liittyvän velan korko, joka on maksettu ennen aikaa, jolta se on laskettu, on vähennyskelpoinen vain siltä osin, kuin se kohdistuu verovuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen.

Verovelvollisella ei ole oikeutta vähentää korkoa, joka on maksettu opintotukilain (39/84) 7§:n 3 momentissa mainittuna avustuksena.

91 §

Omavastuuosuutta sovellettaessa tai, kun korkoja on vaadittu vähennettäväksi enemmän kuin mihin verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on lain mukaan oikeus, korot jäävät vähentämättä seuraavassa järjestyksessä:

1)muut kuin ansiotoimintaan liittyvät tai tiettyyn tulolähteeseen kohdistuvat korot, ja näistä ensisijaisesti muut kuin asuntolainakorot;

2)muuhun ansiotoimintaan kuin elinkeinotoimintaan tai maatilatalouteen liittyvät korot;

3)tiettyyn tulolähteeseen kohdistuvan velan korot ensisijaisesti sen tulolähteen tulosta, johon kohdistuvien korkojen määrä on suurin.

Puolisoiden koroista jäävät 1 momentissa mainitussa järjestyksessä vähentämättä ensisijaisesti sen puolison korot, jonka kokonaistulon määrä valtionverotuksessa on pienempi, jolleivat puolisot ole toisin vaatineet.

Merityötulovähennys
92 §

Kokonaistulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa myönnetään jäljempänä säädetyin edellytyksin merityötulovähennys yleisesti verovelvolliselle merityötulon saajalle.

93 §

Merityötulolla tarkoitetaan laivanisännän tai verohallituksen määräämän muun tähän rinnastettavan aluksen liikennöintiä hoitavan työnantajan palveluksessa suomalaisessa, bruttovetoisuudeltaan vähintään 100 rekisteritonnin aluksessa tehdystä aluksen liikennöintiin liittyvästä työstä rahana tai rahanarvoisena etuutena saatua palkkatuloa, edellyttäen että

1)alusta käytetään ulkomaan liikenteeseen tai verovuoden aikana pääasiassa rannikkoliikenteeseen;

2)alus on merenkulkuhallituksen alainen alus, jota käytetään merialueella; tai että

3)alus on Ahvenanmaan maakunnanhallituksen alainen muu alus kuin sellainen lautta, joka välittää yleisen tien liikenteen vesistön yli.

Rannikkoliikenteellä tarkoitetaan kotimaan liikennettä saaristoalueen ulkopuolella Suomenlahdella, Pohjanlahdella ja Itämerellä 57 pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella, ei kuitenkaan liikennettä Viipurinlahdelta Virolahden kunnan Santioon sisäväylää pitkin eikä Sipoon kunnan Kaunissaaren ohitusta eikä myöskään Porkkalanniemen tai Hankoniemen ohitusta, jos alusta muutoin käytetään rannikon saaristoalueen sisäpuolella.

Ulkomaan liikenteellä tarkoitetaan liikennettä Suomessa olevan paikkakunnan ja vieraassa valtiossa olevan paikkakunnan välillä tai liikennettä rannikkoliikenteen alueen ulkopuolella.

Suomalaiseen alukseen rinnastetaan suomalaisen työnantajan vuokralle ottama tai muulla perusteella hallitsema sellainen ulkomainen alus, jonka mukana seuraa vain vähäinen määrä miehistöä tai jonka mukana ei lainkaan seuraa miehistöä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua määräämistä voi hakea työnantaja tai verovelvollinen.

94 §

Merityötuloa on myös:

1)merimieslain säännösten mukaisesti edellä 93§:ssä tarkoitetulta työnantajalta saatu muukin kuin 93§:ssä tarkoitettu tulo;

2)suomalaisessa kalastusaluksessa tehdystä työstä suoritettu, saaliin suuruudesta riippuvainen palkkio.

Merityötulona ei pidetä tuloa, joka saadaan:

1)työstä, jonka henkilö seuraamatta aluksen mukana tekee aluksessa sen ollessa satamassa;

2)työstä, jota on pidettävä pelkästään tilapäisenä tarkastus-, huolto-, luotsaus- tai muuna niihin rinnastettavana työnä;

3)työstä, joka tehdään huvialuksessa tai aluksessa, jossa työskentelee vakituisesti vain työnantajan perheenjäseniä;

4)työstä, joka tehdään valtiolle kuuluvassa puolustus- tai rajavartiotehtäviin käytettävässä aluksessa.

95 §

Kokonaistulosta valtionverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 18 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 38 000 markkaa.

Kokonaistulosta kunnallisverotuksessa myönnettävän

merityötulovähennyksen määrä on 30 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 65 000 markkaa.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, korotetaan merityötulovähennystä kunnallisverotuksessa 1 000 markalla jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana alus ei käy Suomen satamassa tai muutoin Suomen rajojen sisäpuolella ja jonka ajan verovelvollinen työskentelee aluksessa. Korotukseen oikeuttavan ajanjakson päättyessä korotus myönnetään kuitenkin myös vajaalta kalenterikuukaudelta.

96 §

Merityötulovähennystä koskevien säännösten soveltamisesta antaa lausuntoja verohallituksen yhteydessä oleva merimiesverolautakunta. Merimiesverolautakunta voi myös tarvittaessa tehdä valtiovarainministeriölle esityksiä merityötulovähennystä koskevien säännösten muuttamisesta.

Muut vähennykset
97 §

Luonnollinen henkilö tai erillisenä verovelvollisena verotettava kotimainen kuolinpesä saa vähentää kokonaistulostaan omaisuustulovähennyksenä saamiensa osinkojen, korkojen, sijoitusrahaston voitto-osuuksien ja muuna asuntona kuin vapaa-ajan asuntona käytettäväksi vuokratusta asunnosta saamiensa vuokratulojen perusteella 2 000 markkaa lisättynä 50 prosentilla siitä määrästä, jolla nämä tulot ylittävät 2 000 markkaa. Omaisuustulovähennyksen määrä voi kuitenkin olla enintään sen perusteena olevien tulojen yhteismäärän suuruinen ja enintään 10 000 markkaa.

Omaisuustulovähennyksen määrää laskettaessa ei oteta huomioon luonnollisia vähennyksiä.

98 §

Verovelvollisella on oikeus vähentää omasta ja puolisonsa pakollisesta eläkevakuutuksesta suorittamansa maksut. Lisäksi verovelvollisella on oikeus vähentää vapaaehtoisia omia ja puolisonsa eläkevakuutusmaksuja, ei kuitenkaan kertamaksuja eikä erillisenä myönnetyn työkyvyttömyyseläkevakuutuksen maksuja, enintään 15 prosenttia ansiotulon määrästä (eläkevakuutusmaksuvähennys). Kansaneläkevakuutusmaksu ei ole vähennyskelpoinen.

Vapaaehtoisena eläkevakuutuksena pidetään vakuutusta, johon perustuvat suoritukset on tarkoitettu maksettaviksi toistuvina erinä puolivuosittain tai lyhyemmin väliajoin verovelvollisen jäljellä olevan eliniän tai vähintään kahden vuoden ajan.

Eläkevakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, ettei maksuja ole vähennetty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain tai maatilatalouden tuloverolain nojalla.

99 §

Verovelvollisella on oikeus vähentää omia ja perheenjäsentensä sairauskuluja 300 markkaa ylittävältä osalta enintään 1 600 markkaa tai, jos kysymyksessä ovat puolisot, 600 markkaa ylittävältä osalta yhteensä enintään 3 200 markkaa. Enimmäismääriä on korotettava 500 markalla jokaisesta alaikäisestä lapsesta, jota verovelvollinen on verovuonna elättänyt (sairauskuluvähennys).

100 §

Jos verovuonna Suomessa asuneen henkilön veronmaksukyky hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen on erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, vähennetään tulosta kohtuullinen määrä, ei kuitenkaan enempää kuin 6 000 markkaa (veronmaksukyvyn alentumisvähennys). Vähennys myönnetään täysin tuhansin markoin.

Yksinomaan sairaudesta johtuneiden kustannusten perusteella verovelvollisen veronmaksukyvyn voidaan katsoa olennaisesti alentuneen vain, jos sairauskuluvähennyksen enimmäismäärän ylittävien sairauskustannusten määrä verovuonna on vähintään 2 000 markkaa ja samalla vähintään 5 prosenttia verovelvollisen kokonaistulosta.

3 luku

Kokonaistulosta valtionverotuksessa tehtävät vähennykset

101 §

Valtionverotuksessa verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on oikeus vähentää kokonaistulostaan 12 000 markkaa, jos verovelvollisella tai puolisoilla on ollut verovuonna elätettävänään vähintään 2 vuotta mutta enintään 7 vuotta täyttänyt lapsi (lapsenhoitovähennys).

102 §

Valtionverotuksessa verovelvollisen kokonaistulosta vähennetään valtionverotuksen eläketulovähennys. Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 2,22 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään progressiivisen tuloveroasteikon alimman verotettavan tulon määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen sadan markan määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen kokonaistulo on suurempi kuin täyden eläketulovähennyksen määrä, eläketulovähennystä pienennetään 70 prosentilla määrästä, jolla kokonaistulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän.

Valtionverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään yksinäiselle henkilölle verovuonna maksetun kansaneläkkeen pohjaosan ja ensimmäisessä kuntaryhmässä maksetun täysimääräisen lisäosan yhteismäärää.

103 §

Edellä 4§:ssä tarkoitettu yhteisö saa, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, vähentää valtionverotuksessa kokonaistulostaan:

1)vähintään 5 000 markan suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen;

2)vähintään 5 000 markan ja enintään 150 000 markan suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen.

104 §

Verovelvollinen saa vähentää kokonaistulostaan valtionverotuksessa tulolähteensä tappion, jos se ei johdu elantokustannuksista. Maatilatalouden tappio on kuitenkin vähennyskelpoinen kokonaistulosta vain 10 000 markan määrään saakka.

4 luku

Kokonaistulosta kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset

105 §

Verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on oikeus kokonaistulostaan vähentää 9 500 markkaa jokaisesta verovuonna elättämästään alaikäisestä lapsesta (lapsivähennys).

106 §

Verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulosta kunnallisverotuksessa vähennetään 10 000 markkaa, jos hän on verovuonna elättänyt alaikäistä lasta, eikä häneen sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä (yksinhuoltajavähennys).

107 §

Verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulosta kunnallisverotuksessa vähennetään 2 600 markkaa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia. Jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, vähennyksenä myönnetään prosenttimäärän osoittama osuus 2 600 markasta (kunnallisverotuksen invalidivähennys). Vähennys myönnetään kuitenkin enintään muun ansiotulon kuin eläketulon suuruisena.

Jos verovelvollinen on verovuonna saanut pakolliseen eläketurvaan perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä, katsotaan hänen haitta-asteensa ilman eri selvitystä 100 prosentiksi, jos eläke on myönnetty täytenä, ja 50 prosentiksi, jos se on myönnetty osaeläkkeenä, jollei verovelvollisen haitta-asteen esitetyn selvityksen perusteella katsota olevan suurempi. Verovelvollinen säilyttää oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeen mukaiseen invalidivähennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi.

Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä niistä perusteista, joiden mukaan haitta-aste määritellään, sekä invalidivähennyksen saamiseksi esitettävästä selvityksestä.

Invalidivähennyksen suuruus määrätään valtionverotuksen muun ansiotulon kuin eläketulon perusteella, josta on vähennetty edellä 1 luvussa tarkoitetut vähennykset.

Edellä 1 ja 2 momentissa olevien säännösten estämättä verovelvollinen, jolla on ollut veronalaista eläketuloa vuonna 1982, saa kunnallisverotuksessa vähentää sen suuruisen invalidivähennyksen, johon hänellä on ollut oikeus vuodelta 1982 toimitetussa kunnallisverotuksessa, jollei hänellä ole voimassa olevien säännösten mukaan oikeutta tätä suurempaan invalidivähennykseen.

108 §

Verovelvollisen kokonaistulosta kunnallisverotuksessa vähennetään kunnallisverotuksen eläketulovähennys. Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,37 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään täyden perusvähennyksen määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen sadan markan määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen kokonaistulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 70 prosentilla ylimenevän osan määrästä.

Kunnallisverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään verovuonna yksinäiselle henkilölle maksetun kansaneläkkeen pohjaosan ja ensimmäisessä kuntaryhmässä maksetun täysimääräisen lisäosan yhteismäärää. Puolisoiden, joista molemmat saavat kansaneläkettä tai joista toinen saa kansaneläkettä ja toinen rintamasotilaseläkettä, täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään puolisoille verovuonna maksetun kansaneläkkeen pohjaosan ja ensimmäisessä kuntaryhmässä maksetun lisäosan yhteismäärää.

109 §

Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 8 000 markan määrää suurempi, on siitä kunnallisverotuksessa vähennettävä tämän tulon määrä (perusvähennys). Jos kokonaistulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 20 prosentilla ylimenevän tulon määrästä.

5 luku

Kokonaistulosta tehtäviä vähennyksiä koskevat erityiset säännökset

110 §

Verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka ei ole koko verovuotta asunut Suomessa sekä ulkomainen yhteisö saa tehdä korkovähennyksen ja eläkevakuutusmaksuvähennyksen vain, jos se kohdistuu sellaiseen tuloon tai omaisuuteen, josta täällä on suoritettava veroa.

Sairauskuluvähennykseen, lapsenhoitovähennykseen, valtionverotuksen eläketulovähennykseen sekä kokonaistulosta kunnallisverotuksessa tehtäviin 4 luvussa tarkoitettuihin vähennyksiin on oikeus vain sellaisella luonnollisella henkilöllä, joka on asunut suurimman osan verovuodesta Suomessa. Perusvähennykseen on oikeus vain koko verovuoden Suomessa asuneella luonnollisella henkilöllä.

111 §

Jos erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän osakkaana on vainajan lapsi tai kasvattilapsi, joka on verovuonna saanut elatuksensa pesän varoista, pesälle myönnetään vainajan kuolinvuotta seuraavilta vuosilta lapsen osalta sairauskuluvähennys, lapsenhoitovähennys, lapsivähennys ja yksinhuoltajavähennys.

Jos leski on erillisenä verovelvollisena verotettavan kuolinpesän osakas, pesälle myönnetään myös lesken osalta sairauskuluvähennys, eläkevakuutusmaksuvähennys, kunnallisverotuksen invalidivähennys ja valtionverotuksen invalidivähennys. Edellä mainitut vähennykset tehdään pesän tulosta tai tuloverosta vain, jos leski ei ole vaatinut niitä vähennettäviksi ensi sijassa omasta tulostaan tai tuloverostaan. Säännöksiä, jotka koskevat vähennyksen tekemistä lesken osalta, sovelletaan myös muuhun kuolinpesän osakkaaseen, jonka metsätalouden hyväksi tekemän työn arvo on luettu pesän tuloksi.

112 §

Eläkevakuutusmaksuvähennys, muusta kuin ansiotoimintaan liittyvästä verovelvollisen omasta tai puolison velasta johtuva korkovähennys, sairauskuluvähennys, lapsenhoitovähennys ja lapsivähennys tehdään sen puolison tuloista, joka vähennystä on vaatinut. Jollei vähennystä voida tehdä sen mukaan kuin puolisot ovat sitä vaatineet, vähennys tehdään ensisijaisesti sen puolison tuloista, jonka valtionverotuksen kokonaistulon määrä on suurempi.

Eläkevakuutusmaksuvähennys, korkovähennys ja sairauskuluvähennys tehdään valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa samansuuruisina.

113 §

Valtionverotuksessa kokonaistulosta tehtävät vähennykset vähennetään ensisijaisesti ansiotuloista. Omaisuustulovähennys ja korkovähennys tehdään kuitenkin ensisijaisesti muista kuin ansiotuloista.

Kunnallisverotuksessa kokonaistulosta tehtävät vähennykset vähennetään ensi sijassa verovelvollisen kotikunnassa verotettavien tulojen yhteismäärästä. Siltä osin kuin kotikunnassa verotettava tulo ei riitä näiden vähennysten tekemiseen, ne vähennetään muissa kunnissa verotettavista tuloista siten, että vähennys tehdään ensi sijassa siinä kunnassa verotettavista tuloista, jossa verotettavien tulojen yhteismäärä on suurin.

Poiketen 1 ja 2 momentin säännöksistä tiettyyn tulolähteeseen kohdistuvan velan korot vähennetään tämän tulolähteen tulosta. Verovelvollisen tai hänen perheensä asunnon hankkimiseen tai perusparannukseen liittyvien korkojen ei katsota kohdistuvan tiettyyn tulolähteeseen.

V OSA

Tulon ja menon jaksottaminen

1 luku

Tulon jaksottaminen

114 §

Tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.

Satunnainen myyntivoitto ja omaisuuden luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus tapahtunut.

115 §

Jos verovuonna saatu lakisääteiseen eläketurvaan perustuva eläketulo kohdistuu vähintään kolmen kuukauden ajalta verovuotta edeltäneeseen aikaan, eläketulo jaksotetaan verovelvollisen vaatimuksesta sen vuoden tuloksi, johon eläke kohdistuu. Jos edellä tarkoitettu kerralla saatu eläketulo kohdistuu useampaan vuoteen kuin verovuoteen ja kahteen verovuotta edeltäneeseen vuoteen, se jaksotetaan kolmeksi yhtä suureksi eräksi verovuodelle ja kahdelle sitä edeltäneelle vuodelle.

Vaatimus eläketulon jaksottamisesta on tehtävä eläkkeen maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Toimitettujen verotusten osalta noudatetaan soveltuvin osin verotuslain 82§:ssä tarkoitettua menettelyä.

2 luku

Menon jaksottaminen

116 §

Verovelvollisen suorittamaan menoon perustuva vähennys tehdään, jollei 117§:stä tai erityisestä syystä muuta johdu, sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu.

117 §

Verovelvollisen tulonhankinnassa käytettyjen rakennusten, koneiden ja kaluston sekä patenttien ynnä muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot vähennetään vuotuisina poistoina noudattaen soveltuvin osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä.

VI OSA

Varallisuus

1 luku

Varojen veronalaisuus

118 §

Veronalaisiksi varoiksi katsotaan verovelvollisella verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

Verotettava varallisuus on se jäännös, joka saadaan kun veronalaisista varoista tehdään jäljempänä säädetyt vähennykset.

119 §

Veronalaisia varoja ovat muun ohessa:

1)rajoittamattoman ajan voimassa oleva taikka elin- tai määräaikainen hallinta- tai nautintaoikeus kiinteistöön, metsänhakkuuoikeus ja muu oikeus käyttää hyväksi toisen kiinteistöä;

2)oikeus elinkorkoon ja eläkkeeseen sekä oikeus kiinteistön tuottoon ja muuhun sellaiseen etuuteen, jos oikeus on tarkoitettu olemaan voimassa oikeutetun elinajan tai määräajan, josta verovuoden päättyessä on jäljellä vähintään viisi vuotta, siltä osin kuin oikeuden vuosituotto ylittää 2 500 markkaa;

3)erikseen luovutettavissa olevat vastiketta vastaan hankitut aineettomat oikeudet, kuten patenttioikeus sekä oikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen, valokuvaan ja tavaramerkkiin;

4)oikeus rakennetun tai rakenteilla olevan kosken vesivoimaan.

120 §

Veronalaisia varoja eivät ole:

1)yksinomaan verovelvollisen ja hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu koti- ja muu irtaimisto, kuitenkin niin, että autot, moottoripyörät ja -veneet, purjeveneet sekä muut niihin verrattavat esineet samoin kuin tavanomaista suuremman arvoiset korut ja muut arvoesineet ovat veronalaisia varoja;

2)vuokra- tai muu siihen rinnastettava oikeus asuntoon eikä myöskään oikeus tasavallan presidentin toimen hoitamisesta valtiolta saatuun asunto- ja muuhun etuun;

3)oikeus lakisääteiseen eläkkeeseen taikka sellainen eläkeoikeus tai oikeus muuhun etuuteen, joka perustuu verovelvollisen tai hänen puolisonsa tahi vanhempiensa aikaisempaan virka- tai työsuhteeseen taikka siihen liittyvään vakuutukseen, tai joka on myönnetty henkilövahingon korvauksena tahi perustuu sotilasvammalainsäädäntöön, tapaturma- tai sairausvakuutukseen;

4)oikeus syytinkiin;

5)oikeus avustukseen, jonka välien rikkoutumisen vuoksi jatkuvasti erillään asuva taikka avioerossa elävä puoliso saa velvoitteen nojalla määräajoin toiselta puolisolta;

6)oikeus lapsilisään, huoltoapuun tai muuhun lain nojalla myönnettyyn avustukseen;

7)lykkäävän ehdon täyttyessä voimaan tuleva oikeus ja sellainen oikeus, jota verovelvollinen voi vasta tuonnempana käyttää hyväkseen, niihin luettuna myös, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä, oikeus omaisuuteen, josta toinen toistaiseksi saa tuoton;

8)osuus erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän tai yhteisetuuden varoihin sekä 4§:ssä tarkoitetun ulkomaisen yhtymän ja ulkomaisen kuolinpesän Suomessa oleviin varoihin;

9)uittoyhdistyksen uittoväylään kuuluvat kiinteät laitteet ja johtopuomit sekä uittosäännöissä määrätyt muut rakenteet ja laitteet;

10)verovelvollisen maataloustuotantoaan varten pitämät kotieläimet ja hänen harjoittamastaan maataloudesta saamansa tuotteet sekä sitä varten hankitut siemenet, lannoitteet, väkirehut ja muut sellaiset tarvikkeet, eivätkä verovelvollisen porotaloutta varten pitämät porot;

11)maanhankintalain (396/45) 98§:n 1 momentissa, maankäyttölain (353/58) 68§:ssä ja porotilalain 7a ja 13§:ssä, sellaisina kuin niistä kaksi viimeksi mainittua lainkohtaa ovat 10 päivänä toukokuuta 1974 annetussa laissa (351/74), tarkoitettuun hallintasopimukseen perustuvat oikeudet;

12)oikeus vesivoimaan sellaisessa koskessa, joka ei ole rakennettu tai rakenteilla;

13)osuus Pohjoismaiden Investointipankin varoihin.

121 §

Omistajan veroiseksi katsotaan:

1)kiinteän omaisuuden haltija, jolla on omaisuuteen pysyvä hallintaoikeus;

2)ehdollisen tontin haltija;

3)eloonjäänyt puoliso, jolla keskinäisen testamentin nojalla tai muutoin on oikeus saada elinajakseen tuotto sellaisesta omaisuudesta, jonka omistusoikeus on hänen rintaperillisellään.

Jos jollakin muutoin on oikeus nauttia tuotto toisen omaisuudesta, luetaan omaisuuden arvo, sen mukaan kuin kohtuulliseksi katsotaan, kokonaan tai osittain, kuitenkin vähintään 138§:n mukaiselta osalta, tuottoon oikeutetun varoiksi ja muulta osalta omistajan varoiksi.

2 luku

Varojen arvostaminen

122 §

Varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä se oli.

Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

123 §

Vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden arvoksi katsotaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa poistamatta oleva omaisuuden hankintamenon osa, ei kuitenkaan käypää arvoa korkeampaa määrää. Maatilan, muun kiinteistön sekä rakennuksen ja rakennelman samoin kuin käyttöomaisuuteen kuuluvan arvopaperin arvo määrätään kuitenkin jäljempänä tässä luvussa säädetyllä tavalla ja nettovetoisuudeltaan vähintään 19 rekisteritonnin aluksen arvo ottamatta huomioon veronhuojennuslainsäädännön perusteella tehtyjä poistoja.

124 §

Maatalousmaan ja sen kasvuston arvoksi katsotaan maatalousmaan keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna seitsemällä. Maatalousmaaksi katsotaan pelto, puutarha sekä luonnonniitty ja luonnonlaidun. Verohallitus vahvistaa vuosittain pellon keskimääräisen vuotuisen tuoton kunnittain hehtaarilta siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun keskimääräiseen vuotuiseen tuottoon verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

Jos verovuoden aikana tapahtuneen kuntajaon muutoksen vuoksi pellolle viimeksi vahvistetut keskimääräiset vuotuiset tuotot poikkeavat toisistaan kunnan eri osissa, pellon viimeksi vahvistettuna keskimääräisenä vuotuisena tuottona pidetään näiden tuottojen pinta-alojen suhteessa painotettua keskiarvoa.

Puutarhan keskimääräiseksi vuotuiseksi tuotoksi katsotaan 150 prosenttia sekä luonnonniityn ja luonnonlaitumen keskimääräiseksi vuotuiseksi tuotoksi 35 prosenttia vahvistetusta pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta.

Salaojitetun maatalousmaan arvoon lisätään verohallituksen vuosittain hehtaarilta vahvistama lisäarvo (salaojituslisä). Salaojituslisä vahvistetaan siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun salaojituslisään verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

125 §

Metsän arvoksi katsotaan sen tuloverotuksessa vahvistettu puhdas tuotto kerrottuna luvulla 10. Jos maatilan metsän puuston arvo olennaisesti poikkeaa samassa kunnassa olevien samanlaatuisten metsämaiden puustojen keskimääräisestä arvosta, on metsän edellä mainituin tavoin laskettua arvoa harkinnan mukaan korotettava tai alennettava. Metsäksi luetaan maapohja ja puusto.

126 §

Maatilan tuotantorakennuksen rakennuspaikan, joka käsittää rakennuksen alla olevan maan sekä sen välittömässä läheisyydessä olevan pihamaan, käypä arvo määrätään kertomalla vastaavan suuruiselle maatalousmaalle 124§:n nojalla määrättävä verotusarvo luvulla 4.

Maatilan asuinrakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään noudattaen 130§:n muuta kiinteistöä kuin maatilaa koskevia säännöksiä.

Maatilaan kuuluva kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikka tai muu etuus, jota käytetään muuhun kuin maatilatalouden omiin tarpeisiin, arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä laskettuna etuudesta saatavan puhtaan tulon, etuuden todennäköisen kestoajan ja 8 prosentin korkokannan mukaan on verovuoden päättyessä.

127 §

Maatilalla olevan asuinrakennuksen arvo määrätään noudattaen 131§:n muuta asuinrakennusta koskevia säännöksiä.

Maatalousrakennuksen ja maatilalla olevan rakennelman arvoksi katsotaan tuloverotuksessa verovuoden päättyessä poistamatta oleva rakennuksen ja rakennelman hankintamenon osa.

128 §

Maataloudessa käytettävien koneiden, kaluston ja laitteiden arvoksi katsotaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa poistamatta oleva omaisuuden hankintamenon osa, ei kuitenkaan käypää arvoa korkeampaa määrää.

Kotieläinten, mikäli ne eivät ole varallisuusverosta vapaat, arvoksi katsotaan niiden käypä arvo sen mukaan kuin verohallitus tarkemmin määrää.

129 §

Muun kiinteistön kuin maatilan arvo määrätään erikseen maapohjan ja rakennusten osalta.

130 §

Maapohjan, jollaisena pidetään myös sellaista maatilaan kuuluvaa rakennusmaa-aluetta, jolle on vahvistettu asema- tai rakennuskaava, käypää arvoa määrättäessä on otettava huomioon kiinteistön käyttötarkoitus, rakennusoikeus, sijainti, liikenneyhteydet, sopivuus rakennustarkoituksiin, kunnallisteknisten töiden valmiusaste sekä laadultaan ja sijainniltaan vastaavista kiinteistöistä paikkakunnalla vapaassa kaupassa normaaleissa oloissa maksettujen hintojen perusteella todettu kohtuullinen hintataso.

Sellaisen maatilaan kuuluvan rakennusmaa-alueen, josta verovelvollinen on myynyt ja voi edelleen myydä maata rakennustarkoituksiin, arvo määrätään noudattaen soveltuvin osin 1 momentin säännöksiä. Lisäksi on otettava huomioon rakennusmaa-alueesta teiksi ja yleisiksi alueiksi käytettävän maan osuus sekä se aika, jonka arvioidaan kuluvan ennen kuin maata todennäköisesti tullaan käyttämään rakennusmaana.

Jos tontin tai rakennuspaikan rakennusoikeutta ei ole käytetty täyteen määrään ja jos sillä olevien rakennusten arvo ei ole tontin arvoon verrattuna vähäinen, tontin arvoa on alennettava kohtuullisesti.

Verohallitus vahvistaa vuosittain kunkin kunnan osalta ne tarkemmat perusteet, joiden mukaan maapohjan verotusarvo lasketaan verotusta toimitettaessa.

131 §

Rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen arvoksi katsotaan, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää, rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo vähennettynä seuraavilla vuotuisilla ikäalennuksilla:

1)asuin-, toimisto- ja muu niihin verrattava rakennus:

puinen 1,25 % ja kivinen 1 %;

2)myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous- ja muu niihin verrattava rakennus sekä muu kuin vesivoimalaitokseen kuuluva voima-asema:

puinen 5 % ja kivinen 4 %;

3)varasto ja muu rakennelma 10 %;

4)vesivoimalaitokseen kuuluva rakennus, pato, allas ja muu rakennelma 1 %.

Jos rakennus tai rakennelma on vaurioitunut tai muutoin menettänyt arvoaan enemmän kuin ikäalennukset edellyttävät, on jälleenhankinta-arvoa vähennettävä arvon alenemista vastaavalla määrällä. Jos rakennuksessa tai rakennelmassa on sen valmistumisen jälkeen suoritettu perusparannuksia tai huomattavia kunnossapitotöitä, on ikäalennusta harkinnan mukaan alennettava.

Käytössä olevan rakennuksen tai rakennelman arvoksi katsotaan 1 momentin säännösten estämättä vähintään 20 prosenttia rakennuksen tai rakennelman jälleenhankinta-arvosta. Käytössä olevaan vesivoimalaitokseen kuuluvan rakennuksen, padon, altaan ja muun rakennelman arvoksi katsotaan kuitenkin vähintään 40 prosenttia niiden jälleenhankinta-arvosta.

132 §

Jos maatilan tai muun kiinteistön tässä luvussa tarkoitettujen eri osien ja etuuksien arvojen yhteismäärä on kiinteistön todennäköistä luovutushintaa suurempi, katsotaan todennäköinen luovutushinta kiinteistön arvoksi.

133 §

Verohallitus vahvistaa verotusarvon kotimaisille obligaatioille sekä sellaisten osakeyhtiöiden, lukuun ottamatta asunto-osakeyhtiöitä, osakkeille, joiden osakepääoma verovuotta edeltäneen kalenterivuoden päättyessä on ollut vähintään 1 500 000 markkaa, niin myös osakkeille ja muille arvopapereille sekä vakioiduille optioille ja termiineille, joiden osalta verohallitus katsoo sen tarpeelliseksi.

Verohallitus laatii ehdotuksen 1 momentissa tarkoitettujen arvopapereiden verotusarvoksi ennen verovuoden lokakuun loppua, minkä jälkeen se, jonka etua asia saattaa koskea, sekä myös arvopaperin antaja voivat seuraavan marraskuun aikana tehdä verohallitukselle ehdotusta vastaan muistutuksensa. Verohallituksen on seuraavan joulukuun loppuun mennessä toimitettava verotusarvojen lopullinen vahvistaminen ja julkaistava niistä luettelo, niin että se on verovelvollisten saatavana viimeistään tammikuun 15 päivänä.

Arvopaperin verotusarvoa ei saa vahvistaa sille 2 momentissa mainittuun ehdotukseen otettua arvoa suuremmaksi, ellei siihen anna aihetta ehdotusta laadittaessa sattunut olennainen erehdys tai olosuhteiden muuttuminen taikka muu niihin verrattava syy.

Verohallituksen arvopaperin verotusarvon vahvistamista koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta, ellei arvoa ole vahvistettu sille 2 momentissa tarkoitettuun ehdotukseen otettua arvoa suuremmaksi.

134 §

Arvopaperipörssissä noteeratun osakkeen verotusarvoksi vahvistetaan 70 prosenttia sen käyvästä arvosta. Näiden osakkeiden, arvopaperipörssissä noteerattujen obligaatioiden sekä vakioitujen optioiden ja termiinien arvo vahvistetaan 133§:ssä mainittua ehdotusta tekemättä.

135 §

Valtiovarainministeriö antaa tarkemmat määräykset niistä perusteista, joiden mukaan verolautakunta vahvistaa asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden, asunto- ja muiden osuuskuntien osuuksien sekä muiden arvopapereiden, joiden arvoa verohallitus ei ole vahvistanut, käyvän arvon. Jos verolautakunta on määrännyt arvopapereiden tai osuuksien arvon, voidaan verotukseen tältä osin hakea muutosta siinä järjestyksessä, kuin verotuslaissa säädetään.

136 §

Ulkomainen raha ja ulkomaisen rahan määräiset arvopaperit ja saamiset arvostetaan verovuoden viimeisen päivän virallisen ostokurssin sekä velat mainitun ajankohdan virallisen myyntikurssin mukaan. Jos saaminen tai velka on suoritettava vaihtoehtoisesti Suomen tai ulkomaisella rahalla, on, jos valintaoikeus on velkojalla, arvo määrättävä sen raha-arvon perusteella, jonka mukaisesti saamisen tai velan arvo on suurempi, sekä jos valintaoikeus on velallisella, sen raha-arvon perusteella, jonka mukaan mainittu arvo on pienempi.

137 §

Koroton saaminen, joka ei ole verovuoden päättyessä erääntynyt, arvostetaan siihen arvoon, joka sillä, laskettuna 8 prosentin korkokannan mukaan ja ottaen lukuun vain täydet vuodet, oli verovuoden päättyessä. Muun saamisen arvoksi katsotaan sen nimellisarvo. Epävarma tai suuruudeltaan epämääräinen saaminen arvostetaan todennäköiseen arvoonsa.

138 §

Rajoittamattoman ajan voimassa olevan nautintaoikeuden ja omaisuuden tuottoon tai muuhun etuun saadun oikeuden arvo on oikeudesta saatavan vuositulon määrä kerrottuna luvulla 12,5.

Verovelvollisen jäljellä olevaksi eliniäksi tarkoitetun nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun edun arvo lasketaan kertomalla edusta saatavan vuositulon määrä etuun oikeutetun henkilön iän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:

verovelvollisen ikä

luku, jolla vuositulon määrä kerrotaan

alle44 vuotta 12
44-52,, 11
53-58,, 10
59-63,, 9
64-68,, 8
69-72,, 7
73-76,, 6
77-81,, 5
82-86,, 4
87-91,, 3
92 tai enemmän 2.
139 §

Verovelvolliselle määrävuosiksi tuleva etuus arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovuoden päättyessä laskettuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja 8 prosentin korkokannan mukaan.

140 §

Jos verovelvollinen on verovuoden päättyessä käyttänyt omistamaansa rakennusta tai asunto-osakeyhtiön osakkuuden taikka asunto-osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitsemaansa huoneistoa yksinomaan tai pääasiallisesti omana taikka perheensä asuntona, alennetaan rakennuksen ja sen tonttimaan sekä osakkeen ja osuuden tämän luvun säännösten mukaan määritettyä arvoa, siltä osin kuin se ei ylitä 125 000 markkaa, 40 prosentilla.

Jos verovelvollisen omistamassa rakennuksessa on kaksi tai useampia huoneistoja, joista verovelvollinen on verovuoden päättyessä käyttänyt jotakin huoneistoa yksinomaan tai pääasiallisesti omana taikka perheensä asuntona, alennetaan rakennuksen omana asuntona käytetyn osan ja sitä vastaavan tonttimaan arvoa, siltä osin kuin se ei ylitä 125 000 markkaa, 1 momentissa säädetyllä tavalla.

3 luku

Vähennykset varoista

141 §

Veronalaisista varoista vähennetään verovelvollisen velat.

Velkoja ovat muun ohessa:

1)vakuutuslaitoksen korvaus- ja vakuutusmaksuvastuu sekä eläkesäätiön ja muun eläkelaitoksen eläkesitoumuksista johtuva vakuutusteknisten perusteiden mukaan laskettu eläkevastuu;

2)velvoite, jonka nojalla verovelvollisen tulee vastikkeetta tai kerta kaikkiaan annetusta vastikkeesta toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus tai antaa toisen jossakin suhteessa käyttää hyväkseen kiinteää omaisuuttaan, jos velvoitetta vastaava oikeus on veronalainen, taikka eläkeoikeus tai oikeus syytinkiin.

Velkana ei pidetä omaa pääomaa.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen arvo määrätään vastaavan oikeuden arvostusperusteen mukaan.

142 §

Henkilö, joka verovuoden päättyessä ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö saa vähentää ainoastaan sen velan ja velvoitteen, joka kohdistuu täällä verovuoden päättyessä olleeseen omaisuuteen.

Jos Suomessa liikettä harjoittava verovelvollinen on välittömästi tai välillisesti riippuvainen henkilöstä, joka ei asu Suomessa, tai ulkomaisesta yrityksestä, joka taloudellisesti osallistuu hänen yritykseensä tai jolla on vaikutusvaltaa sen johtoon taikka johon yritykseen verovelvollinen taloudellisesti osallistuu tai jonka yrityksen johtoon hän voi vaikuttaa, verovelvollisen varoista ei saa vähentää sitä osaa velasta, jota on pidettävä pääomansijoituksena täällä olevaan liikkeeseen.

143 §

Suomessa asuvien puolisoiden yhteenlasketuista varoista vähennetään 50 000 markkaa. Jos toisella puolisolla tällöin on velkoja enemmän kuin varoja, otetaan erotus huomioon toisen puolison verotettavan varallisuuden vähennyksenä, ei kuitenkaan enempää kuin kolmannes viimeksi mainitun puolison verotettavasta varallisuudesta.

Verovelvollisen, joka on asunut Suomessa ja verovuonna elättänyt alaikäistä lastaan, varoista vähennetään jokaisesta sellaisesta lapsesta 10 000 markkaa. Vähennys myönnetään kuitenkin vain toiselle yhteenlasketun varallisuuden perusteella verotettavista puolisoista. Jos molemmilla puolisoilla on varoja, vähennyksen saa vain se puoliso, jonka varojen määrä on suurempi.

VII OSA

Vero

1 luku

Valtionvero

144 §

Verovelvollisen valtiolle suoritettava tulovero määrätään verotettavan tulon perusteella ja varallisuusvero verotettavan varallisuuden perusteella sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

145 §

Luonnollisen henkilön, erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän, yhteisetuuden ja 34§:n 2 momentissa tarkoitetun yhtymän tulovero määrätään progressiivisen tuloveroasteikon perusteella ja varallisuusvero progressiivisen varallisuusveroasteikon perusteella.

Yhteisön tulovero määrätään yhteisön tuloveroprosentin ja yhteisön varallisuusvero yhteisön varallisuusveroprosentin mukaan.

Kultakin vuodelta toimitettavasssa verotuksessa sovellettavista veroasteikoista ja veroprosenteista säädetään erikseen.

146 §

Suurimman osan verovuodesta Suomessa asuneen verovelvollisen tuloverosta vähennetään 660 markkaa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia tai, jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, prosenttimäärän osoittama osuus 660 markasta (valtionverotuksen invalidivähennys). Jos verovelvollinen on verovuonna saanut pakolliseen eläketurvaan perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä, katsotaan hänen haitta-asteensa ilman eri selvitystä 100 prosentiksi, jos eläke on myönnetty täytenä, ja 50 prosentiksi, jos se on myönnetty osaeläkkeenä, jollei verovelvollisen haitta-asteen esitetyn selvityksen perusteella katsota olevan suurempi. Verovelvollinen säilyttää oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeen mukaiseen invalidivähennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi. Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä niistä perusteista, joiden mukaan haitta-aste määritellään, sekä invalidivähennyksen saamiseksi esitettävästä selvityksestä.

Jos verovelvolliselle, johon sovelletaan tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä, ei ole määrätty tuloveroa tai jos se ei riitä valtionverotuksen invalidivähennyksen tekemiseen, vähennys tai siitä vähentämättä jäänyt määrä vähennetään verovelvollisen puolison tuloverosta.

Verovelvollisen, joka on verovuonna suorittanut lapsen elatusta koskevan lainsäädännön mukaisella sopimuksella tai tuomiolla vahvistettua elatusapua, tuloverosta vähennetään kahdeksasosa hänen verovuonna maksamansa elatusavun määrästä, kuitenkin enintään 450 markkaa alaikäistä lasta kohden.

147 §

Jos verotettava tulo nousee yli täysien kymmenien markkojen tai verotettava varallisuus yli täysien satojen markkojen, jätetään ylimenevä osa huomioon ottamatta.

Puolisoiden verotuksessa 1 momentin säännöstä sovelletaan erikseen kummankin puolison tuloon ja varallisuuteen.

148 §

Jos kotimaisen yhteisön verotettava tulo on alle 100 000 markkaa tai verotettava varallisuus alle 50 000 markkaa, otetaan edellisessä tapauksessa tuloveron määräämisen perusteeksi ainoastaan yhtä monta täyttä prosenttia yhteisön verotettavasta tulosta kuin siihen sisältyy 1 000 markan määriä ja jälkimmäisessä tapauksessa, mikäli yhteisö ei ole varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta vapaa, varallisuusveron määräämisen perusteeksi yhtä monta täyttä prosenttia yhteisön verotettavasta varallisuudesta kuin siihen sisältyy 500 markan määriä.

149 §

Jos progressiivisen tuloveroasteikon mukaan verotettava on verovuonna saanut vähintään 6 000 markan tulon, jonka on katsottava etu-tai jälkikäteen kertyneen kahdelta tai useammalta vuodelta ja joka on vähintään neljäsosa hänen verovuonna saamiensa veronalaisten tulojen yhteismäärästä, on tällaista kertatuloa verotettaessa verovelvollisen ennen verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta toimitettava tulontasaus.

Tulontasausta varten edellä tarkoitettu kertatulo jaetaan niiden vuosien lukumäärällä, joilta tulon katsotaan kertyneen, kuitenkin enintään viidellä. Näin lasketuista tulon osista yksi lisätään verovelvollisen verovuoden muuhun verotettavaan tuloon. Muille tulon osille lasketaan verovuoden progressiivisen tuloveroasteikon mukaan vero, jonka on kuitenkin oltava vähintään 15 prosenttia tulon osasta. Tulon osan tällä tavoin laskettu vero kerrotaan kertymisvuosien lukumäärällä verovuotta lukuun ottamatta ja pannaan maksettavaksi verovuoden verona. Jos yhteisetuuden tulo on kertynyt useammalta kuin 10 vuodelta, kertatulon muusta kuin verovuoden verotettavaan tuloon lisätystä osasta pannaan veroa maksettavaksi enintään 30 prosenttia tästä tulon osasta.

Kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä tulona voidaan pitää muun muassa:

1)vuotta pidemmältä vuokrakaudelta saatua kertavuokraa, jollei sitä ole pidettävä elinkeinotulona;

2)liikettä luovutettaessa saatua tuloa;

3)tuloja tekijänoikeudesta tai patentista;

4)aikaisemmilta vuosilta saatua palkkaa tai verovuodelta ja sitä edeltäneeltä vuodelta saatua eläkettä;

5)verovelvollisen työstä erotessaan saamaa kertasuoritusta;

6)henkivakuutuksesta saatua kertasuoritusta, jollei sitä ole pidettävä elinkeinotulona.

Kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä tulona ei pidetä satunnaista myyntivoittoa eikä omaisuuden luovutusvoittoa.

150 §

Kummallekin puolisolle maksuunpannaan tulovero erikseen sen verotettavan tulon perusteella, josta häntä 24§:n nojalla verotetaan.

Verotettavasta ansiotulosta sekä sellaisesta muusta tulosta, jota ei 24§:n 2 momentin nojalla lasketa yhteen toisen puolison tulojen kanssa, määräytyvä vero lasketaan kummallekin puolisolle erikseen. Muusta tulosta määräytyvä vero lasketaan siten, että puolisoiden 24§:n 2 momentin mukaan yhteenlasketusta verotettavasta tulosta menevästä verosta vähennetään näiden tulojen yhteismäärään sisältyvän ansiotulon perusteella laskettava vero, minkä jälkeen erotus jaetaan puolisoille heidän yhteenlaskettujen verotettavien muiden tulojensa kuin ansiotulojen suhteessa. Puolison tulovero on tällöin hänen ansiotulostaan määräytyvän ja hänen muusta tulostaan määräytyvän veronsa yhteismäärä.

Yhteenlasketun varallisuuden perusteella määrätystä varallisuusverosta kummallekin puolisolle maksuunpannaan se osa, joka vastaa hänen varallisuutensa suhdetta puolisoiden yhteenlaskettuun varallisuuteen.

151 §

Kotona olevan alaikäisen lapsen muusta tulosta kuin ansiotulosta 29§:n mukaisesti määrättävä vero lasketaan siten, että lapsen ja vanhempien yhteenlasketusta tulosta menevästä verosta vähennetään vanhempien tulosta menevä vero, minkä jälkeen erotus katsotaan lapsen veroksi ja maksuunpannaan hänelle.

152 §

Kotona olevan alaikäisen lapsen varallisuudesta määrättävä vero lasketaan siten, että lapsen ja vanhempien yhteenlasketusta varallisuudesta menevästä verosta vähennetään vanhempien varallisuudesta menevä vero, minkä jälkeen erotus katsotaan lapsen veroksi ja maksuunpannaan hänelle.

153 §

Verovelvollisen suoritettava tulovero ja varallisuusvero vahvistetaan kumpikin erikseen täysin markoin siten, että ylimenevä osa jätetään lukuun ottamatta.

2 luku

Kunnallisvero

154 §

Verovelvollisen verotettavasta tulosta vastaa yhden markan määrä yhtä veroäyriä.

Jos verovelvolliselle kunnassa vahvistettavien veroäyrien määrä jäisi alle sadan, ne jätetään määräämättä.

Verovelvollisen suoritettava kunnallisvero vahvistetaan täysin markoin siten, että ylimenevä osa jätetään lukuun ottamatta.

155 §

Veroäyrin hinnan määräämisestä säädetään kunnallislaissa.

VIII OSA

Erityisiä säännöksiä

1 luku

Verotuksen kattosääntö

156 §

Jos verovuonna Suomessa asuneen luonnollisen henkilön tai erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän verovuoden tulosta ja varallisuudesta menevän valtionveron sekä tulon perusteella määrätyn kunnallisveron, kirkollisveron, kansaneläkevakuutusmaksun ja sairausvakuutusmaksun yhteismäärä on suurempi kuin 70 prosenttia verovelvollisen valtionverotuksessa vahvistetusta verotettavasta tulosta, verovelvollisen maksettavaksi ei panna tämän määrän yli menevää valtionveron osaa. Verovelvollisen maksettavaksi verotuslain 77§:n nojalla määrätty veronkorotus maksuunpannaan kuitenkin kokonaan.

Puolisoiden verotuksessa määräytyy 1 momentissa tarkoitettu verojen maksuunpanematta jättäminen heidän tulojensa ja verojensa yhteismäärän perusteella.

Verojen ja maksujen enimmäismäärää 1 ja 2 momentin mukaan laskettaessa ei oteta huomioon tuloja, joista on suoritettava vain kunnallisveroa, eikä verotuslain 77§:n nojalla määrättyä veronkorotusta.

2 luku

Verosopimukset

157 §

Hallituksella on oikeus kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tai lieventämiseksi vastavuoroisuuden edellytyksellä sopia vieraan valtion kanssa tietyn tulon tai tiettyjen varojen osalta verottamisoikeuden jakamisesta mainitun valtion ja Suomen välillä taikka siitä, että verovelvollinen kokonaan tai osaksi vapautetaan suorittamasta Suomessa veroa. Tällaisten sopimusten perusteella toimitetun verotuksen on katsottava tapahtuneen tämän lain mukaan.

158 §

Jos kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyllä tai muulla kansainvälisellä sopimuksella on rajoitettu Suomen verottamisoikeutta tai Suomi on kokonaan luopunut verottamisoikeutensa käyttämisestä tietyn tulon tai tiettyjen varojen osalta, sovelletaan, mikäli se sopimuksen mukaan on sallittua, verovelvollista täällä verotettaessa sitä verokantaa, jota olisi ollut sovellettava, jos hänen verotettava tulonsa tai varallisuutensa olisi vahvistettu ottamatta huomioon sopimuksen määräyksiä.

Jos 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen määräyksistä johtuu, että täällä määrättävästä verosta on vähennettävä ulkomainen vero, vähennetään täällä samasta tulosta suoritettavasta verosta määrä, joka näytetään vieraassa valtiossa suoritetuksi. Vähennys ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa täällä suoritettavasta verosta, kuin vieraasta valtiosta saadun tulon määrä on verovelvollisen täällä lasketusta kokonaistulosta.

Mitä 2 momentissa on säädetty tulosta, on soveltuvin osin voimassa varallisuudesta.

IX OSA

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

159 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Sitä sovelletaan vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa.

Vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa ei sovelleta 31 päivänä joulukuuta 1974 annettua tulo- ja varallisuusverolakia (1043/74), velkojen korkojen vähennysoikeuden rajoittamisesta verotuksessa 20 päivänä joulukuuta 1974 annettua lakia (953/74), merityötulosta verotuksessa tehtävästä vähennyksestä 14 päivänä kesäkuuta 1985 annettua lakia (455/85) eikä Oy Yleisradio Ab- nimisen yhtiön verovapaudesta annettua lakia (381/51).

160 §

Sen estämättä mitä edellä 33§:ssä on säädetty, ennen tämän lain voimaantuloa kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa erillisenä verovelvollisena. Liiketoimintaa harjoittavaa kuolinpesää ei kuitenkaan veroteta erillisenä verovelvollisena kauemmin kuin viideltä vainajan kuolinvuotta seuraavalta verovuodelta.

161 §

Yhteisöjen purkamisiin, joissa ilmoitus selvitystilaan asettamisesta on tehty rekisteröintiä varten ennen tämän lain voimaantuloa sekä sulautumisiin, joissa sulautumissopimuksesta on tehty ilmoitus rekisteröintiä varten tai, jos tällaista ilmoitusta ei ole säädetty tehtäväksi, sulautumiseen on haettu suostumusta tuomioistuimelta tai muulta viranomaiselta ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

Jos avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on purettu ja sen omaisuus on siirretty toimintaa jatkamaan perustetulle osakeyhtiölle elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ennen vuotta 1989 voimassa olleessa 52 a§:ssä säädetyllä tavalla ennen tammikuun 1 päivää 1989, toimintamuodon muutokseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

162 §

Ennen tämän lain voimaantuloa tehdystä työmatkasta saatuihin matkakustannusten korvauksiin sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleita säännöksiä.

163 §

Ennen tämän lain voimaantuloa otetusta 59§:n 1 momentissa tarkoitetusta henkilövakuutuksesta on verovelvollisen veronalaista tuloa määrä, joka saadaan, kun vakuutussuorituksesta vähennetään vakuutuksella 31 päivänä joulukuuta 1988 ollut muutosarvo 10 prosentilla korotettuna ja lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen maksetut vakuutusmaksut. Vähintään 10 vuotta voimassa olleen edellä mainituin tavoin lasketun vakuutuksen tuotosta on veronalaista tuloa 50 prosenttia.

Sairaudesta tai vammasta pelkästään kertakorvauksena saatuun vahingonkorvaukseen tai vakuutussuoritukseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, jos vahinko tai vakuutustapahtuma on sattunut ennen 1 päivää tammikuuta 1989. Vapaaehtoisen henkilövakuutuksen nojalla sairaudesta tai vammasta jatkuvana korvauksena saatuun vakuutussuoritukseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä siltä osin, kuin vakuutussuoritus maksetaan 1 päivää tammikuuta 1989 edeltäneeltä ajalta.

Ennen tulo- ja varallisuusverolain muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 1985 annetulla lailla (897/85) lain 20§:ään lisätyn uuden 11 kohdan voimaantuloa otettuihin vakuutuksiin tuota lakia sovelletaan siten, että vuonna 1981 tai sitä ennen otetun vakuutuksen perusteella saadun pääoman veronalaisuus määräytyy ennen mainitun lain voimaantuloa 1 päivänä tammikuuta 1986 voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Jos 3 momentissa tarkoitettu vakuutus on otettu vuosina 1982-1985, vakuutuksen nojalla saadusta pääomasta on veronalaista tuloa seuraava, vakuutuksen ottamisvuoden mukaan määräytyvä suhteellinen osuus:

vakuutuksen ottamisvuosi veronalainen osuus pääomasta
1982 20 prosenttia
1983 40 prosenttia
1984 60 prosenttia
1985 80 prosenttia.

Jos ennen 3 momentissa mainitun lain voimaantuloa otetusta vakuutuksesta saatu pääoma on verovelvollisen veronalaista tuloa siinä mainitun 20§:n 11 kohdan nojalla, saa verovelvollinen vähentää tuloksi luetusta määrästä mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta vakuutuksesta maksetut vakuutusmaksut siltä osin kuin ne on luettu aikaisemmin toimitetuissa verotuksissa verovelvollisen tuloksi, enintään kuitenkin tuloksi luetun pääoman määrän.

164 §

Syytingin nojalla rahana tai muuna tavarana kuin luonnontuotteina saadut etuudet ovat veronalaista tuloa, jos ne suoritetaan tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen tehtyjen kiinteistön luovutussopimusten perusteella.

165 §

Ennen tämän lain voimaantuloa tehdyistä kaupoista ja muista luovutuksista saatujen myyntivoittojen verotuksessa sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleita satunnaista myyntivoittoa ja omaisuuden luovutusvoittoa koskevia säännöksiä.

166 §

Sellainen 75§:n 2 momentissa tarkoitettu avustus, joka perustuu ennen vuotta 1989 annettuun tuomioon tai sitoumukseen, on vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa saajalleen veronalaista tuloa ja maksajalleen vähennyskelpoinen meno.

167 §

Verovelvollinen, jolla ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan on ollut oikeus invalidivähennykseen alemman kuin 30 prosentin haitta-asteen perusteella, saa tämän lain mukaiset invalidivähennykset aikaisemmin verotuksessa todetun prosenttimäärän mukaisina silloinkin, kun haitta-asteen prosenttimäärä on pienempi kuin 30 prosenttia.

168 §

Merityötulosta verotuksessa tehtävästä vähennyksestä annetun lain 7§:ssä tarkoitettu merimiesverolautakunta toimii tämän lain 96§:ssä tarkoitettuna lautakuntana.

169 §

Tämän lain 127 ja 131§:ää sovellettaessa ennen vuotta 1989 valmistuneen rakennuksen verotusarvo vahvistetaan enintään 30 prosenttia sille verovuotta edeltäneeltä verovuodelta toimitetussa verotuksessa vahvistettua arvoa korkeammaksi.

170 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Jos muussa lainsäädännössä viitataan lakiin tai lainkohtaan, jota ei sovelleta tämän lain soveltamisvuonna, on viittauksen katsottava tarkoittavan tätä lakia tai tämän lain vastaavaa lainkohtaa.

Jos muussa lainsäädännössä mainitaan veronalainen tai verotettava omaisuus taikka omaisuusvero, sillä on katsottava tarkoitettavan veronalaista tai verotettavaa varallisuutta taikka varallisuusveroa.

Hallituksen esitys 109/88
Valtiovarainvaliok. miet. 81 ja 81 a/88
Suuren valiok. miet. 203/88

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1988

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Valtiovarainministeri
Erkki Liikanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.