1218/1988

Annettu Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1988

Laki perhe-eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 17 päivänä tammikuuta 1969 annetun perhe-eläkelain (38/69) 1§:n 3 momentti, sellaisena kuin se on 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa laissa (589/78),

muutetaan 1§:n 1 momentti, 2-4 ja 11§ sekä 18§:n 1 momentti,

näistä 1§:n 1 momentti ja 11§ sellaisina kuin ne ovat mainitussa 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa laissa sekä 18§:n 1 momentti 21 päivänä tammikuuta 1983 annetussa laissa (100/83), ja

lisätään lakiin uusi 2 a, 2 b ja 4 a§ seuraavasti:

1 §

Suomessa asuvalle henkilölle myönnetään perhe-eläkkeenä leskeneläke ja lapseneläke sekä leskelle koulutustukea sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.


2 §

Suomessa asuvaksi katsotaan tätä lakia sovellettaessa myös Suomen kansalainen, joka:

1)ulkomailla palvelee päätoimisesti Suomen ulkomaanedustustossa taikka Yhdistyneissä Kansakunnissa tai sen yhteydessä toimivassa erityisjärjestössä tai muussa valtioiden välisessä järjestössä, jonka toimintaan Suomi osallistuu;

2)palvelee Suomen valtiota päätoimisesti ulkomailla;

3)palvelee suomalaisessa aluksessa; tai

4)on 1 kohdassa tarkoitetun henkilön yksityispalvelija.

Suomessa asuvaksi katsotaan myös 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun henkilön samassa taloudessa asuva perheenjäsen, jollei hän oman ansiotoimintansa tai muun syyn perusteella kuulu oleskelumaan sosiaaliturvan piiriin.

2 a §

Jos Suomessa asuva henkilö suomalaisen työnantajansa toimesta lähetetään ulkomaille suorittamaan työtä samalle työnantajalle, katsotaan hänen tänä aikana, kuitenkin enintään yhden vuoden ajan, asuvan Suomessa. Sama koskee työntekijän samassa taloudessa asuvia perheenjäseniä, jolleivät he oman ansiotoimintansa tai muun syyn perusteella kuulu oleskelumaan sosiaaliturvan piiriin.

Jos kansaneläkelaitos on kansaneläkelain 1 b§:n perusteella päättänyt, että ulkomailla työskentelevä työntekijä ja hänen perheenjäsenensä kuuluvat kansaneläkelain piiriin eläkelaitoksen määräämän ajan, heidän katsotaan tämän ajan asuvan Suomessa myös tätä lakia sovellettaessa.

2 b §

Jos edunsaajan on 2 tai 2 a§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa katsottu asuvan Suomessa edunjättäjän perheenjäsenenä, ei se seikka, että hän edunjättäjän kuoleman jälkeen jää ulkomaille asumaan, ole esteenä eläkkeen myöntämiselle, jos eläkettä haetaan vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta.

3 §

Vieraan valtion kansalaisen ei katsota asuvan Suomessa, jos hän Suomessa:

1)palvelee vieraan valtion diplomaattisena edustajana tai lähetettynä konsuliedustajana taikka Yhdistyneissä Kansakunnissa tai sen yhteydessä toimivassa erityisjärjestössä tai muussa valtioiden välisessä järjestössä;

2)kuuluu vieraan valtion ulkomaanedustuston hallinnolliseen tai tekniseen henkilökuntaan taikka palveluskuntaan;

3)on 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun henkilön samassa taloudessa asuva perheenjäsen eikä oman ansiotoimintansa perusteella kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin; tai

4)on 1 kohdassa tarkoitetun henkilön yksityispalvelija.

Mitä 1 momentin 2-4 kohdassa on säädetty, ei koske henkilöä, joka on asunut Suomessa välittömästi ennen palvelussuhteen alkua.

4 §

Suomessa asuvalle henkilölle, joka ei ole Suomen kansalainen, myönnetään tämän lain mukaisia etuuksia edellyttäen, että:

1)edunjättäjä välittömästi ennen kuolemaansa oli asunut vähintään viisi vuotta Suomessa ja edunsaaja asui Suomessa edunjättäjän kuollessa; tai

2)joko edunjättäjä tai edunsaaja asui Suomessa edunjättäjän kuollessa ja edunsaaja on asunut Suomessa vähintään viisi vuotta välittömästi ennen etuuden saamista.

Kuitenkaan 1 momentin säännöstä, jonka mukaan edellytetään edunsaajan asumista Suomessa vähintään viisi vuotta, ei sovelleta lapseen, jos henkilö, jonka huollossa lapsi on, saa leskeneläkettä saman edunjättäjän jälkeen.

4 a §

Mitä tässä laissa on säädetty Suomen kansalaisesta, sovelletaan myös Suomessa asuvaan pakolaiseen, jota tarkoitetaan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa ja siihen liittyvässä pöytäkirjassa (SopS 77 ja 78/68), sekä valtiottomaan henkilöön, jota tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (SopS 80/68).

11 §

Edunsaajan oikeus perhe-eläkkeeseen alkaa edunjättäjän kuolinpäivästä. Jos leskellä tai lapsella ei edunjättäjän kuollessa ole oikeutta eläkkeeseen, alkaa oikeus eläkkeeseen siitä, kun leski tai lapsi täyttää edellä tässä laissa säädetyt edellytykset.

18 §

Jollei tästä laista muuta seuraa, on soveltuvin osin lisäksi vastaavasti voimassa, mitä on säädetty kansaneläkelain 35, 37-42, 42 b-43, 44-46, 69-73, 74-75, 79-83 ja 84-88 a§:ssä, kuitenkin siten, että kansaneläkelain 41§:n säännöksessä olevan 10 vuoden Suomessa asumisvaatimuksen estämättä lapseneläke voidaan suorittaa lapselle, jonka huoltaja saa leskeneläkettä saman edunjättäjän jälkeen, ja siten, ettei kansaneläkelain 42 b§:n 1 momentin viimeistä virkettä sovelleta. Samoin on vastaavasti voimassa, mitä on säädetty eläkkeensaajien asumistukilaissa sekä kansaneläkelaissa säädettyjen eläkkeiden ja avustusten sitomisesta elinkustannuksiin annetussa laissa (348/56).



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Tätä lakia sovelletaan myös silloin, kun edunjättäjä on kuollut ennen lain voimaantuloa. Ratkaistaessa edunsaajan oikeutta perhe-eläkkeeseen otetaan huomioon myös asumisaika Suomessa ennen lain voimaantuloa.

Tämä laki ei estä sellaisen perhe-eläkkeen jatkamista, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa.

Hallituksen esitys 78/88
Sosiaalivaliok. miet. 18/88
Suuren valiok. miet. 124/88

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1988

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Ministeri
Tarja Halonen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.